Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kootut teokset 2: Runoelmia 1886-1906 by Erkko J H
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1860 lines and 36648 words, and 38 pages
ei viel? Kasva toki Veldeslaaksossa, Vaikka siell? vuorituulet huokuu, Ilma puhdast' on ja raitista.
Vaikka raikkahasti iltasilla Kansa joskus juo ja kirkuaa, Hengen kielet sen on soinnutonna, Luonto ??ni??n vaan irroittaa.
Vaikka laakson kymmenkunnat kirkot Soittelevat kilvan kellojaan, Soittavat ?in, p?ivin, illoin, aamuin, Kansaa eiv?t nosta kuitenkaan.
Soittakaatte, kirkot, kellojanne, Pois ne kansan ty?st? nukuttaa: Velttona vaan taivas-armoon luottaa, Mutta taistelunsa unhottaa.
"Toivonkirkko" tuolla sinivehreen Veldesj?rven saaress' uskottaa: Kuka vaan sen kellonnuoraan tarttuu, H?n sen voittaa, mink? toivottaa.
Petosta ja kansan peijausta! Toivonkello kunkin rinnass' on. Jokaisen on sit? helppo soittaa, Mutta ty? vaan viepi voittohon.
Veldeslaakson kansa nukkuu viel?, Omia ei tunne kellojaan: Maa on herrain, kansa kirkon orja, Kumpikin on j?ykk? vallassaan.
Terveytt? vuorituulet huokuu, Vapahina virrat kohajaa: Mukahanne, vapauden virrat, Veldeslaakson kansa temmatkaa!
SYYSLAULU.
Niin synkk?, kylm' on p?iv?, On syys jo Suomessa. Kun s?ilyis toivontuike Syd?mmen pohjassa!
Pois v?istyi laululinnut Niin kauas Suomesta. Kun s?ilyis laulunhenki Syd?mmen pohjassa!
Ei kukka p??t??n nosta, Se vaipui turpeesen. Kun nousis raitis mieli, Syd?mmen kukkanen!
Palaa ne linnut viel?, Kohoo ne kukkaset, El?m? vaan kun valtaa Syd?mmen syvyydet.
Viel' armas p?iv? nousee, Valaisten Suomea, Kun s?ilyy valo ja l?mmin Syd?mmen pohjassa.
K?YNTI KOTIKYL?SS?.
Kun kuljin kotilaaksoon, Sit' tuskin tunsinkaan. Siell' oli kaikki toisin Ja uutta kerrassaan.
En vanhaa n?hnyt muuta Kuin kuun ja p?ivyen Ja vanhat valtatuulet Ja virran savisen.
Maa, pohjaltansa vanha, My?s n?ytti muuttuneen: Nyt suurusviljan antaa, Mut ennen ohdakkeen.
Se m?kki, jossa synnyin, Matala, r?nstynyt, Se uuden uljaan tielt? Jo pois on v?istynyt.
Ja naapuritkin vanhat, Nyt nuoren n?k?iset, Ei niinkuin ennen juopot, Vaan selv?t, puhtoiset.
Kapakkar?hj?n kohtaan On koulu noussunna: Ei kuulu rekivirret, Vaan laulu sointuisa.
My?s kirkko, "koulun ?iti", On uusi seinilt??n. Mut ken se siell? nyyhkii Ja itkee yhten??n?
Kaikk' uudistuu ja nuortuu, Siis miksi huudellaan, Ett' uusi polvi kaataa Kumohon kaikki vaan?
Jos r?nstyneet se kaataa, Niin uutta rakentaa. My?s sen ty?t aikanansa Uus suku uudistaa.
ELIAS ERKKO.
Syntyi 12/4 1863, kuoli Meranissa Tiroolissa 21/11 1888.
T??ll? kirjoist', el?m?st? etsit Totta, kaunista ja oikeaa. Suuntia loit teht?vihin suuriin, Ett? iloinnut ois is?nmaa.
Kultalankaa mieles kehr?eli, Kertorunon kerran luodakseen Suomen her?nn?st?, nousennasta, Suomen vy?lle siit? kaunisteen.
Suomen edistys ja Suomen nousu, Koko kansan hengen kasvanta, Mielt?si ne l?mmitti ja loisti K?yhyydess?kin ja sairasna.
Joudutella halusit tuot' aikaa, Jolloin kansa luontaisvoimistaan Suomalaisen hengen v?rit painaa Sivistyksen joka tuotelmaan.
Niinp? hautui mieless?si suurta, Aattehesi pyrki el?m??n, Mutta surma armotonpa s?rki Parhaat hankkehesi yhten??n.
S?rki niinkuin myrsky puuta pirstoo, Kunnes kaikki oksat irroittaa, Sitten rungon lehv?tt?m?n luhtoo, Suojattoman varren kukistaa.
Niin sun nuori el?m?si riutui, Aattehesi kuihtui nupussaan. V??rin sulle, v??rin Suomellemme, Jollei toivos toteuisikaan.
Sulle siell?, t??ll? Suomellemme Puhkee kukka, kasvaa hedelm?; Sulle siell?, t??ll? Suomellemme Myrskyn j?lkeen p?iv? selke?.
Jumala valkeus maailman, Jumala kirkkaus taivahan, Jumala kaiken alkujuuri, Jumala el?m?n voima suuri, Sinulle kiitos ja kunnia, Sinulle valtakunta meiss?! Kuin k?tes ohjaa taivaita, Kuin tahtos johtaa t?htyeiss?, Niin meit? ohjaa, johdata, Totuuttas meiss? soinnuta, Asusta, Herra, itse meiss?!
JOHANNES TAKASEN KOHTALOSTA.
T?? kansa ulkokullattu Sun haudallasi itki; Sen p??lle kylvi kukkia Ja ohdakkeet pois kitki.
Se nosti kiven kaunihin Sun hautakummullesi Ja hurskaat virret veisaten Se k?t?sens? pesi.
Mut el?ess?s ahkeraan Sait veist?? n?liss?si, Sait sairastaa ja kuollakin -- Ei auta kansas k?si.
T?? hetken kansa tuhlaten Jos hylkii parhaitansa, Sen hengen viljat halla vie Ja mierost' el?? kansa.
Se muilta aina lainaten Ei muille mit??n maksa; Ei miehen varren mitallen Se koskaan nousta jaksa.
SURUN KEV?TLAULU.
Kev?h?ll? k?yskelen Hautakumpuin p??ll?: Etsin velivainajaa -- H?n ei nuku t??ll?.
Nukkuu h?nkin, nukkuu vaan Kaukan' etel?ss?. En voi h?nen haudallaan K?yd? itkem?ss?.
Syksy h?net hautasi, Kev?t vaan ei nosta. Miks et, Herra el?m?n, Kuolemalle kosta?
Joka kev?t kukkia Uudestaan voit luoda, Miks et veljyt armasta Takaisin voi tuoda?
Ruoho maasta puhkeaa, Noustaksensa kukkaan, Hedelm??nkin -- veljeni, H?nk? sortui hukkaan?
H?ness?kin kauneus Pyrki puhjetakseen. Pyrki Suomen kunniaa H?nkin kukkiakseen.
Kev?t h?nen rinnassaan, Niinkuin lintusella. Lintu laulaa, h?n ei vaan Saanut lauleskella.
Kev?t, jospa noutaisit Veljyt kultaseni! Maani toivot maksaisit, Surut syd?mmeni!
KEV?TRUNO
Add to tbrJar First Page Next Page