Read Ebook: Kihlaus; Yö ja päivä by Kivi Aleksis
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 209 lines and 9535 words, and 5 pages
KIHLAUS; Y? JA P?IV?
N?ytelmi? yhdess? n?yt?ksess?
Kirj.
ALEKSIS KIVI
KIHLAUS
N?ytelm? yhdess? n?yt?ksess?
HENKIL?T:
AAPELI, | kraatareita ja vanhoja nuoria-miehi?. EENOKKI, | EEVA. JOOSEPPI, Aapelin oppipoika.
JOOSEPPI . P?iv??!
EEVA . T?mm?inen tupa! Huhkaimen pes?.
EEVA . Jaa, sin? v?st?r?kki! Suokoon Jumala, etten koskaan olis t?t? tehnyt. Mik? hulluus minulta, mik? hulluus, j?tt?? herrat ja tulla t?nne turvekaton alle!
EENOKKI . Ett? ... ett? me nyt t?ll? hetkell? t?h?n kokoontuneet olemma, liitt?m??n yhteen kahta sielua, nimitt?in pit?j?n-kraatarimestaria Aapeli Simeoninpoikaa ja neitsyk?ist? Eeva Matintyt?rt?...
EEVA Mit? teen? Otanko ma vastaan sormusta? Voi minua mielet?nt?!
EENOKKI JA JOOSEPPI
>>Saatanan juonet kauvas poista>>...
EEVA. Mit? t?ss? laulelette. Pit?k??t suunne kiinni, niin on parasta.
EEVA. T?ss?p? kyll? keekoilemaan niinkuin kukko.
EEVA. Ei yht??n laulua, sanon min?.
EENOKKI H?n on niinkuin ma sanoin: morakka.
JOOSEPPI Kyll?, kyll? t?st? nyt toinen el?m? nousee meid?n huoneeseen.
EEVA. T?ss? ihmispes?ss?.
AAPELI Ihmispes?ss?. Joteskin jyrk?sti sanottu. Tosin on huoneeni vanha, mutta vanhan sijaan rakennetaan uusi ja entist? uhkeampi.
EEVA. Ennenko on meill? uusi, niin olemme satimessa.
EEVA. Nytp? muistelen huoneita, jotka j?tin. Mik? eroitus! Haa! min? linnasta luolaan muutin ja l?ksin, hullu, ilosista herroistani pois ja matelin sis??n kraatarin koijuun. Mik? eroitus, mik? eroitus!
EEVA. Pid? kitasi sin?, varis.
EENOKKI Haidjaidjai, sit? syd?nt? kuin sill? ihmisell? on!
JOOSEPPI Kyll?, kyll? t?st? toista nyt tulee.
AAPELI H?n rupeaa konstailemaan, ja tuntuupa kuin katuisi h?n kauppaansa, ja min?, poika polonen, rakastuin h?neen vahvasti. Mutta tahdonpa h?nelle ilmoittaa, ett? on minulla rahaakin, nelj?kymment? riksi?. N?tti summa kyll?. Tosin en ole rikas, en suinkaan, eik? ole minulla paljon rahaakaan, ainoastaan nelj?kymment? riksi?.
EEVA. Silloin istuin peevelin kelkkaan. L?ksinh? kotooltani kuin olisi tieni kulkenut suoraa tiet? helvettiin. Siit?p? jotain kohta aattelin. Miksi pistiv?t, miksi pistiv?t palavan taulankappaleen Ruskon h?nn?n alle?
EEVA. Kraatari!--Krapu!
EEVA. Min?k? kraatari Aapelin vaimoksi!
EEVA. Tuommoinen mies.
EEVA. Mik?h?n sin? olet oikein?
EEVA. Eik? se ole sama Kupparin-Aapeli, joka ?itins? per?ss? tallusteli kyl?st? kyl??n kantaen ?mm?n kupinsarvipussia?
EEVA. Sama nallikka, luulen min?, joka kerran paimenena ollessansa er??n? sateisena p?iv?n? pisti lehm?ns? niin koreasti is?ni niittyyn ja menip? itse latoon maata. Mutta saattoipa sukkela onni juuri samassa is?ni tytt?ren niitylle, ja h?np? sun selk?s pehmitti. Sin? muistat sen?
EEVA. Sen ansaitsit. Istua ladossa, lehmiens? himotessa toisen niitty?, se oli mukavata.
EENOKKI . Kant?nka, sanoo ruotsalainen.
EEVA. Jos kaikkea, mit? sinusta tied?n, rupeisin t?ss? kertoilemaan, niin j?isinp? varmaan huoneesi asukkaaksi.
AAPELI Huoneeni asukkaaksi. Kuuluupa v?h?n kuin olisi h?nell? totisesti aikomus tehd? takapero. Mutta h?n ehk? koettelee luontoani.
EEVA. Sin? h?vyt?n mies, mit? on sinun minun kanssani tekemist??
EEVA. Mutta min? tahtoisin sinun v??rist??, v??rist?? tuhanteen mutkaan ja viskata sinun pellolle. Sin? viimeinen vaivanen, sin? h?vyt?n kraatari, teeth?n minun hulluksi!
EEVA. Kas n?in el?n vaan, kas n?in. Mit?s minun teet?
EEVA. Sin? tekisit sen? Haa! saisitpa plyijy? kinttuihis herroiltani.
EEVA. Joka ei tapa varpustakaan.
EEVA Sinun morsiames!
EEVA. Herresta velta varjel!
EEVA. Kuin tuo nyt s?rki minun sokerirasiani!
EENOKKI Aapeli parka! Tuossa seisoo h?n nyt kuin py?rtyv? kana, ja punottaa kuin t?yskuu pouta-iltana.
EEVA. Kuin tuo lepakko nyt m?nstr?si minun ehta-posliinisen sokerirasiani, rakas nimip?iv?lahja herroiltani. Maksa pois, mies; maksa se paikalla, sin? harakka, hohkoharakka, n?rri!
EENOKKI Hai djai djai. Sit? syd?nt?, sit? syd?nt?!
EEVA. Saatanan muori sinulle vaimoksi tulkoon.
Add to tbrJar First Page Next Page