Read Ebook: Elämän hawainnoita 10: Pöyhkeä isäntä; Kauppias=mummo; Matkustaja by P Iv Rinta Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 715 lines and 25756 words, and 15 pages

"Kyll?, is?nt?", sanoi Matti; h?n l?hti ja samoin muutkin k?sketyt.

Ne ty?miehet, jotka eiw?t wiel? olleet saaneet m??r?yksi? p?iw?n teht?wist??n, saiwat nyt k?skyn ruweta rakentamaan rantapytingin wuolien p??lle lawoja ja telineit? tornien perustamista warten. Mit?p? siin? oli: k?yd?h?n k?sketyn pit??.

Kun n?m? oliwat walmiina korkean rakennuksen harjalla t?r?tt?m?ss?, meni taasenkin is?nt? aamuh?m?r?ss? kuuntelemaan, mit? matkustawaisilla olisi nyt sanomista. Juuri kun h?n oli paikoillensa asettunut, tulikin samassa pitk? matkustajajono.

"Onpahan, n?emm?. Semmoisia ei kaswa joka m?tt??n juuressa", wastasi huomautettu.

"Kaksi tuommoista asuinriwi?!"

"Kunhan ei waan kumpikin olisi eri talo."

"Eik? ole, koska ei ole rannassa muuta kuin yksi awannon wiitta."

"Mutta jaksaakin pahuukset."

"Eik?p? ne jaksane... Min? olen kauwan kuullut, ett? K?m?l? on rikas talo."

"K?m?l?k?s tuo on?"

"K?m?l?p? tietenkin ... kyll? min? kaikki tied?n", sanoi toinen itseluottamuksella.

Jotkut kyl?l?iset oliwat huomanneet tuon K?m?l?n nuoren is?nn?n ulkokullaiset hankkeet, waikka h?n olikin koettanut niit? panna toimeen muiden huomaamatta. Uskaliaammat heist? koettiwat warowasti muistuttaa, kuinka turhaa ja arweluttawaa toki tuommoinen luulotteleminen on, mutta mit?p? niist? oli, sill? semmoiset saiwat tuolta ylew?lt? ja aikansa edell? olewalta nuorelta is?nn?lt? tuhman nimen, jos ei aina edest?, niin ainakin takaa.

Hell?n? puolisona ja perustuen h?ness? wallitsewaan uskonnolliseen k?sitteeseen, koki em?nt? nytkin usein muistuttaa is?nt?? tuosta turhasta kiiltopyrinn?st?, sill? h?n oli kotikaswatuksessa saanut aiwan toisenlaiset k?sitteet ihmisen el?m?n tarkoituksesta. Mutta Kaaperin mielest? oli h?nen waimonsa muka paljon j?ljell? h?nest? itsest?ns?, tuommoisia wanhanaikaisia ihmisi?, jotka eiw?t nykyaikana en??n kelpaa. T?m?n t?hden katsoi Kaaperi yl?n siwe?n em?nt?ns? oikeutetut muistutukset ja wastasi niihin waan kuiwakiskoisesti: "eth?n sin? niit? ymm?rr?".

Kaaperi ei ollut mik??n juoppo, sen h?n itse ja muutkin hywin kyll? tiesiw?t; h?n oli waan noin tuommoinen, miten milloinkin asiat waatiwat: iloinen iloisten ja itkew? itkew?isten kanssa. Noista ylpeist? salonkiherroista ei h?n w?litt?nyt mit??n, sill? tiesih?n h?n, ett? h?nt?kin t?ss? matoisessa maailmassa tarwitaan; puolentoista weron is?nt?, p?ty? lakkarissa, seh?n jotakin toki painoi hienossakin waakakupissa. Rehewin? rehmiw?tkin rawintolaherrat juomap?yd?n ??ress?, ik??nkuin eiw?t he olisi ket??n suwainneet eik? tarwinneet; heit? kumarrettiin, heille tarjottiin ja annettiin empim?tt?. Mutta eip? nuo toisetkaan niiss? tilaisuuksissa olleet niink??n takapajulla kuin luultiin, sill? olipa Kaaperi joukossa, joka rahattomain kohdat korjasi. P?yd?n luona hekin h??riw?t, eiw?tk? suurin w?litt?neet, waikka heit? joskus wankoilla kyyn?sp?ill? nyrmittiinkin syrj??n, sill? tiesiw?th?n he sen, ett? joukossa on mies, joka woi maksaa, niinkuin moni muukin, ja niinh?n sit? elettiin waan herroiksi yht? m?yhy? ja Kaaperi oli mies niinkuin kaikki muutkin, sill? maksoihan h?n omasta ja muiden puolesta.

Mit?p? siit?, jospa Kaaperin p??t? w?h?n paukuttikin aamusin majatalossa yl?snoustessa, sill? eih?n illallinen seura suinkaan ollut mik??n huono seura--siwistynyt--siwistyneempi seura, kuin heid?n paikkakuntalaisensa osasiwat aawistaakaan; pitih?n sit? kokea kannattaa edelleenkin--mit?s tyhm?t ymm?rt?w?t, jotka owat niin takapajulla.

Noilla kaupunkiretkill?ns? oli Kaaperi tullut huomaamaan, ett? suurin osa kaupungin herroista oliwat naimattomia ja sen johdosta niin wapaita ja itsen?isi?. He eiw?t olleet tohwelin alla ja nauttiwat nyt wapauttansa, jonkamoista ei yksik??n welwollisuuksien alle sitoutunut woinut nauttia. Kun joku seuramies ilmoitti, ett? h?nen olisi meneminen kotiin, jossa waimo ja lapset h?nt? odottawat, niin t?mm?isist?k?s muistutuksista n?m? naimattomat herramiehet r?h?htiw?t nauramaan, wertaillessaan tuohon orjuuteen omaa onnellista ja wapaata naimattoman miehen el?m??.

T?m? teki Kaaperiin syw?n waikutuksen. H?n koetteli ajatella p??ns? ymp?ri, oliko h?n tehnyt oikein tahi w??rin kun h?n oli nainut. Luontoper?inen taipumus ja yleinen kansan tapa oliwat h?nt? siihen pakoittaneet ja olihan se tuntunut niin hyw?lt?--ihan luonnolliselta ja oikealta; mutta kaupungin herrathan oliwat lausuneet ja el?m?ll?ns? n?ytt?neet aiwan p?inwastaisia ajatuksia, mit? h?n oli tuntenut ja ajatellut, ja heh?n oliwat kai oikeassa, koska oliwat niin "wiinej?" ja siwistyneit?, oikein oppineita, wiisaita ja ajattelewaisia ihmisi?.

Kuta useammin Kaaperi k?wi kaupungissa, sit? k?rtyisemp?n? palasi h?n aina sielt?. H?nest? rupesi todellakin tuntumaan kodin k?skew? ja kutsuwa woima liian rasittawalta ja ahtaalta, ja lempe?n waimonsa oikeutetut muistutukset el?m?n welwollisuuksista rupesiwat h?nen mielest??n tuntumaan pelkilt? parjaamisilta, semminkin kun ei waimonsa h?nen korkeammista siwistyspyrinn?ist?ns? muka mit??n ymm?rt?nyt. T?m?n tuntonsa woimasta h?n useinkin kaupungista palattuaan puheli waimollensa t?st? muka el?m?ns? suurimmasta hairahduksesta; eip? edes huolinut olla waiti, waikka wieraita oli sit? kuulemassa.

Kerrankin, kun h?n taas oli kaupungista palannut, huomasi wieraaksi tullut naapuri h?nen olewan pahalla tuulella ja kysyi siihen syyt?.

"T?ss? k?ypi mureheksi kun noita lapsia tulee niin paljon--; mik? ne kaikki jaksaa el?tt??", sanoi is?nt?.

"Kuinka paljon niit? sitten nyt jo on?"

"Kolme, ja jos niit? wiel? tulee lis??, mihin sitten joudutaan?" sanoi Kaaperi heikon waimonsa kuullen, joka tuskin oli lapsiwuoteestansa noussut.

Waimon k?det walahtiwat ik??n kuin herwotonna alas. H?n huohotti ja hengitti niin raskaasti, ett? rinta aaltoili kuin myrskyn k?siss? riehuwa meri.

"Tuo meid?n is?nt? on niin kummallinen", sanoi nuori, kaunis em?nt? ja poistui wapisewana ulos kamarista.

Lasten kaswaessa oliwat Kaaperin nurkumiset naimiseen menostaan ja perillisten karttumisesta kokonaan j??neet pois, kun h?n niist? oli l?yt?nyt uuden ylpeilemisen aiheen. H?nell? itsell?ns? oli muka siwistyst?, siewyytt?, rikkautta ja arwoa enemm?n kuin yhdell?k??n muulla paikkakunnassa. Tottahan h?nen lapsensakin oliwat parempia kuin muiden ihmisten lapset.

Er??n? kertana kutsui is?nt? em?nn?n puheillensa ja rupesi selitt?m??n, kuinka heid?n nyt muka pit?isi ruweta kaswattamaan lapsiansa arwonsa mukaisiksi. Kun em?nt? t?m?n kuuli, ei h?nen ilollansa ollut rajoja. Pitk?llinen erimielisyys oli tehnyt el?m?n h?nelle raskaaksi ja siet?m?tt?m?ksi, mutta nyt n?ytti uusi parempi el?m? alkawan, kun miehens? alkoi huolia heid?n lapsistaan eik? en?? katsonut niit? kuormaksi. Em?nt? kiepsahti miehens? kaulaan ja siin? h?n sitten nyyhki. Woi kuinka onnelliseksi h?n nyt tunsi itsens?.

Iloissaan ei h?n huomannutkaan, ett? taas uusi turhamaisuus puhui h?nen miehens? suusta; p?inwastoin oli h?nt? helppo saada itsekin uskomaan heid?n lapsensa olewan parempia kuin muiden, ja siis eri tawalla kaswatettawia.

Heti huomenna annettiin yksiss? tuumin lapsille kielto, etteiw?t he saisi t?st? puoleen seurustella kyl?n toisien lasten kanssa. Samassa selitettiin heille heid?n olewan niin paljon parempia ja rikkaampia toisia lapsia, ettei heid?n sowi olla niiden parissa, joilta eiw?t oppisi muuta kuin raakoja ja siwistym?tt?mi? tapoja.

Ennen on jo mainittu, ett? K?m?l?n is?nt?w?en wanhimmat lapset oliwat tytt?ri?; Liila oli wanhimman ja Alma h?nt? nuoremman nimi; wanhin l?heni wiitt?toistansa ja nuorempi kolmeatoista.

Selw?sti jo huomattiin, ett? heist? muodostuu kauniit neidet ja t?m?p? se is?n huomionkin heid?n puoleensa oli k??nt?nyt.

Itsekukin hywin kyll? arwaa, mink?laisen waikutuksen t?m?nkaltaiset wanhempien toimenpiteet ja neuwot lapsiin tekew?t. Turhamielisyys, ylpeys ja muiden ihmisien yl?nkatse juurtui wanhempainsa istuttamana jo aikaisin lasten syd?miin ja alkoi siell? turmelewan waikutuksensa. Pian huomattiin heiss? ankara itsekk?isyys ja itserakkaus. Ei kauwan wiipynyt, ennenkun tytt?ret oliwat t?ydellisi? itsens? ihailijoita. Heid?n ainoaksi ty?kseen tuli nyt itsens? koristeleminen, melkoinen aika kului heilt? peilin edess? jolloin he kiherteliw?t, k?herteliw?t ja nutturoitsiwat hiuksiansa--; w?liaikoina kursiwat he itselleen kaikenlaisia rimsuja ja r?yhel?it?.

Kotiin tultuaan kertoiwat tyt?t wanhemmillensa kaikki retkens? waiheet, kuinka sen talon Maija ja tuon talon Kaija oliwat taasenkin tunkeentuneet heid?n seuraansa, mutta kun he antoiwat heille kylmi? wastauksia eiw?tk? luoneet heihin ainoatakaan silm?yst?, oliwat ne heti luokkauneet pois. Jos he oliwat saaneet k?well? herrasneitien parissa, kertoiwat he liioittelemalla, kuinka yst?w?llisi? ja h?ylej? n?m? oliwat olleet ja kuinka ne oliwat hartaasti kutsuneet heit? kotiinsa seurustelemaan ja k?welyretkille heid?n kanssaan.

Mielihyw?ll? kuunteliwat wanhemmat tyt?rtens? kertomuksia ja ylisteliw?t heid?n wiisauttansa ja kauneuttansa, ja yh? enemm?n tuliwat he wakuutetuiksi, ett? heill? oli siwistyneit? lapsia.

Is?nt? ja em?nt? huomasiwat nyt, ettei se sowi ensink??n, ellei ruweta kutsumaan useammasti kuin t?h?n asti pit?j??n herrasw?ke? heille wieraiksi. Tytt?retkin owat jo aikaisia ihmisi? ja siwistyneit?, he tarwitsewat siwistynytt? seuraa.

N?it? miettiess? ja tuumiessa huomasi is?nt?, ettei heill? ollut wiel? kaikki niinkuin olla pit?isi. H?n oli herrastaloissa k?ydess??n n?hnyt, ett? useankin niiden salin p?yd?ll? oli kasoittain kirjallisuutta; wiel?p? niit? oli hyllyill? ja kaapeissakin; sanomalehti? oli my?s. Mink?laatuista tuo kirjallisuus sitten oli, siit? tiesi Kaaperi aiwan w?h?n. Syy t?h?n tiet?m?tt?myyteen oli selw?: Kaaperi ei monasti ollut katsonut koko el?m?ss??n mink??n kirjan sis??n, sit? w?hemmin niiden, joita h?n oli n?hnyt herrastalojen p?ydill?. Alunpit?in oli h?n ollut niin kankea lukemaan, ett? h?din tuskin ripille p??si, ja sen j?lkeen unoutti h?n senkin w?h?n taitonsa niin ettei saanut luetuksi muutoin kuin kehnosti tawaamalla ja silloinkin usein nurin p?in.

Waikka siis is?nt? selw?sti tunsi, ettei h?nell? itsell??n suinkaan ole mit??n kirjallisuuden tarwetta, piti h?n sen hankkimisen heid?n taloonsa kuitenkin sangen tarpeellisena, muun kotiw?kens? ja wierasten wuoksi. Sill? mit? esimerkiksi sanoisiwat ja ajattelisiwat herrass??tyiset wieraat, kun ei talon p?yd?ll? olisikaan mit??n hupaista ja siwist?w?? lukemista.

Oitis rupesi Kaaperi tuota tuntuwaa puutetta poistamaan. Asiantehden l?hti h?n kaupunkiin ostamaan kirjoja. Siell? walitsi h?n niit? oman ?lyns? ja aistinsa mukaan. Hitaasti ja kauwan tawaili h?n niiden kirjojen nimilehti?, joita kirjakauppias h?nelle esitteli, mutta mik??n ei Kaaperille kelwannut ja yhden ja toisen pois pantuaan sanoi h?n wiimein: "Ei n?m? kelpaa; ne pit?isi olla noin tuommoisia iloisia, hupaisia ja hy?dyllisi?".

"T?m?n hupaisempaa ja hy?dyllisemp?? kirjallisuutta ei meid?n kirjakaupassa ole", sanoi kirjakauppias.

"Mink?lainen niiden minkin nimi on?" kysyi Kaaperi h?t?isesti.

Kauppias luetteli nimet.

"Ne min? otan. Meill? tarwitaan kokkikirjaa ja toiset tuntuwat niin hupaisilta", sanoi is?nt? ja niin ne kaupat syntyiw?t. Puoli w?kisin sai kauppias ty?nnetyksi wiel? Kaaperille juuri painosta ilmestyneet Kiwen Nummisuutarit, kehuen sit? kirjaa sangen wieh?tt?w?ksi ja hupaiseksi teokseksi. Samalla matkalla tilasi Kaaperi my?s er??n sanomalehden, jota ei wiel? ennen koskaan oltu K?m?l?ss? n?hty.

Kyll? nyt oli Kaaperilla, kotiin tultuansa, panemista salin p?yd?lle. H?n sijoitteli kirjastonsa riweihin ja sanomalehdell? oli my?s oma paikkansa.

Is?nt? tuli nyt hywin mahtipontiseksi tuon uuden, siwist?w?n kirjallisuutensa wuoksi. H?n ihmetteli, jopa surkuttelikin niiden ihmisien tyhmyytt?, joilla ei ollut sanomalehti? eik? muuta kirjallisuutta, kun eiw?t he ymm?rr? seurata aikaansa eiw?tk? hanki itsellens? ajan waatimaa siwistyst?. P??t?ns? heiluttaen ja k?det puuskassa selitteli h?n ihmisille, kuinka h?nell? on paljon uusia ja hywi? kirjoja ja kuinka h?nelle kulkee "awiisutkin".

Unikirjaa tarwittiin my?s paljon. Olihan itsekukin wiime y?n? n?hnyt niin merkillist? unta ja se tarwitsi selityst?. Ja olihan niit? nyt huokea saada, kun oli k?siss? niin hyw? ja luotettawa selitt?j?. Niin, onhan ihmisell? niin paljon salaisia ja hartaita toiweita, jotka owat k?tketyt tulewaisuuden h?m?r?n esiripun taakse, ja t?nne tahtoiwat K?m?l?iset kirjainsa awulla kurkistaa.

Sill? tawoin kului heilt? aika hauskasti ja todellakin tuntuiwat uudet kirjat heist? hupaisilta jopa hy?dyllisilt?kin.

Er??n kerran tuli pit?j?n kirkkoherra sattumalta K?m?l??n. Is?nt? wei h?net heti p?yd?n luona olewalle sohwalle istumaan. Talon kirjallisuus oli p?yd?ll? samassa hyw?ss? j?rjestyksess? kuten ennenkin.

"Onhan teill? sanomalehdetkin", sanoi kirkkoherra, ottaen samassa k?teen er??n numeron.

"On, kulkeehan meille awiisut; kuinkas sit? muuten ... enk? min? tied? mit? ne ihmiset ... kun eiw?t ne awiisuja...?" sanoi is?nt? katkonaisesti; kai h?n w?h?n ujosteli.

"Mit? pid?tte t?st? sanomalehdest?"? kysyi kirkkoherra.

"Ent? muu sis?lt??"

"En min? muusta paljon huoli; on niiss? niin paljon joutawaakin", sanoi is?nt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet