Read Ebook: Veneh'ojalaiset by J Rnefelt Arvid

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2582 lines and 76986 words, and 52 pages

VENEH'OJALAISET

Kirj.

Arvid J?rnefelt

ENSIM?INEN OSA

L?ntisen H?meen syd?nmailla, vesien takana, asuskelee hajallansa veneh'ojalaisia. Ne tunnetaan kaikki pitkist? k?sivarsistaan, kieroista s??rist?, ulkonevista poskiluista ja isosta p??n takaraivosta, joka aina t?r?tt?? p??hinett? ulompana, mink??n tavallisen lippalakin tai edes huopalakinkaan voimatta sit? suojaansa k?sitt??.

Monet sanoivat heit? n?hdess??n: kuinka he ovat muodottomia! Ovatko ihmisen poskiluut rakennetut vaan virnistyst? varten, jotta h?n niiden avulla saisi silm?ns? suojaan hankien h?ik?isylt?? Onko ihminen luotu pelk?ksi maan tonkijaksi? Onko tarkotus, ett? h?nen k?sivartensa pikemmin maahan ulottuakseen kasvaisivat polviin asti, k?mmenet tuommoisiksi lapioiksi laajenisivat, ja jalat menisiv?t koukkuisiksi? Onko my?s tarkotus, ett? h?nen p??kallonsa takaraivo noin mahdottomasti paisuisi? Mik? muodoton moukka! Mik? kollo!

Mutta t?m? on v??r? tuomio. Sill? mainitut ruumiinviat ja muodottomuudet ovat j?rjest?ns? veneh'ojalaisten suurista ansioista per?isin. Mit? erityisesti tuohon heid?n merkillisimp??n ominaisuuteensa eli p??n suureen takaraivoon tulee, josta heit? tyhmiksi tuomitaan, niin ovathan per?aivot muistokyvyn ja perinn?llisen viisauden s?ilytyspaikkana. Senvuoksi, jos takaraivo rupeaa ylenm??rin paisumaan, ei se tarvitse todistaa muuta kuin ett? t?m? viisaus ei ole voinut l?yt?? luonnollista laskua ymp?rist??ns? hedelm?itt??kseen, koska ihminen on ihmeellisten olojen ja vaiheiden pakotuksesta asettunut korpeen el?m??n, erilleen muiden ihmisten kylilt? ja h?nen lapsensa ja lapsenlapsensa, t?ysi-ik?isiksi keritty?ns?, eiv?t j?? is?ins? asunnoille, vaan yh? syvempiin korpiin painuvat.

Oliko heiss? siis joku erikoinen roturakkaus korpeen? Tai kammo ihmisyhteyteen?

Silloinpa olisikin voinut sanoa heit? tyhmiksi, sill? totisesti on se ihminen tyhm?, joka erakoksi eriytyy, kun h?nen p??ns? kaikki V?in?m?isen viisaudet sis?lt?isi.

Mutta seuraavasta n?kee, ett? veneh'ojalaisten koko el?m?ntaistelu onkin p?invastoin ollut pelkk?? kovaa ja turhaa taistelua juuri korpeen ajautumista vastaan.

Paholaisen elkeet kuuluvat olleen perimm?isen? syyn? siihen, ett? veneh'ojalaisten hurskas suku joutui kyl?st? hajallensa. Sill? ei alusta niin ollut, vaan t?m? suku oli muinoin kauneudestaan, viisaudestaan ja taidostaan maan kuulu. Paholainen vihasi heit? sammumattomasti heid?n hurskautensa ja lujan kyl?yhteytens? vuoksi. Kaikkialla muualla aina joku tarttui h?nen pauloihinsa, mutta kun h?n nuottansa Veneh'ojan yli heitti, luvaten suuria rikkauksia sille, joka h?nen palvelukseensa erkanisi, ja veti nuotan maalle, ei siin? koskaan yht?k??n Veneh'ojan miest? ollut.

Silloin pukeutui paholainen hienoksi neuvosherraksi, meni kuninkaan puheille ja sanoi: Teid?n Majesteettinne, min? olin valtakunnassanne matkoilla tarkastellakseni onko kaikki niinkuin olla pit??, ja tultuani Veneh'ojan kyl??n huomasin, ett? sen miehet olivat suuria ja naiset ylen kauniita, mutta Teid?n Majesteetistanne ei siell? kukaan tiennyt yht??n mit??n.

Koska neuvosherra n?m? sanonut oli, muuttui kuninkaan hahmo ja h?n kysyi: Ket? he siis tottelevat ja ket? he kunnioittavat?

Paholainen sanoi: Yksi heill? on viisauden ja laulun kuningas, jota sanovat Veneh'ojan Heikiksi, sit? he kaikki kuuntelevat.

Ja valtakunnan herra sanoi: K?ske kaikki, joilla viisauden lahjaa ja laulun ??nt? on t?nne minun kaupunkiini; t??ll? he laulelkoot ja min? olen heit? palkitseva itsekutakin ansionsa mukaan. Mutta ett? se Veneh'ojan Heikki on itsens? kuninkaaksi tehnyt, hakkautan min? h?nelt? p??n.

Neuvosherra sanoi: Sata Heikki? nousisi sijalle ja viimeinen villitys tulisi ensim?ist? pahemmaksi.

Ja t?m?n kuultuansa kuningas tuli surulliseksi ja sanoi: Siksi sin? olet neuvosherra ett? sin? neuvon tiet?isit, mutta et sin? mit??n keksi.

Ja neuvosherra sanoi: anna minulle kolme valtaa, jotka ovat jakajan valta, sovittajan valta ja kielt?j?n valta, ja min? sinulle sen kyl?n hajotan niin ettei veneh'ojalaisista koskaan en?? kahta tai kolmea yhteen tule.

Ja n?m? kolme valtaa kuninkaalta saatuansa paholainen pukeutui maamittariksi, ja meni Veneh'ojaan. Mutta Veneh'ojan nuoriso oli kyl?n keinulla. Koska he siis keinun pys?yttiv?t, sanoi maamittari: olen kuninkaalta l?hetetty teille maita jakamaan, ett? jokaisella olisi omansa. Ja suuri riemu nousi nuorten joukossa, jotka eiv?t uskoneet pirua olevan. Mutta vanhat, jotka uskoivat pirun olevan, katsoivat karsaasti maamittariin ja sanoivat: emme tahdo jakaa, vaan el?mme koko kyl? yhten? pes?n? niinkuin t?h?n asti. T?m?n kuultuansa nuoret huusivat: kuningas lupaa meille maat omiksemme! Ja suuri riita nousi vanhojen ja nuorten v?lille. Mutta kun riita oli ylimmill??n, pukeutui paholainen tuomarin pukuun ja tuli Veneh'ojaan ja sanoi: minun kuninkaani on rauhaa rakastava mies eik? h?n salli riidelt?v?n, vaan on minun l?hett?nyt sovittajaksi teid?n v?lillenne.--Ja avasi lakikirjan ja luki: Olkoon valta sen, joka jakaa tahtoo. Ja vahvisti maamittarin jaon antaen kiinnekirjat itsekullekin ja tuomiten jokaisen muuttamaan riitaisesta kyl?st? hajalleen, kunkin omille maillensa. Mutta ettei heille tulisi erakkoina ik?v? opetti paholainen heille viinankeiton.

N?in hajosi Veneh'ojan kyl? ja n?in joutui Veneh'ojan Heikki rintaperillisineen takamaille, vaikka h?n oli t?h?n asti kyl?n johtomiehen? ollut, vaikka oli viisaudestaan ja hurskaudestaan kuulu ja oli kaikkea ihmisyhteytt? rakastaen aina ollut em?kyl?n yhdist?v?n? siteen?.

T?m?n isonjaon suoritettuansa paholainen muutti sihteeriksi kauppalaan. Sill? ei h?n viel? uskonut sitoneensa Veneh'ojan Heikki?.

Kului muutamia vuosikymmeni? ja Heikin maat olivatkin kuokittuina, kannot juurinensa pengottuina, ojat kaivettuina.

Jakamattomille takamaille oli Veneh'ojan Heikin ymp?rille uusi kyl? syntynyt, pojat kasvaneet ja menneet naimisiin, tytt?ret tuoneet kyl??n kotiv?vyj?. Ja Heikin per?aivot, jotka korpiel?m?ss?, luonnollisen laskun puutteessa, olivat ruvenneet arveluttavasti p??n takaraivoa paisuttamaan, pys?htyiv?t v?hitellen kasvussaan, kun h?nen perinn?llinen viisautensa ja mahdoton muistinsa alkoi j?lleen l?yt?? hedelm?itt?v?? vaikutusalaa ihmisyhteydess?.

Eleli siis yhteisess? kyl?kunnassa taas Veneh'ojan Heikin rintasuku. Ja he tekiv?t kesken?ns? perinn?njakoja vaan lain sakkoja v?ltt??ksens?. Mutta toista haaraa heist? sanottiin nyt Tyrv?nn?isiksi, joiden is? oli naapurikyl?st? ensim?isen? kotiv?vyn? t?h?n uuteen Veneh'ojan kyl??n tullut. Ja kun Tyrv?nt?inen rupesi mini?ns? perint?osaa erilleen vaatimaan, eiv?t he antaneet asian menn? lakiin, vaan sopivat h?nen kanssaan niin ett? ositus- ja lohkokustannusten v?ltt?miseksi v?vy otti em?tilan omiin nimiins?, mutta Heikki poikinensa asettui lain edess? niinkuin h?nen perinn?lliseksi vuokramieheksens?.

N?in elettiin l?hemm?s puoli vuosisataa, kunnes tapahtui kummallinen selkkaus. Vanhin Tyrv?nt?is-vainajan pojista, toivoen suuria rikkauksia, m?i itsens? paholaisen palvelukseen. Sanottiin h?nen tehneen haavan k?teens?, vuodattaneen omaa vertaan korpin sulkaan ja kirjottaneen t?ll? nimens? paperille, jonka oli vienyt sen suuren Hiidenkiven alle, miss? vanhan Veneh'ojan kyl?n jaettujen talojen rajat k?yv?t yhteen.

Paholainen ei ollut kuitenkaan n?ytt?ytynyt, vaan oli antanut Tyrv?nt?iselle k?skyj?ns? viattomien ihmisten suulla.

Niinp? kerran kauppalan torilla Tyrv?nt?inen hevosta myydess??n oli kuullut takaansa jonkun sanovan: >>haasta se k?r?jille>>; mutta kun h?n taaksensa katsahti ei siell? ket??n ollut ja h?n sill? hetkell? ymm?rsi noiden sanojen tulleen paholaisen suusta. Tyrv?nt?inen mietti p??ns? puhki mit? olisi paholaisen k?skyn johdosta tekeminen, ket? haastettava k?r?jille ja mink? syyn varjolla. Kolme p?iv?? h?n maleksi kauppalan katuja, vaikka markkinat olivat jo toisena p??ttyneet ja kadut tyhjenneet. Nelj?nten? p?iv?n? juoksi muutamasta portista kaksi ?mm?? h?nen ohitsensa, joista toinen sanoi toiselle: >>kolkuta sihteerin ovelle>>. Ja koska Tyrv?nt?inen taaksensa katsahti olivat he kulman taa menneet eik? ket??n n?kynyt. Piru voi olla yht? lailla hameessakin, ajatteli h?n ja k??ntyi oikop??t? siit? portista pihalle; eik? syd?n ehtinyt pampatuksellaan h?nt? herpaista ennenkuin h?n oli jo koputtamassa sihteerin ky?kinovelle. Sielt? neuvottiin valkosen salin l?pitse kilisev?n kynttil?kruunun alitse per?kamariin, miss? istui keinuskellen pieni mies, pitk? piippu hampaissa, punanen nokka savuisissa parroissa, mutta muu p?? kumotti kaljuna ja kelme?n?; sarven alkuja n?kyi siell? t??ll? p??kallossa. Tyrv?nt?inen tiesi nyt visusti, ett? h?nen edess??n oli pirujen p??pappa itse.

Sihteeri alkoi kysell? ja tiuskia ja, kun ei p??ssyt muka mill??n puheilla Tyrv?nt?isen asiasta perille, oli vihdoin suutuksissaan ajavinaan ulos. Vasta ovessa kysyi nime?. Tyrv?nt?inen antoi nyt neuvotun merkin, koskettaen toisella k?dell? niskaansa ja toisella kantap??t?ns?. Silloin sihteeri ryk?si, meni p?yd?n ??reen ja paiskasi auki suuren kirjan. Ja koska h?n oli aikansa kirjan lehti? k??nnellyt, nosti h?n katseensa Tyrv?nt?iseen.--Ket? sin? aijot k?r?jille haastaa?--Olkoon vaikka sen vanhan Veneh'ojan Heikin, sanoi Tyrv?nt?inen pel?ten sihteerin muutoin h?nen niskaansa lent?v?n.--Mutta sihteeri ei ollut Veneh'ojan Heikist? tiet?vin??n ja kysyi viattomasti: Kuka on Veneh'ojan Heikki?--Naapuri.--Mik? talon nimi?--Tyrv?nt?inen selitti Veneh'ojan Heikin omistavan kahdeksan yhdeks?nnest? samaa Veneh'ojan em?taloa, josta Tyrv?nt?isell? oli yksi yhdeks?nnes. Taas katsoi sihteeri kirjaansa ja taas nosti silm?ns? Tyrv?nt?iseen, sanoen: Sinulla n?kyy kuitenkin olevan kiinnekirja koko taloon.--Taitaa se olla muorin kirstussa.--Mill? paperilla Veneh'oja viljelee?--Liek? sill? papereita.--Nyt istui sihteeri p?yt?ns? ??reen ja kirjotti, ja koska h?n siit? j?lleen nousi, k?ski h?n todistajiksi kaksi vierasta miest? ja Tyrv?nt?inen piirsi nimens? paperiin. V?likirja oli tehty sellainen, ett? Tyrv?nt?inen lupasi sihteerille puolet kaikesta siit? mit? k?r?jill? h?nen hyv?kseen mahdollisesti voitetaan. N?in Tyrv?nt?inen oli toisen kerran piirt?nyt nimens? pirun papereihin.

Mutta ei kaksi kolmetta mene.

Veneh'ojan Heikki sai haasteen talvik?r?jille ja tuomittiin muuttamaan maaltansa, koska ei ollut niiden omistaja eik? osannut viljelysoikeuttansa mill??n paperilla tukea. Asian oikeudessa p??tytty? kutsui sihteeri Tyrv?nt?isen sivukamariin ja sanoi:--Sin? olet voittanut.--Veti esiin valmiin velkakirjan ja sanoi: Kirjotas nyt tuohon. Ja niin kirjotti Tyrv?nt?inen kolmannen kerran nimens? pirun paperiin.

Veneh'ojan Heikki ei paljonkaan n?ist? t?llaisista tuomioista ymm?rt?nyt, ajatteli, ett? ne on vaan niit? lain v?ltt?m?tt?mi? temppuja, joilla tahtovat ehk? pakottaa h?nt? tilusten lohkomiskustannuksiin. Eik? liioin Tyrv?nt?inen uskaltanut kyl?ss? mit??n muutoksia esitell? tuomion johdosta, jonka merkityst? ei h?nk??n ymm?rt?nyt. Ja ajatteli jo peruuttaa koko liittonsa paholaisen kanssa.

Mutta jonkun kuukauden kuluttua siit? kuin tuomio oli saanut lainvoiman ilmestyi vallesmanni ajaen Tyrv?nt?isen taloon ja rupesi maksettavaksi joutuneen velkakirjan nojalla vaatimaan sihteerin palkkaa, joka teki monta sataa riikin talaria.

Silloin asiasta vasta tosi tuli. Tyrv?nt?inen ei p??ssyt paholaiselta puuhun eik? kantoon. Sihteerille rahoja hankkiakseen h?n nyt kiristi veneh'ojalaisia joko maksamaan vuotuisia verorahoja, niinkuin olisivat h?nen torppareitaan olleet, tai sitten j?tt?m??n maansa h?nen myyt?v?kseen. Ja ne riitaisuudet, jotka ennen isojako oli synnytt?nyt, olivat pelkk?? pienten pilpatusta niiden temmellysten rinnalla, jotka nyt alkoivat tyrv?nn?isten ja veneh'ojalaisten v?lill?.

V?h?lt?p? oli menn? veneh'ojalaisten omassakin keskuudessa kaikki v?lit rikki, sill? toiset tahtoivat panna kovan kovaa vastaan, nostaa tappelun tyrv?nn?isi? vastaan ja ly?d? kuoliaaksi, toiset taas panna alulle uudet k?r?j?t ja sitten suostuttaa Tyrv?nt?isen maksamalla puolet sihteerin palkasta.

Ainoastaan vanha Veneh'ojan Heikki itse ei malttiansa menett?nyt, vaan pysyi hurskaudessaan yht? j?ykk?n?.--Ei tehd? kumpaakaan, puhui h?n nuorille,--ei tapeta Tyrv?nt?ist? eik? liioin h?nelle veroa makseta. Nurkumatta ottakaamme vastaan Herran vitsaus.--Ja niin suuri oli Heikin vaikutusvoima, ett? h?n tyynnytti enimm?n osan laumaansa, k?r?j?imiset keskeytettiin ja siirryttiin uusiin korpiin. Ainoastaan harva perhekunta n?yrtyi Tyrv?nt?isen torppareiksi, ja jokunen tappelupukari vallesmannin rautoihin.

Ne maat, joille vanhaa Heikki? seuranneet veneh'ojalaiset nyt karjoineen ja irtaimistoinensa muuttivat, olivat suureen sukutilaan kuuluvia autioiksi j??neit? torppia muiden hajallaan olevien asuttujen k?yh?in ja r?nsistyneiden torppain seassa. Kartanon herra p??sti veneh'ojalaiset sinne valtoinansa myllert?m??n. Lupasi autiotorppien maita viljell? ja metsi? rakennuksiin ja kotitarpeiksi vapaasti k?ytt??, eik? verojakaan sanonut toistaiseksi vaativansa. Kymmeneen vuoteen ei k?ynyt katsomassakaan. Ja jo alkoi vanha Veneh'oja j?lleen tuntea iloa syd?mmess??n. Taas oli Veneh'ojan miesten sitke? tarmo ja heid?n naistensa voimakas hedelm?llisyys tehnyt teht?v?ns?. Kyl?inen yhteisyys alkoi j?lleen synty?. Vieraatkin torpat elpyiv?t t?st? eloisasta naapuruudesta, yhtyen samaan kyl?kuntaan. Hajoavat sein?t p?nkitettiin, uudet hirret alkoivat paistaa lahojen paikalta, ja miss? vallan uudet pirtit laitettiin, siell? ne laitettiin pitk?t ja iloiset, ett? koolle mahtui muutakin kuin vaan oman talon v?ke?.

Yhdenten?toista vuotena eksyi kartanon herra mets?stysretkelt?ns? veneh'ojalaisten uuteen kyl??n eik? voinut uskoa silmi?ns?. H?nen mielens? ilahtui niinkuin sen, joka ?kki? huomaa olevansa rikkaampi kuin luulikaan. Sill? miss? h?n muisti ennen olleen vaivaisia t?llej? ja hajanaisia peltotilkkuja korpir?meikk?jen erottamina, siell? nyt pitk?t yhten?iset sarat ty?nsiv?t tielt??n mets?nrintaa ja iloiset kyl?kujat luikertelivat taloista taloihin. Kaikki oli kuin j?ttil?isk?den luomaa. Miss? nurmi oli k??nnettyn?, siell? oli aura viilt?nyt nurin kyyn?r?n paksulta pohjasoraa ja juuria. Miss? suota oli perattuna, siell? ojat olivat sylen syvyisiksi luotu, siell? yksi ainoa kuokan irrottama kokkare olisi kokonaisen talvikuorman t?ytt?nyt, siell? kannot ja juuret kohosivat talon korkuisiin l?jiin. Ja ihmeellinen, muusta maailmasta tiet?m?t?n, sis??np?in k??ntynyt vapaa suunnitelma tuntui kaikkialla, ik??nkuin kaikki olisi ollut yhden ainoan, j?rkev?n miehen luomaa.

Kartanon herra oli tullut ratsain. Mutta h?nen vieress?ns? ratsasti voudiksi pukeutunut paholainen.

--Merkillist?! Merkillist?! sanoi kartanon herra ihastellen peltoja ja ymm?rt?m?tt? mik? se t?m?n ihastuksen ohella pyrki h?nen mielt?ns? samalla niin painostamaan.

T?m? mets?kulma t??ll? kuunteli ik??nkuin jotakin omaa keskustansa, viisasta, vapaata, sille rakasta, ja kopeassa itsen?isyydess??n ei n?ytt?nyt tiet?v?n mist??n suuremmasta maailmasta. Se ?rsytti ja kuitenkin tahtoi mieli siihen kaihoten rakastua.

Kaksi nuorta, ylen muodokasta naista, toisella raskaasti heilahteleva punainen alushame, tuli pellon piennarta. Kiipesiv?t kuja-aidan yli, katsahtivat ohimennen ratsastajiin, sitten kiipesiv?t toispuolisen aidan yli ja painuivat kyl??n p?in, omiaan kesken?ns? jutellen. Tuonnempana tuli mies kirves olalla kujaa my?ten. H?n talutti nuorta hevosta ja lauloi raikuvasti. Hetkeksi sent??n hillitsi laulunsa, nyyk?ytti p??t??n tervehdykseksi, mutta ohi p??sty??n kajahutti kahta ??nekk??mmin. Eiv?t tunteneet kartanon herraksi tai jos tunsivat eiv?t v?litt?neet sen enemp??.

Kartanon herra sanoi voudillensa:

--Sellaiset miehet ja sellaiset tyt?t voisivat minua kartanossakin palvella, mutta min? en ole n?hnyt yht?k??n heist? kartanossa. Min? kaipaan l?hemp?? yhteytt? alustalaisteni kanssa, min? olen kansaa rakastava mies. Johda asiat siis niin, ett? t?m? kunnon v?ki muuttaa l?hemm?ksi kartanoa ja tarjoo nuorisonsa minun palvelukseeni. T?m? mets?kulma kelpaa huonommallekin v?elle.

T?h?n vouti vastasi:

--Teid?n armonne, jos me veneh'ojalaisille parempaa maata antaisimme vaikka kohta kartanon tarhan takaa, niin ei heist? yksik??n kartanon rengiksi rupeisi. Sit? vastoin jos me heid?t l?hett?isimme t?st? heid?n kyl?st?ns? korpeen, niin voisi heid?n nuorisonsa siell? ik?vysty? ja ehk? joku pit?isi parempana muuttaa kartanoon.

Kartanon herra sanoi:

--Neuvosi on niin viisas, ett? onpa aivankuin olisin sen itse keksinyt. Me verotamme t?m?n kyl?n maat niin lujasti, etteiv?t he n?it? voi viljell?, vaan ennen muuttavat korpeen. Nuorisolle lupaan kartanossa l?mpim?t huoneet ja hyv?t palkat. L?het? siis korpeen.

--Ymm?rr?n, teid?n armonne; l?het?n korpeen hajallensa, annan kullekin eri t?llin ja eri maat, hajalle toisistaan. Ja iloliemen keitto olkoon heilt? kielletty.

Kun he tulivat kyl??n ja p??t?s tuli kyl?n tietoon, niin eiv?t miehet en?? laulelleet eiv?tk? naiset omiansa joutaneet haastelemaan. Vaan lapsetkin nostivat ?l?k?n. Eik? koskaan tuuli paiskonut ovia niin tuimasti kuin nyt akat paiskoivat hakiessaan huivejansa. Miehet j?ttiv?t ty?ns? kesken. Pikemmin kuin tulipalon sattuessa koko kyl? juoksi kokoon.

Kartanon herra ilmotti nyt tahtonsa. Mutta ihmeellist?! Vaikka h?n oli luetellut mielest??n kaikkein ankarimmat verovaatimukset, suostuivat veneh'ojalaiset niihin kuin yhdest? suusta.

Mik? ihmeellinen vastenmielisyys uutismaihin! ajatteli herra ja h?n piti vanhoille puheen kielt?en korpimaita vihaamasta. Sanoi usein itsekin ratsastavansa ihan huvikseen synkk??n korpeen. Ihmisen pit??, sanoi, rakastaa jylh??kin luontoa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet