Read Ebook: Piru: Historiallinen katsaus pirun alkuperään elämään ja toimintaan by Kujala Juho

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 365 lines and 17255 words, and 8 pages

Sitten palveltiin laajoissa piireiss? Israelissa Baalia, ja kuningas Jehulla oli t?ysi ty? karkottaa Baal Israelista ja sittekin se j?i toisten kansojen jumalana olemaan.

Jehova h?vitti valtioita , kosti ihmisille ja paadutti ihmisten syd?mi?, kuten Siehonin, Esbonin kuninkaan syd?men antaakseen h?net israelilaisten k?siin murhattavaksi . Veden paisumus, Sodoman h?vitys, Egyptin rangaistukset, n?lk? y. m. luonnonilmi?t olivat Jehovan t?it?.

Jehova oli voimakas despoottinen hallitsija, joka ei voinut k?rsi? toista henke?, joka olisi uskaltanut ruveta h?nen kanssaan kilpailemaan.

T?m? Mooseksen taru enkeleist? on seemil?isill? kansoilla tunnettu. Enkelit olivat jumalan lapsia, jotka h?nt? palvelivat ja olivat h?nen neuvonantajinaan ilmoittivat h?nelle mit? maanp??ll? tehtiin. Olivat syntisi?, mutta ei niin paljon kuin ihmiset. Heill? oli ihmisellisi? ominaisuuksia. Heit? viina juovutti He voivat harjottaa sukupuoliyhteytt? j. n. e. Enkelien alkuper? on l?ht?isin historiantakaisilta ajoilta, jolloin voimakkaat suojelushenget olivat hallitsijoita ja toiset heikommat niiden palvelijoita.

Mooseksen kirjoissa l?ytyy viel? pari kohtaa, joista on yritetty hakea pirua. Niinp? kertoo 3 Mooseksen k. 16 l. 7--11 v., miten jumala antoi Abrahamille k?skyn ottaa kaksi kaurista ja antaa niist? toisen jumalalle, ja toisen, jonka p??lle ihmisten synnit oli pantu, vied? korpeen sovitukseksi. Kelle vietiin kauris korpeen? Se ei selvi? raamatusta, mutta my?hemmist? rabien kertomuksista selvi??, ett? kauris vietiin korven hengelle Azazelille. Mutta kuka oli Azazel? Mahdollista ett? sill? kuviteltiin Egyptin kauheaa Seti?, johon israelilaiset orjuudessaan tutustuivat. Pahaa henke? ei sill? k?sitetty.

Mooses monoteismin kannattajana antoi tappaa noidat, mutta pirulla pahuuden personoituna k?sitteen? ei ollut sijaa Mooseksen opissa, sill? israelilaisten Jehovassa olivat nuo molemmat ominaisuudet yhtynein?. H?n on laupias ja hyv?, mutta samalla verenhimoinen ja julma, jonka koston raivo ei tunne rajoja. Armotta murhauttaa h?n voitetut kansat, ja on laatinut ihmisille ankarat lait pit??kseen heit? alituisessa pelossa. H?ness? yhtyy kaksi vastakkaista ominaisuutta, eik? niit? viel?k??n ole erotettu.

Profeetat ja piru.

Profeettain Jesaian, Jeremian, Joelin, Amoksen ja Miikan kirjoissa ei esiinny personallinen piru jumalan vihollisena. He panivat painoa uhrien puhtaudelle. He paljastivat yhteiskunnallisia ep?kohtia ja pyrkiv?t niit? poistamaan, ennustivat parempia aikoja ja kehottivat ihmist? parannukseen. Mutta kukaan heist? ei sanallakaan mainitse mit??n pahaa henke?, pahan maailmaan tuojana, vaan syyttiv?t itse ihmist? ja ylistiv?t jumalan suuruutta.

Ne, jotka v?ittiv?t, ett? kristinuskon piru esiintyy jo vanhassa testamentissa, koittavat todistaa sit? sill?, ett? Jesaian 14 l. 11--16 kerrotaan henkil?st? "joka ajatteli nousta yli jumalan t?htien ja istua seurakunnan vuorella pohjan puolella", mutta tuli sys?tyksi "helvettiin". Tahdotaan tehd? uskottavaksi, ett? profeetta sill? tarkotti pirua, joka tahtoi vallottaa jumalan valtaistuimen, mutta ty?nnettiin itse syvyyteen,

Jesaia eli 600 v. e. Kr. ja oli Baabelissa vankina ja n?inollen n?ytt?? h?n todenn?k?isimm?sti tarkottaneen kysymyksenalaisella henkil?ll? Baabelin vallanhimoisia hallitsijoita, jotka tahtoivat kohottaa valtaistuimensa "taivaisiin", mutta heid?n valtakuntansa kukistui.

Jesaia puhuu 13 l. 21--22 v. "kauheista mets?n pedoista" ja "lent?vist? k??rmeist?", joilla kuitenkaan ei ole piru-uskon kanssa mit??n tekemist?, vaan ovat ne it?maalaisten mielikuvituksen tuotetta, mutta niit? k?yttiv?t vertauksilla puhumaan taipuvaiset juutalaiset jonkunlaisten pahojen voimien kuvauksellisina k?sittein?. -- Juutalaiset kirjailijat k?yttiv?t paljon vertauksellista puhetapaa.

Pirun esiintyminen vanhassa testamentissa.

Jobin uskon koettelemisen j?tti Jumala sitte herra prokuraattori Saatanan teht?v?ksi.

Sakarian kirjassa, siis kerrotaan, ett? profetalle n?ytettiin Josua, joka seisoi herran enkelin edess? ja oikealla puolella seisoi Saatana syytt?j?n?. Jumala uskoi Josuaa, eik? Saatanaa.

T?ss? esiintyy jo selvempi k?sitys pirusta. Jobin historiassa esiintyy h?n vaan ep?ilij?n?, mutta Sakarian kirjassa jo valheellisen ilmiannon tekij?n?. Saatana on edelleen Jumalan palvelija. Sakariaan oli Baabelin vankeusaikana persialaisten usko hyv?n ja pahan taistelusta jo hiukan vaikuttanut.

Edelleen kerrotaan ensim?isess? aikakirjassa, ett? Saatana kiihotti Taavettia toimittamaan Israelissa v?enlaskun, josta kostona Jehova joukottain murhasi israelilaisia. T?ss? esiintyy Saatana jo itsen?isen? pahantekij?n?.

Aikakirja on kirjotettu 3:nnella vuosisadalla e. Kr., noin 250 vuotta Sakarian j?lkeen, joten piru esiintyy jo kehittyneemp?n?. 700 vuotta aikasemmin, 2 Samuelin k. 24 l. 1 v. kerrotaan samasta v?enlaskusta, ett? Jehovan viha Israelia vastaan oli syttynyt ja h?n kiihotti Taavettia toimittamaan v?enlaskun ja siit? sitte rankasi. N?in muuttuivat uskonnolliset katsantokannat vuosisatojen kuluessa.

Piru kehittyy edelleen.

Yleiseen huomaamme, ett? pirun persoonallisuus kolmen ja puolen vuosisadan kuluessa on sangen v?h?n muuttunut. Salomon saarnaajassa, jonka er?s Aleksandriassa asunut opiskeleva juutalainen herrasmies toisella vuosisadalla e. Kr. kirjotti, on piru jo kehittyneempi. Siin? kerrotaan: "Mutta pirun kateuden kautta on kuolema tullut maailmaan, ja h?n etsii omiansa". H?n t?ss? n?ht?v?sti tarkottaa paratiisin k??rmett?.

Ajatus, ett? Eevaa kiusannut k??rme oli piru, kehittyy hiukan ennen Jeesuksen syntym?? ja on tuon ajatuksen l?ht?kohta Salomonin saarnaaja. Siihen asti oli Jehova yksin ihmisten johtajana, puhui ihmisille persoonallisesti, sittemmin k?ytti enkeleit? palveluksessaan. M. m. l?hett?? h?n jo enkelins? ly?m??n 185,000 miest? Assyrin leirist? ja l?hetti enkelins? h?vitt?m??n Jerusalemia .

T?st? n?emme, ett? Jumala kehittyy yh? korkeammaksi olennoksi ihmisten mieliss? ja j?tt?? pahat ominaisuutensa, mitk? uusi nousukas -- piru -- perii. Selv?piirteisempi dualismi on kehittym?ss?.

Se oli kansan oman taloudellisen ja sivistyksellisen kehityksen seuraus. My?s vieraiden kansojen vaikutuksella on osansa ja sit? tunsivat juutalaiset monella tavalla. Kun Juutalaiset v. 600 e. Kr. palasivat Baabelin vankeudesta, joutuivat he pitk?ksi aikaa persialaisen hallituksen alamaisuuteen. Persialaisten virallinen kieli -- Aramean kieli -- alkoi tunkea Hebrean kielt? syrj??n. Heid?n dualistinen uskonsa vaikutti juutalaisiin. Persialaisten j?lkeen tulivat kreikkalaiset ja Makedonian Aleksanteri ja h?nen j?lkel?istens? aikana joutui Palestina Egyptin alusmaaksi.

N. s. Apokryfi-kirjoissa ja my?hemmiss? profeetoissa huomataan selv?sti ulkomaalaista vaikutusta. Samoin Tobiaan kirjassa on monien enkelien ominaisuudet persialaisilta ja egyptil?isilt? lainattuja.

Enokin kirja oli ensim?isill? vuosisadoilla e. Kr. tunnettu ja arvossa pidetty. Sitten alkoi se v?hitellen menett?? merkityksens? ja oli 8:nnella vuosisadalla t?ysin unohdettu.

Se Apokryfi onkin kristinuskon pirun luoja. Kirjailija kertoo siin? sellaista, mit? Mooseksesta ja profeetoissa ei tunneta. Mooseksen taru Jumalan poikien ja ihmisten tytt?rien naimiskaupoista esitet??n siin? vallan toisessa valossa. Siin? kerrotaan, ett? 200 enkeli? taivaasta salaa l?hti maanp??lle naisten luo, josta rangaistuksena Jumala ajoi heid?t taivaasta pois ja heitti pimeyteen, jossa niiden on oltava viimeiseen tuomiop?iv??n asti. N?iden enkelien ja ihmisten tytt?rien sukupuoliyhteydest? syntyiv?t pahat henget, jotka toivat maailmaan huoruuden. T?m? on kirjailijan mielikuvituksen tuote, siit? ei miss??n muualla kerrota.

Eenok kiert?? maassa ja taivaassa ymp?ri, kertoo hyvien ihmisten k?rsimyksist?, jumalattomien ikuisesta rangaistuksesta j. n. e. Ne 200 karkoitettua enkeli? katuivat tekoaan ja pyysiv?t Eenokin esirukousta. Enok rukoili, mutta Jumala vastasi, ettei niille enkeleille l?ydy armoa.

Piru on Eenokin kirjassa samallainen kun Salomon saarnaajassakin. H?n on syntym?st? saakka pahahenki, kiusaaja ja v??r? ilmiantaja. H?nen pirullisuutensa on jo kehittyneempi. H?n tuntee iloa hurskasten ihmisten kiusaamiseen. Se oli h?nen ammattinsa, ja Jumala oli pakotettu l?hett?m??n er??n p??enkelins? suojelemaan ihmisi? pirun kiusauksista ja ansoista.

Persialaisten uskon mukaan heitti valkeuden Jumala Ormudz pimeyden Jumalan Ahrimanin taivaasta maan p??lle.

Mit? kaikkea juutalaiset rabbit sin? aikana keksiv?tk??n? Heid?n kirjoissaan kerrotaan esim., ett? Jumalalla on yksi miljardi 7,000 hiuskarvaa, ja ett? h?n on puoli miljardia peninkulmaa pitk? ja sormiensa pituus 1,200,000 peninkulmaa. Er?s rabbi kertoi, ett? Jumalan l?heisyydess? majailee 9 miljoonaa hyvi? henki?. Kerrotaanpa naaraspiruistakin.

Jeesuksen opetus ja piru.

Miten suhtautuu Jeesus piru-uskoon? Mink? merkityksen antoi h?n sanalle Saatana?

Voidaksemme n?ihin kysymyksiin vastata, on tarkastettava niit? kohtia Jeesuksen opissa, joissa esiintyy saatana, helvetti, pahahenki, perkele j. n. e.

Voi olla, ett? Jeesus, aikansa lapsena, uskoi my?s, ett? ihmist? vaivasi pahahenki. Pahanhengen vaivaamina pidettiin silloin mielisairaita ja langettavatautisia. Vaikkakin Jeesus n?it? nimitti yleisesti tunnetulla nimell?: pirulla riivatut, -- ei h?n anna sille sit? merkityst? kun kirkko on sille antanut, eik? pane suurinta huomiota vaikutusvallalleen noihin henkiin, vaan sille, ett? voi l?him?ist??n auttaa. My?s nuhteli Jeesus oppilaitaan siit?, ett? n?m? kerran kerskuivat voimastaan pahojen henkien yli.

Ottamalla huomioon Jeesuksen vertauksellisen puhetavan n?ytt??, ett? Jeesus puhuessaan pahoista hengist?, tarkotti yhteiskunnallisia paheita, sill? h?nen oppinsa l?pi k?y rajaton rakkaus ihmisiin, etenkin kotimaansa sorrettuun k?yh?list??n. Sit? aatetta h?n uskoi ja pyrki toteuttamaan, miss? voi -- siis my?s sairaita auttamalla ja tuskia lievent?m?ll?.

Pietarille sanoo h?n Mene pois Saatana! j. n. e., ei h?n tietystik??n tarkottanut Saatanalla Pietarin personaa, vaan h?nen pahoja ajatuksiaan. Samoin puhuu h?n Judas Iskariotin salaisesta kavallussuunnitelmasta kun h?n sanoo: "-- -- yksi teist? on perkele".

Evankelistat nimitt?v?t pirua eri nimityksill?. Matteus kutsuu h?nt? "viholliseksi", Luukas "perkeleeksi" , Markus "Saatanaksi". Ei siis k?sitet? realistista henkil?? jolla on varma nimitys, vaan kuvannollista k?sitett? pahasta. Eiv?t apostolitkaan puhu perkeleest? olemassaolevana henkil?n?, vaan pahan personoituna k?sitteen? erottaakseen paheen k?sitteen hyveest?. Uudessa testamentissa kerrottu satu Jeesuksen kiusaamisesta n?ytt?? olevan kuvannollinen puhe hyveen taistelusta pahetta vastaan. Jos tuo todella olisi kirjaimellisesti tapahtunut, ett? pahahenki vei Jeesuksen korpeen perkeleen kiusattavaksi, merkitsisi se, ett? pyh?henki ja perkele tekiv?t salaliiton Jeesusta vastaan. Edellinen kuletti Jeesuksen korpeen, j?lkim?inen tuli h?nt? kiusaamaan. Teologiselta katsantokannalta, ottaen huomioon Jeesuksen ja pyh?nhengen keskin?isen suhteen, tekiv?t molemmat liittolaiset turhaa ty?t?, sill? heid?n piti jo ennakolta tiet??, ett? Jeesus, Jumalan poikana loistavasti kiusauksesta suoriutuu ja piru saa pitk?n nen?n. Eih?n piru, uskonnollisen katsantokannan mukaan, omistanut palastakaan "maailman valtakunnista", neh?n olivat jo Jumalan perint?ruhtinaan Jeesuksen omaisuutta.

Kun kiusaushistoria puhdistetaan yliluonnollisista lis?yksist?, niin j?? j?lelle vertauksellinen kuvaus hyv?n ja pahan taistelusta ja hyv?n voitosta. Samallainen on Johanneksen kuvaus pimeyden ruhtinaasta ja valkeuden ruhtinaasta.

Jeesuksen j?lkel?isten k?sitys pirusta.

Jeesuksen l?himm?t seuraajat, -- apostolit, k?sittiv?t Jeesuksen oppia kirjaimellisesti ja siksi kehittyy pirun personallisuus t?ydellisemm?ksi heid?n opeissaan, ollen se maailman ruhtinas, kiljuva jalopeura, ja sen taistelu Jumalan kanssa saa selv?piirteisempi? muotoja. Hebrean rabbien uudempien apokryfikirjojen mielikuvitustarujen vaikutus on silm??npist?v?n tuntuva.

Juutalaisten Messias-uskolla oli t?ss?kin huomattava osa. Jeesuksen seuraajat olivat varmoja, ett? Jeesus oli se tuleva Messias. Ep?ileville heimolaisilleen, jotka odottivat Messiasta juutalaisen valtakunnan uudelleen kohottajana, koittivat he selitt??, ett? Jeesus oli se profeettojen ennustama Messias, mutta h?nen valtakuntansa "ei ole t?st? maailmasta", eik? perkeleen valtakuntakaan, ja niin syntyi lunastusoppi. Yhdistettiin kaikki yksityiset sanat, lauseet ja tapaukset mitk? arveltiin olevan asialle eduksi ja muodostettiin yhten?inen j?rjestetty lunastussysteemi. Pirusta tuli mahtava mies, jonka valtaa ei voitu muuten kukistaa, vaan piti Jumalan ainoan pojan kuolla, sovittaakseen ihmisten synnit, jotka h?nen oma vihollisensa oli tuonut maailmaan!

Todellakin oli piru sangen tyhm?. H?n meni itse Juudaksen sis??n ja kiihotti h?net antamaan Jeesuksen ilmi juutalaiselle virkavallalle. Sit? juuri Jeesus tarvitsikin. Siis piru antoi vastapelaajalleen valtit k?siin!

Jeesus sai vastustajastaan voiton, mutta ei niin suurta, ett? se olisi ollut lunastettaville tarpeeksi, piru j?i edelleen eloon ja "k?y ymp?ri kun kiljuva jalopeura, etsien kenen h?n nielisi". Kristus k?vi helvetiss? "pirua tappamassa", mutta h?nen poistuttuaan meni el?m? siell? entist? menoaan, ja helvetin asukasluku lis??ntyi huimaavaa vauhtia. Ihmiskunta ei koskaan ollut avuttomampana perkeleen kynsiss? kun lunastusty?n ja Jeesuksen "voiton" j?lkeen.

Kristinusko levisi laajalle, etenkin Raamatussa. Roomalaiset olivat monijumaluuden tunnustajat. Kristinusko tunnusti monijumaluuden tyydytt??kseen roomalaisia, joiden uskonnosta useita tapoja s?ilytettiin ja sis?llytettiin kristinuskoon. Piru nousi miltei Jumalan arvoon. Kristityt sanovat pakanuutta perkeleellisyydeksi, mutta juuri n?ilt? pakanoilta ovat kristityt perkeleens? lainanneet. "Pakanakansojen" piru nousi kristittyjen kesken mahtavaksi valtijaaksi.

Piru mahtavana olentona.

Mit? enempi aikaa Jeesuksen kuolemasta kului, mit? laajemmalle natsarealaisen opettajan aatteet levisiv?t, sit? mahtavammaksi kohosi piru. H?n ei anna hetkenk??n rauhaa kristilliselle kirkolle ja Jeesuksen seurakunnalle, vaan hy?kk?? alituiseen sit? vastaan, eik? kukaan voi h?nt? vastustaa. Hirve?t ja kamalat ajat! Kristuksen valtakunta ei ollut viel? tullut, ja siksi odotettiin syd?n kurkussa h?nen toista tulemistaan, jolloin h?n lopultakin voittaisi saatanan, kuten Johannes ennusti.

Kun toiveet eiv?t t?yttyneet ja piru yh? riehui, alettiin etsi? syit?, miksi pirulla on niin suuri valta. Siihen kysymykseen vastaamaan ilmestyi paljon pieni? uskonlahkoja, jotka yrittiv?t kytke? Persian dualismia kristinuskoon. Sellaista oppia nimitettiin gnastitsismiksi, ja sen puolustajat antoivat pirulle viel? enempi tietoja ja mahtavuutta kun sill? ennen olikaan. He selittiv?t, ett? piru on aineellisen luonnon luoja, ja itsen?inen alku-olio, joka ei h?vi?, vaan on hyvyyden kanssa yht? voimakas ja alituisessa taistelussa. Sen ajatuksen kautta k?vi saatana mahtavammaksi, pelastusty? vaikeammaksi, autuus yh? saavuttamattomammaksi. Kun kirkkoherra Klemens Aleksandriasta viel? opetti, ett? kaikki ihmiset ovat pelastettuja ja pakenivat Jumalan luo, selitti jo pyh? Augustinus, ett? Jumala on lunastanut vaan harvat valitut, kun taas suurin osa ihmisi? joutuu perkeleen saaliiksi.

On suoraan mahdotonta muodostaa kokonaisk?sityst? siit? sekasotkusta, joka ensi vuosisatoina saatanasta heitettiin. Se oli kaikellaisten uskonlahkojen k?sitysten sekasotku, palveltiin kristinuskon Jumalaa, pirua ja entisi? "pakanajumalia" yhtaikaa.

Kirkkois?t selittiv?t, ett? piru alkuaan oli luotu hyv?ksi, mutta my?hemmin langennut ja puolustajineen viskattu helvettiin. My?hemmin "todennettiin", ett? silloin kymmenes osa enkeleit? heitettiin helvettiin. Paitsi n?it?, on yksi joukko "puolueettomia" enkeleit?, jotka katsovat syrj?st? Jumalan ja pirun taistelua, siihen sekaantumatta.

Usko perkeleeseen oli syv??n juurtunut ja se oli katooliselle kirkolle edullista. Se merkitsi kirkon mahtavuutta, ja sen kautta rajatonta rikkauksien kokoomismahdollisuutta kansaa nylkem?ll? ja rosvoamalla. Mit? ei tehty rakkaudesta Jumalaan, se tehtiin pirun pelosta. Saatanallinen hirvi? loihdittiin uskovaisten silmiin. Saatana-nimen toisti pappi joka lauseessa, sit? muistutti rippi-is? puheissaan ja se oli lukemattomien legendojen sankari.

Kaikki suut ja kyn?t toimivat pirukuvauksia laatien. Niin kasvoi laaja yksityiskohtainen piru-historia, jota osittain k?sittelemme seuraavissa kappaleissa.

Pirun personallisuus.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet