Read Ebook: Ylösnousemus III by Tolstoy Leo Graf J Rnefelt Arvid Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 593 lines and 26039 words, and 12 pages

Kirj.

Leo Tolstoi

Tekij?n luvalla suomentanut Arvid J?rnefelt

Joukkokunta, jonka mukana Maslova matkusti, oli jo kulkenut noin viisi tuhatta virstaa. Permiin asti Maslova matkusti rautatiet? ja h?yrylaivalla rikoksentekij?in seurassa, ja vasta t?ss? kaupungissa Nehljudofin onnistui saada h?net siirretyksi valtiollisten joukkoon, kuten Bogoduhofskaja, joka matkusti samassa joukkokunnassa, oli h?nelle neuvonut.

Matka Permiin asti oli ollut sangen raskas sek? ruumiillisessa ett? henkisess? suhteessa. Oli ahdasta, likaista ja paljon sy?p?l?isi?, jotka eiv?t antaneet mit??n rauhaa, ja henkisesti taas oli yht? paljon haittaa miehist?, jotka sy?p?l?isten tavoin vaihtuivat jokaisessa majoituspaikassa, mutta olivat yht? tungettelevaiset ja tarttuvaiset joka paikassa, eiv?tk? antaneet mit??n rauhaa. Mies- ja naisvankien, vartijain, sotamiesten keskuudessa olivat irstaiset tavat niin juurtuneet, ett? jokaisen ja eritt?inkin nuoren naisen t?ytyi olla alituisesti varuillaan, ellei h?n tahtonut k?ytt?? nais-asemaansa edukseen. Ja t?m? alituisen pelon- ja taistelunalaisuus oli hyvin raskas kantaa. Maslova oli eritt?inkin hy?kk?ysten uhrina sek? ulkonaisen vieh?tt?vyytens? ett? kaikille tunnetun entisyytens? vuoksi. Kun h?n nyt ehdottomasti torjui jokaisen miehen ahdistelemisia, pitiv?t n?m?t sit? loukkauksena ja olivat h?nelle suutuksissaan. H?nell? oli kuitenkin v?h?n apua siit?, ett? Fedosja ja Taras olivat l?heisyydess?. Taras oli saanut tiet??, ett? h?nen vaimoansa ahdisteltiin; h?n oli sent?hden pyyt?nyt p??st? vangituksi voidakseen puolustaa t?t?, ja matkusti nyt Nishninovgorodista saakka vankina rikoksentekij?in joukossa.

Siirtyminen valtiollisten joukkoon paransi Maslovan aseman kaikissa suhteissa. Puhumattakaan siit?, ett? valtiolliset olivat paremmin sijoitetut, saivat parempaa ruokaa ja v?hemm?n raakuutta osakseen, parani h?nen asemansa viel? siin?kin, ett? noista miesten ahdistelemisista tuli loppu, ja h?n saattoi nyt el?? ilman ett? h?nelle joka hetki muistutettiin sit? entisyytt?, jota h?n nyt niin halusi unohtaa. Mutta t?m?n siirtymisen p??etu oli siin?, ett? h?n tutustui muutamiin henkil?ihin, joilla oli h?neen suuri ja mit? jalostuttavin vaikutus.

Majoituspaikoissa oli Maslovan lupa sijoittua valtiollisten kanssa, mutta matkustaa h?nen piti rikoksentekij?in seurassa, koska h?n ei ollut mitenk??n sairas. N?in h?n oli kulkenutkin aina Tomskista asti. Yhdess? h?nen kanssaan kulki, niinik??n jalkasin, kaksi valtiollista: Maria Pavlovna Stshetinina, tuo sama kaunis lempe?- ja pulleasilm?inen neiti, joka oli ihastuttanut Nehljudofia, kun t?m? oli ollut Bogodubofskajaa tapaamassa, ja viel? er?s Jakutin piiriin l?hetetty Simonson, se sama musta, pitk?tukkainen mies, jolla oli silm?t niin syv?ll? otsan alla ja jonka Nehljudof niinik??n oli samassa tilaisuudessa huomannut. Maria Pavlovna teki matkaa jalkasin sen johdosta, ett? oli luovuttanut oman vankkuripaikkansa er??lle raskaudentilassa olevalle naisvangille; Simonson taas sen johdosta, ett? h?n piti v??r?n? k?ytt?? hyv?kseen s??tyoikeuksia. Erill??n muista valtiollisista, jotka tulivat my?hemmin vankkureilla, l?ksiv?t n?m? kolme liikkeelle rikollisten kanssa varhain aamulla. N?in tapahtui my?skin viimeisest? majoituspaikasta l?hdett?ess? ennen suurta kaupunkia. Joukkokunnan oli vastaanottanut uusi vartioupseeri.

Oli varhainen, sateinen syyskuun aamu. Milloin tuli lunta, milloin tihkui r?nt?? kylm?n tuulen mukana. Kaikki joukkokunnan vangit--400 mies- ja noin 50 naisvankia--olivat jo majoituspaikan pihalla. Toiset h??riv?t vartioaliupseerin ymp?rill?, joka jakeli kopin vanhimmille muonarahoja kahdeksi vuorokaudeksi; toiset ostelivat sy?t?v?? pihalle lasketuilta kauppiailta. Rahojen laskeminen, osteleminen ja myyminen synnytti keskeym?tt?m?n sorinan vankien joukossa.

Katjusha ja Maria Pavlovna, molemmat saappaissa ja puoliturkeissa, huivit p??ss?, tulivat majoitustalosta ulos pihalle ja meniv?t ruokakauppiaiden luo, jotka toinen toisensa vieress? istuivat tuulen suojassa ja tarjoilivat tavaraansa: tuoretta leip?piirakkaa, kalaa, makaroonia, puuroa, paistikasta, lihaa, munia, maitoa; olipa er??ll? paistettu porsaskin.

Simonson guttaperkkanutussaan ja gummikalossissaan, jotka h?n oli nauhoilla kiinnitt?nyt villasukkiensa p??lle , oli my?skin pihalla odottamassa l?ht??. H?n seisoi ovella, kirjoitellen muistikirjaansa ajatusta, joka oli h?ness? syntynyt: >>Jos bakterio>>, kirjoitti h?n, >>tarkastelisi ja tutkisi ihmisen kyntt?, pit?isi se ihmist? elimett?m?n? olentona. Samoin pid?mme mekin maapalloa, tarkastellessamme sen kuorta, elimett?m?n? olentona. Se on v??rin>>.

Ostettuaan munia, naulan rinkil?it?, kalaa ja tuoretta vehn?leip??, asetteli Maslova n?it? s?kkiin, sillaikaa kuin Maria Pavlovna maksoi kauppiaille. Samassa syntyi vankien keskell? liikett?. Kaikki hiljeni, ja ihmiset alkoivat asettua riviin. Upseeri ilmestyi ja antoi viimeisi? m??r?yksi?ns? ennen l?ht??.

Kaikki k?vi vanhaan tapaansa: miehet lueteltiin, kahleitten eheys tutkittiin ja parit yhdistettiin k?siraudoilla. Mutta ?kki? kuului ?k?nen p??llik?n ??ni, kuului l?im?yksi? vasten ihmisruumista ja lapsen huutoa. Hetkeksi oli kaikki hiljaa, mutta sitten syntyi v?kijoukossa tukahdettu nurina. Maslova ja Maria Pavlovna l?ksiv?t melupaikalle.

P??sty??n sinne Maria Pavlovna ja Katjusha n?kiv?t seuraavaa: upseeri, p?n?kk? ihminen, jolla oli suuret vaaleat viikset, hieroskeli vihasena vasemmalla k?dell??n oikeata k?mment??n, johonka koski siksi, ett? oli sill? ly?nyt niin kovasti vangin kasvoihin, ja huusi herke?m?tt? h?vytt?mi?, raakoja haukkumasanoja. H?nen edess??n seisoi lyhyess? vankitakissa ja viel? lyhyemmiss? housuissa pitk?, laiha vanki, puoli p??t? paljaaksi ajeltuna. T?m? pyyhki toisella k?dell??n veriin ly?tyj? kasvojaan ja toisella huiviin k??ritty? kimakasti huutavaa tytt?lasta.

--Kyll? min? sinut, , opetan mokisemaan , vie se akoille,--kiljui upseeri.--Rautoihin!

Upseeri vaati yhteissellil?isen k?sirautoihin pantavaksi. T?m? oli kaiken matkaa kantanut syliss??n tytt??, jonka h?nen Tomskissa lavantautiin kuollut vaimonsa oli h?nen huostaansa j?tt?nyt, kuten vangit kertoivat. Mies oli koettanut selitt??, ettei k?siraudoissa voinut lasta kantaa. Mutta upseeri oli pahalla p??ll?, ?k?mystyi ja l?i uppiniskaisen vangin veriin.

Vastap??t? tuota pahoinpidelty? miest? seisoi vartiosotamies ja vahva mustapartainen vanki, toisessa k?dess? raudat ja synk?sti katsellen silm?kulmiensa alta milloin upseeriin milloin ly?tyyn toveriinsa ja t?m?n tytt??n. Upseeri toisti vartiosotamiehelle k?skyns?, ett? tytt? oli otettava pois is?lt?. Vankien joukossa yltyi murina yltymist??n.

--Tomskista saakka ei ole tarvinnut rautoja pit??,--kuului k?he? ??ni takariveist?.--Eih?n se ole mik??n koiran pentu, lapsihan se on.

--Mihink? h?n lapsensa panisi? Onkos se nyt laitaa tuommoinen,--sanoi viel? joku.

--Kuka uskaltaa purista?--kiljasi upseeri vimmoissaan ja hy?kk?si laumaan,--kyll? min? sinut opetan! Kuka se oli? Sin?k?? Sin?k??

--Kaikkihan nuo sanovat...--sanoi leve?harteinen, lyhytkasvuinen vanki.

Mutta h?n ei p??ssyt p??h?n. Upseeri alkoi molemmin k?sin l?iski? h?nt? kasvoihin.--Vai te kapinoimaan? Kyll? min? n?yt?n teille kuinka kapinoidaan. Ammutan teid?t kuin koirat, enk? saa siit? muuta kuin kiitoksia p??llik?ilt?ni. Ota tytt?!

V?kijoukko vaikeni. Yksi sotamiehist? tempasi ep?toivoisesti huutavan tyt?n is?n sylist?, toinen alkoi panna vangin k?si? rautoihin. Vanki ojensi n?yr?n? k?tens?.

--Vie akoille,--huusi upseeri sotamiehelle selvitellen miekkansa kannatin-hihnoja.

Tytt? yritteli vapauttamaan k?t?si?ns? huivin alta ja parkui kohti kulkkua, kasvot vertynein?. V?kijoukosta erkani Maria Pavlovna ja l?hestyi sotamiest?, joka vei tytt??.

--Herra upseeri, antakaa minun kantaa lasta. Sotamies pys?htyi.

--Kuka sin? olet?--kysyi upseeri.

--Min? olen valtiollinen.

Maria Pavlovnan kauniit kasvot ja nuo erinomaiset pullistuvat silm?t n?yttiv?t vaikuttavan upseeriin, . H?n katsahti Maria Pavlovnaan vaijeten, ik??nkuin olisi jotain punninnut.

--Minulle se on yhdentekev??, kantakaa jos tahdotte. Kyll? teid?n kelpaa s??li?, mutta kuka vastaa karkulaisista?

--Kuinka h?n karkuun p??sisi tytt? syliss??--sanoi Maria Pavlovna.

--Ei minulla ole aikaa teid?n kanssanne l?rp?tell?. Siin? on, ottakaa!

--K?skettek? antamaan?--kysyi sotamies.

--Anna.

--Tule minun syliini,--puhui Maria Pavlovna, koettaen viekotella tyt?n luokseen.

Mutta tytt? yh? riuhtoi itse?ns? irti sotamiehen sylist? is??n p?in ja huusi eik? tahtonut menn? Maria Pavlovnan syliin.

--Odottakaas, Maria Pavlovna, kyll? se tulee minun syliini,--sanoi nyt Maslova hakien vesirinkil?? pussista.

Tytt? tunsi Maslovan ja n?hty??n h?net sek? rinkil?n meni h?nen syliins?.

Kaikki hiljeni. Portit avattiin, joukkokunta purkautui ulkopuolelle ja j?rjestyi riveihin; vartiov?ki luetteli taas kaikki; s?kit asetettiin sijoilleen ja sidottiin, sairaat ja heikot nostettiin paikoillensa. Maslova asettui tytt? syliss? naisten joukkoon Fedosjan rinnalle. Simonson, joka oli kaiken aikaa seurannut tapausten menoa, tuli pitkin askelin, p??tt?v?isesti upseerin luo, joka oli juuri antanut viimeiset m??r?yksens? ja oli istuutumassa ajopeliins?.

--Olette menetelleet huonosti, herra upseeri,--sanoi Simonson.

--Laittautukaa paikallenne, se ei kuulu teihin.

--Minun asiani oli sanoa teille, ja min? sanoin, ett? menettelitte huonosti,--sanoi Simonson katsoen tuuheitten kulmakarvojensa alta tuikeasti upseerin silmiin.

--Onko kaikki valmiina? Eteenp?in mars!--komensi upseeri huolimatta Simonsonista, ja nojautuen kuskisotamiehen olkap??h?n kiipesi rattaille. Joukkokunta l?ksi liikkeelle ja tuli likaiselle, molemminpuolin ojitetulle tielle, joka k?vi tihe?n mets?n halki.

Kuusi vuotta kest?neen irstaisen, ylellisen ja hienostuneen kaupunkiel?m?n ja kaksikuukautisen rikoksentekij?in seurassa vietetyn vankilassaolon j?lkeen tuntui Katjushasta el?m? nyt valtiollisten seurassa, huolimatta kaikista niist? vaikeuksista, joita heid?n oli kest?minen, hyvinkin hyv?lt?. Jalkasin tehty 20--30 virstan matka, hyv?n ruuan ja p?iv?n lepuun ohella kahden p?iv?n kulkemisen j?lkeen, vahvistivat h?nt? ruumiillisesti; ja yhteys uusien toverien kanssa avasi h?nelle semmoisia el?m?naloja, joista h?nell? ei ollut ennen k?sityst?k??n. Semmoisia mainioita ihmisi?, kuten h?n sanoi, kuin ne, joiden kanssa h?n nyt teki matkaa, ei h?n ollut ennen tuntenut eik? voinut mieleens? kuvaillakaan. >>Ja min? hullu, kun itkin ett? minut tuomittiin>>, puhui h?n. >>Ik?ni on minun Jumalaa kiitt?minen. Olen saanut tiet?? semmoista mist? en olisi muuten ikin?ni tiet?nyt>>. Hyvin helposti ja ilman enempi? j?rjenponnistuksia h?n ymm?rsi ne aiheet, jotka olivat n?ille ihmisille m??r??vi?, ja ollen kansan lapsi, h?n t?ydellisesti hyv?ksyi ne. H?n ymm?rsi, ett? n?m?t ihmiset nousivat kansan puolesta herrass??tyisi? vastaan; ja se seikka, ett? n?m?t ihmiset itse olivat herrass??tyisi? ja panivat kuitenkin alttiiksi etuoikeutensa, vapautensa jopa henkens?kin kansan edest?, saattoi h?net suuresti kunnioittamaan ja ihailemaan heit?.

Kaikkia uusia tovereitaan h?n ihaili, mutta ennen muita h?n kuitenkin ihaili Maria Pavlovnaa, eik? ainoastaan ihaillut, vaan rakasti h?nt? erityisell? kunnioittavalla ja innokkaalla rakkaudella. H?nt? ihmetytti, ett? tuo kaunis neiti, vaikka oli rikkaasta kenraalin talosta ja osasi kolmea kielt?, k?ytt?ytyi kuin tavallinen ty?nainen, antoi toisille pois kaikki, mit? h?nen rikas veljens? h?nelle l?hetti, pukeutui ihan yksinkertaisesti jopa k?yh?stikin, eik? pannut mit??n huomiota kauneuteensa. Tuo piirre, ettei h?n nimeksik??n koettanut vieh?tt??, ihmetytti erityisesti ja sent?hden veti Maslovaa h?nen puoleensa. Maslova n?ki, ett? Maria Pavlovna tiesi, jopa oli hyvill??nkin kauneudestaan, eik? kuitenkaan ollut mill??nk??n siit? vaikutuksesta, mink? h?nen ulkomuotonsa teki miehiin, vaan p?invastoin pelk?si sit? ja suorastaan kammoi rakastumisia. H?nen miespuoliset toverinsa, jotka tiesiv?t t?st?, jos kiintyiv?tkin h?neen, eiv?t uskaltaneet osoittaa sit? h?nelle, ja kohtelivat h?nt? kuin miestoveriaan; mutta tuntemattomat usein kiusasivat h?nt?, ja n?ist? h?n p??si ainoastaan suuren ruumiillisen voimansa avulla, josta h?n oli sangen ylpe?.

--Kerran min?,--kertoi h?n nauraen Katjushalle,--kun yksi herrasmies minua ahdisteli kadulla eik? meinannut p??st??, ravistelin sit? niin ett? se pel?styi ja p?tki tiehens?.

Vallankumouksellisten joukkoon h?n oli yhtynyt, kertomuksensa mukaan, siit? syyst?, ett? oli lapsuudestaan asti tuntenut inhoa herrasv?en el?m??n, ja oli aina rakastanut yksinkertaisten ihmisten el?m??. H?nt? oli aina nuhdeltu siit?, ett? h?n viihtyi piikain kamarissa, ky?kiss?, tallissa, vaan ei sis?huoneissa.

--Piikojen ja kuskien kanssa minun oli hauska olla, mutta meik?l?isten herrojen ja neitien kanssa ik?v?,--kertoi h?n.--Sittemmin, kun aloin ymm?rt??, huomasin, ett? meid?n el?m?mme oli ihan huono, ?iti? ei minulla ollut, is?st? en min? pit?nyt, ja niinp? min? yhdeks?ntoista vuotiaana menin toverini kanssa tehtaan ty?h?n.

Tehtaasta tultuaan h?n asui maalla, sitten matkusti kaupunkiin ja tuli vangituksi er??ss? kortteerissa, miss? oli salainen kirjapaino. H?net tuomittiin pakkot?ihin Siperiaan. Maria Pavlovna ei ollut kertonut koskaan itse, mutta Katjusha oli saanut kuulla muilta, ett? h?n oli pakkot?ihin tuomittu sen johdosta, ett? oli ottanut syykseen laukauksen, jonka yksi vallankumouksellisista oli kotitarkastuksen aikana pime?ss? ampunut.

Siit? saakka kuin Katjusha tutustui Maria Pavlovnaan, huomasi h?n, ett? t?m?, olipa miss? ja millaisissa olosuhteissa tahansa, ei milloinkaan ajatellut itse?ns?, vaan aina oli huolissaan siit?, miten saisi palvelluksi tai autetuksi toisia joko suuressa tai v?h?ss?. Yksi h?nen tovereistaan, Novodrof, sanoi pilalla h?nen harjoittavan hyv?ntekev?isyytt? urheiluna. Ja se oli totta. Kuten mets?st?j?lle pyyn l?yt?minen, oli koko vieh?tin h?nen el?m?ss??n tilaisuuden l?yt?minen palvellakseen muita. Ja t?m? urheilu muuttui tavaksi, muuttui h?nen varsinaiseksi ty?kseen. Ja h?n teki sit? niin luonnollisesti, ett? kaikki, jotka tunsivat h?net, eiv?t en?? kehuneet h?nt? siit?, vaan vaativat sit? h?nelt?.

Ensimm?lt?, kun Maslova tuli heid?n joukkoonsa, tunsi Maria Pavlovna inhoa h?nt? kohtaan. Katjusha huomasi sen, mutta sitten my?skin huomasi, kuinka Maria Pavlovna pakoitti itse?ns? muuttamaan k?yt?st??n ja alkoi kohdella h?nt? hyvin hell?sti ja hyv?sti. Ja t?m? hellyys ja hyvyys, jotka tulivat n?in erinomaisen olennon puolelta, koski niin syv?lt? Maslovaan, ett? h?n koko syd?mmell??n antautui h?nelle, tiet?m?tt??n omisti h?nen mielipiteens? ja tahtomattaan kaikessa h?nt? matki.

T?m? Katjushan altis rakkaus liikutti Maria Pavlovnaa ja h?nkin kiintyi Katjushaan. N?it? naisia liitti toisiinsa viel? heid?n yhteinen inhonsa sukupuolirakkauteen. Toinen inhosi t?t? rakkautta sen johdosta, ett? oli kokenut sen koko hirveyden, toinen taas, kun ei ollut sit? koskaan kokenut ja sent?hden piti sit? k?sitt?m?tt?m?n? ja yhtaikaa my?skin inhoittavana ja ihmisarvoa loukkaavana.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet