Read Ebook: Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen by Hannikainen Pietari
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 636 lines and 26442 words, and 13 pages
--"Ett??"
--"Koko kappeli my?s on raiwossa, ja Klaun sotaw?ki woi olla t??ll? huomenna."
--"Ja teid?n is?nne ei siit? tied? mit??n?"
--"Ei mit??n, ei hiiskausta h?n ole siit? kuullut--ja tuo sotilain majatalo ei siit? tied? mit??n--puolisataa nuijamiest? rynnist?? sen tulewana y?n?, min? tunnen sen enk? ole wirkkanut siit? is?lleni. Min? tunnen ne uskalikkaat, joilla on aikomus se tehd?."
--"Te tunnette sen, te, Anna?"
--"Min? en woisi sit? muuten teille ilmoittaa."
--"Waan mik? minut on tuonut t?nne? Anna, sanokaa, oliko se sattuma wai onni, joka minut toi t?nne? Min? pakenin Ilmajoelta ja eksyin mets??n, tulin tiet?m?tt?ni t?h?n kappeliin ja l?yd?n t??ll? sen, jota olen etsinyt. Anna! enh?n erhety--olethan jo kauan ollut minun!"
Annan muoto oli Yrj?n puhuessa rusettunut ja j?lleen waalennut. Mutta ennenkuin Yrj? p??tti, h?n oli wienosti nojautunut Yrj?n k?siwarrelle. Yrj? k??nsi p??ns? aikomuksessa painaa tulinen suutelo h?nen huulillensa, mutta Anna hypp?si silloin yht'?kki? seisaalleen ja sanoi pikaisesti:
--"Teid?n pit?? t?ll? hetkell? paeta. Te ette woi t??ll? tehd? mit??n muuta kuin antaa henkenne turhaan waaraan. Totelkaa nyt minun neuwoani."
--"Min? en woi paeta, min? en woi j?tt?? t?t? paikkaa."
--"Kuulkaa, minusta tuntuu maa t?risew?n jalkojeni alla. Flemingin ratsujoukko on tulossa, se tuntee teid?t heti--se raatelee kuin tuli, se on saanut tiet?? meid?n aikomuksemme--minun t?ytyy se ilmoittaa-- joutukaa, joutukaa!"
Anna oli tuskin ehtinyt sanoa t?m?n, kun kaksi ratsulaista kirkon takaa lenn?tti t?ytt? nelist? pappilaa kohti. Niiden tie meni pienen puutarhan ohitse, ja sen harwa puistikko ei woinut kuin puoleksi suojella noita kohta nuorta n?kym?st? siwuitse ajajoille.
--"Kaikki on my?h?ist?, me olemme hukassa", lausui Anna. "Waan odottakaa, minulla on teille pelastus. T?ss? on onsi raita, jonka sis??n mahtuu ihminen. Tulkaa, min? peit?n teid?t siihen."
N?in lausuttuaan Anna weti nuoren miehen per?st?ns? puistikkoon ja molemmat katosiwat sinne. Anna oli tuskin ehtinyt ty?nt?? Yrj?n onteen puuhun ja wiskata oksalle kuiwamaan asetetun waatekappaleen puun halkeaman eteen, kun kymmenkunta ratsulaista oli sy?ssyt kahden edell?tulijan per?st? ja piiritt?nyt pienen pappilan huoneet joka haaralta, niinkuin Anna jo edest?p?in oli pelj?nnyt. Nuori tytt? kuiskasi sen jo edelt?p?in Yrj?lle, waroittaen h?nt? liikahtamasta, kunnes saisi h?nelt? siihen luwan, ja juoksi sitten pikaisesti huoneihin.
Kaksi ensimm?ist? sotilasta oli siell? jo nostanut hirwe?n metelin. Martti oli kokonaan s?ik?yksiss?.
--"Min?", sanoi h?n, "olisin peitellyt sellaista ihmist?? Mit? ajattelette?"
--"Meill? on k?sky wangita teid?t ja wied? Turun linnaan, miss? teille on warustettu pimein tyrm?, saarnataksenne petosta sen kiwiseinille."
--"Min? wannon, ett? olen ihan wiaton. Minun talossani ei ole ket??n nuijamiest?."
--"Ja pakolainen teini? Haa, teid?n kaswonne waalenewat."
--"Pakolainen teini?" kertoi Martti wapisewalla ??nell? ja harhaili silmill?ns? ymp?ri salin. H?n oli kohdannut tytt?rens? silm?t, h?n katsoi niihin ja luki niiss?, mik? oli tapahtunut. Annan silmiss? n?kyi pelko ja ep?ilys; mutta niiss? n?kyi yht'aikaa rukous h?nen is?llens?.
Wanha Martti ymm?rsi t?m?n rukouksen ja tuli kauheaan riitaan omassa tunnossansa. "H?n on h?net k?tkenyt tai h?n on h?net auttanut pakoon", arweli h?n.
Siin? ep?ilyksess?, johon Martti herra oli joutunut, n?ytti wihdoin waloisa ajatus yht'?kki? kirkastawan h?nen otsaansa.
--"Pahuus", sanoi h?n, "ei woi koskaan peitty? niin, ettei se wiimein tule ilmi. Yrj? Eeronpoika on piillyt minun talooni tai muualle, teid?n kiiwautenne ja h?nen omat syntins? tuowat h?net wiimein esiin. Sit? wasten ottakaa kaikki, mit? minulla on, se on teid?n wallassanne. K?skek?? awaamaan kellarini, tyhjent?k?? se ja etsik??. Min? en woi tehd? sit? parempaa."
Sotilaat kiiruhtiwat seuraamaan annettua wiittausta. Kellari oli pian awattu ja sen sis?llys etsitty. Mutta mahdotonta oli katsella siell? olewia suuria astioita, maistamatta niiden sisusta.
Wanha moniwuotinen olut teki pian waikutuksensa. Sotilaat oliwat tulleet hywin iloisiksi, ja etsiminen alkoi menn? p??llisin puolin. Annan muoto oli j?lleen tullut iloiseksi. Martti herra waan n?ytti synkistyneen. H?n n?ytti tunnossansa taas olewan riitainen. "Minulla woi olla suurin seurakunta tarjona, jos woin sen karkulaan saada heid?n k?siins?; mutta minusta tuntuu kuin s??lisin tuota iloista nuorta miest?, jonka muut ehk? owat wietelleet", ajatteli h?n.
Anna katseli is?ns? silmiin ja pelj?styi. Mutta heti johtui h?nelle mieleen, ettei h?nen is?ns?k??n woinut arwata Yrj?n olopaikkaa; ja silloin h?nen kaswoillensa taas lewisi huolettomuuden tywen. Waan t?m? oli hywin lyhyt, sill? h?n rupesi taas walkemaan, n?hty??n sotilaiden menew?n puutarhaan. H?n ei tohtinut kuitenkaan liikahtaa, pelj?ten woiwansa jollakin tawalla her?tt?? sotilaiden ep?luuloa. Mutta kauhistus kuwausi h?nen kaswoillensa, kun h?n huomasi, ett? sotilaat oliwat tehneet mustan pilkun raidan oksalla riippuwaan waatteesen.
--"Jokohan he oliwat mit? keksineet?" arweli h?n. H?n ei wiel? ymm?rt?nyt sotilaiden aikomusta. Mutta pian h?n sen ymm?rsi, kun sotilaat astuiwat muutamia askeleita raidasta ja wetiw?t pistolit wy?lt?ns?. Heid?n oli aikomus ampua pilkkaan, jonka oliwat tehneet waatteesen. Warma kuolema odotti Yrj??, jos ei silm?nr?p?yksess? saataisi apua. Anna tunsi syd?mmens? j??tyw?n. Surkealla parkahduksella h?n sy?ksi ulos sotilaita kohti. Silm?n r?p?yksess? h?n oli iskenyt k?tens? jo ojennettuun pistoliin. Se laukesi, ja Anna lankesi sotamiehen jalkoihin.
H?mm?styneen? sotilas j?i seisomaan paikalleen, sill'aikaa kun toinen jo oli ojentanut pistolinsa. Anna hypp?si j?lleen yl?s ja kiljasi:
--"Jumalan t?hden, te olette hukassa. Kuulkaa! Nuijamiehet, koko kappelin talonpojat ker?ytyw?t, te olette heti piiritetyt ... katsokaa ne owat tuolla."
N?in sanoen Anna wiittasi k?dell?ns? joukkoa kohti, joka kirkon luota tuli pappilaan p?in. Se oli er?s hautajaisjoukko, joka oli kauemmin wiipynyt kirkolla ja nyt palasi sielt?.
Mutta Annan wiekkaus auttoi kuitenkin. Sotilaat j?ttiw?t heti puiston. Yrj? oli pelastettu warmasta kuolemasta.
Mutta Annan teko toi onnettoman seurauksen. Sotilaat rynt?siw?t onnettoman hautajaisjoukon p??lle ja alkoiwat hakata sen keskeen. Muutamat miehist? otettiin heti kiinni ja wietiin pappilaan tutkittawiksi. N?m? waromattomasti saiwat ilmoittaneeksi kappelilaisten aikomuksen, rynn?t? sinne majoitettujen sotilaiden p??lle, ja ett? rynt?yshetki jo oli m??r?tty.
T?m? sanoma muutti sotamiesten aikomuksen. Yrj? Eeronpojan etsiminen oli jo seisattunut, ja sotilaat k??ntyiw?t l?himm?isiin taloihin, joissa he raiwosiwat hirmuisesti, kunnes y? heid?t saawutti. Mutta talonpojat oliwat sill'aikaa my?s ker?ytyneet ja astuiwat hajallisena joukkona kirkon kyl?? kohti. Seuraawana aamuna oli tappelu Saloj?rwen kirkolla, jossa useat sotamiehet urhollisesti tapellen kaatuiwat ja t?hteet pakeniwat.
Mutta Yrj? Eeronpoika oli my?s sill? aikaa p??ssyt pakenemaan ja katosi ajaksi Sawonmaan perille.
Martti herran aikomuksiin t?m? tapaus oli tehnyt suuren loukkauksen. H?nen toiwonsa Flemingin yst?wyydest? oli kadonnut, ja h?n syytti siit? nuorta Yrj??, jonka tulo kappeliin oli tuottanut sellaiset tapaukset. H?n uhkasi kostaa, h?n uhkasi tehd? kaikki, saadakseen Yrj? Eeronpojalle kostetuksi h?nen petoksensa. Mutta kun h?n puheli siit? perheellens?, silloin Annan silm?t wesistyiw?t. H?n kiersi hienot k?tens? is?ns? kaulan ymp?ri ja sopotti: "is?, eik? se ole synti etsi? kostaa? H?n saattaa olla wiaton, waikka Klaus herra h?nt? niin wainoo. Onko se mik? rikos kirjoittaa walituskirjaa kansalle, jota kiusataan?"
Martti pappi j?i silloin ??neti, waan h?nen koston uhkauksensa oliwat my?s unhotetut.
Oli syysp?iw?n aamu wuonna 1596. Klaus herra oli wiel? makuuhuoneessaan Turussa. Kaksi h?nen k?skyl?isi??n istui suuressa linnan salissa; molemmat oliwat t?ydess? sotapuwussa, ja pitk?t sotarukkaset riippuiwat nauhassa kummallakin wasemmassa kalwosimessa. He istuiwat melkein wastakkain penkill? ja oliwat kiiwaassa puheessa.
--"Onpa toki kumma, ett? h?nen herruutensa t?n??n makaa niin kauan", sanoi wanhempi sotilas, jolla oli harwa keltawa parta.
--"Taas h?nen herruutensa", wastasi toinen, irwist?en niin, ett? walkeat hampaat w?lkkyiw?t h?nen tuuhean mustan partansa w?list?, ja h?nen tummat silm?ns? n?yttiw?t iskew?n tulta mustien, nen?n p??llitse yhteen juoksewien kulmakarmojen alta.--"Meill? sinulle nauraisiwat wanhat ?mm?tkin, kun kuulisiwat sinun noin meid?n kesken puhellessamme sanowan 'h?nen herruutensa', sill'aikaa, kun is?nt?si makaa yhdell? tawalla kuin min? ja sin?. Ihmiset owat toki maatessaan yhden wertaiset, samoin kuin kuoltuansa."
"Synti on sanoa niin, Kola. Min? kantelin h?nen herruuttansa lapsena syliss?ni; min? olisin silloin woinut h?nt? sinutella, mutta min? en sit? tehnyt, min? sanoin h?nelle aina teid?n herruutenne."
--"Hahaha", nauroi Kola.
--"Mutta min? en koskaan kumarrellut otsaani h?nen jalkoihinsa, niinkuin sin?, Kola, teet joka aamu", wastasi Iiwar.
--"Se on sent?hden, ett? olet yht? tuhma kuin muutkin kansalaisesi. Iiwar, parempi on silm?in edess? olla n?yr? ja matelewa kuin k??rme ja saada sel?n takana seisoa suorana kuin ihminen, kuten itse 'h?nen herruutensa'. Waan te Suomalaiset olette kerran sellaiset. Odottakaa, odottakaa wiel? w?h?n. Klaus herra antaa minulle suuren omaisuuden, min? neuwon sitten teille ihmisen tapoja. Min? koetan, tokko teid?n selk?nne notkistuwat. Minun woimani ulottuu Turusta Tornioon saakka, niin pian kuin Sigismund, suuri kuningas, sen tahtoo."
--"Tied?tk? Kola mit? Sigismund tekee ensi ty?ksens?, kun h?n tulee t?nne?"
--"H?n taittaa sinun niskasi, Iiwar, ja opettaa sen notkistumaan", sanoi Kola.
--"Ei, h?n hirt?tt?? sinut ensi puuhun, niin pian kuin h?n on tullut t?nne", sanoi Iiwar nauraen.
--"Sigismund, suuri kuningas, t?nne?" wastasi Kola. "H?nell? on parempia toimia, kuin tulla n?iden talonpoikien joukkoon! Koko teid?n maassanne ei ole yht??n ihmist?, joka woisi kohdella h?nt? niinkuin alamainen kuningastaan. Sigismund on suuren Puolan kuningas, ja t?m? maa on kuin yksi jalan ala er?maata, joka saastuttaa h?nen pyh?t jalkansa. T?m?n h?n lahjoittaa halwimmalle palwelijallensa, saappaansa puhdistajalle. Ja miss? teill? on ne ruhtinaat, jotka woisiwat kumartua h?nen pyhiin jalkoihinsa? Wai sinunko herruutesi, joka kiusaa kuninkaan sotaw?ke? n?l?ll? talonpoikien tuwissa, wai nuo uppiniskaiset talonpojat, lammaslauma, joka juoksee metsiss? paimenetta?"
Kolan puhuessa awautui owi, ja er?s sotilas astui sis??n. Molemmat k?skyl?iset hyp?htiw?t yl?s. Tulija weti poweltansa suuren kirjeen, ja Kola ojensi k?tens? sit? ottamaan.
--"El?", sanoi sotilas. "Min? en woi antaa t?t? muille kuin h?nen herruudellensa. Miss? h?n on? Ilmoittakaa minun tuloni!"
Iiwarin wiety? sana Flemingille, t?m? tuli ja awasi kirjeen ja k?ski saapuwille tulleen sihterins? lukea sen. Sen sis?llys oli seuraawa:
"Koko Sawonmaa on uudelleen raiwossa; yhdeks?n tuhatta miest? kuuluu olewan l?hd?ss? nuijilla ja keih?ill? warustettuina astumaan Turkua kohti, jonka kapinamiehet uhkaawat ampua raunioiksi. Er?s Yrj? Eeronpoika niminen wiettelij? Pohjanmaalta on yllytt?nyt talonpoikia huutamaan Kaarle herttuata kuninkaaksi tai pyyt?m??n Wen?l?isi? awukseen ja ajamaan kuninkaan sotaw?ki maasta pois. Koko is?nmaa on waarassa."
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
