Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Sevillan parturi eli Turha varovaisuus: Komedia neljässä näytöksessä by Beaumarchais Pierre Augustin Caron De
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 775 lines and 14835 words, and 16 pages
nssa.
FIGARO. Min? katsoin itse?ni varsin onnelliseksi siit?, ett? h?n unhotti minut, sill? min? olin vakuutettu, ett? grandi tekee meille kylliksi hyv??, kun h?n ei tee meille pahaa.
FIGARO. Oi Jumalani, tahdotaanhan, armollinen herra, ett? k?yh?n miehen pit?? olla ilman vikoja.
FIGARO. Kun niin paljon hyvi? avuja palvelijalta vaaditaan, tunteeko Teid?n Excellensinne monta is?nt??, jotka rengiksi kelpaisivat?
KREIVI . Se ei ole hullumpaa. Ja sin? vet?ysit syrj??n t?h?n kaupunkiin?
FIGARO. En heti.
KREIVI . Maltappas... Min? luulin, ett? se oli h?n... Jatka vaan, min? kuulen kyll?.
FIGARO. Madridiin palattuani tahdoin uudestaan koettaa kirjallista kyky?ni, ja teateri n?ytti minusta kunnian kent?lt?...
FIGARO. Todellakaan en tied?, kuinka minulla ei ollut mit? suurinta menestyst?; sill? min? olin t?ytt?nyt parterrin oivallisimmilla ty?miehill?; k?mmenet ... kartunkaltaiset; min? olin kielt?nyt k?ytt?m?st? hansikoita, ruokokeppej? ja kaikkia, mik? vaan synnytt?? heikkoja taputuksia; ja, kunniani kautta, ennen n?ytelm?n alkua oli koko kahvila n?ytt?nyt olevan mit? edullisimmassa mielen laadussa minua kohtaan. Mutta salajuonittelijain ponnistukset...
FIGARO. Aivan samoin kuin muittenkin: miks'ei? He vihelsiv?t minulle; mutta jos min? milloinkaan voin koota ne j?lleen...
FIGARO. Oi! kuinka min? vihaan heit?! saakeli!
FIGARO. Mutta teaterissa nelj?kolmatta vuotta. El?m? on niin lyhyt, ett'ei se voi h?vitt?? sellaista tunnetta.
FIGARO. Sen teki minun hyv? enkelini, Teid?n Excellensinne, koska olen niin onnellinen, ett? j?lleen tapaan entisen is?nt?ni. Madrid'issa huomasin, ett? kirjailijain tasavalta oli susien tasavalta, jotka aina ovat aseissa toisiansa vastaan, ja ett?, t?m?n naurettavan vimman kautta jouduttuansa ylenkatseen esineiksi, kaikki hy?nteiset, muskitot, hyttyset, arvostelijat, maringuinit, kadehtijat, kyn?ilij?t, kirjakauppiaat, censorit ja kaikki, mit? tarttuu onnettomien kirjailijain nahkaan, yh? pistiv?t heit? ja imiv?t sit? v?h?ist? mehua, mik? heill? oli j?lell?. Kirjoittamasta v?syneen?, itseeni kyll?styneen?, muita ihmisi? inhoten, velkoihin uponneena ja rahoista tyhj?n? vihdoin vakuutettuna, ett? partaveitsen tuottamat edulliset tulot ovat paremmat kuin kyn?n mit?t?n kunnia, l?ksin min? Madrid'ista. Matkakapineeni kaulapussissa, samosin filosofin tavalla molempain Kastiliain, la Manchan, Estremaduran, Sierra Morenan ja Andalusian halki; yhdess? kaupungissa minua otettiin yst?v?llisesti vastaan, toisessa min? pantiin vankeuteen, mutta aina olin tapausten haltijana; moniailta kiitettyn?, toisilta moitittuna, hyvin? aikoina toimeen tullen, huonoa aikaa k?rsien, hupsuja pilkaten, ilki?it? pelk??m?tt?, kurjuuttani nauraen ja kaikkien ihmisten partaa ajaen olen saapunut t?nne Sevillaan ja olen valmis Teid?n Excellensi?nne uudestaan palvelemaan kaikissa, mit? suvaitsette k?ske?.
FIGARO. Tottumus onnettomuuteen. Min? kiiruhdan nauramaan kaikkia, pel?ten, ett? t?ytyisi itke? sit?. Mutta miksi aina katsotte t?lle puolelle?
FIGARO. Mink?t?hden?
Kolmas kohtaus.
ROSINA. Kuinka minun tekee hyv?? hengitt?? raitista ilmaa! T?m? ristikko-akkuna aukenee niin harvoin...
BARTHOLO. Mik? paperi teill? on k?dess?nne?
ROSINA. Se on uusi huvin?ytelm?.
BARTHOLO. Viel?kin joku drama! Joku uuden-laatuinen hullutus!
ROSINA. Min? en tied? siit? mit??n.
BARTHOLO. ?h, ?h, sanomalehdet ja esivalta kyll? varjelevat meit? niist?. Barbarinen vuosisata!...
ROSINA. Te soimaatte aina meid?n poloista vuosisataamme.
BARTHOLO. Suokaa se rohkeus anteeksi; mit? t?m? vuosisata on tuottanut, josta sit? sopisi kiitt??! Kaikenlaisia hullutuksia: ajatusvapauden, vetovoiman, s?hk?voiman, uskonnonvapauden, rokon-istuttamisen, kiinankuoren, encyklopedian ja n?ytelm?t...
ROSINA. Ai! lauluni! lauluni putosi, kun teit? kuuntelin; juoskaa, juoskaa, hyv? herra! Lauluni, se h?vi??.
BARTHOLO. No, Lempo viek??n! pidett?k??n kiinni, mit? on k?siss?.
ROSINA . St, st! Ottakaa se pian ja l?htek??.
BARTHOLO . Miss? se onkaan? Min? en n?e mit??n.
ROSINA. Balkongin alla, muurin ??ress?.
BARTHOLO. Annattehan minulle soman teht?v?n! Joku on siis mennyt ohitse?
ROSINA. Min? en ole n?hnyt ket??n.
BARTHOLO. . Ja min? olen niin hyv?, ett? haen... Bartholo, sin? olet hupsu, yst?v?ni: t?m?n tapauksen tulee opettaa sinulle, ett'ei ole koskaan avaamista ristikko-akkunaa kadulle p?in.
ROSINA . Minun onneton tilani antaa minulle t?m?n anteeksi: yksin, sis??nsuljettuna, alttiina inhoittavan miehen vainolle; onko silloin rikollista yritt?? p??st? orjuudesta?
BARTHOLO . Tulkaa sis??n, Sennora; se on minun vikani, ett? teilt? on hukkunut laulunne; mutta t?m? tapaturma ei ole en?? tapahtuva teille, sen vannon min?.
Nelj?s kohtaus.
FIGARO. H?n kysyi, mit? se on tuo "tarpeeton varovaisuus"!
KREIVI . "Teid?n hartautenne her?tt?? minun uteliaisuuttani; niin pian kuin minun holhojani on mennyt ulos, laulakaa huolimattomasti n?itten runojen tunnetulla nuotilla jotakin, joka vihdoin ilmoittaisi minulle sen miehen nimen, s??dyn ja aikomukset, joka n?ytt?? niin itsep?isesti mieltyneen kova-onniseen Rosinaan."
FIGARO . Lauluni, lauluni putosi; juoskaa, juoskaa! Ah! ah! ah! ah! Oi noita naisia! jos tahdotte antaa viisautta mit? vilpitt?mimm?lle, sulkekaa h?net sis??n.
FIGARO. Armollinen herra, min? huomaan jo selv?sti teid?n maskeradinne syyt; te toimitatte t??ll? lemmenkauppaa aaveissanne.
FIGARO. Min?k? lavertelisin! Min? en ensink??n k?yt? teid?n rauhoittamiseksenne noita kauniita kunnioituksen ja uskollisuuden korulauseita, joita joka p?iv? v??rin-k?ytet??n; min? sanon ainoasti yhden sanan: minun oma etuni on teille takauksena minun puolestani; punnitkaa kaikkia tuolla vaa'alla, j.n.e....
FIGARO. Kaunis lintunen, todellakin! vaikea karkoittaa pes?st?ns?! Mutta kuka on sanonut teille, ett? h?n on tohtorin vaimo?
FIGARO. Se on valhe, jonka h?n on sepitt?nyt Madrid'ista tullessaan, pett??ksens? kosijoita ja karkoittaaksensa heit?; Rosina on viel? vaan h?nen holhottinsa, mutta ennen pitk??...
KREIVI . Ei ikin?. Oi! mik? uutinen! Min? olin p??tt?nyt ruveta vaikka mihin, tuodakseni h?nelle esiin surkuttelemistani, ja min? tapaan h?net naimatonna! Ei ole hetke?k??n hukkaamista; minun t?ytyy saavuttaa h?nen rakkautensa ja temmata h?net pois siit? halvasta liitosta, joka h?nelle m??r?t??n. Sin? tunnet siis tuon holhojan?
FIGARO. Niinkuin ?itini.
FIGARO . H?n on kaunis, paksu, lyhytl?nt?, nuori ?ij?, harmaan-t?plik?s, kunnoton, parraton, innoton, joka v?ijyy ja nuuskii, toruu ja ?hk??, kaikki yht'aikaa.
KREIVI . Ho! min? n?in h?net. H?nen luonteensa?
FIGARO. Raaka, ahnas, ylenm??rin mustasukkainen ja rakastunut holhottiinsa, joka vihaa h?nt? kuolemaan asti.
FIGARO. Olemattomia.
FIGARO. Aivan niin suuri kuin tarvitaan hirsipuun v?ltt?miseksi.
FIGARO. Se on yht'aikaa yleisen ja yksityisen hy?dyn edist?mist?: todellakin siveellinen urhoty?, armollinen herra!
FIGARO. Kaikilta ihmisilt?: jos h?n voisi tilkitt?? sen umpeen...
Add to tbrJar First Page Next Page