Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Oscar the Detective; Or Dudie Dunne The Exquisite Detective by Old Sleuth
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1200 lines and 27715 words, and 24 pages
Translator: Alpo Kupiainen
Produced by: Tapio Riikonen
V?KEV? BILLY
Seikkailuromaani Tyynelt?merelt?
Kirj.
EDGAR RICE BURROUGHS
Englanninkielest? suomentanut
Alpo Kupiainen
H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1924.
SIS?LLYS:
ENSIMM?INEN LUKU
Chicagossa
Billy Byrne oli Chicagon suuren L?nsipuolen katujen ja kujien tuote.
Halstedilta Robeylle ja Grand Avenuelta Lake Streetille oli tuskin ainoatakaan kapakkatarjoilijaa, jota Billy ei tuntenut ristim?nimelt??n. Ja heid?n lukum??r??ns? verraten, joka on melkoista v?h?isempi, h?n tunsi passipoliisit ja etsiv?t yht? hyvin -- joskaan ei niin mieluisalta kannalta.
H?nen lastentarhakasvatuksensa oli alkanut er??n ruokalan takakujassa. Siell? oli vanhempien poikien ja miesten tapana tulla koolle silloin kun heill? ei ollut muuta hommanaan. Kun Bridewellin pakkoty?laitos oli ainoa paikka, jossa he konsaan ty?skenteliv?t kahta per?kk?ist? p?iv?? enemm?n, kykeniv?t he melkoisesti luovuttamaan aikaa koollaoloon.
He olivat taskuvarkaita ja tiirikkamiehi?, valmiita ja kehittym?ss?. Kaikki olivat sakilaisia, kerkeit? ahdistamaan ensimm?ist? ohikulkevaa naista tai haastamaan riitaa mink? hyv?ns? vieraan kanssa, joka ei n?ytt?nyt liian vantteralta.
?isin he harjoittivat todellisia ammattejaan, p?ivisin istuskelivat ruokalan takakujassa ja joivat olutta lommoisesta peltikannusta.
Ei ollut vaikea ratkaista, kenen oli viitsitt?v? vaivautua viem??n tyhj? kannu kadun poikki kapakkaan ja tuomaan se t?ysin?isen? takaisin, kun saapuvilla oli naapuriston ihailevia ja kateellisia pikkupoikia, jotka silm?t suurina ja innosta v?r?hdellen v?rj?ttiv?t n?iden lapsuud?nsankariensa l?hettyvill?.
Kuusivuotiaana lenn?tteli Billy Byrne t?m?n jalon joukkueen sarkkaa, samalla poimien el?m?ntuntemuksensa muruja ja kasvatuksensa alkeita. H?nen ylpeyten??n oli tietoisuus, ett? h?n oli >>Eddie>> Welshin tuttavia ja ett? h?n oli omin korvin kuullut >>Eddien>> kertovan sakille, kuinka h?n puhdisti er??n miekkosen West Lake Streetill? viidenkymmenen metrin p??ss? kahdeksannenkolmatta piirin poliisiasemalta.
Lastentarhakautta kesti Billyn kymmenenteen ik?vuoteen. Sitten h?n alkoi napata messinkihanoja tyhjill??n olevista rakennuksista ja myyd? niit? er??lle salaajalle, joka piti viinikauppaa Lincoln Streetill?, Kinzien l?hell?.
T?lt? miehelt? h?n sai vihjauksen, joka korotti h?net korkeampiin asioihin, niin ett? h?n kahdentoista i?ss? rosvosi tavaravaunuja Kinzie Streetin ratapihalla. Samoihin aikoihin h?n alkoi tuntea mielihyv?? l?himm?isens? leukapielen joutumisesta kosketuksiin nyrkkins? kanssa. H?nell? oli ollut poikamaisia nahistelujaan toveriensa kanssa tuolloin t?ll?in koko muistinsa aikana; mutta ensimm?inen oikea tappelu tapahtui h?nen t?ytetty??n kaksitoista. H?n joutui sanaharkkaan entisen kumppaninsa kanssa jonkin tavaravaunusaaliin rahallisten tuloksien jaosta.
Joukkue oli kokonaisuudessaan saapuvilla, ja sanojen piankin syrj?ytyess? iskujen tielt?, niinkuin niille helposti k?y muutamissa L?nsipuolen osissa, muodostivat miehet ja pojat jonkunlaisen keh?n kiistaajien ymp?rille.
Ottelu oli pitk?llinen. Nuo kaksi kieriv?t kujan tomussa aivan yht? usein kuin olivat jalkeilla vaihtamassa iskuja.
Heid?n menetelmiss??n ei ollut mit??n rehti? peli? tai s??llisyytt? taikka j?rjestelm?llist?. He sohivat ja purivat ja reutoivat. He k?yttiv?t polvia ja kyyn?sp?it? ja jalkoja, ja jollei Billy Byrnen hyppysiin olisi kest?vyyden huippuhetken? osunut parahiksi tiilikiven kappale, niin h?n olisi sortunut n?yryytt?v??n h?vi??n. N?in ollen kellistyikin toinen poika, ja viikon ajan oleili Billy er??n sakilaisen k?tk?ss? odotellen tietoa sairaalasta.
Kun tuli sana, ett? potilas j?isi eloon, tunsi Billy suunnattoman taakan kohoavan hartioiltaan, sill? h?n pelk?si pid?tyst? ja joutumista lain kouriin, jota h?n oli lapsuudesta saakka oppinut ivaamaan ja vihaamaan. Tosin h?n t?ten menetti sen arvovallan, joka olisi luonnollisesti tullut h?nen osalleen; jos h?nt? olisi voitu osoitella >>poikana, joka nitisti Sheehanin>> mutta ei ruusua piikit?nt?, ja Billy vain huokasi ja ilmestyi esille v?liaikaisesta yksin?isyydest??n.
Se tappelu sai Billyn ajattelemaan, ja sen henkisen toiminnan tuloksena oli p??t?s oppia k?sittelem??n kintaitansa tieteellisesti -- L?nsipuolen asujaimilla ei ole k?si?; luonto on heid?t varustanut kintailla ja n?peill?. Muutamilla on k?p?l?t ja ev?t.
Useaan vuoteen ei h?nell? ollut tilaisuutta uuden unelmansa toteuttamiseen; mutta h?nen ollessaan seitsem?ntoista korvilla muuan naapurinpoika ihmetytti pikku maailmaansa ?kki? kehittym?ll? tuntemattomasta kuorma-ajurista paikallisesti kuuluisaksi keve?nsarjan edustajaksi.
T?t? nuorta miest? ei ollut koskaan otettu sakiin, h?nen vaakunakilpe?ns? kun tahrasi vakinaisen ty?paikan maine. Billy ei ollut senvuoksi tiennyt mit??n naapurinsa saamasta nyrkkeilyopetuksesta eik? h?nen harjoittelustaan kaupungilla Larry Hilmoren voimistelulaitoksessa.
Mutta vaikka uusi keve?nsarjan mies olikin sakin lumotulle piirille outo, tunsi h?net Billy jokseenkin hyvin heid?n kotoisten takapihainsa likeisyyden johdosta, ja nyrkkeilyllisen menestyksen s?dekeh?n kirkastaessa nuorta miest? ei siis Billy siekaillut paistatella itse??n h?nen kunniansa heijastavassa loisteessa.
H?n tapasi uutta sankariaan paljonkin pitkin koko seuraavaa talvea, saatellen h?nt? moneen nujakkaan, ja er??n? ihanana kertana h?n sai lavalla istuutua tulevan mestarin nurkkaukseen. Nyrkkeilij?n ollessa kiertomatkalla Billy yh? kurkkaili. Hilmoren harjoittelupaikalla, juosten v?lill? asioilla ja toimittaen satunnaisia teht?vi?, ja melkein vaistomaisesti h?n sai nyrkkeilytietoutta ja kisahenke? t?m?n urheilun tieteellisen puolen alkeiden ja hienompien temppujen ohella.
Sitten h?nen kunnianhimonsa muuttui. H?n oli varemmin havitellut revolverimiehen mainetta; nyt h?n p??tti sukeutua nyrkkeilij?ksi. Mutta vanha saki tapasi h?nt? viel? paljon, ja h?n oli tuttu maleksija Grand Avenuen ja Lake Streetin kapakkapiiriss?.
T?h?n aikaan Billy l?i laimin Kinzie Streetin tavaravaunut osittain syyst?, ett? h?n tunsi kelpaavansa parempiarvoiseen puuhaan ja my?skin sen johdosta, ett? rautatieyhti? oli lis?nnyt ratapihojen vahtimiehist?n kaksinkertaiseksi. Mutta toisinaan h?n tunsi vanhaa j?nnityksen ja seikkailun kaipuuta.
N?m? tovit tavallisesti osuivat yhteen Billyn rahallisen aseman arveluttavan kiristymisen kanssa. Silloin h?n l?hti liikkeelle y?n hiljaisina hetkin? pari kelpo kaveria mukanaan ja j?rjesti katukaappauksen tai kapakkarahastuksen.
Er??n t?llaisen v?livaiheen jatkona oli tapaus, joka sittemmin kokonaan muutti Billy Byrnen el?m?nuran.
L?nsipuolella vanhemmat sakit pit?v?t n?rkk??sti kiinni oman alueensa rauhoituksesta. Sivulliset eiv?t iltikseen saa tunkeutua rajojen sis?puolelle.
Halstedilta Robeylle ja Lakelta Grandille levisiv?t Kellyn sakin laajat mets?stysmaat; siihen joukkueeseen voisi Billyn sanoa melkein syntyneen. Kelly omisti ruokalan, jonka takana saki oli vuosikausia vetelehtinyt, ja vaikka h?n itse oli arvossapidett?v? liikemies, oli h?nen nimens? siirtynyt sille joutiojoukolle, joka oleksi h?nen talonsa takalistolla, se kun oli helppo keino pysytt?? sen j?senet tavattavissa ja tunnettavissa.
T?m?n suuren piirikunnan poliisit ja porvarit olivat Kellyn sakin luonnollisia vihollisia ja riistaotuksia, mutta niinkuin entisen ajan kuninkaat suojelivat laajojen metsiens? hirvi? salakytilt?, samoin tunsi Kellyn saki asiakseen turvata itselleen, mit? he jumalallisen oikeuden nojalla pitiv?t omalle saalistukselleen kuuluvana. On ep?ilt?v??, tokko he ajattelivat asiaa aivan t?lt? kannalta, mutta tulos oli sama.
Kun siis Billy Byrne aamun pikkutunneilla yksikseen vaelsi kotia kohti, tyhjennetty??n vanhan Schneiderin kapakan kassalaatikon ja lukittuaan niiskuttavan Schneiderin h?nen omaan j??kaappiinsa, tunsi h?n syv?? mielenkarvautta ja suuttumusta siit? huomiosta, ett? kolme kerrassaan ulkopuolelle kuuluvaa Kahdennentoista kadun hulikaania antoi passipoliisi Stanley Laskylle p?ihin h?nen omalla kartullaan, yritt?en samanaikaisesti takoa jykevill? saappaillaan h?nen kylkiluitansa kasaan.
V?hemm?n kokenut pelastajasankari kuin Billy Byrne olisi draamallisen ponnekkaasti rynn?nnyt keskelle tuoksinaa ja kaiken todenn?k?isyyden mukaan saanut naamansa mojautetuksi niskapuolelle, sill? Kahdennentoista kadun pojat eiv?t olleet mit??n hurei-veikkoja -- he olivat Pahoja Miehi?, nimitys isolla alkukirjaimella tehostettuna.
Mutta Billy hiipi varkain varjossa, kunnes oli ihan l?hell? pukareita ja heid?n takanaan. Matkalla h?n oli kadun graniittipinnasta siepannut k?teens? n?ps?n pikku nupukiven, jota kovempi ei ole maailmassa mik??n, ei Kahdennentoista kadun reuhaajakallokaan.
Yksi miehist? oli nyt aivan likell? -- se, joka poliisille niin perin ep?edullisesti k?ytteli h?nen virkasauvaansa. Billy kohotti katukiven, vain laskeakseen sen ??nett?m?sti ja vinhasti tuon pahaa-aavistamattoman p??n takaraivolle -- >>ja sitten heit' oli kaksi.>>
Ennen kuin miehen kumppanit tajusivat, mit? oli tapahtunut, oli Billy siepannut pudonneen kartun ja huitaissut toista silmille, sokaisevan ja p?kerrytt?v?n sivalluksen.
Kolmas ehti temmata revolverinsa ja ampui suoraan kohti. Luoti riipaisi rei?n vasemman olkap??n l?pi.
Hienorakenteisen ja herkk?hermoisen miehen se olisi nujertanut katuun, mutta Billy ei ollut hienorakenteinen eik? herkk?hermoinen, joten sen jotensakin kaikkena v?litt?m?n? vaikutuksena h?neen oli tulistuminen. Ennen h?n oli ollut vain ?keiss??n -- ?rtynyt kehnoudesta, joka oli sallinut noiden Kahdennentoista kadun takaisten mullikoiden k?yd? toimiin h?nen alueellansa. L?peens? syd?ntyneen? Billy oli ihme.
Pitk?lt? sarjalta vantteroita esi-isi? h?n oli perinyt palkintosonnin voimat. Varhaisimmasta lapsuudestaan h?n oli tapellut, aina vastoin s??nt?j?, niin ett? h?n tunsi kaikki katunujakan jekut. Kuluneen vuoden aikana oli Billyn luontainen tappelukunto ja -vaisto saanut tehostuksekseen urheilun tieteellisen puolen tuntemusta.
Seuraus oli tyrmistytt?v? -- Kahdennentoista kadun k?p?l?itsij?lle.
Ennen kuin t?m? sai uudestaan painetuksi liipaisinta, oli ase v??nnetty h?nen k?dest??n ja lenn?tetty toiselle puolelle katua ja h?n makasi harmaakivialustalla, moukarinyrkin vatkatessa h?nen kasvojensa suloja korjaantumattomaan kuntoon.
T?ll?in oli passipoliisi Lasky kompuroinut jalkeille, ja juuri parahiksi, sill? se mies, jonka Billy oli huumannut kartulla, oli tointumassa. Lasky nukutti h?net nopsasti revolverinsa per?ll?, jota h?n ei ollut hy?kk?yksen alkaessa ehtinyt saada k?sille, ja k??ntyi sitten avustamaan Billy?.
Mutta auttamista ei tarvinnut Billy, vaan se boheemiherra. Vaivoin reutoi passipoliisi Billyn erilleen saaliista.
>>J?t? h?nest? jotakin poliisitutkintoon>>, pyysi Lasky.
Sairasvaunujen saapuessa Billy oli kadonnut, mutta Lasky oli tuntenut h?net, ja senj?lkeen nuo kaksi ny?kk?siv?t s?vyis?sti tervehdykseksi, milloin sattuivat tapaamaan toisensa kadulla.
Add to tbrJar First Page Next Page