Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Anna Liisa; Kotoa pois by Canth Minna
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1773 lines and 25400 words, and 36 pages
ANNA LIISA. Ett?--?
JOHANNES. Ett? sin? olet niin--niin ihmeen kaunis, Anna Liisa.
ANNA LIISA. Sit?k? vaan?
JOHANNES. Ei, viel? min? sanon muutakin. Sanon senkin, ettei koko maailmassa ole toista sinun vertaistasi tytt??, ei miss??n suhteessa.
ANNA LIISA. Voi, Johannes, tuohan se minua juuri--
JOHANNES. El? keskeyt?, anna minun puhua loppuun.--Ei miss??n suhteessa, niinkuin jo sanoin. N?es, nyt puhun min?kin vakavasti. Tied?tk?s, Anna Liisa, mik? se oli, joka sinussa miellytti minua viel? enemm?n--paljon, paljon enemm?n kuin kauneutesi ja solakka vartalosi? Se oli juuri tuo hiljainen, tasainen olentosi. Sin? olit minusta ihan toisenlainen kuin muut nuoret. Paljon syvempi, paljon kehittyneempi. Niinkuin sinulla olisi ollut enemm?n tunteita ja enemm?n ajatuksia kuin muilla kell??n. Ja niinkuin sin? olisit ollut paljon ylemp?n? meit? muita--
ANNA LIISA. Ei--ei! Johannes, lopeta jo.
JOHANNES. Niin, henkisesti ylemp?n?, tarkoitan, henkisesti ja siveellisesti--
ANNA LIISA. El? puhu noin. Sin? masennat minut.
JOHANNES. Mik? on totta, se on totta.
ANNA LIISA. Ei, se ei ole totta. Min? en ole muita parempi--huonompi, p?invastoin. Se minua juuri kauhistuttaa, kun sin? luulet minusta niin liian paljon hyv??.
JOHANNES. Kas nyt! Luuletkos, ett? olisin sinuun rakastunut, ellen olisi uskonut sinusta hyv???
ANNA LIISA. Seh?n se on!
JOHANNES. Taikka ett? olisin sinuun n?in yh? enemm?n kiintynyt, jos olisin tullut muuta kokemaan?
ANNA LIISA. Min? koetan olla hyv?, Johannes. Min? koetan tehd? parastani.
JOHANNES. Sinun ei tarvitse koettaa. Sin? olet hyv? ilmankin. Sin? et osaa olla muuta kuin hyv?. No, mit? nyt, Anna Liisa? Sinullahan on kyynelet silmiss?si?
ANNA LIISA. Eik?s mit?!
JOHANNES. Ihan selv?sti. El? v?it? vastaan, n?enh?n min?.
ANNA LIISA. Nep? kuivuvat siihen paikkaan. Nyt niit? ei en?? olekaan. Onkosta?
JOHANNES. Ei. Enk? min? p??st? niit? sen koomin tulemaan, en vaikka! Kas noin! Istu siin? nyt kauniisti, ett? saan katsella sinua. Herran terttu, kuinka ihana sin? olet! Aivan tekisi mieli pusertaa sinut--m?s?ksi.
ANNA LIISA. No, no, Johannes--tyydyh?n sent??n v?hemp??n.
JOHANNES. Kuulepas, Anna Liisa, kun kysyn sinulta jotain.
ANNA LIISA. No, mit?h?n tuo olisi?
JOHANNES. Pid?tk? sin? minusta oikein, oikein paljon?
ANNA LIISA. Taas tuota samaa. Kuinka monasti sit? oletkaan jo kysynyt?
JOHANNES. En kysy en?? kuin t?m?n kerran.
ANNA LIISA. Ja jos nyt vastaisin, ett? en pid?, niin mit? sitten?
JOHANNES. Niin min? en sinua uskoisi, kun silmist?si luen toista.
ANNA LIISA. Miksi sitten aina kyselet, koska hyvin tied?t muutenkin.
JOHANNES. Kun niin mielell?ni tahtoisin kuulla sen omasta suustasi uudelleen ja yh? uudelleen.--Mutta oikeastaan minun pitikin kysy? nyt v?h?n toisin. Min?, n?es, olen niin usein miettinyt sit?, ett? oletkohan sin? koskaan pit?nyt muista kuin minusta? Vai olinko min? ensimm?inen mies, johon sin? rakastuit?
ANNA LIISA. Oletko kuullut jotain semmoista?
JOHANNES. En ole kuullut, muuten min? vain.
ANNA LIISA. Muutenko sin? vain? Ilman mit??n aihetta?
JOHANNES. Niin--eih?n minulla ole aihetta v?h??k??n. Mutta sittenkin--! Sittenkin olen utelias tiet?m??n, kuinka sen asian laita oikeastaan on? Minulla, n?es, mahtaa olla v?h?n taipumusta mustasukkaisuuteen. En soisi, ett? kukaan muu mies sinua miellytt?isi.
ANNA LIISA. Ei miellyt?k??n. Ei nyt, eik? edesp?in, saat luottaa siihen.
JOHANNES. Mutta aikaisemmin? Ennen minua? Miellyttik? silloin?
ANNA LIISA. Silloin olin vaan lapsi. Ymm?rt?m?t?n lapsi. Vastahan min? hiljan t?ytin kaksikymment? vuotta.
JOHANNES. Niin, se on totta. Lapsi sin? olit silloin viel?. Hiljainen, vakava, ajatteleva lapsi, et mik??n tavallinen tytt?huitukka, jonka tunteet lehahtelevat sinne t?nne. Minua sin? vaan olet rakastanut, et ket??n muuta! Se tieto tekee niin hyv??. Uskotko, ett? olen nyt kahta vertaa onnellisempi?
ANNA LIISA . Niin, Johannes--
JOHANNES. Mit? sin? kiemurtelet siin?? Uskotko, sano?
ANNA LIISA. Kyll?--mutta p??st? minut jo pois, p??st?, hyv? Johannes.
JOHANNES. Mihin sinulla on kiire?
ANNA LIISA. Kangasta luomaan. Eih?n tule vihkim?leninki valmiiksi t?ll? tavoin.
JOHANNES. Niin, vihkim?leninki! Ajatteles, ett? meill? kolmen viikon per?st? on h??t! Kuuletko, kolmen viikon per?st?, siihen ei ole kuukauttakaan en??. Ei, ei, min? en laske sinua pois, ennenkuin kiedot k?tesi kaulaani ja puristat oikein kovasti. Sin? et koskaan minua hyv?ile, Anna Liisa, mutta nyt sinun t?ytyy, ei auta muu.
ANNA LIISA. Johannes--voi, mink?lainen sin? olet!
JOHANNES. Niin, niin, k?si kaulaan, et siit? v?hemm?ll? p??se. Ja toinenkin k?si, noin ik??n. Ja purista nyt kovasti--muuten puristan min? sinua niin ett? ?l?hd?t. Kolmen viikon per?st? min? sinut vien omaan kotiini--uskotko sen!
HUSSO . Voi, surma, sit? rakkautta!
ANNA LIISA . Husso!
HUSSO. Niin, Hussohan min? olen.
JOHANNES. Mit? te siell??
HUSSO. En muuta kuin katselen ja ihmettelen.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page