Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Väinölä Helmivyö suomalaista runoutta by Various
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 663 lines and 15155 words, and 14 pages
, kunnia; Halvat kuitenkin ne kaikki is?nmaan on verralla.
VIRSI KOTIMAAN PUOLESTA.
Oi kuningasten kuningas, S? maan ja taivaan valtias, My?s t?lle maalle silm?s luo Ja armos runsaat lahjat suo!
V?h?inen meid?n kansa on, Maailman silmiss' arvoton; Vaan mit? mahtavinkin vois, Jos voimaa sult' ei saanut ois!
Kuin tomu edess?s on maan Suuruudet, voimat, vallat vaan, Kun viittaat, korkein alenee Ja matalaiset ylenee.
Kuin usein juuri valitset Aseikses pienet, alhaiset, Siks' ett? Sinun voimasi Selvemmin heiss? n?kyisi.
Kun tahdoit kansan valitun, Otitpa ylenkatsotun Ja halvan Juudan kansan, sen Teit vartiaksi totuuden.
Ja Betlehemp?, pienoisin Tuo kaupungeista Juudankin, Sai armon armoist' ylimm?n Messiaan n?hd? syntyv?n.
Oi Herra, kuule meit? my?s, Tee meiss?kin Sun armoty?s! Suuruutta emme rukoile, Me pienuuteemme tyydymme.
Vaan anna, meid?n kansa sais Ain' olla palvelianais, Sun t?it?s aina toimittaa, Valistua ja valistaa!
BERNHARD FREEDRIKKI GODENHJELM.
Syntyi Pietarissa 7/3 1840, tuli 1858 ylioppilaaksi ja 1864 maisteriksi; v. 1866 h?n nimitettiin Saksan kielen lehtoriksi yliopistoon. On ollut Helsingin suomalaisen jatko-opiston johtajana sen perustamisesta asti. Godenhjelm on sepitt?nyt useita kalentereissa y.m. ilmestyneit? runoelmia.
GEZELIUS.
>>Maan mainiona eik? Ruotsin valta Nyt kansain kesken loista avaralta, Ja eik? It?merta aaltoisaa Se ?idin lailla sylihins? sulje Ja ylpe?n? voiton teit? kulje, Rohkeesti vastustaen maailmaa?
Kuningas yksi sit? hallitseepi Ja yksi kansa siin? vallitseepi, Se kansa uljas Ruotsin kansa on; Siis kaikkialla miss? voittoisana Sen lippu liehuu, siell? mahtavana Sen kieli yksin arvon saakohon.
Mut mit? t??ll? teid?n seuduillanne Ma kuulen, herra piispa? Kirkoissanne Soi kieli outo, halpa Suomenmaan. Miks suvaitsette tuota kurjaa kielt?? Se ylev?mm?n siirtyk?h?n tielt?, Tuon Ruotsin kielen jalon, arvokkaan.>>
Niin Ruotsin mies se puhui korskeasti; Sen kuuli vakavana loppuun asti Gezelius piispa. Sanan pontevan H?n sitten lausui, vaikka tyynin mielin: >>N?in sanoo Pyh? Kirja: kaikin kielin Jumala pit?? tunnustettaman.
Te tahdotteko H?nen kunniaansa V?hent??, joka suureen maailmaansa Loi kansat, m??r?s kielet kansoillen Ja heille kullekin soi teht?v?ns?, Ett' yh? t?ill?ns? ja kielell?ns? H?nt' ylist?isi kansa jokainen?>>
Vait oli Ruotsin mies. Mut nuorukainen Sen kuuli. Siit? s?en pienokainen Lenn?hti nuorukaisen syd?mmeen. Se liekiks yltyi, joka leimahdellen, Jusleniuksen mielt? l?mmitellen, Toi valon kirkkaan h?nen sielulleen.
V?lk?hti aatos h?nen hengess?ns?: On Suomen kansallakin teht?v?ns?, Johonka sit? kutsuu sallimus; Ei mua houkuttele loisto, maine, Mun kyllin on, ett' olen Suomalainen: Meillekin koittaa p?iv?n valkeus!
SUOMEN HER??MINEN.
Leimuaako ainoasti t?ss? minun rinnassani Sua kohtaan rakkauden liekki, Suomi armahain? Eik? muuallakin voita voimas vastustamaton, Saata kunniasi t?hden voittoisahan voitteloon?
Jospa rakkauden tuli syd?mmiss? hehkuis vaan, Syd?mmehen suljettuna ei se siet?is kahleitaan, Ulos pyrkis k?tk?st?ns?, valaisisi, l?mmitt?is, Palo sammumaton kohta ymp?rill? v?lk?ht?is.
Miss? vastuksia kohtais, vastukset se voittaisi Ep?jumalien kuvat poroksi se polttaisi, Kuvat polttais muukalaiset, joita kansa kumartaa -- Tuolle puolen merta saisi tuhan tuuli hajoittaa.
Mutta talven kylmyys viel? t?t? kansaa vaivuttaa, Pyh?? tulta pyyt?? pohjan rajutuulet sammuttaa; Vieras kieli, vieras mieli kansan ohjaajana on, P?iv?n koite peitettyn? viel' on y?h?n kolkkohon.
Eik? sula talven hanki, valkene jo musta y?, Valtaa vierasta jo murra kansalaisten into, ty?? Eik? toivon kirkas aamu koita sulle, armas maa, Jolloin rakkauden liekki syd?mmihin leimahtaa?
Vaan jo pimeyden valta sortuu, kev?t tullut on; -- Talven kahleet katkeavat heltehest? auringon, Tulee l?mmin, pian loistaa korvet kauneudessaan, Vapaasti jo pian kaikuu kieli kaunis kotomaan!
ALEKSANTERI RAHKONEN.
IMATRALLA.
Hongat nuokkuu Imatralla, Luonto n?ytt?? huokaavan, Pohjant?hti taivahalla On kuin silm? Jumalan; Kun se loistaa, Surut poistaa, Viittaa: tuoss' on kallis maa, Sykkim??n mi sy?mmet saa.
Vesi kiehuu, koski pauhaa, P?ilyilev?t pisarat, Aalto aalloss' etsii rauhaa, Jylh?t vuoret notkuvat. Vuoksi jysk??, Riehuu, rysk??: On kuin jumalattaren Kutsu taistoon vapauden.
Miksi makaat Suomalainen? Her??, nouse unestais! Taivas aukee loistavainen, Sua kutsuu Jumalais. H?n jo sulle Valitulle Valmistanut kruunun on. Nouse valon voittohon!
LEIVO.
Miks leivo lenn?t Suomehen S? varhain kev?h?ll?, Et viihdy, lintu riemuinen, S? maalla l?mpim?ll??
Miks ??nes soreasti soi Vaan Suomen taivaan alla, Ja vaikka puut ne vihannoi, S? lenn?t korkealla?
>>Sen t?hden Suomeen kiiruhdan Ja lenn?n korkealla, Kun tahdon n?hd? kauneimman M? rannan taivaan alla.
Ja senp? vuoksi laulan ma, Kun kannel t??ll? soipi; Ei miss??n voi niin riemuita, Kuin Suomessa vaan voipi.>>
K?EN KUKUNTA.
K?ki kukkuilee, Riemahuttelee Oman kultans' mielt?; Vanhus, neitonen Istuu, kuunnellen K?en riemukielt?.
>>Kuku kauvemmin Lintu ihanin, Ik?in aikaa soita>>, N?inp? vanhus vaan Lausuu lukeissaan K?en kukunnoita.
Neito lempens' kanss', Ollen toivoissans', Kuiskaa vanhan luona: >>Kuku kerta vaan, Niin m? kultain saan Omaks t?n? vuonna>>.
Kun se monesti Kukkuu sulosti, Vanhus riemuu sille; Mutta neitonen Lausuu huoaten: >>Terve ky?pelille!>>
Kerran kukahtaa, Silloin neito saa Riemun rintahansa; Mutta harmaap?? Polvens' n?yrist??, Oottaa hautoansa.
KEV?TLAULU.
Niitty j?lleen vihannoipi, Nurmi kukkii tuoksuen, Peipon riemus?vel soipi, Leivo lent?? laulellen, Mets? muuttuu ihanaksi, Lemmen ??ni kaikuvi, Paimen yltyy rohkeemmaksi, Neitonen on hellempi.
Kev?t kukkaa verhoileepi Lehtisill? hienoilla, Vuokon ter?n valkaiseepi Hopealla kirkkaalla, Lehdist?ns? kohouupi Kielokainen tuoksuen, Koristeeksi valmistuupi Viattoman rinnallen.
Nuokkuileepi varrellansa Esikoinen kultainen, Kuusain kiert?? oksiansa Suojaa suoden rakkaallen. L?mmin ilma kuiskuttaapi Meille lemmen ??nell?, Kev??n sulo vaikuttaapi Tuntehia sy?mmess?!
OLLI VUORINEN.
LEIVO.
Laulava leivo, Virka s? vieno, Mist?p? tiesi T?nne sun toi? Tuoltako lensit Lehtojen nuorten, J?rvien poikki? Oi, sano, oi!
N?itk? s? siell? Neitosen nuoren Kaunihit kasvot, Kuin sulo koi? Sen sinisilm?t, Hienoiset hiukset, N?itk?p? niit?? Oi, sano, oi!
Add to tbrJar First Page Next Page