Read Ebook: Elämän hawainnoita 10: Pöyhkeä isäntä; Kauppias=mummo; Matkustaja by P Iv Rinta Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 715 lines and 25756 words, and 15 pages

Kirj.

P. P?iv?rinta

WSOY, Porvoo, 1899.

P?YHKE? IS?NT?.

Niin, h?n oli wankan talon ainoa poika. H?nen wanhempansa oliwat noita s??st?w?isi?, ty?teli?it? ja osaansa tyytyw?isi?, rehellisi? ihmisi?, joita ei ollut turmellut mik??n ulkoa p?in tunkeentunut paha. Kunnioitettuna paikkakuntansa j?rkewimpin?, esikuwallisina ihmisin?, waikuttiwat he hiljaisuudessa kansalaistensa kesken, auttaen aineellisilla waroillansa h?t??ntyneit? ja jakaen hywi? neuwoja hakewille, niin paljon kuin heid?n woimansa kummassakin kohdassa riittiw?t. T?mm?isen el?m?ntawan wallitessa kohosiwat he paikkakunnan warakkaimmiksi ihmisiksi ja eih?n se kumma ollutkaan, ett? niin k?wikin, sill? "rehellisyys maan perii". Ankaran Jumalan pelon ohessa k?yttiw?t he itsens? alhaisesti, eiw?tk? h?wenneet kaikissa tilaisuuksissa ja paremmissakin paikoissa pit?? kotitekoista waatetta. T?m?n t?hden ei heit? kuitenkaan kukaan halweksinut, eik? heit? mist??n pukunsa wuoksi poisajettu; p?inwastoin kunnioitti moni ylh?inenkin heit? juuri yksinkertaisuutensa ja hurskaan mielenlaatunsa t?hden, sill? kaikki k?sittiw?t, ett? siin? on juuri Suomen kansan el?m?n ehto ja perustus.

Wankka talo oli heill?, K?m?l? nimelt?ns?. Waltawan ja wuolaan wirran t?rm?ll? seisoi uhkea kartano aiwan liki syw?? ja lewe?? suwannetta. Tyynin? kes?p?iwin? kuwasteli se tyyneen weden kalwoon siwusoutajan mielest? niinkuin Ahdin linna, mutta semmoiselta ei se h?nen mielest?ns? todellisuudessa tuntunut, koskapa h?n tiesi tunnossaan, ett? tuon mahtawan talon huoneissa oli l?mminsyd?misi? kansalaisia.

Niin tuo poika--ainoa Gabriel poika.--Kuta niukempi luonto oli heille ollut, sit? suuremmalla rakkaudella he tuota ainokaistansa rakastiwat. Wanhukset k?sittiw?t aiwan hywin sen, ett? he owat welkap??t lapsensa eduksi uhraamaan kaikki tarmonsa ja neronsa. Hartaasti katsoiwat he h?neen ja toiwoiwat niin paljon--he kokiwatkin kaswattaa h?nt? kaikissa hywiss? tawoissa ja totuttaa tuntemaan jo nuorena hyw?n ja kelwollisen kansalaisen welwollisuuksia.

Usein k?skiw?t he h?net kamariinsa, sitten kuin h?n oli suuremmaksi tullut, ja niiss? tilaisuuksissa he koettiwat ik??nkuin koetella, oliwatko ne neuwot juurtuneet ja kaswaneet, joita he oliwat h?nelle opettaneet. Hyw?h?n siit? aina tuli, sill? eih?n poika koskaan loukannut wanhempiensa mielt?, seisoihan waan toisen jalkansa nojalla toisella ronkallansa muurin nojalla, nojaten horjuwaa ruumistansa muuria wasten ja tukien sen puolen poskea k?mmenell?ns?. N?yttip? h?n usein semmoiseltakin kuin h?n olisi ollut hywin liikutettuna, sill? h?n loi usein silm?ns? maahan ja sanoi alakuloisesti: "niin is?, niin ?iti"--.

T?ll? tawalla riensi aika eteenp?in--poika kaswoi ja wanhemmat wanhentuiwat ... j?lkimm?iset toiwoiwat ja edellinen odotti; poika alkoi nyt jo olla t?ysi mies.

Wiimeiselt? huomasiwat wanhemmat, ettei heid?n el?m?ns? toiwolla ollut halua mihink??n ty?h?n. Totta kyll? on, ettei h?n ew?nnyt menn? koskaan niihin keweihin toimiin, mihin h?nen talouden hoitoon tottunut ja poikaansa helliw? is?ns? h?net milloinkin m??r?si. Mutta h?n toimitti kaikki h?nelle uskotut toimet w?linpit?m?tt?m?sti ja weltosti, ik??nkuin h?n olisi tehnyt ne nukuksissaan, hyw?sti tai huonosti, samapa se h?nelle.

Mielikarwaudella huomasiwat wanhemmat tuon haluttomuuden ja wastenmielisyyden, sill? he k?sittiw?t, ett? ty?nteossa on niin hywin jokaisen yksityisen kuin koko kansankin el?m?n ehto. T?m?n t?hden muistuttiwat he usein poikaansa tuosta ep?kohdasta. N?iss? tilaisuuksissa puhkesi poika tawallisesti waltawaan itkuun, sill? wanhempain moittiwat muistutukset loukkasiwat h?nt? kowasti. H?n tahtoi olla ja tiesi olewansa wanhempiensa ainoa perillinen ja semmoisena oikeutettu el?m??n ja olemaan niinkuin h?n itse tahtoi. Wanhemmat eiw?t kowin lujalle ottaneetkaan tuota asiaa, kun he n?kiw?t sen niin syw?sti koskewan; he luuliwat sen osaksi tulewan siit?, ett? heid?n puheensa oli h?ness? waikuttanut wakaata parannuksen aikomusta. Kun poika todellakin t?mm?isten tapausten j?lkeen n?ytti tulewan ahkerammaksi, j?i h?nen sis?llinen luonteensa wanhemmilta tarkemmin tuntematta, sill? tuota h?m?r?? enensi wiel? wanhempien luonnollinen rakkaus ainokaiseen.

T?mm?isen??n kului aika edelleen. Ulkoa p?in alkoi tunkeutua uusia el?m?n tapoja kaikilla aloilla kansan sekaan.

N?m? oireet rupesiwat ensim?iseksi n?kym??n pnkineissa. Outoja, tuntemattomia muoteja, kuoseja ja malleja rupesi siell? t??ll? ilmestym??n. Kaupungeissa n?m? saiwat ensin innokkaita seuraajia ja sielt? ne w?hitellen maakuntiinkin lewisiw?t.

T?mm?isen? aikakautena kertomuksemme p??henkil?, K?m?l?n "Kaaperi" oli tullut yhdenkolmatta wuoden ik??n. Erinomaista halua osoitti h?n taipumaan siihen suuntaan, mink? uusi aikakausi oli esiin tuonut. Kuitenkaan ei t?m? k?ynyt p?ins? niin pian toimeen panna kuin h?n olisi halunnut, sill? wanhemmat eiw?t sit? sallineet. Useat kerrat yritteli h?n heille esittelem??n, ett? h?nen tarwitseisi saada parempi puku, mutta wanhemmat sanoiwat waan lyhyesti: "sinulla on kyll? s??dyllesi arwokas ja kunniallinen puku ja mit? siihen lis?t??n, se on turmiollista". Kun h?n huomasi, ettei t?m? keino kelwannut, alkoi h?n omin neuwoin hankkia itsellens? jotakin "hienompaa". Mutta wanhempien tarkka silm? huomasi kohta mit? oli tekeill? ja he antoiwat h?nelle niin wakawia sanoja, ett? Kaaperin t?ytyi luopua tuumastansa.

Waikka h?n jotenkin kunnioitti ja rakastikin wanhempiansa, her?si h?nen mieleens? kuitenkin se ajatus, ett? he owat h?nen tiell?ns?. Ei t?m? kuitenkaan koskaan puhjennut julki, sill? olipa h?nell? kuitenkin siksi h?weli?isyytt?, ett? se h?nt? siit? esti. Mutta t?m? mielipide wakaantui h?ness? w?hitellen niin, ett? h?n rupesi odottamaan aikaansa. Siit? hetkest? pit?in hawaittiin h?ness? tapahtuneen suuri muutos. Waikkei h?n uskaltanutkaan hankkia itsellens? mit??n keikarimaisia waatteita, alettiin kuitenkin huomata, ett? h?n oli sangen arka kaikesta, mik? h?nen mielest?ns? oli niin rikkaan pojan arwoa alentawaista. Jokainen rikka ja tahra, mik? maanmiehen likaisessa ty?ss? sattui takertumaan h?nen nuttuihinsa, oli h?nen mielest?ns? koko h?pe?pilkku ja huolellisesti koki h?n sit? kaikilla mahdollisilla keinoilla poistaa. T?m?h?n ei olisikaan ollut h?pe?ksi h?nelle itsellens?, eik? muille, jos waan ei h?nell? olisi ollut w??r? perustus, sill? sit?h?n h?n waan mietti, ett? h?nen rikkaan talon poikana tulisi olla parempi kuin muut.

Wiimein wanhemmat kuoliwat. Kaaperista t?m? tapaus tosin tuntui w?h?n ik?w?lt?, mutta kun h?n asiaa oikein ajatteli, ei se tuntunut kuitenkaan oikein pahaltakaan; w?lk?htelip? mieleen tuolta menneelt? ajalta liikaa orjuutta ja nykyinen lupasi warmempaa wapautta.

Sill? tawoin waihteli suru ja toiwo sekaisin ensiaikoina Kaaperin syd?mess?, mutta pian suru haihtui ja toiwo p??si yksin woitolle. Olihan h?n nyt todellakin t?m?n wankan talon omistaja kaikkine waroineen. Syd?mest??n kiitteli Kaaperi wanhempiaan siit?, kun he kaikessa yksinkertaisuudessaan oliwat woineet hankkia h?nelle, uuden ajan miehelle, niin paljon waroja, ett? h?n woi ryhty? aikaansa edustamaan. Mutta samassa h?n muisteli heit? kuin jonkunlaisia wanhankansan ihmisi?, jotka eiw?t ymm?rr? nykyajan waatimuksia.

Ensit?ikseen kosi h?n pit?j??n arwokkainta, rikkainta ja kauneinta impe?. Tyt?n wanhemmat oliwat my?s noita wanhankansan ihmisi?, jotka jo aikaisin koettiwat lapsiinsa istuttaa Jumalan pelkoa; hekin oliwat paikkakunnan arwokkaimpia ja kunnioitettawimpia ihmisi?. He eiw?t olleet mit??n tuommoisia lipilaareja, jotka tuulta pieks?in puhuwat kaiken maailman asioista, tiet?m?tt? niist? kuitenkaan niin mit??n; ei, waan he lausuiwat ajatuksensa harwaan ja wakawasti, mutta ne oliwat t?sm?llisi? ja opettawaisia. T?m?n t?hden oliwat heid?n kaksi tyt?rt?ns?kin oppineet kunnioittamaan Jumalaansa, wanhempiansa ja ihmiswelji?ns?.

Semmoinen se sisarpari oli, joista Kaaperi toista kosi. Waikka J?rkel?n is?nt?w?ki olikin niin kristillismielinen, ei kuitenkaan tuntunut heille tekew?n pahaa se, jos heid?n wanhin tytt?rens?, Mallu, tulisi K?m?l?n em?nn?ksi. Olihan arwo ja yhdenwertaisuus niin hyw?ss? sopusoinnussa, ja olihan K?m?l?n wanha is?nt?w?ki ollut J?rkel?n parhaita yst?wi?. Tytt?k??n ei tiennyt asialle mit??n estett? ja kun se ensim?isen kuulutuksen kautta pit?j?l?isten tietoon tuli, oli se heid?nkin mielest?ns? ihan luonnollinen. Pitemmitt? mutkitta pidettiin h??t, joiden loistawia yksityiskohtia en huoli erikseen ruweta kertomaan.

Kaikkein kansalaisten silm?t ja mielet oliwat nyt k??ntyneet K?m?l??n p?in, sill? oliwathan paikkakunnan suurimmat arwot ja tawarat yhtyneet yhteen. Olihan ik??nkuin koko pit?j?n arwo olisi ollut jakaantuneena t?h?n asti kahteen ryhm??n, nyt ne oliwat yhdistyneet; eik? ollut syyt? yleis?ll? muutoksia odottaa? Ja muutoksia tulikin, waikkei semmoisia, joita he oliwat aawistaneet.

K?m?l?n Kaaperi oli nyt itse is?nt?, warakas is?nt?; sen tiesiw?t muutkin, mutta h?n wiel? paremmin. T?m?n arwonsa tunnossa luuli h?n k?sitt?w?ns?, ettei h?nen ulkonainen el?m?ns? ollut h?nen itsens? weroinen. Pienuudesta pit?in h?ness? ilmestynyt halu p??si nyt t?yteen waltaan. Ennen oliwat wanhemmat h?nt? hillinneet t?mm?isist? mielipiteist?, mutta nyth?n h?n oli wapaa, itsen?inen mies, jonka ei tarwinnut kenenk??n k?skyst? tahi kielloista laskea mit??n lukua. H?nest? alkoi tuntua silt? kuin se olisi hirmuisen w??rin, ett? h?nen, niin warakkaan ja arwokkaan miehen, pit?isi olla, el?? ja asua niin yksinkertaisissa oloissa kuin paikkakunnassa tapana oli. Kaikki nuo ulkoa p?in tulewat muodit ja el?m?n tawat miellyttiw?t h?nt? ja niit? mietti h?n y?t ja p?iw?t. Sill? tawoin rupesi karkea sarkanuttu tuntumaan h?nest? liian t?rke?lt? ja ep?k?yt?nn?lliselt? h?nen arwoonsa ja waroihinsa katsoen.

H?n oli katsastanut ja tarkastanut jo kauwan herrass??dyn hienompaa el?m?? ja heid?n pukujansa. Ja kun h?nen luonteensa oli siihen suuntaan taipuwainen, rupesi h?n heid?n el?m?ns? tapoja pit?m??n esikuwanansa, lukuunottamatta w?h??k??n sit?, mik? oli w?lin? heid?n ja h?nen sis?llisen ihmisen kehityksell?. P??lliseksi oli h?nen omien s??tyl?isiens?kin joukkoon ilmestynyt semmoisia, mitk? oliwat toteenn?ytt?neet, ett? hekin woiwat el?? herroiksi, niinkuin ennen on jo mainittu.

T?m? tunto juurtui K?m?l?n Kaaperissa aiwan pian t?ydelliseksi pyrinn?ksi. H?nen nuori, siwe? ja siiwoluontoinen waimonsa koetti h?nt? hiljoilleen muistuttaa ja hillit? tuommoisista turhista mielipiteist?, mutta mit?p? se autti, koska Kaaperi itse oli is?nt? ja tunsi itsens? arwon alentuwan n?in wanhanaikaisissa oloissa. Ensimm?lt? tyytyi h?n waimonsa kehoituksesta siihen, ett? kuljetti sarkansa kaupungin wanutuslaitoksiin, siell? karwattawaksi, painettawaksi, silitett?w?ksi ja kiilloitettawaksi. Ensi aikoina tyydyttikin t?m? h?nen kunnianhimoansa ja hienouden haluansa, mutta kauwan ei sek??n riitt?nyt, sill? waikka kotimainen, kotitekoinen waate olikin n?in siistitty ja kiilloitettu, tuntui se kuitenkin h?nen mielest?ns? karkealta ja arwoa alentawalta.

Er??n? p?iw?n? n?htiin Kaaperin seisowan er??n maakauppiaan puodissa. Siin? h?n tarkasti kaikki waatewarastot, waliten itsellens? mieluistansa waatetta uudeksi pukineeksi. Oli niin hullusti, ettei kauppiaan waatepankoissa ollut mit??n werkoja eik? trikoita, sill? kun ei niit? paikkakunnassa paljon kysytty ei h?n niit? arwannut hankkia. Kuitenkin koki h?n ahkerasti m?tt?? Kaaperin eteen niit? waatetawaroita, mit? h?nell? oli; niiden joukossa oli kalikoo nimist? waatettakin er?s pankko.

"Mit?s t?m? maksaa kyyn?r?lt?, t?m?h?n kiilt?? niin wiinisti?" kysyi Kaaperi.

Kauppias sanoi hinnan.

"Herrat sanowat waatteensa maksawan niin paljon, eiw?tk? ne ole hetik??n n?in wiini?; pankaa minulle t?t?, min? maksan ja jaksan", sanoi Kaaperi.

"Senh?n min? kyll? tied?n", sanoi kauppias, mitata hutkien kalikootansa.

Seuraawana pyh?n? n?htiin Kaaperin seisowan kirkkom?ell? uudessa kalikoopuwussaan. Erill??n muista k??nteli ja w??nteli h?n itse??n puolelle ja toiselle, ik??nkuin h?n olisi tahtonut itse?ns? n?ytt?? jokaiselle joka puolelta, sill? olihan h?n nyt "wiinimpi" kuin kukaan muu kansalaisensa. Totta kyll? on, ett? kaikki ihmiset n?kiw?tkin h?net ja huomasiwat h?nen tarkoituksensa, mutta jos he toisin ajatteliwat kuin Kaaperi, siihen ei woi kukaan mit??n.

Joku Kaaperin yst?w? ilmoitti h?nelle, ett? nuo h?nen hienot waatteensa oliwatkin waan halwasta wuoriwaatteesta tehdyt ja ett? ihmiset niill? naurawat. T?st? ilmoituksesta s?ik?hti Kaaperi niinkuin k??rmeen pistosta. H?n ei suinkaan ollut tuolla uudella puwullansa tarkoittanut sit?, ett? ihmiset h?nell? nauraisiwat, waan ett? he kunnioittaisiwat ja antaisiwat h?nelle arwoa. Oitis k??ntyi h?n yst?w?ns? puoleen kysymyksell?, mit? h?nen olisi teht?w??

"Sinun tulee laittaa arwokkaammat waatteet, kuin nuo kalikootaset owat, semmoiset, joille eiw?t he woi nauraa", ohjasi yst?w?.

Muuta ei tarwinnut. Kaaperi l?hti heti ajamaan kaupunkiin. Sinne p??sty?ns? haki h?n er??n kauppapalwelijan, joka oli ennest??n h?nelle tuttu. T?t? h?n pyysi awuksensa, walitsemaan h?nelle kelwollista waatetta. Tiettyh?n se, ett? kutsuttu ilolla suostui esitykseen. Yhdess? sitten l?hdettiin muotimakasiiniin ja sielt? walittiin hienon hienointa werkaa Kaaperille waatteukseksi.

H?nen kanssaan joutuiwat nyt waatturit ja kankurit pahempaan kuin pulaan. H?nen waatteissaan ja kengiss??n ei saanut t?st?l?hin olla ainuttakaan ryppy? eik? poimua; yht??n tilkkua ei my?s saanut miss??n waatteessa olla. T?m?n t?hden saiwat waatturit ratkoa ty?ns? senkin seitsem??n kertaan, s?mp?t? ty?ns? ja waatteen, sill? t?ytyip? heid?n leikata useinkin kieluskansa t?ydest? pietimest?, huolimatta siit?, mit? siit? j?ljelle j?i. Keng?t ne taasen tuliwat milloin liian suuria tahi pieni?; milloin niiss? oli liian korkeat, milloin liian matalat kannat; milloin ne oliwat liian suorat tai w??r?t ja herra ties mit? wikoja waatteissa ja kengiss? milloinkin oli, mutta wikoja niiss? waan oli.

Kun Kaaperi oli t?ll? tawoin saanut mainetta waatteuksensa puolesta, alkoi h?n luoda silm?yksi? taloudenkin puoleen. Ett? heid?n talonsa oli paikkakunnan uljaimpia, sen h?n kyll? tiesi, mutta se ei ollut kuitenkaan h?nen mielest?ns? semmoinen kuin sen olla olisi pit?nyt, noin tuommoinen ajan waatima ... ei ainakaan kartano.

Huomattuaan siin? yhdenkaltaisuuden muiden kanssa, rupesi Kaaperi siit? huolestumaan. Olihan h?n muussakin suhteessa etew?mpi muita s??tyl?isi?ns?, miksei h?n woisi asumuksensakin puolesta niin olla. T?m?n aatteen waiwaamana k?weli h?n usein kartanonsa ymp?rist?ll?, miettien, mit? t?ss? suhteessa olisi teht?w?.

Niinkuin jo on mainittu, sijaitsi K?m?l?n kartano waltawan wirran ?yr??ll?. Suuri ja mahtawa maakunta piti talwikauden talwitiet? tuota wuolaan wirran uomaa my?ten. Useinkin yht?mittaisena jonona kulki siin? matkustajia monet tunnit per?kk?in, wieden kaupunkiin wiljaa, terwoja, puita, woita, parkkeja, ja tuoden sielt? tullessaan suolaa, ter?st?, rautaa ja mink? mit?kin w?ltt?m?tt?mi? maanmiehen tarpeita. Onhan tietty?, etteiw?t nuo matkustajat malttaneet olla kulkiessaan tuppisuina, sill? pitk?n matkan waiwat opettiwat heid?t hakemaan ilon itsest?ns?. T?m?n wuoksi ottiwat he tarkkaan waariin kaikki esineet ja etenkin huomattawat ep?kohdat; nep? tuliwat useinkin heid?n waiwainsa liewennykseksi ja ilonsa aineeksi.

"Kuuleppa, Risto...! Katsopas! Tuossa talossa ei toisen pytingin katolla ole torneja ensink??n", huudahti muudan matkamies towerilleen, osoittaen k?dell?ns? K?m?l?? kohden.

"Eip?h?n, n?emm?, ole, mik? h?ness? siin?kin lienee?" sanoi huomautettu.

"Mik?k? syyn?? selw?h?n se asia on", puuttui kolmas puheeseen.

"No mik?...? Anna kuulla", sanoiwat toiset uteliaat.

"Talossa on siksi pieni asunto, etteiw?t he tarwitse tuota toista rakennusta asuakseen; se on tyhj?n? korskana waan ... siin?h?n se on koko asia", sanoi selitt?j?.

"No, on sit? ylpeytt? jos jonkinlaista", arweli joku.

"?l? muuta, ?l?k? toista", sanoi siihen er?s wanhanpuoleinen matkatoweri.

Niin sit? mentiin kyl?n l?pi, tehden arwosteluita kaikista, mik? waan silm??n pisti.

K?m?l?n arwostelijat eiw?t luulleet puheensa kuuluneen kenellek??n muille kuin heille itselleen, mutta niin ei kuitenkaan ollut, sill? Kaaperi kuuli jokaisen sanan.

"Wai niin! Wai on niin pieni asunto, ettei tarwitse molempia huoneriwej? asumukseen ... semmoisiako ihmiset meid?n talosta ajattelewat? Odottakaapas, kyll? min? korjaan t?m?n ep?kohdan, sill? min? en salli, ett? minusta ja minun talostani huonosti ajatellaan, koska kyll?kin k?sit?n teht?w?ni ja olen paljon etew?mpi kuin moni muu", mutisi K?m?l?n nuori is?nt? itseksens?.

Jotenkin tyytym?tt?m?n?, k?rtyisen? ja k?skew?n? palasi h?n tuolta tarkastusretkelt?ns? kotiinsa. Oli siksi wiel? warhainen, ettei w?ki ollut kerinnyt menn? t?ihins?.

"Renki Matti sawea nostamaan, Kalle noutamaan hiekkaa ja pikku Mikko menk??n k?skem??n muurarin t?nne ... oletteko kaikki ymm?rt?neet?" m??r?ili nuori is?nt?.

"Kyll?, kyll?, is?nt?, mutta mit? nyt muurausaineilla ja muurarilla tehd??n?" sanoi renki Matti wiattomuudessaan ja astui l?hemm?ksi is?nt??.

"Sinun asiasi ei ole sit? tiet?? ... tee sin? waan, mit? k?sketty on", sanoi Kaaperi jotenkin tylysti.

"Kyll?, is?nt?", sanoi Matti; h?n l?hti ja samoin muutkin k?sketyt.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet