Read Ebook: Avojalka by Auerbach Berthold Suomalainen Samuli Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1185 lines and 51561 words, and 24 pages

en paikkaan --; silloin tuli sinne rusthollin-em?nt? Hochdorffista p?in; h?nell? oli suuri punainen sateenvarjo kainalossa ja musta virsikirja k?dess?. H?n oli nyt viimeist? kertaa k?ym?ss? synnyinseudullaan, sill? jo eilen oli renki nelivaljaisilla rattailla vienyt kaikki talon kalut kyl?st? ja huomenaamulla varhain aikoi h?nkin miehinens? ja kolmen lapsensa kanssa muuttaa heid?n vasta ostamalleen tilalle kaukaisessa Allg?u'ss?. Jo hyv?n matkan p??st?, pellavaloukun kohdalla nyyk?ytti h?n p??t??n lapsille, sill? kun tiell??n ensiksi lapsia kohtaa, niin ennustaa se onnea matkalle, mutta lapset eiv?t voineet n?hd? sit?, enemp?? kuin surumielisyytt?k??n em?nn?n kasvoilla. Tultuaan lasten kohdalle, h?n sanoi: "Terve, lapset! Mit?s te t??ll? n?in varhain teette? Kenenk?s lapsia te olette?"

-- "Josenhansin lapsia tuolta noin", vastasi Amrei, viitaten taloon.

-- "Voi lapsi parkoja!" huudahti em?nt?, ly?den k?si??n yhteen. "Olisihan minun pit?nyt tuntea sinut, tytt?ni; aivan tuon n?k?inen oli ?itisikin, kun ennen yhdess? koulua k?ytiin. Me olimme hyv?t yst?v?t, ja onhan is?nne palvellut minun serkullani, uudistalokkaalla. Kaikki min? teist? tied?n. Mutta kuules, Amrei, miks'ei sulla ole kenki? jalassa? Sano sin? Marannalle, ett? rusthollin em?nt? Hochdorffista k?ski sanomaan, ettei h?n tee hyvin, kun antaa sinun juoksennella tuolla lailla. Mutta ei, ei sinun huoli sanoa, kyll? ma puhun itsekin h?nelle. Mutta Amrei, sinun pit?? nyt olla suuren ja ymm?rt?v?isen ja ottaman vaarin itsest?si. Ajatteles, mit?h?n ?itisi arvelisi, jos tiet?isi sinun juosta lirputtelevan avojaloin t?mm?isen? vuoden aikana"! -- Lapsi katsahti suurin silmin vaimoon, ik??nkuin tahtoen sanoa: eik?s ?iti sitten tied? sit?? Mutta em?nt? jatkoi: "Se se surkeinta on, ett'ette edes tied?, kuinka kelpo ihmisi? vanhempanne olivat; i?kk??mp?in ihmisten pit?? siis sanoman se teille. Muistakaas se, ett? sitten vasta vanhempanne oikein autuaita ovat, kun tuolla taivaassa kuulevat ihmisten t??ll? maan p??ll? puhuvan: Josenhansin lapset ne ovat kaiken hyv?n esikuva, heiss? vasta selv?sti n?kee kelpo vanhempain siunauksen".

Vaimon puhuessa viimeisi? sanoja, vieriv?t kyynelet nopeasti h?nen poskilleen. Surullinen liikutus h?nen sielussaan, johon viel? oli ollut aivan toisellainen syy, puhkesi n?iden ajatusten kanssa esteett?m?sti esiin, ja omat sek? muiden murheet valuivat yhteen. H?n laski k?tens? tyt?n p??n p??lle, ja tytt?, n?hty??n vaimon itkev?n, rupesi itkem??n katkerasti h?nkin; h?n tunsi kai, ett? hyv? sielu k??ntyi h?nen puoleensa, ja h?m?r? aavistus alkoi h?ness? nousta siit?, ett? h?n tosiaankin oli vanhempansa kadottanut.

?kki?p? selkeniv?t vaimon kasvot. H?n kohotti silm?ns?, joissa viel? kyyneleit? kimalteli, taivaasen p?in ja virkkoi: "Hyv? Jumala, sen johdatit sin? mieleeni". K??ntyen lapseen jatkoi h?n sitten: "Kuules, min?p? otan sinut mukaani. Liisa tytt?reni otti Jumala minulta pois sinun i?ss?si. Tahdotkos tulla kerallani Allg?u'hin ja j??d? luokseni?"

-- "Tahdon", vastasi Amrei p??tt?v?sti.

Silloin tunsi h?n jonku ottavan h?nt? kiinni takaap?in ja ly?v?n h?nt?.

-- "Et saa menn?", huudahti Dami, syleillen siskoaan: koko h?nen ruumiinsa vapisi.

-- "Ole rauhassa", lohdutti Amrei, "hyv? em?nt? ottaa sinutkin mukaansa. Eik?s niin? Tuleehan Damikin kerallamme?"

-- "Ei, lapseni, se ei k?y laatuun, poikia on minulla kyll?".

-- "Sitten en mene min?k??n", virkkoi Amrei ja tarttui veljens? k?teen.

L?ytyy v?ristys, jossa kuume ja kylme taistelevat kesken?ns?, pelko ensin ja ilo sitten. Samoin oli tuo vieras em?nt?kin s?ik?ht?nyt, ja nyt katsoi h?n lapseen jollakin helpoituksen tunteella. Tunteiden ylenpalttisuudessa, puhtaimman hyv?ntekev?isyyden aikeessa oli h?n ollut ottamaisillaan huoleksensa er??n ty?n ja velvollisuuden, jonka raskautta ja merkityst? h?n ei ollut kyll?ksi miettinyt: mit? muka h?nen miehens?, jolta h?n ei ollut ensin neuvoa kysynyt, asiasta sanoisi. Mutta kun nyt lapsi itse kielt?ytyi, niin toipui h?n tunteistaan ja kaikki tuli nyt h?nelle selv?ksi; senp? vuoksi h?n tavallansa helpoitettuna suostui luopumaan aikeestansa. H?n oli syd?mmens? tyydytt?nyt yrityksen aikomisella, ja nyt, kun esteit? ilmautui, tunsi h?n jonkinlaisen mielihyv?n siit?, ett? se j?i sikseen, h?nen itsens? ottamatta sanaansa takaisin.

-- "Tee tahtosi", lausui em?nt?. "Min'en tahdo sinua houkutella. Kenties on parempi, ett?s ensin kasvat suureksi. Hyv? on, ett? nuorena opitaan puutosta k?rsim??n, parempaan pian perehtyy; ken nuorena ollessaan on saanut vaivaa n?hd?, siit? on tullut kelpo ihminen. Ole vain kiltti tytt?. Mutta panepa mieleesi, ett?, kun vaan olet hyv? lapsi, niin vanhempaisi t?hden aina saat turvan luonani, niin kauan kuin vaan Jumala minulle elonaikaa suo. ?l? unohda, ett'et ole yksin?si maailmassa, kun sulle pahoin k?y. Muistapa vain talon-em?nt?? Allg?u'in Zusmarshofenissa. Ja viel? er?s asia. ?l? puhu tuolla kyl?ss? mit??n siit?, ett? tahdoin ottaa sinut mukaani; ihmiset n?et rupeaisivat vain moittimaan sinua, miks'et muka mennyt. Mutta hyv? se n?inkin on. Maltas, ma annan sinulle jotakin muistiksi". H?n kopeloi taskuissaan, mutta ?kki? nosti h?n k?tens? kaulalleen ja sanoi: "Otahan vaan t?m?". H?n puhalsi usean kerran kohmettuneihin hyppysiins?, ennenkuin sai teht?v?ns? tehneeksi, sill? h?n kehitti kaulaltaan pois viisinkertaisen granaatinauhan, jossa riippui rei?ll? varustettu Ruotsin kultaraha, ja heitti koristeen lapsen kaulalle, suudellen h?nt?. "Sinulle ei minulla valitettavasti ole mit??n", sanoi em?nt? Damille, joka kiskoeli hyppysill??n varpua yh? pienemmiksi sirpaleiksi, "mutta m? l?het?n sinulle Johannes poikani nahkahousut, ne ovat viel? vallan hyv?t. Ja j??k?? nyt Jumalan rauhaan, armaat lapset. Jos mahdollista, niin pist?yn viel? luonasi, Amrei. Sanopa kaikissa tapauksissa, ett? Maranna tulisi kirkkoon, niin siell? tapaan h?net. Pysyk?? hyvin? lapsina, ?lk??ttek? unohtako, ett? teill? on suojelijoita taivaassa sek? maan p??ll?".

Em?nt?, joka k?ynnin helpoitukseksi oli kohottanut p??llysnuttunsa, laski sen, kyl??n tullessaan, j?lleen alas; nopein askelin meni h?n kyl??n eik? en?? k??ntynyt taakseen katsomaan.

Amrei nosti k?tens? kaulalleen, taivutti p??t??n alasp?in ja tahtoi katsella muistorahaa, mutta se ei oikein onnistunut. Dami purra natusteli varpunsa viimeist? puikkoa, ja kun sisarensa nyt katsahti h?neen ja n?ki kyyneleit? h?nen silmiss??n, niin sanoi tytt?;

-- "Saas n?hd?, sin? saat kauniimmat housut koko kyl?ss?".

-- "Mutta min'en huoli niist?", sanoi Dami ja sylk?si samassa puikon pois suustaan.

-- "Kyll? m? pyyd?n h?nen ostamaan sinulle puukonkin. Min? olen t?n??n koko p?iv?n kotona, kyll? h?n viel? meille tulee".

-- "Vaikka jo olisi siell?!" vastasi Dami, tiet?m?tt? itsek??n, mit? h?n sanoi; suuttumus ja sivulle sys?tyn tunne ne vain panivat h?nen suuhunsa t?m?n ep?ilev?n moitteen.

Kirkonkello soitti jo ensimm?ist? kertaa; lapset riensiv?t kyl??n takaisin. Amrei kertoi lyhyesti Marannalle, miten h?n oli koristeen saanut, ja eukko virkkoi:

-- "Katsos sit? onnenlasta! Min? panen sen sulle hyv??n talteen. Nyt kirkkoon aika kyyti?".

Jumalanpalveluksen aikana katsoivat lapset lakkaamatta rusthollin em?nt??n ja ulosl?hdett?iss? odottivat he ovella, mutta tuon arvokkaan em?nn?n ymp?rill? oli niin paljon ihmisi?, jotka kaikki h?nt? puhuttelivat, ett? h?nen t?ytyi alinomaa py?r?hdell?, vastatakseen milloin tuolle milloin t?lle. Lasten odottavat silm?ykset ja alituiset nyykytykset eiv?t saaneet h?nen huomiotaan puoleensa.

Talon-em?nt? piti k?dest? kiinni uudistalokkaan nuorinta tyt?rt? Roselia; h?n oli vuotta vanhempi Amreita, ja t?m? oli kauempana seisoessaan aina lykkivin??n jotakin edest??n, ik??nkuin pit?isi h?nen sys?t? pois tuo k?rk?s, joka oli h?nen sijallaan. Vai tunsiko tuo arvokas em?nt? Amreita ainoastaan tuolla viimeisen talon kohdalla yksin?isyydess?, vaan t??ll? ihmisten joukossa ei tuntenutkaan? Huoliiko h?n ainoastaan rikkaiden lapsista, sukulaisten lapsista? Amrei s?ik?hti, kuultuaan t?m?n hiljaa syntyv?n ajatuksen ?kki? ??ness? lausuttavan, sill? Dami sen oli lausunut; mutta seuratessaan veljens? kanssa hyv?n matkan p??ss? tuota suurta ryhm??, joka oli rusthollin-em?nn?n ymp?rill?, koetti h?n puhumalla poistaa veljest??n ja samassa itsest??nkin tuon pahan ajatuksen. Talon-em?nt? katosi viimein uudistalokkaan taloon, ja lapset palasivat hiljaa takaisin, jolloin Dami ?kki? sanoi:

-- "Jos h?n tulee sinun luoksesi, niin sanohan, ett? h?n menisi Korppi-Sakarinkin luokse ja k?skisi h?nen olemaan hyv?n minua kohtaan".

Amrei nyyk?ytti p??t??n, ja lapset erosivat; kukin meni siihen taloon, jossa se oli suojan saanut.

Pilvist?, jotka aamulla olivat hajonneet, tuli puolenp?iv?n aikana rankkasade.

Rusthollin-em?nn?n suuri punainen sateenvarjo liikkueli sinne t?nne kyl?n kujalla, ja tuskinpa ihmist? sen alta n?kyik??n. Musta Maranna ei ollut tavannut talon-em?nt?? ja sanoi kotiin tultuaan: "Saattaahan h?n t?nnekin tulla, minulla ei ole h?nelle mit??n asiaa". Lapset l?ksiv?t j?lleen synnyintalolleen ja istuivat kyyristynein? kynnyksell? eiv?tk? puhuneet tuskin sanaakaan. Taaskin n?kyiv?t he aavistavan, etteiv?t vanhemmat en?? takaisin tulekaan, ja Dami oli ruveta lukemaan, kuinka monta pisaraa putoaa katon r?yst??lt?; mutta liian siev??n se ty? h?nelt? sujui, h?n ei huolinut pitkist? puheista, vaan huudahti: "tuhat miljonaa!"

-- "T?st? h?n menee ohi kotimatkallaan", sanoi Amrei, "ja sitten huudamme h?nt?; huuda vaan lujasti sin?kin, ja sitten kyll? puhelemme pitemm?lt? asiasta h?nen kanssaan". Niin sanoi Amrei, sill? lapset odottivat t??ll? viel? rusthollin-em?nt??.

Kuuluipa ruoska roiskahtavan kyl?ss?. Kuului my?s pirskuva hevosen juoksu vetiselt? tielt?, ja rattaat l?heniv?t.

-- "Saas n?hd?, niin tulee is? ja ?iti vaunuilla meit? noutamaan", huudahti Dami.

Amrei katsahti surullisesti veljeens? ja sanoi: "?l? l?rp?t? niin paljoa". K??nnytty?ns? huomasi h?n rattaiden olevan varsin l?hell?, joku sielt? viittasi punaisen sateenvarjon alta, ja kolisten ajoivat rattaat ohitse, ja ainoastaan Sysi-Matin Merkki haukkui hetkisen niiden per?ss?, ja tahtoi ik??nkuin hampaillaan pid?tt?? puolapuut; mutta lammin kohdalta se k??ntyi takaisin, haukahti viel? kerran oven suusta ja pujahti sitten taloon.

-- "Helei! siin? sit? mentiin!" sanoi Dami ik??nkuin riemuiten; rusthollin-em?nt?h?n siin? ajoikin. "Etk?s tuntenut uudistalokkaan hevosia? Ne h?net kiid?ttiv?t. ?l?h?n unohda minun nahkahousujani!" huusi h?n viel? kaikin voimin, vaikka rattaat olivat jo kadonneet laaksoon ja nyt jo nousta kiipesiv?t yl?s Holdervasenin pient? m?ke?.

Lapset palasivat hiljaa kyl??n.

Kuka sen tiet??, kuinka t?m? tapaus on hienona juurena sis?llisess? olossa ja mit? siit? saattaa vesota?

Aluksikin peitt?? toinen tunne ensimm?isen katkeran pettymisen tunteen.

Kolminaisuuden p?iv?n aattona sanoi musta Maranna lapsille:

-- "Tuokaas nyt kauniisti pihlajanmarjoja, niit? tarvitsemme huomenna hautausmaalla".

-- "Min?p? tied?n, mist? niit? saa", sanoi Dami oikein halukkaalla ilolla ja juosta vilisti ulos kyl?st?, niin ett? Amrei tuskin jaksoi per?ss? pysy?, ja h?nen tultuaan synnyintalolle, oli poika jo puussa ja ylv?stellen kutsui sisartaankin kiipe?m??n sinne, tiet?en, ettei t?m? sit? kumminkaan voisi tehd?. Poika poimi nyt punaisia marjoja ja viskeli niit? sisarensa esiliinaan. Sisar pyysi, ett? h?n poimisi marjat varsineen p?ivineen, niist? kun h?n sitten seppeleen sitoisi. Veli virkkoi: "enp?s poimi!" Ja kumminkaan ei sen per?st? tullut yht??n varretonta marjaa alas.

-- "Kuules, mit? toraa varpuset pit?v?t!" huusi Dami puusta; "ne ovat suutuksissaan siit?, ett? otan heilt? ruoan pois". Ja poimittuaan pois kaikki marjat, sanoi h?n: "T??lt? en en?? alas astukaan, t?nne j??n iki-p?iviksi, kunnes kuolleena putoan maahan, enk? ollenkaan tule luoksesi, jollet lupaa mulle jotakin?"

-- "Mit? niin?"

-- "Ettet kanna rusthollin-em?nn?lt? saamaasi koristetta milloinkaan, niin kauan kuin min? sen n?en; lupaatko sen?"

-- "En!"

-- "Sitten en tule t??lt? pois!"

-- "Ole tulematta!" sanoi Amrei ja meni marjoineen pois. Mutta h?n istahti l?heisen puupinon taakse, sitoi seppelt? ja tuon tuostakin vilahti, eik? muka Dami jo tule. H?n pani seppeleen p??h?ns? ja ?kki? tuli h?n sanomattoman rauhattomaksi Damin t?hden. H?n juoksi takaisin, Dami istui kahden reisin oksalla, nojaten puunrunkoa vastaan ja k?sivarret ristiss?.

-- "Tule alas, min? lupaan mit? tahdot!" huusi Amrei, ja samassa oli Dami h?nen luonaan maassa.

Kotona torui musta Maranna tuota tuhmaa lasta siit?, ett? h?n oli sitonut seppeleen niist? marjoissa, joita tarvittiin vanhempain haudoilla. H?n rep?si sen paikalla rikki, lausuen muutamia ep?selvi? sanoja; sitten otti h?n kumpaakin lasta k?dest? kiinni ja vei heid?t hautausmaalle. Siin?, miss? kaksi multakumpua oli vierekk?in, sanoi h?n:

-- "Tuossa ovat vanhempanne". Lapset katsahtivat kummastuneina toisinsa. Maranna teki sitten sauvalla vakoja ristin muotoon haudoille ja k?ski lasten panna marjoja niihin. Dami se ryhtyi rutosti ty?h?n ja oli riemuissansa, saatuaan punaisen ristins? valmiiksi pikemmin kuin sisar. Amrei katsahti vain vakaisesti h?neen eik? vastannut mit??n, ja vasta sitten kuin Dami oli sanonut: "Tuosta is? iloiseksi tulee", l?i h?n velje??n selk??n ja sanoi: "Ole hiljaa!" Dami itkem??n, kenties katkerammin, kuin asia ansaitsikaan; silloin huudahti Amrei ??neens?: "Jumalan t?hden, anna anteeksi, anna anteeksi, ett? noin tein. Kas t?ss?, m? lupaan tehd? sulle koko el?m?n ik?ni kaikki mink? voin ja antaa kaikki mit? minulla on; niinh?n, Dami, enh?n ole sulle pahaa tehnyt? Sitten saat luottaa, ettei sit? en?? koskaan tapahdu niinkauan kuin el?n, ei milloinkaan, ei koskaan. Oi ?iti, oi is?, min? tahdon olla hyv?, sen lupaan teille; oi ?itini, oi is?ni!" -- H?n ei voinut pitemm?lt? puhua, mutta ??neens? h?n ei itkenyt, syd?n vain n?kyi h?ness? syk?htelemist??n syk?htelev?n, ja vasta sitten kuin musta Maranna rupesi ??neens? itkem??n, itki Amreikin.

He meniv?t kotiin, ja kun Dami sanoi "hyv??, y?t?", niin kuiskasi Amrei h?nelle hiljaa korvaan: "Nyt tied?n, me emme n?e vanhempiamme en?? milloinkaan t?ss? maailmassa"; mutta viel? t?ss?kin ilmoituksessa oli jotakin lapsellista iloa, lapsen-ylpeytt?, joka kerskailekse tiet?v?ns? jotakin, ja kumminkin oli t?m?n lapsen sieluun noussut v?h?sen sit? tietoa ikip?iviksi katkaistusta yhdistyksest? el?m?n kanssa, joka her?? orpoisuuden ajatuksissa.

Kun kuolema on sulkenut ne huulet kiinni, joiden piti sanoman sinua lapseksi, niin silloin on sinulta kadonnut elonheng?hdys, joka ei milloinkaan palaja.

Viel? silloinkin kuin musta Maranna istui Amrein vuoteen laidalla, sanoi Amrei: "Minusta tuntuu kuin putoaisin min? putoamistani, antakaas minulle k?tenne"; ja h?n piti k?dest? lujasti kiinni ja rupesi nukkumaan, mutta heti kuin musta Maranna tahtoi vet?yty? pois, tarttui h?n siihen uudestaan. Maranna ymm?rsi, mit? tuo lakkaamattoman putoamisen tunne lapsessa merkitsi: ymm?rretty?mme vanhempaimme kuolleen, tuntuu kuin heiluisimme ilmassa, vaan emme tied?, mist? syyst? emmek? tied? minne. Vasta my?h??n j?lkeen puolen-y?n p??si musta Maranna pois lapsen vuoteen ??rest?, luettuaan totuttuun tapaansa kaksitoista is?meit??ns? kuka tiesi kuinka monennen kerran.

Ankara uhka lep?si makaavan lapsen kasvoilla. Se oli pannut k?tens? rinnalleen; musta Maranna nosti sen hiljalleen pois ja sanoi puoli-??neen itseksens?:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet