Read Ebook: Kalevalan avain by Ervast Pekka

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1050 lines and 60149 words, and 21 pages

Kuinka nyt m??rittelisimme pyh?? kirjaa? Pyh? kirja on kirja, johon on k?tkettyn? el?m?n ja kuoleman jumalallisia mysterioita, kirja, joka osaa neuvoa totuuden etsij?lle tien n?enn?isesti yliluonnolliseen tietoon.

Jos nyt Kalevala olisi pyh? kirja, miss? merkityksess? t?m? on ymm?rrett?v?? Ei suinkaan sill? tarkotettane, ett? Kalevalan joka lauseessa, ehk?p? joka sanassa on k?tketty? viisautta? Ei suinkaan, pois semmoinen oikeaoppisuuden koneellisen inspiratsionin teoriaa muistuttava k?sitys pyh?st? kirjasta. Ei kirjain ole pyh?, ei muoto ole ikuinen. >>Puustavi kuolettaa, mutta henki tekee el?v?ksi.>> Pyhi? ovat kirjassa vissit suurenmoiset mieli- ja ajatuskuvat. Muoto, joka niit? verhoo, on milloin alkuper?isen puhdas, milloin lis?yksill? kirjailtu. Ajatuskuvat ovat kotoisin mysterioista ja ilmituovat samaa ikuista viisautta kuin toistenkin pyhien kirjojen ajatuskuvat.

Olettakaamme nyt, ett? Kalevala t?ss? merkityksess? on pyh? kirja. Mit? Kalevala silloin todistaa?

Se todistaa silloin, ett? Suomen kansassa joskus ennen--tai my?hemmin--on el?nyt tiet?ji?. Se todistaa, ett? Suomen kansa on--ainakin ollut--henkisesti sivistynyt kansa, koska sen keskuudessa tiet?ji? on voinut synty?. Se todistaa, ett? Suomen kansalla on menneisyytt? takanaan. Mit?tt?m?ksi h?ipyy olettamus, etteiv?t Kalevalan sankarit olisi olleet suomalaisia. Kalevalan runollinen muoto on aito suomalainen. Mutta kuinka Suomen kansa olisi saattanut lahjottaa muodon vieraille mielikuville ja s?ilytt?? niit? muistissaan? Kansan omassa syd?mess? on tiedon kukka puhjennut ja kansan oma kieli on sen ihanuudesta kertonut, niinkuin Kalevala itse laulaa V?in?m?isest?:

Vaka vanha V?in?m?inen Elelevi aikojansa Noilla V?in?l?n ahoilla, Kalevalan kankahilla, Laulelevi virsi?ns?, Laulelevi, taitelevi. Lauloi p?iv?t p??ksytysten, Yhytysten y?t saneli Muinaisia muisteloita, Noita syntyj? syvi?, Joit' ei laula kaikki lapset, Ymm?rr? yhet urohot T?ll? inhalla i?ll?, Katovalla kannikalla.

KALEVALAN AVAIN.

Jos nyt oletamme, ett? Kalevala on pyh? kirja, ett? se sis?lt?? salaisia tietoja el?m?st? ja kuolemasta ja neuvoa n?iden tietojen saavuttamiseksi, kuinka silloin tavallinen lukija, jolla ei itsell??n ole yliluonnollisia tietoja, voi t?m?n seikan huomata? Onko h?nell? ollenkaan t?lt? kannalta katsoen hy?ty? Kalevalan lukemisesta?

Tunnustaa t?ytyy, ett? tavallista lukijaa t?ss? kohtaa vaikeus. H?n ei osaa n?hd? Kalevalan salattua viisautta. H?nt? vieh?tt?? Kalevalan muodollinen kauneus, sen runollinen henki, sen taiteellinen aisti. Kalevalan luonnon- ja henkil?kuvaukset vet?v?t vertoja maailmankirjallisuuden parhaimpiin, sen aito inhimillinen s?vy kohottaa sen korkeammalle esim. monta vanhan testamentin kirjaa. Mutta mist? p??st? kiinni Kalevalan salaiseen sis?lt??n, mist? p??tt??, etteiv?t sen tarunomaiset kertomukset esim. Sammosta ja sen ry?st?st? ole paljasta taikauskoista mielikuvittelua? Kalevala on todella kuin lukittu kirja ja tarvittaisiin jonkinlainen avain sen ymm?rt?miseksi. Tiet?j?-ihmisell? saattaa olla t?m? avain itsess??n, mutta tavalliselta lukijalta se puuttuu. Mist? h?n sen voi l?yt???

On pyhi? kirjoja, joita on verrattain helppo lukea. Semmoinen on esim. uusi testamentti. T?ll? emme tarkota, ett? kuka tahansa heti osaisi lukea uutta testamenttia pyh?n? kirjana. Pelk??mmep? pahoin, ett? monet monet lukijat eiv?t koskaan ole edes aavistaneet, mill? tavalla heid?n rakas testamenttinsa on pyh?. Tarkotamme vain, ett? jos totuuden etsij? on kyllin tarkkaavainen, h?n verrattain helposti omin p?in keksii, mill? tavalla uutta testamenttia on luettava ja mit? ihmeellisi? salaisuuksia t?m? pyh? kirja silloin paljastaa.

T?m? on helppoa, sent?hden ett? uusi testamentti p??asiallisesti on opas, joka neuvoo, miten ihmisen tulee pyrki? totuuden tietoon. Uusi testamentti on kirjotettu ajalla ja ihmisille, joille tiedon tie vaaroineen ja vaikeuksineen sai tulla yleisemmin tunnetuksi, koska ?lyllinen sivistystaso ihmiskunnassa oli nousemaan p?in. Vanhemmissa kulttuureissa taas tiedon tien olemassaolo oli enemm?n tunnettu, mutta yksityiskuvaukset sen luonnosta ja askelista pidettiin salassa, ik??nkuin takavarikossa opettajien ja tiet?jien luona. Pyh?t kirjat vanhoilta ajoilta ovat niin muodoin enimm?kseen verhotut suurempaan salaper?isyyteen ikuisia totuuksia esitt?ess??n.

Kalevala--vaikka kirjana uusi--kuuluu sis?lt?ns? puolesta vanhoihin mysterio-oppaihin. Sen t?rkein puoli on tietenkin kuvaus, mink? se antaa tiedon tiest?, tapa, mill? se neuvoo totuutta etsim??n. Mutta samalla se sis?lt?? paljon suuremmassa mitassa kuin esim. evankeliumit kuvauksia niist? tiedoista, joita totuudenetsij? tiet?j?ksi kohotessaan on saavuttanut, toisin sanoen kuvauksia n?kym?tt?m?n maailman oloista ja olennoista eli siit? empiiris-metafyysillisest? maailmankatsomuksesta, mik? tiet?j?ll? on.

Jotta tavallinen lukija voisi ymm?rt?? Kalevalaa mystilliselt? kannalta, tarvittaisiin siis vain, ett? h?nell? olisi vihi? tiet?jien maailmankatsomuksesta. Silloin h?nen k?dess??n olisi avain, jolla h?n kykenisi v??nt?m??n auki Kalevalan ja muiden pyhien kirjojen lukkoja. Ja kun kerran selvi?isi Kalevalan mystillinen tausta, ehkei sitten olisi voittamattoman vaikea oppia erottamaan Kalevalan osviittoja tiedon tien suhteen.

Onko nyt t?mm?isen avaimen hankkiminen mahdollista? On, meid?n p?ivin?mme se ei ole mik??n mahdottomuus, sill? on olemassa maailmankatsomus, johon kuka tahansa voi tutustua ja joka v?itt?? olevansa tiet?jien oma. Vaikkemme pit?isi sit? kuin ty?skentelyhypoteesina, on meill? siit? tutkimuksissamme apua. Sangen pian me kuitenkin voimme havaita, ett? viisailla ja tiet?jill?, mik?li tied?mme, on ollut sama maailmankatsomus, ja ett? se kaikissa uskonnoissa on kulkenut salaisena viisautena, uskontojen esoteerisena puolena. T?m? maailmankatsomus on n.k. teosofinen, jonka ensim?inen julistaja meid?n ajallamme oli H.P. Blavatsky. Madame Blavatskyn >>Salainen Oppi>> y.m. teokset ja rikas teosofinen kirjallisuus eri kielill? tekee selkoa teosofisesta maailmankatsomuksesta. T?m? nykyaikainen teosofia ei ole mik??n opinkappalej?rjestelm?. Se on vain piirteit? tiet?jien ja viisasten maailmankuvasta, katkelmallisia piirteit?, kuten H.P. Blavatskyn oli tapana sanoa. Mutta nuo piirteet ovat niin olennaisia, ett? ne sin??n muodostavat ehe?n maailmankuvan.

Jos lyhyesti tahtoisimme kuvata t?t? aikain viisautta, sanoisimme >>Salaisen Opin>> mukaisesti, ett? se puhuu 1) ehdottomasta jumaluudesta, joka on kaiken ilmenneen el?m?n ilmenem?t?n pohja ja perusta, jonka koskemattomaan rauhaan hyv? ja paha uppoutuvat kuin meren syvyyteen; 2) ilmenneest? jumalasta eli n.k. kolmiyhteisest? Logoksesta, joka tuo ilmi kaikki hengen ja aineen, hyv?n ja pahan vastakohdat ja ristiriidat ja realisena todellisuutena on maailman lukemattomien olentojen, jumalien ja muiden, yhteistajunta; 3) aikakautisuuden laista, joka s??t??, ett? luominen ja h?vitt?minen, el?m? ja kuolema, p?iv? ja y? lakkaamatta seuraavat toisiaan, niin ett? ihmisenkin el?m? on yh? uudistuva vaihtelu el?m?st? kuolemaan ja kuolemasta el?m??n , kunnes h?n jumalallisen tiedon ja viisauden saavutettuaan vapautuu eli pelastuu syntym?in py?r?st?; 4) ikuisen tasapainon ja syysuhteen laista, jonka mukaan ei pienink??n voimanpurkaus maailmankaikkeudessa mene hukkaan, vaan kantaa seurauksensa samalla pett?m?tt?m?ll? varmuudella kuin se itsekin oli m??r?tyst? syyst? aiheutunut ; 5) viisasten ja tiet?jien olemassaolosta, n.k. salaisesta veljeskunnasta, joka valvoo ihmiskuntamme kohtaloa ja kehityst? ja tarpeen vaatiessa sit? n?kyv?isestikin auttaa esim. jonkun l?hettins? v?lityksell?.

N?m? asiat selvenev?t yksityiskohtaisemmin lukijalle, kun ryhdymme Kalevalan runoja tutkimaan, ellei h?n jo ole teosofiseen maailmankatsomukseen perehtynyt. Nyt riitt?? tieto, ett? teosofinen maailmankatsomus on se avain, joka avaa Kalevalan runojen vertauskuvallisen merkityksen.

Tutkimuksemme jakautuu luonnonmukaisesti kolmeen osaan. Ensim?isess? valaisemme aikain viisauden antamalla valolla muutamia runoja tai runokatkelmia n?hd?ksemme, ett? Kalevalankin ?lyllishenkisen? taustana on sama maailmankatsomus kuin toistenkin pyhien kirjojen; tarkastamme Kalevalan jumaloppia, luomiskertomusta, kuolemank?sityst? j.n.e. Toisessa osassa teemme ensiksi selkoa Kalevalan inhimillisest? kehityspsykologiasta, tarkastamme, mill? tavalla Kalevala neuvoo meit? totuutta etsim??n ja tiedon alkup??h?n p??sem??n; ja toiseksi koetamme luoda silm?yksen jumalallisen ihmisen korkeampaan henkikehitykseen, n.k. pyhyyden eli tiedon salaiseen tiehen, niin pitk?lle kuin sit? Kalevalassa on kuvattu. Kolmannessa osassa vihdoin otamme lyhyesti k?sitell?ksemme Kalevalan magiaa eli tiedon tiell? saavutetun >>yliluonnollisen>> taidon k?ytt?mist? maailmassa.

Lukija tietysti h?mm?styy sanoistamme. >>Sis?lt?isik? Kalevala niin korkeita ja syvi? asioita? Enemm?n ja merkillisemp?? kuin yksik??n runolaulaja lienee aavistanut! Ei ainakaan Elias L?nnrotilla ollut t?st? aavistusta.>> Luultavasti ei. Mutta me el?mme nyt uudessa ajassa. Materialismin hy?kyaalto on sivuuttanut meid?t. Olemme taas henkisyyden harjalle nousemassa. Spiritualistinen el?m?nymm?rrys hiipii ihmisten sieluihin. Uusi aika kohottaa ansaittuun arvoonsa vanhoja pyhi? kirjoja ja paljastaa meille niiden k?tkettyj? rikkauksia. Kalevalakin lausutaan tervetulleeksi sisariensa joukkoon.

Madame Blavatsky ei menetellyt ajattelemattomasti eik? umpim?hk??n, kun h?n p??teoksensa >>Salaisen Opin>> ensim?isen osan motoksi valitsi muutamia s?keit? vanhasta indialaisesta Rig Veedasta ja toisen osan motoksi asetti otteita Kalevalan ensim?isest? runosta. Eik? h?n erehtynyt sanoessaan: >>Kalevalan syvempi ja esoteerisempi merkitys on taistelu valon ja pimeyden, hyv?n ja pahan v?lill?. Kalevalaiset silloin edustavat valoa ja hyvi? voimia ja pohjolaiset pahoja voimia. Verrattakoon t?t? Ormusdin ja Ahrimanin, arjalaisten ja rakshasein, pandujen ja kurujen v?liseen taisteluun.>>

KALEVALAN MYSTERIOTIETOA.

TEOLOGINEN, ANTROPOLOGINEN JA SOTERIOLOGINEN AVAIN.

EIK? MUINAISSUOMALAISTEN USKONTO OLLUT ANIMISMIA?

Kun hyv?ntahtoinen lukija on toipunut siit? h?mm?styksest?, mihin t?h?nastinen esityksemme on h?net heitt?nyt, nousee h?nen mieless??n ep?ilys. H?n pudistaa p??t??n ja huudahtaa: >>hullutustahan on t?m? puhe Kalevalasta pyh?n? kirjana! Vanhat suomalaisethan olivat uskonnoltaan animistej? ja manisteja, s.o. luonnon ja vainajainpalvojia, ja heid?n tiet?j?ns? olivat noitia ja poppamiehi?. Tuosta pakanallisesta taikauskosta on vasta kristinusko meid?n kansamme pelastanut.>>

Totta tosiaankin. Uudempi Kalevalaa ja muinaissuomalaisten el?m?nkatsomusta k?sittelev? tieteellinen kirjallisuus antaa ehdottomasti tukea lukijan ep?ilyksille. Ottaaksemme tuoreimman esimerkin: Kaarle Krohn lausuu toimittamansa >>Suomensuvun uskonnot>> -julkaisun alkulauseessa nimenomaan: >>vertaileva tutkimus on tullut siihen tulokseen, ett? kaikille suomalais-ugrilaisille kansoille yhteinen uskonnonmuoto on omien manalle menneitten esi-isien palvonta.>> Saman oppineen mielt?kiinnitt?v? teos >>Suomalaisten runojen uskonto>>, joka muodostaa yll?mainitun julkaisun ensim?isen osan, tekee sitten kohta kohdalta selkoa esi-isiemme uskonnollisista k?sityksist?, kuvaten suomalaista tiet?j?? taikatemppuineen, tuonelaa asujaimineen, luontoa haltioineen, ja my?s laajalti kristillisten oppien vaikutusta vanhoihin pakanallisiin k?sityksiin. Muinaissuomalaisten henkinen el?m? saa t?ten tieteellisen nimityksens?: se on animismia, koska suomalaiset el?v?ittiv?t luontoa ja ik??nkuin varustivat sit? sielulla , se on manismia, koska he palvoivat vainajain henki? ; lis?ksi se on shamanismia, koska he uskoivat, ett? yliluonnollisia voimia oli muutamilla valituilla poppamiehill? . Kuinka n?in ollen Kalevala voisi olla pyh? kirja kuten esim. raamattu? Kalevalassa tietenkin kuvastuu esi-isiemme animismi ja shamanismi: loitsuja t?ynn? on Kalevala ja palvovia tunteita luontoa kohtaan!

Onko nyt t?ll? vastav?itteell? kumottu meid?n alkuper?inen lausuntomme Kalevalasta? On ehk? kristillismielisten ja materialistein kannalta katsoen, mutta ei mitenk??n omasta mielest?mme.

T?m?n kirjottaja ei ole mik??n Kalevala-oppinut sanan akademiallisessa merkityksess?. Jos h?n rohkenee s?ilytt?? oman kantansa ja lausua julki mielipiteens?, vaikka hyvin tiet?? oppineen maailman toistaiseksi pysyttelev?n vastakkaisessa leiriss?, ei t?m? perustu h?nen muka tekemiins? laajempiin tieteellisiin tutkimuksiin. Semmoisiin h?nell? ei ole ollut tilaisuutta eik? kyky?. H?nen oma rohkea kantansa perustuu aivan toisenlaisiin tutkimuksiin; mink?laiset n?m? tutkimukset ovat, k?ynee t?st? kirjasta selville. Sit? h?n vain tahtoo painostaa, ett? h?n on aivan vakuutettu oman kantansa totuudesta, samalla kuin h?n uskaltaa ep?ill?, ovatko oppineet yht? varmoja omista p??telmist??n. Prof. Krohn esim. uskoo, ett? Kalevala on syntynyt 700-1100 vaiheilla j.Kr. Suomessa. T?m? voi korkeintaan pit?? paikkansa Kalevalan niin sanoaksemme muodolliseen syntyyn n?hden. Mutta runojen muoto ei ole sama kuin niiden henkinen sis?lt?. Muoto on voinut vaihtua aikojen vaihteessa, sen synty? voidaan m??ritell?. Mutta runojen el?v? henki on ikimuinoinen ja muuttumaton, se on kulkenut salassa muodosta muotoon. Ja t?m?n kirjottaja ep?ilee liikaa varmuutta muodollisenkin synnyn suhteen: ainakin h?n uskoo olevan runokatkelmia, jotka ovat tuhansia vuosia vanhoja. J??k??n siis yh? jatkuvan tieteellisen tutkimuksen teht?v?ksi viel? valaista runojen muodollista synty?.

Ihmiskunnan uskonnollisen el?m?n ja uskonnonmuotojen alalla vallitsee sama kehityksen, etenemisen ja taantumisen, laki kuin muualla, ja tutkijat ovat sen nojalla voineet luokittaa uskonnollisen el?m?n ilmi?it? suuriin ryhmiin, joissa kehitys alemmasta ylemp??n selv?sti on n?ht?viss?. Kristinuskokin joutuu t?ten omaan asemaansa toisten uskontojen rinnalla. >>Me emme saa jakaa uskonnoita asettamalla kristinuskoa toiselle puolelle ainoana oikeana, ja kaikkia muita toiselle, aivan v??rin?; mik??n uskonto ei ole meist? paljasta taikauskoa, emmek? kiell? yhdelt?k??n Jumalan johtavaa vaikutusta... T?m?n kehitysperiaatteen valossa voimme l?yt?? jotain hyv?? alhaisimmassakin, ja n?emme, ett? hyv? ja oikea, mieluummin kuin paha ja v??r?, on mit?tt?mimm?nkin uskonnonj?rjestelm?n lopullinen p??m??r?>>, sanoo nykyajan valistunut tutkimus. Uskonnonmuotojen luokittelussa joutuu luonnonpalvonta alimpaan asteeseen, muodostaen villikansojen alkuper?isen uskonnon kaikkialla ja aina. My?hemp?? kehitysmuotoa ovat kansalliset uskonnot, esim. juutalaisten jahvekultti, ja korkeimman kehityksen ovat saavuttaneet yleismaailmalliset uskonnot, joita varsinaisesti luetaan vain kaksi: buddhanusko ja kristinusko.

T?m? kaipaa selvittely?.

Uskontotieteen tutkijat mainitsevat kyll? alinomaa semmoisia sanoja kuin henkimaailma, n?kym?t?n maailma, jumala, tuonela, haltia j.n.e., mutta varmaankin monelle n?m? ovat paljaita kuolleita k?sitteit?: he eiv?t usko, ett? niill? olisi vastaavaisuutensa todellisuudessa; n?kym?t?n maailma on heille semmoisenaan ratkaisematon asia. Toista on meik?l?isten spiritualistein: meille on n?kym?t?n maailma kaikkine voimineen ja olioineen sanalla sanoen selvi?. Ja koska n?kyv?isess? maailmassa vallitsee ehdoton lakisiteisyys, on meid?n pakko olettaa, ettei n?kym?t?n maailmakaan ole kaaos, vaan j?rjestetty kosmos. Senkin el?m?? johtavat j?rk?ht?m?tt?m?t lait. Ruumiillisen rakenteensa puolesta ihminen on n?kyv?isen maailman kansalainen ja samoin sielullisen ja henkisen olemuksensa kautta henkimaailman j?sen. Ero on vain siin?, ett? ihmisen suhde fyysilliseen maailmaan on ulkokohtainen eli objektiivinen, jota vastoin henkimaailma ei toistaiseksi ilmene h?nelle objektiivisena, vaan subjektiivisena eli sis?kohtaisena todellisuutena.

Mutta kun edellyt?mme, ett? n?kym?t?n maailma on lakisiteinen kosmos ja ett? ihminen oman olemuksensa kautta on sen j?sen, ei meill? ole j?rkisyyt? sanoa n?kym?t?nt? kosmosta mahdottomaksi tutkia. Voimme korkeintaan ep?ill? ihmisen kyky? sit? tutkia, mutta onko meill? t?ysin p?tev?? syyt? edes t?h?n? Mit? me viel? tied?mme ihmishengen mahdollisuuksista? Kuinka moni niist?, jotka v?itt?v?t, ett? ihminen ei saata tutkia n?kym?tt?mi?, on edes yritt?nytk??n niit? toden teolla tutkia?

Ja jos n?in paljon my?nn?mme, miksi emme my?nt?isi, ett? ihmiselle sis?isen? henkiyksil?n? t?m? sama mahdollisuus aina on ollut tarjolla? Perustuuhan koko uskonnollinen el?m? kaihoon ja kaipuuseen: kaipuuseen p??st? oikeaan ja hyv??n suhteeseen el?m?n n?kym?tt?miin voimiin , mik? kaipuu itsetietoisena ollen ilmenee totuuden ja tiedon janona. Muuta ei siis ole tarvittu, kuin ett? tuo yleisinhimillinen uskonnollinen kaiho jossakin yksil?ss? on her?nnyt itsetietoisuuteen: kohta h?n silloin on oivaltanut haluavansa tietoa totuudesta, tietoa el?m?st? ja kuolemasta, tietoa n?kym?tt?m?n maailman olioista ja elinehdoista; ja pitk? ei silloin askel ole ollut halusta toimintaan, totuuden kaipuusta totuuden etsimiseen. Ja >>ken etsii, h?n l?yt??.>>

Nyt voidaan kysy?: mist? vanhoina sivistym?tt?min? aikoina johtui, ett? ihmisyksil? sai kiinni tuosta totuudenjanostaan? Harvahan t?n? p?iv?n?k??n on sen el?hytt?m?! Emme v?it?k??n, ett? kaikki olisivat tuota kaihoaan ymm?rt?neet: yht? harvinainen ilmi? se oli silloin kuin nytkin. Mutta syyt, miksi muutamat yksil?t sen tajusivat, ovat kahdenlaiset. Ensiksi ihminen aina sisimm?n olemuksensa puolesta on ollut sama; niinik??n n?kym?t?n maailma on ollut sama; ei se ole muuttunut uskontojen mukana; ei kristitty yksil?n? ole sen kummemmassa asemassa jumalaan ja henkimaailmaan n?hden kuin muinaissuomalainen pakana; kaikki muutokset ovat vain ulkonaista laatua tai koskevat joitakin ihmissielun kykyj?: ?ly ter?styy, tunteet moninaistuvat j.n.e. kulttuurin mukana, mutta ihmisen itse pysyy samana. Toiseksi oletamme, ett? ihminen aina on saanut apua korkeammilta olennoilta; h?nt? on opastettu, her?tetty, opetettu. Ja niin on kaikkina aikoina ja kaikkialla ollut yksil?it?, joiden sis?inen suhde jumalaan ja henkimaailmaan on kehittynyt korkealle yli jokap?iv?isten ihmisten suhteen,--yksil?it?, jotka ovat niin sanoaksemme kulkeneet esoteerista kaitaa tiet? tietoon ja j?tt?neet j?lkeens? uskon lavean eksoteerisen tien.

T?mm?iset ihmiset ovat todellisia tiet?ji?, ja heid?n henkiset tietonsa ovat eksoteeristen uskonnonmuotojen sis?isen? sieluna. Kun he tietoaan ilmaisevat, pukeutuu se luonnonmukaisesti mytologian, teologian tai filosofian muotoon riippuen siit?, mill? ajalla, miss? ymp?rist?ss? ja kenelle he puhuvat.

Kun sanomme Kalevalasta, ett? siin? kuvastuu esi-is?imme viisaus, tarkotamme, ett? sen--olkoonpa vaikka animistisen--muodon sis?ll? piilee vanhojen suomalaisten tiet?jien mysteriotietoa n?kym?tt?m?n maailman salaisuuksista. Heid?n tietonsa ovat itsess??n yleismaailmallisia ja yleisinhimillisi?, mutta tiedot ovat suomalaisten tiet?jien hankkimia ja suomalaisen sielun heijastamia, ja sent?hden niiden viisautta voi kutsua suomalaiseksi.

Kalevala, jolla nimell? laajemmassa merkityksess? k?sit?mme kaikkea muinaissuomalaisten mytologista runoutta, on t?ll?in todellinen historiallinen muistomerkki esi-is?imme osallisuudesta el?m?n ikuisiin mysterioihin.

IHMISI? VAIKO JUMALIA?

Meid?n v?itteemme kalevalaisten nimien suhteen on siis, ett? V?in?m?inen esim. tarkottaa m??r?tty? jumalallista hierarkiaa, vaikka samalla on ollut historiallisia henkil?it? nimell? V?in?m?inen; kumpiko nimenk?ytt? on alkuper?isempi, ei vaikuta asiaan. On luultavaa, ett? V?in?m?inen samoinkuin esim. Kristus on kuvannut m??r?tty? jumalallista voimaa ja sitten nimen? omistettu henkil?ille, joissa tuo samainen voima erityisesti on ilmennyt. On my?s mahdollista--t?m? olkoon sanottu lohdutukseksi niille, joiden mielest? edellinen teoria on fantastinen, vaikka me pid?mme sit? oikeana,--ett? V?in?m?inen on ensin ollut henkil?nimi ja ett? sill? my?hemmin on kuvattu semmoista jumalallista ominaisuutta eli toimintaa, josta nimen alkuper?inen kantaja oli tyypillinen esikuva.

Kun tahdomme oppia tuntemaan Kalevalan henkist? taustaa, niit? mysteriokuvia, joita sen runoissa piilee, t?ytyy meid?n ennen kaikkea p??st? selville siit?, mit? jumalallisia voimia Kalevalan p??sankarit ja ominaisnimet edustavat. Kalevalan maailmankatsomus ei ole esitetty filosofiseen tapaan selvin sanoin, vaan on se puettu runopukuun ja kuvakielen konkretisiin muotoihin. Meid?n huomiomme ei t?ll?in saa kiinty? realistisiin pikku seikkoihin, vaan on sen etsitt?v? suuria piirteit? ja laajoja n?k?aloja. Meid?n tulee l?yt?? niit? punaisia lankoja, jotka kulkevat lukuisain runojen l?pi.

Ensim?inen luonnollinen kysymyksemme on: puhuuko Kalevala meille Jumalasta, ja mit? Kalevala meille Jumalasta puhuu? Kristillismieliset lukijat kiiruhtaisivat heti t?h?n vastaamaan, ettei Kalevala tietystik??n Jumalasta puhu, sill? eiv?t vanhat pakanalliset suomalaiset mit??n tienneet monoteismin yhdest? ainoasta Jumalasta. Pinnalta katsoen saattaa silt? n?ytt??kin. Kalevala ei puhu Jumalasta kristillisess? merkityksess?. Mutta onko silti sanottu, ett? Kalevala ei mit??n Jumalasta tied??

Mit?h?n jos Kalevalakin on asettunut samalle kannalle, jos senkin viisaus ilmenee juuri sen ??nett?myydess?? Sek??n ei puhu Jumalasta sin??n, koska Jumalasta j?rkemme ei kykene mit??n lausumaan, koska Jumala on se el?m?, jota ainoastaan el?m?n avulla voi oppia tuntemaan; sekin rajottuu kuvaamaan Jumalan ilmennyksi? maailmassa, s.o. n?kym?tt?m?ss? maailmassa, niinkuin henkinen tieto ainakin. Kalevala ei puhu Jumalasta sanoin, koska Kalevala itse on jumalallisen mysteriotiedon ilmaus.

Mit? sana Kalevala merkitsee?

Kalevala adjektiivina merkitsisi silloin >>luojan eli herran ominaisuuksilla varustettu>> eli yksinkertaisesti >>jumalallinen>> ja substantiivina >>luojan eli herran koti>>, tarkottaen korkeimpia el?m?ntasoja eli n?kym?tt?m?n maailman ylempi? vy?hykkeit?, joten siis L?nnrot todella muinaissuomalaisen hengen inspiroimana valitsi kirjalleen nimen, joka muistuttaen Danten Divina Commediaa on t?ynn? lupauksia sille, joka l?hestyy Kalevalaa pyh?n? kirjana.

Sill? nimest??nkin p??tt?en Kalevala puhuu jumalallisista mysterioista.

PYH? KOLMINAISUUS.

>>Min? uskon kolmiyhteiseen jumalaan, Is??n, Poikaan ja Pyh??n Henkeen>>, sanoo kristitty ja arvelee, ett? t?m? h?nen uskontunnustuksensa on ainoa laatuaan, erikoisen henkev? ja syv?. H?nelle on suuri yll?tys, kun vertailevan uskontotutkimuksen taholta h?nelle selitet??n, ett? kolminaisuusoppi ei ole erikoisesti kristillinen oppi, vaan on tavattavissa useissa >>pakanallisissakin>> uskonnoissa.

Tunnettu egyptil?inen kolminaisuus oli Osiris-Isis-Horus, mutta vanhassa Egyptiss? oli toisiakin kolminaisuuksia, jotka vaihtelivat ajan ja paikan mukaan. Thebess? palveltu kolminaisuus oli Amon, Mut ja Khonsu. Varsinainen egyptil?inen kolminaisuus oli Osiris, Knef ja Ptah. Ptah'ta palvottiin erityisesti Memfiiss? ja muodosti siell? Nefer Tuumin ja Sekhetin kanssa pyh?n kolminaisuuden.

Vanhassa Kaldeassa oli suurin jumalainen kolminaisuus Anu, Bel ja Ea ja toinen Samas, Sin ja Ishtar . Vanhassa Kiinassa oli hallitsijain tapana joka kolmas vuosi uhrata >>H?nelle, joka on yksi ja kolme>>. Ja muuan sananparsi kuului: >>Fo on yksi persona, mutta h?nell? on kolme muotoa.>> Vanhojen skandinaavein jumalkolminaisuus oli Odin, Tor ja Freja ja toinen Odin, Freja ja heid?n poikansa Balder. Juutalaiset kabbalistit puhuivat kolmesta korkeimmasta sefirothista, jotka olivat Kether , Khokhmah ja Binah , jotka kaikki olivat En Sof'ista syntyneet ja siin? yht?.

N?m? esimerkit, joita voisi luetella useampia, riitt?nev?t osottamaan, ett? kolminaisuusaate ei ole kristillist? alkuper??. Selv? johtop??t?s t?st? tosiseikasta on, ett? jos pakanalliset opit ovat taikauskoa, on kristinoppikin; mutta jos itse kolminaisuusopissa on per??, jos sill? on vastaavaisuutensa luonnon ja el?m?n todellisuudessa, silloin ovat pakanalliset opit kotoisin samasta tiedosta ja viisaudesta kuin kristillisetkin. Ett? meid?n kantamme kallistuu j?lkim?isen olettamuksen puolelle, on tuskin tarvis mainitakaan.

Muuan kolminaisuusopin merkitys on muitta mutkitta selv? jokaiselle. Yksinkertaisenkin kansan mielikuvitus k?sitt?? kolminaisuuden, joka ilmaistaan sanoilla is?, ?iti ja poika, kuten Egyptiss? oli tavallista. Maailman alkuper?? pohtiessaan sai kansa tyydytt?v?n vastauksen siit? opista, ett? maailma oli poika, jonka jumalallinen is? ja ?iti yhdess? olivat synnytt?neet. Eik? tarvinnut syvemmin ajattelevan muuta kuin filosofisesti k?sitt?? sanoja >>is?>> ja >>?iti>> saadakseen h?nkin t?ysin p?tev?n selityksen maailman synnyst?. Kun h?n >>is?n>> sijasta ajatteli tajuntaa ja >>?idin>> sijasta >>ainetta>>, oli >>poika>> eli maailma todella tulos n?iden kahden alkuperusteen yhteistoiminnasta. Tajunta on itsess??n kuin ??rett?myyden ja ikuisuuden periaate ja aine kuin rajotuksen mahdollisuus. Mutta maailma on kuin haihtuviin muotoihin kahlehdittu ikuinen ja ??ret?n el?m?. Saattaako filosofia sen j?rkev?mmin ymm?rt?? ilmenneen olemassaolon alkusynty??

Kolminaisuusopilla on kuitenkin toinen merkitys, joka on ?lyper?isempi ja salatieteellisempi. Siin? on nimitt?in annettu palanen jumalallista psykologiaa, ja sen valossa k?y nimitys kolmiyhteys tajuttavaksi. Kolminaisuus kuvaa silloin yht? ainoata jumalallista joukkotajuntaa eli >>olentoa>> sen kolmessa eri toimintamuodossa eli >>personassa>>, kuten kristillinen teologia sanoo.

Tutkiessaan sis?isi? maailmoita tiet?j? n?et lopulta tapaa Olennon, joka is?n? ja luojana sulkee syliins? koko aurinkokunnan. T?m? mahtava personallisuus ei ole koko avaruuden ja olemassaolon alku ja juuri; h?n on ilmennyt jumala, meid?n aurinkokuntamme korkein hallitsija, mutta vain yksi niist? lukemattomista jumalista, jotka avaruuden kansottavat; h?nen velji?ns? ovat toisten aurinkokuntain korkeimmat olennot. H?nen ja h?nen heimolaistensa takana on se ikuinen avaruuden is?, se salattu jumaluus, josta, kuten edell? sanottiin, ei mit??n voi tiet??. Johanneksen evankeliumin alku kuvaa t?t? suhdetta yksinkertaisen kauniisti; sen mukaan teosofisessa kirjallisuudessa on ruvettu kutsumaan ilmenneit? aurinkojumalia logoksiksi. >>Alussa oli Logos , ja Logos oli Jumalan tyk?n?, ja Logos oli Jumala. H?n oli alussa Jumalan tyk?n?. Kaikki on saanut syntyns? h?nen kauttaan, ja ilman h?nt? ei ole syntynyt mit??n, mik? on syntynyt.>> Jumala on t?ss? ??ret?n salattu el?m?, joka itsess??n k?tkee sek? tajunnan ett? aineen mahdollisuudet. Logos on se ilmennyt, niin sanoaksemme yksil?llinen j?rki eli tajunta, joka k?ytt?m?ll? hyv?kseen Jumalassa piilev?n aineen eli rajotuksen mahdollisuuden luo maailman.

T?m? Logos eli ilmennyt jumala on kolmiyhteinen, ja kolmiyhteys on ennen kaikkea psykologinen tosiseikka. Viisaat ovat aina olleet yht? mielt? siit?, ett? ihminen on mikrokosmos eli maailma pienoiskoossa eli >>jumalan kuvaksi luotu>>. Tutkimalla omaa henke??n saattaa ihminen sent?hden tutkia ja ymm?rt?? jumalankin syvyyksi?, kuten Paavali sanoo.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet