Read Ebook: Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman köyhä polseviikki by Lehtonen Joel

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2049 lines and 47028 words, and 41 pages

Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, k?yh? polseviikki

Joel Lehtonen

Ensimm?isen kerran julkaissut Karisto 1922.

Tiet? pitkin kulkee omituinen olento. Kulkee ... tai paremminkin liikkuu. Loikkii nelinkontin... H?n on niin kuin koira tai j?nis.

Synkk?in kuusien reunustama tie hukkuu syksyiseen sumuun, niin ettei h?nt? kauempaa tarkasti erota. Huomaa ainoastaan, ett? jokin olento se on ... olento, joka hyppii k?mpel?sti. Sen p??ss? heilahtelee jotain pitk?? ... ja selj?ss? keikkuu jokin esine.

Nyt h?n on tullut l?hemm?ksi ja nousee pystyyn maasta... Ik??n kuin pyrkien inhimilliseen asentoon. H?n ei en?? loiki, vaan k?velee... Tuossa h?n tulee, selvenee yh? raskaassa sumussa. Tulee kuin neliskulmainen puulaatikko. Laatikon alla horjuu kaksi hyvin lyhytt? jalkaa, joiden polviin h?n k?velless??n nojautuu k?sill??n. Jaloissa on h?nell? suuret nauhakeng?t; pohkeiden ymp?rille k??ritty kapeat, repaleiset s??rystimet. H?n ?hkii ja huohottaa.

Miehen tukka on tavattoman pitk?, pellavankellert?v?. Ellei se nyt olisi pistetty piiloon h?nen lippahattunsa alle, lainehtisi se vy?t?r?ille asti. Pari harvasuortuvaista hiustukkua riippuu kuitenkin esill?, sumusta m?rkin? ja maahan koskemisesta likaisina. M?rkyytt? ja vesihelmi? on parroittuneissa poskissakin, joihin partaveitsi ei ole aivan ?skett?in koskenut.

Rinta on surkeasti sis??n painunut. P??llystakki, tavallisen alustakin kokoinen, roikkuu v?lj?sti. Sek? p??llystakin ett? alustakin kaulukset on napitettu umpeen ja nostettu pystyyn, suojaamaan vilulta olennon kaulaa ja j?ykk?? niskaa.

J?ykk?? niskaa tosiaan!

Vastaantulija ehk? katsahtaa ihmeiss??n t?t? parrakasta tonttua ... t?t? k??pi?t?, joka ?sken loikki maata pitkin. Silloin saattaa tonttukin luoda h?neen aran ja alakuloisen silm?yksen ... jopa viimein, jos h?nt? kauan t?llistell??n, iske? katselijaan vihaisen luimauksen ... niin pitk?n, ett? tonttu joutuu hetkiseksi k??ntym??n taaksep?in. Mutta silloin ei k??nny ainoastaan h?nen p??ns?, vaan koko yl?ruumis! Hartiat ja olkap??t ovat hyvin koholla; selj?ss? t?rr?tt?? suunnaton muhku ... kuin mik?kin vaatemytty. Hiustupsujen v?list? se pullottaa korkealla ... ter?v?n?, pelottavana ja s??litt?v?n?.

Kaulassa, nuorasta tehdyss? silmukassa, riippuu miehell? halkosaha. Se esine se keikkui ?sken h?nen hartioittensa p??ll?. Kupeelleen on h?n k?ytt?nyt kirveen ... lujasti ter?n alta kiinni.

Kankeana h?n k??ntyy j?lleen ja l?htee jatkamaan taivallustaan.

H?n kulkee tuokion sill? tavoin. Sitten h?n pys?htyy. Py?r?ht?? hitaasti ja vilkaisee taakseen. Toista ihmist? ei en?? n?y ... mutta ehk?p? h?n on seisahtunut johonkin tienmutkaan ... ehk? tuon ison kuusen taakse ... ja t?hystelee sielt? rampaa? K??pi? tirkistelee tuokion. Sitten pujottaa h?n kouriinsa m?r?t ja likaiset rukkaset, jotka k?dess? h?n taannoinkin loikki, ja heitt?ytyy j?lleen k?siens? varaan ... alkaa sill? tavoin hypell?.

Vaikka tie onkin syrj?polku eik? siin? m??rin yhten? ja upottavana savivellin? kuin pian tuleva maantie ... Helsingin ymp?rist?n valtatie, jota sadat hevoset ja rattaat joka p?iv? sotkevat ... niin on t?ll?kin, melkein avaamatonta mets?? muistuttavalla taipaleella tarpeeksi likaa. Milloin hiekkaa, milloin multaa ja enimm?kseen savea, joka liukastuttaa ja tarttuu ilke?sti rukkasiin. Vesi ja kura roiskahtaakin v?h?n v?li? kulkijan rinnoille ja kasvoille.

Vaivalloista on moinen taivallus ... niin kuin nyky??n koko poloisen ramman el?m?. Mutta h?nen jalkansa ovat niin huonot ja v?syneet, ett? on helpotus auttaa joskus niiden toimintaa k?sill? ... sellaisilla paikoilla, miss? ei ole vieraita ihmisi? n?kem?ss?. Oman asuinkyl?ns? pilkkaan h?n on tottunut ... lasten ja er?iden aikaihmistenkin... Tai ovat enimm?t siell? niin tottuneet h?neen, etteiv?t h?nt? en?? ihmettele.

Nyt on raajarikko menossa kyl??ns? ... pieneen huvilakyl??n nimelt? Krokelby. H?n on ollut v?h?n syrjemm?ll? sielt?, etsim?ss? ty?t? yksin?isist? taloista ja huviloista. Parissa paikassa enn?tti h?n k?yd? sis?ll? ... mutta ei saanut siell? halonhakkuuta eik? r??t?l?imist? ... puhumattakaan sitten huvilain rakentamisesta ja korjaamisesta. Sill? h?n: yht? ja toista h?n osaa.

Rampa uupui matkallaan suunnattomasti ... ja koettaa nyt p??st? kotiinsa ... tyhjin toimin.

Krokelbyss? tunnetaan h?net tavallisesti nimell? Rampa ... joskus my?skin nimell? Sammakko tai Konnikainen tai Kaps?kki. Ne ovat tietysti pilkkanimi? eik? niit? paljoa k?ytet? h?nen kuultensa ... eiv?tk? siivot ihmiset takanap?ink??n. H?nen oikea nimens? on Sakris Kukkelman...

Nyt h?n on joutunut Krokelbyn reunaan, sumusta h??m?tt?v?n lehmuksen juurelle, jonka kohdalla syrj?polku yhtyy valtatiehen. Siin? h?n nousee j?lleen k?velem??n... Riisuu rukkaset ja ripustaa ne toiseen ranteeseensa ... ja ty?nt?? viluiset k?det taskuihinsa. Seisoo paikallaan ... p?? alakuloisesti painuksissa... Ja katselee huolestuneesti silmi??n py?r?ytellen ja ik?v?iden ensin tuonne vanhaan herraskartanoon, joka kuultaa etemp??, yksitoikkoisten niittyjen keskelt?, savisen ja leve?n joen rannalta: tulvavett? lainehtivan Vantaan. Tuo samea Vantaa vierii nimitt?in ohi melkoisen l?helt? h?nen kyl??ns?.

Kartanon pihalla ei n?y liikett?. Onhan talo v?h?n niin kuin hylj?tty: sen maat jaettu huvilakylien tonteiksi ... ja ainoastaan vuokralaisia, ty?v?ke?, asuu sen yl?kerroksessa ... alemmassa ei ket??n. Pari kolme koivua, jotka ovat j?ljell? aikoja sitten istutetusta koivukujasta, koska ne ovat viel? riviss?, seisoo syv?ll? vedess?, sill? joki on nyt levinnyt sievoisen matkaa lakeudelle, ulottuen aina kartanokummun juurelle asti. Koivut ovat myrskyjen runtelemat ja talon vuokralaistenkin katkomat ... he kun n?et tarvitsevat paljon polttopuuta hatarissa asumuksissaan: sattuuhan joskus tulemaan kylm?kin talvi. Sadetta on nyt ollut monta, monta viikkoa ... sumujen lomassa.

Mit?p? Sakris Kukkelman tuonne katselee? Huviksensa vain ... ajankuluksi. Mit??n erikoista ei h?n ole toivonutkaan siell? n?kev?ns?... Ei mit??n, mit??n erikoista ... katselipa muuallekin! Ei mit??n uutta.

Koivujen seisominen vedess? tuo Sakrikselle mieleen h?nen m?r?t jalkansa ... ja ponnistuksesta kuumennutta selk??kin alkaa j?lleen vilustaa. Silloin l?htee h?n hoipertelevin askelin tallustelemaan kotiinsa ... kylm??n, yksin?iseen ja tuskallisen kolkkoon asuntoonsa.

Maantie nousee t?yrylle, jolle toinen puoli kyl?? on rakennettu. Toinen puoli sensijaan on levinnyt laaksoon: tuolla alhaalla niit? n?kyy paljon pieni? huviloita ... niin kuin tulitikkulaatikoita... Alangon pinnasta kohoavat harvamets?iset m?et kuten luodot merenpoukamasta. Varakkaampien ja rikkaiden talot ovat t??ll? m?ell?. Niin, t??ll? asuu enimm?kseen herrasv?ke? ... huviloissaan, joita pilkistelee pitkien koivujen, synkkien kuusien ja harrottavien m?ntyjen keskelt?. Er?iss? n?ist? huviloista on omenapuitakin ... ja kes?ll? on ne kaunistettu kukkalavoilla. Muutamissa komeilevat tornit: joskus valkealla pellill? taikka kuparilla p??llystetyt, joskus punaisiksi maalatut ... muodoltaan kummalliset: milloin kuin kyp?r?it?, milloin taasen jonkinmoisten maustemyllyjen n?k?isi?. Tuimina nuo tornit kurkistelevat harmaan ilman alla...

Torneja ovat er??t ty?l?isetkin koettaneet hommata ... ne onnelliset, joilla on omat huvilansa. Torneja ... sek? muuta kaunistusta. Tuossa on hoikka torni rakennettu ylh??lle m?kin p??tyyn: pikku katos nelj?n korkean pylv??n varaan ... ik??n kuin maalaiskartanoitten ruokakellotapuli. Mutta pylv?itten kiinnitys on ollut huono, ne ovat kallistuneet vinoon, ja niiden keralla koko kattolaitos... Tuolla j?lleen on torni perustettu vankemmin. Sen kannattimista pist?ytyy kaksi maahan asti ... yli huvilan r?yst??n kuin tikapuut. N?m? kaksi ja viel? yksi kannatin lis??, mutta edellisi? lyhyempi, nojautuvat savupiippuun ja muodostavat kolmisin sateenvarjon tapaisen rungon, jonka ruoteiden p??lle tornin musta huopakatto on vedetty. Sakris tarkastelee laitosta ... koska h?n on rakennusmestarikin. Se torni pit??; ainoa vika siin? on, ett? savupiippu on j??nyt liiaksi tornin r?yst?itten alle. Muuten on pikku murju iloisen n?k?inen ... vihre?ksi maalattu... Ja toisiakin maalattuja huviloita n?kee t??ll?: joku punainen, joku valkea ... yksi sininen. Enimm?kseen niiss? on musta katto ... mutta parissa valkea niin kuin siihen olisi ?sken satanut lunta. Muutamissa on hyvin suuret ikkunat, puolen sein?n levyiset. Sellaisissa on valoisaa.

Rammalla ei ole huvilaa... H?nen t?ytyy asua vuokratalossa. Se n?kyy jo tuolla alangolla, harmaana ja yksitoikkoisena. Kolmikerroksinen ... tai kolmas oikeastaan ullakkohuoneita, t?rr?tt?en tasakantisena laatikkona huvilan katolla. Muodoiltaan muistuttaa huvila matkalaukkua. Mutta paljon siihen mahtuu v?ke?...

Huvilan p??dyss? kuultaa viel? vanha, iso kirjoitus, entisen kaupan kyltti: Lihakauppa.

Ik?v? siell? on Sakriksella, pohjakerroksen asukkaalla...

Jospa asuisi edes ylemp?n?, niin olisi kirkkaampaa..! Ja olisi l?mmin lattia alla. Milloin on kirkas ilma ... kev?ttalvella ja kes?ll? ... n?kisi yl?kerroksista hyvin kauas. S??rn??siin ... ja Helsingin tornitkin... Toiseen kerrokseen n?kyy l?heinen meri.

K??pi? astuu huoneeseensa ja v??nt?? s?hk?n palamaan. Silloin valahtaa lampusta kamariin punainen hohde. Sakris on nimitt?in ymp?r?inyt lampun v?rillisell? silkkipaperilla. Kylm?n? ja lohduttomana se valo l?ik?ht?? ummehtuneelta haiskahtavaan ja l?mm?tt?m??n ilmaan. Tyhj?t sein?t. Melkein autio kamari. Kehno keinutuoli... Tuossa ikkunan edess? matala r??t?linp?yt?... Nurkassa n?kyy h?yl? ja naulassa riippuu pari kummallisia, polvista poikkileikattuja housuja...

Mutta onpa t??ll? koristuskin sein?ll?. V?ripainos, joka esitt?? Romeota ja Juliaa: sellainen on kirjoitus kuvan alareunassa.

Eik? varsin ainoakaan koristus. Ikkunalla kasvaa Annansilm? ... Sakriksen kukka, h?nen nuori lemmikkins?...

Niin ... kukka se ei tee koskaan kenellek??n pahaa ... ei v?ittele vastaan, vaan palkitsee is?nt?ns? hoidon kiitollisuudella, antaen h?nen nauttia ihanuudestaan kev??ll? ja lyhyen kes?n aikana.

S?hk?nappia v??nt?ess??n tuskastuu rampa ty?n puutteesta aiheutuvan huolen lis?ksi siit?kin ajatuksesta, ett? se yhti?, joka omistaa t?m?n vuokrahuvilan, on taasen korottanut s?hk?maksua. Kamarin kuukausivuokraa oli nostettu muutama viikko sitten. Milloin tuleekaan n?ist? korotuksista loppu?

Sellaiset seuraukset ne on maailmansodalla...

Sodilla yleens?... Nyt saadaan joka maassa vuosikausia maksaa viimeisen sodan kustannuksia!

Sakris ajattelee:

Niin, niin, sellaiset tulokset on sodilla! Se on selv?... Porvarillisen ja ilke?n maailman tekemill? sodilla...

??neens?kin supisten ja hartioitaan vakuuttavasti ny?k?ytt?en asettaa h?n siin? m?rki? rukkasiaan kuivamaan ... uunin viereen, jossa h?n keitt?? ruokansa. Sitten ryhtyy h?n kiskomaan selj?st??n halkosahaa ja p??st?m??n kirvest? vy?lt??n.

Milloin h?nen mieleens? johtuu viimeinen maailmansota, painaa se mielt? ... ja suorastaan ?rsytt?? h?nt? ... niin kuin melkein kaikkia ty?l?isi? nykyaikaan. Tyytym?tt?myys siihen sotaan ja tuskastuminen etenkin sen luomiin el?m?nvaikeuksiin leijailee suorastaan ilmassa. Niin, ihmetell??n ja aprikoidaan oloja, jotka saivat tuon sodan aikaan ja sotkivat hyv?nlaisen maailman. Ja ollaan tyytym?tt?mi? nykyisiin, muka yksinomaan porvarien kannattamiin maailmank?sityksiin...

Jos saisi ruokaa ... niin kuin ennen... Edes ruokaa! Ja ty?t?.

Mutta kuinka on Kukkelmanin laita? Nytkin on h?n kuljeskellut kolme, nelj? p?iv?? kaikkialla ... eik? ole l?yt?nyt ty?t?. Sit? muistelee h?n saaneensa ennen sotaa aina helpommalla... Nyky??n ty?tt?mi? yh? lis??ntyy ... vaikka h?nen mielest??n Suomen vapaussodassa surmattiinkin kaikki parhaat ty?l?iset..!

Ihme, ett? h?n itse pelastui...

Maailmansota...

Vaikeaksi tullut aika...

Pettymys, ett? punakaarti joutui tappiolle...

Levoton odotus, mit? nyt maailmasta tulee, sill? jotain parempaa pit?isi tulla sellaisen mielett?myyden j?lkeen kuin tuo suuri sota oli...

Kaikki n?m? yleisesti ilmassa virtailevat, sekavasti ihanteelliset ja samalla kostonhaluiset ajatukset syrj?ytt?? kumminkin t?ll? hetkell? Sakriksen mielest? muudan aivan erikoinen ja henkil?kohtainen kipu. Tuokion seisoi h?n ovensuussa kumarassa ... tuskin jaksaen ny?k?ytt?? p??t?ns? taikka paremminkin hartioitaan sen verran kuin vaadittiin tuota sotaa halveksiakseen. Ny?k?ytti hartioitaan ... ja niskassa heilahtivat silloin h?nen tahrautuneet hapsensa suurena aaltona. Sitten pit?isi h?nen liikahtaa. Mutta paljosta konttaamisesta ja k?velyst? vaivautuneet jalat tekev?tkin ten?n..! Tuntuvat siet?m?tt?m?n kipeilt?. Kulkemisen rasitus antaa jo t?m?n lyhyen lev?hdyksen j?lkeen h?nen kokea seurauksiaan. Sakrista aivan py?rrytt??.

Kalpea h?n on kivusta... Ja siit?kin, ett? h?n on t?ss? el?nyt jo kuukauden p?iv?t pelk?st??n perunapuurolla ja vedell?.

Mutta t?llaisen ruuan olikin h?n j?rjest?nyt itselleen osittain ehdoin tahdoin. H?n on n?et jonkinlainen vegetariaani...

Sy?m?tt?myydell? uskoo h?n voivansa h?vitt?? kerran muhkun selj?st??n ... ja saavansa jalkansa terveiksi...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet