Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Katri Holm: Kertomus äideille by Roos Mathilda
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 61 lines and 6092 words, and 2 pages
Katri Holm
Kertomus ?ideille
kirjoittanut
Mathilda Roos.
Suomennos.
"Viisas vaimo rakentaa talonsa".
Sananl. 14:1.
Ensimm?isen kerran julkaissut Karjalan Kirjakauppa- ja Kustannusliike O.-Y 1904.
Katri Holm oli, kymmenvuotisen palveluksensa aikana everstin perheess?, ?lyll? ja s??st?v?isyydell? koonnut pienen, noin tuhanteen kruunuun nousevan p??-oman, jolla h?n nyt, palveluksesta l?hdetty?ns? pani alkuun oman kauppaliikkeen.
Katri oli keski-ik?inen, kookas ja soreavartinen nainen. H?nell? oli tummansiniset ?lykk??t silm?t; niiden ter?v?? katsetta olivat palvelustoverit pel?nneet aina, kun heill? oli ollut jotakin hutiloittua ty?t? tunnollansa. H?n puheli paljon ja mielell?ns?, puheli helein sointuvin ??nin, usein vahvistaen sanansa k?sien ja muun ruumiin liikkeill?. Mutta milloinkaan ei Katri silti juoruja juoksuttanut; h?nen puheissaan piili aina jotain hyv?? ja varteen-otettavaa.
Katri piti paljon "periaatteista" ja "perus-lauseista", kuten h?n sanoi, s. o. senlaisista aatteista ja lauseista, jotka perustuvat Pyh?n Raamatun ilmoitettuun sanaan.
Muuan mielilause, jonka h?n usein toi esille, oli, ett? toimellisesti vaeltavien pit?? menestym?n, ja ne, jotka pit?v?t Jumalan k?skyt, saavat maan peri?.
Liikkeens? sijoitti Katri senlaiselle paikkakunnalle, miss? kilpailu ei viel? ollut ylen suuri ja miss? h?n tiesi saavansa mieluisiansa kauppatuttavia. H?n ei halunnut rikkaita ja suurisukuisia ostajia, vaan ty?kansaa ja k?yh?list??, sill? h?n toivoi voivansa hy?dytt?? heit?, sek? hengellisell? ett? ruumiillisella hyv?ll?; sit?paitsi he eiv?t tulisi h?nt? est?m??n vallitsemasta ymp?rist??ns? ja pit?m?st? nuhde- ja hartauspuheita, milloin tarvis niin vaatii.
Mutta Katri ei ainoastaan varustanut ty?kansaa entist? paremmalla ja halvemmalla maidolla, voilla ja juustolla, h?n kohosi v?hitellen my?s jonkinlaiseksi seudun suojelushaltijattareksi, jonka puoleen h?d?n pakottaessa k??nnyttiin anomaan apua ja neuvoa. Oli h?nell? pieni kotiapteekkikin, jossa h?n hiukan "puoskaroitsi"; useita oli h?n parantanut rohdoilla ja hauteilla, tai ehk? ennemmin hell?ll? avulla ja lohdutussanoilla.
Ja kunnioitusta Katri kyll? itselleen saavutti; hyv? ja lemmek?s h?n tosin oli, mutta saattoipa my?s toisinaan olla jyrkk? ja suorasuinen. Voi sit? ihmist?, joka velvollisuutensa laiminl?i ja hulttiomaista el?m?? piti! Varma oli, ett? h?n ennemmin tai my?hemmin sai vastaanottaa Katrin sek? nuhteita ett? neuvoja.
Oli my?h?inen lauvantai-ilta. Kauppa, joka oli ollut vauhdissa kaiken p?iv?? ja tuottanut rahastoon melkoisen lis?summan, oli nyt lopussa. Ovetkin olivat jo yleis?lle tukitut, mutta viel? viipyi Katrin luona nelj? tuttua ostajaa. He puhelivat vilkkaasti. Katri seisoi my?nti-p?yd?n takana kapusta k?dess? kuunnellen naisten, milloin ??nekk??mp??, milloin hiljaisempaa pakinata.
L?hinn? p?yt?? istui keski-ik?inen nainen sein??n nojautuneena. H?n oli kalpea ja alakuloinen, eik? paljon puhunut, mutta p??tt?en siit?, ett? muut puhuessaan k??ntyiv?t h?neen, oli joko h?n itse, tahi joku h?nt? l?helt? koskeva asia keskustelun esineen?.
"H?pe?llist?", huudahti rouva Frisk, kolmenkymmenen vuotias nainen, hyv? ja reipas n??lt?ns?, "se on tosiaankin h?pe?llist?! Mies-vetelys p??see vapaaksi kaikesta, ei kukaan saa edes tiet??, ken h?n on, ja Liina-paran t?ytyy palata vanhempainsa luokse lapsineen, ja tulla heille vaivoiksi. Lapsen is? ei tietysti pennill?k??n auta. Hyi toki mokomia m??r?yksi? ja lakeja!"
"Niin, kyll? ne tekev?t tytt?-riepujen tilan varsin tukalaksi, se on totinen tosi", sanoi rouva Malm, pitk? laiha nelj?nkymmenen vuotias nainen, johon raskas ty? ja raadanta oli painanut selv?n leimansa, "kunpa vaan valtamiehet hiukkasen tulisivat ajatelleeksi, miten turvattomia n?m? poloiset ovat, niin ehk? he asettaisivat asiat v?h?n paremmalle kannalle."
"No, minun tyt?ill?ni on, kiitos Jumalan, kullakin paikkansa", puuttui puheeseen rouva Andersson, ?lykk??n n?k?inen muurarin vaimo, jonka kasvoissa oli hyvinvoinnin ilme, jommoista muissa ei huomannut, "ja hyv?th?n ne paikat sanotaan olevankin. Heid?n herrasv?kens? on oikein hienon hienoa, mutta t?m? ei suinkaan ole mik??n vakuus siit? ett? tyt?ille tulee hyvin k?ym??n. Hyv?t palkat heill? vaan on, se on varma; Maiju antoi minulle kymmenen kruunun joululahjan, se tytt?!"
"Todella, kun ajattelee, ett? meill?kin on nelj? tytt?-pahasta, jotka kaikki kerran joutuvat maailmalle leip??ns? ansaitsemaan ja siell? saavat kokea kurjuutta ja kiusauksia -- -- -- niin eip? tee mieli nauraa tosiaankaan", sanoi rouva Frisk katkerasti hymyillen.
Mutta samassa kolahti Katri Holmin kapusta p?yt??n niin suurella voimalla, ett? kaikki hyp?htiv?t.
"Jo riitt??!" huudahti h?n, siniset silm?t kiivaudesta s?ihkyen, "nyt olette puhuneet niin paljon paljasta palttua, ett? jo on aika j?rjellisenkin ihmisen saada suunvuoroa. Siin? hoette ja juttelette laeista ja m??r?yksist?, mutta mit?h?n olette itse tehneet tytt?renne suojelukseksi ja varjelukseksi?"
"Itse tehneet .... itse tehneet?" toistivat kaikki yhdess?, ja nelj? h?mm?stynytt?, utelevaa silm?paria k??ntyi Katria kohti. My?skin rouva Modin, se nainen, joka t?h?n asti ei ollut mit??n virkkanut, ainoastaan huokaillen tuijottanut eteens?, n?ytti havahtuvan ja yhtyv?n muitten kysymykseen.
Paheksumista ilmaiseva mutina katkaisi Katrin sanat, mutta siit? huolimatta h?n jatkoi:
"Ei, mutta kuulkaahan toki, Katri neiti", keskeytti rouva Andersson, h?n, jonka oli onnistunut hankkia tyt?illeen niin "hyv?t paikat", "nyt saatte suoda anteeksi, ett? minun oikein t?ytyy teille nauraa. Miten voitte ajatella mahdolliseksi, ett? k?yh?t ihmiset toimittaisivat saattajia tytt?relleen iltasin? Pit?isik? ehk? meik?l?istenkin hankkia palvelija, joka toisi armolliset neidet kotiin? Ent? min?, mit? voin min? tehd? tytt?rilleni, jotka ovat muitten palveluksessa ja ehk? itse saavat l?hte? yksin syd?n-?isin hakemaan neitej?ns? kotiin?"
"Mitenk? min? siit? tiet?isin? Heid?n tulee kaiketi tehd?, mit? herrasv?ki k?skee".
"No kai rouva tuntee l?hemmin heid?n is?nt?v?kens??"
"En, en min? tunne ket??n hienoja ihmisi? l?hemmin,"
"Eik? rouva ole k?ynyt ottamassa selkoa siit?, mink?laisia he ovat, ovatko he hurskaita vai jumalattomia?" jatkoi Katri katsoen viel?kin rouva Andersson'iin j?rk?ht?m?tt?m?n tutkivasti.
"Min? olen kuullut, ett? he ovat kunnollisia ihmisi?", vastasi rouva loukkautuneena, mutta samalla neuvottoman n?k?isen?.
"Niin, niin! Saattavatpa niin ollakin", vastasi rouva Andersson syv??n huokaillen.
Rouva Andersson ei vastannut heti, vaan punehtui hiusmartoon asti Katrin puhellessa.
"Min? olen raatanut ja rehkinyt tytt?jeni hyv?ksi aina heid?n syntym?hetkest?ns? asti, olen totuttanut heit? tapoihin ja hyv??n j?rjestykseen, olen k?ytt?nyt heit? kirkossa joka sunnuntaina, ja nyt he palvelevat kunnon ihmisi?, enemp?? ei voi kukaan kristitty vaatiakaan k?yh?lt? ty?l?is-naiselta", mutisi h?n viimein ?rtyneen?, "mutta hyv? on sen nuhdella, joka ei koskaan ole kokenut, milt? seitsem?n lapsen el?tt?minen ja kasvattaminen tuntuu."
"No, ent? te, rouva Malm", jatkoi Katri huolimatta rouva Andersson'in pistosanoista. "Teid?n tytt?renneh?n tekev?t ty?t? tehtaassa, joka sijaitsee ihan l?hitienoossa: varmaankin te laitatte, ett? he tulevat s??nn?llisesti kotiin, eiv?tk? l?hde pitkin katuja kuljeskelemaan?"
"Johan nyt!" nauroi rouva Malm, "tyt?t tuskin milloinkaan palajavat tehtaalta ennen yhdeks??, eik? minun silm?ni ulotu n?kem??n, viipyv?tk? he siell? hiukan yli m??r?tyn aikansa. Ja pahaa, ilke?t? tiet? he sinne saavat astuskella, niin paljon tied?n. Oikein tunnen huojennusta syd?mess?ni, milloin kuulen heid?n t?mistelev?n jalkojansa ulko-eteisess?."
"Mutta ty? tehtaasta lopetetaan jo kahdeksalta", v?itti Katri, "miksi he eiv?t sitte ennen yhdeks?? kotiin tule?"
"Kuuluuhan se jo kahdeksalta lopetettavan, mutta sen j?lkeen sattuu aina olemaan milloin yht?, milloin toista viel? teht?v?n?, ja aina ne tyt?ntynk?t keksiv?t jos jonkinlaisia tekosyit? saadaksensa hiukan aikaa rupattelemiseen ja leikinlaskuun. Olen kyll? sanonut heille, ett? heid?n t?ytyy tulla suoraa tiet? kotiin, mutta kas, ne eiv?t vaan tottele."
"Tied?ttek?, rouva, mit? min? tekisin teid?n asemassani ollen?" kysyi Katri,
"Mit? tekisitte?"
"Minulla ei ole aikaa hakea heit? sielt?", voivotteli rouva Malm, "minun on kerrassaan mahdoton p??st? taloudestani siihen aikaan."
Katri levitti oikean k?mmenens? nyyk?ytt?en p??t??n t?rke?n n?k?isen?, ik??nkuin viitaten suuriin kokemuksiinsa kunkin eri yhteiskuntaluokan alalta.
"Niin, n?ist? asioista on kyll? helppo jutella", valitti rouva Frisk, "mutta, mit? tehoa, milloin asiat esimerkiksi ovat niinkuin meill?? Tytt?j? on nelj? ja poikia kaksi; koti on pidett?v? siivossa ja kunnossa, ruuan tulee olla valmiina p?yd?ss?, milloin ukko tulee ty?st?, ja h?n sek? lapset ovat pidett?v?t siistiss? ja eheiss? vaatteissa. Kuinka luulette, Katri neiti, ett? kaiken t?m?n ohessa viel? voisi pit?? lapsiansa silm?ll?; tarkoitan nimitt?in noin hienosti ja herrasv?en tapaisesti, kuten te tahtoisitte."
"Ensi aluksi tulisi teid?n est?? heit? pitkin kyli? juoksentelemasta, kuten he nyt saavat tehd?. Miltei aina kun pist?yn ulos ovestani n?en min? jonkun pienen Friskin nurkissa kieppumassa. T?ten he jo aikaisin tottuvat ulko-el?m??n. Ensin l?rp?ttelev?t poikien ja lopulta loruelevat miesten kanssa. Onhan vanhin tytt?renne Gerda jo kolmannellatoista ik?vuodellaan; miksi te ette vaadi h?nt? ty?h?n nyt, kun h?n on koulunk?yntins? p??tt?nyt?"
"Olen kyll? koettanut, mutta se on vallan mahdotonta, tytt? kun ei kerrassaan tahdo", valitti rouva Frisk.
Rouva Modin, joka oli vaiennut koko ajan, huokasi nyt syv??n ja alkoi h?nkin valittavalla ??nell?:
"Niin, hyv? on Katri neidin n?in jutella, jolla ei lapsia ole; kun h?nell? vaan niit? olisi, niin tiet?isi kai h?n hiukan paremmin, mink?laista niiden kasvattaminen on. Niin pian kun kakarat kasvavat niin suureksi, ett? he voivat kielt??n pieks??, rupeavat he suulastamaan ja v?ittelem??n vanhempiansa vastaan; tuota tekoa he jatkavat, kunnes joutuvat onnettomuuteen. Kyll? silloin n?yrtyv?t ja kauppojansa katuvat. Vast'aikaa se!"
Ja taas huoahti ?iti raukka syv??n, vaipuen uudelleen surullisiin ajatuksiinsa.
"Sanon teille jotakin, rouva Modin", vastasi Katri yh? s?est?en sanojansa ly?m?ll? tahdikkaasti kapustallansa p?yd?n laitaan, "minulla tosin ei ole ollut lapsia, kuten teill?, mutta sen sijaan on minulla ollut enemm?n el?m?nkokemusta ja samalla suurempia -- kiusauksia. Uskokaa tai ?lk??", -- Katri hymyili veitikkamaisesti, "mutta Katri Holm ei nuorena tytt?n? ollut juuri niin ruma n??lt??n, ett? miesv?ki olisi h?nt? pakoon l?htenyt."
"Eip? vainkaan", naurahti rouva Frisk, "n?kyy kyll?, ett? h?nell? oli silm?t, kuin hehkulamput."
"Mutta mill? tavalla se sitten tapahtuu?" kys?si rouva Andersson malttamattomasti.
Add to tbrJar First Page Next Page