Read Ebook: Mehiläisten elämä by Maeterlinck Maurice Fieandt Anna Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 328 lines and 46644 words, and 7 pages

Mit? muuta sallimantapaista t?ss? on kuin t?m?n p?iv?n sukupolven rakkaus nousevaa kohtaan? Sama sallimus on olemassa ihmiskunnassakin, joskin sen voima ja ulottuvaisuus siin? on pienempi. Se ei aiheuta ihmiskunnassa noita t?ydellisi?, yksimielisi? uhrautumisia. Mik? se laajan?k?inen sallimus on, jota me tottelemme niinkuin mehil?iset sallimustansa? Emme sit? tied?, emmek? tunne olentoa, joka katselee meit? samalla tavoin kuin me katselemme mehil?isi?.

Mutta ihminen ei h?iritse tapauksien kulkua siin? pes?ss?, jonka olemme valinneet tarkastettavaksemme, ja kauniin kes?p?iv?n viel? kostea l?mp?, joka verkalleen etenee ja jo ulottaa s?teit??n puittenalle, jouduttaa l?hd?n hetke?. Kaikkialla kultaisissa k?yt?viss?, jotka erottavat yhdensuuntaiset sein?t toisistaan, tekev?t ty?mehil?iset viimeisi? matkavalmistuksiansa. Ensinn?kin kukin niist? ottaa mukaansa hunajaa ev?iksi viiden tai kuuden p?iv?n varalle. T?st? hunajastaan ne valmistavat viel? selitt?m?tt?m?n kemian avulla tarpeellisen vahan, jotta voisivat heti ryhty? uuden pes?n rakentamiseen. Ne varustautuvat sit?paitsi riitt?v?ll? m??r?ll? kittausvahaa, joka on jonkunmoista pihkaa, jolla uuden asunnon raot tukitaan, kaikki, mik? on irti, kiinnitet??n, sein?t kiillotetaan ja valo estet??n tunkeutumasta sis??n, sill? mehil?iset ty?skentelev?t mieluimmin melkein pilkkopime?ss?, jossa niit? opastavat niiden verkkosilm?t tai kenties tuntosarvet; n?iss? n?et luullaan tuntemattoman, pimeyden syvyyksi? tunnustelevan ja mittaavan aistin sijaitsevan.

Ne kykenev?t niinmuodoin edelt?p?in arvaamaan kaikki ne vaarat, jotka niit? uhkaavat niiden el?m?n vaarallisimpana p?iv?n?. T?n??n n?et tuo suuri tapaus ja kaikki ne kenties aivan ihmeelliset sattumat, joita se mahdollisesti tuo mukanaan, t?ytt?? kokonaan niiden mielen, eik? niill? ole aikaa nyt lennell? puutarhoissa ja niityill?,--ja saattaa tapahtua, ett? huomenna, ylihuomenna sataa tai tuulee, ett? pienet siivet kangistuvat vilusta, ett? kukat eiv?t avaa teri?ns?. Ilman t?t? ennakolta-harkitsemisen kyky? uhkaisi niit? n?l?nh?t? ja kuolema. Kukaan ei tulisi niiden avuksi, eiv?tk? nek??n rukoilisi kenenk??n apua. Toisen pes?n asukkaat eiv?t tunne toisen asukkaita, eiv?tk? ne auta toinen toistansa. Tapahtuupa joskus, ett? mehil?ishoitaja asettaa pes?n, johon h?n on ottanut vanhan kuningattaren ja sit? ryp?leen? ymp?r?iv?n parven, aivan sen pes?n viereen, jonka ne ?skett?in ovat j?tt?neet. Jos niit? kohtaisi mik? onnettomuus tahansa, niin ne n?ytt?v?t yht?kaikki ikiajoiksi unohtaneen entisen kotinsa rauhan, uutteran onnen, pohjattomat rikkaudet ja turvallisuuden, ja jokainen niist? kuolee mieluummin kylm??n ja n?lk??n onnettoman kuningattarensa luona kuin palaa syntym?taloonsa, josta ehk? niiden entisen uutteruuden luoman ylellisyyden sulotuoksu tunkeutuu niiden nykyiseen kurjuuteen.

Sit? ei ihminen varmaankaan tekisi, v?itett?nee; siin? on muka yksi niit? tosiasioita, mitk? todistavat ettei t?ss? elinj?rjest?ss?, kaikista sen ihmeist? huolimatta, kumminkaan ole ymm?rryst? eik? todellista itsetajuntaa. Mit?p? me siit? tied?mme? Lukuunottamatta sit? sangen luultavaa seikkaa, ett? toisilla olennoilla on toisenlainen j?rki kuin meill?, j?rki joka saa aikaan hyvin toisenlaisia, mutta ei silti alempiarvoisia tuloksia, niin kykenemmek? me, jotka alati pysyttelemme ahtaan inhimillisen n?k?piirimme rajoissa, arvostelemaan kaikkia hengen ilmi?it?? Jos vain n?emme kahden tai kolmen henkil?n puhelevan ja viittoilevan ikkunan takana, kuulematta mit? he toisilleen sanovat, on meid?n jo sangen vaikeata aavistaa heid?n ajatuksensa johtolankaa. Luuletteko, ett? Mars tai Venus t?hden asukas vuoren huipulta katsellessaan kaupunkiemme kaduilla ja toreilla liikkuvia pieni?, mustia pisteit?, joita me ihmiset olemme suunnattomassa avaruudessa, liikkeittemme, rakennuksiemme, kanaviemme ja koneittemme nojalla saisi tarkan k?sityksen j?rjest?mme, siveydest?mme, rakkautemme, ajatustapamme, toivomme laadusta, sanalla sanoen sisimm?st? todellisesta olemuksestamme? H?n tyytyisi merkitsem??n muutaman jonkunverran h?mm?stytt?v?n tosiseikan, niinkuin me teemme mehil?isten suhteen, sek? tekisi siit? luultavasti yht? ep?varmoja ja harhaan vievi? johtop??t?ksi? kuin me.

Joka tapauksessa h?nen olisi sangen vaikea keksi? "noissa pieniss?, mustissa pisteiss?" se ylev?, siveellinen tahdonsuunta ja ihmetelt?v? yksimielisyyden henki, joka mehil?ispes?ss? ilmenee. "Mihin he pyrkiv?t?" kysyisi h?n vuosikausia ja vuosisatoja niit? tarkasteltuaan. "Mihin he t?ht??v?t? mik? heid?n el?m?ns? keskipiste ja tarkotusper? on? Ovatko he jonkun jumalan k?skyjen alaisia? En n?e mit??n, joka heid?n askeliaan ohjaisi. T?n??n ne n?ytt?v?t rakentavan ja kokoovan kaikenlaisia pikkuisia esineit? huomenna ne j?lleen h?vitt??kseen ja hajottaakseen. He kuljeksivat sinne t?nne, kokoontuvat ja hajaantuvat, mutta tiet?m?t?nt? on, mit? he oikeastaan haluavat. Heid?n el?m?ns? tarjoo n?ht?v?kseni monta selitt?m?t?nt? ilmi?t?. Niinp? n?kee sellaisiakin, jotka eiv?t juuri ensink??n liikahda paikaltaan. Heid?t tuntee heid?n loistavammasta asustaan, usein he my?s ovat muita kookkaampia. He asustavat kymmenen tai kaksikymment? kertaa suuremmissa, taidokkaammissa ja ylellisemmiss? asunnoissa kuin muut. Siell? he nauttivat joka p?iv? tuntikausia, toisinaan my?h?iseen y?h?n saakka kest?vi? aterioita. Kaikki, jotka heit? l?hestyv?t, n?ytt?v?t heit? kunnioittavan. Ravintoaineiden tuojat tulevat naapuritaloista, viel?p? kaukaa maaseudultakin heille lahjojansa tarjoomaan. T?ytynee kai otaksua, ett? he ovat v?ltt?m?tt?m?n tarpeellisia ja tekev?t 'lajille' t?rkeit? palveluksia, jos kohta meid?n tutkimuskeinomme eiv?t viel? ole antaneet tarkkoja tietoja n?itten palveluksien laadusta. Toisia taas n?kee lakkaamatta vaivalloisesti raatavan suurissa taloissa, jotka ovat t?ynn? py?rivi? rataksia, pimeiss? sopissa, satamien ymp?rill? ja pienill? maatilkuilla, joita kaivelevat auringon noususta sen laskuun saakka. Kaikki saattaa meid?t otaksumaan, ett? t?m? raataminen on rikoksellista. Heid?n t?ytyy n?et asua ahtaissa, likaisissa ja puutteellisissa h?kkeleiss?. He ovat jollakin v?ritt?m?ll? kudoksella verhotut. Niin suuri n?ytt?? heid?n intonsa olevan tuohon vahingolliseen tai joka tapauksessa hy?dytt?m??n ty?h?ns?, ett? he tuskin suovat itselleen aikaa sy?miseen ja nukkumiseen. Luvultaan on heit? tuhat kertaa enemm?n kuin edell?mainittuja. Merkillist? on, ett? laji on voinut s?ily? meid?n p?iviimme saakka sen kehitykselle niin ep?suotuisissa olosuhteissa. Sopii muuten lis?t?, ett? lukuunottamatta tuota omituista kiintymyst? vaivalloiseen ty?h?n he n?ytt?v?t s?vyisilt? ja kuuliaisilta ja tyytyv?t niiden t?hteisiin, jotka n?ht?v?sti ovat rodun suojelijoita ja kenties pelastajia."

Eik? ole h?mm?stytt?v??, ett? mehil?ispes?, jonka t?ten ep?selv?sti n?emme ik??nkuin toisen maailman korkeuksilta, jo ensi n?kem?lt? antaa meille varman ja syv?n vastauksen kysymyksiimme? Eik? ole ihmetelt?v??, ett? sen varmapiirteiset rakennukset, sen tavat ja lait, sen taloudellinen ja valtiollinen j?rjestys, sen hyveet, viel?p? sen julmuudetkin n?ytt?v?t meille v?litt?m?sti sen aatteen tai jumalan, jota mehil?iset palvelevat, aatteen tai jumalan, joka ei ole v?himmin oikeudenmukainen eik? v?himmin j?rjellinen, mink? voisi mieless??n kuvailla, vaikka se kenties onkin ainoa, jota me emme viel? ole totisesti palvelleet,--tarkotan tulevaisuutta? Koetamme joskus ihmiskunnan historiassa arvioida jonkun kansan tai rodun siveellist? voimaa ja suuruutta emmek? l?yd? muuta mittakaavaa kuin sen ihanteen pysyv?isyyden ja suuruuden, jota ne tavottavat, ja sen itsens?kielt?ymisen, jolla ne sille antautuvat. Olemmeko useasti kohdanneet ihannetta, joka olisi suuremmassa m??rin Kaikkeuden pyrkimysten mukainen, joka olisi j?rk?ht?m?tt?m?mpi, ylev?mpi, ep?itsekk??mpi ja selv?piirteisempi, sek? itsekielt?myst?, joka olisi t?ydellisempi ja sankarillisempi?

Omituinen pieni yhteiskunta, joka on niin johdonmukainen, niin vakava, niin tosiasiallinen, niin tarkka ja niin s??st?v?inen, ja kuitenkin on niin suuren ja pett?v?n haaveen uhrina! Pieni p??tt?v?inen ja syv?luonteinen kansa, jota ravitsee kes?n l?mp? ja valo sek? kaikki, mik? luonnossa on puhtainta, kukkien sielu, s.o. aineen silminn?ht?vin hymy, sen liikuttavin ponnistus onnea ja kauneutta kohti, kuka meille on selvitt?v? ne ongelmat, jotka te olette ratkaisseet ja jotka ovat j??neet meilt? ratkaisematta, ne kokemukset, jotka te olette saavuttaneet ja meid?n viel? tulee saavuttaa? Ja jos on totta, ettette ole ratkaisseet n?it? ongelmoita, saavuttaneet n?it? varmoja kokemuksia j?rjen avulla, vaan jonkun alkuper?isen ja sokean vaiston kautta, niin mink? viel? ratkaisemattomamman arvoituksen j?t?ttek??n meid?n ratkaistavaksemme? Pieni kaupunki, t?ynn? uskoa, toiveita, salaisuuksia,--miksi sinun satatuhatta neitsytt?si suostuu ty?h?n, johon ei yksik??n ihmisorja milloinkaan ole alistunut? Jos ne s??st?isiv?t voimiansa, kielt?ytyisiv?t hiukan v?hemm?n, alistuisivat pienemm?ll? innolla vaivoja kest?m??n, niin ne saisivat viel? n?hd? toisen kev??n ja toisen kes?n; mutta sin? juhlahetken?, jolloin kaikki kes?n kukat niit? kutsuvat, n?ytt?? kuolettava ty?n huumaus ne vallanneen, ja siipirikkoina, ruumis kutistuneena ja haavojen peitt?m?n? ne joutuvat melkein kaikki v?hemm?n kuin viiden viikon kuluessa kuoleman omiksi.

Miksi ne kielt?ytyv?t unesta, hunajan nautinnosta, rakkaudesta, niist? vieh?tt?vist? joutohetkist?, joista esimerkiksi niiden siivek?s veli, perhonen, osaa t?ysin mitoin nauttia? Eiv?tk? ne voisi el?? niinkuin t?m?? N?lk? ei niit? ty?h?n pakota. Kaksi, kolme kukkaa riitt?? niiden ravinnoksi, ja kuitenkin ne k?yv?t kahdessa-, kolmessasadassa kukassa joka tunti kootakseen aarretta, jonka suloutta ne eiv?t saa nauttia. Mit? niit? niin suuri vaiva hy?dytt??, mist? ne saavat niin suuren luottamuksen ja uskon? Onko siis aivan varmaa, ett? sukupolvi, jonka hyv?ksi te kuolette, ansaitsee t?m?n uhrauksen, ett? se on oleva kauniimpi ja onnellisempi, ett? se on tekev? jotakin, jota te ette ole tehneet? N?emme teid?n p??m??r?nne, se on yht? selv? kuin meid?n: te tahdotte el?? j?lkel?isiss?nne yht? kauan kuin itse maapallo, mutta mik? siis t?m?n suuren p??m??r?n p??m??r? ja t?m?n ikuisesti uudistuvan olemassaolon teht?v? on?

Mutta emmek? juuri me turhaan vaivaa itse?mme ep?ilyksill? ja erehdyksill?, emmek? ole lapsellisia haaveilijoita, jotka kyselemme teilt? turhia? Vaikka te olisitte kehityksest? kehitykseen tulleet kaikkivaltiaiksi ja autuaiksi, vaikka olisitte saapuneet korkeimmille huipuille, joilta hallitsisitte luonnon lakeja, vaikka olisitte vihdoin kuolemattomia jumalattaria, niin me teilt? yh? kyselisimme ja tutkisimme, mit? te toivotte, mihin te pyritte, mihin aiotte pys?hty? ja milloin julistaa olevanne ik?v?imisest? vapaat. Me olemme niin luotuja, ettei mik??n meit? tyydyt?, ettei meist? mill??n n?yt? olevan itsess??n omaa tarkotustansa, ettei mik??n n?yt? olevan olemassa sin?ns?, ilman salattua p??m??r??. Olemmeko voineet t?h?n p?iv??n asti mieleemme kuvailla ainoatakaan jumalistamme, raaimmasta j?rjellisimp??n asti, ajattelematta h?nt? heti toimivaksi, pakottamatta h?nt? luomaan tuhansia olijoita ja esineit?, etsim??n tuhansia tarkotusperi? ulkopuolella omaa itse?ns?? Tyydymmek? koskaan edustamaan tyynesti muutamaksi hetkeksi er?st? mielt?kiinnitt?v?? aineen toiminnan muotoa, vaipuaksemme heti kaipauksetta ja kummastumatta toiseen olomuotoon, siihen, mik? on tajuton, tuntematon, nukkuva ja ikuinen?

Mutta ?lk??mme unohtako pes??, jossa parvi alkaa k?yd? yh? k?rsim?tt?m?mm?ksi, pes??, joka kuohuu tulvillaan mustia, v?r?j?vi? aaltoja, niinkuin astia, joka pihisee auringon helteess?. On keskip?iv?, ja saattaisi miltei sanoa, ett? t?ss? polttavassa helteess? pes?n ymp?rill? kasvavat puut hell?varoin pid?tt?v?t lehti?ns? lepattamasta, niinkuin ihminen pid?tt?? henke?ns? jotakin suloista mutta samalla vakavaa odottaessaan. Mehil?iset antavat hunajan ja tuoksuvan vahan ihmiselle, joka niit? hoitaa, mutta suurempiarvoinen, kenties, kuin hunaja ja vaha, on se asianhaara, ett? ne saattavat h?net huomaamaan kes?kuun riemua, ett? ne saattavat h?net nauttimaan kes?n sulokuukausien sopusoinnusta, ett? kaikki, mik? niiden elintoimintaa koskee, samalla on yhteydess? kirkkaan taivaan, kukkien juhlan, vuoden onnellisimpien hetkien kanssa. Ne ovat ik??nkuin kes?n el?v? sielu, runsauden hetki? mittaava kello, kohoovien tuoksujen nopea siipi, ilmassa aaltoilevien s?teiden henki, v?r?j?vien valovivahduksien hento surina, yh? vaihtuvien ilmanaaltojen nouseva ja laskeva laulu, ja heid?n lentonsa on l?mm?st? syntyvien ja valossa el?vien lukuisten pikku ilojen n?kyv?inen merkki, niiden varma, sointuisa s?vel. Ne saavat meid?t ymm?rt?m??n luonnollisten onnen hetkien sisimm?n ??nen. Joka ne on tuntenut, joka niit? on rakastanut, h?nest? kes? ilman mehil?isi? tuntuu yht? ik?v?lt?, yht? puutteelliselta, kuin jos se olisi ilman lintuja ja kukkia.

Se, joka ensi kerran n?kee v?kirikkaan pes?n parveilun huumaavaa ja sekasortoista ilmi?t?, on jotenkin ymm?ll??n ja l?hestyy vain pelonsekaisilla tunteilla. H?n ei en?? tunne ty?hetkien vakavia ja rauhallisia mehil?isi? samoiksi. H?n oli n?hnyt niiden joku hetki sitten saapuvan kedon kaikilta tahoilta toimeliaina niinkuin pienet porvarisvaimot, joita ei mik??n voisi vierottaa kodin askareista. Ne lensiv?t sis??n miltei huomaamatta, uupuneina, heng?stynein?, toimeliaina, levottomina mutta varovaisina. Kynnyksell? nuoret amatsonit tervehtiv?t niit? tehden keve?n liikkeen tuntosarvillaan. Korkeintaan ne vaihtoivat kolme tai nelj?, ep?ilem?tt? v?ltt?m?t?nt? tunnussanaa j?tt?ess??n kiireesti hunajasatonsa jollekulle niist? nuorista kantaja-mehil?isist?, jotka aina oleskelevat tehtaan sis?pihalla, tai meniv?t itse tyhjent?m??n raskaat, s??riin kiinnitetyt siitep?lyvasunsa hautomaosastoa ymp?r?iviin tilaviin aittoihin, l?hte?kseen heti sen j?lkeen taas pois, v?litt?m?tt? siit?, mik? tapahtui ty?huoneissa, toukkien makuukammareissa tai kuninkaallisessa palatsissa, sekaantumatta hetkeksik??n siihen h?lin??n, joka vallitsee kynnyksen edess? olevalla torilla, miss? ankaran helteen hetkin? on ahdinkoon asti l?rp?ttelevi? ilmanvaihdon hoitajia, jotka mehil?ishoitajain sattuvan sananparren mukaan ovat "liehuvana partana".

T?n??n kaikki on toisin. Joku m??r? ty?mehil?isi? lent?? tosin rauhallisesti kedoille, niinkuin ei mit??n olisi tekeill?, palaa sielt?, puhdistaa pes??, nousee hautomahuoneisiin antautumatta yleisen huumauksen valtaan. N?m? ovat niit? mehil?isi?, jotka eiv?t seuraa kuningatarta, vaan j??v?t entiseen asuntoon sit? vartioimaan sek? hoitamaan ja ravitsemaan pes?n yhdeks??- tai kymment?tuhatta munaa, kahdeksaatoistatuhatta toukkaa, kolmeakymment?kuuttatuhatta koteloa ja seitsem??, kahdeksaa pes??n j??v?? ruhtinatarta. Ne ovat valitut t?t? kalseata velvollisuutta t?ytt?m??n, emme tied? mimmoisten s??nt?jen mukaan, kenen toimesta tai mill? tavoin. Ne ovat velvollisuudelleen rauhallisesti ja horjahtamatta uskollisia, ja olen monta kertaa uudistanut saman kokeen: olen v?rijauheella merkinnyt muutamat n?ist? n?yrist? "tuhkimoista", jotka jotenkin helposti tuntee niiden vakavasta ja hiukan raskaasta k?yt?ksest? keskell? juhlav?en joukkoa, mutta ylen harvoin vain olen tavannut jonkun niist? parveilun huumaantuneessa joukossa.

Ja kuitenkin n?ytt?? vetovoima vastustamattomalta. T?m? on jumalan s??t?m?n, kenties tiedottoman uhrautumisen korkein huumaus, hunajan juhla, suvun ja tulevaisuuden voitto. Se on ilon, unohduksen ja mielett?myyden ainoa p?iv?, se on mehil?isten ainoa sunnuntai. Se on my?skin, kuten n?ytt??, ainoa p?iv?, jolloin ne sy?v?t n?lk??ns? ja jolloin saavat t?ysin tuntea kokoomainsa aarteiden sulouden. Ne n?ytt?v?t vapautetuilta vangeilta, jotka ?kki? on siirretty ylellisyyden ja virkistyksen maahan. Ne riemuitsevat, ne eiv?t voi en?? hillit? itse?ns?. N?m? olennot, jotka eiv?t milloinkaan tee huolimatonta tai hy?dyt?nt? liikett?k??n, lentelev?t nyt edestakaisin, ulos ja sis??n ja uudelleen ulos sisariansa kiihottamaan, katsomaan, onko kuningatar valmis,--vaimentamaan odotuksensa kiihkoa. Ne lent?v?t paljon korkeammalle kuin tavallista sek? saattavat ylt'ymp?ri pes?? suurten puitten lehv?t v?r?j?m??n. Niill? ei ole en?? pelkoa eik? huolta. Ne eiv?t ole en?? arkoja, hapuilevia, ep?luuloisia, ?rtyisi?, taistelunhaluisia, voittamattomia. Ihminen, tuo salaper?inen is?nt?, jota ne eiv?t milloinkaan opi tuntemaan ja jonka onnistuu ne kesytt?? ainoastaan itse mukautumalla kaikkiin niiden ty?tapoihin, kunnioittamalla kaikkia niiden lakeja, seuraamalla askel askeleelta sit? uraa, jonka niiden alati huomisp?iv?n onnea kohti t?hd?tty, h?mmentym?t?n, oikealta tielt? k??nnytt?m?t?n j?rki viittoo,--ihminen voi l?hesty? niit?, voi repi? rikki sen kullankarvaisen ja l?mpim?n hunnun, jonka surisevat parvet kutovat h?nen ymp?rilleen, ottaa ne k?teens?, poimia ne viiniryp?leen tavoin: ne ovat yht? lempeit?, yht? vaarattomia kuin parvi sudenkorentoja tahi y?perhosia; onnellisina, omistamatta en?? mit??n, luottaen tulevaisuuteen, kunhan ei niit? vain erota niiden kuningattaresta, joka kohdussaan kantaa t?t? tulevaisuutta, ne sin? p?iv?n? alistuvat kaikkeen eiv?tk? loukkaa ket??n.

Mutta todellinen l?hd?n merkki on viel? antamatta. Pes?ss? vallitsee k?sitt?m?t?n levottomuus ja ep?j?rjestys, jonka tarkotusta ei voi ymm?rt??. Tavallisina aikoina mehil?iset pes??n tultuaan unohtavat, ett? niill? on siivet, ja jokainen pysytteleikse miltei liikkumattomana, mutta ei suinkaan toimettomana kennokakuilla, sill? paikalla, jonka ty?n laatu sille m??r??. Nyt ne hurmaantuneina liikkuvat taajoissa piireiss?, yl?s alas pystysuoria seini? pitkin muodostaen siten ik??nkuin taikinan, jota n?kym?t?n k?si h?mment??. L?mp? pes?n sis?ll? nousee nopeasti, siihen m??r??n toisinaan, ett? rakennuksien vaha pehmenee ja menett?? muotonsa. Kuningatar, joka ei tavallisesti milloinkaan j?t? pes?n keskell? sijaitsevia kennokakkuja, liikkuu levottomana l??h?tt?en riehuvan, keh?ss? py?riv?n joukon pintaa my?ten. Tekeek? se n?in l?ht?? jouduttaaksensa vai sit? viivytt??ksens?? K?skeek? se vai rukoileeko se? Edist??k? se t?t? ihmetelt?v?? kiihkoa vai onko se itse sen alaisena? N?ytt?? jotenkin selv?lt?, siit? p??tt?en, mit? yleens? tied?mme mehil?isen psykologiasta, ett? parveilu aina tapahtuu vastoin vanhan kuningattaren tahtoa. Askeettisten ty?mehil?isten silmiss?, jotka ovat sen tytt?ri?, kuningatar on itse asiassa rakkauden v?likappale, v?ltt?m?t?n ja pyh?, mutta samalla hieman itsetiedoton ja usein lapsellinen. Ne kohtelevatkin h?nt?, senvuoksi holhouksenalaisena ?itin?. Ne tuntevat h?nt? kohtaan rajatonta ja sankarillista kunnioitusta ja hellyytt?. H?nt? varten erotetaan puhtain, erityisesti valmistettu ja miltei kokonaan sulattavaksi kelpaava hunaja. H?nell? on, kuten Plinius sanoo, seuranaan henkivartioita eli liktoreja, jotka h?nt? valvovat y?t ja p?iv?t, huojentavat h?nen ?idinvaivojansa, valmistelevat kammioita, joihin h?nen tulee munia, helliv?t, hyv?ilev?t, ravitsevat, puhdistavat h?nt?, viel?p? sy?v?t h?nen ulostuksensa. Jos v?hinkin onnettomuus h?nt? kohtaa, levi?? uutinen siit? toisesta toiseen, ja kansa tungeskelee ja valittelee. Jos kuningatar poistetaan pes?st? eiv?tk? mehil?iset voi toivoa sijaista, joko senvuoksi, ettei kuningatar ole j?tt?nyt j?lkeens? kuninkuuteen m??r?ttyj? j?lkel?isi?, tahi senvuoksi, ettei ole ty?mehil?istoukkia, jotka ovat v?hemm?n kuin kolmen p?iv?n vanhoja ,--jos t?llaisten olosuhteiden vallitessa ottaa kiinni kuningattaren, vangitsee sen sek? vie sen pois sen asunnosta, niin lakkaa ty? miltei kaikkialla, niin pian kuin sen h?vi?minen on tullut tunnetuksi; toisinaan kuluu kaksi, kolme tuntia, ennenkuin tieto on kaikkialle levinnyt, niin suuri on kaupunki. Pienokaiset hyl?t??n, osa asukkaista harhailee sinne t?nne ?itins? haussa, toinen osa lent?? pes?st? ulos sit? etsim??n, kennokakkujen rakentamisessa ty?skentelevien ty?mehil?isten yht?jaksoiset sarjat s?rkyv?t ja hajoavat, hunajankokoojat eiv?t en?? lenn? kukasta kukkaan, ovenvartiat j?tt?v?t paikkansa, ja vieraat rosvojoukot, kaikki hunaja-loiset, jotka alituisesti v?ijyv?t helposti saatavaa saalista, tulevat ja menev?t kenenk??n ajattelematta vaivoin koottujen aarteiden puolustamista. V?hitellen kaupunki k?yhtyy, sen v?kiluku v?henee, ja rohkeutensa menett?neet asukkaat kuolevat pian suruun ja kurjuuteen, huolimatta siit?, ett? kes?n kaikki kukat puhkeavat niiden silmien edess?.

Mutta jos antaa niille takaisin kuningattarensa, ennenkuin t?m?n h?vi?minen on tullut lopulliseksi, auttamattomaksi tosiasiaksi, ennenkuin siveellinen rappeutuminen on tunkeutunut liian syv?lle --jos niille antaa kuningattaren takaisin muutaman tunnin kuluttua, on t?m?n vastaanotto mit? omituisin ja liikuttavin. Kaikki tunkeutuvat h?nen ymp?rilleen, kokoontuvat ryhmiin, kiipe?v?t toinen toisensa ylitse, hyv?ilev?t h?nt? ohimenness??n pitkill? tuntosarvillaan, joissa on niin monta viel? selitt?m?t?nt? elint?, tarjoovat sille hunajaa sek? saattavat sen meluten kuninkaallisiin huoneisiin saakka. Heti j?rjestys palaa entiselleen, ty? alkaa uudelleen niin hyvin sisimmiss? kennokakuissa, joissa munakammiot ovat, kuin et?isimmiss? haaraosastoissa, joihin liika sato ladotaan, hunajankokoojat l?htev?t pes?st? mustina jonoina ja lent?v?t sis??n joskus v?hemm?n kuin kolmen minuutin kuluttua hunaja- ja siitep?lytaakkoineen, rosvot ja loiset karkotetaan tahi surmataan, kadut lakaistaan, ja pes?ss? kaikuu nyt vienona ja yksitoikkoisena tuo onnellinen ja niin erikoinen laulu, joka on kuninkaallisen l?sn?olon kodikas laulu.

On tuhansia esimerkkej? t?st? ty?mehil?isten hellyydest? ja ehdottomasta alttiudesta kuningattareen n?hden. Kaikissa onnettomuuksissa, jotka pient? yhteiskuntaa kohtaavat, pes?n tai kennokakkujen kaatuessa, ihmisen raakuutta tai tiet?m?tt?myytt?, kylm??, n?lk?? k?rsitt?ess?, tautienkin raivotessa pelastuu kuningatar miltei aina. Jos kohta kansa kuolee joukottain, l?yt?? kuningattaren el?v?n? uskollisten tytt?riens? ruumiitten alta. T?m? johtuu siit?, ett? kaikki sit? suojelevat, helpottavat sen pakoa, muodostavat sille omista ruumiistaan etuvarustuksen ja suojan, s?ilytt?v?t sille terveellisimm?n ravinnon sek? viimeiset hunajapisarat. Niin kauan kuin se on elossa, olkoonpa kurjuus ja onnettomuus kuinka suuri tahansa, ei alakuloisuudella ole sijaa n?itten "neitsyellisten kasteenjuojien" kaupungissa. Rikkokaa kaksikymment? kertaa per?tysten niiden kennokakut, riist?k?? niilt? lapset ja ravinto, ei teid?n kuitenkaan onnistu her?tt?? niiss? ep?ilyst? tulevaisuuteen n?hden. Harvalukuisinakin ja n?lk??ntynein?, supistuneina pieneksi joukoksi, mik? tuskin en?? riitt?? k?tkem??n ?iti?ns? vihollisen silmilt?, ne silti asettavat siirtokunnan j?rjestyksen uudestaan voimaan, pit?v?t huolta kipeimmist? tarpeista, jakavat uudelleen kesken??n teht?v?t onnettomuuden ajan tavallisuudesta poikkeavien v?ltt?m?tt?myyksien mukaan ja ryhtyv?t empim?tt? ty?h?n k?rsiv?llisyydell?, innolla, ymm?rryksell?, kest?vyydell?, jommoista ei usein tapaa luonnossa, vaikkakin suurin osa olijoista osottaa enemm?n rohkeutta ja luottamusta kuin ihminen.

Mielenmasennuksen poistamiseksi ja hellyyden yll?pit?miseksi ei edes vaadita kuningattaren l?sn?oloa. Jo sekin riitt??, ett? t?m? on j?tt?nyt kuolinhetkell??n tahi l?htiess??n j?lkel?isen, olemassaolon heikoimmankin toiveen. "Olemme n?hneet", sanoo kunnianarvoinen Langstroth, er?s nykyaikaisen mehil?ishoidon oppi-isist?, "olemme n?hneet asumuskunnan, jossa ei ollut niin paljon mehil?isi?, ett? olisivat peitt?neet kymmenen neli?sentimetrin pinta-alaa, koettavan kasvattaa kuningatarta. Kahden viikon aikana ne viel? s?ilyttiv?t t?m?n toivon; vihdoin, kun niiden v?kiluku oli v?hentynyt puoleksi, syntyi niiden kuningatar, mutta sen siivet olivat niin heikosti kehittyneet, ettei se voinut lent??. Vaikka se siis olikin teht?v??ns? kykenem?t?n, eiv?t mehil?iset sit? kohdelleet v?hemm?ll? kunnioituksella. Viikko my?hemmin ei ollut en?? kuin tusina mehil?isi? elossa; vihdoin muutaman p?iv?n per?st? kuningatar oli h?vinnyt j?tt?en kennokakuille jotkut lohduttomat raukat suremaan."

Muitten piirteiden joukosta, jotka johtuvat niist? kuulumattomista koetuksista, joita me uudella sortovaltaisella sekaantumisellamme hankimme noille onnettomille mutta j?rk?ht?m?tt?mille sankarittarille, mainittakoon t?ss? yksi, jossa el?v?sti huomaa tytt?ren rakkauden ja kielt?ytymisen ??rim?isen ilmauksen. Olen useamman kerran, niinkuin jokainen mehil?ishoidon harrastaja, tuottanut Italiasta hedelm?itettyj? kuningattaria, sill? italialainen rotu on parempaa, vahvempaa, hedelm?llisemp??, toimeliaampaa ja lempe?mp?? kuin meid?n. Mehil?iset l?hetet??n pieniss? rei?llisiss? laatikoissa. N?ihin pannaan hiukan ravintoaineita ja kuningatar muutamain vanhimpien joukosta valittujen ty?mehil?isten seurassa ; n?iden teht?v? on sit? ravita, hoitaa ja vartioida matkan kest?ess?. Sangen usein perille tultaessa suurin osa ty?mehil?isi? oli kuollut. Olivatpa kerran kaikki kuolleet n?lk??n, mutta sill?kin kertaa niinkuin muulloinkin kuningatar oli vahingoittumattomana ja hyviss? voimissa; ja viimeinen h?nen seuralaisistaan oli ep?ilem?tt? kuollut tarjotessaan kuningattarelleen, tuolle sen omaa el?m?? kallisarvoisemman ja laajemman el?m?n symbolille, viimeisen hunajapisaran, jota se oli s?ilytt?nyt hunajakupunsa pohjalla.

Huomattuaan t?m?n niin j?rk?ht?m?tt?m?n alttiiksiantaumisen on ihminen voinut k??nt?? omaksi hy?dykseen siit? virtaavan tahi siihen k?tkeytyv?n ihmetelt?v?n valtiollisen ymm?rryksen, ty?innon, kest?vyyden, ylev?mielisyyden ja intohimoisen rakkauden tulevaisuuteen. Sen kautta juuri h?nen on onnistunut muutama vuosi sitten kesytt?? jossakin m??rin arat amatsonit niiden sit? tiet?m?tt?, sill? ne eiv?t taivu mihink??n vieraaseen valtaan, ja tiedottomassa orjuudessaankin ne palvelevat ainoastaan omia lakejansa, jotka ihminen on ottanut palvelukseensa. H?n saattaa luulla, ett? pit?ess??n kuningatarta vallassaan h?nell? on k?dess??n pes?n sielu ja kohtalo. Siit? riippuen, mill? tavoin h?n sit? k?ytt??, mill? tavoin h?n niin sanoakseni leikkii sill?, h?n esimerkiksi saapi aikaan ja monistaa parveilun, est?? sen tai supistaa sit?, yhdist?? tai hajottaa asumuskunnat, johtaa kuningaskuntien siirtymisen muualle. Kuningatar on itse asiassa vain jonkunmoinen el?v? symboli, joka niinkuin kaikki symbolit edustaa h?m?r?mp?? ja laajempaa perusvoimaa, joka mehil?ishoitajan tulee ottaa huomioon, ellei h?n tahdo joutua monelle vastukselle alttiiksi. Muuten mehil?iset eiv?t erehdy sen suhteen eiv?tk? t?t? n?kyv?ist? ja katoavaista kuningatarta n?hdess??n kadota n?kyvist??n todellista, aineetonta, pysyv?ist? haltiatartansa, joka on niiden olemassaolon ainoa aate. Onko niill? t?m?n aatteen tietoisuutta vai ei, se on meille t?rke?t? ainoastaan siin? tapauksessa, ett? tahdomme erikoisemmin ihailla mehil?isi?, joilla on t?m? aate, tai luontoa, joka sen on niihin istuttanut. Olkoonpa sill? sijansa miss? tahansa, noissa pieniss?, heikoissa ruumiissa vaiko tuossa suuressa tuntemattomassa ruumiissa, joka tapauksessa se ansaitsee huomiotamme. Ja ohimennen sanottuna, ellemme antaisi ihailumme riippua niin monista paikkaa ja alkuper?? koskevista seikoista, emme niin usein menett?isi tilaisuutta avata kummastellen silmi?mme; eik? mik??n ole terveellisemp?? kuin avata ne juuri siten.

Joku huomauttaa kenties, ett? n?m? ovat jotenkin uskallettuja ja liian inhimillisi? arveluja, ettei mehil?isill? luultavasti ole mit??n senlaatuista aatetta ja ett? tulevaisuusk?site, suvun rakkaus ja monet muut k?sitteet, jotka otaksumme niill? olevan, ovat todellisuudessa ainoastaan el?misen vietin, k?rsimyksen- ja kuolemanpelon sek? nautinnonhimon eri muotoja. Olkoon menneeksi; kaikki t?m? on, jos niin tahdotaan, vain puhetapa, siksi en my?sk??n kiinnit? siihen suurta huomiota. Ainoa varma seikka t?ss?, niinkuin se ylimalkaan onkin ainoa varma seikka kaikessa, mink? tied?mme, on se, ett? sellaisten ja sellaisten asianhaarain vallitessa mehil?iset k?ytt?ytyv?t sill? ja sill? tavoin kuningatartaan kohtaan. Kaikki muu on h?m?r?? salaisuutta, jonka suhteen voi tehd? ainoastaan enemm?n tai v?hemm?n hyv?ksytt?vi?, enemm?n tai v?hemm?n ?lykk?it? otaksumia. Mutta jos puhuisimme ihmisist? niinkuin kenties olisi viisasta puhua mehil?isist?, olisikohan meill? silloin oikeus sanoa niist? paljon enemp??? Mekin tottelemme ainoastaan v?ltt?m?tt?myyksi?, nautinnon houkuttelua tai k?rsimyksen kauhua, ja sill?, jota sanomme j?rjeksemme, on sama alkujuuri ja sama teht?v? kuin sill?, jota nimit?mme el?inten vaistoksi. Suoritamme muutamia tekoja, joitten vaikutukset luulemme tiet?v?mme, alistumme toisiin, joitten syyn luulemme k?sitt?v?mme paremmin kuin ne sen k?sitt?v?t, mutta paitsi sit?, ettei t?m? otaksuminen perustu mihink??n j?rk?ht?m?tt?m??n perustukseen, ovat n?m? teot pieni? ja harvinaisia verrattuina toisten tekojen suunnattomaan joukkoon; ja kaikki, tunnetuimmat ja tuntemattomimmat, pienimm?t ja suurenmoisimmat, l?himm?t ja kaukaisimmat, tapahtuvat pime?n y?n syvyydess?, jossa me luultavasti olemme jotensakin yht? sokeita, kuin otaksumme mehil?isten olevan.

"T?ytyy my?nt??", sanoo jossakin paikassa Buffon, joka kantaa jotenkin huvittavaa vihan kaunaa mehil?isi? vastaan, "t?ytyy my?nt??, ett? kun tarkastaa n?it? k?rp?si? yksitellen, on niill? v?hemm?n ?ly? kuin koiralla, apinalla ja enimmill? el?imill?. T?ytyy my?nt??, ett? niiss? on v?hemm?n oppivaisuutta, uskollisuutta, tunteellisuutta, sanalla sanoen ett? niill? on v?hemm?n sielunominaisuuksia, jotka vastaavat meid?n inhimillisi? ominaisuuksiamme; t?m?n huomattuamme my?nn?mme edelleen, ett? niiden n?enn?inen ymm?rrys johtuu ainoastaan niiden yhtyneest? joukosta; kuitenkaan ei t?m? yhteisel?m?k??n edellyt? mit??n j?rke?, sill? ne eiv?t ole yhteen asettuneet siveellisten n?k?kohtien vaikutuksesta, vaan niiden yhdess?olo tapahtuu ilman mink??nlaista suostumusta niiden puolelta. T?m? yhteiskunta on siis ainoastaan aineellinen ilmi?, luonnon pakosta syntynyt, eik? perustu mihink??n itsetajuntaan, mihink??n j?rjelliseen punnitsemiseen. Mehil?isemo synnytt?? kymmenentuhatta yksil?? samalla kertaa ja samassa paikassa; n?itten kymmenentuhannen yksil?n on pakko, vaikkapa olisivat viel? tuhat kertaa tyhmempi? kuin min? otaksun, j?rjesty? jollakin tavoin voidakseen ainoastaan pysy? olemassa. Koska ne kaikki, toinen niin hyvin kuin toinenkin, toimivat yht? suurella voimalla, niin ne tulevat pian, vaikka olisivatkin alussa vahingoittaneet toinen toistansa, juuri vahingoittamalla toisiansa niin pitk?lle, ett? vahingoittavat toisiaan niin v?h?n kuin mahdollista, toisin sanoen ett? auttavat molemminpuolisesti toisiansa. T?ten n?ytt?? silt?, kuin ne ymm?rt?isiv?t toisiansa ja pyrkisiv?t yhteisvoimin samaa tarkotusper?? kohti. Se, joka niit? silm?ll? pit??, omistaa niille pian n?k?kannat ja ymm?rryksen, joita niill? ei ole, h?n tahtoo l?yt?? j?rjellisen syyn joka tekoon, jokaisella liikkeell? on pian sis?llinen vaikuttimensa, ja kaikesta t?st? johtuu k?sitys mehil?isten lukemattomista ihmeellisist? tai vallan eriskummallisista ajatustoiminnoista. Sill? n?m? kymmenentuhatta yksil??, jotka kaikki ovat syntyneet samalla kertaa, jotka ovat asuneet yhdess?, jotka ovat l?pik?yneet muodonvaihdoksen miltei samaan aikaan, eiv?t voi muuta kuin tehd? kaikki samaa ja, jos niill? on hiukankin j?rke?, mukautua samoihin tapoihin, sopeutua yhteen, viihty? yhdess?, pit?? huolta asunnostaan, palata siihen siit? poistuttuaan j.n.e., ja siit? johtuu sitten rakennustaide, geometria, j?rjestys, ennakkolaskelmat, is?nmaanrakkaus, yhteiskunta, sanalla sanoen kaikki tyynni perustuen, niinkuin huomaamme, vain tarkastajan ihailuun."

Siin?p? aivan p?invastainen tapa selitt?? mehil?isi?mme. Se saattaa alussa n?ytt?? luonnollisemmalta, mutta eik? t?m? itse asiassa johdu siit? yksinkertaisesta syyst?, ettei se selit? juuri mit??n? J?t?n sikseen t?m?n lausunnon tosiasialliset erehdykset. Mutta eik? se, ett? n?in, vahingoittamalla toisiaan niin v?h?n kuin mahdollista, mukaudutaan yhteisel?m?n v?ltt?m?tt?myyksiin, eik? se edellyt? jonkunmoista ymm?rryst?, joka meist? on n?ytt?v? sit? merkillisemm?lt?, mit? l?hemmin tutkimme mill? tavoin n?m? kymmenentuhatta yksil?? v?ltt?v?t toistensa vahingoittamista ja siten lopulta tulevat auttaneeksi toinen toistansa? Eik? t?m? ole juuri meid?n omaa historiaamme, ja eik? kaikki se, mink? tuo vanha ?rtyis? luonnontutkija sanoo, tarkalleen sovellu jokaiseen inhimilliseen yhteiskuntaan? Viisaudellamme, hyveill?mme, valtiotaidollamme, noilla v?ltt?m?tt?myyden katkerilla hedelmill?, joita oma mielikuvituksemme on kullannut, niill? ei ole muuta tarkotusper?? kuin k??nt?? hy?dyksemme itsekkyytt?mme ja suunnata yhteiseksi hyv?ksemme jokaisen yksil?n luonnostansa vahingollinen toimeliaisuus. Ja viel? edelleen, jos tahtoo, ettei mehil?isill? ole ainoatakaan niist? ajatuksista, ainoatakaan niist? tunteista, joita niill? meid?n mielest?mme on, niin eik? meille ole yhdentekev?? mihin h?mm?styksemme kohdistuu? Jos katsomme varomattomaksi ihailla mehil?isi?, niin ihailumme on kohdistuva luontoon; joka tapauksessa tulee hetki, jolloin meilt? ei en?? voida ihailuamme riist??, emmek? menet? mit??n sen t?hden, ett? olemme viiv?ht?neet ja odottaneet.

Olkoonpa miten hyv?ns?, uskollisina arvelullemme, jolla on ainakin se etu, ett? se mieless?mme yhdist?? muutamia tekoja, jotka todellisuudessa silminn?ht?v?sti ovat yhteydess? kesken??n, v?it?mme, ett? mehil?iset rakastavat kuningattaressaan paljon enemm?n sukunsa ikuista tulevaisuutta kuin kuningatarta itse??n. Mehil?iset eiv?t suinkaan ole turhan tunteellisia; ja kun joku niist? palaa ty?st? niin pahasti haavottuneena, etteiv?t toiset arvele sen voivan en?? tehd? sanottavaa palvelusta, karkottavat ne sen armotta. Ja kuitenkaan ei voi v?itt?? niiden olevan aivan kykenem?tt?mi? tuntemaan jonkunmoista persoonallista kiintymyst? emoansa kohtaan. Ne tuntevat sen kaikkien muitten joukosta. Silloinkin kun se on vanha, kurja ja rampa, eiv?t ovenvartiat milloinkaan salli tuntemattoman kuningattaren tunkeutua pes??n, olipa se sitten miten nuori, kaunis ja hedelm?llinen tahansa. Totta on, ett? t?m? on niiden j?rjestyksenhoidon t?rkeimpi? perusaatteita, josta ei poiketa kuin joskus suuren hunajasadon aikana, jonkun vieraan ty?mehil?isen hyv?ksi, joka on runsaalla saaliilla varustettu.

Kun kuningatar on tullut kokonaan hedelm?tt?m?ksi, ty?mehil?iset korvaavat sen kasvattamalla m??r?tyn joukon kuninkaantytt?ri?. Mutta mik? tulee vanhan kuningattaren kohtaloksi? Sit? ei tarkoilleen tiedet?, mutta joskus on tapahtunut, ett? mehil?isviljelij?t ovat l?yt?neet pes?n kennokakuilta muhkean kuningattaren ik?ns? kukoistuksessa ja aivan per?lt?, pime?st? sopesta vanhan "hallitsijattaren", niinkuin sit? Normandiassa sanotaan, n?ivettyneen? ja rampautuneena. N?ytt?? silt?, kuin ne t?ss? tapauksessa olisivat ottaneet huolekseen suojella sit? loppuun asti sen voimakkaan kilpailijattaren vihaa vastaan, joka ei haaveile muuta kuin sen kuolemaa, sill? kuningattarien kesken vallitsee voittamaton viha, joka saattaa ne sy?ksym??n vimmattuun taisteluun niin pian kuin niit? on kaksi saman katon alla. Tekisi mieli luulla, ett? ne t?ten varaavat vanhemmalle jonkunmoisen vaatimattoman ja rauhallisen tyyssijan, jossa se voisi p??tt?? p?iv?ns? syrj?isess? kaupungin sopessa. T?ss? kohtaamme taas yhden vahavaltakunnan tuhansista arvotuksista, ja meill? on tilaisuus todeta viel? kerta, ett? mehil?isten politiikka ja tavat eiv?t ensink??n ole kerran kaikkiaan salliman s??t?mi? ja ahtaita sek? ett? ne noudattavat useita monimutkaisempia vaikuttimia kuin ne, joita luulemme tuntevamme.

Koska n?ht?v?sti ei mik??n mehil?inen uskalla ottaa p??llens? suoranaista, verist? kuningattaren murhaa, koettavat ne kaikissa asianhaaroissa, joissa j?rjestyksen ja yhteiskunnan menestyksen vuoksi on v?ltt?m?t?nt? ett? joku kuningatar saa surmansa, n?enn?isesti antaa sen kuolemalle luonnollisen kuoleman leiman; ne jakelevat rikosta kesken??n ??rim?iseen asti, niin ettei rikoksentekij?? olekaan. Ne silloin "panevat myttyyn" vieraan kuningattaren, k?ytt??kseni mehil?ishoitajain teknillist? lausetapaa, joka merkitsee ett? ne saartavat sen kokonaan omien lukemattomien ja toisiinsa painautuneiden ruumiittensa piiriin. Ne muodostavat t?ten jonkunmoisen el?v?n vankilan, jossa ei vanki voi en?? liikkua ja jonka ne yll?pit?v?t sen ymp?rill? kokonaisen vuorokauden ajan, jos asia niin vaatii, siksi kunnes se kuolee siihen n?l?st? tai tukehtuu.

Jos laillinen kuningatar l?hestyy sin? hetken? ja kilpailijatarta vainuten n?ytt?? haluavan sit? ahdistaa, niin vankilan liikkuvat sein?t avautuvat h?nelle heti. Mehil?iset asettuvat keh??n molempien vihollisten ymp?rille ja ottamatta t?h?n outoon taisteluun osaa seuraavat sit? tarkkaavaisina ja puolueettomina, sill? em? yksin voi em?? vastaan pistimens? paljastaa, sill? ainoastaan sill?, joka kohdussaan kantaa l?hes miljoonan olijan el?m??, n?ytt?? olevan oikeus yhdell? ainoalla iskulla surmata toinen miljoona.

Mutta jos taistelu jatkuu tuloksetta, jos molemmat k?yr?t pistimet turhaan luistavat painavia kitiinihaarniskoja pitkin, niin se kuningatar, oli se laillinen taikka vieras, joka tekee liikkeen paetakseen, otetaan kiinni, vangitaan ja suljetaan j?lleen tuohon surisevaan vankilaan, siksi kunnes se osottaa aikovansa ryhty? uudestaan taisteluun. Sopii lis?t?, ett? t?ss? tarkotuksessa tehdyt lukemattomat kokeet osottavat miltei poikkeuksetta, ett? hallitseva kuningatar saa voiton, joko senvuoksi, ett? se, tuntien olevansa kotonansa, omaistensa piiriss?, on rohkeampi ja innokkaampi kuin toinen, tai senvuoksi, ett? mehil?iset, vaikka ovatkin puolueettomia itse taistelun hetken?, osottavat v?hemp?? puolueettomuutta vangitessaan toista kuin toista kilpailijatarta, sill? niiden em? ei n?yt? ensink??n k?rsiv?n t?st? vangitsemisesta, jotavastoin vieras vankeudesta p??stess??n miltei aina ilmeisesti on pahoin pideltyn? ja raukeana.

Helppo koe n?ytt?? paremmin kuin mik??n muu, ett? mehil?iset tuntevat kuningattarensa ja ovat h?neen todella kiintyneet. Jos poistaa kuningattaren pes?st?, n?kee heti kaikkien niiden tuskan ja surun ilmi?iden esiintyv?n, joita olen er??ss? aikaisemmassa luvussa kuvannut. Antakaa niille muutaman tunnin kuluttua sama kuningatar takaisin, niin kaikki tytt?ret tulevat h?nt? vastaanottamaan tarjoten h?nelle hunajaa. Toiset asettuvat kahteen riviin h?nen ohikulkiessaan, toiset muodostavat h?nen eteens? p??t?ns? alas painaen ja takaruumistansa ilmaan kohottaen suuria liikkumattomia mutta surisevia puolikehi?, joissa ne ep?ilem?tt? laulavat onnellisen paluun ylistyslaulua ja jotka niiden hovimenoissa merkitsev?t juhlallista kunnioitusta tai suurinta onnea.

Mutta turhaa on toivoa voivansa niit? pett?? asettamalla laillisen kuningattaren sijaan vieraan em?n. Tuskinpa t?m? on astunut muutaman askeleen pes?ss?, kun jo n?rk?styneet ty?mehil?iset kiiruhtavat kaikkialta paikalle. Vieras pannaan heti kiinni, saarretaan ja pid?tet??n tuossa kauheassa meluavassa vankilassa, jonka j?rk?ht?m?tt?m?t muurit niin sanoakseni uudistuvat uudistumistaan h?nen kuolemaansa asti, sill? t?ss? erikoistapauksessa sattuu harvoin, ett? vanki p??see hengiss? vankilastaan.

Senp? vuoksi onkin kuningattarien tuonti ja korvaaminen mehil?ishoitajan vaikeimpia teht?vi?. Huvittavaa on n?hd?, mihin oveluuteen, mihin monimutkaisiin juoniin ihmisen t?ytyy turvautua saadakseen tahtonsa t?ytetyksi ja pett??kseen nuo pienet niin tarkkan?k?iset, mutta samalla aina herkk?uskoiset hy?nteiset, jotka liikuttavan rohkeasti alistuvat odottamattomimpiinkin tapauksiin, katsoen niit? n?ht?v?sti ainoastaan joksikin uudeksi mutta v?ltt?m?tt?m?ksi luonnon oikuksi. Sanalla sanoen, kaikessa t?ss? oveluudessa ja siin? sekasorrossa, joka on sangen usein n?itten uskallettujen juonien seurauksena, ihminen luottaa aina miltei empiirisesti mehil?isten ihmetelt?v??n k?yt?nn?lliseen ?lyyn, niiden lakien ja ihmeellisten tapojen pohjattomaan aarteeseen, niiden j?rjestyksenharrastukseen, rauhanrakkauteen ja yhteistuntoon, uskollisuuteen, jolla ne tulevaisuutta palvelevat, niiden luonteen notkeaan lujuuteen ja vakavaan ep?itsekkyyteen ja etenkin siihen v?sym?tt?m??n kest?vyyteen, jolla ne velvollisuutensa t?ytt?v?t. Mutta n?iden menetelmien yksityiskohdat kuuluvat varsinaista mehil?ishoitoa koskeviin teoksiin ja veisiv?t meid?t liian pitk?lle aineestamme.

Mit? persoonalliseen kiintymykseen tulee, josta puhuimme ja josta nyt tahdomme puhua loppuun, niin on varmaa, ett? se, jos sit? luultavasti onkin olemassa, on lyhytik?inen, ja jos koetatte uudelleen asettaa valtakuntaansa em?n, joka muutaman p?iv?n on ollut sielt? karkotettuna, niin suuttuneet tytt?ret ottavat sen vastaan sellaisella tavalla, ett? teid?n kiireimmiten t?ytyy vapauttaa se siit? kuolettavasta vankeudesta, joka on tuntemattomien kuningattarien rangaistus. Ne ovat n?et jo ehtineet muuttaa kymmenkunnan ty?mehil?isasuntoa kuninkaallisiksi kammioiksi, joten rodun tulevaisuutta ei en?? uhkaa mik??n vaara. Niiden hellyys kuningatarta kohtaan kasvaa tai v?henee sen mukaan mitenk? kuningatar edustaa t?t? tulevaisuutta. Niinp? huomaa niiden usein, silloin kun neitseellinen kuningatar suorittaa "h??lennon" vaarallisen toimituksen, siihen m??rin pelk??v?n h?net menett?v?ns?, ett? kaikki seuraavat h?nt? t?ss? traagillisessa ja kaukaisessa lemmen etsinn?ss?, josta pian olen puhuva, mik? ei milloinkaan tapahdu, kun niille on annettu pieninkin nuoria munia sis?lt?v? kennokakunkatkelma, jossa piilee toivo, ett? voivat uusia emi? kasvattaa. Kiintymys voi p??lle p??tteeksi k??nty? raivoksi ja vihaksi, ellei hallitsijatar t?yt? kaikkia velvollisuuksiaan sit? abstraktista jumaluutta kohtaan, jota me nimitt?isimme tulevaksi yhteiskunnaksi ja jota ne k?sitt?v?t syvemmin kuin me. On tapahtunut esimerkiksi, ett? mehil?ishoitajat eri syist? ovat est?neet kuningatarta liittym?st? parveilevaan joukkoon pid?tt?m?ll? sit? pes?ss? verkon avulla, jonka l?pi hennot, vilkkaat ty?mehil?iset kulkevat sit? aavistamatta, mutta jonka l?pi tuon rakkauden orja raukan, se kun on tytt?ri??n huomattavasti k?mpel?mpi ja kookkaampi, ei onnistu pujahtaa. Ensi kertaa pes?st? l?htiess??n mehil?iset, huomattuaan ettei kuningatar ollut niiden mukana, palasivat pes??n ja nuhtelivat, t?ykkiv?t ja ilmeisesti piteliv?t pahoin tuota onnetonta vankia, jota ep?ilem?tt? syyttiv?t laiskuudesta tai pitiv?t hieman heikkoj?rkisen?. Kun toista kertaa matkaan l?hdett?ess? em?n huono tahto n?ytti olevan aivan ilmeinen, niin viha kasvoi ja pahoinpitely tuli ankarammaksi. Vihdoin kolmannella kerralla, ollen sit? mielt? ett? em? oli auttamattomasti kutsumukselleen ja suvun tulevaisuudelle uskoton, ne tuomitsivat h?net miltei aina kuolemaan ja surmasivat h?net kuninkaalliseen vankilaan.

Niinkuin huomaa, on kaikki alistettu t?m?n tulevaisuuden alle, ennalta-ymm?rryksell?, yhdenmukaisuudella, j?rk?ht?m?tt?myydell?, eri asianhaarojen oivaltamisen ja k?ytt?misen taidolla, jotka todellakin panevat ihailumme vallan ymm?lle,--varsinkin kun ottaa huomioon kaiken odottamattoman ja yliluonnollisen, jonka meid?n nykyinen sekaantumisemme mehil?isten el?m??n alituisesti tuottaa niiden asuntoihin. Voisi kenties huomauttaa, ett? ne ?sken mainitussa tapauksessa oivaltavat sangen huonosti, miksi ei kuningatar kykene niit? seuraamaan. Olisimmeko me paljonkaan tarkkan?k?isempi?, jos aivan toisenluontoinen j?rki, jota palvelisi niin suunnaton ruumis, ett? sen liikkeet olisivat miltei yht? v?h?n k?sitett?viss?mme kuin jonkun luonnonilmi?n, huviksensa viritt?isi meille samanlaisia ansoja? Emmek? ole tarvinneet tuhansia vuosia keksi?ksemme ukkosentulelle jossakin m??rin hyv?ksytt?v?n selityksen? Jokaisen olijan j?rki muuttuu hitaaksi, kun se joutuu oman--aina suppean-- piirins? ulkopuolelle ja kun se huomaa olevansa tapahtumien edess?, joita se ei ole itse pannut liikkeelle. P??lle p??tteeksi ei ole varmaa, etteiv?t mehil?iset, jos verkkokoe tulisi yleisemm?ksi ja jatkuisi, lopulta ymm?rt?isi sit? ja v?ltt?isi siit? johtuvia ep?kohtia. Ne ovat jo oivaltaneet monen muun kokeen ja mit? viisaimmalla tavalla sovittaneet sen omaksi hy?dykseen. Sellaisia kokeita ovat "liikkuvat kennokakut" tahi esimerkiksi "komerot" , tai edelleen sellainen eriskummallinen koe kuin "r?yhelletty vaha", jossa kennojen paikat on hahmoiltu ainoastaan hienolla vaha-ulkoviivalla, jonka hy?dyn ne heti oivaltavat ja jota k?ytt?v?t huolellisesti hyv?kseen, siten ett? muodostavat ilman aineen- ja ty?nhukkaa erinomaisia kennoja. Eiv?tk? ne keksi kaikissa sellaisissa tapauksissa, jotka eiv?t ilmene jonkunmoisen pahansuovan ja juonikkaan jumalan viritt?m?n ansan muodossa, parhainta ja ainoata ihmisentapaista ratkaisua? Kertoakseni yhden n?ist? luonnollisista, mutta kuitenkin poikkeuksellisista tapauksista: kun etana tai hiiri hiipii pes??n ja saa siell? surmansa, niin mit? ne tekev?t p??st?kseen ruumiista, joka pian myrkytt?isi ilman? Jos niiden on mahdoton poistaa tai palottaa se, sulkevat ne sen tarkkaan ja ilmaapit?v?sti oikeaan vaha-arkkuun, joka eriskummallisena kohoaa kaupungin tavallisten rakennustuotteiden keskelt?. Min? havaitsin viime vuonna er??ss? pesist?ni yhdess? ryhm?ss? kolme t?llaista hautaa, joita erotti--samalla tavoin kuin kennokakkujen kammioita--yhteiset v?lisein?t, joten vahaa s??styisi niin paljon kuin mahdollista. Viisaat hautaajat olivat laatineet haudat kolmen pienen tarhasimpukan j??nn?ksille, jotka joku lapsi oli pist?nyt niiden asuntoon. Tavallisesti kun on kysymys simpukoista, tyydyt??n tukkeamaan vahalla kuoren aukko. Mutta nyt, kun kuoret olivat enemm?n tahi v?hemm?n ruhjouneet tai haljenneet, pitiv?t ne yksinkertaisempana haudata ne kokonaisuudessaan, ja jotta ei liike sis??nk?yt?v?ss? tulisi ehk?istyksi, olivat ne j?tt?neet tuohon kookkaaseen vaham?hk?leeseen muutamia k?yt?vi?, jotka tarkoilleen olivat sovelletut, ei niiden omaan, vaan koiraksien kokoon, jotka ovat suunnilleen kaksi kertaa niin suuret kuin ty?mehil?iset. Eik? t?m? seikka, ja samoin my?s seuraava tosiasia, tee todenn?k?iseksi, ett? niiden jonakin p?iv?n? onnistuu keksi? syy, miksi ei kuningatar voi niit? seurata verkon l?pi? Niill? on sangen tarkka k?sitys suuruussuhteista ja siit? tilasta, jota joku kappale vaatii voidaksensa liikkua. Niiss? seuduissa, jossa tuo kammottava p??kalloperhonen, Acherontia Atropos elostaa, ne rakentavat pes?ns? aukkoon vahapilareita, joitten v?litse tuo ?inen rosvo ei voi tunkea suunnatonta takaruumistansa.

Riitt?k??n t?m? t?st? asiasta; en p??sisi milloinkaan lopettamaan, jos t?ytyisi luetella kaikki esimerkit. Lyhyesti kuvataksemme kuningattaren osan ja aseman voimme sanoa, ett? h?n on sen yhteiskunnan syd?n-orja, jonka j?rki h?nt? ymp?r?i. H?n on ainoa hallitsija, mutta samalla kuninkaallinen palvelija, rakkauden vangittu talteenottaja ja vastuunalainen edustaja. Kansa kunnioittaa ja palvelee h?nt? unohtamatta kuitenkaan, ettei sen alistuminen kohdistu kuningattaren persoonaan, vaan siihen elinteht?v??n, jota h?n t?ytt??, ja tulevaisuuteen, jota h?n edustaa. Vaivoin voisi l?yt?? inhimillist? yhteiskuntaa, jonka peruskaava k?sitt?isi niin suuren osan siit? mik? on meid?n kiertot?htemme toivomusten esineen?: tasavaltaa, jossa riippumattomuus on samalla kertaa t?ydellisempi ja j?rkev?mpi ja jossa alistuminen yleisonnen hyv?ksi on yleisempi ja paremmin ymm?rretty. Mutta ei my?sk??n l?yt?isi yhteiskuntaa, miss? uhraukset olisivat kovempia ja ehdottomampia. ?lk?? luulko, ett? min? ihailen n?it? uhrauksia samassa m??rin kuin niiden tuloksia. Olisi tietenkin toivottavaa, ett? n?m? tulokset voitaisiin saavuttaa v?hemm?ll? k?rsimyksell?, v?hemm?ll? kielt?ytymyksell?. Mutta jos kerran periaate on p?tev?ksi tunnustettu--ja kenties se on v?ltt?m?t?n maapallomme perusajatuksen mukaan--niin sen toimeenpano on ihmetelt?v?. Olkoonpa inhimillinen totuus t?ss? kohden mik? tahansa: mehil?ispes?ss? el?m?? ei k?sitet? enemm?n tai v?hemm?n miellytt?vien tuntien sarjana, jonka hetkisist? ainoastaan ne, jotka ovat el?m?n yll?pit?miseksi v?ltt?m?tt?m?sti tarpeelliset, saisi tehd? synkiksi ja ik?viksi; sit? k?sitet??n suurena yhteisen? ja ankarasti jaettuna velvollisuutena, joka kohdistuu maailman alusta asti alati vain loittonevaan tulevaisuuteen. Jokainen luopuu t?t? velvollisuutta t?ytt?ess??n enemm?st? kuin puolesta onnestaan ja oikeudestaan. Kuningatar j?tt?? hyv?sti p?iv?nvalon, kukkien tuoksun ja vapauden, ty?mehil?iset luopuvat rakkaudesta, nelj?st? tahi viidest? ik?vuodesta ja ?itiyden suloudesta. Kuningattaren aivot kuihtuvat mit?tt?miksi suvun uudistamista palvelevien elimien hyv?ksyj? ty?mehil?isell? juuri n?m? elimet kuihtuvat ja niiden kustannuksella kehittyy j?rki. Ei tehd? oikein, jos v?itet??n, ettei tahdolla ole mit??n osaa n?iss? uhrauksissa. Totta on, ettei ty?mehil?inen voi muuttaa omaa kohtaloansa, mutta se m??r?? kaikkien kotelojen kohtalon, jotka sit? ymp?r?iv?t ja ovat sen v?lillisi? tytt?ri?. Olemme n?hneet, ett? jokainen ty?mehil?istoukka, jos sit? ravittaisiin ja majotettaisiin kuninkaallisen elintavan mukaan, voisi tulla kuningattareksi; ja samoin jokainen kuninkaallinen toukka muuttuisi ty?mehil?iseksi, jos ravinto vaihdettaisiin ja kenno supistettaisiin. N?m? ihmeelliset vaalit tapahtuvat joka p?iv? pes?n kultaisessa varjossa. Niit? ei toimiteta umpim?hk??n, vaan viisaus, jonka syv?? oikeudenmukaisuutta ja vakavuutta ihminen ainoastaan saattaa v??rink?ytt??, alinomaa valpas viisaus ne toimittaa tahi purkaa, silm?ll? pit?en kaikkea, mik? tapahtuu niin hyvin yhteiskunnan ulkopuolella kuin sen muurien sis?ll?. Jos ?kki? syntyy odottamaton kukkien runsaus, jos kunnaat ja jokien rannat loistavat uudesta sadosta, jos kuningatar on vanha ja h?nen hedelm?llisyytens? heikentynyt, jos v?est? lis??ntyy ja pes? tuntuu ahtaalta, niin n?ette kuninkaallisia kennoja rakennettavan. N?m? samat kennot voidaan sittemmin h?vitt??, jos sattuu tulemaan kato tai jos pes?? on suurennettu. Niit? yll?pidet??n usein niin kauan kuin nuori kuningatar ei viel? ole suorittanut h??lentoansa tai siin? onnistunut; mutta ne h?vitet??n, kun kuningatar palaa lennosta pes??n laahaten per?ss??n voitonlippuna hedelm?ittymisens? ep??m?t?nt? merkki?. Miss? se sijaitsee, tuo viisaus, joka n?in punnitsee nykyisyytt? ja tulevaisuutta ja jolle se, mik? ei viel? ole n?kyv?ist?, on t?rke?mp?? kuin kaikki se, mik? on n?kyviss?? Miss? sill? on sijansa, tuolla nimett?m?ll? ymm?rt?v?isyydell?, joka hylk?? ja valitsee, ylent?? ja alentaa, joka niin monesta ty?mehil?isest? voisi tehd? yht? monta kuningatarta ja joka niin monesta ?idist? muodostaa neitsytkansan? Olemme toisessa paikassa sanoneet, ett? se on "pes?n hengess?"; mutta mist? tulee meid?n lopulta etsi? "pes?n henke?", ellei juuri ty?mehil?isten yhteis?st?? Saadaksemme varmaa vakaumusta siit?, ett? sill? todellakin on sijansa niiden yhteis?ss?, ei olisi kenties ollut tarpeellista niin huolellisesti tarkastella kuninkaallisen yhteiskunnan tapoja. Olisi kenties riitt?nyt, jos, olisimme niinkuin Dujardin, Brandt, Girard, Vogel ja muut hy?nteistutkijat ovat tehneet, mikroskoopin alle asettaneet kuningattaren hiukan tyhj?n p??kuoren ja kuhnurien kahdellakymmenell?kuudella tuhannella s?teilev?ll? silm?ll? varustetun komean p??n, ja niiden viereen neitseellisen ty?mehil?isen pienen, ruman, huolestuneen p??n. Olisimme silloin n?hneet, ett? t?ss? pieness? p??ss? sijaitsevat pes?n laajimpien ja ?lykk?impien aivojen monimutkaiset poimut. Viel?p? n?m? aivot ovat kauneimmat, monimutkaisimmat, hienoimmat, t?ydellisimm?t, mit? koko luomakunnassa on olemassa ihmisaivojen j?lkeen, jos kohtakin toista laatua ja toista rakennetta. T?ss?kin, kuten kaikkialla sen maailman j?rjestyksess?, jonka me tunnemme, on valta, todellinen voima, viisaus ja voitto siin?, miss? aivot ovat. T?ss?kin miltei n?kym?t?n hiuke tuota salaper?ist? ainetta hallitsee ja j?rjest?? aineen ja osaa luoda itselleen pienen voitokkaan ja pysyv?n paikan keskelle tyhjyyden ja kuoleman suunnatonta ja liikkumatonta valtaa.

Palatkaamme nyt parveilun alaiseen pes??mme, jossa l?ht?merkki on annettuna n?iden mietteiden loppua odottamatta. Sin? hetken?, jolloin t?m? merkki annetaan, voisi luulla kaikkien kaupungin porttien avautuvan yht'aikaa ?killisest? hurjasta sys?yksest?; ja musta joukko kulkee tai pikemmin sy?ksyy tulvana pes?st? ulos, aukkojen luvusta riippuen, kaksi-, kolmi- tai nelikertaisena suorana, j?ntev?n?, v?r?j?v?n? ja katkeamattomana suihkuna, joka heti levi?? ja hajoaa avaruuteen sointuvana sadantuhannen kiihtyneen ja l?pikuultavan siiven muodostamana harsona. Muutaman hetken kuluessa harso liehuu t?ll? tavoin pes?n yl?puolella kummallisesti kahisten, ik??nkuin l?pikuultava silkkikangas, jota tuhannet ja uudelleen tuhannet s?hk?iset sormet lakkaamatta repisiv?t ja uudelleen neuloisivat yhteen. Se aaltoilee, se ep?r?i, se lepattelee ik??nkuin iloisesti hulmuava huivi, jota n?kym?tt?m?t k?det pid?tt?isiv?t taivaan korkeudessa siell? sit? kooten ja levitt?en maan kukkasista asti taivaan sini??riin saakka, odottaessaan jonkun korkean henkil?n tuloa tai l?ht??. Vihdoin lieve laskeutuu alas, toinen kohoaa, laulavan, s?teilev?n vaipan nelj? auringonpaisteista kulmaa liittyy yhteen, ja, muistuttaen noita satujen ?lykk?it? p?yt?liinoja, jotka kulkevat avaruuden kentti? t?ytt??kseen jonkun ihmistoivomuksen, se lent?? kokonaisuudessaan ja jo kokoonk??riytyneen? sulkeutuaksensa uudestaan tulevaisuuden pyhitetyn persoonan ymp?rille, lehmusta, p??ryn?puuta tai pajua kohti, johon kuningatar ?sken on asettunut kultanaulan n?k?isen?. T?h?n se kiinnitt?? sointuvat poimunsa toisen toisensa j?lkeen, ja sen ymp?rille se k??rii siivist? s?teilev?n helmikankaansa.

Sitten kaikki j?lleen hiljenee: ja tuo meluava joukko, tuo pelottava harso, joka n?ytti olevan kudottu lukemattomista uhkauksista, lukemattomista vihan vimmoista, ja tuo huumaava kultasade, joka alati ilmassa ladellen lakkaamatta pirskotti s?velpisariansa kaikille seudun esineille, kaikki t?m? muuttuu silm?nr?p?yksess? suureksi vaarattomaksi ja levolliseksi ryp?leeksi, joka riippuu puun oksasta ja on muodostunut tuhansista pienist? el?vist?, mutta liikkumattomista marjasista, jotka k?rsiv?llisesti odottavat suojan etsint??n l?hteneiden tiedustelijoiden paluuta.

XXX

T?m? on niin sanotun "prim??risen parven" ensim?inen pys?hdyspaikka,-- sen parven, jonka etup??ss? aina on vanha kuningatar. Se asettuu tavallisesti pes?? l?hinn? olevaan puuhun tai pensaaseen, sill? muniensa raskauttama kuningatar, joka ei ole n?hnyt p?iv?nvaloa h??lentonsa tai edellisen vuoden parveilun j?lkeen, ep?r?i kun on heitt?ydytt?v? avaruuteen ja n?ytt?? unohtaneen siipiens? k?yt?nn?n.

Mehil?ishoitaja odottaa kunnes joukko on sulloutunut tiiviisti yhteen; sitten h?n, p?? leve?n olkihatun peitossa , mutta ilman naamaria ja ilman harsoa, jos h?nell? nimitt?in on kokemusta, kastettuaan ensin kyyn?rp?ihin asti paljastetut k?sivartensa kylm??n veteen, korjaa parven ravistamalla voimakkaasti yl?salaisin k??nnetyn pes?n yl?puolella oksaa, joka parvea kannattaa. Ryp?le putoaa siihen raskaasti kuten kypsynyt hedelm?. Jos taas oksa on liian paksu, ammentaa h?n joukkoa suoraan kauhalla ja kaataa sitten minne vain tahtoo n?m? el?v?t kauhalliset, ik??nkuin jyvi? ammentaisi. H?nen ei tarvitse pel?t? mehil?isi?, jotka surisevat h?nen ymp?rill??n ja joukottain peitt?v?t h?nen k?si?ns? ja kasvojansa. H?n kuuntelee niiden riemulaulua, joka ei ensink??n muistuta niiden sotalaulua. H?nen ei tarvitse pel?t?, ett? parvi jakaantuisi, n?rk?styisi, hajaantuisi tahi l?htisi pakoon. Olen sen jo sanonut: sin? p?iv?n? nuo salaper?iset ty?ntekij?t ovat juhlatunnelman vallassa ja niiss? on luottamus, jota ei mik??n voisi j?rk?hytt??. Ne ovat luopuneet rikkauksista, joita niill? oli puolustettavina, eiv?tk? en?? tunne vihollisiansa. Ne ovat vaarattomia, koska ovat onnellisia, ja onnellisia ne ovat syyst?, jota emme tunne: ne t?ytt?v?t lain. Kaikilla olennoilla on t?ten sokean onnen hetki, jonka luonto niille varaa tahtoessaan saapua oman tarkotuksensa perille. ?lk??mme ihmetelk? sit?, ett? mehil?iset siit? pettyv?t; mekin, jotka jo monia vuosisatoja sitten olemme luontoa tarkastelleet t?ydellisempien aivojen avulla kuin niiden ovatkaan, mekin sallimme sen itse?mme pett?? emmek? viel? tied?, onko se hyv?nsuopa, v?linpit?m?t?n vai alhaisen julma.

Parvi j?? sinne, mihin kuningatar on pudonnut, ja olisipa se pudonnut yksin pes??n, niin kaikki mehil?iset saatuaan tiedon sen olopaikasta suuntaavat pitkin? mustina jonoina kulkunsa ?idin turvapaikkaa kohti; ja sill? v?lin kun suurin osa kiireimmiten tunkeutuu siihen sis??n, pys?htyv?t muut hetkeksi tuntemattomien porttien kynnykselle ja muodostavat noita juhlariemun piirej?, joilla niiden on tapa tervehti? onnellisia tapahtumia. Ne "soittavat asentoon", sanovat ranskalaiset talonpojat. Heti paikalla odottamaton suojapaikka hyv?ksyt??n ja sit? tarkastellaan pienimpi? soppia my?ten, sen asema mehil?istarhassa, sen muoto, sen v?ri tunnustetaan ja painetaan tuhansiin pieniin varovaisiin ja uskollisiin mieliin. L?hiseudun tunnuskohdat otetaan huolelliseti huomioon, uusi kaupunki on jo olemassa kokonaisuudessaan niiden rohkean mielikuvituksen syvyydess?, ja sen asema on merkitty kaikkien asujanten mieliin ja syd?miin; sen muurien sis?puolella kaikuu kuningattaren l?sn?oloon kohdistuva rakkauden virsi, ja ty? alkaa.

Ellei ihminen poimi parvea, eiv?t sen vaiheet p??ty t?ll? tavoin. Se pysyy oksassa riippumassa siksi kunnes ne ty?mehil?iset palaavat, jotka toimivat tiedustelijoina eli siivekk?in? majottajina ja jotka parveilun ensim?isin? hetkin? ovat hajonneet joka ilmansuunnalle asuntoa hakeakseen. Yksitellen ne palaavat ja tekev?t selkoa retkest??n, ja koska meid?n on mahdoton tunkeutua mehil?isen ajatuksen pohjaan, t?ytyy meid?n selitt?? ihmisen kannalta se n?ytelm?, jonka n?emme. On siis luultavaa, ett? niiden tiedonantoja kuunnellaan tarkasti. Toinen luultavasti ylist?? onttoa puuta, toinen kehuu edulliseksi jonkun vanhan muurin halkeamaa, kalliorotkoa tai hyl?tty? maaonkaloa. Tapahtuu usein, ett? kokous ep?r?i ja punnitsee asiaa huomisp?iv?n aamuun asti. Vihdoin vaali on tehty ja yksimielisyys saavutettu. M??r?tyll? hetkell? koko ryp?le liikahtaa, vilisee, irrottuu, hajoaa ja voimakkaassa yht?mittaisessa lennossa, joka t?ll? kertaa ei tunne esteit?, yli pensasaitojen, viljavainioiden, pellavapeltojen, hein?rukojen, lammikoiden, kylien ja jokien tuo v?r?j?v? pilvi suuntaa matkansa suorana viivana m??r?tty?, mutta aina sangen kaukaista p??m??r?? kohti. Harvoin tapahtuu, ett? ihminen voi sit? seurata t?ll? toisella matkaer?ll?. Se palaa takaisin luonnon helmaan, ja me kadotamme sen kohtalon j?ljet.

UUDEN YHTEISKUNNAN PERUSTAMINEN

Katsokaamme mieluummin mit? parvi tekee mehil?ishoitajan tarjoamassa pes?ss?.

Johtakaamme ensinn?kin mieleemme se uhraus, mink? n?m? viisikymment?tuhatta neitsytt? ovat tehneet,--nuo neitsyet, jotka Ronsardin sanojen mukaan:

"Portent un gentil coeur dedans un petit corps"--

ja ihailkaamme edelleen sit? rohkeutta, jota niilt? vaaditaan, jotta voisivat alottaa uudelleen el?m?? siin? er?maassa, johon nyt ovat joutuneet. Ne ovat siis unohtaneet rikkaan ja upean synnyinkaupunkinsa, jossa el?m? oli niin turvallista, niin ihmetelt?v?n viisaasti j?rjestetty, jossa kaikkien aurinkoa muistelevien kukkien mehu salli niiden hymyill? talven uhkauksille. Ne ovat sinne j?tt?neet kehtoihin nukkumaan tuhansia ja tuhansia tytt?ri?ns?, joita eiv?t milloinkaan en?? saa n?hd?. Ne ovat sinne luovuttaneet, paitsi kokoomiansa suunnattomia vaha-, kittausvaha- ja siitep?lyaarteita, enemm?n kuin satakaksikymment? naulaa hunajaa, s.o. kaksitoista kertaa koko kansan painon, miltei kuusisataatuhatta kertaa kunkin mehil?isen painon, mik? ihmisoloissa vastaisi nelj??kymment?kahtatuhatta tonnia ruokavaroja, kokonaista laivastoa isoja laivoja, t?ynn? kallisarvoisempia ja erinomaisempia ravintoaineita kuin yksik??n niist?, joita me tunnemme, sill? mehil?isille hunaja on jonkunmoista juoksevaa el?m??, jonkunmoista v?litt?m?sti sulatettavaa ravintonestett?, jossa ei ole juuri ollenkaan kelpaamattomia aineita.

T?ss? uudessa asunnossa taas ei ole mit??n, ei hunajapisaraakaan, ei vahan alkua, ei mit??n merkkikohtaa eik? tukipistett?. Siell? on suunnattoman rakennuksen hirvitt?v? alastomuus, jossa on ainoastaan katto ja sein?t. Py?reiden sile?in seinien sis?puolella ei ole muuta kuin h?m?r?, ja ylh??ll? j?ttil?issuuruinen kupu kaareutuu tyhjyyden yli. Mutta mehil?inen ei tunne turhaa kaipuuta, ainakaan se ei antaudu sen valtaan. Ja t?m? koettelemus, joka masentaisi kaiken muun rohkeuden, ei kukista sen intoa, vaan t?m? on suurempi kuin milloinkaan ennen. Tuskin on pes? k??nnetty pystyyn ja asetettu paikalleen, tuskin on hurjan putoamisen aiheuttama ep?j?rjestys alkanut asettua, ennenkuin tuossa sekavassa joukossa jo n?kee sangen tarkan ja odottamattoman ty?njaon tapahtuvan. Suurin osa mehil?isi? alkaa niinkuin tarkkaa k?sky? totteleva armeija taajoina osastoina kiivet? rakennuksen pystysuoria seini? pitkin. Kupuun tultuaan ensim?iset, jotka sinne saapuvat, tarttuvat siihen kiinni etumaisten jalkojensa kynsill?, ne jotka tulevat n?iden j?lkeen takistuvat vuorostaan niihin ja niin edelleen, kunnes muodostuu pitk?t ketjut, jotka toimittavat siltojen virkaa yh? yl?sp?in kiipe?v?lle joukolle. V?hitellen n?m? ketjut monistuvat, vahvistuvat, kutoutuvat yhteen ??rett?miin asti ja muodostuvat k?ynn?ksiksi, jotka, lukemattomien mehil?isten herke?m?tt? kiivetess? yl?s, vuorostaan muuttuvat paksuksi kolmikulmaiseksi v?liverhoksi tai paremmin jonkunmoiseksi tiiviiksi kartioksi, jonka huippu on kiinni kuvun huipussa ja jonka asema laskeutuu laajeten miltei pes?n puoliv?liin tahi kahteen kolmannekseen sen koko korkeudesta. Silloin, kun viimeinen mehil?inen, jota sis?inen ??ni on kutsunut liittym??n t?h?n ryhm??n, on yhtynyt pimeyteen ripustettuun v?liverhoon, lakkaa kapuaminen, kaikki liike sammuu v?hitellen pes?n holvissa, ja omituinen kartio odottaa tuntikausia, hiljaisuudessa, jota voisi luulla uskonnollisen hartauden ilmaukseksi, ja liikkumattomuudessa, joka tuntuu pelottavalta, vahan mysteerion saapumista.

Samaan aikaan toiset mehil?iset, nimitt?in kaikki ne, jotka ovat j??neet pes?n pohjalle, tarkastavat rakennusta ja ryhtyv?t v?ltt?m?tt?miin t?ihin, v?litt?m?tt? tuon ihmeellisen v?liverhon muodostamisesta, jonka poimuihin maagillinen lahja on laskeutuva alas, ja n?ht?v?sti haluamatta siihen yhty?.

Lattia lakaistaan huolellisesti, ja kuihtuneet lehdet, risut, hietahiukkaset kannetaan pois yksitellen, sill? mehil?isten siisteys menee vimmaan asti, ja kun syd?ntalvella suuret pakkaset liian kauan est?v?t niit? toimeenpanemasta sit?, jota mehil?ishoidossa sanotaan niiden "siisteyslennoksi", kuolevat ne mieluummin joukottain kauheiden sis?lmystautien uhreina kuin likaavat pes?ns?. Ainoastaan koirakset ovat auttamattoman huolettomia ja tahraavat h?pe?m?tt? kennokakut, joilla oleskelevat ja joita ty?mehil?isten t?ytyy lakkaamatta puhdistaa niiden j?lest?.

Lakaisemisen j?lkeen saman "maallikko"-ryhm?n mehil?iset, ryhm?n joka ei sekaannu huumauksen valtaamaan katossa riippuvaan kartioon, alkavat huolellisesti tiivist?? sis?lt? yhteist? asuntoa. Kaikki halkeamat tarkastetaan, t?ytet??n ja peitet??n kittausvahalla, ja sitten alkaa seinien kiillottaminen rakennuksen katosta lattiaan saakka. Sis??nk?yt?v?n vartiojoukot j?rjestet??n uudelleen, ja pian osa ty?mehil?isi? lent?? kedoille sek? palaa sielt? hunaja- ja siitep?lytaakkoineen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet