Read Ebook: Prosper Mérimée Elämäkerta ja teokset kirjallisuushistorialliselta kannalta by Leino Kasimir

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 764 lines and 72442 words, and 16 pages

PAGE MUSICAL RECOLLECTIONS 1

BEGGARS 289

INDEX 321

AULD LANG SYNE

MUSICAL RECOLLECTIONS

The man that has no music in himself, Nor is not moved with concord of sweet sounds, Is fit for treasons, stratagems, and spoils: The motions of his spirit are dull as night, And his affections dark as Erebus. Let no such man be trusted.

Thus wrote Shakespeare; but with all due respect for the immortal bard, he was wrong for once. Did not my dear friend, Arthur Stanley, hate music, and was he not to be trusted? Were his affections dark as Erebus?

True it is, music gives us a new life, and to be without that life is the same loss as to be blind, and not to know the infinite blue of the sky, the varied verdure of the trees, or the silver sparkle of the sea. Music is the language of the soul, but it defies interpretation. It means something, but that something belongs not to this world of sense and logic, but to another world, quite real, though beyond all definition. How different music is from all other arts! They all have something to imitate which is brought to us by the senses. But what does music imitate? Not the notes of the lark, nor the roar of the sea; they cannot be imitated, and if they are, it is but a caricature. The melodies of Schubert were chosen, not from the Prater, but from another world.

For educational purposes music is invaluable. It softens the young barbarian, it makes him use his fingers deftly, it lifts him up, it brings him messages from another world, it makes him feel the charm of harmony and beauty. There is no doubt an eternal harmony that pervades every kind of music, and there are the endless varieties of music, some so strange that they seem hardly to deserve to be called a gift of the Muses. There is in music something immortal and something mortal. There is even habit in music; for the music that delights us sounds often hideous to uneducated ears.

Indian music is thoroughly scientific, based on mathematics, and handed down to the present age after many centuries of growth. But when we hear it for the first time, it seems mere noise, without melody, without harmony, without rhythm. The Maoris have their own music too, but send a New Zealander to hear a long symphony of Beethoven, and, if he can, he will certainly run away long before the finale.

My musical education began very early, so early that I cannot remember ever passing through any drudgery. As long as I remember I could play, and I was destined to become a musician, till I went to the University, and Mendelssohn advised me to keep to Greek and Latin. I was born and brought up in Dessau, a small German town in an oasis of oak-trees where the Elbe and the Mulde meet, a town then overflowing with music. Such towns exist no longer.

Ja tuskinpa kovin paljo erehtyyk??n, jos otaksuu pojan jo kotoaan perineen mainiot tyylilliset taipumuksensa ja ne esteetilliset periaatteet, joita h?n kirjallisessa tuotannossaan aina on seurannut. Tosin en tunne l?hemmin L?onor M?rim?en esteetillisi? mielipiteit? kaunokirjallisuudesta, mutta tied?np? sen sijaan ne perustukset, joista h?n kaunotaiteet johti. Teoksessaan "Trait? de la peinture ? l'huile", jonka l?hemp??n k?sittelyyn ryhtyminen veisi ulkopuolelle ainettani, todistelee h?n sit? perusajatustaan, ett? "piirustus on se yhteinen l?hde, josta saavat alkunsa nuo kolme taidehaaraa: maalaus-, veisto- ja rakennustaide". Piirustus on h?nest? p??asia maalauksessakin; v?ritys tulee vasta toisessa sijassa. Samat periaatteet siis kuin h?nen opettajallaan David'lla ja aikalaisellaan Ingres'll?, joitten mukaan taide oli palautettava yksinkertaisimpaan ja t?rkeimp??n ilmenemismuotoonsa piirustukseen. Niinik??n oli kokonaisuuden sopusuhtaista taiteellisuutta etup??ss? koetettava s?ilytt??. "Yksityisseikat ovat olevinaan t?rkeit? pikku herroja, jotka ovat paikoilleen ohjattavat; muoto on kaiken ehto ja perustus: mit? yksinkertaisimmat muotoviivat, sit? suurempi niiden voima ja kauneus". Mutta esitystavan pit?? olla laajan?k?isen; todellisuudesta on ihanteellisuus etsitt?v? ja sen luonteenomaisimmat ??riviivat sopusointuisena kokonaisuutena kuvattavat leve?ll?, mutta s?ntillisell? tavalla, kas siin?p? juuri taiteen teht?v?.

T?m? oli Ingres'n oppi ja samoin ajatteli my?skin M?rim?e vanhempi. Antiikia h?n tutki ja rakasti suuresti, sill? siell? l?ysi h?n sen muodon kauneuden, joka h?nest? oli kaiken taiteen elinehto. Eik? ainoastaan taidetta, vaan my?skin kirjallisuutta koskevissa kysymyksiss? n?ytt?? L?onor M?rim?ell? olleen kehittynyt ja varma aisti. Ainakin kertoo h?nest? er?s h?nen l?himpi? yst?vi?ns? seuraavaa "M?rim?ell? oli kirjallisissa asioissa sama selv? ja puhdas aisti, jota h?n taiteellisissakin kysymyksiss? osotti; Horationsa h?n osasi ulkoa; innottelua, liioittelua ja kaikkea jokap?iv?ist? h?n kammosi ; ihmisellisen ?lyn kaikissa plastillisissa ilmestymismuodoissa h?n etsi totuuden ihannetta viel? enemm?n kuin kauneuden; kirjallisuudessa samoin kuin taiteissakin kuului h?n valikoivaan kouluun; mutta filosofiiassa oli h?nell? mit? ylevimm?t n?k?kannat, alkuper?isimm?t aatteet ja j?rk?ht?m?tt?mimm?t vakaumukset."

Sellaiseksi kuvataan Prosperin is?. T?m? lahjakas maalaaja antoi opetustunteja er??ss? yksityisess? tytt?koulussa, jota piti rva Moreau, l??k?rin leski ja kahdeksan lapsen ?iti. T??ll? oppi L?onor M?rim?e tuntemaan tulevan vaimonsa, talon nuorimman tytt?ren Anna Moreaun. Nuorella Anna neidill?kin oli huomattava taipumus piirustukseen ja maalaustaiteeseen, kuten h?nen siveltimest?ns? l?hteneet taulut kyllin selv?sti osottavat. Salongissa ei h?nelt? tiett?v?sti ole ollut koskaan mit??n n?ytteill?. Mutta siit? huolimatta oli h?nen kykyns? yleisesti tunnettu. H?nen ehk? etevimm?n muotokuvamaalauksensa -- muotokuvain maalaajatar h?n nimitt?in oli -- kehutaan sattuvasti esitt?neen Prosperin hyv?? yst?v?? ja lahjakasta, vaikka aikaisin poistemmattua kasvientutkijaa Victor Jacquemont'ia, jonka el?m?kerran Prosper M?rim?e on niin kauniisti kirjoittanut.

Olen jo maininnut kuinka L?onor M?rim?et? kehuttiin hyv?ksi kyn?niekaksi. Nyt on minun lis??minen, ett? my?skin Prosperin ?idill? vakuutetaan olleen mit? kauneimmat kertoilijan lahjat, joita h?n k?ytti suurella menestyksell? viihdytt?iss??n maalattavia vallattomia pienokaisia kaikellaisilla saduilla ja omatekoisilla jutuilla. Yleisesti tunnettu on Goethen lause synnynn?isist? taipumuksistaan:

"Vom Vater hab' ich die Statur Des Lebens ernstes F?hren; Vom M?tterchen die Frohnatur Und Lust zu fabuliren".

Samaa voisi tavallaan M?rim?ekin sanoa itsest??n. Ainakin oli t?m? "kertoilemisen halu" jo aikoja ollut h?nen ?itins? suvun ominaisuuksia. H?nen iso?itins? rva Leprince de Beaumont oli n?et Ranskan suosituimpia kirjailijoita lasten kirjallisuuden alalla, ja on h?nen satukokoelmansa "Magasin des Enfants" viel?kin aarreaitta palleroisille. Arvattavasti on nuori Prosperkin ?itins? jutelmia silloinkin kuunnellut, kun h?n v. 1808 viisivuotiaana lapsukaisena istui emonsa maalattavana. Pitk?t, olkap?ille ylettyv?t kultaiset kiharat, py?re? muoto, korkea otsa, suuret, kirkkaat ja sielukkaat silm?t, isonlainen nen? ja hienopiirteinen, vaikka suurehko hymy-suu -- sellaiseksi on nuori ?iti ainoan lapsensa kuvannut.

T?ydellisesti voimme kai nyt yhty? siihen, mit? er?s Prosper M?rim?en biograafi, Eug?ne Mirecourt, kirjailijamme syntym?st? lausuu: "Kas t?ss? onnellinen ihminen, jolle oli suotu etuoikeus synty? niin sanoakseni taidejumalattarien siipien suojassa". Onnellinen oli kaikesta p??tt?en t?m? avioliitto ennest??nkin eik? varmaankaan v?himm?n sen j?lkeen kuin Prosper, "kauan toivottuna lapsena", syyskuun 28 p. v. 1803 ensi kerran n?ki p?iv?n valon. Raihnainen ja kivulloinen lapsi h?n oli ja joka hetki pelk?si nuori ?iti rakkaan ja ainoan perillisen kadottamista. Ja senp? vuoksi istuikin h?n my?t??ns? pienokaistansa vaalimassa ja usein sanotaan is?nkin esikoisensa kehdolle ty?st??n kiiruhtaneen. Kivulloinen oli nuori Prosper jo varhaisimman lapsuutensa p?ivin? ja kuten tulemme n?kem??n k?rsi h?n melkein koko ik?ns? terveytens? heikkoudesta. Lapsen alkuopetus j?i melkein kerrassaan ?idin huoleksi. "H?n hoiteli lastansa mit? hellimm?ll? ja v?sym?tt?mimm?ll? huolella. H?n se my?skin oli, joka lapsen alkuopetuksen teht?v?kseen otti, ja ep?ilem?tt? on kirjailija juuri ?idilt??n perinyt sen hienoaistisuuden, joka muodostaa paremman osan h?nen kyvyst?ns?" .

Muuten lienee Anna Moreaulla my?skin ollut englantilaista verta suonissaan; ainakin tiet?? Prosperin englantilainen biograafi George Saintsbury kertoa meille, ett? "M?rim?e had English blood in his veins on the mother's side". Kuinka l?heist? t?m? sukulaisuus englantilaisten kanssa sitten oli, siit? ei meille ole kukaan tarkempia tietoja antanut. Tied?mme vain, ett? Prosper jo nuorena ylioppilaana seurusteli englantilaisissa perheiss?, ett? h?n jo lapsuudestaan osasi englannin kielt?, tutki hartaasti englantilaista kirjallisuutta ja ulkoasussaankin j?ljitteli Albionin asukkaita sill? menestyksell?, ett? h?nest? voitiin sanoa "he was always considered, at least in France, to look and behave more like an Englishman than a Frenchman".

Anna M?rim?e, Prosperin ?iti, on er??n ominsilmin n?kij?n mielest? ollut "une femme plus intelligente que raffin?e". Silloisen taantumisajan vanhoilliset mielipiteet uskonnon ja kirkon alalla eiv?t t?h?n vapaamieliseen ja ?lykk??seen naiseen olleet tehneet mink??nlaista vaikutusta. P?invastoin pysyi h?n vastenmielisen? kaikille uskontunnustuksille, kuten Prosperin uusin biograafi kreivi d'Haussonville selv?sti lausuu: "Madame M?rim?e t?moignait, en effet, contre toute croyance r?ligieuse une aversion d?cid?e" lis?ten viel?, ett? kun h?nen poikansa hyv?ksyi periaatteekseen seuraavat, nimileimasimeensakin kaiverretut kreikkalaiset tunnussanat: Memnaebo apibtein , niin seurasi h?n ainoastaan ?itins? opetusta. Kuinka kauas vapaamielisyys ja kirkollisen uskonnon vastustushalu t?ss? muutoin kyll? tunteellisessa naisessa oli kehittynyt, sit? osottaa parhaiten se seikka, ettei h?n antanut ensink??n kastaa poikaansa, jonka "pakanallisuus" my?hemmin usein oli keskustelujen aineena niin hyvin yksityisiss? seuroissa kuin julkisuudessakin.

Saatuaan kotona hyv?t alkutiedot etup??ss? ?idilt??n, siirtyi nuori Prosper Henri IV:n lyseoon ulko-oppilaana. Kivulloisuus, taiteilijataipumukset vaiko kaunokirjalliset opinnot lienev?t olleet syyn? siihen, etteiv?t koulutodistukset eritt?in loistavia olleet. Ainakin tiet?? Lom?nie kertoa meille, ett? "M?rim?e fit des ?tudes classiques assez m?diocres" ja Mirecourt puolestaan lausuu, ett? vaikka oppilas vuoden lopussa palasikin siksi hyvill? todistuksilla, ett? ?iti niist? voi ylpeill?, niin eiv?t ne kuitenkaan olleet kyllin hyvi? "pour m?riter le titre de h?ros du th?me grec". Koulussa ei Prosper M?rim?e n?yt?k??n viel? saavuttaneen niit? perinpohjaisia tietoja klassillisissa kieliss?, joilla h?n vanhempana niin usein tuttaviansakin h?mm?stytti. Ne hankki h?n vasta ylioppilaaksi ja itsen?iseksi tultuaan. "Vasta koulusta p??sty??n -- sanoo Lom?nie -- antausi nuori M?rim?e ominp?in hankkimaan niit? hyvi? ja perinpohjaisia tietoja, jotka h?nen kyvylleen antavat sellaisen voiman kaikilla aloilla liikkuessa. Olen kuullut puhuttavan, ett? h?n jo nuorena oli innolla tutkinut Kreikan kaunista kielt?, jonka h?n tosin oli laiminly?nyt koulussa, mutta jota h?n sittemmin uudelleen innostui lukemaan er??n kreikkalaisen johdolla".

"Minulla on 18 vuotias pitk? poika, josta min? mielell?ni tahtoisin lakimiehen. H?nell? on muuten sellaiset taipumukset maalaustaiteeseen, ett? h?n, vaikka ei olekaan koskaan j?ljenn?ksi? maalaillut, jo tekee luonnoksia kuin mik?h?n nuori maalaajan oppilas; mutta tarkalleen ei h?n osaa piirt?? silm??k??n. K?yt?s ja sivistys pit?isi h?nell? olla hyv?, kotona n?et kun aina on kasvatettu".

T?llainen oli h?n siis, kun h?n 17 vuotiaana Henri IV:n lyseosta yliopistoon laskettiin tullakseen is?ns? tahdon mukaan sis??nkirjoitetuksi "?cole de Droit" nimiseen lakitieteelliseen osastoon, johon useimmat varakkaampien pariisilaisten pojat siihen aikaan kuuluivat. Lahjakas, monipuolinen ja hyvin kasvatettu h?n oli ja paljo h?nest? vanhemmat toivoivat. Kooltaan oli h?n pitk? ja hoikka nuorukainen, jonka ?lykk??t, vilkkaat silm?t, rohkea katsanto ja ulkoneva nen? osotti lujaluontoisen miehen alkua. Ja jo silloin huomattiin h?nell? tuo aristokraattinen ilme kasvoissa ja pilkallinen hymy huulilla, jonka h?n siit? saakka luonteenomaisimpana piirteen??n s?ilytti kuolinp?iv??ns? saakka. Niin kertoo kuitenkin muudan M?rim?en l?heinen sukulainen, joka on ollut tilaisuudessa n?kem??n rva M?rim?en tekem?n muotokuvan, mik? esitti Prosperia 15 vuotiaana nuorukaisena.

Ennen kuin h?nt? seuraamme siihen laajempaan seurapiiriin ja vilkkaaseen kirjalliseen el?m??n, johon h?n ylioppilaaksi tultuaan joutui, tahdomme muutamin lyhyvin piirtein luonnostella Ranskan valtiollista ja yhteiskunnallista tilaa t?h?n aikaan antaaksemme kuvauksillemme tarpeellisen historiallisen taustan.

Ensin pari sanaa ajan valtiollisesta taka-alasta. Kovin ?kki? oli vapautta rakastava ja pikaluontoinen Ranskan kansa vallankumouksen kautta kahleensa katkaissut, katkaissut ne ennen kuin se ehti henkisesti kypsy? voitettua valtaansa j?rkiper?isesti k?ytt?m??n. Ep?varmana se tiet?ns? eteenp?in haparoi ja tarmokasta johtoa kaipasi. Jotenkin vapaaehtoisesti se sen vuoksi alistuikin sen raskauttavan, joskin kunniakkaan ikeen alle, jonka Napoleon I ennen pitk?? Gallian kansan kannettavaksi laski. Olihan toki valtakunnan ruorissa taas mies, joka tiesi mit? tahtoi, niin ett? ehk?p? h?nen kanssaan turvallisempi aika oli koittava, mietittiin.

N?iss? toivomuksissa petyttiin kyll? t?ydellisesti, mutta seisoipa sen sijaan kunnian ja maineen seppel?im?n? vanhan Ranskan sota-lippu, ja siin?h?n oli tarpeeksi korvausta kaikille. Is?nmaansa kunniaksi on n?et Ranskan kansa aina ollut valmis uhraamaan kaikki. Ja niin kauan kuin se laakereita leikkasi, seurasi se nurkumatta ajan suurinta sankaria, seurasi h?nt? halki koko Euroopan, kunnes luonnonvoimat ja vihollisten paljous sen vihdoin lannisti. Ven?j?n lakeudet ne muodostuivat Ranskan laskeutuvan kunnian haudaksi. Pian astuivat liittolaisten voittoisat joukot itse Pariisin muurien sis?puolelle ja kohtalonsa kovuutta sai Elban saarella mietti? ?skeinen valtaistuinten j?risytt?j?.

Viel? kerran yritti h?n sitten aikansa ruoriin tarttua, mutta me tied?mme h?nen onnettoman kohtalonsa. Waterloon musertava tappio teki lopun kaikesta ja "saaressa merellisess?" istui taas rauhan panttina kukistunut sankari.

Kummako siis, etteiv?t Aristoteleen aikuiset ja Boileaun yh? varmistamat ranskalaiset runomuodot en?? heit? tyydytt?neet? Kummako jos tyhjilt? ja sis?llyksett?milt? tuntuivat heist? Arnault'n, Jouy'n, Lemercier'n ja Baour-Lormian'in sile?n kylm?t ja tunteettomat sepustukset Shakespearen ja Byronin, Goethen ja Schillerin ikuisten luomien rinnalla? Se ei voinut en?? entisell? ahdashenkisen is?nmaallisuutensa naiivilla vakaumuksella kerskailla puolijumalista klassikoista eik? orjamaisesti alistua "suuren" Nicolas Boileaun, tuon yksinvaltiaan tuomarin, varmoja runo-opillisia lakeja noudattamaan. T?m? nuoriso oli n?ette v?hitellen oppinut omin silmin ja vapaasti luontoa ja oloja katselemaan, oivaltanut Racinen esitystavan sek? kylm?ksi ett? yksipuoliseksi ja n?hnyt, ett? klassikkojen kuvaaman maailman ulkopuolella oli olemassa vaiherikas ja pulppuava el?m? inhimillisine heikkouksineen ja tapoineen.

Sis?llisen vaistonsa pakosta asettui se siis sotakannalle, ja samaa tekiv?t my?skin "vanhat" , jotka yht? itsepintaisesti tahtoivat puolustaa olevia taidek?sitteit?. Mutta nuorisolla oli innostus ja sis?llinen voima puolellaan ja ehtimist??n kehittyi t?st? liikkeest? mahtava kirjallinen vallankumous, joka uusia taidesuuntia ja voimakkaita neroja ilmoille loihtii, klassillisuuden tiranniuden kukistaa ja voitollisen taistelunsa ij?ti pysyv?ksi muistomerkiksi kauniit runotuotteensa j?tt??. Kuta ahtaammalle kirkollinen hallitus yhteiskunnallisen ja valtiollisen toiminnan rajoittaa, sit? suuremmalla voimalla k??ntyy nuorison mieli taiteeseen ja kirjallisuuteen, joissa se koettaa etsi? vapauteen pyrkiv?lle hengellens? tyydytyst?. Kun se ei l?yd? sit? vanhoista eik? uudemmista klassikoista, hakee se sit? keskiajalta, jolla oli tarpeeksi tunnetta, innostusta ja ihanteita. Ja noissa kaukaisen ajan unelmissa se viihtyy, niit? unelmoidessaan se hetkeksi kurjan ja runottoman nykyisyytens? unhottaa. Samoista syist? k?yv?t kaukaiset ulkomaiset olot ja tapakuvaukset mieluisaksi nautinnoksi ja kun kerran vanha "kiinalainen muuri" Ranskan ja muun Euroopan v?lilt? on murrettu, puhaltavat raittiit tuulet pian vapaasti kaikilta tahoilta, Reinin, kanaalin, alppein ja Pyreneitten poikki.

Turhaan ponnistelee t?t? uutta pohjavirtaa vastaan sek? Napoleon ett? h?nen j?lkel?isens?, turhaan s??det??n lakeja ja asetuksia henkisen uudistumisen ehk?isemiseksi. Keskell? kaikkea taantumista, keskell? koko yhteiskunnallista seisausta n?emme pienen joukon nuorukaisia, jotka ovat ottaneet vaaliakseen vastaiseksi valoksi liehdottavaa kipunaa. Shakespearen, Goethen, Byronin, Scottin, Danten, Calderonin y.m. maailmannerojen ikuiset henget ovat auttamassa liehtomista. Ja kyll? sit? tarvitaankin, sill? 250 vuotta vanhat ovat ne sitke?t juuret, joilla klassillisuus yh?kin niin ylpe?n? pystyss? pysytteleikse.

Mutta sellaisten miesten kuin Villemain'in ja Cousin'in iskuista alkoivat ne vihdoinkin katkeilla. Tuomalla historian kirjallisuudenarvosteluun osoitti edellinen taiteellisen arvon olevan relatiivista, ajasta ja oloista riippuvaista; Victor Cousin taas joutui nuorison ihanteeksi heti kohta kun h?n yliopiston kateederille astui. -- Jo ensi p?iv?n? kertyi nimitt?in h?nen ymp?rilleen nuoria, innostuneita, jopa fanaatillisiakin ihailijoita, jotka isoovina nieliv?t jokaisen sanan, mik? mestarin suusta tuli.

Yleisen innostuksen vallassa joutuivat yhteiseen virtaan taipumuksiltaan mit? erilaisimmat luonteet. Kukin antoi tunnussanalle, "romantismille", mieleisens? merkityksen ja liittyi taistelemaan yhteist? vihollista, klassillisuutta, vastaan. Ja n?in tapahtui, ett? mukaan tempausi sellaisiakin, jotka luonteeltaan olivat melkoisesti toista kuin mit? nyky??n sanalla "romanttiko" tarkoitetaan.

N?it? oli varmaan my?skin Prosper M?rim?e, joka nyt oli yliopistolliset opintonsa alkanut. Is? tahtoi, kuten sanottu, pojastansa lakimiest? ja tutkintoansa vartenhan h?n hiljalleen lueskelikin; mutta suurin osa ajasta meni kielten, kaunokirjallisuuden ja fisosofiian tutkimiseen. H?nkin oli nimitt?in yksi noita Cousin'in kuuntelijoita "qui font de la philosophie et du romantisme". Nuoren johtajansa ymp?rille kokoutuneina n?emme siell?, paitsi M?rim?et?, my?skin joukon h?nen l?himpi? yst?vi?ns?. Siell? istuu tuo aina uskollinen toveri, sittemmin tunnettu tutkimusretkeilij? J. J. Amp?re, siell? orientalisti Fulgence Fresnel, valtiollinen puhuja Alex. de Jussieu, tuleva ministeri Jules Bastide sek? yst?v?t Sautelet, Morel, Frank, Alb. Stapfer y.m.

N?iden mieluisampien luentojen ja seurael?m?n huvitusten tielt? saivat lainopilliset opinnot v?isty?. "M?rim?et? n?htiin harvoin luennoilla" tiet?? Mirecourt kertoa; "h?n n?et harjoitti lukujaan kuten useimmat varakkaiden pariisilaisten pojat s.o. h?n huvittelihe paljo, lueskeli kaunokirjallisuutta ja otti osaa salonkiel?m?n iloihin". Espanjan ja Englannin kirjallisuutta h?n etup??ss? harrasti; hiukan my?hemmin antautui h?n kuten jo olen maininnut er??n kreikkalaisen johdolla my?skin opiskelemaan uutta kreikkaa, joka olikin h?nelle sanomattomaksi hy?dyksi sill? matkalla, mink? h?n v. 1842 teki Kreikkaan ja V?h?-Aasiaan vanhan yst?v?ns? J. J. Amp?ren kanssa.

Sangen varhain joutui nuori ja nerokas ylioppilas jo salonkiel?m?nkin hauskutuksia nauttimaan eik? se kummaakaan ollut, sill? olihan h?n huomatusta ja varakkaasta pariisilaisesta perheest?. Noin 19-vuotiaana tapaamme h?net jo nuoren ja ihanan laulajattaren Giudetta Pastan luona Pariisissa, miss? t?m? siihen aikaan suurella menestyksell? esiytyi itaalialaisella n?ytt?m?ll?. T??ll? Giudetta Pastan salongissa kohtaa nuori lakitieteen oppilas ensi kerran Henri Beylen, joka Napoleonin kanssa ymp?ri Eurooppaa retkeilty??n oli asunut enimm?kseen Itaaliassa ja muutamia vuosia sitten julkaissut ensimm?isen teoksensa "Histoire de la peinture en Italie". Poliisin ahdistaessa oli t?m? omituinen ja nerokas mies ollut pakotettuna j?tt?m??n rakkaan Itaaliansa -- h?nen ep?iltiin kuuluvan kuuluisain Carbonarein leiriin -- ja etsim??n entisi? yst?vi?ns? Pariisissa.

Suuresta merkityksest? oli t?m? uusi tuttavuus Prosper M?rim?elle. Vaikka Beyle n?et olikin 20 vuotta h?nt? vanhempi, syntyi heid?n v?lill??n kuitenkin mit? kest?vin ja rakkain yst?vyyden liitto, jonka vaikutus M?rim?en mielipiteihin ja kirjalliseen toimintaan on arvattava suuremmaksi kuin kenenk??n muun. M?rim?e olikin silloin juuri siin? ij?ss?, jolloin ulkonaisille vaikutuksille ollaan enimm?n alttiita ja varmaankin on siit? Beylen ansioksi osa luettava, ett? h?n niin varhain romanttikoista erkausi. Itse kirjoittaa M?rim?e tuttavuudestansa Beylen kanssa seuraavasti:

"Opin tuntemaan Beylen noin v. 1820; siit? l?htein aina h?nen kuolemaansa saakka on meid?n v?limme ik?erotuksesta huolimatta, aina ollut mit? yst?v?llisin. Harvat ihmiset ovat minua enemm?n miellytt?neet, enk? tied? ket??n, jonka yst?vyys olisi ollut minulle kalliimpi."

En tahdo t?ss? yhteydess? ruveta tekem??n tarkkaa ja seikkaper?ist? selkoa yht?l?isyyksist? ja eroavaisuuksista molempain luonteiden, k?sitysten ja esitystavan v?lill?. Paljo niit? kuitenkin n?kyy olleen olemassa, jos saamme luottaa M?rim?en omiin sanoihin:

"Muutamia kirjallisia vastenmielisyyksi? ja mielihaluja lukuunottamatta ei meill? ollut ainoatakaan yhteist? ajatusta, ja ani v?h? l?ytyi asioita, joista olisimme samaa mielt? olleet. Aika kului meilt? keskin?isess? avomielisess? v?ittelyss?, jossa kumpikin ep?ili toistaan hassutuksista ja paradokseista. Vaan aina me kuitenkin erityisell? mielihyv?ll? uudestaan v?ittelymme alotimme".

Mutta j?tt?k??mme muut vertailut toistaiseksi ja seuratkaamme viel? M?rim?et? h?nen salonkiretkill??n. Paitsi rva Pastan luona k?vi M?rim?e my?skin Mmes R?camier'n ja Lebrun'in, parooni G?rard'in ja etenkin englantilaisen Mrs Clarken salongissa. Kuuluisan rva R?camier'n luo saattoi h?net J. J. Amp?re, joka ik?kautensa pysyi talon uskollisimpana yst?v?n?. T??ll? oli M?rim?e tilaisuudessa tapaamaan Ranskan useimmat suuret miehet , Lebrun'in salongissa joukon tiedemiehi? ja parooni G?rard'in luona kaikki maan etevimm?t taidemaalaajat.

Romanttisen koulun oikeihin p??pesiin joutui M?rim?e vasta muutamia vuosia my?hemmin s.o. esikoisensa "Th??tre de Clara Gazul'in" ilmestytty?. Rva Clarken valtiollisessa ja kirjallisessakin suhteessa jotenkin puolueettomassa ja v?ritt?m?ss? salongissa n?kyy h?n sit? vastoin alkaneen k?yd? jo heti koulusta p??sty??n. N?m? matineat ja iltamat olivat muuten maan kuulut ja niiss? kokoutui "ei ainoastaan kaikki, mit? Pariisissa oli huomattavinta, vaan my?skin koko Euroopan kuuluisimmat henkil?t". Jo v. 1822 kerrotaan M?rim?en usein k?yneen siell? "harjoitellaksensa itse??n englanninkieless?, jota h?n innolla tutki", ja lis?? sama kertoja, ett? "rva Clarke autteli h?nt?, huomauttaen kielivirheit?, joita Mary tavallisesti ivaili". T??ll? h?n siis yh? kehitti sit? englanninkielen taitoa, jolla h?n my?hemmin Albion'in asukkaitakin petti, ja t??ll? h?n my?skin aikojen kuluessa tapasi miehi? sellaisia kuin Cousin, Thiers, Barth?lemy Saint-Hilair, Mignet, W. M?ller, Ranke, Helmholtz, Raumer, Turgenjew y.m., jotka talossa k?vij?in? mainitaan.

T?ll? v?lin oli oppositsiooni vallalla olevaa klassillista kirjallisuussuuntaa vastaan alkanut k?yd? yh? kiivaammaksi ja joutua v?hitellen innokkaan julkisen keskustelun alaiseksi. Suurta huomiota oli varsinkin her?tt?nyt Stendhal'in julkaisema riitakirjoitus "Racine et Shakespeare", jossa tekij? erinomaisen sattuvalla ivalla ja pirte?ll? hienoudella osotti, mik? suuri erotus n?iden molempain kirjailijain v?lill? oli. Stendhal ei suinkaan ollut ensimm?inen, joka koetti k??nt?? huomiota Englannin suurimpaan kirjailijaan. Jo aikoja sitten oli n?et Mercier julkaissut kyh?yksens? Tableau de Paris, jossa h?n m.m. lausui:

"Nuoret kirjailijat, tahdotteko te tutustua tositaiteeseen, tahdotteko te vapauttaa sen siit? lapsuuden aituuksesta, johon se nyt on suljettu? Luopukaa klassikoista ja heid?n m?d?nneist? s??nn?ist??n, lukekaa Shakespearea, elk?? h?nt? j?ljitell?ksenne vaan oppiaksenne h?nelt? tuon laajan ja rehev?n, yksinkertaisen ja luonnollisen, voimakkaan ja puhuvan esitystavan; tutkikaa h?nt?, luonnon uskollista tulkkia, ja te tulette pian huomaamaan, ett? kaikki nuo kuristetut, kaavamaiset ja sek? totuutta ett? el?m?? vailla olevat pienet murhen?ytelm?t eiv?t tarjoa teille muuta kuin kuivaa ja hirmuisen laihaa ravintoa".

Uutta ei siis vetoominen Shakespeareen, "luonnon uskolliseen tulkkiin", suinkaan ollut. Mutta nyt oli otollinen aika tullut ja mielet kypsyneet, jotenka siis t?llainen nerokas lentokirja her?tti tavatonta melua. Sanat klassillinen ja romanttinen -- t?t? j?lkim?ist? sanaa lienee ensiksi Mme de Sta?l, sittemmin Chateaubriand k?ytt?nyt -- olivat jo kaikkein huulilla. Olipa jo v. 1820 er?s akatemiakin vastattavaksi palkintokysymykseksi asettanut seuraavan: mitk? ovat sen kirjallisuuden erikoisominaisuudet, jolle on annettu nimeksi romantismi ja mit? nuorentavia lisi? voi t?m? suunta klassillisuudelle tuottaa?

Noilla sanoilla k?sitettiinkin ylip??ns? kovin erilaisia ominaisuuksia. J?rkevimm?t ymm?rsiv?t romanttisuudella alkuper?isen ja voimallisen ihmisneron luontaista oikeutta vapautua entisten nerojen jo j?hmettyneist? mielipiteist?. He taistelivat siis ihmishengen vapauttamiseksi. Niin tekiv?t ainakin ne etev?t miehet, jotka v. 1824 yhtyiv?t perustamaan uutta kirjallista sanomalehte? samaan tapaan kuin itaalialainen "Il Concigliatore". T?ll? lehdell?, joka kosmopoliittisen v?rityksens? merkiksi sai nimekseen le Globe, on Ranskan kirjallisuudessa suuri merkityksens? jo senkin kautta, ett? sen toimittajain joukossa huomattiin nimet: Guizot, R?musat, Vitet, Barante, Sainte-Beuve, J. J. Amp?re, Dubois, T. Jouffroy, Charles Magnin, Sautelet, Duvergier de Hauranne fils j.n.e. Sit? paitse voimme huoletta otaksua, ett? ilman Globen tarmokasta apua ja suosiollista arvostelua olisivat romanttisen koulun sankarit saaneet ilman menestyst? viel? kauan, kauan asiansa puolesta taistella.

Periaatteellinen puoli alkoi sent??n v?hitellen saavuttaa kaikua suuressa yleis?ss?. Mutta k?yt?nt??, tuotteita vaativat ivaillen vastapuoluelaiset, jotka sanomalehdiss? ja ivarunoissa pilkkasivat nuoria "suun pieks?j?it?". N?ill? oli kyll? k?ytett?v?n??n kokonainen liuta pienempi? lehti? , mutta elossa olevia kaunokirjailijoita, joilla he olisivat voineet ylpeill? L?gouv?n, Lemercier'n, ?tiennen, Auger'n, Arnault'n, Jouy'n y.m. rinnalla ei heill? ollut muita kuin Chateaubriand ja Nodier.

Jonkunlaisella h?pe?n tunteella he siis taivaan rantaa t?hysteliv?t, eik? alkaisi heid?n miehi??n jo ilmesty?. Ja vilpitt?m?ll? ilolla otettiin jokainen vastaan, ken v?h?nk??n huomattavampaa tuotti: Lamartine mietelm?-runojensa , Hugo Oodiensa ja ballaadiensa ja de Vigny runosikermiens? johdosta. N?iss? ilmaantuvaa tunnetta, l?mp??, luonnollisuutta ja intohimoa oli Globe heti kohta valmis pitkiss? kirjoituksissa huomauttamaan, mutta sen samoin kuin hurjimpienkin romanttikojen t?ytyi my?nt??, ett? draama ja romaani oikeastaan olivat nykyajan runomuotoja ja ett? heid?n n?ill? aloilla ei ollut onnistunut mit??n uutta luoda. Muukalaisiin kyll? voitiin viitata, mutta omat miehet eiv?t vain n?ytt?neet uskaltavan k?yd? t?m?n klassillisuuden vahvimman linnoituksen kimppuun, linnanvartijoilla kun n?et, paitse taitoa ja kokemusta, oli turvanaan traditsioonein vankka rintasuojus.

L?hemm?ksi romanttikoja oli n?ytelm?taiteen periaatteita m??ritelless??n jo tullut S?bastian Mercier, joka selitti, ett? "koska teaatteri luonteeltaan on valetta, niin pit?? sit? koettaa saada niin uskottavaksi ja todenmukaiseksi kuin mahdollista"; ja koska n?ytelm?taiteen h?nen mielest??n pit?? antaa "laajaper?inen ja todenmukainen kuva ihmiskunnasta", niin pit?? sen etup??ss? esitt?? nykyajan ihmisi? ja el?m??. Periaatteittensa k?yt?nt??npanossa oli sent??n Mercierkin aivan saamaton. Hiukan tuotteliaampi ja huomattavampi h?nt? oli kreivi Gain-Montaignac, joka v. 1820 julkaisi kokoelman n?ytelmi? varustaen teoksensa esipuheella, miss? puolusti ylemp?n? huomautettua n?ytelm?kirjallista uudistusta.

Pieni? edelt?vi? yrityksi? teaatterin uudistamiseksi oli siis tehty, mutta ilman toivottua menestyst?. Joko ei aika viel? ollut kypsynyt taikka oli vika tuotteissa. Pian t?ytyi kuitenkin jonkun ottaa ratkaiseva askel, sen tunsivat kaikki. Mutta kuka oli t?m? uskalias oleva?

H?nen nimens? oli Prosper M?rim?e.

Klassikkojen ja romanttikojen v?lisiin periaatteellisiin riitakysymyksiin ei h?n ainakaan julkisuudessa ollut sekautunut. Eik? h?n ole sit? tehnyt koskaan j?lest?k??n p?in. H?nen mielest??n oli etev? kirjallinen tuote uudistavaan suuntaan paljoa p?tev?mpi todistus t?m?n suunnan kelvollisuudesta kuin kaikki nuo pitk?t programmi-v?ittelyt yhteens?. Jos h?n ylip??ns? oli muodostanut itselleen varsinaista mietitty? k?sitett? noista riidanalaisista nimityksist?, niin oli h?n niiden suhteen arvatenkin samaa mielipidett? kuin Globen miehet, nimitt?in ett? taideluomassa paikallisv?rityst? ja todenn?k?isyytt? t?ytyy olla sek? ett? n?ytelm?? sommitellessa kernaasti voi hylj?t? ajan ja paikan yht?jaksoisuuden toiminnan yhten?isyyden hyv?ksi. Eik? M?rim?ell? varmaankaan olisi ollut kovin paljoa muistuttamista sit? mielipidett? vastaan, joka Goethell? oli t?m?n kuuluisan kirjallisen sodank?ynnin suhteen. "Es ist alles gut und gleich -- sanoo h?n -- Classisches wie Romantisches, es kommt nur darauf an, dass man sich dieser Formen mit Verstand zu bedienen und darin vortrefflich zu sein verm?ge. So kann man auch in beiden absurd sein und dann taugt das eine so wenig wie das andere".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet