Read Ebook: Mehiläisten elämä by Maeterlinck Maurice Fieandt Anna Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 328 lines and 46644 words, and 7 pages

MEHIL?ISTEN EL?M?

Kirj.

MAURICE MAETERLINCK

Tekij?n luvalla suomentanut ANNA FIEANDT

SIS?LLYS

Ensim?inen kirja. Pes?n lentolaudalla

Toinen kirja. Parveilu

Kolmas kirja. Uuden yhteiskunnan perustaminen

Nelj?s kirja. Nuoret kuningattaret

Viides kirja. H??lento

Kuudes kirja. Kuhnurien joukkosurma

Seitsem?s kirja. Lajin kehitys

I KIRJA

PES?N LENTOLAUDALLA

Kirjojen meille ilmaistua kaiken t?hdellisen, mik? niill? oli sanottavaa muinaisaikoihin asti ulottuvasta historiasta, voimme j?tt?? toisten saavuttaman tiedon menn?ksemme omin silmin mehil?isi? tarkastamaan. Mehil?istarhassa vietetty hetki tarjoo n?ht?v?ksemme kenties v?hemm?n tarkkoja, mutta suunnattoman paljon el?v?mpi? ja hedelm?llisempi? seikkoja.

En ole viel?k??n unohtanut ensim?ist? mehil?istarhaa, jonka n?in ja jossa opin mehil?isi? rakastamaan. T?m? tapahtui jo vuosia sitten suuressa kyl?ss? zeelantilaisessa Flanderissa, tuossa siistiss? ja vieh?tt?v?ss? seudussa, joka enemm?n kuin itse Zeelanti--Hollannin koveropeili--on kehitt?nyt mieltymyst? v?ririkkauteen. Se hyv?ilee katseillaan kaikkia esineit?, ik??nkuin ne olisivat somia ja arvossa pidettyj? leluja: p??tyj??n, tornejaan ja hele?v?risi? rattaitaan, k?yt?vien p??ss? loistavia kaappejaan ja sein?kellojaan, pieni? puitaan, jotka kasvavat riveiss? rantateill? ja kanavien varsilla ja n?ytt?v?t odottavan jonkun lapsellisen hurskaan juhlamenon toimeenpanoa, veneit??n ja kirjakeulaisia aluksiaan, kukankirjavia oviaan ja ikkunoitaan, virheett?mi? sulkujaan, hienotekoisia ja kirjavia nostosiltojaan, pieni? talojaan, jotka loistavat sirojen kiiltopintaisten saviastioiden tavoin ja joista kellohameisia, kullasta ja hopeasta v?lkkyvi? naisia kiiruhtaa valkoisten aitojen ymp?r?imille niityille lehmi? lyps?m??n tai rient?? kukkiville heinikoille pesuvaatteita levitt?m??n soikeille tai vinoneli?n muotoisille tarkoin vihreille nurmikaistaleille.

Muudan vanha ja viisas mies, joka, niinkuin La Fontaine olisi sanonut, oli hyvin Virgiliuksen vanhuksen kaltainen,

"Mies kuninkaan veroinen, jumal'ihmisten heimoa suurta, my?s kuten nuot el?m??ns? tyytyen tyynell? miell?", oli vet?ytynyt paikkaan, miss? el?m? tuntuisi ahtaammalle alalle supistuneelta kun muualla, jos ylimalkaan olisi mahdollista todellisesti ihmisel?m?? supistaa. H?n oli rakentanut sinne tyyssijan, ei siksi, ett? olisi el?m?? inhonnut--sill? viisas ei tunne ankaria inhon tunteita--mutta siksi, ett? oli hieman kyll?stynyt kyselem??n ihmisilt?, jotka eiv?t yht? yksinkertaisesti kuin kasvit ja el?imet vastaa ainoihin t?rkeihin kysymyksiin, joita voi esitt?? luonnon ja sen todellisten lakien vastattavaksi. Skytalaisen filosofin tavoin h?n l?ysi kaiken onnensa puutarhansa kauneudesta, ja kaikesta, mit? siin? oli kaunista, oli mehil?istarha h?nelle rakkain, ja siell? h?n eniten oleskeli. T?ss? mehil?istarhassa oli kaksitoista olkipes??, jotka h?n oli maalannut muutamat ruusunpunaisiksi, toiset hele?nkeltaisiksi, mutta enimm?t vaaleansinisiksi, sill? h?n oli huomannut paljon ennen sir John Lubbockin kokeita, ett? sininen on mehil?isten lempiv?ri. H?n oli asettanut t?m?n mehil?istarhan talonsa valkoista kivisein?? vastaan, keitti?n muodostamaan soppeen--keitti?n, joka oli noita miellytt?vi? ja siistej? hollantilaisia keitti?it? lautastelineineen, joilla kimalteli tina- ja kupariastiat, jotka avonaisen oven kautta kuvastuivat rauhalliseen kanavaan. Ja kodikkaita kuvia heijastava poppelien lehvien verhoama vedenkalvo johti katseen kauas tuulimyllyjen ja niittyjen rajottaman taivaanrannan lepoon asti.

T??ll? niinkuin kaikkialla, miss? mehil?ispesi? pystytet??n, ne olivat antaneet kukille, hiljaisuudelle, ilman suloudelle ja auringon s?teille aivan uuden merkityksen. T??ll? ik??nkuin tunsi, ett? kes?n juhla-aika oli saavuttanut t?ydellisyytens?. T??ll? saattoi lev?ht?? kimmeltelev?n tienristeyksen ??ress?, johon yhdistyiv?t ja josta s?teiliv?t ne ilman sillat, joilla kaikki kedon sulotuoksut suristen ja h??rien liiteliv?t auringon noususta h?m?r??n asti. T?nne tuli kuuntelemaan puutarhan kauniitten hetkien onnellista, n?kyv?ist? sielua, niiden viisasta, sulosointuista ??nt?, niiden keskittynytt? iloisuutta. T?nne tuli oppimaan mehil?isten koulussa kaikkivaltiaan luonnon ajatusta, tuntemaan ne valoisat siteet, jotka yhdist?v?t sen kolme valtakuntaa, el?m?n ehtym?tt?m?n hedelm?llisyyden, uutteran, ep?itsekk??n ty?n moraalin ja sen, mik? on yht? t?rke? kuin ty?n moraali: sankarilliset ty?mehil?iset opettivat siell? viel? nauttimaan joutilaisuuden hiukan ep?m??r?ist? suloutta, niin sanoakseni alleviivaten tuhansien pikku siipiens? tulikirjotuksella noiden tahrattomien retkien miltei k?sitt?m?t?nt? suloutta, retkien, jotka kiertelev?t avaruuden aavikoilla tuottamatta meille muuta kuin kuultavan pallon, muistoista tyhj?n, niinkuin liian puhdas onni.

Voidaksemme mahdollisimman yksinkertaisella tavalla seurata mehil?ispes?n vuotuisia vaiheita valitsemme pes?n, joka kev??ll? her?? talviunestaan ja ryhtyy uudestaan ty?h?n; silloin n?emme mehil?isen el?m?n suurimpien tapahtumien kulkevan silmiemme edess? luonnollisessa j?rjestyksess??n. N?m? ovat: parven muodostuminen, sen poisl?ht?, uuden yhteiskunnan perustaminen, nuorien kuningattarien syntyminen, taistelut ja h??lento, koiraksien surmaaminen sek? talviunen paluu. Jokainen n?ist? tapahtumista antaa itse kaikki tarpeelliset tiedot niist? laeista, omituisuuksista, tavoista ja sattumista, jotka ovat sen aiheuttajana tai seurauksena. Olemme niinmuodoin mehil?isvuoden loputtua--se on lyhyt, ja sen toiminta ulottuu ainoastaan huhtikuusta syyskuun loppuun--tutustuneet mesilinnan kaikkiin salaisuuksiin. T?ll? hetkell?, ennenkuin avaan pes?n antaakseni siit? yleissilm?yksen, riitt?? meille tieto siit?, ett? sen muodostavat mehil?isemo eli kuningatar, koko kansansa ?iti, tuhannet suvuttomat ty?mehil?iset, jotka ovat ep?t?ydellisi?, hedelm?tt?mi? naaraita, ja vihdoin jokunen satakunta koiraksia eli kuhnureita, joiden joukosta on valittava ainoa kovaonninen puoliso tulevalle ruhtinattarelle, jonka ty?mehil?iset valitsevat hallitsevan emon vapaaehtoisen tai v?hemm?n vapaaehtoisen l?hd?n j?lkeen.

Ensi kertaa pes?? avatessaan tuntee miltei samaa j?nnityst? kuin jos h?p?isisi jotakin tuntematonta, jossa kenties piilee pelottavia yll?tyksi?, esimerkiksi jos rikkoisi haudan rauhaa. Mehil?isten ymp?rille on kutoutunut tarusto, joka puhuu uhkauksista ja vaaroista. Mieleen on j??nyt kiusallinen muisto niiden pistoksista, joista aiheutuva tuska on siksi erikoista laatua, ettei sit? voi mihink??n muuhun verrata, leimahtava kuiva kipu, niin sanoakseni jonkunmoinen er?maan liekki, joka levi?? haavotettuun j?seneen, ik??nkuin jos n?m? auringon tytt?ret olisivat is?ns? kiihtyneist? s?teist? imeneet r?j?hytt?v?? myrkky? voidakseen sit? vaikuttavammin puolustaa niit? suloaarteita, joita ne h?nen ehtoisina hetkin??n kokoovat.

Totta on, ett? pes? silm?nr?p?yksess? muuttuu urhoollisuuden ja vihan palavaksi pensaaksi, jos sen varomattomasti avaa joku, joka ei tunne eik? kunnioita asujanten luonnetta ja tapoja. Mutta tuskinpa on mit??n, jota voisi nopeammin saavuttaa kuin tuon v?h?isen taitavuuden, jota tarvitsemme voidaksemme pes?? rangaistuksetta k?sitell?. Tarvitaan vain hiukan savua, jota sinne oikeaan aikaan puhalletaan, paljon kylm?verisyytt? ja lempeytt?, ja nuo hyvin varustetut ty?mehil?iset sallivat ry?st?n tapahtua ajattelemattakaan k?ytt?? pistint?ns?. Ne eiv?t tunne herraansa, niinkuin on v?itetty, ne eiv?t pelk?? ihmist?, mutta tuntiessaan savun katkun ja huomatessaan nuo levolliset liikkeet, jotka hapuilevat niiden asunnossa niit? itse??n uhkaamatta, kuvittelevat ne mieless??n, ettei ole kysymys suuren vihollisen hy?kk?yksest?, jota vastaan saattaisi puolustautua, vaan luonnon voimasta tai mullistuksesta, johon on viisainta alistua. Ne eiv?t ryhdy turhaan taisteluun, vaan sen sijaan ne tahtovat, t?ynn? viisautta, joka erehtyy sen t?hden, ett? se katsoo liian kauas, pelastaa ainakin tulevaisuuden. Ne sy?ksyv?t senvuoksi hunajavarastoon ammentaaksensa siit? ja k?tke?ksens? itseens? ravintovaroja, joiden avulla voivat muualla, miss? tahansa ja heti paikalla, perustaa uuden yhteiskunnan, jos entinen h?vitet??n tai jos niiden on pakko se j?tt??.

Kun avaa havaintopes?n asianymm?rt?m?tt?m?n n?ht?v?ksi, tuntee h?n ensin pettymyst?. H?nelle oli vakuutettu, ett? t?ss? lasiarkussa oli k?tkettyn? verraton toimeliaisuus, lukemattomia viisaita lakeja, h?mm?stytt?v?n paljon neroa, salaper?isyytt?, kokemuksia, laskelmia, tietoja, erilaisia toimia, ennakkosuunnitteluja, varmuutta, j?rkevi? tapoja sek? outoja tunteita ja hyveit?. H?n ei siin? erota muuta kuin sotkuisen sikerm?n punakeltaisia marjasia, jotka miltei muistuttavat paahdettuja kahvipapuja tai ikkunaa vasten sullottuja rusinoita. N?m? marjaraukat ovat enemm?n kuolleita kuin el?vi?, tekev?t vain silloin t?ll?in hitaita, katkonaisia ja k?sitt?m?tt?mi? liikkeit?. H?n ei tunne niit? noiksi ihailtaviksi valopisaroiksi, jotka ?sken lent?? liihytteliv?t sinne t?nne, tuhansien puhjenneiden kukkien eloisassa, kullankiilt?v?ss?, helmikirkkaassa henk?yksess?.

Ne v?risev?t pimeydess?. Ne ovat sulloutuneina j?hmettyneeksi joukoksi, niit? saattaisi verrata sairaisiin vankeihin tai valtaistuimelta karkotettuihin kuningattariin, joilla oli vain hetken loistoaika puutarhan helottavien kukkien keskell?, sitten joutuakseen synk?n ja ahtaan asuntonsa h?pe?lliseen kurjuuteen.

Niiden laita on sama kuin kaikkien syvien todellisuuksien. T?ytyy oppia niit? tarkastamaan. Jos jonkun toisen kiertot?hden asukas n?kisi ihmisten liikkuvan melkein huomaamattomasti pitkin katuja, ker??ntyv?n er?iden talojen ymp?rille tai m??r?tyille avonaisille paikoille, n?enn?isesti liikkumattomina odottelevan asuntojensa sis?ll? jotakin tiet?m?t?nt?, niin h?nkin tekisi sen johtop??t?ksen, ett? he ovat hitaita ja viheli?isi?. Vasta aikaa my?ten huomaa t?m?n liikkumattomuuden monipuolisen toimeliaisuuden.

Itse asiassa tekee jokainen n?ist? pienist? miltei liikkumattomista marjasista lakkaamatta ty?t? erilaista ammattia harjottaen. Ei yksik??n tied? levosta, ja niill?, jotka meist? n?ytt?v?t uneliaimmilta ja riippuvat ikkunoissa kuolleina ryp?lein?, onkin kaikkein salaper?isin ja v?sytt?vin teht?v?. Ne valmistavat ja eritt?v?t vahan. Mutta pian saamme tutustua t?m?n yksimielisen toimeliaisuuden yksityiskohtiin. Toistaiseksi riitt??, jos kiinnit?mme huomiomme mehil?isen luonteen t?rkeimp??n piirteeseen, joka selitt?? t?m?n sekavan toiminnan erinomaisen yhteen-kasaantumisen. Mehil?inen on ennen kaikkea, ja viel? suuremmassa m??rin kuin muurahainen, joukkoel?in. Se saattaa el?? ainoastaan joukossa. Lent?ess??n pes?st?, joka on niin ahdas, ett? sen t?ytyy puskemalla raivata itselleen tiet? sit? ymp?r?ivien el?vien muurien l?pi, se j?tt?? varsinaisen elinalansa. Se sukeltaa hetkeksi kukkastuoksuiseen avaruuteen, niinkuin sukeltaja helmirikkaaseen valtamereen, mutta aika-ajoin t?ytyy sen henkens? uhalla palata pes??n hengitt?m??n joukkoel?m??, samoin kuin sukeltaja, joka nousee veden pinnalle raitista ilmaa nauttimaan. Yksin?ns? se kuolee muutaman p?iv?n kuluttua, vaikka sill? on runsaasti ravintoa ja mit? suotuisin l?mp?m??r?,--ei n?lk??n eik? kylm??n, vaan yksin?isyyteen. Joukko, yhteiskunta eritt?? sille n?kym?tt?m?n ravinnon, joka on sille yht? v?ltt?m?t?n kuin hunaja. T?t? tarvetta tulee pit?? l?ht?kohtana, jos tahtoo ymm?rt?? pes?n lakien hengen. Pes?ss? yksil? ei merkitse mit??n; sill? on ainoastaan ehdollinen olemassaolo, se on vain yhdentekev? yksityisseikka, suvun siivek?s elin. Koko sen el?m? on kauttaaltaan uhrautumista sen lukemattoman, ikuisen olennon hyv?ksi, josta se on osa. Omituista kyll? saattaa n?ytt?? toteen, ettei asian laita aina ole ollut n?in. Viel? t?n?kin p?iv?n? tapaa hunajaa tuottavien kalvosiipisien keskuudesta meid?n kotimehil?isemme kaikki kehitysasteet. T?m?n kehitysjakson alkuasteella ollessaan se ty?skentelee yksin, kurjuudessa; usein se ei edes saa n?hd? j?lkel?isi??n ; joskus se el?? ahtaan, joka vuosi muodostamansa perheen piiriss? . Sitten se muodostaa v?h?aikaisia liittoumia , saapuakseen vihdoin aste asteelta meid?n mehil?ispesiemme miltei t?ydelliseen, mutta s??lim?tt?m??n yhteiskuntalaitokseen, miss? yksil? t?ydellisesti h?vi?? kokonaisuuteen ja miss? kokonaisuus vuorostaan s??nn?llisesti uhrataan tulevaisuuden ajatusper?isen ja kuolemattoman yhteiskunnan hyv?ksi.

?lk??mme n?ist? tosiseikoista tehk? ennenaikaisia ihmiseen sovitettavia johtop??t?ksi?. Ihmisell? on kyky olla luonnon lakeihin alistumatta; tieto siit?, tekeek? h?n oikein vai v??rin t?t? mahdollisuutta hyv?kseen k?ytt?ess??n, se se on h?nen moraalinsa t?rkein ja h?m?rin kohta. Ei ole senvuoksi vailla mielenkiintoa tarkastella luonnon tahtoa toisin muodostuneessa maailmassa. Ja koska kalvosiipiset l?hinn? ihmist? ovat ymm?rryksen puolesta parhaiten varustetut kaikista t?m?n maapallon asujamista, ilmenee t?m? tahto niiden kehityksess? sangen selv?n?. Se pyrkii n?ht?v?sti lajin jalostamiseen, mutta osottaa samalla sit? haluavansa tai voivansa siihen saapua ainoastaan yksil?n oman vapauden, oikeuksien ja onnen kustannuksella. Mik?li yhteiskunta j?rjest?ytyy ja kehittyy, sik?li jokaisen sen j?senen yksil?llinen el?m? rajottuu rajottumistaan. Miss? vain huomaa jonkun edistyksen, on t?m? tapahtunut vain yksil?llisten etujen yh? t?ydellisemm?n yhteiseksi hyv?ksi uhraamisen kautta. Ensinn?kin t?ytyy jokaisen luopua niist? paheista, jotka ovat riippumattomuuden ilmauksia. T?ten kimalaiset, jotka viel? muistuttavat meid?n ihmissy?ji?mme ovat mehil?iskehityksen alhaisimman j?lkeisell? asteella. T?ysikasvuiset ty?kimalaiset kuljeksivat lakkaamatta munien ymp?rill? ahmiakseen ne, joten emon t?ytyy kiivaasti niit? puolustaa. Sitten t?ytyy jokaisen vaarallisimmista paheistaan p??sty?ns? hankkia joku m??r? yh? vaikeampia hyveit?. Niinp? eiv?t ty?kimalaiset ajattelekaan kielt?yty? rakkauden nautinnosta, jotavastoin meid?n kotimehil?isemme el?? i?ti neitsyellisen?. Opimme muutoin piankin tuntemaan, miten paljon t?m? viimemainittu uhraa pes?n menestyksen ja turvallisuuden hyv?ksi, jotta sen rakenne, sen taloudellinen ja valtiollinen tila saavuttaisi t?ydellisyytens?. Kalvosiipisten ihmetelt?v??n kehityskulkuun palaamme my?hemmin lajin kehitykselle omistetussa luvussa.

II KIRJA

PARVEILU

Valitsemamme pes?n mehil?iset ovat siis pudistaneet talvisen horroksen ruumiistaan. Kuningatar on j?lleen ryhtynyt munimaan jo helmikuun ensi p?ivin?. Ty?mehil?iset ovat vierailleet vuokkojen, imikk?in, orvokkien ja paju- ja p?hkin?pensaiden luona. Sitten on kev?t vallannut koko maan; aitat ja kellarit ovat t?p?sen t?ynn? hunajaa ja siitep?ly?. Joka p?iv? syntyy tuhansittain mehil?isi?. Lihavina ja paksuina astuvat kuhnurit suurista kammioistaan ja k?mpiv?t kennokakkujen ymp?rill?; ja pian tuon liiaksi hy?tyv?n yhteiskunnan v?kiluku karttuu niin suureksi, ett? sadat my?h?styneet ty?mehil?iset illalla palatessaan kukkien kemuista eiv?t l?yd? sijaa pes?n sis?lt?, vaan ovat pakotetut viett?m??n y?ns? pes?n kynnyksell?, miss? monikin joutuu pakkasen uhriksi. Jonkunmoinen levottomuus horjuttaa koko kansan, ja vanha kuningatarkin k?y huolestuneeksi. H?n tuntee, ett? uusi kohtalo on valmistumaisillaan. Tunnollisesti h?n on t?ytt?nyt velvollisuutensa hyv?n?, luovana ?itin?; ja nyt tuo t?ytetty velvollisuus aiheuttaa vain suruja ja vaikeuksia. Vastustamaton voima uhkaa h?nen lepoaan; pian h?nen t?ytyy j?tt?? hallitsemansa kaupunki. Ja kuitenkin t?m? kaupunki on h?nen ty?ns? hedelm?, se on kokonaan h?n itse. H?n ei ole sen kuningatar siin? merkityksess?, jonka ihmiset antavat kuningatar sanalle. H?n ei anna k?skyj?, vaan alistuu halvimman alamaisensa tavoin tuon salaisen ja tuiki viisaan voiman alaiseksi, jota voimme sanoa "pes?n hengeksi", siksi kunnes koetamme oivaltaa, miss? se todella asustaa. Mutta kuningatar on pes?n ?iti ja ainoa rakkauden v?likappale. H?n on sen perustanut ep?varmuuden ja k?yhyyden vallitessa. Lakkaamatta h?n on sen uudistanut lihallaan ja verell??n; ja kaikki ne, jotka siin? el?v?t, ty?mehil?iset, kuhnurit, toukat, kotelot ja nuoret ruhtinattaret, joitten l?hestyv? syntyminen tulee jouduttamaan h?nen l?ht??ns? ja joista "Lajin" kuolematon ajatus on valinnut yhden h?nen seuraajakseen, kaikki ne ovat saaneet alkunsa h?nen kohdustaan.

Miss? ilmenee "pes?n henki" ja keness? se ruumiillistuu? Se ei ole linnun erityisen vaiston kaltainen, joka saattaa sen rakentamaan taidokkaasti pes?ns? sek? etsim??n toisia taivaan??ri? muuttoajan l?hestyess?. Se ei my?sk??n ole mik??n lajin koneellinen tottumus, siten ett? laji vain sokeasti tahtoo el?? ja ett? se t?rm?? sattumuksen kaikkia kulmia vastaan, niin pian kuin odottamaton asianhaara rikkoo ilmi?iden tavallisen sarjan. P?invastoin se seuraa askel askeleelta kaikkivaltiasten asianhaarojen vaihtelevaa kulkua ?lykk??n? ja neuvokkaana orjana, joka saattaa hyv?kseen k??nt?? herransa arveluttavimmatkin k?skyt.

Se hallitsee ja vallitsee s??lim?tt?, mutta tunnollisesti ja ik??nkuin jonkun suuren velvotuksen alaisena, kokonaisen siivekk??n kansan rikkauksia, onnea, vapautta ja el?m??. Se j?rjest?? p?iv?st? p?iv??n synnytyksien lukum??r?n ja sovittaa sen s?ntilleen ketoja koristavien kukkien runsauden mukaan. Se julistaa kuningattaren valtansa menett?neeksi sek? ilmottaa h?nelle l?hd?n v?ltt?m?tt?myyden, pakottaa h?net synnytt?m??n tulevia kilpailijoitansa, kasvattaa n?it? ruhtinaallisesti, suojelee niit? niiden ?idin valtiollista vihaa vastaan. Kirjavien kukkasien runsaudesta, kev??n aikaisemmasta tai my?hemm?st? tulosta ja h??lennon mahdollisista vaaroista riippuen se joko sallii neitseellisten ruhtinattarien esikoisen surmata nuoret, kuningattarien laulua hyr?ilev?t sisarensa niiden kehdoissa, taikka kielt?? niiden surmaamisen. Toisinaan, kun vuodenaika on kulunut pitk?lle, kun kukkien aukiolon hetket ovat lyhenneet, se k?skee ty?mehil?isi? itse surmaamaan koko kuninkaallisen sukukunnan, siten lopettaakseen vallankumousten aikakauden ja jouduttaakseen hy?dylliseen ty?h?n ryhtymist?.

T?m? henki on varovainen ja s??st?v?inen, ei kuitenkaan saita. Se tuntee n?ht?v?sti luonnon tuhlaavaiset ja hieman hullut lait kaikesta mik? koskee rakkautta. Siksip? se my?s sallii kes?n ylellisten p?ivien kest?ess? kolmen- tai nelj?nsadan, paljon tilaa vaativan kuhnurin olla ja el??, niin huimia, taitamattomia, tyhj?? toimittavia, vaativaisia, h?vytt?m?n laiskoja, meluavia, ahnaita, raakoja, siivottomia, kyll?stym?tt?mi? ja suunnattoman suuria kuin ne ovatkin, sill? niiden joukostahan vasta syntyv? kuningatar on valitseva rakastajansa. Mutta sitten, kun kuningatar on hedelm?ittynyt, kun kukat avautuvat my?hemmin ja sulkeutuvat aikaisemmin, se s??t?? kylm?kiskoisesti jonakuna aamuna, ett? ne ovat kaikki samalla kertaa surmattavat.

Se j?rjest?? jokaisen ty?mehil?isen ty?n. Niiden i?n mukaan se m??r?? niille eri teht?vi?: sen m??r?yksest? lastenpiiat hoitavat toukkia ja koteloita, hovinaiset pit?v?t huolta kuningattaren ravinnosta ja pit?v?t h?nt? alinomaa silm?ll?; tuulettajat viilent?v?t tai l?mmitt?v?t pes?? siipi??n r?pyttelem?ll? sek? jouduttavat hunajassa olevan liian veden haihtumista; sen m??r?yksest? arkkitehdit, muurarit, vahanmuovailijat ja kuvanveist?j?t ryhmittyv?t ketjuun ja rakentavat kennokakut. Sen m??r?yksest? saaliin kokoojat hakevat kedoilla kukista hunajaksi valmistettavaa mesinestett?, siitep?ly? toukille ja koteloille ravinnoksi, kittausvahaa rakennuksien tiivist?miseksi ja vahvistamiseksi sek? suvun kasvavalle polvelle tarpeellista vett? ja suolaa. T?m? sama henki s??t?? teht?v?n kemisteille, jotka tiputtamalla pistimist??n pisaran muurahaishappoa hunajaan tekev?t sen s?ilytyskelpoiseksi, ja samoin kannentekij?ille, jotka umpeen tukkivat niiden kammioitten suut, joiden sis?llys on tuleentunut, lakaisijoille, jotka pit?v?t huolta katujen ja torien mallikelpoisesta puhtaudesta, ruumiinkantajille, jotka viev?t kauas pois kuolleitten ruumiit, p??vahdin naissotureille, jotka p?ivin ja ?in valvovat pes?n suulla sen turvallisuutta, kuulustelevat tulevia ja menevi?, tarkastavat nuoria neitosia niiden ensi kertaa pes?st? l?htiess?, pelottavat irtolaisia, maankiert?ji? ja rosvoja, karkottavat pes??n tunkeutuneita muukalaisia, kootuin joukoin ahdistavat pel?tt?vi? vihollisia ja, jos niin tarvitaan, sulkevat pes?n suun vallituksella.

Vihdoin m??r?? "pes?n henki" hetken, jolloin vuotuinen suuri uhri on toimitettava suvun hyv?ksi--tarkotan parveilua--jolloin kokonainen kansa, saavuttuansa onnensa ja valtansa kukkuloille, ?kki? j?tt?? nousevalle sukupolvelle kaikki rikkautensa, linnansa, asuntonsa ja vaivojensa hedelm?t l?hte?kseen kaukaa muualta maailmasta etsim??n uutta is?nmaata, jossa sit? odottaa ep?varmuus ja puute. T?m? on teko, joka, tietoisena tai tiedottomana, varmaankin on inhimillist? moraalia korkeammalla. Toisinaan se johtaa perikatoon, se k?yhdytt?? joka tapauksessa, se hajottaa onnellisen kaupungin totellaksensa lakia joka on yhteiskunnan onnea korkeampi. Miss? tuo laki on s??detty, joka, niinkuin piakkoin saamme n?hd?, ei suinkaan ole niin tuhoisa ja sokea kuin voisi luulla? Miss? paikassa, miss? lains??t?j?kokouksessa, miss? neuvostossa, mill? yhteisell? alalla se asustaa, tuo henki, jota kaikki tottelevat ja joka itse vuorostaan on sankarillisen velvollisuuden ja alati tulevaisuutta t?ht??v?n j?rjen m??r?ysten alainen?

Mehil?isten laita on sama kuin useimpien t?m?n maailman ilmi?itten. Tarkastelemme muutamia niiden tapoja ja sanomme: n?in ne tekev?t, sill? tavoin ne ty?skentelev?t, n?in niiden kuningattaret syntyv?t, niiden ty?ntekij?t pysyv?t impin?, ne parveilevat siihen ja siihen aikaan. Luulemme ne tuntevamme emmek? pyyd? enemp??. N?emme niiden rient?v?n kukasta kukkaan, huomaamme pes?n hy?rin?n ja py?rin?n; niiden el?m? tuntuu meist? hyvin yksinkertaiselta, ja arvelemme sen niinkuin muittenkin olijain el?m?n rajottuvan vain ravinnon hankkimisen ja suvun lis??misen vaistomaisiin huoliin. Mutta antakaamme katseemme tunkeutua syvemm?lle ja koettaa saada asiasta selkoa: n?emme edess?mme luonnollisimpienkin ilmi?iden pelottavan monimutkaisuuden, n?emme edess?mme j?rjen, tahdon, tarkotusperien, loppum??r?n, keinojen ja syitten arvotuksen, pienimm?nkin el?m?ntoiminnan k?sitt?m?tt?m?n j?rjestyksen.

Pes?ss? valmistaudutaan siis parveiluun,--tuo suuri uhri suvun vaateliaille jumalille on teht?v?. "Hengen" k?sky? noudattaen, joka meist? tuntuu sangen selitt?m?tt?m?lt?, se kun on suoraan ristiriidassa sukumme kaikkien vaistojen ja tunteiden kanssa, l?htee kuusi-, seitsem?nkymment? tuhatta mehil?ist? niist? kahdeksasta-, yhdeks?st?kymmenest? tuhannesta, jotka koko kansan muodostavat, m??r?ttyn? hetken? synnyinkaupungistansa. Ne eiv?t l?hde min??n tuskan puuskan hetken?, ne eiv?t pakene ?killisest? pelokkaasta p??t?ksest? n?l?nh?d?n, sodan tai kulkutautien ahdistamasta ja h?vitt?m?st? is?nmaasta. Ei, kauan ne ovat maanpakoansa miettineet, k?rsiv?llisesti ovat odottaneet suotuisaa hetke?. Jos pes? on k?yh?, jos kuninkaallista perhett? kohdanneet onnettomuudet, ep?suotuisat s??t tai ry?st?t ovat sit? etsiskelleet, ne eiv?t sit? hylk??. Ne j?tt?v?t sen vasta kun se on onnensa kukkuloilla, kun kev??n uutteran ty?n j?lkeen tuo suunnaton satakaksikymment? tuhatta hyvin j?rjestetty? kammiota sis?lt?v? vahalinna on tulvillaan tuoretta hunajaa ja h?ivehtiv?? siitep?ly?, jota sanotaan "mehil?is-leiv?ksi" ja k?ytet??n toukkien ja koteloiden ravinnoksi.

Ei milloinkaan pes? ole ollut niin kaunis, kuin t?m?n sankarillisen kielt?ytymisen aattoiltana. Silloin on sill? t?ydellisen ylellisyyden ja riemun verraton hetki, eloisa, kuumeinen, mutta samalla ylev?n suruton. Koettakaamme kuvailla sit? mieless?mme,--en tahdo sanoa sill? tavoin kuin mehil?iset kaiken t?m?n k?sitt?v?t, sill? emme voi kuvitellakaan, mill? tenhoisalla tavalla ilmi?t ja tapaukset kuvastuvat niiden kummallakin puolen p??t? olevien verkkosilmien kuuteen tai seitsem??ntuhanteen s?rm??n ja otsan kolmenkertaiseen kyklooppisilm??n,--vaan sellaisena kuin me sen k?sitt?isimme, jos olisimme niiden kokoiset.

Holvikuvusta, joka on viel? suurempi kuin Rooman Pietarinkirkon kupu, kulkee pes?n pohjaan lukuisia pystysuoria ja yhdensuuntaisia, ik??nkuin pimeydest? ja tyhjyydest? riippuvia, vahasta muovailtuja j?ttil?ismuureja, geometrisi? laitteita, joita ei voisi--kaikki suhteet s?ilytt?en--tarkkuuteen, rakenteen uskaliaisuuteen ja suunnattomaan suuruuteen n?hden verrata mihink??n inhimilliseen rakennustuotteeseen.

Jokaisessa n?ist? muureista, joiden aine viel? on aivan uuden uutukaista, neitsyellisen puhdasta, hopeankarvaista, tahratonta ja tuoksuavaa, on tuhansia kammioita ja niin paljon ravintoainetta, ett? se riitt?? koko kansaa viikkom??r?t ravitsemaan. Tuossa loistaa punaisia, keltaisia, sinipunervia ja mustia siitep?lyt?pli?, kaikkien kev??n kukkien lemmenvoimaa, jota on koottu l?pikuultaviin soluihin. Ylt'ymp?rill?, pitkin?, komeina, j?ykki?, liikkumattomia laskoksia muodostavina kultaverhoina, on huhtikuun hunaja, kaikkein kirkkain ja tuoksuavin, kahdessakymmeness?tuhannessa suljetussa s?ili?ss??n, joiden sinetti murretaan auki ainoastaan suurimman h?d?n aikana. Ylemp?n? kypsyy toukokuun hunaja viel? avoinna olevissa astioissaan, joitten reunoilla valppaat joukot pit?v?t huolta keskeym?tt?m?st? ilmanvaihdosta. Pes?n keskell?, sen l?mpimimm?ss? osassa, kaukana valosta, jonka timanttis?teet tunkeutuvat sis??n yhdest? ainoasta aukosta, uinailee eloon her?t?kseen tulevaisuus. T?m? on siki?iden kuninkaallinen alue, joka on varattu kuningattarelle ja h?nen seuranaisilleen. Siell? on suunnilleen kymmenentuhatta kammiota munia varten, viisitoista-, kuusitoistatuhatta huonetta toukille ja nelj?kymment?tuhatta taloa, joissa asuu vahankalpeita, tuhansien lastenpiikain hoitamia koteloita. N?itten kehien kaikkein pyhimm?ss? n?emme vihdoin kolme, nelj?, kuusi tai kaksitoista verrattain laajaa, umpinaista linnaa, joissa nuoret ruhtinattaret, jonkunmoiseen k??rinliinaan verhottuina, kalpeina ja liikkumattomina, pimeydess? el?tettyin? odottavat hetke?ns?.

"Pes?n hengen" m??r??m?n? p?iv?n? siis luovuttaa samojen j?rk?ht?m?tt?mien ja varmojen lakien mukaan tarkoin m??r?tty osa kansasta paikkansa noille viel? elonhaamua vailla oleville tulevaisuuden toiveille. Nukkuvaan kaupunkiin j??v?t koirakset, joiden joukosta kuninkaallinen rakastaja on valittava, hyvin nuoret ty?mehil?iset kuninkaallista lapsilaumaa hoitamaan sek? muutama tuhat muuta ty?mehil?ist?, jotka jatkavat ravinnon kokoamista kaukaa kedoilta, vartioivat kertyneit? aarteita ja yll?pit?v?t pes?n siveellisi? perint?tapoja. Jokaisella pes?ll? on n?et oma moraalinsa. On sangen korkealla siveellisell? kannalla olevia pesi?, ja on sangen turmeltuneitakin. Varomaton mehil?ishoitaja voi helposti turmella tuommoisen kansan, saada sen kadottamaan kunnioituksen toisen omaisuutta kohtaan, kiihottaa sit? ry?st??n, totuttaa sit? vallotuksiin ja joutilaisuuteen, siten tehden siit? vitsauksen kaikille l?hiseutujen pienille yhteiskunnille. Jos mehil?inen on tullut huomanneeksi, ett? vaivalloinen ty? kaukana kedon kukkasten keskuudessa, joita t?ytyy verottaa satoja saadakseen kokoon yhdenk??n hunajapisaran, ei ole ainoa eik? mukavin rikastumisen keino, jos se oivaltaa, ett? on helpompi hiipi? varkain huonosti vartioituihin kaupunkeihin, tai v?kivallalla tunkeutua heikkoihin, puolustukseen kykenem?tt?miin, niin se piankin kadottaa k?sityksen suurenmoisesta, mutta s??lim?tt?m?st? velvollisuudestaan, joka tekee sen kukkien siivekk??ksi orjaksi luonnon sopusointuisessa h??j?rjestyksess?; ja silloin on useinkin vaikea johdattaa turmeltunut kansa j?lleen oikealle tielle.

Kaikki osottaa, ettei kuningatar, vaan pes?n henki m??r?? parveilun. Kuningattaren laita on sama kuin johtavien henkil?iden ihmisten keskuudessa. Ne n?ytt?v?t antavan k?skyj?, mutta tottelevat itse korkeampia ja selitt?m?tt?m?mpi? k?skyj? kuin ne, joita itse jakelevat alamaisilleen.--Kun t?m? henki on hetken m??r?nnyt, on sen t?ytynyt julistaa p??t?ksens? aamun koittaessa, kenties p?iv?? tai kahta ennen l?ht??, sill? tuskinpa aurinko on juonut kasteen ensi pisarat, kun ylt'ymp?ri surisevaa kaupunkia huomaa erinomaista levottomuutta, jonka suhteen mehil?ishoitaja harvoin erehtyy. Toisinaan miltei tekisi mieli sanoa siin? olevan taistelua, ep?r?imist?, per?ytymist?. Sattuu todellakin, ett? useita p?ivi? per?tysten tuo kullankarvainen, l?pikuultava parvi kohoaa lentoon ja laskeutuu j?lleen ilman n?kyv?ist? syyt?. Muodostuuko kenties sin? hetken? taivaalla pilvi, jota me emme n?e, mutta jonka mehil?iset huomaavat, vai nouseeko heid?n mieless??n katumus? Keskustellaanko surisevassa neuvottelukokouksessa l?hd?n v?ltt?m?tt?myydest?? Emme tied? siit? mit??n, emme my?sk??n, mill? tavoin pes?n henki ilmottaa p??t?ksens? joukolle. Jos kohta onkin varmaa, ett? mehil?iset ilmottavat ajatuksensa toinen toisilleen, emme kuitenkaan tied?, tekev?tk? ne sen samalla tavoin kuin ihmiset. Emme my?sk??n tied?, kuulevatko mehil?iset t?m?n hunajatuoksuisen surinan, t?m?n kauniitten kes?p?ivien huumaavan huminan, joka on mehil?ishoitajan suurimpia nautintoja, t?m?n ty?n juhlavirren, jonka s?vel nousee ja laskee pes?n ymp?rill? hetken kristallikirkkaudessa ja joka meist? tuntuu puhjenneiden kukkien riemulaululta, niiden onnen ylistysvirrelt?, sulotuoksujen kaiulta, valkoneilikkojen, ajuruohon, meiramin ??nelt?. Niill? on kuitenkin kokonainen s?velsarjansa, jonka mekin varsin hyvin voimme erottaa ja joka ulottuu uhkan, vihan ja ep?toivon sora??nist? korkeimman onnen sulosointuihin. Niill? on kuningattaren laulu, runsauden riemulaulu, ja valitusvirret; niill? on viel? nuorten ruhtinattarien venytetyt salaper?iset sotahuudot, jotka kaikuvat h??lennon edellisiss? taisteluissa ja veril?ylyiss?. Onko t?m? kaikki vain sattuman luomaa soittoa, joka ei hipaisekaan niiden sis?ist? ??nett?myytt?? Varmaa on, etteiv?t ne kiinnit? huomiota meluun, jonka me saamme aikaan niiden asunnon ymp?rill?. Ne arvelevat kenties, ett? t?m? h?lin? ei koske niiden maailmaa eik? siis ansaitse huomaamista. Todenn?k?ist? on, ett? me puolestamme kuulemme vain h?vi?v?n pienen osan niiden puheesta sek? ett? niiden k?ytett?viss? on suuri joukko s?veli?, joita meid?n aistimemme eiv?t kykene tajuamaan. Joka tapauksessa saamme vasta n?hd?, ett? ne kykenev?t ymm?rt?m??n toisiansa ja neuvottelemaan, useinpa h?mm?stytt?v?n nopeasti. Kun esimerkiksi suuri hunajan ry?st?j?, suunnaton Sphinx Atropos, tuo kammottava perhonen, jolla on sel?ss??n p??kallon kuva, tunkeutuu pes??n, salaper?isi?, vastustamattomia, sille omituisia loitsujansa hyristen, niin uutinen kiert?? paikasta paikkaan, koko kansa s?ps?ht?? kauhusta oven vartiasta viimeisiin ty?mehil?isiin saakka, jotka tuolla syvemp?n? ovat viimeisi? kennokakkuja valmistamassa.

Kauan on oltu sit? mielt?, ett? n?m? viisaat hunajahy?nteiset, jotka tavallisesti ovat niin s??st?v?iset, j?rkev?t ja eteens? katsovat, hylj?tess??n kuningaskuntansa aarteet antautuakseen tuntemattomille vaiheille alttiiksi toimivat salliman tuottaman mielett?myyden vallassa, totellen koneentapaista vaistoa, lajin lakia, luonnon kaikkivaltiasta k?sky?, voimaa, joka kaikilta olijoilta on k?tkettyn? ajan juoksevaan virtaan.

Olipa sitten kysymys mehil?isist? tai meist? itsest?mme, niin sanomme sallimaksi kaikkea, mit? emme viel? ymm?rr?. Mutta nyky??n mehil?ispes? on paljastanut meille kaksi tai kolme t?hdellist? salaisuuttaan, ja on k?ynyt ilmi, ettei t?m? l?ht? ole vaistomainen eik? v?ltt?m?t?n. Se ei ole mik??n sokea, sattumuksen aiheuttama maasta muutto, vaan harkitulta n?ytt?v? uhri el?v?n polven puolelta nousevan hyv?ksi. Mehil?ishoitajan tarvitsee vain surmata nuoret, viel? liikkumattomat ruhtinattaret niiden kammioihin ja samalla suurentaa yhteiskunnan varastoaittoja ja makuukammioita, jos n?et toukkien ja koteloiden lukum??r? on suuri, niin heti tuo tulokseton h?lin? painuu alas tottelevaisen sateen kultapisaroiden lailla; mehil?iset lentelev?t kukasta kukkaan jokap?iv?isess? ty?ss??n, ja vanha kuningatar, joka--tultuaan nyt tuiki v?ltt?m?tt?m?ksi--ei toivo eik? pelk?? en?? seuraajaa, kielt?ytyy, vapautuneena huolistaan vasta syntyv??n toimintahaluun n?hden, n?kem?st? sin? vuonna auringon valoa. Se ryhtyy uudelleen levollisesti pes?n pimeydess? ?idin teht?v??ns? ja laskee kierreviivaa kulkien kennosta kennoon, unohtamatta ainoatakaan, pys?htym?tt? hetkeksik??n, kaksi-, kolmetuhatta munaa p?iv?ss?.

Mit? muuta sallimantapaista t?ss? on kuin t?m?n p?iv?n sukupolven rakkaus nousevaa kohtaan? Sama sallimus on olemassa ihmiskunnassakin, joskin sen voima ja ulottuvaisuus siin? on pienempi. Se ei aiheuta ihmiskunnassa noita t?ydellisi?, yksimielisi? uhrautumisia. Mik? se laajan?k?inen sallimus on, jota me tottelemme niinkuin mehil?iset sallimustansa? Emme sit? tied?, emmek? tunne olentoa, joka katselee meit? samalla tavoin kuin me katselemme mehil?isi?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet