Read Ebook: Ylösnousemus II by Tolstoy Leo Graf J Rnefelt Arvid Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1355 lines and 47381 words, and 28 pages

YL?SNOUSEMUS II

Kirj.

Leo Tolstoi

Tekij?n luvalla suomentanut Arvid J?rnefelt

Kahden viikon kuluttua saattoi asia tulla esitellyksi senaatissa ja t?ksi ajaksi aikoi Nehljudof matkustaa Pietariin. Ellei olisi menestyst? senaatissa, j?tt?isi h?n anomuksen Keisarilliselle Majesteetille, kuten asianajaja oli neuvonut. Siin? tapauksessa ettei nyt valitus tulisi otetuksi huomioon, mihin asianajajan mielest? oli valmistuminen, koska kassatsiooniaiheet olivat hyvin heikot, saattoi se pakkoty?h?n tuomittujen joukko, johon Maslova kuului, tulla l?hetett?v?ksi kes?kuun ensi p?ivin?. Valmistuakseen seuraamaan Maslovaa Siperiaan,--ja sen oli Nehljudof lujasti p??tt?nyt tehd?,--piti nyt ensin matkustaa maatiloille ja j?rjest?? siell? asiansa.

Ensiksikin matkusti Nehljudof Kusminskin suurelle maatilalle, joka oli l?himp?n?, mustanmullan vy?hykkeess?, ja josta oli p??tulot. H?n oli asunut t?ll? maatilalla lapsuudessaan ja nuoruudessaan, oleskeli siell? kaksi kertaa t?ysik?isen?kin, ja oli kerran ?idin pyynn?st? saattamassa sinne saksalaista is?nn?itsij?? ja j?rjest?m?ss? t?m?n kanssa taloutta, niin ett? h?n jo kauvan sitten tunsi maatilan asiat ja talonpoikien suhteet konttoriin, s.o. tilanomistajaan. Talonpoikien suhteet tilanomistajaan olivat sit? laatua, ett? he olivat kokonaan riippuvaiset konttorista. Nehljudof tiesi t?st? jo ylioppilaana ollessaan, kun h?n kannatti ja levitteli Henry Georgen oppia, ja t?m?n opin vaikutuksesta oli antanut is?n-perint?ns? talonpojille. Sitten kuin h?n oli ollut sotapalveluksessa ja tottunut kuluttamaan noin 20 tuhatta ruplaa vuodessa, olivat tosin kaikki n?m?t h?nen tietonsa kadottaneet sitovan voimansa h?nen el?m??ns? n?hden, unohtuneet, eik? h?n koskaan en?? kysynyt itselt??n mist? nuo rahat tulivat, jotka ?iti h?nelle antoi, viel?p? koetti olla sit? ajattelematta. Mutta kun ?iti oli kuollut, kun perint? oli vastaanotettava ja omaisuuden hoitamiskysymykset ratkaistavat, syntyi h?nelle j?lleen kysymys h?nen suhteistaan maanomistukseen. Noin kuukautta ennen olisi Nehljudof viel? sanonut itselleen, ettei h?n pysty muuttamaan olevia oloja, etteih?n h?n itse hallitse maatilaa,--ja olisi enemm?n tai v?hemm?n rauhoittunut, kun asui kaukana paikalta ja sai vaan sielt? rahoja. Mutta nyt, vaikka oli hankkeissa Siperian matka ja vaikka h?n arvattavasti tulisi joutumaan monimutkaisiin ja vaikeisiin suhteisiin vankilamaailman kanssa ja h?nen yhteiskunnallinen asemansa ja eritt?inkin rahansa olisivat kyll?kin olleet tarpeen, h?n kuitenkin p??tti ettei h?n en?? j?tt?isi asiaa entiselleen, vaan tekisi, vaikkapa omaksi vahingokseenkin, siin? muutoksen. T?ss? tarkoituksessa h?n p??tti olla pit?m?tt? maatansa omassa viljelyksess?, ja j?tt?? se halvasta hinnasta talonpoikien haltuun, tehd? heille mahdolliseksi p??st? riippumattomiksi maanomistajasta. Ei mennyt Nehljudofin huomion ohitse, vertaillessaan maanomistajan asemaa maaorjain is?nt??n, ett? maan antaminen talonpoikien haltuun maan viljelemisen sijaan palkkalaisten avulla oli jotenkin samaa kuin orjien siirt?minen p?iv?t?ist? rahaverolle. T?m? ei ollutkaan mik??n kysymyksen ratkaisu, vaan oli ainoastaan askel sen ratkaisemista kohden: se oli ainoastaan ylimeno raa'asta v?hemm?n raakaan v?kivallan muotoon. N?in h?n siis aikoikin menetell?.

Nehljudof saapui Kusminskiin keskip?iv?n tienoissa. Kaikessa kohden koettaen saattaa el?m?ns? yksinkertaisemmaksi h?n ei s?hk?itt?nyt tulostansa, vaan otti tavalliset nelipy?r?iset kyytirattaat parihevosilla kestikievarista. Kyytiimiehen? oli nuori poika, yll??n neliniitinen kauhtana, joka oli vy?tetty poimujen mukaan vy?t?ryksi? alempaa. Se istui kyytimiehen tavoin kuskipukilla syrjitt?in ja puheli sit? mieluummin herran kanssa, kun heid?n puhuessaan vikaper?, ontuva, valkoinen aisahevonen ja sivulle valjastettu kuihtunut hevoskaakki saivat k?vell?, mihin ne aina olivat kovin halukkaat.

Kyytimies kertoi Kusminskin is?nn?itsij?st?, tiet?m?tt? kuljettavansa is?nt?? itse?. Nehljudof tahallaan oli sanomatta h?nelle.

--Kyll? on fiini saksalainen,--puhui kaupungissa asunut ja romaania lukenut kyytimies puolittain k??ntyen kyyditt?v?n puoleen ja nappaisten pitk?? niskaansa vuoroin ylh??lt? ja vuoroin alhaalta:--ajelee voikkoskolmikolla, ja annas kun p??see em?ntineen tielle, niin koetappas kelvata h?nelle! Talvella joulun aikaan tuotettiin suureen taloon kuusi, min?kin olin vieraita tuomassa: s?hk?valon kanssa; se se vasta korea oli. Semmoista ei maalla n?e! Paljon se on rahoja kokoon haalinut! Mik?s h?nen on, kun on herrana talossa. Sanotaan h?nen ostaneen hyv?n talon.

Nehljudof luuli jo olleensa kokonaan v?li?pit?m?t?n siit? kuinka saksalainen hoitaa ja k?ytt?? hyv?ksens? h?nen tilustansa. Mutta pitk?ruumiisen kyytipojan kertomus oli h?nelle vastenmielinen. H?n ihaili kaunista p?iv??, sakeita, pimenevi? pilvi?, jotka joskus peittiv?t auringon, toukoja kohoilevine kiuruinensa, vihert?m??n alkavia metsi?, niittyj?, joille oli jo laskettu hevoset ja karjat, ja peltoja kynt?jinens?,--mutta kuinka ollakaan, h?nest? vaan yh? tuntui, ett? jokin painosti mielt?, ja kun h?n kysyi itselt??n mit? se oli, niin muisti kyytimiehen kertomuksen saksalaisen is?nn?imisest? Kusminskissa. Tultuaan Kusminskiin ja ryhdytty??n asioihin Nehljudof unohti t?m?n tunteen.

Konttorikirjojen selaileminen ja keskustelut pehtorin kanssa, joka lapsekkaasti koetti tuoda esiin, kuinka edullista oli, ett? talonpojilla oli v?h?n maata ja ett? kartanon tilat piirittiv?t heid?n maitansa, vahvistivat Nehljudofia viel? enemm?n aikeissaan lopettaa oma maatalous ja antaa koko maa talonpojille. Konttorikirjoista ja pehtorin puheista h?n sai tiet??, ett?, kuten ennenkin, kaksi kolmannesta parasta kynt?maata viljeltiin omilla ty?voimilla ja uudenaikaisilla maanviljelyskoneilla, mutta j?lell? oleva kolmannes oli annettu talonpojille urakalla muokattavaksi viidest? ruplasta tes?ttin?lt? , s.o. viidest? ruplasta oli talonpojan kolmasti kynt?minen, kolmasti ?est?minen ja kylv?minen t?m? maa-ala, sitten niitt?minen vilja, paneminen lyhteisiin ja vieminen riiheen, s.o. suorittaminen ty?t, jotka vapaassa urakassa olisivat maksaneet v?hint?in kymmenen ruplaa tes?ttin?lt?. Talonpojat maksoivat ty?ll?ns? kaikesta, mit? konttorilta tarvitsivat, kalliimman hinnan mukaan. He tekiv?t ty?t? laitumen, polttopuun, perunanvarsien edest?, ja olivat kaikki velkaa konttorille. Niinp? takamaista, jotka annettiin talonpojille arennille, otettiin nelj? kertaa suurempi vuokramaksu kuin mink? niiden hinta olisi tuottanut korkona viiden prosentin mukaan.

Kaikesta t?st? Nehljudof oli jo ennenkin tiennyt, vaan nyt se oli kuitenkin h?nelle uutta, ja h?n vaan ihmetteli kuinka h?n ja kuinka kaikki h?nen asemassaan olevat ihmiset saattoivat olla n?kem?tt? t?mm?isten olojen kieroutta. Is?nn?itsij?n todistelemiset, ett?, maan siirt?misen kautta talonpojille, koko maanviljelyskalusto menisi hukkaan, koska siit? ei voisi saada nelj?tt?k??n osaa sen ostohinnasta, ett? talonpojat turmelisivat maan ja ett? Nehljudof yleens? tulisi paljon kadottamaan t?mm?isen siirt?misen kautta,--kaikki t?m? vaan vakuutti Nehljudofia siin?, ett? h?n menettelee oikein antaessaan maan talonpojille ja luopuessaan suuresta osasta tuloja. H?n p??tti panna asian toimeen heti, jo t?ll? k?ynnill??n. Kylvetyn viljan korjaaminen ja myyminen, maakaluston ja tarpeettomien rakennuksien myyminen, se kaikki oli is?nn?itsij?n teht?v? h?nen j?lkeens?. Mutta itse h?n nyt pyysi is?nn?itsij?? kutsumaan seuraavaksi p?iv?ksi talonpojat kokoon kolmesta kyl?st?, jotka olivat kartanon tilusten ymp?r?im?t, ilmoittaakseen n?ille aikomuksestansa ja sopiakseen hinnasta.

Tuntien mielihyv?? oman lujuutensa vuoksi is?nn?itsij?n v?itteit? vastaan ja alttiutensa vuoksi uhrautumaan talonpoikien hyv?ksi, tuli Nehljudof konttorista ja miettien esill? olevaa asiaa k?veli talon ymp?ri kukkaslavojen v?litse, jotka olivat j?tetyt t?n? vuonna hoitamatta , kulki pitkin lawn-tennis kentt??, jolla rehenteli sikuri, ja pitkin lehmusk?yt?v??, miss? h?n oli tavallisesti k?vellyt sikaria polttamassa ja miss? h?nen kanssaan oli keikaillut kolme vuotta sitten heid?n luonansa vieraillut kaunis Kirimova. Mietitty??n lyhyk?isyydess? sen puheen, jonka h?n huomenna pit?isi talonpojille, meni Nehljudof is?nn?itsij?n luo ja teet? juodessa viel? kerran keskusteli t?m?n kanssa, miten koko taloudenpito olisi tilitett?v?. Sitten h?n tuli aivan rauhallisena ja tyytyv?isen? hyv??n asiaan, joka oli h?nell? hankkeissa talonpoikien hyv?ksi, suuressa rakennuksessa olevaan huoneeseen, joka oli aina ollut varattu vieraille ja nyt oli valmistettu h?nelle.

T?ss? pienenlaisessa puhtaassa huoneessa oli venetsialaisia maisemia seinill? ja peili kahden ikkunan v?liss?. Huoneessa oli puhdas vieterivuode ja pikku p?yt? vesikarahvin, tulitikkujen ja kynttil?nsammuttajan kanssa. Suurella p?yd?ll? peilin luona oli h?nen kaps?kkins? avattuna, josta pisti esiin h?nen toalettikapineensa ja ne kirjat, jotka h?n oli ottanut mukaan: ven?l?inen tutkimuskoe rikoksellisuuden laeista, samaa sis?lt?v? yksi saksalainen ja yksi englantilainen kirja. H?nen oli ollut aikomus lukea n?it? kirjoja vapaina hetkin??n maalla ollessaan, mutta nyt ei ollut en?? aikaa ja h?n tahtoi panna maata ollakseen huomenna varhemmin valmiina keskusteluun talonpoikien kanssa.

Nurkassa seisoi vanhanaikuinen nojatuoli mahonkipuusta leikkauksien kanssa, ja n?hty??n t?m?n nojatuolin, jonka muisti olleen ?idin makuuhuoneessa, nousi h?nen syd?mmeens? aivan odottamaton tunne. H?nen tuli yht?kki? s??li sek? taloa, joka tulisi menem??n rappiolle, ett? puutarhaa, joka menisi umpeen, metsi? jotka tulisivat hakatuiksi, ja noita karjapihattoja, talleja, ty?kaluliitereit?, koneita, hevosia ja lehmi?, joita kaikkia, olkoonpa vaikkei h?nenk??n toimestaan, kuitenkin yll?pidettiin ja hoidettiin--sen h?n tiesi--suurilla voimain ponnistuksilla. Ennen oli h?nest? n?ytt?nyt helpolta luopua t?st? kaikesta, mutta nyt h?nt? s??litti ei ainoastaan t?m?, vaan itse maa ja puolet tuloista, jotka nyt olisivat olleet niin tarpeen. Ja heti ilmestyiv?t h?nen k?ytett?v?kseen j?rjen p??telm?t, joiden mukaan olikin aivan tyhm?? ja tarpeetonta luovuttaa maata talonpojille ja h?vitt?? omaa taloutta.

>>Maata en saa pit?? hallussani. Mutta pit?m?tt? sit? hallussani en min? voi yll?pit?? koko t?t? taloutta. Paitsi sit? min? l?hden nyt Siperiaan, ja on minulla siis sek? talo ett? maatila tarpeeton--puhui yksi ??ni.--Se on kyll? niin,--puhui toinen ??ni:--mutta eth?n sin? ij?ksi j?? Siperiaan. Jos sin? menet naimisiin, niin sin? voit saada lapsia. Ja samassa kunnossa kuin sin? vastaanotit maatilan, t?ytyy sinun se antaa poiskin. On olemassa velvollisuuksia maata kohtaan. Helppohan on h?vitt?? kaikki, antaa pois, mutta hyvin vaikea on panna kaikki kuntoon. Ennen kaikkea sinun t?ytyy tarkkaan ajatella omaa tulevaisuuttasi ja p??tt?? mit? aijot itsesi kanssa tehd? ja sen mukaan sitten j?rjest?? omaisuusasiatkin. Onko p??t?ksesi todellakin pysyv?inen? Ja viel?--menetteletk?h?n sin? todellakin omantuntosi mukaan, n?in menetelless?si, vai etk?h?n menettele ihmisten vuoksi, saadaksesi heilt? kiitosta.>> N?in kyseli itselt??n Nehljudof eik? voinut olla my?nt?m?tt?, ett? se, mit? h?n ajatteli ihmisten tulevan h?nest? sanomaan, vaikutti h?nen p??t?kseens?. Ja mit? enemm?n h?n ajatteli sit? enemm?n ja enemm?n nousi uusia kysymyksi? ja sit? mahdottomammilta ne tuntuivat ratkaista. P??st?kseen n?ist? ajatuksista h?n paneutui viile??n vuoteeseen ja tahtoi nukkua, ett? sitten huomenna virke?ll? p??ll? voisi ratkaista ne kysymykset, joissa h?n nyt oli sekaantunut. Mutta pitk??n aikaan h?n ei saanut unta; avatuista ikkunoista tulvi paitsi raitista ilmaa ja kuun paistetta my?skin sammakkojen kurinaa, sekaisin satakielten lirkutusten ja vihellysten kanssa, yksi lauloi kaukana puistossa, toinen ihan ikkunan alla vastapuhjenneessa sireenipensaassa. Kuunnellessaan satakieli? ja sammakoita muisti Nehljudof tireht??rin tytt?ren piaanonsoiton; muistettuaan tireht??rin, muisti Maslovan, kuinka t?m?n huulet sammakkojen kurinan tavalla vapisivat h?nen sanoessa: >>j?tt?k?? se kokonaan>>. Sitten alkoi saksalainen is?nn?itsij? laskeutua sammakkojen luo. H?nt? olisi nyt pit?nyt est??, mutta h?n laskeutui kuitenkin, viel?p? muuttui Maslovaksi ja alkoi moittia Nehljudofia: >>min? olen pakkoty?l?inen, mutta te olette ruhtinas>>.-->>Ei, en anna per??,--ajatteli Nehljudof, her?si ja kysyi itselt??n:--Teenk? siis oikein vai v??rin? En tied?, ja minulle on yhdentekev?. Nyt pit?? nukkua.>> Ja h?n itse alkoi laskeutua sinne minne olivat kiivenneet is?nn?itsij? ja Maslova,--ja siell? p??ttyi kaikki.

Seuraavana p?iv?n? Nehljudof her?si kello 9 aamulla. Nuori konttoripoika, joka palveli herraa, kuultuaan ett? t?m? liikkui, toi h?nelle keng?t niin kiilloitettuina, etteiv?t ne olleet koskaan ennen niin paistaneet, ja lasillisen kylm??, puhtainta l?hdevett?, sek? ilmoitti talonpoikien jo kokoontuvan. Nehljudof hypp?si vuoteeltaan, ja h?nen mieleens? juohtui eiliset. Ei ollut j?lke?k??n eilisist? s??lintunteista sen johdosta ett? h?n luopuu maasta ja h?vitt?? talouden. H?n muisti kummastellen ep?ilyksi?ns?. Nyt h?n iloitsi siit? mik? h?nell? oli tekeill? ja ehdottomasti ylpeili siit?. H?nen huoneensa ikkunasta n?kyi lawn-tennis kentt?, jonne talonpojat nyt is?nn?n m??r?yksest? ker??ntyiv?t. Sammakot eiv?t turhanp?iten illalla kurisseet. S?? oli pilvinen, aamusta alkaen oli tihkunut hiljaista, l?mmint? sadetta ilman tuulta, ja pisaroita riippui lehdill?, oksilla ja ruohojen p?iss?. Ikkunasta tuli paitsi lehtien tuoksua viel? vett? janoavan maan hajua, Pukiessaan katsahti Nehljudof useampaan kertaan akkunasta. Toinen toisensa per??n he l?hestyiv?t, tervehtiv?t toisiansa lakkiansa nostamalla ja asettuivat piiriin sauvoihinsa nojaten. Is?nn?itsij?, verev?, j?ntehik?s ihminen lyhyess? nutussa viheli?isell? pystykauluksella ja tavattoman suurilla napeilla, tuli Nehljudofille sanomaan, ett? kaikki olivat nyt koossa, vaan ett? he kyll? voivat odottaa kunnes Nehljudof ensin juo kahvia tahi teet?, molemmat olivat valmiina.

--Ei, kyll? min? ensi menen heid?n puheilleen,--sanoi Nehljudof, ja aivan odottamattansa tunsi pelkoa ja h?pe?? ajatellessaan, ett? h?nen nyt piti keskustella talonpoikien kanssa.

H?n oli menossa toteuttamaan semmoista talonpoikien toivomusta, jota he eiv?t olisi uskaltaneet ajatellakaan,--antamaan heille maata halvasta hinnasta s.o. h?n aikoi tehd? heille hyv?n ty?n, ja kuitenkin jokin asia h?vetti h?nt?. Tultuaan kokoontuneiden talonpoikain luo, kun heid?n vaaleatukkaiset, kiharaiset, kaljut, harmaat p??ns? paljastuivat, h?n h?mmentyi siihen m??r??n, ettei pitk??n aikaan voinut sanoa mit??n. Hienoa sadeviti? tuli yh?, sit? tarttui talonpoikien hiuksiin, partoihin ja heid?n nukkaisiin mekkoihinsa. Talonpojat katsoivat herraan, odottaen mit? t?m? heille sanoisi, mutta h?n ei vaan saanut sanaakaan suustansa. Vaikean ??nett?myyden katkasi tuo levollinen, itseens? luottava saksalainen, joka piti itse?ns? ven?l?isen talonpojan tuntijana ja puhui erinomaista, s??nn?llist? ven?j?n kielt?. T?m? v?kev?, ylenm??rin sy?tetty herra, samoinkuin itse Nehljudofkin, oli h?mm?stytt?v?n? vastakohtana noille laihoille, ryppyisille talonpojille heikkoine lapaluineen, jotka heill? tuntuivat mekon alta.

--Ruhtinas t?ss? tahtoo teille tehd? hyv?n ty?n--antaa maata, mutta te vaan ette sit? ansaitsisi,--sanoi is?nn?itsij?.

--Vai emme ansaitsisi? Vasilij Karlovitsh, emmek?s ole sinulle ty?t? tehneet? Hyvin olimme tyytyv?iset rouva vainajaan, siunattu olkoon h?nen muistonsa, eik? nuori ruhtinaskaan jumalankiitos hylk?? meit?,--alkoi punaverinen, kaunopuhelias talonpoika.

--Olen kutsunut teid?t t?nne, koska aijon, jos te vaan itse haluatte, antaa teid?n haltuunne koko maan,--sai Nehljudof sanotuksi.

Talonpojat olivat vaiti, ik??nkuin eiv?t olisi ymm?rt?neet tai uskoneet.

--Se tahtoo sanoa, miss? meiningiss? antaa maan? sanoi keski-ik?inen talonpoika liivimekossa.

--Antaa teille arennille, teid?n nautintoonne huokeasta hinnasta.

--Onhan se sangen hyv? asia,--sanoi er?s vanhus.

--Kunhan maksu vaan olisi kohtuullinen,--sanoi toinen.

--Miksi emme maata ottaisi?

--Kyll?h?n siihen toimeen pystymme,--maastahan leip?mme l?htee!

--Parempihan se teillekin on, saisitte puhtaat rahat k?teenne, ja p??sisitte paljosta vahingosta!--kuului ??ni?.

--Teist? se vahinko tulee,--sanoi saksalainen,--jos tekisitte ty?t? ja noudattaisitte j?rjestyst?...

--Emme sille mit??n voi, Vasilij Karlovits,--puuttui puheeseen ter?v?nokkainen, laiha ?ij?.--Sin? sanot, miksi laskit hevosen viljapeltoon, mutta kuka sen laski: min? olen koko p?iv?n ty?ss?, mutta p?iv? on pitk? kuin vuosi, kun on sen p?iv?? viikatetta heiluttanut, tulee y?ll? uni, mutta hevonen on sinun kauramaassasi ja sin? nyt minulta nahan nylkisit.

--Pit?isitte j?rjestyst?.

--Hyv? on sinun j?rjestyksest? puhua, ent? kun ei voimaa riit?,--v?itti pitk?, mustahiuksinen, kokonaan karvoittunut ij?k?s talonpoika.

--Sanoinhan ett? teid?n olisi pit?nyt aidata.

--Olisit antanut mets??,--pisti takaa pieni, rumann?k?inen talonpoika.--Min? rupesin viime suvena aitaamaan, mutta sin? telkesit minut kolmeksi kuukaudeksi linnaan t?it? ruokkimaan. Menepp?s sitten aitaamaan.

--Mit? h?n puhuu?--kysyi Nehljudof is?nn?itsij?lt?.

--Emmek?s me sitten pid? kunniassa sinua,--sanoi vanhus.--Emme voi olla pit?m?tt? sinua kunniassa, olemme kaikki sinun vallassasi, sin? voit punoa meist? vaikka nuoria.

--No, ei teit? p??se vahingoittamaan,--kunhan te ette vahingoittaisi.

--Eik? vahingoittamaan! L?ith?n viime kes?n?kin turpani m?s?ksi, ja siihen j?i juttu. Ei n?y olevan menemist? rikkaan kanssa k?r?jille.

--Mikset noudattanut lakia.

N?ht?v?sti tapahtui t?ss? sanasota ilman ett? osanottajat t?ysin ymm?rsiv?t mit? ja miksi puhuivat. Huomattavissa oli vaan toiselta puolelta pelon hillitsem?? vihaa ja toiselta oman ylev?mmyyden ja vallan tunto. Nehljudofin oli vaikea kuunnella t?t? kinaa ja h?n koetti palata asiaan: m??r?t? hinnat ja maksuajat.

--Niin, miten nyt siis p??t?tte maan suhteen? Haluatteko te? Ja mink? hinnan m??r??tte, jos koko maa tulisi annetuksi?

--Jonka on tavara, se m??r?? hinnankin. Nehljudof m??r?si hinnan. Kuten aina, vaikka Nehljudofin m??r??m? hinta oli paljon v?hempi kuin ymp?rist?ss? tavallinen maavuokra, alkoivat talonpojat heti tinki? ja pitiv?t hintaa liian korkeana. Nehljudof oli odottanut ett? h?nen tarjoomuksensa olisi otettu ilolla vastaan, mutta huomattavissa ei ollut tyytyv?isyyden merkki?k??n. Ainoastaan siit? saattoi Nehljudof p??tt?? heid?n pit?v?n tarjoumusta edullisena, ett? puheen tullessa siit?, kuka ottaisi maan: koko kyl?kuntako vai yhti?, syntyi kiivas v?ittely niiden talonpoikien v?lill?, jotka olisivat tahtoneet erottaa heikkoja ja huonoja maksajia osuudesta maahan, ja niiden v?lill?, jotka olisivat j?tetyt osattomiksi. Vihdoin is?nn?itsij?n avulla saatiin hinta ja maksuajat m??r?tyiksi, ja talonpojat l?ksiv?t kova??nisesti keskustellen alam?ke? kyl??n p?in, mutta Nehljudof meni konttoriin laatimaan is?nn?itsij?n kanssa kirjallista v?lipuhetta.

Kaikki tuli j?rjestetyksi niinkuin Nehljudof oli tahtonut ja toivonut: talonpojat saivat maan kolmekymment? prosenttia halvemmalla kuin sen vuokrahinta oli ymp?rist?ss?; h?nen omat tulonsa maasta v?heniv?t melkein puolella, mutta riittiv?t kuitenkin runsaasti Nehljudofille, eritt?inkin kun siihen tuli lis?ksi se summa, jonka h?n sai myydyst? mets?st?, ja joka oli suoritettava talousirtaimiston my?nnin j?lkeen. Kaikki olisi siis pit?nyt olla mainiosti j?rjestetty, mutta kaiken aikaa h?vetti Nehljudofia jokin asia. H?n n?ki ett? talonpojat, vaikka jotkut heist? olivatkin ilmaisseet h?nelle kiitollisuutensa, olivat tyytym?tt?m?t ja olisivat odottaneet jotakin enemp??. H?n oli siis uhrannut paljon, tekem?tt? kuitenkaan talonpojille sit?, mit? n?m? toivoivat.

Seuraavana p?iv?n? allekirjoitettiin v?lipuhe ja Nehljudof talonpoikais-l?hetyskunnan saattamana, syd?mmess??n semmoinen ep?miellytt?v? tunne ett? jotain oli j??nyt keskener?iseksi, istui fiiniin--kuten kyytimies oli sanonut, kolmivaljakon vet?m??n is?nn?itsij?n ajopeliin ja ajoi asemalle, sanottuaan hyv?sti talonpojille, jotka neuvottomina ja tyytym?tt?min? j?iv?t paitansa pudistelemaan. Talonpojat olivat tyytym?tt?m?t. Nehljudof oli tyytym?t?n itseens?. Ei h?n tiennyt syyt? t?h?n tyytym?tt?myyteens?, mutta kaiken aikaa jokin asia h?nt? suretti ja h?vetti.

Kusminskista Nehljudof matkusti t?teilt?ns? perim?lleen maatilalle, sille samalle, jossa h?n tutustui Katjushaan. H?n aikoi t?ll?kin tilalla j?rjest?? maatalousasiat samaten kun oli ne j?rjest?nyt Kusminskissa; paitsi sit? h?n halusi saada kaikki mahdolliset tiedot Katjushasta ja heid?n yhteisest? lapsestaan: oliko totta ett? t?m? oli kuollut, ja kuinka se oli kuollut. H?n saapui Panovoon varhain aamulla, ja se mik? h?nt? pihalle ajaessaan ensiksi kummastutti oli kaikkien rakennusten ja eritt?inkin itse talon rappeutunut ja r?nsistynyt n?k?. Joskus viheri?isen? ollut, muinoin maalattu peltikatto punotti ruosteesta, ja muutamat levyt olivat, luultavasti myrskyss?, repeytyneet irti: vuorilaudat olivat talon ymp?rilt? paikotellen viedyt, niit? oli n?ht?v?sti kiskottu irti, v??nt?m?ll? ruosteisia nauloja, mist? vaan oli helpoimmin irti saatu. Molemmat verannat sek? etumainen ett? eritt?inkin h?nelle tuttu takimainen olivat lahonneet ja s?rkyneet, j?ljell? olivat ainoastaan vasat; muutamissa ikkunoissa ei ollut laseja, vaan olivat ne teljetyt vuorilaudoilla, ja sivurakennus, jossa pehtori asui, keittohuone ja talli--kaikki oli, rappeutunutta ja harmaantunutta. Ainoastaan puutarha ei ollut lahoa, vaan oli kasvanut joka suunnalle ja yhteen, ja oli nyt kokonaan kukassa; valkoisina pilvin? n?kyiv?t aidan takaa kukkivat kirsimarjapuut, omenapuut ja luumut. Sireeniaita kukki aivan samalla tavalla kuin sin? vuonna, kaksitoista ajastaikaa sitten, kun Nehljudof oli viel? juossut leske? 16-vuotisen Katjushan kanssa, pudonnut pehkon takana ja polttanut itsens? nokkosiin. Sofia Ivanovnan istuttama lehtikuusi, joka oli talon vieress? ja silloin vaan seip??n korkuinen, oli nyt tukiksi kelpaava suuri puu, tuuheassa pehme?ss?, keltasenvihri?isess? havussa. Joki oli tulvillaan ja kohisi myllyn laskoksessa. Sentakaisella niityll? kulki kirjava, sekava kyl?n karja. Pehtori, lukunsa keskeytt?nyt seminaarilainen, tuli hymyillen Nehljudofia vastaan pihalla, viel? hymyillen pyysi h?net konttoriin ja herke?m?tt? hymyillen meni sitten v?lisein?n taa, ik??nkuin olisi t?ll? hymyll??n luvannut jotain erinomaista. V?lisein?n takana kuiskuteltiin jotakin ja sitten vaiettiin. Kyytimies, saatuaan juomarahoja, ajoi kulkusia helistellen pihalta, ja sitten kaikki hiljeni. Heti sen per?st? juoksi ikkunan ohitse tytt? avojaloin, korupaidassa, korvissa ankan h?yhenet, sitten juoksi tyt?n j?lkeen mies kolistellen kovaksi astutulla polulla paksujen kenkiens? nauloja.

Nehljudof istuutui ikkunan ??reen katsellen puutarhaan ja kuunnellen. Keve?sti liehutellen hiuksia h?nen hikisell? otsallansa ja kirjoituslehti?, jotka olivat veitsell? piirrellyn ikkunalaudan p??ll?, tuulahteli pienest?, kaksipuolisesta ikkunasta raitis, kev?inen ilmanhenki, ja tuoksui kaivetulta maalta. Joelta kuului >>tra-pa-tap, tra-pa-tap>>--pyykki?mm?in toistaan tavoittava vaatteiden poukutus, ja n?m?t ??net hajosivat pitkin jokipadon auringossa kimaltelevaa pintaa, ja yhtaikaa kuului myllyveden putous; korvan ohi lent?? suristi pel?stynyt k?rp?nen.

Ja yht?kki? Nehljudof muisti, ett? joskus, kauvan sitten, kun h?n oli nuori ja viaton, h?n aivan samalla tavalla t??ll? kuuli tuommoista m?rk?in vaatteiden poukuttamista joelta ja myllyn yksitoikkoisen pauhun keskelt?, aivan samalla tavalla kev?inen tuuli liikutteli hiuksia h?nen m?r?ll? otsallaan ja paperilehti? leikellyn ikkunalaudan p??ll?, ja aivan samalla tavalla oli pel?stynyt k?rp?nen lent?nyt korvan ohitse; ja h?n ei ainoastaan muistanut itse?ns? 18-vuotiaana poikana, jommoisena oli silloin, vaan tunsi itsens? samaksi, yht? raittiiksi, yht? puhtaaksi ja yht? suurten tulevaisuuden aatteiden innostamaksi, mutta samalla, kuten tapahtuu unessa, h?n tiesi, ett? kaikki se oli mennytt?, ja h?nen mielens? tuli kauhean alakuloiseksi.

--Milloin suvaitsette sy?d? aamiaista?--kysyi pehtori hymyillen.

--Milloin hyv?ns?--en ole n?lk?inen. Min? menen kyl?lle k?velem??n.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet