Read Ebook: Dityrambeja by Kouta Aarni Nietzsche Friedrich Wilhelm

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 149 lines and 6444 words, and 3 pages

TASA-ARVOISUUS.

Verihuurut ne peitt?vi Ranskan, tuli roihuvi valloillaan, viha vihreen? lieskana loimuu, punahurmeella huuhtovi maan, se allensa tallaa ja ruhjoo, mit? vuossadat suurinta loi, se pirstoo ja sy?ksevi surmaan, tuhokellot kun turmion soi.

Nyt kostohon k?ynyt on kurja roskarahvas ja mellastajat, giljotiinit ne y?t? ja p?iv?? verivirtoja purskuttavat, nyt poistetaan juopa, min luoneet tuhatvuosien arvot on -- tuligloria s?ihkyen pett?? voi jalotkin hurmiohon.

Mit? koskevi meihin tuo ilve, verivirrat ja julmuus sen, ken huipuilta katsoo, h?n nauraa surun?yt?st? laaksojen, suku t?n??n jos sortuvi toinen, niin huomenna nousee jo uus, vain yksi on hengelle myrkky: tasa-arvo ja vertaisuus!

Verihuuruista nousevi Ranska v?ki roskainen p?yhkeilee: Ei herroja, orjia en??, nyt oikeus hallitsee! >>Eri suuria ihmiset ovat, -- se oppi on oikeuden, -- sama oikeus vertaisille, eri oikeus toisillen!>>

Er?s Ranskan vallankumouksen >>totuuksista>>.

MARCIUS CORIOLANUS.

PATRIISI PUHUU.

Pyh? Rooma on herjattu, orjien suku alhainen, p?yhke? valtaan on p??ssyt. Pyh? Rooma on herjattu, plebeijilaumat r?yh?ten kulkee katuja ikuisen kaupungin, joka ??net?n sankaritemppeli muinen suurien, ylh?isten henkien oli, nyt alhaisen rahvaan kilpojen, taistojen kiehuva kentt?.

Pyh? Rooma on herjattu, curian ovet aukeevat k?skyst? joukkion joudon, ikuinen istuin lakien, tuomion tahrattu ompi, n?yr?n? taipuu senaatti tahtohon huutavan heimon.

Ei huudoilla hallita ikuista Roomaa! Ylh?inen, ??net?n sankarirotu, min j?nteiss? vangittu, vellova voima mykk?n? piilee, mut iskee kuin ?inen synke? pilvi, kun taistelun hetki korkea koittaa, ylh?inen, ankara, ??net?n heimo on valtias Rooman, ei r?yh??v? rahvas!

Pyh? Rooma on herjattu, plebeijilauma alhainen, p?yhke? valtaan on p??ssyt.

MIEKKA PUHUU.

Ei Rooma kuunnellut sankarin ??nt?, nyt laulua kalpojen kuulla se saapi!

Pois valkeatogaiset patriisit ylpeet, pois temppeli koruja kantavat papit, ei pyynt?nne auta, se kuolee kuin kuolevi s?rkyv? s?vel kolkkohon y?h?n, y? saartavi Roomaa ja verinen vimma tuomios?il?ns? s?ihkyv?n nostaa.

Ei Rooma kuunnellut sankarin ??nt?, nyt laulua kalpojen kuulla se saapi.

Talot tuhkana ompi ja poljettu pellot, joilla kultainen, keinuva vilja valmiina vartos, talot tuhkana ompi ja ly?tyn? joukko maailman vallan, mi vavisten vuottaa iskua sankarin raivoisan s?il?n.

Vapise Rooma, nyt laulavi kalpa laulua ylpe?n, ylh?isen vihan, vapise valtio, vallasta sotii kuoleman ??net?n, uhmaava joukko, vapise Rooma, sa sankarin ??nt? kuullut et, kuulla saat kalvan nyt kielt?.

HAAMU.

On sankari sortunut, ylpe? liian miekkansa oli iskem??n isien nostamaa pyh?? ikuista valtaa, mi kirkkahin koru aikojen kultaisen kruunun ompi.

On sankari sortunut, joukkonsa toivo pettynyt tuonelle uhrasi urhon ylpe?n, suuren, on sankari sortunut, ikuinen Rooma vapaana j?lleen, ja pauhaten kaikuu kaduilta, toreilta rahvahan riemu.

On sankari poissa, mut henkens? ylpee ajasta aikahan ylpeen? katsoo huipuilta kulkua r?yh??v?n rahvaan, on sankari poissa, mut ylenkatse ylh?inen yll? kaupungin lep??, mi halvaksi luki esikoiskruununsa kansojen kesken, mi valtansa ikuisen aatelin antoi koruksi p?yhke?n barbarilauman.

On sankari poissa, mut huipuilta henki ylpe?, ylh?inen kylm?n? katsoo.

CATILINA PUHUU.

Ei ees, ei taakse, yll? uhkaa y? ja eess? tasavallan joukot taajat! Soi kalske kaukainen ja t?htivy? taivasta niinkuin kalman sirppi kaartaa, nyt koston, vainon vaikein hetki ly?, maat oudot, kansat et?iset ja laajat on vallassamme kohta, loppuun ty? nyt tehd??n, vihan vimmalieskat saartaa sua Rooma, voimat kammottavat k?yv?t vastaasi, maahan sorru nyt tai voita!

Jo taiston laineet k?y, y?n ilmaa viilt?? hurjimmat peitset, raivon pilvi ratkee, min takaa tuhon verit?hdet kiilt??, jo kalvat kalskahtaa ja kahle katkee, mi mielt? sitoi, j?yti tahdon juurta, jo s?il?t salamoi, p?in m??r?? suurta, tienviitta vihan vihree virvasoihtu, raivaaja radan sy?men synkk? loihtu, soi s?il?t, aukee vallan vaskiukset, kimaltain kaartuu ?iset kangastukset.

Soi, salama, y?n pilvi iske tulta, ly? maahan valta, m??riins? mi turtuu, helmassa tulevan on kirkkain kulta, mi hetken hehkuu, j?lleen mustuu, murtuu, leimahda lieska vihan, kaikki hautaa, mi synnytt?? ei uutta en?? voi, ken kyps? on, h?n vuottaa tuonen rautaa ja elojuhlaa suurta karkeloi.

Y? h?lvenee ja taiston aallot raukee, on sammunut jo mielen hurja uhka, on voitto tasavallan, hauta aukee nyt sankarin, mut kerran syttyy tuhka, mi maassa lep??, mutta tulta yh? salassa vaalii, helmahansa sulkee sen kipin?n, mi lieskan uuden siitt??, ly? kerran hetki, voimakas ja pyh?, jolloinka kohti m??r?? uutta kulkee taas Rooma, kansat kansoin j?lleen liitt??, lait ihmisille laatii, ohjat ottaa k?skyst? valtiaan, mi nousee kerran ja astinlaudaksensa ly?pi maan.

JULIUS CAESAR.

?ISELL? CAPITOLIUMILLA.

Y? saapuu, tummuu iltataivaan syli maan hetkeksi mi sulki kultavaloon, y? saapuu, syttyy t?htisarjat paloon tuhansin lieskoin, mutta kaiken yli loistossa miljonien tulten seisoo mies yksin?inen, jumalien juurta, vuorella jumalten. Y?t p?iv?t kutoo henkens? sallimuksen vaippaa suurta kansoille, maille. Milloinkaan ei putoo k?dest??n voimakkaasta vaskiparta, mi unen toteen, toden uneen liitt?? harsoksi s?ihkyv?ksi, joka sulkee helmaansa hengen ihanimman runon. Ei tyynny tahdon hyrsky?v? virta, mi uutta uraa raunioihin raivaa maailman vanhan, joka j?lleen kulkee kuin karkeloiden ikuisuuden ty?h?n. Ei uuvu voima, joka hautaa kaivaa hyveille, jotka lailla iltaruskon kultaavat viel? maita, uuden uskon syttyiss? niinkuin syttyy t?hdet y?h?n.

Oi terve, Rooma, Messiaasi vuottaa sua vuorellansa, vaskiukset aukee Januksen temppelin, uus' astuu luoja pyh?kk??n ajan, ajan uuden tuoja, min valta milloinkaan ei maahan raukee, mi omaan voimaansa vain yksin luottaa, oi terve, Rooma, uhraa uhri parhain nyt luojallesi, kautta palmutarhain ikuinen soikoon kuoro: terve Caesar sua tervehtii ne, jotka kuoloon k?yv?t!

Y? tumma, uinuu Rooma suurta unta, mies yksin?inen valvoo kukkuloilla, mut kohta nouseva on valtakunta, maan kirkastaa mi uuden aamun koilla.

LEGIOONAIN LAULU.

Terve Caesar, sallimuksen valtakannel kaikuu, terve, terve Caesar! Terve Caesar, taiston ter?skellot kutsuu kuolon purppuraiseen juhlaan meit?, terve Caesar, terve valtias, nyt arpa lankee, terve, joukkosi on tuonen tuttu, terve, tuhannesti terve, suuri Caesar!

Terve Caesar! Elo kypsynyt on leikkaajalleen, vilja tuleentunut viikatteelle, terve Caesar, raskaat, t?ytel?iset t?hk?t nuokkuu vuottain sirppi?si, jonka ter? kultasalamana kaikkeen iskee, mik? valmiina on vainiollaan, terve Caesar, terve elojuhlija, min kentt? maasta maahan, merten yli ylt??, terve Caesar, ikuinen on elonkorjuuaikas!

Terve Caesar, kohtalosta kohtalohon johtaa olemuksen ikivoima meit? niinkuin tulenpatsas korven y?ss?, tuhatkimaltava taivaankaari kangastusten et?isest? maasta. Terve Caesar, valtas ikiruno kiehtoin k?skee, terve Caesar, voimas lannistava pakko s??t?? tuskan, vaivan vaikeata tiet? k?ym??n miljonat ja myrskyn lailla laulaa voiton korkeata virtt?, terve Caesar, terve sankari, nyt kultakotkin tervehdimme sua k?yden kylm??n kuoloon!

ARPA LANGENNUT ON.

Arpa langennut on, rajan kielletyn yli sotajoukkonsa sankari uhmaten ohjaa.

Arpa ankara langennut, ikuinen Rooma vavisten herraansa suurinta vuottaa, min kultaiset kotkat seudusta seutuhun myrskyten lent??, arpa ankara langennut, pauhaten kuohuu voittojen voimakas, vy?ryv? koski maan kukkivan yli, mi iskutta miekan valtahan sankarin saapuvan taipuu.

Arpa langennut on, rikos ihanin tehty, mi t?htihin saakka maineensa s?ihkyv?n glorian nostaa yli jumalien kaukaisten, kirkkaitten kentt?in. Rikos ihanin tehty, min suuruutta saata ei tahrata siveyslakien mitta, mi orjia varten on alussa aikojen muinaisten luotu, oma lakinsa sankarin toimilla, t?ill?, min timanttikova kohtalo korkeille hengille s??t??. Rikos ihanin tehty, mi suurin on hyve k?dess? sankarin, salliman suoman k?skij?ksi kansojen, luojaksi aikain, joittenka valta kirkkaana s?ihkyy, kun hautahan vaipuu menneiden polvien tahto ja tarmo.

Arpa langennut on, tulenlieskoina lent?? sankarin s?ihkyv?t, kultaiset kotkat seudusta seutuun ja p??tyv?t Roomaan, min marmoriportit salpansa valtiaan k?skyst? avaa.

Pyh? Rooma on vallattu, j?llehen aika, korkea, ankara urhojen aika, valtikan ottaa. J?lleen sankariseppele vehree kulmilla ihmisten suurien kukkii, j?lleen pilvihin nousevi maine Rooman, mi maailman kohtalot ohjaa valtiaan alla, min voittojen t?hti kirkkainna s?ihkyvi aikojen y?ss?.

POMPEJUKSEN CURIASSA.

Pylv?s maailman kaatunut, ihanin, suurin ihminen sortunut, s?ihkyvin helmi sammunut luomisen kirkkahan kruunun, sammunut, heitt?nyt purppurahehkun viimeisen, hell?n maailman ylle, mi v?rjyen vaipuu mustien varjojen outohon y?h?n.

Imperaattori surmattu! Tyhj? on maineen kultainen istuin, tahrattu verin on ikuinen Rooma, verin, min j?lki? puhtaaksi pese koskaan ei aika, ei umpehen painu milloinkaan haavat, jotka on iskenyt alhainen vietti alhaisten henkien, alhaisen koston.

Rikollinen Rooma! Sa helmassas hoivasit kavalia kyit?, jotka armolla valtiaan kerran nousivat, iskiv?t yst?v?n, miehen uhriksi kuoleman keskell? ty?t? korkeinta, pyh??. Rikollinen Rooma, ajasta aikaan on tuomio soiva: etsikkoaikaas et ?lynnyt kerran!

On valtias poissa, mut voittojensa kulku aaveena vy?ryvi aikojen halki, on valtias poissa, mut i?ti seisoo se huone, min k?tens? voimakas kerran vuorille vuoli, on valtias poissa, mut henkens? yh? huipuilta hyisilt? kansoja ohjaa, on valtias poissa, mut auki on rata, min tarmonsa rasti, on valtias poissa, mut voittojensa vaunut s?ihkyen vy?ryv?t aikojen y?ss?.

VOITTAJA PUHUU.

Ma voitin. Mit? ompi voitosta, p??m??r? taistellessa vain on pyh?. Ken yl?puolla ei oo voittoaan, h?n kahlehissa orjuuden on yh?!

SOTA.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet