Read Ebook: Laulu tulipunaisesta kukasta by Linnankoski Johannes

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2648 lines and 53807 words, and 53 pages

>>Katsoppas, t??ll? on linnan per?! Ja t?m? t?ss? on per?penkki--eik?s se ole komea? Ja t?m? on sivupenkki. Vieras istuu aina per?penkille.>>

>>Ja is?nt?...?>> nauroi tytt?.

>>Sivupenkille tietysti!>>

He katsahtivat toisiinsa hymyillen. Istuutuivat sitte kahden ristiinkaatuneen rungon kulmaukseen, kumpikin rungolleen vastakkain.

>>Ja eik?s t?t? ole hiukan koristeltukin--vehreill? havuilla ja punaisilla kuusenkukilla?>>

>>On, on; t?m? on oikea linna! Siit? onkin jo kaksi vuotta, kun me olemme viimeksi puhelleet--ja nyt me tapaamme toisemme linnassa.>>

>>Niin, emme me tosiaankaan ole usein toisiamme tavanneet>>, puhui nuorukainen vieno j?lleenmuistelun v?re ??ness?-->>me jotka ennen oleskelimme kes?kaudet yksiss?. Muistatko, kun sin? olit 'Isontalon em?nt?n?'? Ja sinulla oli viisikolmatta lyps?v?? navetassa ja lampaita ainakin yht? paljo kuin Jaakopilla viimeisen palvelusvuotensa lopussa?>>

>>Oi muistan, muistan!>> Tyt?n sininen katse s?dehti ja kaksi raikasta naurua kiisi kilpaa kukkulan rinnett? yl?s.

Mets? havahtui haaveiluistaan ja kallistausi kuuntelemaan tarinoita ihmislasten talosilla-olosta.

>>Ja muistatko sit? suurta lumisotaa koulusta palatessa? Kuinka sinun tukkasi ja lettisi oli aivan yhten? lumisyker?n? ja min? sen sitte avasin, muistatko--ja letitin uudelleen keskell? maantiet?, muistatko?>>

>>Ja letitit aivan hassusti, niin ett? kaikki nauroivat!>>

Puut iskiv?t toisilleen silm??: sellaisia tarinoita he eiv?t olleet ik?n? kuulleet.

>>Ja rippikouluaika!>> puheli tytt? l?mpim?sti. >>En unohda koskaan noita kauniita kes?p?ivi?, kirkkopihan varjoisia koivuja ja...>>

Puut ny?k?yttiv?t toisilleen p??t?. He olivat ennen kuulleet vain kellonsoiton ja Huuhkainkallion vanhan hongan arveluita ristill? varustetusta talosta--nyt he saivat kuulla ihmislasten itsens? kertovan mit? siell? tehtiin.

... >>Ja sinusta on senj?lkeen soljahtanut tuommoinen suuri tytt?! Tuntuu niin omituiselta, kuin olisit sama etk? kuitenkaan sama.>>

>>Ent?s sin??>> Tyt?n sinisess? katseessa leikki suvilehdon leppeys: >>Tuommoinen pitk? hongankaataja!>>

Puhe katkesi.

Puut kallistautuivat--odottaen, henke??n pid?tt?en.

Nuorukaisen rinnassa l?ik?hti l?mmin laine. Se huuhtasi kuin kes?inen aalto ennenkoskematonta rantahiekkaa.

Tyt?n p??liina oli valahtanut maahan. Nuorukainen kumartui ja ojensi sen h?nelle. Heid?n sormensa koskettivat toisiaan ohuen liinan l?pi. Kuuma v?r?hdys kiisi nuorukaisen p??st? jalkoihin. H?n tarttui ?kisti tyt?n molempiin k?siin ja katsoi h?nt? tulisesti silmiin.

>>Annikki!>> kuiskasi h?n. Aikoi sanoa sit?, mit? veri syk?hteli, mutta sai esiin ainoastaan uuden, kysyv?n, tukehtuneen: >>Annikki...?>>

Tyt?n poskille oli kohonnut vieno punerrus, mutta h?n katsoi nuorukaiseen tyynesti ja avonaisesti.--L?mmin k?denpuristus oli vastaus.

>>Enemm?n kuin kenest?k??n muusta...?>> jatkoi nuorukainen kiihke?sti.

Uusi puristus, ensim?ist? kiinte?mpi.

Nuorukainen iloitsi, mutta tunsi itsens? edelleenkin rauhattomaksi ja h?mmentyneeksi. H?n olisi tahtonut sanoa jotakin--l?mmint? ja kuohuvaa. Tai tehd? jotakin--heitt?yty? maahan h?nen eteens?, kietoa k?tens? h?nen polviensa ymp?ri ... mit? tahansa. Vaan h?n ei uskaltanut.

Mutta sitte h?nen katseensa sattui vieress? olevaan kuusenlatvaan. H?n irrotti toisen k?tens? ja taittoi pienen tulipunaisen kukkatertun.

>>Etk? ottaisi t?t?--muistoksi ett? olet k?ynyt Tapion linnassa?>>

Se oli kuin vapautuksen sana. He katsoivat toisiaan hymyillen ja nauroivat niin, ett? mets? raikui.

Nuorukainen siirtyi tyt?n viereen ja alkoi kiinnitt?? kuusenterttua h?nen rintaansa. Mutta kumartuessa koskettivat h?nen hiuksensa tyt?n kiharoihin. Se tuntui ensin kuin vieno, salaillen hyv?ily, jota h?n ei uskaltanut itsekk??n todeksi uskoa, mutta sitte se meni kuin kuuma ilmavirta h?nen l?vitsens? ja pys?htyi polttavina kipenin? suoniin. Niinkuin hengitys olisi lakannut ja syd?n tahtonut hyp?t? rinnasta. H?n kiersi ?kki? molemmat k?tens? tyt?n ymp?rille ja vet?si h?net syliins?.

Tytt? karahti punaiseksi. H?n ei vastustanut, vaan k?tki h?mill??n kasvonsa pojan olkap??t? vasten.

Nuorukainen puristi h?nt? yh? lujemmin itseens?. H?n tunsi tyt?n veren kuumotuksen ohuen puseron l?pi rintaansa vasten. H?n huumautui ja h?net valtasi ?kki? pakottava pahantuntemus, ik??nkuin h?n olisi kuristumaisillaan ja h?nen pit?isi tehd? joku kiivas liike, voidakseen taasen hengitt??. Vy?t?isille soljunut vasen k?si puristausi kuumeisesti ja h?n kohotti oikealla tytt?? leuvasta.

>>Annikki!>> kuiskasivat h?nen l?henev?t huulensa. >>Yksi ainoa...?>>

Tytt? kohotti v?ist?en p??t??n ja katsoi h?mm?styneen?:

>>Kuinka voit minulta semmoista tahtoa? Tied?th?n ettei se ole oikein.>>

>>Sin? et pid? minusta niin paljo, kuin olet sanonut!>> kuohahti nuorukainen kuin lupauksen rikkomisesta syytt?en.

Tytt? purskahti itkuun ja h?nen hennot hartiansa v?risiv?t liikutuksesta. Irtautunut kukkaterttu vier?hti maahan.

>>Minun kukkaterttuni...>> nyyhkytti tytt?.

H?pe?n h?ive lensi nuorukaisen poskille. H?nen k?tens? irtautuivat syleilyst? kuin iskun herpasemina ja h?n antoi tyt?n soljua viereens?.

Tytt? yh? v?risi. Nuorukainen katseli neuvotonna, kuin pahantekij?, joka ei ollut tahtonut pahaa tehd?.

>>Annikki!>> sanoi h?n rukoilevalla ??nell?. >>Anna minulle anteeksi, Annikki! En min? tied? itsekk??n mik? minun tuli. Jos tiet?isit kuinka minun mieleni on paha!>>

Tytt? kohotti vaipuneen p??ns? ja hymyili kyynelten v?litse:

>>Tiesinh?n min?, ettet sin? voi olla paha minua kohtaan.>>

>>Ja oletko taas niinkuin ennenkin, niinkuin ei mit??n semmoista olisi koskaan ollut--oletko?>>

H?n etsi tyt?n k?tt? ja katsetta. Ja l?ysi molemmat.

>>Saanko panna t?m?n j?lleen rintaasi?>> kysyi h?n arasti, nostaen kuusentertun maasta.

Tytt? hymyili, kuusenterttu hymyili.

>>Ja sitte minun t?ytyykin heti l?hte?--?iti odottaa lehmi?!>>

>>Nytk? jo?>>

He nousivat ja nuorukainen kiinnitti kuusentertun tyt?n rintaan.

>>Kuinka sin? olet hyv?!>> sanoi h?n tuntien sanomatonta iloa ja kiitollisuutta.

>>Ja sin?... Hyv?sti, Olavi!>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet