Read Ebook: Ylösnousemus III by Tolstoy Leo Graf J Rnefelt Arvid Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 593 lines and 26039 words, and 12 pages

T?m? Katjushan altis rakkaus liikutti Maria Pavlovnaa ja h?nkin kiintyi Katjushaan. N?it? naisia liitti toisiinsa viel? heid?n yhteinen inhonsa sukupuolirakkauteen. Toinen inhosi t?t? rakkautta sen johdosta, ett? oli kokenut sen koko hirveyden, toinen taas, kun ei ollut sit? koskaan kokenut ja sent?hden piti sit? k?sitt?m?tt?m?n? ja yhtaikaa my?skin inhoittavana ja ihmisarvoa loukkaavana.

T?m? Maria Pavlovnan vaikutus oli toinen niist? vaikutuksista, joiden alainen Maslova oli. Se syntyi siit?, ett? Maslova kiintyi Maria Pavlovnaan. Toinen oli Simonsonin vaikutus. Ja t?m? vaikutus syntyi siit?, ett? Simonson kiintyi Maslovaan.

Kaikki ihmiset el?v?t ja toimivat osaksi omien, osaksi vierasten ajatusten ohjaamina. Siin?, mik?li ihmiset el?v?t omien ajatustensa ohjaamina ja mik?li vierasten, on yksi t?rkeimmist? erotuksista ihmisten v?lill?: toiset ihmiset useimmiten k?ytt?v?t omia ajatuksiaan niinkuin jotakin j?rjen leikki?, k?ytt?v?t ymm?rryst??n niinkuin vauhtipy?r??, josta on v?litysremmi otettu pois, mutta teossa noudattavat vieraiden ihmisten ajatuksia,--yleisi? tapoja, lakia; toiset taas pit?v?t omia ajatuksiaan kaiken toimintansa p??vaikuttimina, melkein aina kuuntelevat oman j?rkens? vaatimuksia ja tottelevat sit?, ainoastaan ani harvoin--tarkoin punnittuansa--noudattaen sit?, mit? muut ovat p??tt?neet. Semmoinen mies oli Simonson. H?n punnitsi ja p??tti kaikki j?rkens? avulla, ja mink? kerran p??tti, sen t?yttikin.

Niinp? h?n jo lyseolaisena ollessaan p??tti, ett? h?nen is?ns?, entisen makasiinivirkamiehen ansaitsema omaisuus on ansaittu ep?rehellisesti, ja sent?hden h?n ilmoitti is?lle, ett? t?m? omaisuus oli annettava kansalle. Kun is? ei ottanut h?nt? kuullakseen, vaan p?invastoin ankarasti nuhteli, l?ksi h?n talosta eik? en?? k?ytt?nyt hyv?kseen is?n varoja. P??tetty??n, ett? kaikki olemassa oleva paha saa alkunsa kansan sivistym?tt?myydest?, h?n yliopistosta tultuaan yhtyi kansanvaltaisiin, rupesi opettajaksi er??seen kyl??n ja rohkeasti julisti sek? oppilaille ett? talonpojille kaikkea sit?, mit? piti oikeana, ja kielsi sen, mit? piti valheellisena.

H?net vangittiin ja haastettiin oikeuden eteen.

Oikeudenk?ynnin aikana h?n tuli siihen p??t?kseen, ettei tuomarilla ollut oikeutta h?nt? tuomita ja h?n lausui t?m?n ajatuksensa julki. Kun tuomarit eiv?t suostuneet t?h?n, vaan jatkoivat oikeudenk?ynti?, niin h?n p??tti parhaaksi olla vastaamatta heid?n kysymyksiins?, ja olikin siit? pit?en vaiti. H?n l?hetettiin Arkangelin l??niin. Siell? h?n muodosti itselleen uskonnollisen opin, joka tuli kaikkien h?nen tekojensa m??r??j?ksi. T?m?n uskonnollisen opin mukaan maailmassa oli kaikki tyyni elollista, eik? mit??n kuollutta ollut olemassa, kaikki esineet, joita me pid?mme kuolleina, elimett?min?, olivat ainoastaan suuren, meille k?sitt?m?tt?m?n elimist?n osia, ja sent?hden ihmisen teht?v?, h?nen ollessa suuren elimist?n osana, on kannattaa t?m?n elimist?n ja sen kaikkien elollisten osien el?m??. Sent?hden h?n piti rikoksena h?vitt?? sit?, mik? el??: h?n ei hyv?ksynyt sotia, ei kuolemanrangaistuksia, eik? mink??nlaista ihmisten tai edes elukkainkaan tappamista. Avioliiton suhteen h?nell? niinik??n oli omat periaatteensa. H?n ajatteli, ett? ihmissuvun lis??minen on vaan alempi aste ihmisen toiminnasta, ylempi aste on jo olemassa olevan el?m?n palveleminen. T?t? aatetta vahvisti h?nen mielest??n se tosiasia, ett? veress? l?ytyy niin sanottuja fagosiittej?. Naimattomat ihmiset olivat h?nen mielest??n juuri noita fagosiittej?, joiden teht?v?n? oh palvella elimist?n heikkoja, sairastuneita osia. Siit? pit?en h?n alkoikin el?? niinkuin oli p??tt?nyt, vaikka oli ennen nuorempana joskus viett?nyt siveet?nt? el?m??. H?n piti itse??n samoin kuin Maria Pavlovnaa maailmallisina fagosiittein?.

H?nen rakkautensa Katjushaan ei ollut ristiriidassa t?m?n aatteen kanssa, sill? h?n rakasti platoonisesti, arvellen, ettei t?mm?inen rakkaus h?iritse, vaan p?invastoin viel? enemm?n innostuttaa tuohon fagosiitilliseen heikkojen palvelemiseen.

Mutta paitsi sit?, ett? h?n ratkaisi omin p?in siveytt? koskevat kysymykset, h?n ratkaisi omin p?in my?skin enimm?t k?yt?nn?lliset kysymykset. Kaikkiin k?yt?nn?llisiin asioihin n?hden h?nell? oli omat teoriansa. Oli s??nt?j? siit?, kuinka monta tuntia oli ty?skennelt?v?, mit? sy?t?v?, miten pukeuduttava, miten l?mmitett?v? uunia ja miten valaistava huoneita.

T?m?n ohella Simonson oli sangen ujo toisten ihmisten parissa ja ylen vaatimaton. Mutta kun h?n kerran jotain p??tti, ei h?nt? en?? mik??n voinut pid?tt??.

Ja h?nell?p? nyt oli suuri vaikutus Maslovaan sen kautta ett? h?n t?t? rakasti. Maslova tajusi hyvin pian asianlaidan naisellisella vaistollaan, ja tieto, ett? h?n oli voinut her?tt?? rakkautta noin erinomaisessa ihmisess?, nosti h?nt? h?nen omissa silmiss??n. Nehljudof tarjosi h?nelle avioliittoa ylev?mielisyydest? ja sen johdosta, mit? oli ennen tapahtunut; mutta Simonsen rakasti h?nt? semmoisena kuin h?n oli nyt, ja rakasti vaan siksi ett? rakasti. Paitsi sit? Maslova tunsi, ett? Simonson pit?? h?nt? harvinaisena, kaikista muista eroavana naisena, jolla oli erikoisia, korkeita siveellisi? ominaisuuksia. Ei Maslova tarkalleen tiennyt, mit? ominaisuuksia Simonson nimenomaan h?ness? oli l?yt?nyt, mutta varmuuden vuoksi, ettei tulisi pett?neeksi h?nt?, koetti kaikin voimin her?tt?? itsess??n parhaimpia ominaisuuksia, mit? suinkin taisi mieleens? kuvailla. Ja t?m? seikka pani h?net koettamaan saavuttaa niin suurta hyvyytt? kuin suinkin mahdollista.

T?m? kehitys oli saanut alkunsa jo vankilassa, kun h?n ollessaan valtiollisten vankien yhteisess? vierashuoneessa oli huomannut Simonsonin eritt?in itsepintaisen katseen tuolta syv?lt? otsan alta, tuuheitten kulmakarvain takaa, hyvist?, tummansinisist? silmist?. Jo silloin h?n oli huomannut, ett? tuo ihminen on erinomainen ja erinomaisesti katsoo h?nt?, oli huomannut miten kummallisesti ja silmiinpist?v?sti samoihin kasvoihin oli yhtynyt sek? ankaruus, joka ilmausi t?r?tt?v?st? tukasta ja rypistyvist? silm?kulmista, lapsellinen hyv?nsuopuus ja ilmeen viattomuus. Sitten n?ki h?n Simonsonin uudelleen Tomskissa, kun h?net oli siirretty valtiollisten joukkoon. Ja vaikkeiv?t he olleet vaihtaneet sanaakaan kesken??n, oli siin? silm?yksess?, jolla he katsahtivat toisiinsa, tunnustus, ett? he muistavat toisiaan ja ovat toisilleen t?rke?t. Mit??n merkitt?v?? keskustelua ei heid?n v?lill??n j?lest?k??n p?in ollut, mutta Maslova tunsi, ett? Simonsonin puhe, silloin kun h?n oli mailla, tarkoitti h?nt?, ett? Simonson puhui h?nt? varten ja koetti sit? varten lausua ajatuksensa niin selv?sti kuin suinkin. He l?hestyiv?t toisiansa eritt?inkin siit? pit?en kuin Simonson alkoi kulkea jalkasin tavallisten rikoksentekij?in matkassa.

Nishninovgorodista Permiin asti ei Nehljudofin onnistunut tavata Katjushaa kuin vaan kaksi kertaa: ensim?isen kerran Nishninovgorodissa, ennenkuin vangit sijoitettiin proomuun, ja toisen kerran Permiss?, vankilan konttorissa. Ja molemmilla kerroilla Katjusha, oli tuntunut suljetulta eik? suopealta. Nehljudofin kysymykseen: oliko h?nen hyv? olla ja eik? h?n jotain tarvitsisi, vastasi h?n v?ltellen, ympyrj?isesti ja h?ness? tuntui Nehljudofin mielest? sit? samaa vihollismielist? moitteenhalua, mik? oli h?ness? ennenkin ilmaantunut. Ja t?m? h?nen synkk? mielialansa, joka johtui silloin vaan noista miesten ahdistelemisista, vaivasi Nehljudofia. H?n pelk?si, ettei vaan ne raskaat ja turmelevat olot, joissa Katjusha matkan aikana oli, saattaisi h?nt? j?lleen siihen sis?lliseen hajaannukseen ja ep?toivon tilaan, jossa Katjusha aina vihasi h?nt? ja joi ja poltti unohtaakseen kaikki. Mutta Nehljudof ei voinut mitenk??n auttaa h?nt?, sill? alkupuolella matkaa ei Nehljudof ollut tilaisuudessa usein tavata h?nt?. Vasta sitten kuin Katjusha siirrettiin valtiollisten joukkoon, p??si Nehljudof kokonaan n?ist? ep?ilyksist??n ja joka tapaaman per?st? alkoi h?ness? huomata yh? varmistuvaa sis?llist? mielenmuutosta, jota Nehljudof niin syd?mmest??n halusi h?ness? n?hd?. Ensikerran Tomskissa tavatessa oli h?n taas samallainen kuin oli ollut ennen matkalle l?ht??. H?n ei mennyt nyrpe?n n?k?iseksi eik? h?mmentynyt n?hty??n Nehljudofin, vaan p?invastoin iloisesti ja yksinkertaisesti kiitti h?nt? siit?, mit? Nehljudof oli h?nen hyv?kseen tehnyt, ja eritt?inkin siit?, ett? oli toimittanut h?net niiden ihmisten yhteyteen, joiden seurassa h?n nyt oli.

Kaksikuukautisen matkustuksen j?lkeen n?kyi h?ness? tapahtunut muutos jo h?nen ulkomuodossaankin. H?n laihtui, p?ivettyi, v?h?n niinkuin vanheni; silm?in ja suun pielet meniv?t pieniin ryppyihin, hiuksiaan h?n ei en?? laskenut otsalle, vaan sitoi huivin alle, eik? h?nen puvussaan yht? v?h?n kuin muussakaan k?yt?ksess??n ollut entisi? keikailemisen merkki?. Ja t?m? h?ness? tapahtunut ja yh? jatkuva muutos tuotti Nehljudofille lakkaamatta suurta iloa.

H?nen nykyisess? tunteessaan Maslovaa kohtaan oli jotain semmoista, mit? h?n ei koskaan ennen ollut kokenut. Siin? ei ollut mit??n j?ljell? entisest? runollisesta vieh?tyksest?, ja viel? v?hemm?n siin? oli tuota aistillista rakastumista, jota h?n oli sitten kokenut, ei edes sit? t?ytetyn velvollisuuden tuntoa ja siit? johtuvaa oman itsens? ihailemista, jonka nimess? h?n oli oikeudenk?ynnin j?lkeen p??tt?nyt menn? h?nen kanssaan naimisiin. Nykyinen tunne ei ollut muuta kuin se sama s??lin ja hellyyden tunne, jota Nehljudof oli tuntenut tavatessaan Katjushaa ensi kerran vankilassa, ja joka oli kasvanut h?nen k?yty??n lasaretissa, jolloin h?n voitti inhonsa ja antoi Katjushalle anteeksi tuon jutun v?lsk?rin kanssa, joka juttu sittemmin kuitenkin oli osoittautunut v??r?ksi; tunne oli sama, mutta siin? oli kuitenkin se eroitus, ett? silloin se oli hetkellist? laatua, jota vastoin se nyt oli tullut pysyv?iseksi. Mit? ikin? Nehljudof nyt ajattelikin, mit? ikin? h?n teki, h?nen yleinen mielialansa oli tuo s??lin ja hellyyden tunne Katjushaa kohtaan, eik? ainoastaan Katjushaa, vaan kaikkia ihmisi? kohtaan.

T?m? tunne ik??nkuin avasi Nehljudofin sielussa sen rakkauden sulut, joka ei ennen ollut l?yt?nyt ulosp??sy?, mutta nyt suuntautui kaikkiin ihmisiin, joita h?n tapasi.

Koko matkan aikana Nehljudof tunsi olevansa siin? ylev?ss? mielentilassa, joka teki h?net ehdottomastikin huomaavaiseksi ja osanottavaksi kaikkia ihmisi? kohtaan, alkaen kyytimiehest? ja vartiosotamiehest? vankilap??llikk??n ja kuvern??riin saakka, joille h?nell? oli asiaa.

T?h?n aikaan, Maslovan siirtymisen vuoksi valtiollisten joukkoon, Nehljudof tutustui monien valtiollisten kanssa, ensin Jekaterinburgissa, miss? heill? oli hyvin suuri vapaus, niin ett? he saivat olla kaikki yhdess?, suuressa huoneessa, ja sitten matkalla niiden viiden miehen ja nelj?n naisen kanssa, joiden joukkoon Maslova oli joutunut. Tultuaan tekemisiin Siperiaan tuomittujen valtiollisten kanssa muuttui Nehljudofin k?sitys heist? kokonaan.

Heit? kohdeltiin niinkuin sodassa kohdellaan vihollisia, ja he luonnollisesti k?yttiv?t samoja keinoja kuin mit? heit? vastaan k?ytettiin. Ja niinkuin sotilashenkil?t el?v?t aina yleisen mielipiteen ilmakeh?ss?, joka peitt?? heid?n tekojensa rikoksellisuuden jopa julistaa ne p?invastoin urot?iksi,--niin vallankumouksellisiakin ymp?r?itsi aina heid?n toveripiirins? yleinen mielipide, jonka valossa heid?n vapauden ja hengen kadottamisen uhalla tekem?ns? julmat teot eiv?t n?ytt?neet heist? pahoilta, vaan jalomielisilt?. N?in selitti Nehljudof itselleen sen oudon ilmi?n, ett? mit? hyv?luontoisimmat henkil?t, jotka eiv?t olisi voineet tuottaa tai edes n?hd? tuotettavan k?rsimyksi? el?ville olennoille, aivan rauhallisesti valmistuivat tappamaan ihmisi? ja melkein kaikki pitiv?t tappoa, kun se tuli kysymykseen itsepuolustuksena, tai oli tarpeen korkeimman yhteishyv?n saavuttamiseksi, laillisena ja oikeutettuna. Suuret ajatukset, jotka heill? oli omasta asiastaan ja siis my?skin itsest??n, syntyiv?t luonnostaan siit? merkityksest?, mink? hallitus heille antoi, ja siit? rangaistusten ankaruudesta, mink? alaisiksi se heid?t teki. Heill? piti olla korkeat ajatukset itsest??n, ett? he olisivat voineet kest?? kaikkea sit? mit? heid?n oli kest?minen.

Tutustuttuaan heihin l?hemmin huomasi Nehljudof, etteiv?t he olleet j?rjest??n kaikki konnia, joina toiset heit? pitiv?t, eiv?tk? j?rjest??n sankareja, kuten toisten mielest?, vaan tavallisia ihmisi?, joissa, kuten joka paikassa, oli sek? hyvi?, pahoja ett? keskinkertaisia ihmisi?. Muutamat heist? olivat saattaneet tulla vallankumouksellisiksi sent?hden, ett? rehellisesti luulivat olevansa velvolliset taistelemaan olemassaolevaa pahaa vastaan; mutta oli semmoisiakin, jotka olivat valinneet t?m?n toiminnan itsekk?ist?, kunnianhimoisista vaikuttimista; enimm?t olivat kuitenkin antautuneet vallankumousliikkeeseen Nehljudofille h?nen omilta sotilasajoiltaan tutusta halusta hakea vaaroja, sit? nautintoa, jonka tuotti leikki oman el?m?n kanssa,--eli siis tunteista, jotka olivat ominaiset kaikkein tavallisimmalle, toimintahaluiselle nuorisolle. Se mik? erotti heit? heid?n eduksensa muista ihmisist?, oli se seikka, ett? siveellisyyden vaatimukset olivat heid?n joukossaan ylemp?n?, kuin muiden tavallisten ihmisten keskuudessa. Heid?n piireiss??n pidettiin v?ltt?m?tt?m?n? kielt?ytyminen, k?yhyys el?m?ss?, rehellisyys, anteliaisuus ja my?skin alttius uhraamaan kaikki, jopa oma henkikin. Ja sen vuoksi ne heist?, jotka olivat ylemp?n? keskinkertaisuutta, olivat hyvin paljon sit? ylemp?n?, ja olivat pidett?v?t esimerkkein? harvinaisen korkeasta siveellisest? kehityskannasta; ne taas, jotka olivat keskinkertaisuutta alempana, olivat paljon alempana sit?, ja olivat usein pidett?v?t ep?rehellisin?, teeskentelevin? ja samalla itseens?luottavina ja ylpein?. Niin ett? muutamia uusista tutuistaan Nehljudof sek? kunnioitti ett? koko syd?mmest??n rakasti; mutta toisia kohtaan h?n tunsi enemm?n kuin v?linpit?m?tt?myytt?.

Eritt?inkin kiintyi Nehljudof er??seen keuhkotautiseen Kryiltsof nimiseen nuoreen mieheen. T?m? kuului samaan joukkokuntaan, johon Katjushakin, ja oli tuomittu Siperiaan pakkot?ihin. Nehljudof tutustui h?neen jo Jekaterinburgissa ja sitten matkan aikana usean kerran tapasi h?nt? ja seurusteli h?nen kanssaan. Kerran kes?ll?, majoituspaikassa lev?tt?ess?, vietti Nehljudof h?nen parissaan melkein koko p?iv?n, ja Kryiltsof, p??sty??n oikein puheisiin, kertoi h?nelle koko el?m?kertansa ja miten oli tullut vallankumoukselliseksi. H?nen historiansa ennen vankeuteen joutumista oli hyvin lyhyt. Is?, rikas tilanomistaja etel?l??neist?, kuoli h?nen viel? lapsena ollessa. H?n oli ainoa poika, ja ?iti kasvatti h?nt?. H?nen oli helppo oppia, h?n k?vi lyseon l?pi ja oli sitten yliopistossa, jossa suoritti luvut ensim?isen? kandidaattina matemaattisessa tiedekunnassa. H?nelle tarjottiin tilaisuus tulla yliopistonmieheksi ja p??st? ulkomaille. Mutta h?n viivytteli asiaa. Oli er?s neiti, johon h?n oli rakastunut, ja h?n alkoi mietti? avioliittoa ja kunnallistoimia. Kaikkea h?n olisi halunnut, mutta mihink??n h?n ei uskaltanut ryhty?. T?h?n aikaan entiset yliopistotoverit pyysiv?t h?nelt? rahaa yhteist? asiaa varten. H?n tiesi, ett? t?m? yhteinen asia oli vallankumouksellinen, josta h?n ei silloin paljonkaan v?litt?nyt, mutta toveruuden tunteesta ja my?skin itserakkaudesta, ettei luultaisi h?nen pelk??v?n, h?n antoi rahat. Rahan saajat joutuivat kiinni; l?ydettiin paperilappu, josta k?vi ilmi ett? Kryiltsof oli antanut rahat; h?n vangittiin, ensin vietiin polisikonttoriin ja sielt? vankilaan.

--Vankilassa, mihin minut vietiin,--kertoi Kryiltsof Nehljudofille, ,--siin? vankilassa ei noudatettu erityist? ankaruutta; me saimme vapaasti koputella toisillemme, mit? oli sanottavaa; saimme liikkua k?yt?v?ss?, usein juttelimme toistemme kanssa, jaoimme ev?it?, tupakkia, ja iltasin me lauloimmekin k??riss?. Minulla oli hyv? ??ni. Juu-juu. Jollei ?iti olisi niin surrut kohtaloani, olisi minun ollut hyv? olla vankilassa, jopa mieluista ja hyvin opettavaa. T??ll? min? muun muassa tutustuin kuuluisan Petrofin kanssa, joka sitten linnassa leikkasi kurkkunsa lasisirpaleella, ja viel? muidenkin kanssa. Mutta min? en kuulunut vallankumouksellisiin. Sitten min? tutustuin viel? kahden koppinaapurin kanssa. He olivat joutuneet kiinni samasta asiasta noiden puolalaisten julistusten kanssa ja heit? syytettiin yrityksest? p??st? karkuun sotamiesten k?sist?, kun heit? kuljetettiin rautatielle. Toinen oli puolalainen, Losinsky, toinen juutalainen, Rosofskij sukunimelt??n. Juu-juu. T?m? Rosofskij oli ihan viel? poika. H?n sanoi olevansa seitsem?ntoista, mutta n??lt??n ei h?n ollut kuin noin viidentoista vuotias. Semmoinen laiha, pienehk?, kiilt?v?t mustat silm?t p??ss?, ja vilkas ja sitten hyvin soitannollinen, niinkuin kaikki juutalaiset. H?n ei ollut viel? ??nenmurroksestaan p??ssyt, mutta h?n lauloi kuitenkin mainiosti. Juu-juu. Minun aikanani he molemmat vietiin tutkittaviksi. Aamulla vietiin. Illalla he palasivat ja kertoivat, ett? oli tullut kuolemantuomio. Ei kukaan ollut sit? odottanut. Ihan mit?t?n oli heid?n juttunsa--he olivat vaan yritt?neet riuhtaantua irti sotamiehen k?sist? eiv?tk? edes ket??n haavoittaneet. Ja sitten: n?ytti niin luonnottomalta, ett? tuommoista poikaa kuin Rosofskij olisi ruvettu kuolemalla rankaisemaan. Ja me tulimme vankilassa kaikki siihen p??t?kseen, ett? oli tahdottu vaan pelottaa ja ettei tuomio tulisi vahvistetuksi. Kun olimme aikamme levottomina olleet, niin jo rauhoituimme ja el?m? alkoi kulkea tavallista menoaan? Juu-juu. Mutta annas ollakkaan. Er??n? iltana l?hestyy vartija minun oveani ja ilmoittaa salaper?isen?, ett? salvumiehet ovat tulleet hirsipuuta asettamaan; min? en ensi hetkess? ymm?rt?nyt,--mit?? mit? hirsipuuta? Mutta vartija, ukko, oli niin kiihoittuneena, ett? h?net n?hty?ni min? ymm?rsin asian tarkoittavan meid?n kahta. Min? tahdoin koputtaa ja keskustella toverien kanssa, mutta pelk?sin, ett? nuo kuulisivat. Toverit eiv?t my?sk??n hiiskuneet mit??n. Kaikki n?yttiv?t tiet?v?n. K?yt?v?ss? ja kopeissa vallitsi kaiken iltaa kuollut hiljaisuus. Me emme koputelleet emmek? laulaneet. Kymmenen aikaan vartija tuli j?lleen minun luokseni ja ilmaisi, ett? py?veli oli tullut Moskovasta. Sanoi ja poistui. Min? aloin h?nt? kutsua taas takaisin. Yht?kki? kuulen Rosofskijn ??nen huutavan omasta kopistaan k?yt?v?n yli minulle: >>Mik? nyt? miksi kutsutte h?nt??>> Min? h?persin jotain ett? h?n oli tuonut minulle tupakkia, mutta h?n rupesi aavistamaan ja kysyi minulta: miksi emme olleet laulaneet? miksi ei koputeltu? En muista mit? min? h?nelle vastasin, ja menin vaan pois, etten tarvitsisi puhua h?nen kanssaan. Juu-juu. Se y? oli hirve?. Koko y?n kuuntelin jokaista risahdusta. Yht?kki? aamupuoleen kuulen kuinka k?yt?v?n ovea avataan ja l?hestyy joku, monta. Min? asetuin ikkuna-aukon eteen. K?yt?v?ss? paloi lamppu. Ensim?isen? kulki ohitse tireht?ri. H?n oli lihava, muka itseens? luottavainen ja p??tt?v? mies. Mutta nyt ei h?nt? olisi tuntenut: h?n oli kalpea, p?? painuksissa, ihan kuin pel?styneeen?. H?nen per?ss??n tuli apulainen, synkk?n? ja p??tt?v?n n?k?isen?; sitten vahtisotamiehet. Meniv?t minun oveni ohi ja pys?htyiv?t viereisen kopin ovelle. Ja min? kuulen kuinka tireht?rinapulainen huutaa kummallisella ??nell?: >>Losinsky, nouskaa, pankaa yllenne puhtaat vaatteet.>> Niin. Sitten kuulen oven narahtavan, he meniv?t h?nen koppiinsa, sitten Losinskyn askeleet: h?n meni vastap?iselle puolelle k?yt?v??. Min? saatoin n?hd? vaan tireht?ri?. Seisoo kalpeana, napostelee nappia kiinni ja taas p??st?? auki ja kohauttelee olkap?it??n. Niin. Yht?kki? h?n ik??nkuin s?ik?ht?? jotain ja v?istyy. Se oli Losinsky, joka kulki h?nen ohitsensa ja tuli minun ovelleni. Kaunis oli nuorukainen, tied?tteh?n: tuota hyv?? puolalaista tyyppi?: leve?, suora otsa, vaalea kiharainen hieno tukka ja ihanat siniset silm?t. Semmoinen kukoistava, nuortea, terve nuorukainen. H?n pys?htyi minun aukkoni eteen, niin ett? n?in koko h?nen kasvonsa. Hirve?t, laihtuneet, harmaat kasvot. >>Kryiltsof, onko paperossia?>> Min? aijoin antaa h?nelle, mutta apulainen, aivan kuin olisi pel?nnyt my?h?styv?ns? tempasi esille oman paperossikotelonsa ja tarjosi h?nelle. H?n otti yhden paperossin, apulainen sytytti h?nelle tulitikun. H?n alkoi polttaa ja n?ytti ik??nkuin vaipuvan ajatuksiinsa. Sitten ik??nkuin muistaen jotakin alkoi puhua: >>se on sek? julmuutta ett? v??ryytt?. Min? en ole mit??n rikosta tehnyt. Min?...>>--h?nen Valkosessa nuoressa kaulassaan, jota en voinut olla katsomatta, v?r?hti jotain ja h?n pys?htyi. Niin. Samassa kuulen Rosofskijn k?yt?v?ss? huutavan jotain hienolla juutalaisella ??nell??n. Losinsky viskasi pois paperossin p?tk?n ja v?istyi ovelta. Nyt ilmestyi Rosofskij aukolle. H?nen mustat silm?ns? olivat kosteat ja lapsekkaat kasvonsa punaset ja hikiset. H?nenkin yll??n oli puhtaat vaatteet, ja housut olivat liian v?lj?t, h?n kannatteli niit? molemmin k?sin ja koko h?nen ruumiinsa vapisi. H?n toi onnettomat kasvonsa ihan minun ikkuna-aukkoni eteen: >>Kryiltsof, onhan totta, ett? tohtori m??r?si minulle rintateet?? Min? en ole terve, min? juon viel? rintateet?.>> Ei kukaan vastannut mit??n, ja h?n katseli kysyv?sti vuoroin minuun ja vuoroin tireht?riin. Mit? h?n t?ll? tahtoi sanoa, j?i minulle ep?selv?ksi. Niin. Yht?kki? apulainen muutti kasvonsa ankariksi ja kummallisella k?he?ll? ??nell? huusi: >>Mit? joutavia? Menn??n.>> Rosofskij ei n?ht?v?sti jaksanut tajuta mik? h?nt? odotti, ja ik??nkuin kiirehtien, melkein juosten, meni kaikkien edell? k?yt?v?? pitkin. Mutta sitten h?n teki ten?n--min? kuulin h?nen kimakkaa huutoansa ja itkuaan. Syntyi melua ja jalkojen t?mistyst?. H?n kirkui ja itki. Sitten eteni etenemist??n,--k?yt?v?-oven kello r?m?hti, ja kaikki hiljeni... Niin. Niin ne sen sitten hirttiv?t. Kuristivat nuorilla molemmat. Toinen vartija oli n?hnyt ja kertoi minulle, ett? Losinsky ei pannut vastaan, mutta Rosofskij oli kauan riuhtonut, niin ett? h?net hilattiin lavalle ja v?kisin pujotettiin p?? paulaan. Niin. T?m? vartija oli v?h?n tyhm?nlainen. >>Minulle oli kerrottu ett? se pelottaa. Mutta ei ollenkaan. Kun ne j?iv?t riippumaan, niin ei kuin kaksi kertaa n?in olkap?ill?>>,--h?n n?ytti kuinka olkap??t suonenvedontapaisesti nousivat ja taas laskivat.-->>Sitten py?veli nyk?si nuoria, ett? n?et paulat kiristyisiv?t, ja siin? oli kaikki: eiv?t hievahtaneetkaan en??. Ei ollenkaan pelottanut,>> toisti Kryiltsof vartijan sanat ja tahtoi vet?? suutansa hymyyn, mutta sen sijaan purskahti itkuun.

Kauan h?n oli t?m?n per?st? vaiti, hengitti raskaasti ja nieli kaulaan nousevia nyyhkytyksi?ns?.

--Siit? pit?en min? yhdyinkin vallankumouksellisiin. Niin,--sanoi h?n rauhoittuen, ja lyhyk?isyydess? kertoi historiansa loppuun.

H?n kuului kansanvaltaisten joukkoon jopa oli er??n toimivan osaston p??llikk?n?kin, jonka osaston teht?v?n? oli terroriseerata hallitusta eli saattaa sit? semmoiseen ahdistukseen, ett? se itse kielt?ytyisi vallastaan ja kutsuisi kansankokouksen. T?ss? tarkoituksessa h?n matkusteli milloin Pietarissa, milloin ulkomailla, milloin Kieviss?, milloin Odessassa ja jokapaikassa oli h?nell? menestyst?. Er?s henkil?, johon h?n t?ydellisesti luotti, antoi h?net ilmi. H?net vangittiin, tutkittiin, pidettiin kaksi vuotta vankilassa ja tuomittiin kuolemaan, joka sitten muutettiin elinkautisiin pakkot?ihin.

Vankilassa h?n sai keuhkotaudin, ja nykyisiss? oloissa ei h?nell? n?ytt?nyt olevan elett?v?n? kuin joku kuukausi. H?n tiesi sen eik? katunut tekojaan, vaan sanoi, ett? jos h?nell? olisi viel? toinen el?m?, niin h?n k?ytt?isi sen samaan,--niiden olojen h?vitt?miseen, joissa oli mahdollista se mit? h?n oli n?hnyt.

T?m?n ihmisen historia ja l?hestyminen h?neen selittiv?t Nehljudofille paljon semmoista mit? h?n ei ollut ennen ymm?rt?nyt.

Sin? p?iv?n?, jona majoituspaikasta l?hdett?iss? tuo rettel? tapahtui vartioupseerin ja vankien v?lill? tuon lapsen t?hden, her?si Nehljudof. oltuaan y?t? kestikievarissa, my?h??n ja viipyi viel? kirjoittamassa kirjeit?, joita h?n valmisti l??nihallituksen kaupunkiin saapumisen varalle, niin ett? h?n l?ksi kestikievarista tavallista my?hemmin eik? saavuttanut joukkokuntaa tiell?, kuten aina ennen, vaan tuli uuteen majoituskyl??n h?m?r?n aikana. Pantuaan ylleen kuivat vaatteet kestikievarissa, jossa oli em?nt?n? vanhanpuolinen, lihava, tavattoman paksu ja valkeakaulainen leski, tuli Nehljudof siistiin ruokasaliin, joka oli monen monilla jumalankuvilla ja tauluilla koristettu, joi teens? ja kiirehti majoituspaikkaan, pyyt??kseen upseerilta tapaamisen lupaa.

Kuudessa edellisess? majoituspaikassa ei yksik??n vartioupseereista, vaikka olivat v?lill? vaihtuneet, p??st?neet Nehljudofia majoitustaloon, niin ettei h?n ollut yli kuuteen viikkoon n?hnyt Katjushaa. T?t? ankaruutta piti noudattaa siksi, ett? odotettiin ylh?isen vankilanp??llik?n ohimatkustamista. Nyt oli tuo p??llikk? jo ollut ja mennyt, katsahtamattakaan majoituspaikkaan, ja Nehljudof toivoi, ett? vartioupseeri, joka oli aamulla vastaanottanut joukkokunnan, sallii h?nen tavata vankeja, niinkuin muutkin olivat sallineet.

Em?nt? tarjosi ajopeli? Nehljudofille matkaa varten majoituspaikkaan, joka oli kyl?n toisessa p??ss?, mutta Nehljudof tahtoi mieluummin k?vell?. Nuori, leve?harteinen hyvinvoipa renki, tavattoman suurissa, vastavoidelluissa ja tervalta haisevissa saappaissa, otti saattaakseen h?net perille. Taivaalta tuli sadeviti? ja oli niin pime?, ett? kun renki meni parikin askelta edelle niiss? paikain, miss? ei ollut ikkunoista tulevaa valoa, ei Nehljudof en?? n?hnyt h?nt? ja kuuli vaan h?nen saappaittensa l?iskinn?n syv?ss? liejussa. P??sty??n torin ja kirkon ohi ja kuljettuaan pitk?n kadun p??h?n, jonka ikkunoista loisti kirkas valo, tuli Nehljudof saattomiehens? j?less? kyl?n laitaan pilkkopime??n. Mutta pian t?ss?kin pime?ss? alkoi tuikkia sumussa s?teilevi? lyhtyjen valoja, joita paloi majoitustalon luona. Punertavat tulet yh? suurenivat ja kirkastuivat; tuli n?kyviin vankila-aita ja vahtimiehen liikkuva hahmo, juovikas tolppa ja vahtikoju. Vahtimies huusi tulijoille tavallisen: >>kuka siell??>> ja saatuaan tiet??, ettei ollut omia, heitt?ytyi niin ankaraksi, ettei olisi sallinut odottaa piikkiaidan luonakaan. Mutta Nehljudofin saattomies ei ollut h?t?poikia.

--Mik? sinut nyt niin on ?kiytt?nyt?--sanoi h?n h?nelle.--Hoihkaseppa aliupseerille, niin me t?ss? sillaikaa odotamme.

Vahtimies ei vastannut mit??n, vaan huusi jotain pikkuportin kautta ja pys?htyi tarkastamaan kuinka hartiakas renki puhdisti tikulla Nehljudofin saappaita niihin tarttuneesta liasta. Aidan takaa kuului mies- ja nais??nten meluavaa purinaa. Noin kolmen minutin kuluttua r?m?htiv?t portin raudat, se aukeni, ja pimeydest? tuli valoon vanhempi aliupseeri, sinelli hartioilla, kysyen mit? oli asiaa. Nehljudof antoi h?nelle valmistamansa kirjelapun, jossa pyysi p??st? puheille yksityisess? asiassa, ja k?ski antamaan upseerille. Aliupseeri oli v?hemm?n ankara kuin vahtisotamies, mutta sen sijaan hyvin utelias. H?n tahtoi v?ltt?m?tt? tiet??, mit? asiaa Nehljudofilla oli upseerille, ja kuka h?n oli; h?n n?ht?v?sti vainusi saalista eik? tahtonut sit? k?sist??n p??st??. Nehljudof sanoi vaan, ett? olipahan erityinen asia, ja ett? h?n kyll? kiitt??, ja taas pyysi viem??n lappua perille. Aliupseeri otti lapun ja nyyk?ytt?en p??t??n meni. Jonkun ajan kuluttua h?nen l?hdetty??n portti j?lleen r?m?hti auki ja siit? alkoi tulla ulos naisia, kantaen koreja, leilej?, kannuja ja s?kkej?: kova??nisesti lavertaen erityist? siperialaista murrettaan he koikkivat portin kynnyslaudan yli. Kaikki he olivat puetut kaupunkilaiseen eik? maalaiseen malliin, palttoihin ja pikku turkkeihin; hameet olivat korkealle yl?s nostetut ja p??t huiveihin k??rityt. Lyhdyn valossa he uteliaasti tarkastelivat Nehljudofia ja h?nen opastaan. Yksi heist? n?ytti ilostuvan tavattuaan leve?harteisen rengin ja haukkui heti lempe?sti h?nt? siperialaisilla haukkumasanoilla.

--Sin? sen riivattu, mit? sin? t??ll? teet?--puhui h?n.

--Matkustavaista opastamassa,--vastasi renki.--Ent?s sin?, mit? olit t?nne tuomassa?

--Maitoa, aamulla k?skiv?t taas tulemaan.

--Eiv?tk? y?ksi pyyt?neetk??n?--kysyi mies.

--Vai sin? sen,--huusi toinen nauraen,--l?hde yhteen matkaan, saata meid?t kyl??n.

Mies sanoi h?nelle viel? jotain semmoista, ett? paitsi naisia vahtisotamieskin rupesi nauramaan, ja k??ntyi sitten Nehljudofin puoleen:

--L?yd?ttek?h?n yksin takaisin? Ette kai unohda?

--Kyll?, kyll?.

--Kun tulette kirkon ohi, niin kaksikerroksisesta talosta se on toinen. Siin? on teille sauva,--sanoi h?n antaen Nehljudofille sauvansa, jota h?n oli k?ytt?nyt ja joka oli h?nt? pitempi, ja lotskuttaen suurine saappaineen h?visi h?n pimeyteen naisten kanssa.

H?nen ??nens? kuului viel? nais??nten joukosta sumusta, kun portti taas r?m?hti auki ja aliupseeri tuli pyyt?m??n Nehljudofia upseerin puheille.

T?m? majoitusvankila oli samanlaatuinen kuin kaikki muutkin Siperian tiell? olevat majoitusvankilat: pihassa, jota ymp?r?i teroitetuista p?lkyist? tehty pystyaita, oli kolme yksikerroksista asuinhuonetta. Yhdess? niist?, kaikkein suurimmassa, jossa oli rautaristikoilla varustetut ikkunat, olivat vangit. Toisessa oli vartiokomennuskunta, kolmannessa upseeri ja kanslia. Kaikista kolmesta rakennuksesta loisti ikkunoista valot, puhuen kuten aina, ja eritt?inkin t??ll?, jostakin olemattomasta sopusuhdasta ja kodikkuudesta siell? sis?ll?. Rakennusten ovien edess? paloivat lyhdyt, ja viel? noin viisi lyhty? paloi seinivieress?, valaisten pihaa. Aliupseeri saattoi Nehljudofin lautaa my?ten pienimm?n rakennuksen portaille. Noustuaan kolme porrasta aliupseeri p??sti h?net edellens? pienell? lampulla valaistuun, h?k?iseen eteiseen. Uunin luona joku sotamies karkeassa paidassa, kaulalapussa ja mustissa housuissa, toisessa jalassa keltavartinen saapas, ja toista k?ytt?en palkeena sytytteli kumartuneena samovaaria. N?hty??n Nehljudofin sotamies j?tti samovaarin, auttoi h?nen ylt??n palttoon ja meni sis?huoneeseen.

--T??ll? on, herra upseeri.

--No k?ske sis??n,--kuului vihainen ??ni.

--Astukaa tuosta ovesta,--sanoi sotamies ja ryhtyi heti j?lleen samovaaria laittamaan.

Toisessa huoneessa, jota valaisi katosta riippuva lamppu, oli p?yt? ja sill? j??nn?ksi? p?iv?llisest? ynn? kaksi pulloa. Sen ??ress? istui upseeri, kotinutussa, joka ruumiinmukaisesti peitti h?nen leve?n rintansa ja hartiansa. H?nell? oli suuret vaaleat viikset ja hyvin punaset kasvot. L?mpim?ss? ruokahuoneessa tuntui paitsi tupakinsavua viel? jokin hyvin v?kev?, paha hajuvesi. N?hty??n Nehljudofin upseeri kohautti itsens? istualtaan ja aivankuin pilkallisesti ja ep?ilev?sti tuijotti h?neen.

--Mit? suvaitsette?--h?n sanoi, ja odottamatta vastausta huusi oveen: Bernof, eik? se samovaari vihdoinkin joudu?

--Tuokiossa.

--Kyll? min? n?yt?n sinulle tuokiota,--huusi upseeri silm?t v?lkkyvin?.

--Jo tuon, jo tuon,--huusi sotamies ja hynttyytti sis?lle samovaarin.

Nehljudof odotti niinkauan kuin sotamies asetti samovaaria Sitten upseeri laittoi itse teen; nouti viinikellarista neliskulmaisen pullon ja Albertin biskviiti?, ja asetettuaan t?m?n kaiken p?yd?lle, k??ntyi h?n j?lleen Nehljudofiin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet