bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen by Hannikainen Pietari

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 636 lines and 26442 words, and 13 pages

JUTELMIA L?HELT? JA KAUKAA II: Saloj?rwen kukkanen

Kirj.

P. Hannikainen

K. Suomalaisen Kirjapaino, Sortawala, 1884.

--"Niin, sinun on hyw? sanoa wiimeinkin, Riitta, mutta jos tiet?isit miten w?syksiss? min? olen! H?nen herruutensa kuulutukset weiw?t enemm?n aikaa kuin koko muu kirkonmeno. Arwaatko mit? h?nen herruutensa nyt kuuluttaa ymp?ri Suomenmaan?"

--"Jos h?n olisi kuuluttanut sinulle, ett? minun p?iw?lliseni on kymmenesti saanut j??hty?. Nyt se on taas jo ammoin ollut p?yd?ll?."

--"Se on hyw?, Riitta kulta, min? tulen heti mutta h?nen herruutensa kirjoittaa minulle--waikka, Jumala paratkoon, en ole wiel? joutanut sit? lukemaan loppuun ja ehk? lie synti k?yd? lounaalle ja pit?? h?nen herruutensa t?rke? kirjoitus lukematta."

--"On se sitte yht? suuri synti j??hdytt?? ruokakin p?yd?ll?, ja kas se kuin h?nen herruutensa!"

--"Hiljaan, hiljaan, waimo, seinill? saattaa olla korwat."

--"Olkoon sata korwaa, min? w?h?t h?nen herruudestaan."

--"Jumalan t?hden, me olemme hukassa, jos se tulee tietyksi--ja arwaa se, h?nen herruutensa, et woi aawistaa miten tarkoin h?n tiet?? kaikki."

--"Niin, tiet?k??n my?s minun porsaspaistini par'aikaa j??htyw?n p?yd?ll?, ja minusta se on yht? hyw? kuin h?nen herruutensa."

--"Ainakin min? t?ll? kertaa olen siihen wiaton", sanoi Martti pappi, huoaten syw?sti ja k??ntyi panemaan lakkiansa ja sauwaansa nurkkaan. Silloin tuli huoneesen kolmas henki, juosten Martti papille wastaan. Se oli nuori, noin 20 wuoden ik?inen neiti, py?re?, kukoistawa muoto, jota ymp?r?i p?rhe?t kiilt?w?t hiussuortuwat, mitk? kiharoina aaltoiliwat h?nen t?ytel?isille, hienoille lumiwalkoisille olkap?illens?, antaen h?nen werew?lle muodollensa erinomaisen ihanuuden. Mutta kaikkein enimm?n kaunisti h?nen muotoansa sininen silm?pari, josta, h?nen katsahdellessaan wuoroin is??ns? ja ?itiins?, s?ihkyi niin ihmeellinen lumoawa walo, ett? se kohta woi poistaa kaiken eripuraisuuden, joka joskus sattui ilmestym??n n?iden muutoin jotenkin hyw?sopuisten wanhempain w?lill?.

--"Terwe tulemastanne, is?," sanoi h?n; suudellen is??ns?.

--"Ja hyw?? huomenta ?iti", sanoi h?n, palawasti suudellen ?iti?ns?.

--"Ja miss? sin? Anna olet wiipynyt koko aamu p?iw?n?" kysyi ?iti, w?h?n nuhdellen tyt?rt?ns?.

--"Aamu oli niin ihana, ja se wietteli minut k?welem??n; min? harhailin pitkin mets?? tuon Saloj?rwen ymp?ri", kertoi Anna.

Kaikki kolme istuisiwat kohta lounasp?yt??n, ja Martti pappi n?ytti pian, miten h?nelle maistui p?iw?llinen niin pitk?n toimituksen per?st? kuin t?m?n p?iw?inen oli,

--"Uskotteko, yst?w?ni", lausui h?n tyydytetty??n ensimm?isen ruokahalunsa, "min? en ole koskaan ennen lukenut sellaista kuulutusta t?m?n Saloj?rwen kirkossa. Te ette wiel? woi aawistaa mit? h?nen herruutensa nyt julistaa."

--"Aina Flemingist? ja yh? Flemingist?, jota joka p?iw? saa kuulla", sanoi Riitta, leikaten eteens? paistia.

--"Sst! hiljaan, Riitta! Se on hywin waarallista, t?n? aikana puhella niin--sill? h?nen herruutensa--"

--"Riitta, se on synti, se on suuri synti sanoa niin. Sin? et ehk? wiel? tied?, ett? koko maa on t?ynn? meteli?, ja t?m? muutoin rauhallinen Saloj?rwikin,--se on meid?n synteimme t?hden--t?nnekin uhkaa kapinan henki. Saatte sen kuulla, min? luen teille h?nen herruutensa kirjoituksen." N?in sanoen, Martti pappi weti poweltaan suuren kirjeen, awasi sen ja luki puolin saarnaawalla ??nell?:

"Mester Martti! Te tunnette, ett? Pohjanmaa on t?ynn? pahanilkisi? konnia, jotka owat rikkoneet walansa ja pett?neet laillisen kuninkaansa. Sit? pahempi, moniaat Herran palwelijatkin, owat ryhtyneet n?iden roistojen asiaan, ja wietelleet sanankuulijansa. Minun uskolliset sotilaani Kyr?st? tapasiwat yhden, joka nimitt?? itse??n Yrj? Eeronpojaksi, ja joka petollisuudessa meni siihen asti, ett? h?n, minun luwattani ja tiet?m?tt?ni kirjoitti talonpojille walituskirjan, jonka he owat wieneet er??lle kapinalliselle herttualle Ruotsiin. Mutta t?m? maansa pett?j? p??si sotilaitteni k?sist? pakenemaan ennen kuin h?n ehdittiin hirt?tt??. Nyt on teid?n lankonne, joka palwelee minun joukoissani, ilmoittanut minulle luulonsa, ett? t?m? Yrj?, tunnettu konna, roswo, maailman ja kansan wiettelij?, on woinut paeta Sawoon, jossa h?nell? kuuluu olewan wanhemmat ja sukulaisia. Siis, hyw? Martti herra, jos karkulas tulee niille seuduille, elk?? toiwoko n?hd? taiwaan autuutta, jos h?net laskette k?sist?nne muuanne kuin minun sotilaitteni kynsiin. Sellainen on minun ja kuninkaan tahto, ja tiet?k?? nyt sit? wilpitt?m?sti noudattaa. Klaus Fleming, wapaaherra ja Suomenmaan ylimm?inen k?skynhaltija."

--"Mutta is?, mist? tunnette karkulaan? H?nen herruutensa ei wirka mit??n h?nen i?st?ns? ja n??st?ns?."

Martin puheen keskeytti ulkoa portaalta kuuluwa laulu. Samassa tuli salin toiselta puolelta piika ja ilmoitti, ett? k?yh? teini tahtoi n?hd? waltoja ja odotti siihen asti portaalla.

Annan posket punastuiwat, mutta l?w?htiw?t j?lleen waaleiksi. Em?nn?n huulille kuwausi taas niiden tawallinen ylenkatseinen iwa. Martti pappi itse meni kiirusilla askelilla owea kohti, awasi sen ja seisattui kuuntelemaan laulua. Anna otti wihdoin muutamia askelia owea kohti ja n?ytti aikowan pilkist?? ulos, mutta h?n seisattui yht'?kki? is?ns? taa, k??nt?en silm?ns? pois ?idist?ns?, joka t?ht?si Annaa.

--"Kuulinhan min? j?rki??n, ettei se ollut h?n", sanoi Anna, huoaten syw?sti.

Laulu loppui pian ja Martti pappi wiittasi teinille sanoen:

--"Astukaa sis?lle, nuori yst?w?. Te tarwitsette wissisti lepoa ja wirwoitusta pitk?ll? matkallanne."

Puhuteltu oli rohkeasti n?yr?ll? kumarruksella tullut saliin ja k?tellyt Martti pappia. H?n oli nuori noin 28 w. ik?inen mies, pitk? ja hywin awokatseinen. H?nen silmiss??n oli jotakin, joka teki h?net jokaiselle, ken h?nt? n?ki, j?rki??n tuttawaksi. Jokainen muisteli h?nt? ennen n?hneens?.

Waihdettuaan er?it? sanoja, tulija pyydettiin ruoalle, ja keskeytynytt? p?iw?llist? jatkettiin.

Wasta istuttua p?yt??n, teinin ja Annan silm?t oliwat kohdanneet toisensa. T?m? ensimm?inen kohtaus olikin syw?. Se nostatti weren Annan poskille ja se n?ytti ensin kuin pelj?stytt?w?n nuorta neitt?. Mutta se oli waan silm?nr?p?yksen tunto. Seuraawana h?nen silm?ns? koko loisto lankesi teinin silm??n, ja molemmat nuoret n?yttiw?t jo tuntewan toisensa. Silloin Martti pappi keskeytti alkaneen silm?puheen, alkaen jutella nuoruudestansa, jolloin h?nkin oli k?wellyt teinin?, Upsalasta Tornion kautta ja halki Suomen. Nuori teini, joka nimitti itse??n, Juosepiksi, n?ytti tarkasti kuunteleman Martin puhetta. Pian oltiin tultu ajan tapauksiin. Nuoren miehen muoto oli yht'?kki? muuttunut.-- h?nen silm?ins? isku oli tullut tuleksi, ja lauseet h?nen suustansa tuliwat ter?wiksi nuoliksi, mitk? pystyiw?t syd?mmeen. Martti pappi k??ntyi katsomaan h?nen silmiins?. Silloin yht'?kki? Juoseppi taukosi, rupesi nauramaan ja sanoi:

--"Te n?ette, ett? Upsalan teinit owat w?h?n entisest??n muuttuneet. Me olemme hywin raiwoisia ja tahdomme yht'aikaa muuttaa nurin koko maailman. Min? luotan, ett'ette pahastu rohkeudestani."

--"En ensink??n", sanoi Martti yst?w?llisesti, "se oli waan er?s ajatus, joka wier?hti p??h?ni, mutta min? sen jo unhotin, teid?n puhe minua huwittaa, ja min? toiwon, ett? lep?isitte moniaan p?iw?n minun luonani."

--"Min? suostun siihen mielell?ni, waikka suurella halulla tahtoisin joutua wanhempieni luo Karjalaan, sill? t?m? aika on lewoton, ja minua huolettaa, miten heid?n on laita siell?."

--"Herra Juoseppi! min? rakastan teit? sen t?hden, ett? n?en teiss? miehen, joka pit?? pyh?n? maassa seisowaa j?rjestyst?. T?n? aikana, Jumala paratkoon, on pahanilkisi? ihmisi?, jotka owat unhottaneet mit? heid?n rauhaansa sopii. Uskotteko, ett? n??st? woipi tuntea sen, joka on asettainut kuningasta ja esiwaltaa wastaan? Min? olen warma siit?, ett? muodosta tunnen jokaisen, ken on kapinallisen Kaarle herttuan puolelta."

--"Todellako?" sanoi Juoseppi, ja h?nen silm?ns? lankesiwat Annaa kohti, joka punastui.

Annan ja nuoren teinin onneksi em?nt? peruutti tuolinsa, joka oli merkkin? p?iw?llisen olewan lopussa. Martti koetti wiel? jatkaa puhettansa, mutta se ei tahtonut en?? sujua. Teini oli tullut ??nett?m?ksi, Anna sen oli huomannut ja antoi h?nelle wiittauksen seurata itse?ns? ulos. Molemmat nuoret j?ttiw?t heti salin ja wet?ysiw?t w?h?iseen puistoon, joka oli pappilan ikkunain alla.

--"Sallitteko minun puhella teille huoleni?" sanoi Anna, heid?n istuttua er??n puun juurelle. "Min? pelk??n, ettette ole se, miksi olette ilmoittaineet."

--"Olisitteko n?hneet salaisuuteni?" sanoi t?m? h?mm?styen.

--"Siit?, mik? oli kymmenen wuotta sitte. Anna, muistatteko wiel? sen ajan? Muistatteko wiel? nuorta huliwili?, jota er?in? hetkin? n?itte Tukholmassa? Te olitte silloin kaswawa tytt?."

--"Niin, te olette se, joksi teid?t luulin tunteneeni jo ensi wilaukselta?"

--"Yrj? Eeronpoika", kuiskasi teini Annan korwaan. Annan poket waaleniwat.

--"Ja te ette wiel? tunne is??ni?" sanoi h?n, katsahtaen s?ikkyneen? teinin silmiin.

--"Min? tunnen, ett? h?nell? on lanko Turussa, sotaw?ess?, Klaus herran palweluksessa."

--"Se ei ole mit??n," wastasi Anna huolellisesti. "Waan is?ni on niit? miehi?, joiden ajatukset eiw?t koskaan woi erota piirist?, mihin wirka ja olewat olot ne owat supistaneet. H?n ei ole pahasyd?mminen, waan h?n on tuiki armoton jokaista kohtaan, jota Klaus herra wihaa. H?n on tunnollisesti ilmoittanut Turkuun jokaisen, ken t?ss? kappelissa on w?h?nk??n tunnettu mielipiteittens? suhteen--tied?tte warmaan, ett? talonpojat owat t??ll?kin raiwossa. Minua peloittaa, ett? teid?n henkenne on t??ll? waarassa--paetkaa, paetkaa hywin pikaisesti."

--"Anna!" sanoi Yrj?--sill? t?ll? nimell? tahdomme edelleen h?nt? mainita--"Anna," sanoi h?n katsoen neidon silmiin.

Annan posket l?w?htiw?t punaisiksi, ja h?n painoi silm?ns? alas.

--"Anna", kertoi h?n edelleen. "Tunnenko teid?t oikein? Olenko kuullut oikein, mit? t??ll? on minulle kerrottu? Olettehan yksi meid?n puoluetta?"

Anna s?ps?hti.

--"Ett??"

Add to tbrJar First Page Next Page

 

Back to top