Read Ebook: Veneh'ojalaiset by J Rnefelt Arvid

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2582 lines and 76986 words, and 52 pages

Mik? ihmeellinen vastenmielisyys uutismaihin! ajatteli herra ja h?n piti vanhoille puheen kielt?en korpimaita vihaamasta. Sanoi usein itsekin ratsastavansa ihan huvikseen synkk??n korpeen. Ihmisen pit??, sanoi, rakastaa jylh??kin luontoa.

Suu auki veneh'ojalaiset kuuntelivat kartanonherran puhetta. Eik? h?n ymm?rt?nyt t?t? asiaa vai oliko niin paha, ettei v?litt?nyt heid?n kyl?isest? yhteydest??n, vaan ainoastaan heid?n raa'asta ruumiinvoimastaan, jota tahtoi k?ytt?? korpiensa raivaamiseen?

Puheensa pidetty??n kartanonherra nousi j?lleen ratsun selk??n. Mutta kun h?n viel? kerran katsahti kokoontuneen kyl?n v?kijoukkoon, k?vi h?nen s??liksi vanhojen veneh'ojalaisten huolestuneet kasvot, nuorten poisp?in k??nnetyt p??t ja lasten liikkumaton ?llistys. Ja h?n p??tti antaa armon k?yd? laista, ja jatkaen puhettansa ratsun sel?st? sanoi:

--Katsoen kuitenkin Veneh'ojan Heikin korkeaan ik??n saatte olla muuttamatta niin kauan kuin h?n el??.

Sill? h?n luuli Heikin huomenna kuolevan.

Ja tyytyv?isen? osottamaansa hyvyyteen h?n, lihava lyller?, pompahteli poisp?in juoksevan ratsunsa sel?ss?, ajatellen mieless??n kuinka h?nen takanaan kyl?n miehet ja naiset nyt toruivat toisiaan etteiv?t olleet kohta tunteneet ja lakinnostoilla tervehtineet mahtavata ja samalla niin hyv?? herraansa.

Mutta vanhan Heikin edess? ei nyt ollut muuta teht?v?? kuin olla kuolematta.

Ja niinkuin h?n kaikki el?m?ns? asiat oli viisaasti ja sitke?sti p??h?n asti vienyt, niin h?n t?m?nkin teht?v?ns? suoritti, el?en sadan ja kahdeksan ajastajan ik?iseksi.

Seitsem?n poikaansa ja kolme pojanpoikaansa ehti jo sill? v?lin ik?miehin? hautaan menn?, mutta ukko itse el?mist??n eli, ja kyl? kasvamistaan kasvoi.

Jo kuoli kartanonherrakin ja h?nen riitainen poikansa otti sukutilan haltuunsa. Koviin rettel?ihin tosin joutuivat veneh'ojalaiset t?m?n uuden is?nn?n kanssa, sill? h?n tahtoi h??t?? heid?t kaikki, koska aikoi tehd? heid?n kyl?st?ns? itsen?isen ulkokartanon. Mutta kun veneh'ojalaisten nuorempi sukupolvi teki kiivasta vastusta, todistaen vanhan herran ilmeiset lupaukset, j?i h??t? nuorenkin herran puolelta aina tuonnemmaksi siin? toivossa, ett? se vanha Veneh'oja viimeinkin kuolee ja silloin heid?n kaikki oikeutensa lakkaavat.

Mutta vanha Veneh'oja ei kuollut.

Ei p??ssyt edes kangistumaan, sill? vihreill? koivuvihtasilla h?nt? mini?t vuoden umpeensa saunoittivat, ja h?n eli el?mist??n.

Ei ollut h?nell? lopulta kuin yksi ainoa etuhammas, sekin pahoin liikkuvainen, mutta nuorikot sy?ttiv?t ohrarieskalla niin pehme?ll?, ett? se hampaan koskematta siihen kielelle suli; ja kun sekin hammas meni, laittoivat makosia maitovellej?, joita aivan hampaatonkin alas suljutti, ja h?n el?mist??n eli.

Meni h?nelt? jo n?k?kin ja silm?in kohdalla vaan tihrurakoset en?? hymyiliv?t, mutta tytt?set h?nt? k?dest? taluttivat ja h?nelle el?m?niloa pilpattivat.

Ja kun ei tahtonut en?? p??st? k?ym??n, ja tuli elonkorjuu, niin vuoleskelivat poikaset tukisauvan, ja katso, h?n nojasi sauvaan ja tutisten k?veli elopellolle, ja vaikkei n?hnyt mit??n, kuuli sirpin kalskeen ja el?mist??n eli.

Rakastui lopulta ehk? v?h?n liiemm?ksi saunaan, liek? sielt? l?mmint? hakenut vai muuten lepoa el?m?n iloiselta humulta.

J?i kerran yksiksens? lauteille, sanoi nukahtavansa siihen l?mpim??n. Kun ei kuulunut kotvaan ja y? jo oli, mentiin lyhty k?dess? katsomaan, niin olikin ainaiseksi silm?ns? ummistanut. Ja vainajan kasvot tuntuivat huolestuneina pyyt?v?n anteeksi: >>Enh?n min?, mutta kun nukutti niin kovasti. Kaivakaahan kuoppa ja siirt?k?? minut hiljaisuudessa sinne maata, etteiv?t soita kelloja ja her?t? kartanonherraa.>>

Mutta sit? k?sky? eiv?t veneh'ojalaiset t?ytt?neet, vaan soitattivat kirkonkelloja ja r?misyttiv?t yli koko seudun vanhan vaarinsa kuolinsanoman, ja kartanonherra her?si.

Rettel?t alkoivat kohta, sill? kovasti oli kartanonherra iskenyt silm?ns? Veneh'ojan kyl??n, joka oli sek? asemansa ett? maittensa suuren tuottavuuden vuoksi sangen sopiva muodostamaan itsen?isen ulkokartanon. Herra ei siis suostunut mihink??n uusiin veroihin, joita veneh'ojalaiset olisivat h?nelle luvanneet, vaan olisi ottanut heit? muonamiehiksi, tarjosi heille renki- ja piikapaikkoja uudessa kartanossa, tai kyll? my?s samoja korpimaita, joita vanhakin herra.

Ja veneh'ojalaisten kesken nousi riita siit?, mit? vanha Heikki vainaja olisi t?ss? tilassa tehnyt. Toiset v?ittiv?t, ettei nyt ollut asema sama kuin Tyrv?nt?isen riidassa ja ettei nyt Heikki olisi l?htenyt kyl?st? ennenkuin olisi viimeisen paitansa kuittiin k?r?j?inyt. Johon nuoremmat sanoivat viel?, ett? h??t?jille olisi k?r?j?in asemesta annettava kirkasta rintaan ja kartanonherran henke? uhattava. Toiset taas arvelivat v?ltt?m?tt?m?ksi taipua kartanonherran tahtoon ja ruveta vanhempien h?nen muonamiehikseen ja nuorempien h?nen rengeikseen ja piioikseen.

Ja niin tapahtui, ett? niiden v?lill?, jotka olisivat muonamiehiksi suostuneet, ja niiden, jotka olisivat k?r?jiin tai tappeluun turvautuneet, syntyi hajaannus, ennenkuin kyl? oli hajonnutkaan ja katkerampi kuin aikoinansa Tyrv?nt?isen synnytt?m?.

Silloin vanhin Heikki vainajan viel? elossaolevista pojista, h?nkin jo harmaa hapsinen ja Heikki nimelt?ns?, nousi ja l?ksi poikineen, karjoineen ja irtaimistoinensa korpeen. Ja katso, suurin osa veneh'ojalaisia, toinen toisensa j?lkeen, seurasi h?nt?. Ainoastaan jokunen taaskin n?yrtyi kartanon muonarengiksi, ja yksi ainoa teki v?kivaltaa, ly?den kirveenp??ll? kartanonvoudin otsaluun sis?lle. H?n olisi siit? teostaan joutunut Siperiaan, mutta pelastui pakenemalla.

T?m? ainoa v?kivallantekij? oli my?s Heikki vainajan pojan poika, mutta ei sen pojan, joka korpeen ensim?isen? l?ksi. Kuitenkin oli t?m?nkin nimi Heikki. H?n oli hakenut itselleen vaimon vanhasta Tyrv?nn?isten kyl?st?--sill? vaikka suvut olivatkin ikiriidassa, tapahtui aina vaan viel?kin, ett? tyrv?nn?isten tytt?j? haettiin Veneh'ojaan em?nniksi. T?m? vaimo oli synnytt?nyt h?nelle tytt?ren, mutta itse kuollut synnytykseens?, jota Heikki suuresti suri.

V?kivallanty?n tehty?ns? h?n otti ev?ss?kin selk??ns? ja kirveen olalleen ja samosi mets??n niin kauas ettei milt??n suunnalta hallin haukunta en?? kuulunut eik? savupatsasta n?kynyt. Ja h?nen tuli n?lk? ja h?n istui m?tt??lle sy?m??n ev?it?ns?, mutta sy?ty?ns? heitt?ysi sel?llens? lep??m??n ja sininen taivas paistoi pet?j?n latvain v?list? h?nen silmiins?. Ja koska h?n voudin vajonneen otsan muisti, tuli h?nen mieleens? katumus ja h?n ajatteli menn? j?lleen ihmisten ilmoille ja antaa itsens? rautoihin panna. Mutta taas h?n ajatteli: ihminen taitaa my?s toisella tavalla rikoksensa sovittaa. Ja se paikka, kussa h?n n?it? ajatteli, oli kauniilla kunnaalla, jossa k?ki kukahteli yht? rakkaasti kuin Veneh'ojan pihkaisessa hongikossa, mutta maa oli per?lt??n viel? mullakkaampaa kuin Veneh'ojan parhaissa pelloissa. Ja h?n nousi ja sanoi: t?h?n rakennan min? majani ja vastaisen el?m?ni jumalan pelkoon perustan. Ja iski kohta kirveens? pet?j?n juureen. Mutta koska h?n p?iv?n ty?st? lev?ten t?hti? lueskeli, kulkivat h?nen aatoksensa toivon kultaisilla kunnahilla. Kun maja valmistuu, hakee h?n t?h?n em?nn?ksi toisen Tyrv?nt?isen tytt?rist? ja suuri heimo on heist? alkunsa saava; sill? joka jumalanpelvolle rakentaa, h?nen siemenens? pit?? sukukunnasta sukukuntaan siunatuksi tuleman. Ja taas on kirjoitettu: autuaat ovat sivi?t, sill? he saavat maan peri?. Ja kun h?nen kyl?ns? kasvaa niin suureksi, ett? sen maine tulee veneh'ojalaistenkin korviin, silloin h?n aukaisee suunsa ja sanoo heille: >>Muistatteko sen eksyneen veljen, joka muinen erehtyi v?kivallan t?ihin? Herra vei h?net korpeen ja siell? h?n katui tekoansa, ja joka teilt? hylj?tty oli, sen on nyt Herra kulmakiveksi rakennukseensa asettanut!>> Ja sen sanottuaan h?n antaisi veneh'ojalaisten yhty? h?nen kyl??ns?, unohduksen hymy huulilla ja sovituksen kirkas kyynel silm?ss? ilmottaen heille: >>Tulkaat minun ilooni!>>

T?llaisia hurskaita ajatuksia ei h?nell? ennen ihmisten ilmoilla ollutkaan. Mutta ah mit? voikaan katumus ja parannus korven yksin?isyydess? aikaansaada, ihmetteli h?n, ja haltioissaan jo viritteli virsi?kin, paljastaen p??ns?, ja polvensa sammaleiselle m?tt??lle notkistaen.

Mutta kun h?n seuraavana p?iv?n? iski kirveens? pet?j?n juureen kuului kaatuvien puiden ryske mets?vahtien korviin ja he tulivat kysym??n: mik? mies sin? olet? ja sanoivat: ei t?h?n saa rakentaa, t?m? on kruunun maata.

Sill? niin? vuosina kun veneh'ojalaiset kartanon maita viljeliv?t, oli maamittari jakanut muutkin kyl?t ja tuomari h?nen jakonsa vahvistanut. Ja oli jakanut mets?? taloille niin paljon kuin kukin tahtoi ottaa, mutta liikamaan pannut kruunun nimiin. Kun Heikki sent?hden vaelsi kauemmas, ei h?n mist??n en?? sellaista maata l?yt?nyt jota olisi voinut viljelykseen ottaa tulematta kruunun tai talollisten torppariksi. Mutta torppareilta oli esivalta viinanpolton kielt?nyt, niin ettei rikastua voineet muut kuin talolliset, jotka viinaa rengeilleen ja alustalaisilleen kauppasivat. Kuinka olisi siis Heikki torpparina sen suuren kyl?aatteensa toteuttanut? Ei ollut h?n turhaan perinyt suurta p??n takaraivoa, vaan muisti hyvin veneh'ojalaisten pitk?n historian. Juuri kun h?nen vastainen heimonsa olisi suurimmillaan ja kyl?ns? kukoistuksissaan, tulisi maanomistaja sanomaan: muuta korpeen tai rupee rengikseni.--Ja h?n vaelsi aina vaan edemm?s ja edemm?s, syvemm?s ja syvemm?s mets??n. Sill? jossain, jossainhan piti sent??n olla maata, joka ei ollut kenenk??n. Eih?n ilman sit? jumalaakaan voinut olla olemassa.

Ev??t alkoivat ehty? ja ruumista rupesi kangistamaan. Ei mist??n h?n pystynyt l?yt?m??n niin pitki? metsi?, joita ei maamittari ja tuomari jo olisi ehtinyt kruunulle ja talollisille jakaa. Miksei Jumala katumuksen ja parannuksen tehneelle n?ytt?nyt miss? sellaista maata oli? Jos olisi n?ytt?nyt, niin h?n olisi vanhan Israelin tavoin kymmenykset kaikista mintuistansa ja vaikkapa puoletkin tuloistaan koko elinaikanansa ja lastensa ja lastensa lasten aikana kaikkien ihmisten n?hden Jumalalle uhrauttanut.

Mies alkoi hakuihinsa v?sy?.

Ja niin tapahtui, ett? h?nen eteens? nousi mahdottoman suuri vuori, jonka yli ei h?n en?? jaksanut kavuta, vaan y?pyi korpeen t?htien alle, p??ns? kallistaen karhunsammaleiselle turpeelle.

Ja n?ki ihmeellisen n?yn.

Kirves, jolla h?n oli kartanonvoudin otsan puhki ly?nyt ja jonka h?n nukkumaan pannessaan oli viereens? asettanut, alkoi kasvaa suuremmaksi. >>Vai sin? minulla pikkuherroja kolistelet, puhui kirves,--nytp? et jaksa nostaakaan!>>--Katsotaan, sanoi Heikki, nousi pystyyn ja alkoi my?s kasvaa, pysy?kseen rinnalla. Kirves kasvoi niin suureksi, ett? kun sen ter? kumotti laakson pohjalla, niin varsi vuoren ylimp??n huippuun nojasi. Mutta Heikin p?? yletti jo yli vuoren, ja korkeuden vinhat tuulet hulmuttivat h?nen tukkaansa. Kirves huusi: >>Etp? jaksa heilutella!>>--Katsotaan, sanoi Heikki, ja vuoren huippu oli jo h?nen jalkainsa astinlautana. >>Et uskalla ly?d?, mihin ly?t?v? on!>> kiljui kirveen s?ken?iv? ter?.--Katsotaan, sanoi Heikki, ja h?nen silm?ns? tulta iskiv?t ja Veneh'ojan satavuotiset k?rsimykset nostivat h?ness? huimaavan vihan voiman, ja h?n tarttui kirveeseen ja heilahutti kerran p??ns? ymp?ri. Ei ollut viel? vauhti hyv?. Heilautti toisen kerran. Ei ollut vauhti viel? hyv?. Heilautti kolmannen kerran, ja kirveen ter? upposi p?inens? taivaankannen syd?mmeen. Kilisten ja kalisten tippuivat t?hdet maahan. Ja taivas meni kahtia. Paljastui Jumala itse valtaistuimellaan. Ja kun Heikki n?ki, ettei kirves ollutkaan satuttanut p??syylliseen, heitti h?n sen k?dest??n, tarttui jumalata partaan, kiert?en k?mmenens? ymp?ri niinkuin ohjakset, tempasi itse ylisen luojan valtaistuimelta ja alkoi retuuttaa alas maahan, suu vaahtoisessa vimmassa huutaen:

>>Ellei saa h??t?j?t? tappaa, niin n?yt? miss? t??ll? on maata muualla!>>

Uni oli kest?nyt koko y?n, sill? h?nen her?tess??n peipponen jo piiperteli viserryst??n ja t?hdet olivat sammuneet aamuruskon tielt?.

Ja kun h?n n?ki pienen, vaivaisen kirveen vieress?ns?, tuli h?neen tuskainen ihmismit?tt?myyden tunto, ja h?n selv??n ymm?rsi, ettei yliluonnollisitta voimitta voi taivasta halkoa eik? veneh'ojalaisille maita vapaiksi ostaa.

Kaksi oli h?nen tiet??kseen yliluonnollista voimaa: toinen jumalan, toinen perkeleen. Ja kun h?n nyt oli Jumalan kanssa mielest??n riitaantunut, nousi h?n nopeasti makuultaan ja samosi Tyrv?nn?isten kyl??n ottamaan selkoa siit? miten on menetteleminen, kun itsens? pirulle myyd? tahtoo.

Kohta seuraavana p?iv?n? valmistui h?n tappamaan postia, jonka oli m??r? vied? kruunun maarahoja. Mutta koska postin aisakello jo maantielt? kuului ja Heikki n?reik?ss? odotteli, n?ki h?n ett? tapettava olisi ollut kyytipoikakin, joka oli h?nelle tutun Tyrv?nt?isen poikia. Ja kirves vaipui h?nen k?dest?ns? ja posti ajoi ohitse. Ja samassa kuuli h?n paholaisen sanovan:

>>Mene siihen kaikista isoimpaan herraskyl??n, sin? kollo!>>

Ja h?nen syd?mmens? s?ps?hti riemusta. Mene siihen kaikista isoimpaan herraskyl??n, sanoi! Ei sanonutkaan: tapa posti!

Tiet?m?tt? viel? mik? ja miss? se kaikista isoin kyl? oli, mutta tuntien varmasti, ett? k?sky oli pett?m?tt?m?n oikeaan osattu, Heikki valmistautui nopeasti matkaan. H?n poikkesi ensin h?timmiten veneh'ojalaisten uusille korpeen rakennetuille vuokra-asumuksille, m?i siell? v?h?isen perint?osuutensa karjaan ja irtaimistoon, ompeli sitten s?kin sarkaisesta vaatteesta, pani siihen pienen tytt?rens?, nosti selk??ns? ja l?ksi maailmalle.

Hurskaat veneh'ojalaiset tulivat ihmetellen k?yhist? t?lleist?ns? kummaa matkamiest? n?kem??n, kun se, sarkas?kki sel?ss? ja pienen lapsen p?? s?kinsuussa, reippain askelin oikasi ver?j?lt? suoraan mets?tielle.

--Ostatko meille kyl?n omaksemme, jos rikastut? huusi muuan akka h?nen j?lkeens?.

Heikki pys?htyi, k??ntyi taaksensa ja n?ki ihmeekseen, ett? koko jumalinen Veneh'oja pirun palvelijalta vastausta janoo.

--Katsotaan! h?n huusi ja h?nen rintaansa paisutti j?lleen v?kev?n uhman lieska niinkuin koska h?n vuorella p??ns? ylitse kirvest? heilutteli ja sen taivaankanteen sinkautti.

Sitten ei en?? kertaakaan taaksensa katsahtanut. Ja niin veneh'ojalaisten n?kyvist? i?ksi h?ipyi heid?n t?htens? helvetin hirmukitaan viskautunut ihmislapsi.

Heikki pani matkansa m??r?ksi saman kauppalan, jossa se vanha Tyrv?nt?inenkin kuului ennen muinoin paholaisen sanoja tiet?? saaneen. Se oli suuren kosken partaalla ja sit? kauppalaa sanottiin isoksi kyl?ksi; mutta isoonpa kyl??n oli paholainen Heikin k?skenytkin.

Ensi kerran el?ess??n h?n tuli t?h?n liikepaikkaan, ja kohta n?ki, ettei se ollut mik??n oikea kyl?, sellainen kuin vanhat veneh'ojalaisten kyl?t olivat olleet, vaan tavallinen vaivaiskyl?. Rikkaat olivat ly?tt?ytyneet yhteen asumaan ja palveluttivat itse?ns? niill? n?yrtyneill? ihmisill?, jotka eiv?t korpeen menneet eiv?tk? my?s voutien kalloja murtaneet. Sellaisia kyli? Heikki sanoi mieless??n renkikyliksi, ja oli h?n niit? paljon ennenkin maanhaku-vaelluksillansa tavannut, t?m? oli ennen n?htyj? vaan suurempi.

Ja h?n nyt ajatteli olevansa paholaiselta l?hetetty sytytt?m??n t?m? kauppala tuleen ja ry?st?m??n sen rikkaudet.

Mutta koska h?n jo turulla seisoi sytytysaineista kauppaa tehden, niin katso, lapset tulivat h?nen selk?ns? taa puhelemaan sen kanssa, joka sarkas?kiss? istui, ja ojensivat sille rinkeli?. Ja h?n k??ntyi taaksensa, katsoi lapsia ja ajatteli: palaisivatko n?m?kin? Ja meni pois ja istui murheissansa rannan kivelle. Mutta siin? paikassa oli laituri ja haaksi t?ynn?ns? viinaa ja viljaa, ja miehet irrottelivat k?ysi? rantalepist? haahden l?hte?.

Suuri oli sill? hetkell? ty? h?nen aivoissansa ja hyv? oli my?s ett? oli aivoilla tilaa liikkua, sill? ties kuinka muutoin olisi k?ynyt.

Mit??n pirun sanoja ei h?n ihmisten suun kautta kuullut, mutta sittenkuin oli turulta l?htenyt, oli pirun peli h?nen aivoissansakin pys?htynyt. Jumalako vai perkele se oli pannut h?net ottamaan t?m?n kakaran selk??n ja nyt sille viel? loisten kakarain kautta rinkeli? sy?tt?nyt? Polttamaan k?skee saatana, sill? kuinka t?ss? kaupungissa muutoin rikkaaksi p??see? Ei h?nell? ollut maata, josta olisi veroa ottanut ja rengeill? itsellens? rikkautta teett?nyt. Kaiketi olisi itsen pit?nyt ruveta rikkaiden rengiksi. Mutta mit? rahoja siit? l?htee! Ei koko Veneh'ojalle kyl?nmaita pienill? rikkauksilla osteta. Rannan veteen on t?m? tytt? s?kkineen upotettava, koska h?n viattomat silm?ns? uneen ummistaa, ja sitten kaupunki poltettava. Mutta voi ettei saatana, joka h?nelle teht?v?n antoi, siihen my?s voimaa antanut!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet