Read Ebook: Yksinkertainen sydän by Flaubert Gustave Hahl Jalmari Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 218 lines and 10047 words, and 5 pages

painamana; lapset eiv?t en?? rohjenneet puhua.

-- Leikkik?? toki! -- h?n sanoi.

He livistiv?t tiehens?.

Paul nousi ladon ylisille, pyydysteli lintuja, heitteli littua lammikolla tai l?i sauvallaan isoja tynnyreit?, jotka kumisivat kuin rumpu.

Virginie ruokki kaniineja, riensi poimimaan ruiskukkia, ja h?nen juostessaan nopeasti tulivat n?kyviin h?nen pienet koruompelulla kaunistetut alushousunsa.

Er??n? elokuun-iltana palattiin kotia poikki niittyjen.

Uusikuu valaisi osan taivaanrantaa, ja usva liiteli harsovy?n tavoin Toucques-joen kiemurtelevilla rannoilla. Nurmikolla loikovat sonnit katselivat levollisina noita nelj?? ohikulkijaa. Kolmannella niittysaralla makaavista nousi jokunen ja asettui keh??n heid?n eteens?. -- ?lk?? pel?tk? mit??n, -- sanoi F?licit?.

Ja mutisten jotain valituksen tapaista h?n hyv?ili l?hinn? olevan sonnin selk??; se teki kokok??nn?ksen ja muut sonnit seurasivat sen esimerkki?. Mutta kun he olivat kulkeneet seuraavan saran poikki, nousi hirvitt?v? mylvint?. Se oli sonni, jonka peitti tomupilvi. Se riensi molempia naisia kohti. Rouva l?hti juoksemaan.

-- Ei, ei! Ei niin nopeasti!

He jouduttivat kuitenkin askeliaan ja kuulivat takanaan kaikuvaa p?rskynt??, joka l?hestymist??n l?hestyi. Sonnin sorkat t?m?htiv?t maahan kuin vasarat; nyt se jo nelisten rynt?si eteenp?in!

F?licit? k??ntyi ja tempasi maasta turpeita, joita viskeli sonnin silmille. Se painoi alas turpansa, ravisti sarviaan ja vapisi raivosta, mylvien hirvitt?v?sti. Saavuttuaan niityn laidalle kahden pienokaisensa kanssa rouva Aubain yritti ep?toivoisesti p??st? korkean penkereen yli. F?licit? h??ri taaksep?in kulkien koko ajan sonnin edess? lakkaamatta paiskaten sen silmille multaisia turpeita, jotka veiv?t silt? n??n, ja huutaen alinomaa:

-- Joutukaa, joutukaa!

Nyt rouva Aubain laskeutui alas ojaan, ty?nsi edell??n Virginiet? ja Paulia, kaatui monta kertaa yritt?ess??n kiivet? penkerelle ja onnistui siin? lopulta rajusti ponnisteltuaan.

Sonni oli ajanut F?licit?n ver?j?n kohdalle. Sen vaahto p?rskyi h?nen kasvoilleen, tuossa tuokiossa se olisi l?vist?nyt h?net sarvillaan. Mutta h?n p??si pujahtamaan kahden seip??n v?litse, ja kookas elukka pys?htyi vallan h?mm?styneen?.

T?m? tapaus oli monena vuotena puheenaiheena Pont-l'Ev?quess?. F?licit? ei ollenkaan ollut siit? ylpe?, h?n kun ei edes aavistanut tehneens? mit??n sankarillista.

Virginie oli koko h?nen huomionsa esineen?; -- sill? pel?styksest??n tytt? sai hermosairauden, ja l??k?ri Poupart neuvoi parannuskeinona Trouvillen merikylpyj?.

Siihen aikaan siell? ei k?ynyt paljon v?ke?. Rouva Aubain otti selv?n oloista, kysyi neuvoa Bouraisilta ja ryhtyi valmistuksiin aivan kuin pitk?? matkaa varten.

H?nen matkalaukkunsa vietiin l?ht?p?iv?n aattona Li?bardin rattailla. Seuraavana p?iv?n? sitten sama mies toi kaksi hevosta, joista toisella oli sel?ss? naissatula sametilla p??llystettyine selk?nojineen, toisen hevosen selk??n oli pantu kokoonk??ritty p??llystakki, joka muodosti istuimen tapaisen. Rouva Aubain nousi satulaan Li?bardin taakse, F?licit? nousi Virginien kanssa toisen hevosen selk??n, ja Paul keikahti ratsastamaan herra Lechaptoisin aasin selk??n, joka el?in oli luovutettu matkaa varten sill? ehdolla, ett? sit? hyv?sti hoidettaisiin.

Tie oli niin huono, ett? nuo kahdeksan kilometri? veiv?t kokonaista kaksi tuntia. Hevoset vajosivat nilkkaan asti lokaan ja tekiv?t ponnistellessaan siit? irti takaruumiillaan raivokkaita liikkeit?; toiste niiden kaviot survoutuivat raitioihin; toiste niiden t?ytyi hyp?ht??. Li?bardin tamma seisahtui muutamissa paikoin ?kki?. H?n odotti k?rsiv?llisesti kunnes se taas l?hti liikkeelle; ja h?n puhui tien varrella olevien maatilojen omistajista, liitt?en heid?n el?m?kertaansa siveellisi? mietteit?. Keskell? Toucquesia, kun kuljettiin krassikukkien ymp?r?imien ikkunoiden ohitse, h?n virkahti kohauttaen olkap?it??n:

-- Siin? esimerkiksi asuu muudan rouva Lehoussais, joka sensijaan, ett? olisi ottanut nuoren miehen... --

F?licit? ei kuullut sen enemp??; hevoset ravasivat eteenp?in, aasi nelisti. Kaikki poikkesivat polulle, ristikkoportti avattiin, kaksi poikaa ilmestyi, astuttiin alas juhtien sel?st? lantas?ili?n kohdalla, ihan talon kynnyksen edess?.

Muori Li?bard oli kovin ihastuksissaan n?hdess??n em?nt?ns?. H?n tarjosi vieraalleen aamiaista, johon kuului h?r?nselk??, sis?lmyssyltty?, verimakkaraa, kanaviilokkia, kuohuvaa omenaviini?, hedelm?kakkua, viinaan kastettuja luumuja. Ja kaikkea t?t? h?ystiv?t rouvalle lausutut kohteliaisuudet, h?n kun n?ytti niin terveelt?; niist? sai osansa niinik??n neiti, joka oli tullut "kovin siev?ksi", ja herra Paul, joka oli "erityisesti lihonut". Eik? unhoitettu vainajiakaan, lasten isovanhempia, jotka Li?bardit olivat tunteneet, he kun jo usean sukupolven aikana olivat olleet perheen palveluksessa. Karjatalossa n?kyi, kuten sen asujamissakin, vanhuuden leima. Katto-orret olivat madonsy?m?t, sein?t savusta mustat ja ikkunat harmaat p?lyst?. Tammisessa kaapissa oli kaikenlaisia astioita ja esineit?, kannuja, lautasia, tinavateja sudenrautoja, keritsimi?; suunnattoman suuri k?siruisku sai lapset hyv?lle tuulelle. Kolmella pihalla ei ollut ainoatakaan puuta, jonka tyvi ei ollut k??p?sienen peitt?m?, tai jonka oksilla ei ollut misteli-kimppua. Tuuli oli viskellyt niit? maahan ison joukon. Ne olivat alkaneet uudelleen kasvaa, ja kaikki ne nuokkuivat hedelmiens? painosta. Olkikatot, jotka n?yttiv?t ruskealta sametilta ja olivat ep?tasaisen paksuja, saattoivat vastustaa rajuimpiakin tuulenpuuskia. Mutta ratasvaja oli tuiki rappeutunut ja luhistumaisillaan. Rouva Aubain lupasi mietti? korjauskeinoja ja k?ski satuloida ratsut matkaa varten.

Oltiin viel? puolen tunnin matkan p??ss? Trouvillesta. Pieni karavaani astui alas kulkeakseen ?coren yli; t?m? oli jyrkk? mereen pist?v? kallio, jonka juurella veneet laskivat maihin; ja muutamaa hetke? my?hemmin, satamasillan p??ss?, poikettiin "Kultakaritsa" ravintolan pihaan, David-muorin luo.

Heti ensi p?ivist? alkaen Virginie ei en?? tuntenut itse??n niin heikoksi, mik? muutos johtui ilmanvaihdoksesta ja kylvyist?. H?n otti merikylpyns? uimapuvun puutteessa paita yll?; ja h?nen hoitajansa puki h?nelle j?lleen vaatteet ylle tullivartijan m?kiss?, jota kylpij?t k?yttiv?t uimahuoneena.

Iltap?iv?ll? kuljettiin aasi mukana Mustien kallioiden tuolle puolelle, Hennequevillen seuduille. Polku kohosi aluksi kukkulaisten paikkojen poikki, joita peitti puistonurmikkoon vivahtava ruohomatto, sitten se saapui yl?ng?lle, jolla vuorottelivat laitumet ja viljelysty?n alaiset pellot. Tien varrella, viidakossa, kohosi rautatammia, siell? t??ll? kuivunut iso puu ojensi sinitaivaan taustaa vasten vinkkuraviivaisia oksiaan.

Melkein aina lev?hdettiin jollakin niityll?, vasemmalla oli Deauville, oikealla le Havre, ja vastap??t? aava meri. Se s?teili p?iv?paisteessa, tasaisena kuin kuvastin, niin tyynen?, ett? tuskin kuuli henk?yst?k??n; varpuset vikerteliv?t piilopaikoissaan, ja ??ret?n taivaankansi kaareutui kaiken t?m?n yli. Rouva Aubain istui ompeluty?ns? ??ress?; F?licit? punoi l?hell? h?nt? vihvil?it?; Virginie noukki lavendeli-kukkia; Paul, jolla oli ik?v?, tahtoi, ett? l?hdett?isiin matkaan.

Liian kuumina p?ivin? he eiv?t l?hteneet huoneistaan. Ulkoa tuleva h?ik?isev? valo pujotti kirkkaita juovia ikkunaluukkujen s?leiden v?liin. Kyl?st? ei kuulunut pienint?k??n h?ly?. Alhaalla katuk?yt?v?ll? ei liikkunut ket??n. T?m? yltymp?ri levinnyt hiljaisuus lis?si yleist? rauhallisuutta. Kaukana tilkitsij?t nakuttelivat vasaroillaan laivankylki?, ja raskas tuulahdus toi mukanaan tervan hajua.

P??huvi oli purjeveneiden paluu. Niin pian kun ne olivat kulkeneet reimarien ohi, alkoivat ne luo vailla. Niiden purjeet laskettiin alas kolmanneksen maston pituutta; ja keulapurjeen pullistuessa ilmapallon tavoin ne aaltojen kohistessa soluivat eteenp?in keskelle satamaa, miss? ankkuri ?kki? laskettiin. Sitten vene k??nnettiin rantasiltaa kohti. Merimiehet heitteliv?t s?tkivi? kaloja veneen laidan yli; jono rattaita odotti, ja pumpulikangas-myssyihin puetut vaimot riensiv?t vastaanottamaan vasuja ja syleilem??n miehi?ns?.

Er?s n?ist? tuli kerran puhuttelemaan F?licit?t?, joka kotvan kuluttua astui huoneeseen ylen iloisena. H?n oli tavannut sisarensa; ja Nastasie Barette, Lerouxin vaimo, ilmestyi kantaen povellaan rintalasta, taluttaen oikeasta k?dest? toista lasta; h?nen vasemmalla puolellaan astui pieni laivapoika, nyrkit lanteilla ja lierihattu takaraivolla.

Nelj?nnestunnin kuluttua rouva Aubain antoi h?nen poistua.

Heid?t tapasi aina keitti?n ymp?rist?ll? tai k?velyill?. Perheenis? ei n?ytt?ytynyt.

F?licit? kiintyi heihin. H?n osti heille vuodepeitteen, paitoja, keitinlaitoksen; ilmeisesti he liiaksi k?yttiv?t hyv?kseen h?nen hyv?syd?misyytt??n. T?m? heikkous kiusasi rouva Aubainia, joka muutenkaan ei pit?nyt sisarenpojan tuttavallisuudesta -- t?m? kun sinutteli h?nen poikaansa; -- ja kun Virginie alkoi yski? eik? vuodenaika en?? ollut suotuisa, palattiin Pont-l'?v?queen.

Herra Bourais auttoi h?nt? valitsemaan koulun. Caenin poikakoulua pidettiin parhaana. Paul l?hetettiin sinne, ja h?n hyv?steli omaisiaan rohkein mielin, iloisena siit?, ett? p??si taloon, jossa oli tovereita.

Rouva Aubain mukautui lopulta poikansa poissaoloon, se kun oli v?ltt?m?t?n. Virginie ajatteli sit? aikaa voittaen yh? v?hemmin. F?licit? kaipasi pojan meluavia leikkej?. Mutta muuan toimi tuotti h?nelle viihdykett?; joulusta alkain h?n joka p?iv? saattoi nuorta tytt?? rippikouluun.

Polvistuttuaan ovella F?licit? astui kirkkoon korkean keskikaton kohdalla kulkevan kaksinkertaisen istuinrivin v?litse, avasi rouva Aubainin penkin, istuutui ja katseli ymp?rilleen.

Pojat oikealla, tyt?t vasemmalla t?yttiv?t kuoripenkit. Kirkkoherra seisoi kuorikorokkeen ??ress?. Kuorin takasein?-ikkunan lasimaalaus esitti Pyh?? Henke?, joka varjoi Neitsytt?; toisessa lasimaalauksessa n?ki Neitsyen polvillaan Jeesus-lapsen edess?, ja rippileip?lippaan takana oli puinen veistokuva, joka kuvasi Pyh?? Mikaelia tappamassa lohik??rmett?.

Pappi esitti ensin lyhyk?isesti raamatunhistoriaa. F?licit? n?ki hengess?ns? paratiisin, vedenpaisumuksen, Baabelin tornin, palavia kaupunkeja, kansoja kuolinkamppailussa, kumoonkaadettuja ep?jumalankuvia; kaikki t?m? h?nt? h?ik?isi, ja siit? painui h?nen mieleens? ylimm?n olennon kunnioittaminen ja h?nen vihansa pelko. Sitten h?n itki kuunnellessaan k?rsimyshistoriaa. Miksi olivat he ristiinnaulinneet h?net, joka rakasti lapsia, ruokki v?kijoukkoja, paransi sokeat, ja joka sulasta lempeydest? oli tahtonut synty? tallin seimess?, keskell? k?yhi?? Kylv?t, elonleikkuut, viininvalmistukset, kaikki nuo kotiel?m?n askareet, joista evankeliumi puhui, esiintyiv?t h?nen el?m?ss??n; Jumalan l?sn?olo oli pyhitt?nyt ne, ja F?licit? rakasti nyt hellemmin karitsoja Karitsan t?hden, kyyhkysi? Pyh?n Hengen t?hden.

H?nen oli vaikea kuvitella t?m?n olemusta; sill? h?n ei ollut ainoastaan lintu, vaan viel? lis?ksi liekki, ja toiste tuulenhenki. Ehk? juuri h?nen valonsa leimuaa ?isin soiden laidoilla, h?nen hengityksens? kiid?tt?? pilvi?, h?nen ??nens? tekee kellot sulosointuisiksi; ja h?n vaipui hartaaseen ihailuun, nauttien kirkon kiviseinist? huokuvasta viileydest? ja rauhasta.

Dogmeista h?n ei ymm?rt?nyt mit??n eik? edes yritt?nyt ymm?rt??. Kirkkoherra selitteli, lapset laskettelivat ulkolukuaan ja F?licit? nukahti lopulta; h?n her?si ?kki?, kun lapset poistuessaan paukuttelivat korkojaan permannon kivilaattoja vastaan.

T?ll? tavoin, kuuntelemalla, F?licit? perehtyi rippikoulu-oppijaksoon, h?nen uskonnollinen kasvatuksensa kun oli laiminly?ty h?nen nuoruudessaan; ja siit?l?htien h?n j?ljitteli kaikkia Virginien uskonnollisia hartausmenoja, paastosi samoin kuin h?n, ripitti itsens? yhdess? h?nen kanssaan. Kristuksen ruumiin juhlana he yhdess? pystyttiv?t kulkue-alttarin.

Virginien ensim?inen ripill?k?ynti h?nt? jo edelt?p?in huolestutti. H?n oli levoton ajatellessaan kenki?, rukousnauhaa, hartauskirjaa, k?sineit?. Kovasti vavisten h?n avusti ?iti? Virginiet? puetettaissa.

Koko jumalanpalveluksen ajan F?licit? tunsi ahdistusta. Herra Bourais istui h?nen edess??n ja peitti h?nelt? osan kuoria; mutta ihan vastap??t? seisova neitosten joukko, alaslaskettujen harsojensa p??ll? valkea seppele, oli valkoinen kuin hanki; ja F?licit? tunsi kaukaa rakkaan pienokaisen h?nen hennommasta kaulastaan ja hartaasta asennostaan. Kello soi. P??t painuivat alas; syntyi hiljaisuus. Sitten urkujen pauhatessa laulajat ja seurakunta veisasivat "Agnus dei"-rukouksen; sitten alkoi poikien kulkue; ja heid?n j?lkeens? nousivat tyt?t. Hitaasti astuen, k?det ristiss? he kulkivat kirkkaasti valaistun alttarin ??reen, polvistuivat ensim?iselle askelmalle, saivat kukin vuoroonsa ehtoollisen ja palasivat samassa j?rjestyksess? rukoustuolilleen. Kun tuli Virginien vuoro, kumartui F?licit? ulos penkist? paremmin n?hd?kseen; ja mielikuvitusherkk?n? niinkuin todella hell? ihminen ainakin, h?nest? tuntui kuin olisi h?n itse ollut tuo nuori tytt?; h?nen kasvonsa muuttuivat tyt?n kasvoiksi, h?nen hameensa puki t?t?, tuon toisen syd?n sykki h?nen povessaan; avatessaan suunsa ja sulkiessaan silm?luomensa oli h?n v?h?ll? py?rty?.

Seuraavana aamuna varhain h?n ilmestyi sakaristoon ja pyysi, ett? kirkkoherra antaisi h?nelle ehtoollisen. H?n nautti sen hartaana uskovaisena, mutta ei tuntenut samaa suloista tunnetta.

Rouva Aubain tahtoi antaa tytt?relleen t?ydellisen kasvatuksen; ja kun Guyot ei voinut opettaa h?nelle englantia eik? musiikkia, p??tti h?n panna h?net t?ysihoitolaan Honfleurin Ursula-nunnaluostariin.

Tytt? ei vastustanut. F?licit? huokaili, pit?en rouvaa taipumattomana. Sitten h?n ajatteli, ett? h?nen em?nt?ns? kenties oli oikeassa. N?m? asiat k?viv?t yli h?nen k?sityskykyns?.

Er??n? p?iv?n? pys?htyiv?t vanhat katetut vaunut oven eteen; ja niist? astui alas nunna, joka tuli noutamaan nuorta neiti?. F?licit? nosti tavarat kuomin katolle, antoi m??r?yksi? ajurille ja pani matka-arkkuun kuusi t?lkki? marjahilloa ja tusinan p??ryn?it? sek? orvokkikimpun.

Viime hetkell? Virginie alkoi rajusti nyyhkytt??; h?n syleili ?iti??n, joka suuteli h?nt? otsalle toistaen:

-- No, lapsi kulta, rohkeutta, rohkeutta!

Ajoneuvojen astuin nostettiin, ja vaunut l?htiv?t liikkeelle.

Silloin rouva Aubain py?rtyi; ja illalla kaikki h?nen yst?v?ns?, Lormeaun perhe, rouva Lechaptois, neidit Rochefeuille, herrat de Houppeville ja Bourais tulivat h?nt? lohduttamaan.

Tytt?ren poissaolo tuotti h?nelle alussa paljon surua. Mutta kolmasti viikossa h?n sai t?lt? kirjeen, muina p?ivin? h?n itse h?nelle kirjoitti, k?veli puutarhassaan, luki hiukan, n?in t?ytt?en ajan tyhjyyden.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet