Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kuningas Lear arolla by Turgenev Ivan Sergeevich Suomalainen Samuli Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1492 lines and 120798 words, and 30 pages
Translator: Samuli Suomalainen
KUNINGAS LEAR AROLLA
Kirjoitti
Suomensi Samuli S.
G. W. Edlund, Helsinki, 1886.
Kuningas Lear arolla.
Kerran talvi-iltana olimme koolla vanhan yliopistokumppanimme luona. Meit? oli viisi kuusi henke?. Rupesimme muun muassa keskustelemaan Shakespearesta, h?nen tyypeist??n, siit?, kuinka tarkkoina ja todellisina ne on vedetty esille aivan keskelt? ihmisel?m?n hy?rin??. Ihmettelimme heiss? el?m?n totuutta, jokap?iv?isyytt?. Jokainen meist? oli n?hnyt n?it? tyypej? ja tiesi mainita jonkun Hamletin tahi Otellon tahi Fallstaffin, jopa Rikard kolmannen ja Makbetinkin .
-- "Mutta tied?tteh?n, hyv?t herrat," huudahti meid?n is?nt?mme, ik?puoli mies; "min?p? tunsin kuningas Learinkin!"
-- "Mitenk??" kysyimme.
-- "Niinp? vain! Tahdotteko, niin kerron teille?" Yst?v?mme aloitti kertomuksensa.
Lapsuuteni ajan ja ensimm?iset nuorukais-ajat hamaan viidenteentoista ik?vuoteeni saakka elelin maalla, ?itini, rikkaan tilan-omistajan, luona X:n l??niss?. Luulin kuin luulinkin, ett? jo n?ilt? ammoisilta ajoilta j?i muistooni l?himm?isen naapurimme er??n Martin Petrovitsh Harlow'in kuva. Ja tuskinpa moinen kuva muistosta ottaisi haihtuakseenkaan; mointa miest? en ole sittemmin el?m?n p?ivin?ni n?hnyt. Kuvailkaa mieless?nne mies, suuri kuin j?ttil?inen! Kookkaasen ruumiisen oli liittynyt suunnaton p??, aivan v?litt?m?sti, -- ei kaulan j?lke?k??n; keltaisenharmaa tukka kohota p?yrysi kuin hyv?kin ruko, alkaen melkein p?rr?isten kulmakarvain juurilta. Sinerv?in, melkein kuni kuorittujen kasvojen laajalla tanterella istua j?rr?tti paksu pahkanen?; siin? ylpe?sti siiraili pari pikkuruisia sinisi? silmi?; siin? my?s aukeili suu, pikkuruinen sekin, mutta vino, halkinainen, samaa v?ri? kuin koko kasvotkin. ??ni tuli t?st? suusta tosin k?he?n?, mutta erinomaisen kovana ja kumisevana. H?nen ??nens? piti samaa el?m?? kuin kimpullinen kankirautoja, jotka pannaan rattaille niin ett? toinen p?? letkuu ulkona ja joita sitten l?hdet??n vet?m??n huonosti kivitetty? katua my?ten. Harlow puhui aina niinkuin olisi huutanut jollekin kovassa vastatuulessa leve?n kuopan yli. Vaikea olisi ollut sanoa, mit? Harlow'in kasvot milloinkin ilmaisivat: niin laajat ne olivat. Yhdell? silm?yksell? noita kasvoja v?list? ei enn?tt?nyt n?hd?kk??n. Mutta vastenmieliset ne eiv?t olleet -- oikein niiss? asui jonkunlainen mahtavuus; hyvin olivat oudot ja kummalliset. Ja millaiset olivat h?nell? k?det -- patjoja nekin! Ent? sormet, ent? jalat! Muistan min? viel?, kuinka kunnioittavaa kauhua min? tunsin, katsellessani Martin Petrovitsh'in kaksi-kyyn?r?ist? selk?? ja hartioita leveit? kuin myllyn kivet. H?nen korvansa ne minun enimm?n h?mm?styttiv?t! Rinkil? mik? rinkil?: siin? laskokset ja palmikot ja kaikki: ja posket ne noin vaan kannattelivatkin niit? puolelta ja toiselta.
Kes?t talvet k?vi Martin Petrovitsh viheri?st? verasta tehdyss? kasakinissa, jota kiinnitti vy?t?isille tsherkessil?inen vy?; jalassa oli rasvanahkaiset saappaat. Kaulusta en n?hnyt h?nell? milloinkaan, ja mihinp? sen olisi sitonutkaan? H?n hengitti pitk??n ja raskaasti kuin h?rk?, mutta astui hiljaa. N?ytti silt? kuin h?n huoneesen jouduttuaan olisi alin-omaa pelj?nnyt s?rkev?ns? ja kaatavansa kumoon kaikki, jonka vuoksi h?n siirtyelikin paikasta toiseen varovasti, enimm?kseen vaan kuve edell?, ik??nkuin varkain. Voimaa h?nell? oli todellakin kuin Herkuleella, ja siksi h?n olikin suuressa arvossa pidetty mies paikkakunnalla: sankareita kunnioittaa meid?n kansa viel? t?n?kin p?iv?n?. Kulki h?nen voimastaan tarujakin kaikenlaisia. Kerrottiin ett? h?n oli mets?ss? kerran kohdannut karhun, ja v?h?n puuttui ett'ei paiskannut karhua maahan. Kerrotaan kuinka h?n mehil?ispesill??n kerran oli tavannut vieraan talonpojan, varkaan, ja heitt?nyt miehen hevosineen rattaineen p?ivineen yli aidan, ynn? muuta semmoista. Itse h?n ei koskaan voimillansa kerskaillut.
-- "Jos minun k?sivarressani asuu siunaus", n?in h?n puheli, "niin Jumalanhan se on tahdosta."
Ylpe? h?n oli, ei kumminkaan voimistansa vaan arvostaan, syntyper?st??n, ?lyst??n.
-- "Meid?n suku on ruostalaista alkuper??" . "Kanta-is? oli Ruostalainen, Harlus", niin h?n vakuutteli. "H?n tuli Ven?j?lle silloin kuin maata hallitsi ruhtinas Ivan Wasiljevitsh Synkk?, -- katsopas, silloin jo! Eik? halainnutkaan t?m? ruostalainen Harlus olla suomalaisena kreivin?, mutta tahtoi tulla ven?l?iseksi aatelisherraksi ja piirtikin nimens? kultaiseen kirjaan. Niin, sielt? asti se on Harlovien alku!... Ja siit? samasta syyst? me Harlow'in suvun j?senet olemmekin kaikki valkoverisi?, vaaleasilm?isi? ja puhtaita kasvoilta kuin pulmuset."
-- "Mutta kuulkaas Martin Petrovitsh!" yritin min? kerran panna vastaan. "Ivan Wasiljevitsh Synkk?? ei ole koskaan ollutkaan, vaan Ivan Wasiljevitsh Julma on ollut. Synk?ksi sanottiin suurta Wasili Wasiljevitsh'i?."
-- "?l? valehtele!" vastasi Harlow hyvin tyyneesti. "Kun min? sen kerran niin sanoin, niin tottahan se niin on!"
?iti vainaja koetti kerran kiitt?? h?nt? h?nen todellakin erin-omaisesta rehellisyydest??n.
-- "Olkaa tuossa Natalia Niholajewna!" virkkoi toinen melkein harmissaan. "Kyll?p?s nyt l?ydettiin kiittelemisen syy! Eih?n meid?n, herrasv?en, sovi muuta ollakaan, jottei raaka rahvas, ty?mies, rahan-alainen mies uskaltaisi meist? pahaa ajatellakaan! Min?, Harlow -- min? luen sukuni aina sielt? astikka , ja ett?k? min? olisin kunniaton ihminen! Mitenk? se olisi mahdollista?"
Toisen kerran sattui ?itini luona olemaan vieraana muuan korkea virkamies. T?m?n teki mieli hieman pilkata Martin Petrovitsh'ia. Viimeksi mainittu rupesi j?lleen kertomaan ruostalaisesta Harlus herrasta, joka oli tullut Ven?j?lle...
-- "Abrahamin ja Isakin aikoina, niink??" keskeytti korkea herra.
-- "Min?p? luulen", jatkoi korkea herra, "ett? teid?n sukunne on paljoa vanhempi: sen alkup?? menee aina niihin aikoihin, jolloin maailmassa viel? oli mastodontteja ja megaloterioita..."
N?it? tieteellisi? nimityksi? ei Ivan Petrovitsh ymm?rt?nyt laisinkaan, mutta sen verran h?n k?sitti, ett? korkea herra tahtoi tehd? h?nest? pilkkaa.
-- "Saattaa niinkin olla" -- tokaisi h?n vastaan, -- "kyll?h?n se meid?n suku on hyvin vanha. Ja niinh?n ne kertovat ett? siihen aikaan, jolloin meid?n kanta-is? muutti Moskovaan, siell? asu muuan p?ssin-p??, melkein samanlainen kuin teid?n ylh?isyytenne, ja semmoisia p?ssinp??t? ei synny ei kuin yksi tuhanteen vuoteen."
Ylh?inen herra vimmastui, mutta Harlow se vaan p??t?ns? keikautti taakse p?in, ty?nsi leukansa eteen, ryk?si ja meni pois.
Kahden p?iv?n per?st? h?n tuli uudestaan. ?itini nuhtelemaan h?nt?.
-- "Se oli vaan neuvoksi ja ojennukseksi h?nelle, hyv? rouva", keskeytti Harlow. "?l? lenn? umpisilmin, kysy ensin kenen kanssa sull' on tekemist?. Kovin on nuori viel? ja tarvitsee opetusta."
Virkamies oli melkein yhden ik?inen Harlow'in kanssa, mutta t?m? j?ttil?inen se piti kaikkia ihmisi? keskenkasvuisina. Kovin h?n todellakin luotti omaan itseens? eik? pelj?nnyt ei niin ket??n!
-- "Kukas minulle mit? saa? L?ytyyk?s maailmassa ket??n semmoista ihmist??" kyseli h?n, ja ala sitten ?kki? nauramaan lyhytt?, mutta kajahtelevaa hohotusta.
?iti oli hyvin tarkka valitessaan ihmisi?, joitten kanssa h?n tahtoi seurustella. Harlow'ia h?n kuitenkin otti vastaan erityisell? syd?mellisyydell?, eik? tuominnut h?nt? niin ankarasti kuin muita. Noin viisikolmatta vuotta sitten oli Harlow pelastanut ?itini hengen, estetty??n h?nen vaununsa putoamasta syv??n kuoppaan, jonne hevoset jo olivat pudonneet. Vetohihnat ja m?kivy?t olivat jo katkenneet, mutta Martin Petrovitsh ei vaan p??st?nyt k?dest??n py?r??, johon h?n oli enn?tt?nyt tarttua kiinni, vaikka tirskahtelikin veri h?nen kynsiens? alta. ?iti-vainajahan se oli h?net naittanutkin, toimittaen h?nelle vaimoksi kasvattinsa, seitsentoista vuotiaan orpotyt?n. Martin Petrovitsh oli naidessaan alun viidennell? kymmenell?. H?nen vaimonsa oli ollut kivulloinen ihminen. Martin Petrovitsh kantoi, kuten kerrotaan, nuoren vaimonsa k?sivarrellaan kotiansa. Eik? h?n vaimonsa kanssa kauan el?nytk??n. Kaksi tyt?rt? oli h?nelle kumminkin j??nyt. Leskeksikin j??ty?ns? oli Martin Petrovitsh edelleen ?itini suojeluksen alla. H?nen vanhimman tytt?rens? toimitti ?iti l??nin pensionatiin, hankki h?nelle sittemmin miehen, ja oli h?nell? tiedossa mies nuorempaakin tyt?rt? varten.
Harlow oli melkoisen hyv? tilanhoitaja. Maata oli h?nell? noin 300 desjatinaa; rakennukset oli h?n saanut kuntoon v?hitellen. Kuinka kuuliaiset talonpojat olivat h?nelle -- siit? ei maksa puhuakaan! Lihavuutensa takia Harlow tuskin miss??n k?vi jalkaisin: maa ei kantanut h?nt?. Kaikkialla ajeli h?n matalissa kilpa-troskissa, itse ohjaten hevostansa, hinter??, kolmenkymmenen talven vanhaa tammaa, jolla oli haavan arpi olkap??ss?. T?m?n haavan oli tamma saanut Borodinon tappelussa, kantaessaan selj?ss??n hevoskaartin rykmentin varusmestaria. Tamma ontui alinomaa noin kummallisesti kaikilta nelj?lt? jalaltaan yht? haavaa. Astua se ei osannut, pistelih?n vaan jonkinlaista ravia hypp?ysten kanssa; marunaa ja koiruohua se sy?d? natusteli aitavierilt?, mit? en ole muitten hevosten milloinkaan n?hnyt tekev?n. T?t? min? aina kummastelin, mitenk? t?m? henkil?ht?inen koni jaksoi vet?? tuollaista kauheata kuormaa. En uskalla sanoakaan, kuinka monta leivisk?? naapurissamme laskettiin olevan. Martin Petrovitsh'in takana istui troskalla h?nen tummanaamainen kasakkipoikansa, Maksimka, siell? h?n istui, kasvot ja koko ruumis kiinni herransa selj?ss? ja paljaat jalat taka-akselissa, -- ja n?yttikin h?n lehdelt? tahi pienelt? toukalta, joka sattumalta oli tarttunut ohitse kulkevan aimo karjun selk??n. Mainittu kasakkipoika se my?s kerran viikossa ajoi Martin Petrovitsh'in partaa. Sanotaan pojan t?t? t?rke?t? ty?t? varten kiipe?v?n p?yd?lle seisomaan. Toiset pilkkakirveet vakuuttivat, ett? poikasen piti juosta piipotella herransa leuan ymp?rill?.
Harlow'in ei ollut tapana olla pitki? aikoja kotosalla, ja senvuoksi h?net n?kikin useanlaiseen ajelemassa samoissa ajopeleiss?, ohjakset toisessa k?dess? , pikkarainen vanha lakki aivan p??n yl?puolella. Reippaasti katseli h?n ymp?rilleen karhun-omaisilla silmill??n, huudellen jyrisev?ll? ??nell??n jokaiselle vastaan tulevalle talonpojalle, porvarille ja kauppiaalle; pappeja h?n ei ensink??n rakastanut, ja jos tiell? milloin papin kohtasi, niin pani heille karheita terveyksi? mukaan. Kerran saavutti h?n minut maantiell? , ja tultuansa juuri kohdallen ja huomattuansa tien vieress? j?niksen, p??sti semmoisen peloitushuudon, ett? koko illan soi korvissani moinen m?lin? ja parku.
?iti vainajani otti, niinkuin jo olen sanonut, syd?mmellisesti vastaan Martin Petrovitsh'i?; h?n tiesi kuinka syv?sti t?m? naapuri h?nt? kunnioitti. "Em?nt? hyv?! Rouva kulta! Meid?n ahon mansikkainen!" n?in h?n ?iti?ni nimitteli. Hyv?ntekij?kseen h?n ?iti?ni ylisteli, ja ?itini puolestaan n?ki h?ness? uskollisen j?ttil?isen, joka milloin hyv?ns? olisi yp? yksin??n mennyt h?nen edest?ns? taistelemaan vaikka olisikin h?nell? ollut vastassa kokonainen parvi talonpoikia. T?mm?iseen ryt?kk??n tosin ei ollut pienint?k??n mahdollisuutta; mutta ?itini arveli, ettei leskivaimon sovi hylki? mointa puolustajaa kuin Martin Petrovitsh. Ja olihan t?m? naapuri muutoinkin suora mies, joka ei imarrellut ket??n, ei ottanut rahoja velaksi kelt??n, ei juonut viinaa, eik? ollut tyhm?k??n, vaikk'ei ollut mit??n sivistyst?k??n saanut.
?itini luotti Martin Petrovitsh'iin. T?m?n h?n kutsui vieraaksi mieheksi testamenttia tehdess??n, ja Martin Petrovitsh se varta vasten ajoi kotiansa noutamaan rautasankaisia silm?laseja, sill? ilman niit? ei h?n osannut kirjoittaa. Ja silm?lasitkin nen?lleen pantuaan, oli h?nell? tuossa t?ysi tekeminen: nelj?nneksen tuntia piti ukon ?hki? ja puhkia, ennenkuin sai piirretyksi arvonsa, ristim?nimens?, is?ns? nimen ja sukunimens?, laitettuaan kirjaimet hyvin suuriksi, nelikolkkaisiksi ja koristeltuaan ne sakaroilla ja lyhennysmerkeill?, ja vihdoin, t?ytetty?ns? t?m?n raskaan ty?n, ilmoitti olevansa v?synyt: h?nest? muka ruveta kirjoittamaan tahi kirppuja jahtaamaan -- yksi hyv?.
Pitip? ?itini h?nt? oikein arvossakin ... vaikk'ei h?nt? meill? sent??n ruokasalia kauemmaksi p??stetty. Kovin n?et levisi h?nest? ankara tuoksu: h?ness? asui aina tuommoinen sammalen tahi r?meen haju. "Ihan niinkuin mets?n ukko itse!" puheli h?nest? meid?n vanha amma. P?iv?lliseksi asetettiin Martin Petrovitsh'ille aina eri p?yt? nurkkaan, eik? h?n tuota pahaksensa pannutkaan, tiet?en kyll?, ett'ei kenenk??n ollut mukava istua h?nen vieress??n, ja mukavampi oli h?nenkin sy?d? yksin?ns?. -- Ja mit? sy?miseen tulee, niin en luule viel? kenenk??n sy?neen niin paljo hamasta Polyfemon ajasta saakka. Aina aterian alussa pantiin, kaikiksi varoiksi, h?nen osallensa vadillinen puuroa, noin kuuden naulan verran.
-- "Muutoinhan sin? j?t?t minut perheen vatsaksi", oli ?itini tapa sanoa.
-- "Niinp? niinkin, rouva hyv?", vastasi myh?ht?in Martin Petrovitsh.
?itini kuunteli mielell?ns? h?nen mielipiteit?ns? talouden asioissa, mutta ei jaksanut kauan kest?? h?nen ??nt?ns?.
-- "No mutta hyv? yst?v?!" huudahteli h?n; "k?visit edes l??k?rin luona, tai muuta koettaisit. Ihanhan sin? huudat minulta korvat lukkoon. Mokomakin pasuna."
-- "Natalia Niholajewna! Hyv? ja armollinen rouva!" vastaili Martin Petrovitsh. "Enh?n min? kulkulleni mit? mahda. Ja mit?s ne rohdot sitten minulle saisivat? Ajatelkaa toki itsekin! Paras on, ett? min? taas olen vaiti pikkuruisen."
En min?k??n luule, ett? mik??n l??ke olisi voinut olla Martin Petrovitsh'issa tehoisa. Eik? h?n kipe?n?k??n ollut milloinkaan.
Tarinoida h?n ei osannut, eik? se ollut h?nen mieleens?k??n.
-- "Pitkist? puheista vaan henke? rupeaa ahdistamaan", muistutteli h?n pisteli??sti. Silloin vaan kuin saatiin puhe k??ntym??n suureen kahdenteentoista vuoteen , ja h?nelt? kyseltiin Franskalaisesta, kertoi h?n moniaan tunnin vakuuttaen sen ohella kumminkin ett'ei oikeita Franskalaisia Ven?j?lle ole milloinkaan tullut; olipahan vaan tuommoisia n?ljistyneit? marod?ri-roistoja, ja tuolta roskav?elt? h?n metsiss? pehmitti selk?? hyvin monesti.
Semmoinen oli t?m? h?mm?stym?t?n ja itseens? luottava j?ttil?inen. Mutta pitip? vaan h?nell?kin olla alakuloisuuden ja synkk?mielisyyden hetki?. Ilman mit??n n?ht?v?? syyt? rupesi h?n v?list? ?kki? ik?v?im??n. H?n sulkihe silloin kammioonsa ja ulisi -- niin ulisikin kuin kokonainen mehil?isparvi. Tahikka k?ski h?n kasakkipoikansa, Maksimkan, luokseen ja pani h?net lukemaan ainoata taloon eksynytt? kirjaa, joka oli osa Nevikovskin "Lep??v?st? Ty?ntekij?st?". Tahikka pantiin Maksimka laulamaan. Ja Maksimka, joka ihmeellisen onnenoikun takia oli oppinut tavaamaan, l?ksi lukemaan, katkoen, niinkuin tavallista on, sanoja jos miten p?in ja pannen koron milloin p??h?n milloin toiseen. Ja t?llaista sit? sitten tuli:
-- "mutta se kiihkossa olevai-n?n ihmi-n?n tulee sen tyhjyyden p??lle kuin h?n yl?-setsii luondokappaleista, aivan toisenkaltaisiin seurauksiin, sanoden, ett? jokainen luondokappale kohdastansa, ei liene mahdollinen ett? minua onnellise-xi tehd?!" j.n.e. Toisin vuoroin taas Maksimka l?ksi vet?m??n venytt?m??n kaikkein hienoimmalla ??nell? jonkinlaista surullista laulua, josta ei eroittanut muuta kuin: "Ko-a-u-o-o-o ol-ta Hy-ly-y-y-ka-?-?-si--!" Mutta Martin Petrovitsh py?ritteli p??t??n, puheli katoavaisuudesta, kuinka kaikki on mullaksi muuttuva, kaikki kuivettuu kuin kukkainen kedolla; kaikki katoaa, eik? h?nen sijansa en?? h?nt? en?? tunne!
Kerran oli h?n saanut k?siins? jonkunlaisen kuvan pahaisen; se kuvasi palavaa kynttil?? johon joka haaralta tuulet puhaltavat, posket pullollaan; alla oli kirjoitus: "Senkaltainen on ihmisen el?m?!" Kovin miellytti t?m? kuva h?nt?, ja oman huoneensa sein?lle h?n sen ripustikin. Tavallisina aikoina kumminkin, jolloin ei alakuloisuus h?nt? vaivannut, piti h?n kuvaa k??nnettyn? sein??n p?in, jott'ei muka tekisi mielt? raskaaksi. Niin -- Harlow, t?m? kolossi, pelk?si kuolemaa! Uskonnosta, rukouksesta h?n sent??n harvoin haki lohdutusta, synkk?mielisen?k??n ollessaan; enemm?n h?n siin?kin luotti omaan ?lyyns?. Jumalisuutta h?ness? ei sanottavaksi ollut; harvanlaiseen h?n k?vi kirkossa, sanoen muka syyksi sit?, ett? h?n pelk?si suurella ruumiillaan ty?nt?v?ns? kaikki ihmiset kirkosta ulos.
Synkk?mielisyyden puuska p??ttyi tavallisesti siten, ett? Martin Petrovitsh alkaa vihelt?? ja ?kki? jymisev?ll? ??nell??n k?skee valjastaa hevosen troskainsa eteen ja l?htee sitten ajelemaan jonkun naapurinsa luo, jonkunmoisella reippaudella heilutellen vapaata k?tt?ns? lakkinsa lipun kohdalla, ik??n kuin sanoen ett? t?ss' on poika joka ei huoli mist??n!
Ven?l?inen h?n oli.
V?kev?t ihmiset, sellaiset kuin Martin Petrovitsh, ovat ylip??ns? hidasluontoisia, flegmatisia; Martin Petrovitsh sit? vastoin oli herkk? suuttumaan. Varsinkin koetteli h?nen k?rsimyst??n muuan Bitshkow, h?nen lankonsa, , joka oli kotiintunut meid?n taloomme elleih?n juuri hovinarrinakaan, niin sy?ttil??n?. Bitshkow oli pienen? poikana saanut liikanimen Souvenir, ja Souvenir'in? h?n pysyi el?m?n ik?ns?; niin h?nt? nimittiv?t kaikki, yksin palvelijatkin, jotka kumminkin kohteliaisuudesta liittiv?t is?nnimenkin, niin ett? siit? tuli Souvenir Timofeitsh. Oikeata nime?ns? h?n tuskin itsek??n tiesi.
Souvenir oli raukkamainen mies; jokainen h?nt? halveksi. Toisella puolen suuta ei ollut h?nell? yht??n hammasta, jonka t?hden h?nen pienet ryppyiset kasvonsa n?yttiv?t vinoilta. Aina h?nell? oli hy?rin?? ja py?rin??; milloin pist?ytyy piikain kammariin, milloin konttoriin, vuoroin menee pappilaan, vuoroin kyl?nvanhimman luokse. Kaikkialla h?nt? ajetaan pois, mutta h?n vain hartioitaan kohauttaa ja sirristelee pikkuruisia kieroja silmi?ns? ja nauraa tuommoista laihaa, ilke?t? naurua, aivan kuin vett? pullossa huljuttaisi. Niin min? aina arvelin ett? jos Souvenir'illa olisi ollut varoja, niin h?nest? olisi tullut per?ti kehno ihminen, ep?siveellinen kerrassaan, h?ijy jopa julmakin. K?yhyys h?net oli sent??n "suistanut". Juoda h?n ei saanut kuin sunnuntaisin. Siistiss? puvussa h?nt? pidettiin, ?itini k?skyst?, sill? Souvenir oli illoin h?nen kumppaninsa piketiss? tahi bostonissa. Alin-omaa h?n puhua l?p?tti: "kyll? min? siinpaikass, siinpaikass" .
Souvenir heitt?? silloin k?det taaksep?in, s?ik?ht?? ja jupisee: "Niinkuin k?skitte!"
Add to tbrJar First Page Next Page