Read Ebook: The Cave Boy of the Age of Stone by McIntyre Margaret A

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 251 lines and 15029 words, and 6 pages

Translator: J. Hollo

Produced by: Juha Kiuru and Tapio Riikonen

VAALIHEIMOLAISET

Romaani

Kirj.

JOHANN WOLFGANG VON GOETHE

Suomentanut

J. Hollo

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1923.

ENSIMM?INEN OSA.

ENSIMM?INEN LUKU.

Eduard -- niin nimit?mme er?st? varakasta, parhaassa miehuudeni?ss?ns? olevaa paronia -- Eduard oli viett?nyt huhtikuisen ehtoop?iv?n kauneimmat hetket taimistossansa uitellen tuoreina s?ilyneit? oksaksia nuoriin runkoihin. Vast'ik??n askarruksensa p??tetty??n h?n sijoitti kojeensa koteloon ja tarkasteli ty?t?ns? hyvill? mielin, kun puutarhuri astui h?nen luoksensa iloiten is?nn?n osaaottavasta uutteruudesta.

Etk? ole n?hnyt vaimoani? kysyi Eduard valmistautuen l?htem??n kauemmaksi.

Tuolla uusilla istutuksilla, vastasi puutarhuri. Sammalmaja, jonka h?n on rakentanut kallionkupeeseen, linnaa vastap??t?, valmistuu t?n??n. Se on tullut kaunis kaikin puolin ja miellytt?? varmaan teid?n armoanne. N?k?ala on kerrassaan hyv?: alhaalla kyl?, hieman oikealla kirkko, jonka torninhuippua katse hipaisee; vastap??t? linna ja puutarhat.

Aivan oikein, virkkoi Eduard; tuolta muutaman askelen p??st? saatoin n?hd? miehet sit? rakentamassa.

Sitten, jatkoi puutarhuri, avautuu oikealla laakso, ja katse liit?? yli rehev?in lehtoniittyjen hele??n kaukaisuuteen. Kalliorinteen polku on siev?sti suunniteltu. Armollinen rouva osaa asiansa; h?nen k?skett?v?n??n tekee ty?t? ilomielin.

Mene h?nen luoksensa, sanoi Eduard, ja pyyd? h?nt? odottamaan minua. Sano h?nelle, ett? haluan n?hd? uudet rakennelmat ja nauttia niist?.

Puutarhuri poistui kiireesti, Eduard pian h?nen j?ljess?ns?.

H?n asteli pengermi? alas, tarkasteli ohimennen kasvihuoneita ja taimilavoja, kunnes saapui veden partaalle ja sitten porrasta pitkin siihen kohtaan, miss? uusille istutuksille johtava polku jakautui kahteen haaraan. H?n v?isti toisen, joka suuntautui poikki kirkkomaan jokseenkin suoraan kohti kallionsein?m??, ja l?hti kulkemaan toista, joka hieman avarammin kaartein suikersi vasemmalla loivasti yl?sp?in halki leppoisan viidakon; molempain yhtym?kohdassa h?n istahti hetkiseksi soveliaasti sijoitetulle penkille, l?hti sitten astelemaan varsinaista polkua ja saapui vihdoin, toisinaan jyrkemmin toisinaan loivemmin kohoavan tien monenlaisista portaista ja askelmista suoriutuen, sammalmajalle.

Charlotta tervehti miest?ns? ovella ja sijoitti h?net istumaan siten, ett? h?n voi yhdell? silm?yksell? havaita ne eri kuvat, jotka n?yttiv?t maiseman ik??nkuin kehystettyn?. Eduard oli mieliss??n ja toivoi kev??n piankin luovan kaikkialle viel? runsaampaa vehmautta.

Minulla on yksi ainoa muistutuksen aihe, lis?si h?n: maja tuntuu minusta hieman ahtaalta.

Meille kahdelle siin? sent??n on tilaa, vastasi Charlotta.

Ep?ilem?tt?, virkkoi Eduard, saattaisipa olla sijaa viel? kolmannellekin.

Miks'ei, sanoi Charlotta, jopa nelj?nnellekin. Suurempia seuroja varten varaamme toiset paikat.

Kun nyt olemme t??ll? kahden kesken, kenenk??n h?iritsem?tt?, virkkoi Eduard, niin tunnustan, ett? minulla on jo muutamia aikoja ollut syd?mell?ni jotakin, mik? minun pit?isi ja tekisi mielikin sinulle uskoa, kunhan se vain luonnistuisi.

Olen jotakin sellaista huomannut, vastasi Charlotta.

Ja tunnustanpa, jatkoi Eduard, ett? olisin kenties vaiennut viel?kin kauemmin, ellei postinkuljettaja minua huomenna varhain ahdistaisi, ellei meid?n olisi p??st?v? jo t?n??n p??t?kseen.

Mik? onkaan asiana? kysyi Charlotta yst?v?llisesti alkuun autellen.

Se koskee yst?v??mme kapteenia, vastasi Eduard. Tied?th?n, millaiseen surulliseen asemaan h?n, kuten moni muukin, on ilman omaa syyt?ns? joutunut. Kovin tuskalliselta t?ytyy niin tietorikkaasta, kyvykk??st? ja osaavasta miehest? toimettomana-olo tuntua, ja -- sanonpa nyt siekailematta mit? h?nelle toivon: tahtoisin h?nen tulevan joksikin aikaa luoksemme.

Asiaa on hyvin harkittava ja tarkasteltava useammalta eri kannalta, virkkoi Charlotta.

Olen valmis ilmaisemaan sinulle mielipiteeni, lausui Eduard. H?nen viime kirjeess?ns? huomaa ankaran apeamielisyyden hillitty? s?vy?; tosin h?n ei ole miss??n puutteessa, sill? h?n osaa rajoittaa tarpeitansa, ja v?ltt?m?tt?mimm?st? olen min? pit?nyt huolen; ei h?nt? my?sk??n ahdista se, ett? on otettava minulta jotakin, sill? me olemme el?m?mme varrella velkaantuneet toisillemme siin? m??rin, ettemme en?? kykene laskemaan vastaaviemme ja vastattaviemme v?list? suhdetta -- h?nen varsinaisena kiusanansa on toimettomuus. Monipuolisen sivistyksens? jokap?iv?inen ja jokahetkinen k?ytteleminen toisten hy?dyksi on h?nen ainoa huvinsa, jopa intohimonsakin. Ja nyt t?ytyisi h?nen tyyty? istumaan ristiss? k?sin tai ryhty? edelleen opiskelemaan, hankkimaan itsellens? uusia taitoja, koska ei voi k?ytell? niit?, jotka t?ysin m??rin omistaa, -- sanalla sanoen, lapsukaiseni, asema on kiusallinen, ja h?n tuntee yksin?isyydess?ns? sen painostuksen kaksin-kolminkertaisena.

Olen luullut, virkkoi Charlotta, ett? h?nelle on tehty tarjouksia useilta tahoilta. Kirjoitin itsekin h?nest? monelle toimeliaalle yst?v?lle ja yst?v?tt?relle, ja mik?li tied?n, saivat kirjeeni jotakin aikaan.

Aivan oikein, vastasi Eduard; mutta nuo eri mahdollisuudet, nuo tarjoukset aiheuttivat nekin h?nelle uutta kiusaa, uutta levottomuutta. Tarjoutuneet olosuhteet ovat kaikki sopimattomia. H?n ei saa toimia, vaikuttaa; h?nen on uhrauduttava, uhrattava aikansa, periaatteensa, oma olotapansa, ja se on h?nelle mahdotonta. Mit? enemm?n t?t? kaikkea harkitsen, mit? paremmin sen tunnen, sit? hartaammin haluan saada h?net luoksemme.

Menettelet varsin kauniisti ja rakastettavasti ajatellessasi niin my?t?tuntoisesti yst?v?si tilaa, vastasi Charlotta, mutta sallinet minun kehoittaa sinua muistamaan my?skin itse?si, meit?.

Olen sen tehnyt, vastasi Eduard. H?nen l?heisyydest?ns? voimme odottaa koituvan itsellemme pelkk?? etua ja mielihyv??. En tahdo puhua mit??n kuluistani, jotka joka tapauksessa muodostuvat v?h?isiksi, jos h?n muuttaa luoksemme, -- varsinkin kun samalla otan huomioon, ettei h?nen t??ll?olonsa aiheuta meille mit??n hankaluutta. H?n voi asua linnan oikeassa kylkirakennuksessa, ja kaikki muu j?rjestyy itsest?ns?. Mit? se h?nelle merkitseek??n ja kuinka paljon hauskuutta tarjookaan meille h?nen seuransa, hauskuutta, viel?p? hy?ty?kin! Olen jo aikoja sitten halunnut mittauttaa tilukseni ja koko t?m?n tienoon; h?n ottaa asian huoleksensa ja ohjaa mittausty?t. Sin? aiot ryhty? itse hoitamaan tiluksia, kunhan nykyisten vuokraajien vuodet ovat menneet. Arveluttava yritys! Mutta h?n voi varmaan auttaa meit? hankkimaan itsellemme koko joukon esitietoja! Tunnen liiankin selv?sti, ett? minulta puuttuu h?nenlaisensa mies. Maalaisilla on asiaankuuluvat tiedot, mutta heid?n esityksens? ei ole selv?? eik? vilpit?nt?. Kaupunkien ja korkeakoulujen oppilaat puhuvat kyll? selv?sti ja moitteettomasti, mutta heilt? puuttuu asian v?lit?n oivallus. Yst?v?lt?ni voin odottaa kumpaakin, ja lis?ksi johtuu asiasta viel? satoja muita mieluisia suhteita, jotka koskevat sinuakin, ja joista arvaan koituvan paljon hyv??. Nyt kiit?n sinua siit?, ett? olet minua hyv?ntahtoisesti kuunnellut; lausu sin? puolestasi vapaasti ja seikkaper?isesti ajatuksesi, sano, mit? sinulla on sanottavana, min? en keskeyt?.

Olkoon menneeksi, virkkoi Charlotta: niinp? esit?n aluksi er??n yleisen huomautuksen. Miehet ajattelevat l?hinn? nykyisyyteen kuuluvia yksityisseikkoja ja tekev?t aivan oikein, koska heid?n on m??r? toimia, vaikuttaa, naiset sit?vastoin enemm?n kaikkea, mik? el?m?ss? kuuluu yhteen, ja menettelev?t yht? oikein, koska heid?n ja heid?n perheens? kohtalo liittyy tuohon yhteyteen ja koska heilt? vaaditaan juuri tuota yhteenkuuluvaista. Luokaamme siis silm?ys nykyiseen samoinkuin menneeseenkin el?m??mme, ja sin? olet my?nt?v?, ettei kapteenin t?nne kutsuminen sovi aivan hyvin meid?n tarkoituksiimme, suunnitelmiimme ja j?rjestelyihimme.

Kuinka mielell?ni ajattelenkaan varhaisinta suhdettamme! Me, nuoret ihmiset, rakastimme toisiamme hell?sti, meid?t erotettiin, sinut minusta, koska is?si, joka kyltym?tt? himoitsi varallisuutta, liitti sinut melkoista vanhempaan, rikkaaseen naishenkil??n, minut sinusta, sill? minun t?ytyi erikoisitta toiveitta ojentaa k?teni varakkaalle miehelle, jota en rakastanut, mutta kunnioitin. Me vapauduimme j?lleen; sin? aikaisemmin, ?itisi j?tetty? sinulle perinn?ksi suuren omaisuuden, min? my?hemmin, juuri niihin aikoihin, kun palasit matkoiltasi. Niin l?ysimme toisemme j?lleen. Me iloitsimme muistoistamme, rakastimme niit?, saimme el?? h?iritsem?tt? yhdess?. Sin? vaadit liittoa; min? en kohta suostunut, sill? kun olemme suunnilleen samanik?iset, olen min? naisena vanhentunut, sin? miehen? et. Vihdoin en kumminkaan tahtonut sinulta ev?t? sit?, mit? n?ytit pit?v?n el?m?si ainoana onnena. Sin? tahdoit toipua rinnallani kaikista hovissa, sotav?ess? ja matkoilla kokemistasi levottomuuksista, tahdoit malttaa mielesi, nauttia el?m?st?, mutta vain minun kerallani. Ainoan tytt?reni min? sijoitin koulukotiin, jossa h?n tosin on sivistynyt monipuolisemmin kuin maalla el?en olisi k?ynyt p?ins?, enk? ainoastaan h?nt?, vaan Ottiliankin, rakkaan veljentytt?reni, jolle kenties olisi ollut parasta saada kasvaa opastukseni alaisena auttajakseni talousaskareissa. Kaikki t?m? tapahtui sinun suostumuksellasi, vain siin? tarkoituksessa, ett? saisimme el?? h?iritsem?tt?, jotta voisimme rauhassa nauttia varhain ik?v?iden kaipaamaamme, vihdoin my?h??n saavuttamaamme onnea. Niin aloitimme maalla-olomme. Min? otin hoitaakseni sis?iset asiat, sin? ulkoiset ja sen, mik? koskee kokonaisuutta. Min? olen j?rjest?ytynyt noudattamaan kaikessa toivomuksiasi, el?m??n yksin sinua varten; koettakaamme ainakin toistaiseksi, miss? m??rin voimme tulla toimeen kahden.

Koska yhteenkuuluvainen, kuten sanoit, on teid?n varsinainen elementtinne, virkkoi Eduard, ei tosiaankaan pid? kuunnella teit? yhteen menoon, tai t?ytyy suostua my?nt?m??n, ett? olette oikeassa; niinp? my?nn?nkin olleesi oikeassa aina t?h?n p?iv??n asti. Se perustus, jonka olemme toistaiseksi luoneet el?m??mme varten, on laadultansa hyv?, mutta eik? meid?n ole mit??n enemp?? sen varaan rakennettava ja eik? siit? pid? sukeutua mit??n sen enemp??? Teemmek? mit? teemme, min? puutarhassa, sin? puistossa, vain erakkoja varten?

Olet oikeassa, vastasi Charlotta, ep?ilem?tt?! On vain varottava tuomasta taloon mit??n est?v??, vierasta. Ajattelehan, ett? p??t?ksemme, my?skin mit? seurusteluun tulee, koskevat tavallansa vain kahdenkeskist? yhdess?oloamme. Sin? aioit aluksi esitt?? minulle matkap?iv?kirjasi oikeassa j?rjestyksess?, saattaa samalla kuntoon monia siihen kuuluvia papereita ja minun kerallani, minun avullani ker?t? noista verrattomista, mutta sekasortoisista vihkosista ja lehdist? meit? ja muita ilahduttavan kokonaisuuden. Min? lupasin, auttaa sinua j?ljent?misess?, ja me ajattelimme saavamme mukavasti, somasti, miellytt?v?sti ja kotoisesti matkailla muistoissa halki sen maailman, jota meid?n ei suotu yhdess? n?hd?. Niin, olemmehan jo aloittaneetkin. Sit?paitsi olet iltaisin ottanut j?lleen esille huilusi, soittelemme yhdess?, min? klaveeria. Naapurit k?yv?t meill? vieraissa, samoin me naapureissa. Min? ainakin olen kutonut itselleni kaikesta t?st? ensimm?isen kes?n, jonka olen el?iss?ni ajatellut viett?? iloiten ja nauttien.

Kunhan ei, virkkoi Eduard otsaansa pyyhkien, kaiken hell?sti ja j?rkev?sti kertomasi ohella alinomaa johtuisi mieleeni se ajatus, ettei kapteenin t??ll?olo mit??n t?rvelisi, vaan pikemmin toisi kaikkeen vauhtia ja uutta el?m??. H?n on suorittanut osittain samat vaellukset kuin min?, h?nkin on, omalla tavallansa, havainnut monta seikkaa: me k?yttelemme yhteisi? kokemuksiamme ja saamme aikaan sit? ehomman kokonaisuuden.

Salli siis minun avoimesti tunnustaa, vastasi Charlotta hieman k?rsim?tt?m?sti, ett? tunteeni puhuu tuota aietta vastaan, ett? jokin aavistus ennustaa minulle siit? kaikkea muuta kuin hyv??.

Kukapa teit? naisia vastustelemaan: aluksi esiinnytte niin ymm?rt?v?isin?, ettei voi sanoa mit??n vastaan, sitten niin hellin?, ett? my?ntyy mielell??nkin, niin tunteellisina, ett? varoo teit? loukkaamasta, niin aavistelevaisina, ett? s?ik?ht??.

Min? en ole taikauskoinen, virkkoi Charlotta, enk? v?lit? mit??n tuollaisista h?m?rist? vaikutteista, elleiv?t ne ole mit??n muuta, mutta ne ovat enimm?kseen tajuttomia muistoja niist? onnellisista tai onnettomista seurauksista, joita omat tai toisten suorittamat teot ovat kokemuksiksemme aiheuttaneet. Miss??n olotilassa ei ole mit??n niin merkitsev?? kuin kolmannen v?liintulo. Olen n?hnyt yst?vi?, sisaruksia, rakastavaisia, aviopuolisoita, joiden v?linen suhde kerrassaan muuttui, joiden asema t?ydellisesti vaihtui jonkun kolmannen henkil?n tultua sattumalta tai kutsuttuna heid?n olokeh??ns?.

Sellaista voinee sattua, vastasi Eduard, ihmisille, joiden el?m? on h?m?r?ss? haparoimista, ei niille, jotka kokemuksen kirkastamina ovat paremmin tietoiset itsest?ns?.

Tietoisuus, rakkaani, virkkoi Charlotta, on riitt?m?t?n ase, viel?p? toisinaan vaarallinenkin k?yttelij?llens?, ja kaikesta t?st? selvi?? ainakin se, ettei meid?n pid? h?t?ill?. Suo minulle viel? muutamia p?ivi?, ?l? tee heti p??t?st?si!

Asia on sill? kannalla, vastasi Eduard, ett? me h?t?ilemme viel? monenkin p?iv?n kuluttua. Olemme vuorotellen esitt?neet syyt asian puolesta ja sit? vastaan; kaikki riippuu ratkaisusta, ja niin ollen olisi tosiaankin parasta uskoa se arvan huomaan.

Min? tied?n, ett? mielell?si ly?t vetoa tai heit?t arpaa ep?varmoissa tapauksissa, virkkoi Charlotta, mutta n?in vakavassa asiassa pit?isin sit? uhkamielisyyten?.

Mit? sitten kirjoitan kapteenille? huudahti Eduard. Minun n?et on heti ryhdytt?v? kirjett? sommittelemaan.

Kirjoita rauhallinen, j?rkev?, lohdullinen kirje, vastasi Charlotta.

Toisin sanoen ei mit??n, virkkoi Eduard.

Ja kumminkin, huomautti Charlotta, on useissa tapauksissa v?ltt?m?t?nt? ja yst?v?llist? mieluummin kirjoittaa jotakin, vaikkapa ei mit??n, kuin olla kirjoittamatta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet