Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Laulu tulipunaisesta kukasta by Linnankoski Johannes
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2648 lines and 53807 words, and 53 pages
LAULU TULIPUNAISESTA KUKASTA
Kirj.
Johannes Linnankoski
Iltap?iv?n aurinko oli vieraisilla mets?isen kukkulan rinteell?. Loitommille puiden lomitse k?tt? pisti tai silm?? vilkutti, l?himm?t l?mpim??n syliins? otti.
Koko rinne riemuitsi.
Suvituuli kertoili tarinoitaan etel?n mailta. Kuinka siell? puut ovat kumman pitk?t, kuinka mets? katveikas, l?mp?? maassa, v?lkett? puussa, ihmiset tummat kuin varjot, tulta silm?n tuikkehessa.
Koko mets? korviaan heristi.
K?ki istahti punakukkaisimman kuusen oksalle, punaisimman tertun viereen. >>On mit? on>>, kukahti h?n; >>mutta ei miss??n niin rinta riemahda eik? s?vel hel?j? kuin pohjolan kev?isess? mets?ss?!>>
Koko kukkula p??t??n ny?k?ytti.
Rinteen keskell? kajasti pieni aukea, jossa vaaleanharmaita kuusenrunkoja maassa makasi--sylitysten, p??lletysten, ?skenkatkaistut punakukkaiset latvat viel? v?r?hdellen.
Puun rungolla istui nuorukainen.
H?n oli pitk? ja solakka kuin vastakaatamansa kuuset. Hattunsa keinuili kuusen lehv?ll? ja takkinsa ja liivins? riippuivat kuivuneessa oksantyng?ss?. Valkoisen paidan avatusta aukeamasta paistoi ruskea, voimakas rinta ja kyyn?rp?ihin saakka k??rityt hihat paljastivat lujat, p?ivettyneet k?sivarret.
H?n istui hiukan etukumarassa ja katseli oikeata k?sivarttaan. Koukisti sit? ja ojensi taasen, tarkastellen kuinka lihakset paisuivat ja j?nteet nahkan alla voimakkaasti j?nnittyiv?t.
Nuorukainen hymyili.
H?n tarttui vieress??n olevan kirveen ponteen. Kohotti sen ilmaan suoralla k?sivarrella, piti niin hetkisen ojona ja heilautti lopuksi pari kertaa leikiten ilmassa.
Nuorukainen hymyili uudelleen:
>>Viisikolmatta niit? jo tuossa makaa, eik? kirves paina viel? v?h??k??n!>>
K?ki kukahti. Nuorukainen katsoi yl?s kukkulan rintaan.
>>Kummallinen kev?t!>> ajatteli h?n edelleen. >>Ei ik?n? ole kuuset niin tulipunaisina kukkineet eik? m?nnyt niin ylenm??rin kerkki? ty?nt?neet, ei koskaan puro niin riemahdellen hypellyt eik? k?ki niin my?t?n??n kukkunut. Koko luonto on kuin lumottu. En ihmettelisi vaikka n?kisin mets?nv?ke? t?n??n puiden v?liss? vilkkavan.>>
H?n istui hetkisen p?? k?den varassa.
>>Tprui Mansikki, tprui Mustikki, tprui piikain, ilta jo ois!>>
Se tuli jostakin kukkulan takaa ja se soi kuin hopeatiuku talvisella mets?tiell?.
Nuorukaisen syd?n hyp?hti. H?n ponnahti pystyyn ja kallistihe ??nt? kohti. Kuunteli hetkisen henke??n vet?m?tt?, mutta ei kuullut muuta kuin oman syd?mens? kiivaan tykinn?n.
Nuorukainen astui pari nopeata askelta eteenp?in: >>Tuleekohan se t?nne, vai--?>>
>>Tprui T?hdikki, tprui Tiistikki, tprui tytt?in, tulkaa jo pois!>>
Se hel?hti aivan l?helt?, kukkulan toiselta puolelta.
>>H?n tulee! H?n tulee t?nne!>>
Nuorukainen riensi muutamia askeleita yl?sp?in ??nt? kohti, mutta h?mm?styi omaa kiihkeytt??n, astui takaperin ja j?i seisomaan, silm? kukkulan lakeen t?hd?ttyn?.
Jotakin kellerv?? pilkisti honkien v?list?, kellerv??, jota tuuli liehutteli ja jonka seasta loisti sininen nauha. Kellerv?n alta ilmausi vaalea pusero, hoikat vy?t?iset ja hetken p??st? sininen hame.
>>Mets?nneito!>>
Tytt? seisoi kukkulan laella, syrjin nuorukaiseen. H?n varjosti k?dell??n silmi??n, huhuili taasen ja alkoi astua hiukan toisaanne viett?v?? rinteen syrj?? alasp?in.
Nuorukainen ei tiennyt mit? tehd?. H?n miltei juoksi muutamia askeleita tytt??n p?in. Ponnahti notkeasti er??lle rungolle, kohotti k?tens? kahden puolen suuta ja aikoi huhuta.
Mutta k?det laskeutuivat ?kki? ja h?n seisoi hetkisen neuvotonna. Hyp?hti sitte alas, tarttui kirveeseen, nousi j?lleen rungolle ja katsoi kiinte?sti tytt??n.
Tytt? kulki hiljalleen suuntaansa.
>>Tuohon suureen honkaan saakka min? odotan, mutta ellei h?n sit? ennen huomaa, niin kalkautan kirveell?ni puunkylkeen.>>
Tytt? kulki suuntaansa--kirves kohoutui...
>>Tprui Mansik...>>
Tytt? k??ntyi huhutessaan, huomasi nuorukaisen, s?ps?hti, punehtui ja seisattui paikkaansa. >>Olavi--?>>
>>Annikki!>>
H?n hyp?hti alas ja riensi nopeasti tytt?? kohti. Tytt?kin l?heni. >>Sin?k? t??ll?? Etk? virka mit??n, aivan s?ik?ytit!>>
>>Aijoinhan min? virkkoa, mutta en kerjennyt.>>
He k?tteliv?t--l?mpim?sti, toverillisesti.
>>Katsoppas!>> alkoi nuorukainen innostuneesti puhella. >>Eik?s t?m? ole niinkuin linna--Tapion linna, ja min? olen sen is?nt?. Ja sin? olet Mets?nneitonen, joka tulet vieraisille! Sinulla on pihkantuoksua vaatteissasi ja koivunlehden lemua hiuksissasi ja sin? soitat simapillill? tullessasi...>>
Tytt? katsoi h?mm?styneen?:
>>Mit?s sin? nyt...? Mist?s sin? tuommoista...?>>
Nuorukainen k?vi h?milleen, tiet?m?tt? miksi.
>>Mets? sellaista puhelee>>, sanoi h?n kuin selitt?en. >>Mutta nyt sinun pit?? tulla minun linnaani, aivan sis?lle saakka.>>
He astuivat hakkauksen keskelle.
>>Ihan yksin?sik? sin? nuo kaikki olet kaatanut...?>> L?mmin katse sattui nuorukaisen ahavoituneeseen kaulaan ja voimakkaisiin hartioihin: >>Oletpa sin? vahva!>>
Nuorukainen kiirehti askeleitaan:
>>Katsoppas, t??ll? on linnan per?! Ja t?m? t?ss? on per?penkki--eik?s se ole komea? Ja t?m? on sivupenkki. Vieras istuu aina per?penkille.>>
Add to tbrJar First Page Next Page