Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Lea; Margareta by Kivi Aleksis
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 570 lines and 14839 words, and 12 pages
JOAS. Min? kiit?n teit?. Mutta olkoon asia lujasti vahvistettu, vierasmiesten kuullen.
SAKEUS. Se tapahtukoon, kun tytt?reni tulee.
JOAS. Miss? viipyy h?n? Ehk? tuon kirotun saduseuksen luona taas, h?nen viekkaan ?itins? puheilla.
SAKEUS. Erehdytp?. Nyt on h?n luvallani pois, mutta kadunpa toki, ett? p??stin h?nen. Jo eilen l?ksi h?n er??n yst?v?ns? seurassa katsomaan tuota profeettaa, n?kem??n h?nen ihmeit?ns?, joista kerrotaan loppumatta. Kimahtihan--ja sen mahdat tiet??--eilen kaupungissamme suuri huuto ja maine tuosta eriskummallisesta miehest?, tuosta Natsarenuksesta, jota kutsutaan profeetaksi, viel?p? Messiaaksikin.
JOAS. Kaikki hulluutta! Tutkistele kirjoja; niist? olet l?yt?v? j?rk?ht?m?tt?m?n todistuksen, ettei tule profeettaa Natsaretin kaupungista, saatikka Messias, Israelin luvattu ylk?, Davidin huoneen herra.
SAKEUS. Min? sanon: niin kertoilee kansa.
JOAS. T?m? kansa, t?m? viheli?inen joukko, joka ei tunne lakia eik? profeettoja, olkoon kirottu! Kirottu olkoon tomppelikas roistokansa! Ah, ett? laskitte neidon siihen petolliseen virtaan.
SAKEUS. Toivon kuitenkin...
JOAS. Vaiti! Seitsem?nnen rukouksen hetki on tullut. Min? nostan k?teni yl?s korkeuteen ja kiit?n sinua, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala, Jaakopin Jumala ja meid?n is?imme Jumala! Min? kiit?n sinua, etten ole ry?v?ri, en varas enk? valehtelija, etten istu siell?, miss? pilkkaajat istuvat, vaan k?yskelen kaukana jumalattomain retkilt?. Katso, min? olen kuin istutettu viikunapuu juoksevan virran reunalla, joka aina on kantava hedelm?ns? oikeaan aikaan ja jonka lehdet eiv?t lakastu. Kaksi kertaa viikossa min? paastoan, kerran viikossa lahjoitan uhriarkkuhun ?yrin, ja aina Sinua sapattina ylist?n, veisaten temppelin pyh?ss? savussa. Herra, ken palvelee sinua hartaammin Benjamin maassa, ja ken on siis enemm?n ansaitseva, ett? h?nen hyvin k?vis, niin istuessa kuin astuessa, niin maatessa kuin valvoessa? Herra, suojele Joasta aina, mutta sy?kse h?nen vihamiehens? helvetin tuleen! Kuule rukoukseni, is?imme Jumala, sotajoukkojen ruhtinas, Herra Sebaot!
NELJ?S KOHTAUS.
Entiset. Lea.
SAKEUS. Tytt?reni, sin? olet viipynyt kauvemmin, kuin lupani my?nsi.
LEA. Ah, is?ni! lent?en kuluu aika, kun syd?mmemme askartelee taivaan ihmet?iss?.
SAKEUS. Sielusi on tulessa ja liekiss?, luulen min?.
LEA. Oi, pyh?lle tuntuu ilma, jota hengit?n, pyh?lle tuuli viikuna-tarhassamme!
SAKEUS. Joko hulluttelet sin?kin?
JOAS. Mit? sanoin min?? Haa, villitys on saanut vallan!
LEA. Joas, ole lausumatta niin, ja sin?, mun is?ni armias. Is?, min? olen usein ollut tottelematon lapsi; mutta anna minulle anteeksi, taivaan rakkauden nimess?, anna minulle anteeksi kaikki. T?st?l?hin lupaan olla kuuliainen Leasi aina.
SAKEUS. Mun tytt?reni, hyv? lapsihan olet ollut aina, paitsi yhdess? kohdassa, mutta siin?p? tuiki itsepintainen ja vastahakoinen. Sin? ymm?rr?t?
LEA. Min? ymm?rr?n; t?m? viittaa Joakseen, mun ylk??ni.
JOAS . >>Ylk??ni!>> Sen sanan kuulen h?nen suustansa ensim?isen kerran. H?nen mielens? on muuttunut.
LEA. Joas, aivan pense? on poveni ollut sua kohtaan, sen tunnustan; mutta min? tahdon rukoilla itselleni taivaalta rakkautta, ja rakkauden hengen lapsena sua kerran vaimonasi palvelen ja kunnioitan. Aram, nytp? unohdan sinun ja liityn Joaksen kohtaloon; sill? niin on is?ni tahto. Jos toisin tekisin, niin saattaisipa kenties murhe hautaan h?net, joka on mun siitt?nyt ja niin hell?sti kasvattanut, h?nenp? kenties kuolettaisin, ennenkuin aikansa on tullut, ja minua kohtaisi korkeuden rangaistus. Mutta jos t?yt?n h?nen tahtonsa, rakentaen rauhaa, niin asettuvat hyv?t enkelit huoneeseni ja viimein kantavat mun sieluni Abrahamin helmaan. Rauhaa, sovintoa tahdon tehd?, niin k?skee Natsarenuksen oppi, tuon Jumalan l?hett?m?n miehen oppi. Joas, katso morsiantas!
SAKEUS. T?m? on somasti tehty, mun lapseni, oikein soreasti! Joas, oletpa nyt kihlattu mies; h?n tarjoo sinulle k?tens? ja syd?mens?.
JOAS. Ole tervehditty, soma neito!
SAKEUS. Eik? ole h?n oivallinen lapsi?
JOAS. Eih?n sit? voi kielt??. T?ytyy takoa, t?ytyy takoa, niin kauvan kuin on rauta l?mmin, takoa ja peitell? viel?, mill? silm?ll? katselen sun hulluuttasi. Mutta kas, kun kerran olet vaimoni, laillinen aviopuolisoni, niin kyll? sun opetan juoksemaan narrin retkill? ja kuulemaan tyhm?n Galilealaisen kirottua oppia. Toki nyt k?skee viisaus, ett? hallitsen mielt?ni viel? ajan tuonnemma, vaikka paisuukin sappi. Mutta tuleepa t?st? viel? luku laulun per?st?, tulee.
SAKEUS. Rukoilitko taas? Vaan sano: ah! eik? ole h?n oivallinen lapsi!
JOAS. Ei voi kielt??.
SAKEUS. Natsarenus on siis vaikuttanut hyv?? eik? pahaa.
JOAS . Hmm, hmm!
LEA. Mun kallis is?ni! hyvin tekee h?n kaikki, t?m? mies. Sairaat h?n parantaa, syntisille saarnaa h?n armoa ja orjille ij?ist? vapautta. Oi! olenhan n?hnyt h?nen ihmeellisen voimansa, sen n?in kun talutettiin h?nen eteens? mies, joka mykk? ja kuuro oli. Liepe?sti tarttui h?n mieheen, painoi sormensa h?nen korviinsa ja katsahti laupeaasti yl?s taivaaseen. >>Hefata>>, h?n lausui, ja kohta aukenivat miehen korvat, h?nen kielens? siteet p??stettiin, ja selv?sti h?n haasteli suureksi ihmeeksi kaikille. Mill? kiitollisuuden ihastuksella silloin parannettu katsoi parantajaansa, ja mill? jumalallisella hymyll? loi h?neen silm?ns? Natsaretin poika, rakkautta t?ynn?! Mik? juhlallinen hetki, jona kaikki kansa itkuun hyrsk?hti heid?n ymp?rill??n! Oi! armon-liiton enkeli on meit? l?hestynyt matalasta majasta Galilean vuorilta, mutta Jumalan linnasta on h?nen sielunsa l?htenyt alas. Ja siunattu olkoon se kohtu, joka h?nt? kantoi, siunatut ne k?det, jotka h?nt? tuuvittivat! Tullut on Israelin otollinen aika, nousnut on sen autuuden p?iv?.-- Is?ni armahin!
SAKEUS. Ihmeellist?!
JOAS. Saatana on karannut kahleistansa ja villitsee nyt maailmaa.
SAKEUS. Sano, tytt?reni, millainen on miehen muoto?
LEA. Is?ni, kuinka voisin kuvata h?nt?, l?hettil?st? ikuisen aamun? Niinkuin aamun koitto paistaa h?nen kirkas otsansa, ja kuin aamun t?hte? kaksi h?nen silm?ns? s?teilev?t, lausuen maailmasta, jolla ei ??ri? ole. Vertaisinko aamun ruskoon h?nen huuliensa hohtavaa kultaa, joista hengitt?? puhtaus ja pyhyys? En tied?, mutta kiharat h?nen olkap?ill?ns? v?lkkyv?t niinkuin muhevat pilvet, niinkuin varjoisten pilvien somat kierrokset Hermonin hartioilla v?lkkyv?t. H?n halvassa manttelissa k?yskelee, samoin hameessa, Galilean vaimoin kutomassa, ja purpurainen nauha vy?tt?? h?nen hoikan miehustansa. Ah! h?nen kuvansa juhlallinen korkeus meit? taivuttaa alas ja taasen saman kuvan lempe? voima vet?? meit? armaasti h?nen manttelinsa liepeisiin. Ja sille, joka h?nen kasvojansa katselee, h?n lainaa valoa s?deloisteestansa, niinkuin l?hteelle valoa antaa auringon ter?. Niin, jos ??net?nn? h?n seisoo. Mutta kun aukenevat h?nen huulensa, silloin kaikuu ??ni voimallinen niin? kuin Jehovan, ja kuitenkin lempe? kuin tuulen hymin? Salemissa. Niin kaikui h?nen ??nens? saarnatessansa Jumalan valtakunnasta. Sinne mua kerta saata, armias henki taivahan! Sinne meit? kaikkia kerta saata!
JOAS . Tosi! Saatana on p??snyt irti ja villitseepi maailmaa valkeuden enkelin haamussa.
SAKEUS. Lapseni, kerro mulle lyhyesti, mit? h?n saarnasi.
JOAS . Kas niin!
LEA. Syd?mmen puhtautta, hengen siveytt? tahtoo h?n meilt? ja ett? hylk??mme kaikki saastaiset ja h?ijyt himot. Vihan, vainon h?n tuomitsee pois ja tahtoo, ett? rakastamme kaikkia, kaikkia, niin vihamiehi?mme kuin yst?vi?mme. Vihamiehi?mme! Is?ni, huomaitkaat t?m?.
SAKEUS. Vihamiest?mme rakastaa!--Se on uutta.
LEA. Mutta jaloa, ihanata, ihanata!
JOAS . Lystillist?!
LEA. Kaikki h?n kutsuu liittoonsa, niin pakanat kuin Israelin lapset, niin publikanit kuin temppelin vartijat h?n kutsuu taivaan liittoon.
JOAS . Voi taivaallista melskaa!
LEA. Ei ket?k??n katso h?n yl?n, ei syntist? suurimpaa, joka vaan katuu ja parantaa itsens?. Uutta, vilpit?nt? henke? h?n tahtoo, ja jo t??ll? murheen laaksossa h?n lupaa meille palkinnoksi omantunnon rauhan ja puhtaan ilon, mutta viimein kuoltuamme h?n antaa sielullemme ijankaikkisen autuuden Jumalan pyh?ss? Sionissa.
JOAS . Lystillist?, lysti?! Heisaa kaikki Sionin pojat ja tytt?ret!
SAKEUS. Sano miss? erosit miehest?.
LEA. Kappaleen matkaa kaupungin portista, jota h?n l?hestyy.
SAKEUS. Min? tahdon h?nen n?hd?!
LEA. Rient?k??t h?nt? vastaan!
JOAS. Mit? mielet?nt??
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page