Read Ebook: Tapani Löfvingin seikkailut by Wilkuna Ky Sti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 902 lines and 46019 words, and 19 pages

Vastasin, etten ole kumpikaan, vaan ainoastaan ty?vouti.

>>No miss? sitten on tilanhoitaja?>> tiedusteltiin minulta edelleen.

>>Kolme p?iv?? sitten h?n l?hti kuljettamaan kartanon jyv?varastoa Savonlinnaan>>.

>>Ah, tshort, sen sin? hirtehinen valehtelet! Eik? kartanossa sitten muka olisi jyvi? j?ljell??>>

>>Enp? luule montakaan kappaa olevan, ja mit? on, ovat ne kernaasti vierasten k?ytett?v?n?.>>

P??llikk? irvisti vastaukseksi minun kohteliaisuuteeni ja k?ski parin miehist??n j??d? minua vartioimaan sek? muiden seurata itse??n. He hajaantuivat penkoen ja nuuskien ymp?ri taloa, mutta min? tunsin suurta tyytyv?isyytt? siit?, ett? jo parisen viikkoa sitten olin kuljettanut talon viljavarat muutamaan saareen, miss? jyv?s?kit olivat k?tkettyin? er??seen vaikeasti l?ydett?v??n luolaan.

Hetken kuluttua palasi p??llikk? luokseni, kirosi ja ?rhenteli sek? sivalsi minua korvalle, mink? min? tyynen? koetin kest??. Sitten tiukkasi h?n minulta, miss? kartanon karja ja hevoset ovat.

>>Ne kuljetettiin samoihin aikoihin Savonlinnaan>>, vastasin min?, ja uudelleen oli minun syyt? olla mieless?ni tyytyv?inen, ett? lehm?t ja hevoset olivat turvassa, sill? aikaa ennen vihollisen tuloa oli ne ehditty vied? et?iselle laitumelle.

>>Ah, durak!>> ?rjyi p??llikk? ly?den minua uudelleen korvalle, ja ik??nkuin h?nen esimerkist??n innostuneina alkoivat ymp?rill? olevat kasakatkin minua ly?d? l?imi?, tyrkki? ja potkia.

Kun myll?kk? ymp?rill?ni asettui ja min? sain v?h?n henke?ni vet??, n?in ?skeisen tulkin p??llik?n k?skyst? juoksevan pirttiin ja tuovan sielt? puolillaan olevan piim?haarikan. Pit?en sit? nen?ni edess? ja takoen vihaisesti nyrkill??n sen kylkeen ?yhkyi p??llikk?:

>>Mit?s t?m?? Itsek?, roisto, olet sit? tehnyt, kun lehm?t ovat Savonlinnassa?>>

Niin hurjasti kuin minun sis?ll?ni kiehuikin, onnistuin min? yh? edelleenkin pysym??n n?k?j??n rauhallisena sek? aloin selitt??:

>>Mutta maistakaahan sit? piim??, niin huomaatte, ett? se on jo monen viikon vanhaa. Tuolla aitassa sit? on kokonainen amme, koottu jo juhannuksen aikana, ennenkuin karja Savonlinnaan vietiin.>>

P??llik?n suusta tuli kirouksia tulvanaan, ja piim?haarikan tyhjensi h?n minun silmilleni. Ymp?rill? olevat kasakat r?j?htiv?t pilkkanauruun, samalla kuin muutamat heist? p??llik?n k?skyst? k?viv?t k?siksi minuun ja sitoivat ranteeni yhteen monikertaan kiedotulla niininuoran p?tk?ll?. Mieless?ni v?l?hti jo, ett? he rupeavat minusta kiduttamalla tietoja pusertamaan. Mutta ry?stetty??n ja peuhattuaan kaikkialla talon huoneissa sek? s?lytetty??n mukaansa kaikenlaista otettavaksi kelpaavaa nousivatkin kasakat hevosten selk??n ja varustausivat pois l?htem??n. Minut sijoitettiin parin villinn?k?isen partaniekan v?liin, joista toinen sitoi yhteen kytketyist? ranteistani l?htev?n nuoranp??n satulaansa. Sitten l?hdettiin t?ytt? ravia liikkeelle.

Kiinni sidottujen k?sieni takia oli minun mit? tukalinta juosta, mutta kasakan satulaan sidottu nuora ja takanani korskuvat hevoset pakottivat minut seuraamaan mukana. Sivullani ratsastavat nauroivat ja irvisteliv?t minulle pahanilkisesti, hiki virtasi pitkin ruumistani, ja hevosten jaloista tupruava p?ly oli minut tukehduttaa. Tunsin, etteiv?t jalkani en?? kauan jaksaisi suorittaa teht?v??ns?, vaan ett? vaipuisin pitkin tiet? hevosten jaloissa raahautumaan. Mutta silloin tuli onneksi Kiteen kirkko n?kyviin, ja kasakat pys?htyiv?t er??seen taloon, jonka pihanurmelle min? l??h?tt?en vaivuin pitk?lleni. Ep?selv?sti vain tajusin, kuinka kasakat ymp?rill?ni el?m?iv?t ja kuinka sis?lt? kuului pel?styneen ja ahdistetun naisv?en kirkunaa.

Kun olin pahimmasta uupumuksestani hiukan toipunut, nousin istumaan voidakseni tehd? joitakin huomioita. P?invastaiselta suunnalta, kuin mist? me olimme tulleet, l?heni taloa toinen kasakkajoukko, kuljettaen mukanaan muutamia vankeja, joukossa pari naistakin, sek? kaikenlaista ry?st?saalista. T?m? oli siis n?ht?v?sti eri tahoille ry?stelem??n hajaantuneiden vihollisjoukkojen sovittu kokoontumispaikka. Mutta kauan en saanut siin? huomioitani tehd?, sill? samassa l?heni minua muuan rokonarpinen ja hirve?n ruma kasakka, joka potkaisten vaati minua nousemaan. Sen tehty?ni p??sti h?n siteet ranteitteni ymp?rilt? ja alkoi sitten kiskoa vaatteita p??lt?ni, niin ett? min? lopuksi seisoin siin? ilkosen alasti virnottavan kasakkajoukon keskell?.

>>Mit?h?n iloa sinulle, Tapani-poikaseni, nyt aiotaan valmistaa?>> kysyin itselt?ni, kun samalla huomasin kasakkain pariin kohtaan pihamaalle puuhaavan nuotioita. Ensiksi ajattelin, ett? vihollinen aikoi minut ja toiset vankinsa roviolla korventaa. Sellaisia julmuuksia oli kuultu vihollisten Inkeriss? ja K?kisalmen puolella yllin kyllin harjoittaneen. Katselin jo ymp?rilleni, mist? saisin jonkinlaisen aseen k?siini temmatuksi, puolustaakseni sill? itse?ni niin kauan kuin suinkin ja saadakseni k?rsimieni kolhujen korvaukseksi l?hett?? manalaan edes muutamankaan noista ymp?rill?ni pauhaavista paholaisista. Maltoin kuitenkin viel? mieleni ja odotin, kunnes minuun ruvettaisiin uudestaan k?ym??n k?siksi.

Pian huomasin kuitenkin nuotioiden suhteen erehtyneeni. Kasakat olivat nimitt?in saaneet k?siins? muutamia lehmi?, joita he nyt ryhtyiv?t pihalla teurastamaan, ja nuotiot oli viritetty lihojen paistamista varten.

?skeinen riist?j?ni, joka nyt omien repaleisten housujensa sijalle oli pukenut minulta anastamansa, l?hestyi j?lleen ja viskasi minulle risaisen ja pahoin likaantuneen pellavapaidan. Se oli n?ht?v?sti ollut pitk?t ajat h?nen omilla hartioillaan, ja vaikka minulla ei suinkaan ollut halua sellaista j?tett? p??lleni pujottaa, tuntui toiselta puolen alastomuutenikin siksi nololta, ett? katsoin lopulta parhaaksi ottaa antimen kiltisti vastaan. Jalomielinen lahjoittaja seisoi vieress?ni, kunnes olin saanut repaleen ylleni, mink? j?lkeen h?n parin toverinsa avustamana k?ytti k?teni j?lleen yhteen. Sen j?lkeen tyrkk?siv?t he minut tallin p??ss? olevaan pieneen ruoka-aittaan ja p?nkittiv?t oven ulkoa.

Aitan seiniss? ei ollut muuta aukkoa kuin ovi, mutta r?yst?sten alta ja oven alanurkassa olevasta kissank?yt?v?st? p??si sen verran valoa, ett? n?in hyvin ymp?rilleni. Kasakat olivat puhdistaneet sen ruokavaroista, joten siell? oli vain muutamia astioita ja pari tyhj?? hinkaloa. Astellessani edestakaisin huomasin muutamien lattiapalkkien hiukan liikkuvan ja mieleeni v?l?hti heti paon tilaisuus. Kumarruin alas ja tarkastelin l?hemmin lattiaa. Lankut olivat irtonaisina poikkiniskojen p??ll?, joten niist? verraten helposti saattoi muutamia siirt?? paikoiltaan. Er??st? suuremmasta raosta n?in my?skin, ett? lattian alla oli kyllin tilaa miehelle ry?mi?kseen ulos. Nyt oli p??st?v? vain selville siit?, kuinka tarkkaan aittaa vartioitiin, ja sitten y?ll? yritett?v?, sill? kaikesta p??tt?en aikoivat viholliset t?h?n y?py?. Muutamista sein?nraoista tirkistelem?ll? sain selville, ettei aitan ymp?rill? liikkunut vartijaa, mutta sensijaan oli toinen nuotioista l?hell? aitan ovea, ja sen ymp?rill? h??r?si joukko kasakoita sy?ntipuuhissa. Sen paremminhan heid?n kannaltaan katsoen ei kannattanutkaan vartioida sis??n suljettua ja k?sist??n k?ytetty? vankia.

Aurinko oli jo laskullaan, ja h?m?r?n tuloa odotellessani istahdin kumollaan olevalle kalanelikolle ja aloin tarkastella k?si?ni kytkev?? nuoraa. Kun olin hetken k?ytt?nyt hampaitani, huomasin ilokseni nuoran h?ltyv?n. Mutta toistaiseksi minun oli viisainta j?tt?? se paikoilleen, sill? saattoihan joku vartijoistani milloin hyv?ns? pist?yty? minua katsomaan.

Kes?inen h?m?r? laskeusi vihdoin maille. Minun oli aika ruveta suunnitelmaani toteuttamaan. Kukaan vihollisista ei ollut viel? k?ynyt aitassa minua katsomassa, mutta pelk?sin, ett? he sen kuitenkin tekisiv?t ennen y?levolle asettumistaan. P??st?kseni siit? huolesta p??tin itse huomauttaa heit? olemassaolostani. Kumarruin kissanrei?st? t?hyst?m??n nuotiolle. He olivat n?ht?v?sti saaneet k?siins? viinaa, jota he ??nekk??sti hoilaten ryypiskeliv?t. Hyv? on, ajattelin min?, tuo edist?? vain minun tarkoituksiani. Toiset heist?, n?ht?v?sti vartiolta vasta palanneet, olivat viel? sy?ntipuuhissa, paistaen piikkiens? k?rjiss? lihakappaleita.

Ryskytin ovea ja kumarruin uudestaan katsomaan. Omalta melultaan eiv?t he n?ht?v?sti olleet sit? huomanneet. Ryskytin viel? pari kertaa kovemmin ja kerran huutaa hoilautinkin sek? j?in sitten seurauksia odottamaan. Vihdoin otettiin p?nkk? sijaltaan, ja pari horjahtelevaa kasakkaa ilmestyi ovelle.

>>Ruokaa, veljet, minulla on kuoleman n?lk?>>, sanoin min? s?vyis?sti, ja kun he eiv?t n?ytt?neet sanojani ymm?rt?v?n, tein min? heille sy?nti? muistuttavilla eleill? tarkoitukseni selv?ksi. He r?j?htiv?t nauramaan ja selittiv?t nuotiolla mellastaville tovereilleen, kuinka tsuhna-lurjus sanoo haluavansa ruokaa. Silloin yksi aterioivista viskasi minua kohti puoleksi kalutun luun, jonka vaivalloisesti otin yhteen sidottujen k?sieni v?liin ja lattialle kyyristyen aloin muka ahnaasti sit? kaluta. Kasakat nauroivat makeasti, sulkivat uudelleen oven ja asettivat p?nk?n paikalleen.

Yksin j??ty?ni heitin luun nopeasti k?dest?ni ja aloin sen sijaan kaluta ranteissani olevaa nuoraa. Muutamissa minuuteissa olin saanut k?teni vapaiksi ja kumarruin oitis lattianlankkuja tutkimaan. Ne olivat vahvat, halaistuista hirsist? veistetyt, eik? minun onnistunut saada k?tt?ni yhteenk??n rakoon niin pitk?lle, ett? olisin voinut kohottaa lankun sijaltaan. Mutta p?iv?ll? muistin toisen hinkalon pohjalla n?hneeni pienen jauholapion. Se oli koivupuuta ja hiukan kouruksi veistetty, mutta siit? huolimatta sain min? sen soveltumaan suurimpaan lattianrakoon ja kohotetuksi sill? sen verran lankkua sijoiltaan, ett? k?teni sopi paremmin rakoon. Nyt sain yks kaks v??nnetyksi lankun paikaltaan. Vieress? olevalle tein saman tempun ja sitten laskeuduin viivyttelem?tt? lattian alle.

Kivijalassa oli ymp?riins? suuria aukkoja, ja er??st? per?sein?ll? olevasta ry?min ulos. Ensinn? pistin siit? vain p??ni varovasti esille ja t?hystelin ymp?rilleni. Sill? puolella ei ainakaan l?hettyvill?ni n?kynyt vartijoita, ja et??mm?s en h?m?r?n takia voinut n?hd?. Muutaman sylen p??ss? aitasta alkoi ruispelto, ja ensimm?inen ty?ni oli nyt ry?mi? sinne. Kasakat hoilasivat yh? nuotioiden ??ress? pihalla sek? sis?ll? asuinrakennuksessa. Heid?n liekaan pantuja hevosiaan oli sy?d? j?rskyttelem?ss? ymp?ri ketoja ja pellon pientareita.

L?hdin rohkeasti ja Jumalaan turvaten liikkeelle. Pitk?ll?ni kosteassa ruohossa ry?mien p??sin muutamassa tuokiossa ruispeltoon. Siten ensimm?isen suojan saavutettuani pys?hdyin hetkeksi ja k??nnyin taakseni silm?ilem??n. Muuan puolijuopunut kasakka tuli samassa aitan taakse, ja luulin jo heid?n vainuavan pakoani. Mutta h?n oli n?ht?v?sti tullut vain hevosia katsastamaan, sill? hetkisen kuluttua palasi h?n takaisin pihalle. Kevein mielin l?hdin kiireesti konttaamaan pitkin peltoa eteenp?in. Kuljettuani siten viel? toisenkin, ohraa kasvavan pellon halki huomasin edess?ni riihirakennuksen mustine oviaukkoineen. Sen takaa alkoi pienoinen, lyhytt? hein?? kasvava luhtaniitty, joka toisella reunallaan rajoittui v?hitellen mets?ksi ylenev??n viidakkoon. Kun vartijoita ei t??ll?k??n p?in ollut n?kyviss?, l?hdin mit? suurinta varovaisuutta noudattaen ry?mim??n pitkin riihen sivua p??st?kseni sen taakse ja sitten pit?en sit? suojana itseni ja kartanon v?lill? ry?mi?kseni edelleen niityn poikki mets??n, jolloin pakoni olisi varmasti turvattu.

Mutta nurkan ymp?ri pujahdettuani olin v?h?ll? tulla pahki kahteen kasakkaan, jotka maassa istuen nuokkuivat riihen seinustalla. Kummankin pyssy ja keih?s olivat sein?n nojassa. Vaikka liikuinkin melkein mit??n ??nt? synnytt?m?tt?, havahtui toinen kasakoista kumminkin heti minun n?kyviin tultuani. Silm?nr?p?yksess? toinnuin h?mm?styksest?ni, karkasin pystyyn ja tempasin toisen keih?ist?, jolla naulitsin sein??n l?hemp?n? olevan ja puolittain jo seisaalleen ehtineen kasakan. Mutta h?nen toverinsa oli paljon ketter?mpi, h?n tempasi pyssyn seinustalta ja ojensi sen minun rintaani vasten, ennenkuin min? keih??ll?ni kerkesin valmistaa h?nelle saman kohtalon kuin toisellekin. Kuului jo hanan napsaus, mutta samassa hetkess? min? heitin keih??n k?dest?ni, tartuin pyssyn piippuun ja nostin sen suuta yl?sp?in. Tulta tuiskahti korvalliselleni k?rvent?en hiuksiani, ja kuula menn? vinkasi olkap??ni yli. Samassa kuin pyssy laukesi, riuhtasin min? sen kasakan k?dest? ja survasin sen per?ll? h?nt? otsaan, niin ett? h?n ??nt? p??st?m?tt? kuukertui riihen seinustalle.

Mutta laukaus oli pamahtanut, h?lytys oli tehty, ja aikaa ei siis ollut hukata. Heti kasakan maahan vaipuessa heitin pyssyn k?dest?ni ja l?hdin suinp?in karkaamaan luhtaniityn poikki mets?n reunaan. Pihasta p?in kuului huutoja ja hevosten hirnuntaa, ja juuri kun olin viidakkoon p??sem?ss?, pamahti takanani useita laukauksia. Kuulat vinkuivat korvissani ja rapisivat edess?ni olevain pet?j?in oksissa. Mutta samassa olin min?kin mets?n suojassa ja tunsin olevani turvassa kasakoilta, sill? hevosin he eiv?t nyt voineet minua seurata ja jalkapeliss? min? kyll? tulisin aina puoleni pit?m??n. Niin kankeat ja kipe?t kuin raajani olivatkin kuluneen p?iv?n kolhuista ja saatuani juosta kilpaa kasakan hevosten kanssa, porhalsin min? tuulena pensaiden, kantojen ja louhien yli suoraan eteenp?in, umpim?hk??n yh? syvemm?s mets??n. Eik? minun juoksuani ainakaan puku rasittanut. Mutta haavoja ja verinaarmuja sain jalkani t?yteen, ja senp? vuoksi l?hdinkin noudattamaan muuatta sattumalta kohtaamaani mets?tiet?.

Aamun valjetessa tulin laajan suon partaalle, jonka yli tie kulki pitkospuita my?ten. Niit? pitkin oli minun, paitarepaleeseen verhotun, avojalkaisen miehen varsin mukava harpata eteenp?in. Mutta n?l?st? ja uupumuksesta olin aivan n??ntym?isill?ni, ja kun lis?ksi katsoin nyt p?iv?n valjettua vaaralliseksi jatkaa matkaani ihmisten k?ytt?mi? uria my?ten, niin j?tin ?kki? pitkospuut ja poikkesin suolle.

Tultuani mielest?ni tarpeeksi kauas polulta heitt?ydyin lopen uupuneena sel?lleni laajalle rahkam?tt??lle, johon vaivuin kuin parhaalle untuvapatjalle. M?tt??n reunoilla kasvavat suokanervat suojasivat minua siksi hyvin, ett? minut saattoi keksi? vasta ihan viereen tultua. Porraspuilta l?hdetty?ni olin hyppinyt pitkin rahkam?tt?it?, joissa jalanj?lki? ei pitk?ksi aikaa j??nyt n?kyviin. Saatoin siis kutakuinkin turvallisesti heitt?yty? v?symykseni valtaan.

Aurinko oli noussut ja hiveli tuoreella l?mpim?ll??n minun puolialastonta, runneltua ruumistani. Jossakin l?hell?ni ??nteli suokurppa, ja ylh??ll? ilmassa toisteli yksitoikkoista s?velt??n taivaanvuohi. Pian kuitenkin tunkeutui korviini toisenlaisiakin ??ni?, sill? et??lt? suonreunoilta rupesi kuulumaan takaa-ajavien kasakkain huutoja ja ?rhentely?. Mutta kanervat ymp?rill?ni tuoksuivat unettavasti, ja heitt?en itseni Jumalan huomaan vaivuin sike??n uneen.

P?iv? oli sivuuttanut jo puolen, kun vihdoinkin her?sin. Raajani olivat kankeat, ja pieninkin liike tuntui tuskalliselta, jota paitsi tunsin kiukkuista n?lk??. Vihollisten ??net olivat vaienneet, ja kun makuultani varovasti ja puolittain kohosin ymp?rilleni t?hystelem??n, en huomannut mill??n suunnalla, niin kauas kuin silm? kantoi, ainuttakaan el?v?? olentoa. Hein?kuun aurinko vain valoi polttavaa hellett??n harmaan suomaiseman yli. Niin tuskallista kuin se aluksi olikin, nousin kuitenkin seisoalleni ja l?hdin pyrkim??n suon toista laitaa kohti. Kuljin edelleenkin m?tt??lt? m?tt??lle, sill? pitkospuille en varovaisuuden vuoksi huolinut palata. Matkallani tapasin laajan muurainalueenkin, ja noilla parhaimmilleen kypsyneill? mehevill? suon antimilla tyydytin pahimman n?lk?ni.

P??sty?ni kuusimets?? kasvavalle maalle suuntasin kulkuni sinnep?in, miss? tiesin kohtaavani Suorlahteen viev?n tien. Sik?li kuin j?seneni ehtiv?t jonkin verran verty?, sujui matkani paremmin. Aurinko alkoi painua jo kuusien taakse, kun saavuin tielle. Ymp?rill?ni oli kes?illan tyyni rauha. Hetken kuunneltuani ja pantuani korvani maata vastenkin en erottanut muita ??ni? kuin lintujen liverryst?. Silloin l?hdin rohkeasti kulkemaan tiet? pitkin. Siin? k?velless?ni muistelin viimeisi? kokemiani, ja minua rupesivat kovasti s??litt?m??n toiset vangit, joita kasakat eilen olivat mukanaan raahanneet. He saivat varmaankin, samaan aikaan kuin min? t??ll? turvassa astelin, k?rsi? kovinta kidutusta minun pakoni t?hden.

Sivuutettuani er??n tien mutkan pys?hdyin ?kki? kuin salaman ly?m?n?. Noin parinkymmenen sylen p??ss? ratsasti k?ym?jalkaa vastaani kaksi kasakkaa. Ensiksi v?l?hti p??h?ni ajatus hyp?t? syrj??n ja paeta kuusten suojassa. Mutta se oli my?h?ist?, sill? he huomasivat minut luonnollisesti heti ja pyssy??n ojentaen komensivat minua pysym??n alallani. Rauhalliseksi tekeytyen j?inkin paikalleni, kunnes he ehtiv?t luokseni.

>>Kuda tij idjosh ?>> kysyi heist? toinen hevosensa pys?ytt?en.

>>Domoi >>, vastasin min? ja lis?sin sitten suomeksi: >>Toverinne p??stiv?t minut vapaaksi>>.

Kysymyksest??n p??tt?en olivat he toista joukkuetta kuin ne, jotka minut olivat Suorlahdessa vanginneet, ja se rauhoitti minua hiukan.

He vaihtoivat kesken??n muutamia sanoja, joista ymm?rsin heid?n aikovan ottaa minut mukaansa. Toinen, jolla oli savuava piippu hampaissa, l?hti hiljalleen ratsastamaan eteenp?in, mutta toinen komensi minua pit?m??n kiinni h?nen hevostaan. H?nell? oli siis n?ht?v?sti aikomus laskeutua satulasta ja sitoa minun k?teni.

>>Katso nyt, Tapani, eteesi ja varo toista kertaa joutumasta surman silmukkaan>>, sanoin itselleni, pit?en tarkasti silm?ll? kasakan liikkeit?, samalla kuin h?nen k?skyns? mukaisesti pidin hevosta turvan alta.

Kasakalla oli selk?ns? takana satulassa kaikenlaista ry?st?saalista, kuparikattiloita, pyttyj? ja nyyttej?. Sen vuoksi t?ytyi h?nen satulasta noustakseen ja saadakseen toisen jalkansa niiden yli kumartua syv??n. Vilkaisin h?nen edelleen ratsastanutta toveriaan ja n?in h?nen kadonneen saman tienmutkan taa, joka minut vasta ansaan saattoi. Tartuin silloin salamannopeasti kasakkaa niskasta ja painoin h?nt? viel?kin alemmas, niin ett? h?n j?i tuohon luonnottomaan asentoon kiikkumaan, voimatta minun niskasta nujertaessani edes huutaakaan. Sitten tempasin h?nen vasemmalla kupeellaan roikkuvan miekan ja upotin sen h?nen ruumiiseensa, niin ett? h?n s?tkytellen ja koristen putosi alas tielle.

Otin nyt kiireesti arvokkaimmilta n?ytt?v?t h?nen kuljettamastaan ry?st?saaliista sek? h?nen miekkansa ja pistoolinsa ja livahdin kuusten suojaan, huolimatta suinkaan j??d? odottamaan, kunnes toinen kasakka palaisi toveriaan etsim??n. P??sty?ni turvalliseen paikkaan syvemm?lle mets??n ryhdyin saalistani tarkastamaan. Siin? oli ensinn?kin villakankaasta valmistettu viheri?inen kauhtana, joka oli minulle heti hyv??n tarpeeseen alkavaa y?kylm?? vastaan. Er??st? sangen painavalta tuntuvasta mytyst? l?ysin l?hemm?s tuhat taaleria rahaa ja nahkapussin, jossa oli kultasormuksia, korvarenkaita ja solkia.

Sormuksia silm?illess?ni osui katseeni muutamaan pieneen, kullattuun hopeasormukseen, joka sai minut ankarasti s?ps?ht?m??n ja vapisemaan kautta ruumiini. Tempasin kiireesti sormuksen hyppysiini ja katsoin sen sis?puolelle. T?ll?in en voinut pid?tt?? pient? huudahdusta, sill? sormuksen sis?puolella seisoi kuin seisoikin kirjoitus: >>Muisto yst?v?lt?si Tapanilta>>.

KOLMAS LUKU.

J??k??n l?hemmin kuvailematta se synke? mieliala, mink? minussa synnytti tuo onneton sormusl?yt?ni. Jyskytt?vin ohimoin tuijotin siihen kauan, tajuamatta muuta, kuin ett? Riika, jota en K?kisalmesta l?ht?ni j?lkeen ollut tavannut, oli monen muun kansalaiseni kanssa joutunut raakojen kasakkain uhriksi. Oliko julma kidutus p??tt?nyt h?nen nuoren el?m?ns? vai oliko h?net vankina raahattu kauas Ven?j?lle, siihen ei mykk? sormus voinut antaa mit??n valaistusta. Kun vihdoinkin kykenin hieman selvemmin asiaa harkitsemaan, k?sitin, ett? Riikan oli t?ytynyt jossakin K?kisalmen puolella joutua vihollisten valtaan, sill? muuten ei h?nen sormuksensa olisi voinut tulla kasakan ry?st?saaliiksi. Mutta mit? minun oli nyt teht?v?? Harvoin olen el?m?ni varrella tuntenut itse?ni niin neuvottomaksi ja avuttomaksi kuin t?t? kysymyst? harkitessani. Jos olisi ollut hitunenkaan toivon mahdollisuutta p??st? lemmittyni j?ljille, en olisi hetke?k??n empinyt l?hte? seurailemaan h?nt? vaikka Ven?j?n toiseen ??reen ja panna oma el?m?ni alttiiksi pelastaakseni h?net orjuudesta. Mutta nyt n?yttiv?t kaikki tiet olevan tukossa, sill? koko kaakkoisin kulma maatamme oli jo vihollisen vallassa, joten oli enemm?n kuin turhaa l?hte? sielt? urkkimaan tietoja Riikan kohtalosta. Ja niin min? en ymm?rt?nyt muuta kuin raskain mielin j?tt?? lemmittyni Jumalan huomaan, sill? ett? h?n oli viel? elossa, siit? s?ilyi syd?meni pohjalla pieni varmuuden kipin?.

Itse ryhdyin niihin toimiin, mihin minua virkani tilanhoitajana ensi k?dess? velvoittivat. Saatuani Suorlahden v?en koolle asetin eri suunnille vartijoita, joiden tuli m??r?tyill? merkeill? antaa kartanoon tieto, jos vihollisia n?kyisi, sek? ryhdyin sitten kiireesti viljan korjuuseen. Rannassa pidettiin veneit? aina l?ht?valmiina, ja miehill? oli aseet mukana ty?paikallaan. T?ten muistutimme niit? juutalaisia, jotka Baabelin vankeudesta palattuaan saivat ty?skennell? miekka toisessa ja muurauslasta toisessa k?dess?.

Onnellisesti saatiin vilja korjatuksi ja puiduksi. Noin seitsemisenkymment? tynnyri? jyvi? kuljetin sitten veneill? Savonlinnaan, jossa nyt miehist?ineen is?nn?itsi K?kisalmen linnan entinen p??llikk?, eversti Stjernschantz, ja jossa my?skin sain viimeisen kerran is??ni tavata. H?nelt? kuulin, ett? Riikan is? oli v?h?n ennen piirityst? kuollut kulkutautiin ja ett? Riika kohta sen j?lkeen, yksin j??neen?, oli l?htenyt jonkin sukulaisensa luo Viipurin tienoille. Sen enemp?? ei is?ni h?nest? tiennyt. H?nen oli siis t?ytynyt joko perill? tai jo matkallaan joutua jonkin vihollisjoukon valtaan.

Savonlinnasta palattuani lastasin j?ljell? olevat jyv?t veneisiin ja l?hdin niit? kuljettamaan Pielisj?rvelle j?tt?en Suorlahden kartanon typ?tyhj?ksi oman onnensa nojaan. Kun huhuja levisi vihollisten tulosta aina Pielisj?rvelle saakka, poltatti majuri Affleck ne viljavarat, joita ei voitu ottaa mukaan eik? ehditty v?est?lle jakaa, ja sitten l?hdimme rekikelej? hyv?ksemme k?ytt?en edelleen Nurmekseen ja sielt? Kajaaniin. Lev?tty?mme pari p?iv?? Kajaanin linnassa komensi majuri minut tiedusteluretkelle Nurmekseen. Miehist?kseni sain kolme aseilla hyvin varustettua rotevaa renki?.

Oli leuto p?iv? joulukuun alussa, kun l?hdimme ev?spussit ja pyssyt sel?ss?mme suksilla painaltamaan kohti kaakkoisella taivaanrannalla kuumottavaa Vuokattia, jonka ohi meid?n oli kuljettava Nurmekseen. Puolenp?iv?n j?lkeen, kun olimme jo sivuuttaneet Vuokatin, muuttui ilma suojaiseksi ja suksikeli huononi. Vaivalloisesti k?vi kulku tahkoutuneessa lumessa yl?s Maansel?n harjanteelle. Hiest? l?pim?rkin? ja n??ntynein? osuimme iltah?m?riss? pieneen ja yksin?iseen talor?hj??n Hiienvaaran rinteelle ja p??timme y?py? siihen.

Talossa oli vanhanpuoleinen mies, yht? i?k?s em?nt? ja juuri mieheksi varttuva poika. Is?nt?, joka muutenkin teki ep?miellytt?v?n vaikutuksen, lupasi hyvin ynse?sti ja luimistellen meille y?sijan. Kursailematta ripustimme nyt enimm?t vaatteemme ja jalkineemme kuivamaan sek? asetuimme l?mpim?n muurin kupeelle aterioimaan.

Saatuaan tiet??, mit? miehi? me olimme ja minne matkalla, ei talon v?ki osoittanut halua pitempiin puheluihin, vaan murjotti ??nett?m?n? omissa hommissaan. Heid?n ynse? ja umpimielinen k?yt?ksens? her?tti ep?luuloani; p??tin pit?? silm?ni auki. Niinp? sy?dess?ni ja toverieni kanssa jutellessani pidin koko ajan varkain silm?ll? talonv?en hommia. Hetken kuluttua huomasinkin vaarin salak?hm?? kuiskaavan jotakin pojalle, joka veti sarkamekon p??lleen ja hevosen illastamisesta mutisten l?hti ulos.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet