Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Unelmiensa uhri: Romaani by Salmela Marja
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1057 lines and 35944 words, and 22 pages
UNELMIENSA UHRI
ROMAANI
Marja Salmela
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1902.
Kauan oli kes?? kaivattu, ja nyt vihdoinkin oli se tullut ?kki? kuin taikavoimalla. Sadetta saatiin ensin, l?mmint?, kes?ist? sadetta, sitten p?iv?npaistetta. Lehti puhkesi puihin, mehev?n? nousi vaalean vihert?v? nurmi, ja vedet v?lkkyiv?t kes?isen auringon valossa. Riemulla t?yttyi jokaisen rinta. Maamies hym?hteli tyytyv?isen? ty?ss??n, ja laiho pelloilla alkoi ylet? aivan silminn?ht?v?sti.
Oli ollut tavattoman helteinen p?iv?. Pahin paahde oli nyt mennyt ohi, mutta viel?kin paistoi p?iv? l?mpim?sti. Ilma oli tuoksua t?ynn?, ja k?ki kukkui kukkumistaan. Koivikosta kuului lehm?nkellojen kalke, ja pieni paimenpoika rallatteli tyytyv?isen? tiepuolessa valmistellen kaunista, kirjavaa pajukeppi?.
Aivan maantien varrella aidalla, joka erotti koivikkomets?n valtamaantiest?, istui toinen pieni poika kimppunen kuusenoksia olallaan. H?nell? oli p??ll??n ruskea pumpulinuttu, repaleiset, viile?t kes?housut ja p??ss? leve?lierinen, vanha olkilakki, josta koristenauha n?ht?v?sti oli pois ratkottu. H?nen jalkansa olivat paljaat ja p?ivettyneet. Hajas??rin istui h?n, selk? kenossa aidanseiv?st? vastaan, tyytyv?isen? lev?ten ja nauttien olostansa. Aivan l?hell? paikkaa, miss? h?n istui, n?kyi punaiseksi maalattu portti, joka maantielt? johti kauniille syrj?tielle. K?yt?v? pujottelihe kauniisti kierrellen l?pi koivikon, seurasi ensin tasaista maata, painui sitten notkoa kohden ja alkoi vihdoin talolle tullessaan ylet? vastam?eksi.
Poikanen oli nyt lev?nnyt tarpeeksensa. Huolettomasti heitti h?n toisen s??rens? maantienpuoleiselta aidansivulta toiselle, hyp?hti maahan ja alkoi nelist?? talolle p?in. Perille tultuaan h?n toimessaan levitteli havut p??k?yt?v?n portaitten edustalle, k??ntyi sitten ky?kinpuolelle ja pisti t??ll? iloisesti lauluksi.
>>Hyv?, ett? jouduit>>, huomautti ky?kkipiika, joka l?heisyydess? kiilloitteli kuparikattiloita. >>Ruustinna aavistaa vieraita.>>
>>Kaikki kunnossa>>, vastasi poika reippaasti, tehden kunniaa.
>>Kunpa olisi meill?kin noin iloiset p?iv?t. Kelpaisipa olla!>>
Poikanen oli hyp?nnyt hajas??rin ratsastamaan portaitten l?heisyydess? seisovan vesitynn?rin selk??n ja soitteli nyt iloisesti tynn?rin kumahtelevaa kantta. >>Paljon on mulla tavaraa, eik? totta? Yht? paljon kuin p??skysill? tuolla katonr?yst??ll?. Tekisik? mielenne vaihtaa, Miina?>>
>>Pid? sin? itse tavarasi! Mutta huolet min? kyll? vaihtaisin. El?m? t??ll? on ainaista raatamista, eik? sit? sittenk??n osaa mieliksi olla.>>
>>Oho!>>
>>No, se on totta.>>
Samassa tuli sis?piika portaille. >>Saapa n?hd? tuleeko vieraita? Ruustinna odottaa tohtorin v?ke?.>>
>>No, jo tuon tiet?? kaikesta h??l??misest?, ilmankos k?vi taas kaikki nurkat nuuskimassa!>>
>>Niin, sen sanon min?>>, sis?piika keikautti p??t??n, >>ett? kyll? t?ss? talossa paikat pidet??n kunnossa -- ainakin niin pitk?lle kuin vierasten silm? kantaa.>>
>>Vaan ei se em?nn?n silm? joka kohtaan enn?t?. Oman p??ni ja omat tapani pid?n min?.>> Ja sanojensa vahvistukseksi lenn?tti ky?kkipiika likaisen rievun padan taakse piiloon.
>>Pit?k??p? kielenne kurissa, tyt?t>>, sanoi samassa vanhanpuoleinen vaimoihminen, joka oli paikalle saapunut ja nyt asettui huuhtomaan Miinan lenn?tt?m?? riepua.
>>Eik? ole sitten asia niinkuin on puhuttu? Kyll? sinulle pit?isi tapain tuttuja olla.>>
>>Tuttuja kai, mutta sen tied?n my?skin, ett? joka ei toisen omaa huolella hoida, ei se omaansakaan.>>
Vanha Maija ripusti rievun kuivamaan ja aikoi menn?, kun samassa pieni kahdeksanvuotias tytt? tuli juosten ja tarttui h?nen hameeseensa.
>>Menetk? aittaan, Maija? Min? tulen mukaan.>>
>>Tule vain, sinneh?n min? menen maitoa kuorimaan.>>
>>Ja kissa menee pyttyj? nuolemaan>>, uskalsi poikanen tynn?rill? huomauttaa silm?illen syrjin tytt??n, joka ei kumminkaan n?kynyt huomautusta kuulevan.
Tytt? piti yh? kiinni Maijan hameesta ja puheli iloisesti ja mairitellen: >>Ja minulle sin? annat kermaa maistaa, annathan?>> Tytt? hypp?si iloisesti sis?lle maitohuoneeseen.
>>Eih?n se omaani ole, talon tavaraa kaikki.>>
>>Annat sin? kuitenkin.>>
>>No, jos nyt v?h?sen maistaa.>>
>>Ja sitten v?h?n marjahilloa my?skin, eik? niin? Tied?tk? Maija>>, tytt? soitteli sormellaan ikkunalasia, >>viime talvena kun min? sairastin, kuulin tohtorin sanovan, ettei pit?isi minulle tehd? mielipahaa. Voi sent??n, miten hyv? minun sitten oli olla! Min? pyysin ja pyysin ja kaikkea min? sain. Nyt tahtoisin taas pian tulla kipe?ksi.>>
>>Hyi, ei saa sanoa niin, se on synti?. Jumala rankaisee.>>
>>Luuletko? Ei Jumala sitten muuta ehdik??n kuin ihmisi? rangaista.>>
>>Ehtii h?n, laps'kulta. Miten sin? semmoista puhut?>>
>>No, siit?h?n kaikki aina puhuvat. Kyll? min? ihan uskon, ett? h?n vain enimm?kseen rankaisee.>>
>>No, kun maailma on niin paha.>>
>>Hm>>, sanoi Eevi tuumailevasti. >>Mutta eiv?t kaikki puhu sill? tavalla. Erkin ?iti, h?n puhuu Jumalasta niin kauniisti, ett? minun aivan tekee mieli tulla hyv?ksi tyt?ksi. H?nell? on niin kauniit silm?t>>, lis?si h?n miettiv?sti. >>Ja Erkill? on kanssa>>, jatkoi h?n iloisemmin. >>Tied?tk? Maija, kun me tulemme isoiksi, niin menemme naimisiin.>>
>>Vai on se jo tuumattu.>>
>>Jo-o. En min? kuitenkaan ole h?nelle siit? viel? puhunut, mutta kyll? puhun, kunhan joudan. Ja sitten sin? Maija tulet meille ruokaa laittamaan, eik? niin? Sin? saat minun talossani tehd?, mit? vain itse tahdot.>>
>>Voi tuota lasta mit? puhuu! Kuinka sin? nyt semmoisia ajattelet?>>
>>Onhan hyv? tuumata valmiiksi. Mamma sanoo aina, ett? on niin vaikea saada uskollista palvelusv?ke?.>>
Maija puoleksi naurahti, puoleksi huokasi. >>Ent? jos ei ruustinna minua laske.>>
>>Laskee kyll?, kun min? pyyd?n. Ei mamma minulta mit??n kiell?.>>
>>Eip? taida kielt??.>>
>>Kyll? joskus kuitenkin ja silloin h?n onkin oikein vihainen. H?n ei koskaan anna minun j?tt?? leikkikalujani saliin tai vierashuoneeseen. Siit? h?n toruu. Ja sitten siit?kin, jos en vaatteitani pid? hyvin, tai jos en ole kiltti ja kohtelias, kun on vieraita. Mutta sinut h?n kyll? antaa minulle.>>
Eevi py?r?ytti iloisesti vanhaa hoitajaansa.
>>No, no, ?l?h?n, hyv? lapsi, kermakuppi kaatuu! Katso, tuolla tulevat jo tohtorin vaunut!>>
Eevi rynt?si ikkunaan. >>Ja Erkki ajaa, katso, katso Maija!>>
Samassa py?r?htiv?t vaunut portaitten eteen, ja sis?piika kiiruhti niiaillen vieraita vastaanottamaan. Etehisen ovella n?kyi itse talon is?nt?, lyhyenl?nt?, pieni mies. Veitikkamaisuus pilkisti esiin h?nen suupielist?ns? ja h?nen silm?kulmiensa alta, mutta koko olento osotti vakaata pyrkimyst? esiinty? juhlallisena, -- joka seikka viel? suuresti lis?si huumoria h?nen esiintymisess??n. Juhlallisuus ei kuitenkaan ollut h?nelle luontaista. Se oli ainoastaan tulos h?nen vaimonsa kaksikymmenvuotisista ponnistuksista. Ruustinna Bj?rk oli nimitt?in syntyisin >>von>> ja tunsi sek? oman arvonsa ett? miehens? arvon h?nen puolisonaan ja seurakunnan sielunpaimenena. Mutta kun rovasti itse auttamattoman usein t?m?n arvonsa unohti, sai h?nen vaimonsa k?ytt?? kaiken kasvattajakykyns? saadakseen miest??n sit? muistamaan.
Kun rovasti monet kohteliaat kumarrukset tehty??n oli auttanut p??llysvaatteet vierailtaan ja saattanut heit? saliin, esiintyi talon em?nt?. Arvokkaan yst?v?llisesti puristi h?n tohtorinnan molempia k?si?: >>O?ndligt v?lkomna, k?ra v?nner!>> -- Toinen k?si ojentui tohtorille, toisella tarjoili h?n paikkaa sohvassa.
>>Sanomattoman tervetulleita, rakkaat yst?v?t.>>
Add to tbrJar First Page Next Page