Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Aliina by Kauppis Heikki
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 823 lines and 21585 words, and 17 pages
--Et arvaa, mink? min? t??lt? nurkasta ?sken l?ysin.
--Mink?? kysyi Mari uteliaana.
--El? sano toisille, niin min? n?yt?n, varoitti Aliina.
--No, en sano, lupasi Mari.
Aliina veti nurkasta vanhan verkon takaa pullon.
--Mit? siin? on? uteli Mari.
--Taitaa olla viini?, arveli Aliina asettaen nen?ns? pullon suulle.
--Kenenk?h?n se on?
--En tied?.
--Maistetaan.
--Ei maisteta, kenen lienee. Kuurottamassa ollut tuli etsim??n ja heid?n t?ytyi panna pullo paikoilleen, jotteiv?t toiset n?e.
L?mpim?n?, kauniina iltana ei ollut lapsilla kiirett? pihaan. Piilosilla-oloon kyll?stytty??n siirtyiv?t he polskuroimaan rantamalle veteen, jossa kivien kupeilta ajelivat kiinni pieni? mateenpoikia. Suuri oli riemu niit? kiinni saadessa ja yht? riemuiten niit? mentiin kissalle viem??n.
Aliina j?i Marin kanssa rantaan odottelemaan is??, jolle he halusivat ilmaista l?yt?ns?. Jo alkoikin kuulua airojen kalke ja Vappu veteli posket punakkana niin kovasti, ett? vene t?rm?si puolitiest? kuivalle maalle. Tyt?t odottelivat Vapun poistumista eik? se kauan virkaillutkaan rannalla.
--Me l?ydettiin piilosilla ollessa pullo verkkohuoneen nurkasta, kertoi Aliina is?lleen.
--Vai niin, tyhj? pulloko? kysyi t?m? tiet?m?tt?m?n?.
--On siin? v?h?n pohjassa.
--Miss? nurkassa se on?
He meniv?t kolmen verkkohuoneeseen. Auvinen katseli ja k??nteli pulloa joka puolelta ja sanoi:
--T?m? on varmaan renkien pullo, ja ne saattavat suuttua, jos tiet?v?t meid?n katselleen. Pannaan paikoilleen, eik? puhuta t?st? kellek??n mit??n.
H?n k?tki pullon hyvin varovasti ja kyseli Aliinalta, miten se oli peitettyn?, jotta se tulisi samalla tavalla, ja varoitti viel? kerran mit??n puhumasta.
Em?nn?ll? oli keitetty kahvipannu odottamassa is?nt?? j?rvelt?.
Aliina muisti ett? h?nen kasvinpenkkins? tuvan takana oli viel? kastelematta. H?n haki astialla rannasta j?rvivett? ja alkoi tuohiliuhalla lipitt?? kasvien juurille.
Kujaa my?ten k?vell? kuhnaili pihaan p?in suutari Naulanen, jolla oli pieni m?kki kyl?n laidalla.
--Hyv? iltap?iv?, sanoi Naulanen jo ulompaa ja poikkesi Aliinan puheille.
--Iltaa, iltaa, vastasi Aliina ja jatkoi ty?t??n.
--Onko is?si kotona?
--On, kamarissa kahvia juomassa.
--Juokoonpa sitten rauhassa, puheli Naulanen istuutuen nurmelle.-- Itsellesik? sin? kasvatat noita ly?kki??
--T?ss? on kaikille meid?n talon joukoille, selitti Aliina.
--Kenenk? tuo isoin pensas on?
--Se on ?idin?
--Isoin tuo saapi sille ollakin. Ent?s tuo toinen iso?
--Se on is?n.
--Vai is?n ... saisi noita sille olla useampiakin.
--N?it? on vaan yksi pensas kullekin, selitti Aliina.
--Eip?h?n ole kaikille lapsille.
--Onpahan, v?itti Aliina ja katseli kummastellen suutariin, kun t?m? ei saanut selv??, vaikka tunsi heid?t jokaisen nimelt??n.
--T?m? on minun, t?m? Marin, t?m? Reetan, t?m? Antin ja t?m? Junnun ... nyt sen n?itte, kehahti Aliina luettuaan.
--N?kyy niit? sinun laskusi mukaan olevan, sanoi Naulanen salamyhk?isesti naurahtaen ja k??ntyen toiseen asiaan virkkoi:
--K?yp? sanomassa is?llesi, ett? min? olen t??ll?.
Aliina pyyhk?isi otsalle valuneet hiukset korvan taakse ja l?hti juoksemaan huoneeseen. Kohta tuli sielt? Auvinen, ja k?telty??n istahtivat he vieretysten nurmelle. Naulanen katsahti ymp?rilleen, oliko ket??n n?kyviss? ja virkkoi kuiskuttaen:
--Viime y?n? se sai ja l?hetti minut tahtomaan rahaa.
Auvisen kasvoille kohosi ik?v?n tuskallinen ilme ja k?si vet?ytyi ehdottomasti housun taskuun.
Aurinko oli jo mennyt niin alas, ett? huoneiden varjot ylettyiv?t yli pihamaan.
--Kuule, nouse yl?s, el? en?? nukuttele, puheli Lahnaniemen em?nt? nykien Aliinaa k?dest?.
Oli syys-aamu, v?h?n j?lkeen palvelijain taloon tulon. Muu joukko oli riihess? puimassa, lapset vain nukkuivat leve?ss? tuvan s?ngyss?, ja em?nt? asetteli keittopataa takkatulelle. Aliina havahtui viimein ja nousi ketter?sti vaatteita p??llens? pukemaan.
--Havautin sinut nyt v?h?n aikaisemmin, sanoi em?nt?.--Ajattelin ett? jos menisit navettaan Vapun toveriksi, se on siell? yksin??n, kun toisen piian piti menn? riiheen. Osaathan sin? kantaa heini? lehm?in eteen.
Aliina veti keng?t jalkaansa ja l?hti t?ytt?m??n ?itins? k?sky?. Ulkona oli pime?. Kiireesti juosta sipsutteli h?n lantakatokseen, jonne raollaan olevasta navetan ovesta n?kyi himme? lyhdyn valo. Aliina astui hiljaa kynnyksen yli navettaan, mutta palautui samassa varpaillaan hiipien takaisin. H?n oli aivan h?mm?styksiss??n. Olihan h?n hein?niityll? ja leikkuupellolla n?hnyt renkien ja p?iv?l?is-ukkojenkin k?sittelev?n piikoja ja telmiv?n niiden kanssa, mutta ainoastaan suuressa joukossa. Mutta ett? is?...
Aliina ei tiet?nyt mit? ajatella ja mit? tehd?. Ohuessa p??llysvaatteessa seisten tuli pian vilu lantakujan nurkassa, mutta mihin menn? l?mmittelem??n? Viimein h?n huomasi, ett? sauna oli pantu l?mpenem??n riihimiehi? varten, ja hiipi sinne uunin eteen. Matalalle laskeutunut savu tunkeutui silmiin ja oli apuna kirvertelem?ss?. Tukalaksi tuli siin?kin olo, mutta mitenk? selitt?isi ?idille, jos menisi tupaan. Viimein h?n pyyhki silm?ns? ja koetti ?idin huomaamatta p??st? s?nkyyns?. Mutta sep? ei oikein onnistunut.
--Mik? sinulla on? kysyi ?iti katsahtaen Aliinan punastuneihin silmiin.
--K?vin saunan uunia kohentamassa, vastasi Aliina matalalla ??nell?.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page