Read Ebook: Yksinkertainen sydän by Flaubert Gustave Hahl Jalmari Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 218 lines and 10047 words, and 5 pages

Tytt?ren poissaolo tuotti h?nelle alussa paljon surua. Mutta kolmasti viikossa h?n sai t?lt? kirjeen, muina p?ivin? h?n itse h?nelle kirjoitti, k?veli puutarhassaan, luki hiukan, n?in t?ytt?en ajan tyhjyyden.

Aamuisin F?licit? tapansa mukaan meni Virginien huoneeseen ja katseli seini?. H?nest? oli ik?v??, ettei en?? saanut suoria h?nen hiuksiaan, kuroa h?nen kenk?nauhojaan, pist?? peitteen reunoja patjojen ja vuoteen v?liin -- ja ettei en?? alinomaa saanut n?hd? h?nen sievi? kasvojaan ja pit?? h?nt? k?dest?, kun l?hdettiin k?velylle. Ik?viss??n h?n koetti solmustaa pitsej?. Mutta h?nen kovin k?mpel?t sormensa katkoivat rihmat; h?n ei en?? v?litt?nyt mist??n, oli k?ynyt unettomaksi ja oli, kuten itse sanoi, vallan hukassa.

Haihduttaakseen ik?vi? ajatuksiaan h?n pyysi lupaa saada kutsua luokseen tervehdyksille sisarenpoikansa Victorin.

T?m? tuli sunnuntaisin jumalanpalveluksen j?lkeen, posket punoittaen, rinta paljaana ja mukanaan maaseudun kenttien tuoksua, joiden kautta oli kulkenut. Heti paikalla F?licit? kattoi h?nelle p?yd?n. He aterioivat vastatusten; F?licit? itse s?i niin v?h?n kuin suinkin, v?ltt??kseen kuluja, ja tyrkytti pojalle niin paljon ruokaa, ett? t?m? lopulta nukahti. Iltakellojen ensi soiton kaikuessa h?n her?tti h?net, harjasi h?nen housunsa, sitoi h?nen kaulahuivinsa ja l?ksi kirkkoon, nojaten ?idillisen ylpe?n? h?nen k?sivarteensa.

Victorin vanhemmat k?skiv?t h?nen joka kerta tuoda mukanansa jotain, joko mytyn raakasokeria, palan saippuaa, tilkan paloviinaa, joskus rahaakin. Poika toimitti heid?n vaatteitaan korjattavaksi; ja F?licit? suostui t?h?n teht?v??n, iloisena siit?, ett? toisen piti siis tulla uudestaan.

Elokuulla Victorin is? otti pojan mukaansa rannikko-purjehdukseen. Oli koululoman aika. Lasten paluu kotia lohdutti h?nt?. Mutta Paul oli k?ynyt oikulliseksi, eik? Virginie en?? ollut siin? i?ss?, ett? h?nt? saattoi sinutella, mik? synnytti v?kin?isyytt? ja jonkunmoisen juovan heid?n v?lilleen.

Victor k?vi j?rjest??n Morlaixissa, Dunkerquess? ja Brightonissa; joka matkalta palatessaan h?n toi F?licit?lle lahjan. Ensi kerralla se oli simpukankuorista tehty rasia, toisella kerralla kahvikuppi; kolmannella kerralla miehen muotoinen mesileip?taikinasta tehty iso kakku. Poika tuli p?iv? p?iv?lt? kauniimmaksi, h?n oli sorea varreltaan, silm?t olivat syv?t ja rehelliset, ja h?nell? oli p??ss? nahkalakki, merimiesten tavoin ty?nnettyn? takaraivolle.

Er??n? maanantaina, hein?kuun 14. p. 1819 -- F?licit? ei unhoittanut t?t? p?iv?m??r?? -- Victor kertoi sitoutuneensa l?htem??n pitk?lle matkalle, ja ett? h?n ylihuomisen j?lkeisen? y?n? oli matkustajalaivalla kulkeva Honfleurist? kuunariinsa, jonka oli m??r? aivan pian l?hte? Havresta merille. T?ll? matkalla h?n kenties oli viipyv? kaksi vuotta.

N?in pitk?? poissaoloa ajatellessaan F?licit? joutui ep?toivoon; ja sanoakseen sisarenpojalleen hyv?stit, h?n keskiviikko-iltana rouvan p?iv?llisen j?lkeen veti kalossit jalkaansa ja astui kiireesti nuo nelj? ranskan peninkulmaa, jotka eroittavat Pont-l'?v?quen Honfleurist?.

Saavuttuaan hautuumaan kohdalle h?n poikkesi oikealle, vaikka olisi pit?nyt poiketa vasemmalle, ja eksyi halkotarhaan, josta taas palasi; vastaantulijat kehoittivat h?nt? kiiruhtamaan. H?n kiersi satama-altaan, joka oli t?ynn? laivoja, t?rm?si vasten laivak?ysi?; sitten maa alkoi viett??, tulia tuikki ristiin, ja h?n luuli olevansa hullu, n?hdess??n ylh??ll? ilmassa hevosia. Rantasillalla toiset hevoset hirnuivat meren peloittamina. Nostokone, johon ne kiinnitettiin, laski ne alukseen, miss? matkustajat tunkeilivat omenaviini-tynnyrien, juustokorien ja jyv?s?kkien keskell?. Kuuli kanojen kaakattavan, ja kapteeni kiroili ja muuan laivapoika seisoi nojaten ankkurin kannattajaan v?linpit?m?tt?m?n? kaikesta t?st?. F?licit?, joka ei ollut h?nt? tuntenut, huudahti: -- Victor! -- H?n nosti p??ns?; F?licit? sy?ks?hti sinnep?in, mutta samassa laivan portaat ?kki? vedettiin yl?s.

Matkustajalaiva, jonka naiset laulaen ja k?ydest? hinaten panivat liikkeelle, poistui satamasta. Sen runko rasahteli, raskaat aallot pieksiv?t sen kokkaa. Purje oli k??ntynyt, ei en?? voinut n?hd? ainoatakaan matkustajaa -- ja kuun hopeoimalla merell? se n?ytti mustalta pilkulta, joka vaalenemistaan vaaleni ja lopulta katosi.

Kulkiessaan hautuumaan ohi F?licit? p??tti sulkea Jumalan huomaan sen olennon, joka oli h?nelle rakkainta maailmassa; ja h?n rukoili kauan seisoallaan, kasvot kyynelten kostuttamina, silm?t tuijottaen pilvi? kohti. Kaupunki nukkui, tullivartijat kulkivat tarkastuksellaan; ja vett? valui lakkaamatta sulun rei'ist?, kohisten kuin tulva. Kello l?i kaksi.

Luostarin vastaanottohuonetta ei varmaankaan avattaisi ennen aamun koittoa. Viipyminen ep?ilem?tt? pahoittaisi rouvaa; ja huolimatta halustaan syleill? tuota toista lasta h?n l?hti paluumatkalle. Ravintolan palvelustyt?t paraikaa her?iliv?t h?nen saapuessaan Pont-l'?v?queen.

Tuo poika parka oli siis monena kuukautena keinuva aalloilla! H?nen edelliset matkansa eiv?t olleet peloittaneet F?licit?t?. Englannista ja Bretagnesta saattoi palata, mutta Amerikka, siirtomaat, saaret -- ne olivat ep?varmaa seutua, jossakin kaukana maailman ??riss?.

Siit? l?htien F?licit? ajatteli yksinomaan sisarenpoikaansa. Paahtavan kuumina p?ivin? h?n suri sit?, ett? pojalla oli jano, ja ukkoss??ll? h?n pelk?si, ett? salama h?neen iskisi. Kuunnellessaan savutorvessa ulvovaa tuulta kuvitteli F?licit? t?m?n saman myrskyn nujertavan h?net murskautuvan maston huipussa, ruumis takakumarassa, vaahtoharson peitt?m?n?, toiste taas -- ja t?m? johtui kuvitetun maantiedon muistelemisesta -- villi-ihmiset s?iv?t h?net, tai sieppasivat h?net mets?ss? kiinni apinat, tai h?n kuoli autiolla meren rannikolla. Mutta h?n ei koskaan puhunut levottomuudestaan.

Rouva Aubain puolestaan oli levoton tytt?rens? t?hden.

Kelpo nunnien mielest? h?n oli herttainen, mutta heikko terveydelt??n. Pieninkin mielenliikutus sai h?net hermostuneeksi. T?ytyi luopua pianosta.

Rouva Aubain vaati luostarilta s??nn?llist? kirjeenvaihtoa. Er??n? aamuna, kun kirjeenkantajaa ei ollut n?kynyt, h?n k?vi k?rsim?tt?m?ksi; ja h?n asteli salissa edestakasin nojatuolinsa ja akkunan v?li?. T?m? oli todella eriskummaista! Nelj??n p?iv??n ei mit??n tietoja!

F?licit? kehoitti h?nt? noudattamaan h?nen esimerkki??n ja rauhoittumaan virkkaen:

-- N?hk??s, hyv? rouva, min? en ole puoleen vuoteen saanut tietoja!...

-- Kenest??...

Palvelijatar vastasi hiljaa:

-- No ... sisarenpojastani.

-- Vai niin, sisarenpojastanne!

Ja kohauttaen olkap?it??n rouva Aubain jatkoi k?vely??n, mik? merkitsi: -- Sit? en tullut ajatelleeksi!... Muuten, se ei minua liikuta! Laivapoika, j?tk?, kaikesta sit? v?litt?isi!... Kun sit?vastoin minun tytt?reni... Ajatelkaahan!...

Vaikkakin tottuneena tuimaan kohteluun F?licit? paheksui rouvan menettely?, mutta unhoitti sen sitten.

H?nest? tuntui vallan luonnolliselta, ett? ?iti surressaan tytt?rens? kohtaloa joutui noin pois suunniltaan.

Ja olivathan nuo molemmat lapsukaiset yht? t?rke?t; h?nen syd?mess??n piilev? side yhdisti heid?t, ja heid?n kohtalonsa tuli olla sama.

Apteekkari kertoi F?licit?lle, ett? Victorin laiva oli saapunut Havanaan. H?n oli lukenut t?m?n tiedon lehdest?.

Ajatellessaan sikaareja, F?licit? kuvitteli Havanaa maaksi, jossa ei tehd? muuta kuin poltellaan, ja Victor liikkui neekerien parissa keskell? tupakansavu-pilve?. Saattoikohan sielt? "tarpeen vaatiessa" palata maitse? Kuinka et??ll? se oli Pont-l'?v?quest?? Saadakseen selv?n t?st? h?n k??ntyi herra Bouraisin puoleen.

T?m? otti esille kartastonsa ja alkoi selitell? pituusasteita; ja h?n v??nsi suunsa leve??n koulumestarihymyyn huomatessaan F?licit?n tyrmistymisen. Sitten h?n osoitti lyijykyn?ns? varrella soikean t?pl?n lovissa olevaa mustaa pilkkua, jota tuskin saattoi eroittaa, sanoen: -- Kas tuossa. -- F?licit? kumartui kartan yli; tuo v?rillinen viivaverkko v?sytti h?nen silmi??n, asiaa ollenkaan selvitt?m?tt?. Ja kun Bourais kehoitti h?nt? sanomaan, mik? h?nt? sekoitti, pyysi h?n vaan n?ytt?m??n sit? taloa, miss? Victor asui. Bourais kohautti k?sivarsiaan, aivasti ja purskahti naurunremahdukseen; tuollainen yksinkertaisuus synnytti h?ness? hilpeytt?; eik? F?licit? ymm?rt?nyt sen syyt? -- h?n, joka kenties halusi kartalla n?hd? sisarenpoikansa valokuvankin, siihen m??r??n rajoitettu oli h?nen ?lyns?.

Kaksi viikkoa my?hemmin Li?bard, torimyynnin aikana kuten tavallisesti, astui sis?lle keitti??n ja j?tti F?licit?lle kirjeen h?nen langoltaan. Kun ei kumpikaan heist? osannut lukea, turvautui F?licit? em?nt??ns?.

Rouva Aubain, joka paraikaa laski sukankutimen silmukoita, asetti sen syrj??n, avasi kirjekuoren, s?ps?hti ja virkkoi matalalla ??nell? ja syvin katsein:

-- Teille ilmoitetaan onnettomuus. Teid?n sisarenpoikanne...

H?n oli kuollut. Sen enemp?? ei kirjeess? sanottu.

F?licit? lyykistyi tuolille, painaen p??ns? selk?nojaan ja sulkien silm?ns?, jotka ?kki? alkoivat punoittaa. Sitten h?n, p?? kumarassa, k?sivarret riippuen sivuilla, katse tuijottavana, toisteli hetken kuluttua:

-- Poika parka, poika parka!

Li?bard katseli h?nt? huokaillen. Rouva Aubain vapisi liev?sti.

H?n ehdoitti, ett? F?licit? k?visi Trouvillessa katsomassa sisartaan.

F?licit? vastasi eleell?, ettei se ollut tarpeellista.

Seurasi hiljaisuus. Kelpo Li?bard katsoi soveliaaksi vet?yty? pois.

Silloin sanoi F?licit?:

-- Ei se heille merkitse mit??n!

H?nen p??ns? retkahti alas; ja vaistomaisesti h?n silloin t?ll?in nosti ty?p?yd?ll? olevia pitki? sukkapuikkoja.

Pihalla kulki palvelijattaria kantaen paareilla vett?valuvia pesuvaatteita.

Huomatessaan heid?t ikkunasta F?licit? muisti pyykinpesunsa; eilen likoamaan pannut vaatteet t?ytyi t?n??n huuhdella; ja h?n poistui huoneesta.

H?nen pyykkisiltansa ja pesusoikkonsa olivat Toucques-joen rannalla. H?n heitti rannalle joukon paitoja, k??ri yl?s hihansa ja otti kurikkansa; ja h?nen vahvat iskunsa kuuluivat l?heisiin puutarhoihin. Hein?niityt olivat tyhj?t, tuuli liikutteli joen pintaa; pohjassa kasvavat isot kaislat heiluivat kuin vedess? uiskentelevien ruumiiden hiukset. F?licit? hillitsi surunsa ja pysyi hyvin rohkeana iltaan asti. Mutta sulkeuduttuaan huoneeseensa h?n antautui sen valtaan, heitt?ytyen vatsalleen patjalleen, kasvot uponneina pielukseen ja molemmat nyrkit ohimoilla.

Paljoa my?hemmin F?licit? sai itse Victorin kapteenilta kuulla h?nen kuolemansa yksityiskohdat. H?nest? oli liiaksi isketty suonta sairaalassa keltataudin t?hden. Nelj? l??k?ri? oli yht? haavaa hoitanut h?nt?. H?n oli kuollut heti paikalla, ja johtaja oli sanonut:

-- Kas! viel? yksi lis??.

Victorin vanhemmat olivat aina kohdelleet h?nt? tylysti. F?licit? oli mieluummin heit? n?kem?tt?; eiv?tk? hek??n puolestaan ottaneet askelta l?hentelyyn, joko unhoituksesta tai kurjuuden tuottamasta paatumuksesta.

Virginie heikkoni heikkonemistaan. H?nell? oli hengenahdistuksia, ysk??, alinomaista kuumetta, ja poskilla hehkuvat t?pl?t tiesiv?t jotain syv?ll? piilev?? tautia. Herra Poupart neuvoi oleskelua Provencessa. Rouva Aubain p??tti ajatella neuvoa ja otti heti tytt?rens? luokseen, v?ltt?en Pont-l'?v?quen ilmanalaa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet