Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Väinölä Helmivyö suomalaista runoutta by Various
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 663 lines and 15155 words, and 14 pages
N?itk? s? siell? Neitosen nuoren Kaunihit kasvot, Kuin sulo koi? Sen sinisilm?t, Hienoiset hiukset, N?itk?p? niit?? Oi, sano, oi!
Istuiko impi L?htehen luona, josta h?n kerran Kanssani joi? Miss? h?n mulle Ruusuista rannan Seppelen solmi, Oi, sano, oi!
Kun sin? liit?in, Laulaen lensit, Tokko h?n silm?t Sinuhun loi? K?skik? silloin T?nne sun tulla Tietoja tuomaan? Oi, sano, oi!
Saitko s? kuulla Kultani ??nen, Viel?k? virsi Suustahan soi? Jospahan lauloi, Muistiko mua? Lausuppa leivo, Oi, sano, oi!
Tyhjenn? kaikki Tietosi mulle, Kerro nyt kuinka Kultani voi? Ehk?p? armas Lie ik?v?st? Kuihtumaisillaan, Oi, sano, oi!
Y?ll? lampi kannen sai; Mik?s meit? est?? Luistamasta? totta kai Tuo jo alla kest??; joutukaa nyt, veikkoset, Ottakaapa luistimet!
Voi kuinka kirkas onkin j??! Kelpaa tuolla koittaa, Parahin ken enn?tt??, Kenp? toisen voittaa! J?? on vahva kyll?kin, Luistimet siis jalkoihin!
L?hdet??n nyt liit?m??n Kirkasta j??n pintaa, Kaikki kilvan kiit?m??n Aivan yht? rintaa; Kun n?? pojat ponnistaa, Kyll? tuuli halkeaa!
Nytp? kaikki sinkoilee j??ll? huiskin, haiskin, Rannikolla kuhnailee Viel? yksin laiskin, H?lle toiset irvist??: ?l? tule, s?rkyy p??!
Jo on aika rient?nyt, Mennyt leikin hetki. P??tet??np?s, veikot, nyt T?m? luistinretki. Jokahinen joutukaan Tosit?it? toimimaan.
PAAVO CAJANDER.
VAPAUTETTU KUNINGATAR.
On vuoren huipulla linna, se katsovi laaksohon, Mut niinkuin hauta jylh? ja kolkko se on, eloton: Lukoss' on rautaportit, valo ikkunoist' ei n?y, Vaan ??neti niinkuin aaveet sen tornissa vartiat k?y.
V?lin sent??n, y? kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois, On niinkuin laulua hell?? ja vienoa sielt? sois; Kuningatar siell? laulaa, niin laaksossa kerrotaan, Mut ken h?n on sek? mist?, ei tied? ainoakaan.
Sanotaan: on h?nkin ollut maan valtia ylh?inen, Ja kauneudestaan kuulu yli merten, mannerten; Mut aamu kun kerran koitti, pois, pois h?n on h?vinnyt... Saalistahan linnan herra y?t, p?iv?t vahtivi nyt.
V?lin vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynen? saapuu y?, Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin ly?, H?n silloin y?lle laulaa surujansa ja murheitaan, Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan. -- --
N?in matkamies tuli kerran, ja saapui linnan luo, Ja linnasta laulut kuuli: oli tuttuja laulut nuo, Ja rinta nyt syttyy h?ll?, tuli outo nyt k?y syd?mmeen, Ja h?n l?htevi mailleen j?lleen ja ne laulavi kansalleen.
Ja on kuin ilma l?mmin taas heng?ht?is yli maan: Runoruhtinaskin ihastuin nyt taas koskevi kanneltaan, Ja soitto, ei ennen kuultu, sen kielist? nyt salamoi: Siin' urhous, maine, lempi, pyhimm?t elon tunteet soi.
Ken siit' ei hurmautuisi? ken en?? kylm?ks j?is? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keih?st' ei ter?st?is? Mut kuningatar h?n linnass' yh? laulavi murheitaan: Pois, pois vapauttaja viel' on, ties, saapuuko milloinkaan!
Oi saapuu, saapuu! Tuolla mies joutuen kiirehtii, Kyp?r?st? v?lkkyvi p?iv? ja miekasta kuu s?dehtii: >>Pelastettava maan on ?iti!>> h?n huutavi kansallen, Ja se soi lumi ukkosen ??ni: >>ken nyt mua seuraa, ken?>>
>>Oi turhaa, pois on poissa!>> -- H?n vinhemmin vaan k?y -- >>Oi surmasi helmaan kiid?t!>> -- H?n koht' ei en?? n?y. Yl?s vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo, Sadan miehen voimat h?ll?, kun rynt?? nyt uros tuo.
Jo rautaportit murtuu, jo aukevi haudan suu, Sen vartiajoukko jo h?ilyy niinkuin raju-ilmassa puu, Jo lehti?, oksia taittuu, jo kaatuvi runkokin... Ja kuin ryt?mets?n kautta tie kulkevi sankarin.
>>Jo nyt olet vapaa, ?iti! pelastukses hetki nyt ly?! Tule p?iv?n valkeuteen nyt, jo mennyt on pitk? y?! Taas syttyvi silm?s tuike, taas poskilles puna saa, Ja voi sit?, ken hiuskarvaa nyt p??st?si notkistaa!>>
Ja linnasta h?n taluttaapi kuningattaren ilmoillen, Ja vastahan kansan joukko jo rient?vi riemuillen, Ja on kuin laulua hell?? ja vienoa taasen sois, Mut aamulaulua on se, y? on i?ks mennyt pois.
Kuningatar istuimellaan taas istuvi loistossaan, Ihanaisena niinkuin p?iv? ja kuuluna ymp?ri maan. -- Mut vuoren huipulla linna vuos vuodelta vaan h?vi??, Pian maan tasallen kukistuu se, kivi ei kiven p??lle j??.
KUVA.
Mun huonehessani sein?ll' on Yks kuva halpa ja koruton, Se siin? ollut on monta vuotta, Ja aina ihaelen ma tuota.
En tied? mi siin? vieh?tt??, -- Lumenko peitt?m? harmaa p??? Vai surun uurtamat vaot nuoko? Vai silm?in lempe? tuike tuoko?
En tied?; mutta niin l?mmin on Sen l?heisyys kuni auringon, Ja onpa kuin h?nen katsannastaan Heloittais taivahan rauha vastaan.
Ma tuntikausia ihaillen Kuvoa tuot' yh? katselen, Ei sulho kultoaan punastuvaa Niin tyystin katso, kuin min? kuvaa.
Ja kun ma katson, niin v?hitt?in Her??pi muistoja mieless?in Niin armahaita, niin ihanoita Ja kaivatessani katkeroita.
Ma poies mennehen polvekseen N??n lapsuusmaailman riemuineen, N??n kynttil?it? ja joulupuita Ja yst?vyksi? hymysuita.
Ja onpa kuin kuva elon sais Ja mua hell?sti katsahtais, Ja onpa kuin h?nen katsannastaan Heloittais taivahan rauha vastaan.
Ja senh?n vuoksi niin l?mmin on Sen l?heisyys kuni auringon. Mut ken se onpi se armahainen? Mun oma ?itini on se vainen.
A. OKSASELLE.
Yleiseen iloon yhtyy et?inen vieraskin, Ei niink??n vieras sent??n, vaan tuttu l?heisin, Runotar kaino Suomen, Sun ensilempesi, Nyt riemup?iv?n?si Sinua tervehtii.
Se muistaa armast' aikaa, jon' ensin yhdyitten, Se halpa maan ol' impi, ja silm? itkuinen, Sit' ilkuttihin, mutta sen n?k? hurmas Sun: Syd?mmeen sin? katsoit, muut katsoi pukuhun.
Lemmest? silloin poves se >>s?keni?>> loi, Ja vanha runokannel koht' uusin kielin soi, Ja helmil?it? meren sikisi pohjahan, Ne kaunisteeksi kannoit Sun impes kaulahan.
Ja n?in Sa h?net sitten ylh?isten seuraan veit, Ja vait ol' ilkkujatkin ja kunniata teit, Ja oppisaliin suureen Sa h?net talutit, Ja joukot tiet? annoit ja Teille kumarsit.
Ja syd?n Suomalaisten se tulta leimusi, Ja nuorten povi paisui ja innost' uhkuili, Kun uusin kielin helkkyin nyt Suomen kannel soi, K?k?sen kukkui kulta, hius immen ilakoi.
T?t' armast' aikaa muistain, Sua impes terveht??, Sin' olit silloin nuori, nyt olet harmaap??, Mut kallein h?lle viel? Sun ensi lempes on, Ja runohelmes h?lle koristus verraton.
Ja nyt, kun illan suussa n?et ty?si vainion Ja t?hk?t t?ydet nuokkuin laskeissa auringon, Ja kansasi kun kilvan Sinua kunnioi, Runotar Suomen silloin ei ??net' olla voi.
H?MEENLINNAN LYSEEKARTANON VIHKI?ISISS?.
Linnoitusko se t?ss? Kummullaan kohoaa Ja maan ja vetten yli Ylpeesti katsahtaa?
Mut miekat t??ll' ei v?lky, Ei sotatorvet soi, Ja t??ll' ei vinhaa tultaan Tykitk??n salamoi.
Eik' ole t??ll? miehet Puetut ter?ksin, -- Mut linna t?? on sent??n, Ja linna vahvakin.
Ja salamoikin t??ll?, Mut tiedon tulta vaan; Ja miekkakin se v?lkkyy, Mut hengen miekka vaan.
Ja linnan puoltajoina Ja miehist?n? ken? Ei rautakourat urhot, Vaan parvi hentoinen.
Nuo aamun kastehelmet, Nuo hein?t helvep??t, Nuo korret, jotka kaataa Vois syksyn myrskys??t!
Mut niiss? sent??n suoja On koko Suomenmaan; Ja niit? linnan Herra H?n k?ytt?? nuolinaan.
Kun tulee h??t?? sorto Tai veltto penseys, Ja raikast' ilmaa saada, Valaista pimeys.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page