Read Ebook: Avojalka by Auerbach Berthold Suomalainen Samuli Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1185 lines and 51561 words, and 24 pages

Ankara uhka lep?si makaavan lapsen kasvoilla. Se oli pannut k?tens? rinnalleen; musta Maranna nosti sen hiljalleen pois ja sanoi puoli-??neen itseksens?:

-- "Voi jospa ylitsesi valvova silm? ja sinua auttaa tahtova k?si aina, niinkuin nyt maatessasi, sinun tiet?m?tt?si, voisi nostaa painon syd?mmelt?si pois! Mutta sit? ei ihminen voi, sen voipi vain H?n... Tee mun lapselleni vieraalla maalla samoin kuin min? t?lle teen"!

Musta Maranna oli "merkillinen" eukko; ihmiset nimitt?in melkein pelk?siv?t h?nt?, niin kalsealta tuntui heist? h?nen olentonsa. H?nen miehens? oli kuollut pian kahdeksantoista vuotta sitten; h?n oli ammuttu er??ss? ry?st?n-yrityksess?, jonka h?n oli tovereineen tehnyt postivaunuja vastaan. Maranna kantoi silloin lasta syd?mmens? alla, kuin h?nen miehens? ruumis tuottiin kyl??n, kasvot noessa: mutta h?n rohkaisi itsens? ja pesi kuolleen kasvot puhtaiksi, ik??nkuin olisi h?n voinut pest? h?nen mustan rikoksensakin pois. Kolme tyt?rt? h?nelt? kuoli, ja ainoastaan se lapsi, jota h?n silloin oli kantanut syd?mmens? alla, oli viel? elossa. Siit? oli tullut sorja poika, kasvot vain olivat h?nell? tavattomasti mustanpuhuvat, ja nyt h?n oli muuraajans?llin? muualla. Sill? Brosin ajoista saakka, ja varsinkin siit? pit?in kuin t?m?n poika Severin kivimoukarinsa avulla oli kiivennyt niin korkeille kunnian kukkuloille, oli kyl?ss? suuri osa j?lkeisi? ruvennut muuraajan ammattiin. Lapsilla oli aina puhetta Severenist?, kuten kuninkaan pojasta sadussa. Niinp? oli mustan Marannankin viimeisest? lapsesta, huolimatta ?idin vastuksista, tullut muuraaja, ja nyt h?n oli kululla, ja ?iti, joka ei elinp?iv?n??n ollut k?ynyt kyl?st? ulommas eik? tuota halunnutkaan, sanoi joskus olevansa mielest??n kanan kaltainen, joka on hautonut sorsan munan; mutta h?n puhua jupisi melkein aina itsekseen.

Tuskinpa uskotaan sit?, ett? musta Maranna oli iloisimpia ihmisi? koko kyl?ss?; ei h?nt? milloinkaan n?hty murheellisena, h?n ei suonut ihmisille sit?, ett? he olisivat saaneet s??li? h?nt?. Ja senvuoksi ihmiset h?nt? kammosivatkin. Talvis-aikaan oli h?n uutterin kehr??j? kyl?ss? ja kes?ll? ahkerin puunker??j?, niin ett? sai hyv?n joukon my?d?kin niit?, ja "Johannes poikani" -- se oli h?nen viel? hengiss? olevan poikansa nimi -- "Johannes poikani" kuului h?nen kaikissa puheissaan. Pikku Amrein sanoi h?n ottaneen luoksensa ei hyv?ntahtoisuudesta, mutta senvuoksi vain, ett? h?nell? olisi joku el?v? olento luonaan. H?n tekihe varsin mielell??n tylyksi ihmisten edess? ja nautti sit? enemm?n salaisen oikeaoloisuuden tuottamaa ylpeytt?.

H?nen t?ysi vastakohtansa oli Korppi-Sakari, jonka taloon Dami oli joutunut kasvatettavaksi; t?m? n?yttihe ihmisten silmiss? mielell??n anteliaimmaksi hyv?ntekij?ksi, mutta salassa h?n tyrkki ja pahoin kohteli omaisiaan ja eritt?inkin Damia, josta h?n sai vaan v?h?iset ruokarahat. H?nen nimens? oli oikeastaan Sakarias, mutta pilkkanimen oli h?n saanut siit?, ett? oli vaimolleen kerran tuonut parin paistettuja kyyhkysi?, jotka olivatkin pelkki? h?yhennettyj? kaarneita eli korppeja. Korppi-Sakari, joka k?vi puujalalla, vietti aikansa enimm?kseen villasukkia ja jakkuja neulomalla, ja niin h?n istuskeli sukkapuikkoineen kyl?ss? joka paikassa, miss? vaan puhua rupatettiin, ja t?m? rupattaminen, jossa h?n kuuli yht? ja toista, tuotti h?nelle aivan edulliset sivutulot. H?n oli seudun niin sanottu h?iden sepp?, sill? siell?, miss? viel? suuria maatiloja l?ytyy, tapahtuu naiminen tavallisesti puhemiesten kautta, jotka tyyten tutkistelevat kummankin puolen varallisuuden ja m??r??v?t kaikki ennakolta. Kun sitten tuommoinen naimiskauppa saatiin solmituksi, niin vet?? vingutti Korppi-Sakari h?iss? viuluakin, siin? kun h?n oli maan kuuluisa mestari. Osasipa h?n pilli?kin puhaltaa, torveakin toitottaa, kun k?det viulun vinguttamisesta olivat v?syneet. H?n se vain oli mestari mihin hyv?ns?.

Damin itkullinen ja hento luonto oli Korppi-Sakarista varsin vastenmielist?, ja sen h?n tahtoi pojasta poistaa sill? tavoin, ett? itketti h?nt? hyvin paljon ja h?rn?si, miss? vaan taisi.

Niin oli nuo kaksi samasta pohjasta noussutta vesaa istutettu eri maanlaatuihin. Olopaikka ja maanmehu ja oma luonto heiss? itsess??n kasvattivat heit? eri lailla.

Pyh?in miesten p?iv?n?, kolkkona ja sumuisena, olivat lapset v?en joukossa hautausmaalla. Korppi-Sakari oli Damin taluttanut k?dess? sinne. Mutta Amrei oli tullut yksin??n ilman mustaa Marannaa, ja useat moittivat tuota kovasyd?mmist? eukkoa, ja jotkut puhuivat osaksi tottakin, sanoessaan, ettei Maranna pid? v?li? v?h??k??n haudoilla k?ymisest?, h?n kun ei tied? miss? h?nen miehens? hauta on. Amrei oli ??neti eik? vuodattanut kyynelt?k??n, sill? v?lin kuin Dami, ihmisten s??liv?ist? puhetta kuullessaan, itki kallotellen; tosin oli siihen syyn? sekin, ett? Korppi-Sakari oli h?nt? usean kerran salaisesti tyrk?issyt ja nipist?nyt. Amrei katsoi kotvan aikaa haaveilevana haudoille asetettuja kynttil?it? ja n?ki kummakseen, kuinka liekki kuluttaa vahaa, syd?n k?rvettyy k?rvettymist??n, kunnes koko kynttil? on loppuun palanut.

V?en joukossa liikkui my?s muudan mies, kaupunkilainen herraspuku p??ll? ja nauha napinl?vess?: se oli ylirakennusneuvos Severin, joka, tarkastusmatkallaan n?ill? seuduin, oli tullut vanhempaansa, Brosin ja Monin, haudalla k?ym??n. H?nen sisaruksensa sukulaisineen h??riv?t h?nen ymp?rill??n jollakin kunnioituksella, ja hartaus oli melkein kokonaan haihtunut ja kaikkien huomio kiinnitetty t?h?n herraan.

Amrei katseli h?nt? my?skin ja kys?si Korppi-Sakarilta: "Onkos tuo h??vieraita?"

-- "Kuka niin?"

-- "H?nell? kun on nauha napinl?vess?".

Korppi-Sakarilla ei ollut aikaa vastata, h?n riensi kiiruimman kaupassa er??sen v?kijoukkoon kertomaan, kuinka tuhmasti tuo lapsi tuolla oli lausunut. Ja keskell? hautoja kajahti kova nauru tuommoiselle tuhmuudelle. Uudistalokkaan vaimo vaan sanoi: "Minustapa tuo ei ole niink??n typer?sti sanottu. Tuo nauha on tosin kunnianmerkki Severinill?, olkoon vaan; kummaa tuo kumminkin on, ett? h?n hautausmaalla koreilee sill?, hautausmaalla, jossa kyll? n?kee, mit? meist? jokaisesta tulee, kannettakoon el?m?ss? pukua joko silkist? taikkapa piikkokankaasta. Se minua jo pisti vihakseni, ett? h?n oli nauhoineen kirkossa; tuommoiset kapineet ovat pantavat pois, ennenkuin menee kirkkoon, ja sit? enemm?n kuin hautausmaalle l?htee".

Tieto pikku Amrein kysymyksest? lienee tullut vihdoin Severininkin korviin, sill? h?n n?kyi ?kki? panevan nuttunsa kiinni ja samassa h?n nyyk?ytti p??t??n lapselle. Nyt kuului h?n kysyv?n, kuka tuo lapsi oli, ja tuskin oli h?n vastauksen kuullut, niin riensi h?n lasten luokse vereksille haudoille ja sanoi Amreille: "Tules t?nne, lapseni, avaapas k?tesi, min? annan sulle t?m?n kultarahan lahjaksi; osta sill?, mit? tarvitset".

Lapsi tuijotti siihen eik? vastannut mit??n. Ja tuskin oli Severin k??nt?nyt selk?ns?, niin huusi h?n puoli-??neens? h?nen j?lkeens?: "Min'en ota mit??n lahjaksi", ja viskasi samassa kultarahan h?nen per??ns?. Useat, t?m?n n?hty??n, tulivat Amrein luokse ja toruivat h?nt? kovasti ja kun olivat jo v?h?ll? kohdella h?nt? pahoin, niin pelasti h?net raakain ihmisten k?sist? taaskin uudistalokkaan em?nt?, joka jo kerran oli sanoillaan h?nt? puolustanut. Vaan vaatipa h?nkin, ett? Amrei kiiruhtaisi Severini? kiitt?m??n; mutta Amrei ei vastannut mihink??n: h?n ei liikahtanut paikaltaan, ja niinp? h?nen suojelijattarensakin j?tti h?net. T?in tuskin l?ydettiin kultaraha maasta, ja l?sn?oleva kunnanneuvos otti sen oitis talteen, antaaksensa sen lasten holhojalle.

T?m? tapaus saattoi pikku Amrein outoon huutoon kyl?ss?. Ihmiset puhuivat, ett? vaikk'ei h?n ole ollut vasta kuin moniaan p?iv?n mustan Marannan luona, niin on h?nell? jo kaikki eukon tavat ja temput. Ihmett? ihmeemp?n? pidettiin, ett? niin k?yh?in vanhempain lapsi saattaa olla niin ylpe?, ja kun h?nelle muistutettiin t?st? joka paikassa, niin silloin h?n vasta siihen oikein perehtyikin, ja nuoressa lapsen sielussa nousi uhka, s?ilytt??kseen ylpeytt??n yh? enemm?n. Musta Maranna koetti puolestaan parastansa h?nkin, t?t? mielialaa pysytt??kseen, sill? h?n sanoi: "K?yh?ll? ei voi sen suurempaa onnea olla, kuin ett? h?nt? pidet??n ylpe?n?; se se est?? jokaisen polkemasta h?nt? ja vaatimasta viel? kiitoksia siit?".

Talvis-aikaan k?vi Amrei usein Korppi-Sakarin luona ja eritt?inkin kuuli mielell??n h?nen viulun soittoansa. Kerranpa Korppi-Sakari oikein suuresti kiittikin h?nt?: "Sin'et ole tuhma", sill? Amrei oli pitk?n soittamisen j?lkeen sanonut: "Merkillist?, mitenk? tuo viulu saattaa niin kauan pid?tt?? hengityst??n, sit? en min? voi tehd?". Ja kun kotona hiljaisina talvi?in? musta Maranna kertoeli s?ihkyvi? ja peloittavia noitasatuja, silloin sanoi Amrei usein, syv??n huo'aten, kun satu oli loppunut: "Voi Maranna, nyt mun t?ytyy heng?ist?; sen aikaa kuin te juttelitte, t?ytyi minun pid?tt?? hengityst?ni".

Eik? tuo ollut merkki syv?st? imeytymisest? kaikkiin seikkoihin ja kumminkin taaskin osoite niiden vapaasta huomaamisesta ja eritt?inkin omasta suhteesta siin??

Mutta parasta on, ett? lapsiin vaikuttavat alkeisvoimat, jotka eiv?t kysy: mit? siit? tulee?

Kukaan ei pit?nyt suurta lukua Amreista, ja t?m?n k?vi haaveksiminen mielens? mukaan, ja ainoastaan opettaja virkkoi kerran kunnallisneuvoskunnan kokouksessa, ettei h?n ole viel? semmoista lasta n?hnyt: se on ynse? ja n?yr?, haaveileva ja valpas. Pikku Amreissa her?si tosiaankin jo aikaiseen kaiken lapsellisen unohduksen ohessa itseper?isyyden tunne, tunne puolustustilasta maailman suhteen, sen hyvyytt? ja pahuutta vastaan; Dami sit? vastoin tuli pienimmist?kin syist? itkien sisarellensa valittamaan. H?n s??li aina itse?ns?, ja kun voittosilla oltaessa toverit kaasivat h?net maahan, niin vaikeroi h?n: "Niin, sent?hden minua ly?d??n, kun olen orpo. Voi jospa sen tiet?isi is?ni, ?itini!" ja sitten h?n itki kahta katkerammin k?rsim??ns? v??ryytt?. Dami vastaanotti kaikilta ihmisilt? sy?mist? ja tuli siten ahnaaksi, sill? v?lin kuin Amrei tyytyi v?h??n ja tottui sill? tavoin erinomaisen kohtuulliseksi. Rajuimmatkin pojat pelk?siv?t Amreita, vaikk'ei tiedetty, mill? muotoa h?n olisi voimaansa n?ytt?nyt; Damin ajoi sit? vastaan pakoon pieninkin poika. Koulussa oli Dami aina leikkis?, h?n heilutteli jalkojaan ja k??nteli lukiessaan lehtien kolkkia. Amrei sit? vastoin oli aina siivolla ja hiljaa, mutta usein h?n itki koulussa, ei itse saamainsa rangaistusten t?hden, vaan aina kuin Damia rangaistiin.

Paraiten taisi Amrei huvittaa Damia, antamalla h?nelle arvoituksia. Aina viel?kin istuivat lapset usein rikkaan holhojansa talon l?hell?, milloin vaunujen kohdalla, milloin leivin-uunin luona, l?mmitteleiden sen ulkopuolella, varsinkin syksyll?. Ja Amrei kysyi: "Mik?s parasta leivin-uunissa?"

-- "Tied?th?n, etten min? mit??n osaa arvata", vastasi Dami valittaen.

-- "Sitten sanon sen: parasta leivin-uunissa on se, ettei se itse sy? leip??". Ja viitaten vaunuihin talon edustalla, Amrei kysyi: "Mik?s on t?ynn? l?pi?, eik? komminkaan repi??"

Kauan vastausta odottamatta, h?n kohta lis?si: "Se on rautavitja se".

-- "Nuo arvoitukset s? annat mulle", sanoi Dami, ja Amrei vastasi: "Ota vaan ja anna niit? muiden arvata. Mutta katsos tuolla tulevat lampaat. Tied?np? viel? arvoituksen".

-- "?l? sano", huudahti Dami, "?l? sano, en min? voi muistaa kolmea yht? haavaa, piisaa niit? kahdessakin".

-- "Ei maar, kuulla sinun pit?? se, muutoin otan entisetkin pois". Ja Dami virkkoi h?t?isen? itsekseen, jottei unohtaisi: "Rautavitjat, Leiv?nsy?nti" sill? v?lin kuin Amrei kysyi: "Mill?s puolella lampailla on enimm?n villaa? M??! m??! ulkopuolella!" lis?si h?n paikalla, leikkis?sti laulaen, ja Dami juoksi tiehens?, antaakseen arvoituksia tovereilleen. H?n oli pannut kumpaisenkin k?tens? nyrkkiin, ik??nkuin s?ilytt?isi h?n arvoituksia niiss? ja pelk?isi ne kadottavansa. Mutta tultuaan toveriensa luokse, h?n ei muistanutkaan muuta kuin vitja-arvoituksen, ja uudistalokkaan vanhin poika, jolta h?n ei kysynytk??n ja joka oli liian suuri siihen, sanoa sujautti selityksen, ja Dami palasi j?lleen itke? tissuttaen sisarensa luokse.

Mutta pianpa tuli pikku Amrein arvoituskyky tutuksi kyl?ss? ja rikkaatkin, yksitotiset talonpojat, jotka muutoin eiv?t puuttuneet kenenk??n kanssa pitkille pakinoille, ja kaikista v?himmin k?yh?n lapsen kanssa, laskeusivat antamaan tuon tuostakin pikku Amreille arvoituksen ja toisen. Paljon h?n niit? itse tunsi, vaikka ne saattoivat olla mustalta Marannalta saatuja, vaan se se yleist? ihmettely? nosti, ett? h?n niin usein osasi arvata vasta sepitettyj?kin. Amrei ei olisi en?? saattanut rauhassa kulkea kadun eik? pellon poikki, jollei h?n olisi pian keksinyt hyv?? keinoa. H?n otti s??nn?ksi, ettei h?n ryhdy selitt?m??n yhdenk??n arvoitusta, jos ei h?nkin puolestaan saa antaa arvoitusta. Mutta h?np? se osasikin py?r?ytt?? semmoisia, ett? ne panivat ymm?lle kenen hyv?ns?. Kyl?ss? ei ollut viel? yksik??n k?yh? lapsi vet?nyt puoleensa niin paljon huomiota kuin pikku Amrei. Mutta mit? suuremmaksi h?n kasvoi, sit? laimemmaksi k?vi t?m? huomio; sill? ihmiset katsovat my?t?tuntoisin silmin ainoastaan kukkia ja hedelmi?, vaan eiv?t tuota pitk?llist? kukan muuttumista hedelm?ksi.

Ennenkuin Amrei viel? oli lopettanut koulunk?yntins?, antoi kohtalo h?nelle er??n tuiki vaikean arvoituksen.

Lapsilla oli set?, er?s puunhakkaaja, joka asui Fluornissa, seitsem?n peninkulmaa Haldenbrunnista; he olivat n?hneet h?nt? ainoastaan yhden kerran, nimitt?in vanhempainsa hautajaisissa, jolloin h?n oli kulkenut kyl?nvanhimman per?ss?, joka talutti lapsia. Siit? pit?in uneksivat lapset usein Fluornin sed?st?. Heille sanottiin usein sed?n olevan is? vainajan n?k?isen, ja nyt he olivat entist? halukkaammat n?kem??n h?nt?; sill? vaikkapa he toisinaan uskoivatkin is?n ja ?idin ?kki? tulevan ... seh?n toki oli mahdotonta, ettei heit? en?? olisi olemassa ... niin tottuivat he kumminkin v?hitellen luopumaan tuosta toivostansa ja sit? enemm?n, kuta useampi vuosi kului, joina he tekiv?t pihlajanmarjoista ristej? vanhempainsa haudoille ja sittenkuin he jo kauan saivat lukea vanhempainsa nimet samalla mustalla ristill?. Fluornin sed?nkin unohtivat he melkein kokonaan, sill? moneen vuoteen eiv?t he kuulleet h?nest? sanaakaan.

Kutsuttiinpa tuosta er??n? p?iv?n? Amrei veljineen heid?n holhojansa luokse. Siell? istui mies, iso ja pitk? sek? ruskea-kasvoinen.

-- "Tulkaa t?nne lapset", sanoi h?n sis??ntuleville. H?nen ??nens? oli karkea ja kuiva. "Ettek?s tunne minua en???"

Lapset katsoivat h?neen suurin silmin. Her?sik? heiss? muisto is?n ??nen soinnusta? Vieras jatkoi: "Is?nne velih?n min? olen. Tule t?nne, Liisa! ja sin?, Dami my?skin!"

-- "Ei minun nimeni ole Liisa; se on Amrei!" sanoi tytt? ja rupesi itkem??n. H?n ei antanut sed?lle k?tt?. Vierastamisen tunne saattoi h?net vapisemaan, kun set? oli kutsunut h?nt? v??r?ll? nimell?. Lapsi lienee tuntenut, ettei rakkaus ole silloin oikea, kun ei nime?k??n en?? tiedet?.

-- "Jos olette set?ni, niin miks'ette en?? tied? minun nime?ni?" kysyi Amrei.

-- "Sin'olet tuhma lapsi, mene paikalla antamaan k?tt? h?nelle", k?ski uudistalokas ja lis?si vieraalle puoli-??neen: "Se on typer? lapsi. Musta Maranna on pannut h?nen p??h?ns? kaikenlaista kummaa ja senh?n eukon laita, kuten tied?t, ei ole oikein".

Amrei katsahti kummastuneena ymp?rins? ja antoi vavisten k?tens? sed?lle. Dami oli sen tehnyt jo ennen ja kysyi nyt: "Onko sulla, set?, tuomisia meille?"

Piika tuli tupaan, tuoden koko joukon miehen vaatteita ja pani ne p?yd?lle.

-- "Siin? ovat veljesi vaatteet", sanoi uudistalokas vieraalle, ja t?m? jatkoi, k??ntyen Amreihin: "Siin?, n?et, ovat is?si vaatteet, ne otamme nyt mukaamme ja te l?hdette mukaan tekin, ensin Fluorniin ja sitten puron poikki".

Amrei kajosi vavisten is?ns? nuttuun ja siniviiruisiin liiveihin. Mutta set? nosti vaatteet yl?s, osoitti kuluneihin kyyn?sp?ihin ja sanoi uudistalokkaalle: "Nuo ne eiv?t paljoa maksa, niit? ei saa korkealle harkita, enk? edes tied?, saattanenko muiden pilkaksi joutumatta niit? pit??k??n tuolla Amerikassa".

Amrei sieppasi suonenvetoisesti nutun liepeesen. Ett? h?nen is?ns? vaatteita, joita h?n oli muistellut kalliina, rahalla maksamatonna aarteena, sanottiin v?h?n maksaviksi, se n?kyi h?nt? loukanneen, ja ett? n?it? vaatteita nyt ruvetaan kantamaan Amerikassa ja joutuvat naurun alaisiksi, t?m? se melkein saattoi h?net ymm?lle, ja yleens?, -- mit? Amerikan oli t?ss? tekemist??

Se h?nelle pian selkeni, sill? tupaan tuli uudistalokkaan em?nt? ja musta Maranna, ja uudistalokkaan em?nt? sanoi: "Kuules, ukko, minusta n?hden ei lapsia suinkaan sovi noin umpim?hk??n l?hett?? tuon miehen kanssa Amerikaan".

-- "Mutta h?n on heid?n ainoa lihallinen sukulaisensa, Josenhansin veli".

-- "Olkoon vaan, mutta t?h?n asti h?n ei ole sanottavaksi n?ytt?nyt sukulaisuuttaan, eik? minun mielest?ni t?ss? k?y menetteleminen ilman kunnanneuvostoa, eik? edes sek??n yksin??n sit? saata. Lapsilla on t??ll? kotioikeus, ja sit? ei heilt? voi poisottaa heid?n maatessaan, sill? eiv?th?n lapset viel? osaa sanoa, mit? he tahtovat. Seh?n olisi vied? heid?t nukkuvina pois".

-- "Amrei tytt?ni on tarpeeksi paljon valveilla, h?n on nyt kolmeatoista vuotta vanha, mutta on ymm?rt?v?mpi kuin moni kolmenkymmenen i?ss?, kyll? h?n tiet??, mit? tahtoo", sanoi musta Maranna.

-- "Teist? olisi pit?nyt kummastakin tehd? kunnanneuvoksia", sanoi uudistalokas; "mutta sit? min?kin, ettei lapsia k?y vieminen kuin vasikoita: pist? nuora kaulaan ja kuljeta pois. Niin. Antaa sed?n itsens? puhua heid?n kanssaan, per?st? sitten n?hd??n, mit? on teht?v?; h?n on kerran heid?n luonnollinen suojelijansa ja saapi ruveta heille is?n sijaiseksi, jos tahtoo. Kuules nyt, mene sin? nyt veljesi lasten kanssa kappale matkaa ulos kyl?st?, ja te akat j??k?? t?nne, heit? ei saa kukaan kiihoittaa eik? estell?".

Set? otti lapsia k?dest? kiinni ja l?ksi ulos tuvasta ja talosta.

-- "Minnes menn??n?" kysyi h?n lapsilta kujalla.

-- "Jos tahdot olla is?n?mme, niin l?hde kotiin; tuolla on meid?n talo", sanoi Dami.

-- "Onko se auki?" kysyi set?.

-- "Ei, mutta Sysi-Matilla on avain; vaan meit? h?n ei ole viel? milloinkaan p??st?nyt sis??n. Min? juoksen edelt? ja noudan avaimen". Ja sukkelasti tempasi Dami k?tens? irti ja juoksi tiehens?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet