Read Ebook: Kalevalan avain by Ervast Pekka

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1050 lines and 60149 words, and 21 pages

KALEVALAN AVAIN

Elias L?nnrotin muistolle

Kirjoittanut

PEKKA ERVAST

SIS?LLYS

ALKUSANA

I KALEVALA PYH?N? KIRJANA

II KALEVALAN MYSTERIOTIETOA

IV KALEVALAN MAGIAA

V V?IN?M?ISEN PALUU

ALKUSANA.

T?m? kirja puolustaa ja kunnioittaa kaikkea sit? Kalevalassa, jota nykyaikainen sivistyksemme enimm?kseen pit?? tuulesta temmattuna: sen satuja, sen ihmeit?, sen liiotteluja, sen luonnottomuuksia, ja lukija havaitsee ensi rivilt?, ett? kirjan tekij? on tosissaan.

Tuntien oman v?h?p?t?isyytens? niiden oppineiden rinnalla, jotka ovat Kalevalaa tutkineet ja selitt?neet, ei tekij? t?h?n ty?h?n olisi uskaltanut ryhty?, ellei h?nell? olisi vakaumus ja n?kemys siit?, ett? Kalevalan todellinen sis?lt? sittenkin on j??nyt oppineilta huomaamatta.

T?ll? sanallaan h?n ei suinkaan v?it?, ett? h?nen oma tietonsa Kalevalan todellisesta sis?ll?st? olisi tyhjent?v? tai erehtym?t?n; h?nen k?sityksens? on ep?ilem?tt? sek? vaillinainen ett? korjauksia kaipaava, mutta oikein ymm?rrettyn? se avaa uusia uria vastaiselle tutkimukselle. Ja koska tekij? ei tunne--paitsi H.P. Blavatskyn viittauksia >>Salaisessa Opissa>> ja er??ss? aikakauskirja-artikkelissa >>Kalevala, suomalaisten kansalliseepos>>, joka on suomeksi julkaistu Tiet?j?ss? 1909--muita t?m?nlaatuisia kokeita kuin Martti Humun broshyyrin >>Kalevalan sis?inen perint?>>, joka oli ylimalkaista ja johdannollista laatua, Herman Hellnerin kirjotuksen >>Kalevala ett teosofiskt diktv?rk>>, joka on painettu Teosofisk Tidskrift'iss? 1904, ja Rudolf Steinerin Helsingiss? huhtikuun 9 p:n? 1912 pit?m?n esitelm?n >>Das Wesen nationaler Epen mit speziellem Hinweis auf Kalevala>>, painettu manuskriptina samana vuonna, rohkenee h?n toivoa, ett? t?t? h?nen tutkielmaansa otettaisiin vastaan edes johonkin m??rin sill? anteeksi antavalla suopeudella, jota yleens? ensim?iselle yritykselle suodaan. Jos kohtalo my?nt??, toivoo tekij? saavansa tulevissa tutkimuksissa laajemmin ja seikkaper?isemmin syventy? moniin suomalaista salatiedett? koskeviin aineihin, joita h?n t?ss? on vain alustavasti kosketellut.

Sill?, kuten Kalevala sanoo:

Ei sanat salahan joua, Eik? luottehet lovehen, Mahti ei joua maan rakohon, Vaikka mahtajat menev?t.

Sammatissa elokuulla 1916. Tekij?.

KALEVALA PYH?N? KIRJANA.

Ilman seitsenhaaraisen symbologian apua ei mit??n vanhaa pyh?? kirjaa voida oikein ymm?rt??. Symbologia on tutkittava jokaiselta puoleltaan, sill? jokaisella kansalla oli omintakeinen ilmaisutapansa.

H.P. Blavatsky.

MIT? KALEVALA ON?

Kysymykseen, mit? Kalevala on, tulemme t?ss? kirjassa vastaamaan tavalla, joka luultavasti on outo ja uusi useimmille lukijoille. Tulemme heti esitt?m??n Kalevalasta, sen synnyst? ja sis?isest? arvosta mielipiteen, joka h?mm?stytt?? sek? oppinutta ett? oppimatonta lukijaa. Tulemme sitten kirjassamme pitkin matkaa selvitt?m??n ja puolustamaan mielipidett?mme, ja j?t?mme hyv?ntahtoisen lukijan arvosteltavaksi, onnistuuko meid?n vakuuttaa h?nt? sen oikeudesta vai j??k? h?n yh? ihmettelem??n ja kukaties paheksumaan ylen outoa kantaamme.

Ennenkuin annamme oman vastauksemme kysymykseen, mit? Kalevala on, tahdomme parilla sanalla muistuttaa lukijan mieleen, mit? meill? yleens? on Kalevalasta arveltu ja mik? tieteellisten tutkijain kanta kysymyksess? on.

Kalevalan suuri >>esille-uneksija>> Elias L?nnrot uskoi, ett? Kalevalassa kuvastui esi-is?imme muinainen permalainen sivistys. Sen runoista astui el?v?n? esiin kuva Suomen kansan menneisyydest?, t?m?n kansan uskonnosta ja el?mistavoista, sen pyrkimyksist?, ihanteista ja sankareista. L?nnrotin usko tarttui toisiin: Kalevalaa alettiin pit?? l?hteen? Suomen kansan muinaisuuden tutkimiselle sek? kotona ett? ulkomailla. Kalevalan mukana levisi ymp?ri sivistyneen maailman Suomen kansasta maine ja kaikkialla alettiin huomata, ett? tuolla kaukana Pohjolassa asuu pieni korpikansa, joka on luonut eepoksen, jommoisia on harvoja maailmassa. >>Mik? runollinen kansa>>, kulki kuiskeena yli maiden ja mantereitten, >>mik? menneisyys sill? on takanaan! Miss? onkaan sen historia! Sankarien ja tiet?j?in kansa!>>

T?m? valtava innostus her?tti Suomen kansan vuosisataisesta unestaan. Suomalaiset tunsivat itsens? yhten?iseksi kansaksi, koska heill? oli yhteinen menneisyys ja tuon yhteisen menneisyyden mahtava muistomerkki. Kuinka luonnollista, ett? t?t? ensim?ist? uskonnollis-runollista her?ymyst? seurasi toinen, Snellmanin valtiollis-kielellinen. Suomen kansa oppi itsens? tuntemaan ja tiesi paikkansa maailman n?ytt?m?ll?. Aleksanteri I:sen profetalliset sanat olivat toteutuneet: Suomen kansa oli noussut kansakuntien joukkoon.

Nyt el?mme toisessa ajassa. Innostus on laimennut. Kalevala ei ole en??, mit? se oli ennen. Kyll? sit? pidet??n kansallisena eepoksena ja kyll? sit? kouluissa luetaan, mutta tieteellisell? taholla se on kadottanut p?tevyytens? historiallisena l?hdekirjana. Kalevalassa ei kuvastukaan vanha permalainen sivistys. L?nnrotin usko oli Suomen suuren Eliaan unelmaa vain.

Kalevalassa ei kerrota mist??n kadonneesta kulta-ajasta. Kalevala on runokokoelma. Se kertoo kansamme onnen haaveista, siit? kes?maasta, joka eli kansamme mielikuvituksessa. Se todistaa vain, mik? voimakas, mik? kuolematon laulunhenki aina on ollut Suomen kansalle ominainen.

T?t? nykyist? kantaansa tieteelliset tutkijamme perustelevat sill?, ett? Kalevala, kuten sanottu, on runokokoelma, ei yhten?inen eepos, joka semmoisena olisi s?ilynyt kansan muistissa. Kansa on lukuisissa toisinnoissa, eri paikoissa, eri aikoina, laulanut V?in?m?isest?, Ilmarisesta, Lemmink?isest? ja niiden urot?ist?; toinen laulaja on toisesta asiasta kertonut, toinen toisesta. Elias L?nnrot kokoili ja ker?ili n?it? runolauluja; h?n oli ensim?inen, joka v?sym?tt?m?ll? innolla ja uskolla samoili Karjalan laulumaita, sai sanan sielt?, toisen t??lt?, sommitteli kuulemansa yhteen ja rakensi runoista kokonaisuuden. Mit? ennen h?nt? Porthan, Lencqvist, Ganander, Becker, Topelius vanhempi y.m. olivat tehneet, oli ollut enimm?kseen hajanaista valmistusty?t?. Mutta L?nnrotin j?lkeen on tehty uusia ker?ilymatkoja ja tieteellisesti tarkattu L?nnrotin k?sikirjotuksia ja muistiinpanoja ja p??sty siihen lopulliseen selvyyteen ja varmuuteen, mik? nyt on vallalla Kalevala-tutkimuksessa. L?nnrot oli itse viimeinen suuri runojen laulaja. H?n oli niin kalevalaisen hengen l?p?isem?, ett? h?n kykeni siihen, mihin ei kukaan ennen h?nt? ollut kyennyt: luomaan miltei yhten?isen eepoksen hajanaisista runokatkelmista. H?n uppoutui Suomen kansan henkeen, itsens? unohtaen, siin? m??rin, ett? h?n--Eino Leinon sanoilla--oli >>silloisen Suomen itsetietoon tullut kansallishenki>>. Kalevala oli sent?hden h?nen ty?t?ns?, vaikkei h?n ollut runojen tekij?.

Tarkempi tutkimus on my?s paljastanut, ett? Kalevalan runot eiv?t ole yht? vanhoja, eiv?t samalta alkuajalta. Toiset ovat pakanallisia, toiset kristitylt? ajalta; viimeinen--50:s runo--esim. on varmasti kristillinen. N?in ollen on mahdotonta pit?? Kalevalaa kaukaisen menneisyyden historiallisena muistomerkkin?. Tietysti siin? n?kyy piirteit? Suomen kansan el?m?st? ja ennen kaikkea selvi? piirteit? kansan uskonnollisesta eli paremmin sanoen taikauskois-runollisesta el?m?nkatsomuksesta, mutta n?m? piirteet eiv?t kuvasta puhdasta pakanallista aikaa, vaan kuuluvat pakanuuden ja kristinuskon vaiheaikaan, niin ett? mit? Kalevalassa ihailemme, se on tutkimuksen valossa katsottuna >>runollisesti verhottua kristinuskoa>>, kuten prof. K. Krohn sanoo.

Onpa ?skett?in lausuttu semmoinenkin v?ite, ettei Kalevalan sis?llys oikeastaan ole Suomen kansan hengen tuotetta, vaan germanilaista lahjatavaraa. L?nnest? p?in tuli t?nne kuninkaita ja sankareita. He toivat mukanaan runoja ja lauluja muinaisista tiet?jist?, ja heist? itsest??n sepitettiin runoelmia. Kalevalan sankarit t?ten eiv?t ole olleet suomalaisia, vaan vieraita viikinkej?, ja Suomen kansan tiet?j?haaveet ovat muualta kotoisin, ei kansamme syd?mest?.

Kas siin? lyhyesti esitettyn? tieteellisen tutkimuksen t?h?nastiset saavutukset. Jos ne todella pit?isiv?t paikkansa, olisi L?nnrotin ty? syvemmin katsottuna tehty jotenkin tyhj?ksi. J?lell? olisi h?nen Kalevalastaan vain runokokoelman kaunis muoto ja taiteellinen sommittelu, ja Kalevalan kansallinen merkitys kuuluisi jo menneisyyteen: se teki teht?v?ns? viime vuosisadan her?tysty?ss?, nyt se voidaan asettaa hyllylle muinaismuistojen joukkoon.

Mit? t?st? sanoisivat Kalevalan todelliset ihailijat ja Suomen kansallisaatteen yst?v?t? Mihin joutuisivat heid?n ihanat n?kyns? Suomen kansan muinaisesta kulttuurista, mihin heid?n haaveensa ja heid?n toivonsa Suomen tulevaisuudesta? Vaikeroiden saisi heid?n kansallinen syd?mens? huutaa: >>kuka en?? kykenee haavojani parantamaan? onko miest? miss??n, joka loisi minuun uutta uskoa?>>

Nyt on meid?n vuoromme astua n?ytt?m?lle. Nyt me, jotka n?emme Kalevalassa semmoista, mit? toiset eiv?t viel? ole aavistaneet, jotka uskomme Kalevalasta sit?, mit? se itse V?in?m?isest??n uskoi, nyt me saamme korottaa ??nemme ja huutaa--omallekin syd?mellemme: >>ole rauhassa! Mit??n ei ole menetetty, sill? mit??n ei ole viel? ollut l?ydettyn?k??n. Eiv?t edes tieteelliset saavutukset viel? ole lopussa. Viel? tullaan tekem??n huomioita ja l?yt?j?, jotka kumoovat nykyisi? johtop??t?ksi?. Mutta mit? niist?! Kalevalan todellinen arvo on toisaalla. Sen todellinen arvo on sen omassa salatussa sis?llyksess?.>>

Ja kun nyt tahdomme esitt?? uuden ja oudon mielipiteemme Kalevalasta, saatamme syyst? kysy?, ajatellen tutkimuksen kansalliseen syd?meemme iskemi? haavoja: tarvitaanko miest? niit? parantamaan? Eik? Kalevala itse kelpaa l??k?riksi? Eik? taudin parantajaa voisi l?yt?? sielt?, mist? itse tautikin on keksitty? Jos Kalevala tieteellisesti analysoituna kumoaa kansalliset haaveemme, ehk? se toisella tavalla analysoituna paljastaa meille totuuden haaveiden takaa! Ehk? Kalevala on kokonaan toisenlainen kirja kuin miksi tiedemiehet ovat sit? luulleet. Ehk? se on verrattavissa niihin kirjoihin maailmankirjallisuudessa, joita kutsutaan pyhiksi. Ajatelkaamme v?h?sen. Jos Kalevala t?mm?isen??n olisi ollut olemassa pakanallisena aikana, mink?h?nlaisessa arvossa Suomen kansa olisi sit? pit?nyt? Eik? kansa siin? olisi n?hnyt itse??n kuin kuvastimessa, n?hnyt paraimmat pyrkimyksens?, ikuisimman itsens?? Eik? se Kalevalasta olisi hakenut mielelleen lohdutusta ja neuvoa, syd?melleen iloa, tunnolleen rauhaa? Ep?ilem?tt?. Kalevala olisi ollut sille kallein aarre, isien pyh? perint?. Kalevala olisi ollut sille raamattu, pyh? kirja.

Ja jos niin olisi ollut silloin, miksi emme nyt saisi asettua samalle kannalle? Miksi emme nyt l?hestyisi Kalevalaa pyh?n? kirjana? Miksi emme nyt sit? tutkisi toisella tavalla kuin tavallista kirjaa?

Onhan uudesta testamentista v?itetty, ett? sen historiallinen p?tevyys on kovin hatara. Jeesuksen olemassaoloakin on ep?ilty. Mutta onko t?m? v?hent?nyt uuden testamentin henkist? arvoa? Onko se sy?ssyt kristikunnan ep?toivoon? Ei ollenkaan. Kristikunta ei ole uskossaan j?rkkynyt. Se uskoo Jeesukseen, koska uusi testamentti h?nest? todistaa. Ja miksi uusi testamentti h?nest? todistaa? Siksi ett? se on el?v? kirja. Paras vastamyrkky on lukea uutta testamenttia. Kun sit? lukee-- ei niinkuin nen?k?s kriitikko, joka etsii historiallisia heikkouksia, vaan--ihmisen?, joka vilpitt?m?sti etsii totuutta, mink? kirja mahdollisesti voi antaa, silloin uusi testamentti itse puhuu puolestaan. Silloin kristitty tunnustaa syd?n riemua uhkuen: testamentti on pyh?, sill? se avaa henkisen n?k?ni; Jeesus on el?v?, sill? h?n her?tt?? minussa el?m?n.

Ent? jos nyt Kalevalan laita olisi sama? Jos sekin olisi pyh? kirja sille, joka oikeassa hengess? osaisi sit? lukea?

Niin,--niin meid?n tekisi mielemme v?itt??, ja sit? seikkaa olisi hieman tarkastettava. Olisi saatava selville, miss? merkityksess? Kalevala voisi olla >>pyh? kirja>>.

KALEVALA PYH?N? KIRJANA.

Ennen kaikkea: mit? on pyh? kirja? Onko niin sanoaksemme teknillist? m??ritelm?? pyh?st? kirjasta, m??ritelm??, joka ei ole h?ilyv?in ominaisuuksien luettelemista, vaan kohdalleen sattuva ja t?sm?llinen?

On. Mutta ennakkoluuloinen uskovainen tai piintynyt materialisti ei sit? ymm?rr?. Ainoastaan sanan tosi merkityksess? vapaamielinen ihminen ymm?rt?? pyh?n kirjan teknillisen m??ritelm?n.

Miss? suhteessa n?et uskovainen ja materialisti voivat ottaa toisiaan k?dest?? Siin?, ett? molemmat asettavat inhimilliselle tiedolle rajoja. Molemmat my?nt?v?t, ett? ihmisen tietopiiri ulottuu laajalle aineellisessa ja n?kyv?isess? maailmassa: avaruuksia h?n on kaukoputkellaan mitannut ja mikroskopillaan h?n on silm?lle n?kym?t?nt? pienoismaailmaa tutkinut; ei ole rajaa h?nen tiedoillaan maapallon n?kyv?isest? el?m?st? eik? h?n usko olevan paljon salattua j?rkens? silm?lt? ihmisen sielumaailmassakaan. Mutta molemmat ovat yht? mielt? siit?, ett? vissien rajojen toiselle puolelle ihmisen tiet?miskyky ei ulotu. Ei kykene ihminen ratkaisemaan kuoleman arvotusta, ei tutkimaan n?kym?t?nt? maailmaa, ei kasvoista kasvoihin puhuttelemaan el?m?n antajaa ja luojaa. Ero on vain siin?, ett? uskovainen sanoo: Jumala on kielt?nyt meit? tutkimasta niit?, joita emme voi tiet??, kun sit?vastoin materialisti halkaisee gordilaisen solmun yhdell? iskulla ja huudahtaa: n?ette nyt, ettei mit??n solmua ollut! Ei ole tutkittavaa kuoleman tuolla puolen eik? n?kym?tt?m?ss? maailmassa, sill? n?kym?t?nt? maailmaa ei ole ja kuoleman tuolla puolen irvist?? tyhjyys.

Ei huomaa korskea materialisti, ett? h?n ennenaikaisesti tempaa tiedon valtikan k?teens? ja v?itt?? suurimman salaisuuden tiet?v?ns?, kun h?n kuolemalta el?m?n kielt??, eik? huomaa sokea uskovainen, ett? h?n ehdoin tahdoin pit?? silm?ns? ummessa el?m?n tiell? kulkiessaan, vaikka ehk? olisi tilaisuudessa niit? selko sel?lleen avaamaan.

Sent?hden ihmisen t?ytyy olla todella vapaamielinen voidakseen my?nt??, ett? ihmisen tieto mahdollisesta saattaa ulottua kauemmas kuin mit? se jokap?iv?isiss? oloissa ulottuu. Ainoastaan henkisesti vapaa ihminen saattaa tunnustaa: kukaties--niin, luultavasti ihmisen tieto voi k?sitt?? asioita, jotka tuntuvat yliluonnollisilta. Sanoohan apostoli: ihmisen henki, joka kaikkia tutkistelee, Jumalan syvyyksi?kin.

Ymm?rt??ksemme, mit? pyh? kirja on, t?ytyy meid?n asettua t?lle kannalle ja my?nt??, ett? ihminen ehk? voi saavuttaa yliluonnollista tietoa.

Mit? syyt? meill? on semmoiselle kannalle asettua? Selv? historiallinen syy. Kaikilla tunnetuilla kansoilla on ollut henkiset j?ttil?isens?, arvotuksentapaiset ihmisens?, jotka ovat v?itt?neet tiet?v?ns? enemm?n kuin tavalliset kuolevaiset: suuret filosofit ja ajattelijat, suuret runoilijat ja profetat, suuret jumalanpojat ja vapahtajat. Jos Jeesuksesta on tehty jumala, ei syy ollut h?nen; ihmisen pojaksi h?n itse??n kutsui. Jos Jeesuksen olemassaoloa ep?ilt?isiin, on Buddhan el?m? historiallisesti varma. Ja Buddha sanoi, niinkuin sanoi evankeliumein Jeesus, niinkuin opettivat Indian viisaat: seuratkaa minua, sill? min? tied?n totuuden.

Kun n?iden suurten tiet?j?in el?m? on silm?imme edess?, ei meill? ole oikeutta ep?illen sanoa: mist? tied?mme, ett? he tiesiv?t? Vapaina ihmisin? saamme korkeintaan sanoa: niin, ehk? he tiesiv?t, mutta kuinka me voimme tiet??, ett? he tiesiv?t? Ovatko j?lkeens? j?tt?neet mit??n todistajaa?

T?m? kysymys vie meid?t silloin pyhien kirjojen ??reen. Pyh?t kirjat ovat tiet?jien todistuskappaleita. Mill? tavalla? Siten, ett? niihin on k?tkettyn? tiet?jien viisaus. Mutta miten sen voimme tiet??? Me n?emme sen, kun tieto her?? meiss? itsess?mme.

... Kun tieto her?? meiss? itsess?mme? T?m?h?n on rohkea v?ite. Voiko siis ihminen meid?nkin p?ivin?mme saavuttaa yliluonnollista tietoa? Tottakai. Ja mill? tavalla? Miten h?n tietoon voi p??st?? Kulkemalla sit? tiet?, jota pyhiss? kirjoissa neuvotaan.

T?m? todistelumme n?ytt?? todella k?yv?n keh?ss?. Ja kuitenkin se on aivan loogillinen. Jos ihminen etsii totuutta sill? tavalla kuin jossakin pyh?ss? kirjassa opetetaan, h?n p??see totuuden tietoon. Ja kun h?n on p??ssyt tietoon, h?n n?kee, ett? pyh? kirja todella on pyh?, koska siihen oli el?m?n ja kuoleman viisautta k?tketty. Ja koska pyh??n kirjaan on viisautta k?tketty, on alkuper?isin? viisauden tallettajina ollut viisaita tiet?ji?. Siis tiet?ji? on ennenkin ollut olemassa.

Kuinka nyt m??rittelisimme pyh?? kirjaa? Pyh? kirja on kirja, johon on k?tkettyn? el?m?n ja kuoleman jumalallisia mysterioita, kirja, joka osaa neuvoa totuuden etsij?lle tien n?enn?isesti yliluonnolliseen tietoon.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet