Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Iloisia juttuja III by J Skel Inen Kaapro
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 600 lines and 24573 words, and 12 pages
Kirj.
Kaapro J??skel?inen
Vihtori Kosonen, Helsinki, 1908.
SIS?LLYS:
Reservimuistoja Pyhiinvaellus 19:ll? vuosisadalla Liinaharja Hurskas vaimo K?ynti Tuovilanlahden Korkeallakoskella Matkalla Viipuriin Vekseli Kaksi iltaa taivaassa Pahoille pojille ojennukseksi "Rahat tai henki!" Esa Huttusen "talvisesonki" Pyh?j?rvi Raittiuskokouksessa Miksi Mari l?hti meilt?
RESERVIMUISTOJA.
Suomen v?lj?lahkeiset, valkoiset reservimiehen housut enn?ttiv?t jo sulkea syliins? useamman kuin yhden parin kirjallisesti sivistyneit? ja kirjallisella kyvyll? varustettuja s??ri? -- taikka oikeastaan t?mm?isell? sivistyksell? ja kyvyll? lahjoitettujen miesten s??ri?. Suomalaisen yleis?n luettavaksi on n?et jo t?t? ennen ilmestynyt niin hyv?sti kirjoitettuja muistelmia mink? mist?kin reservikomppaniasta, ettei senlaatuinen kirjallisuus en?? kaipaisi minulta mit??n lis?yst?.
Mutta kaikilla ihmisill? on omat heikkoutensa. Min? tahtoisin niin mielell?ni kertoa sille pienelle Kaaprolle, joka joskus tulee sanomaan minua isois?kseen, ett? min?kin olen ollut sotamiehen?, valmiina uhraamaan ensim?isen ja viimeisen veripisarani is?nmaan ja valtaistuimen puolesta. Tahtoisin n?hd?, kuinka t?m?n sankarisuvun kolmannella polvella silm?t palaisivat, kun h?nelle urhon ??nell? lausuisin:
"Jotakin ehk? tiet?isin, olinhan siell? min?kin."
Vaan terveyteni on murtunut, ja toiveet kolmannesta Kaaprosta viel? niin kaukaiset, etten ole varma, ehdink? sanoa t?t? h?nelle suullisesti, ennenkuin minut kutsutaan t??lt? pois, niihin sotajoukkoihin joissa ei ainoastaan housut ja voimistelupaidat, vaan my?s virkatakit ja sinellitkin ovat hohtavan valkoiset.
N?ytt?? siis olevan parasta varmuuden vuoksi koettaa panna paperille ja siten pelastaa minun kanssani hautaan menem?st? joitakin n?kemi?ni, kuulemiani ja kokemuksiani reservikasarmissa. Jos ne eiv?t ole omiansa viritt?m??n sotaista henke? tuossa kolmannen polven Kaaprossa, niin ei kaikki syy ole minussa, vaan osa on itse niiss? oloissa.
KASARMIIN TULTUA. -- ENSIM?ISET TUTTAVUUDET.
Tyhj??, kylm??, kolkkoa, pime?nlaista. Ei ket? k?ske?, ei yht? piian palleroa. Pane itse oljet polsteriisi, polsteri hinkaloosi, hae itse juotavasi -- sekin on vett?, ei muuta.
V?hitellen kasarmi kansoittuu. V??nn?ksen jonkinn?k?ist? ukkoa: suutaria, r??t?li?, renki?, talon j?lli?, herran heikaletta. Viulujakin on joillakuilla, ket? lienev?t kyl?n pelaria; heitti?miehi? kait. Viel? toki on kello tallella taskussani. Pannaan vaan polkaksi, kylm?h?n t??ll? on.
Uhkeita miehi? nuo aliupseerit. Kenen heist? saanee l?himm?ksi p??llik?kseen. T?ytyy varoilta antaa heid?n voittaa sormikoukussa itsekunkin.
Talosta iltanen. Puuro n?k?j??n riitt??. Maitoa m??r?lt?. Viel?k? t?ss? ruokaluvut? Mutta onhan kruunulla aikaa.
Ja sitte maata. Hitto t?ss? kotia muistelkoon! -- Kyll' on kova vuode, ja peite kuin hevosloimi. Pari sataa miest? yksien sein?in sis?ll?, kaikkea s??ty?, sama vapaus kaikilla. Tympeytt?? v?h?n t?m? "kansallishenki." Olisipa saanut olla puuroakin m??r?lt?.
Aamusella vied??n tukka kuin vesileip?l?isilt?. Sitte selk??n kruunun hallava takki, jalkaan housut. Ja mink?laiset housut! -- Liivi? ei anneta. V?h?np? tulee t?lle kes?lle taskuja. Takissakaan ei ole kuin yksi, vuorissa. Saappaat sangen neliskulmaiset, p??lliset ainoastaan hiukan ohuemmat kuin anturat. Ja leukalappu -- aikuisille miehille! Vy? viel?, "hihnainen vy?", sinelli ja lakki kuin marjatuohinen.
"Jopa on tuolla Korpelaisella p??t?! T?ss? nyt on komppanian suurin lakki, joka riitt?isi silppukoriksi pikku taloon, mutta h?nell? se on kuin olisi tulitikkulaatikko p??laella."
Korpelainen oli Hankasalmen syd?nmailta, Mikko Annaliisanpoika Korpelainen. ?itins? ainoa poika, "ja se oli leski", el?v?n miehen leski. Kehuttiin olevan hyv?nlainen hevosvaras ja kahdesti istunut linnassa viinankeitosta. No, terve mieheen, koska t?ss? tullaan yksiin leipiin!
Sitte ruvetaan riviin, lyhyet vasemmalle p?in. Katsotaan, kuinka sotahaarniska istuu. Saksilla tasataan virkatakkien helmuksia. Valmista sotav?ke?, ja v?h?ll? vaivalla. Aika pulskaa v?ke?. Mit? ne kasakat meihin n?hden!
"Miks'ei Ryh?nen pysy ojennuksessa?"
Ei voi. Jos jalat asettaa riviin, menee vatsa yli puolen metrin ulommaksi muita; jos vatsan panee muiden tasalle, j??v?t jalat yli puolen metri? rivin taakse.
"Rovastiksi piti ruveta."
"Mutta tuli sotaherra."
"Valmis parooni."
Tuo viimeinen arvostelu oli Ryh?sen oma.
Lopuksi l??k?rintarkastus, yksityiskohtiin menev?. Sairaille ja raihnaisille annetaan omat vaatteensa takaisin ylleen, ja he saavat l?hte? hiljakseen kotia kohden. Toiset viel? ilkkuivat portilla:
"Maalta olet sin? tullut ja maalle pit?? sinun j?lleen menem?n."
SOTAMIEHEN OLEMUS JA TARKOITUS.
"Ras, vaa, rii, tiree, ras, vaa, rii, tiree."
Siin? se sotamarssi, jota lakkaamatta harjoteltiin. Kolmen viikon kuluttua osattiin ihan sujuvasti kaikki jalka- ja kiv??ritemput; nelj?nnell? jo syv?sti ylenkatsottiin siviilimiest? ja siviilivaatetta. Eik? n?ihin taitoihin paljokaan lis?? tullut niin? yhdeks?n? viikkona, mit? sitte viel? palveltiin.
"Miks' ei saa panna kiv??ri? olalleen sill? lailla kuin se liukkaimmin menisi? Miks'ei ruveta ampuma-asentoon ilman kymmeni? temppuja ja jonkinjoutavia mutkia? -- Niin, miksi koiralle ei pistet? sokeria suoraan suuhun, vaan asetetaan se kuonolle, luetaan yks, kaks, kolme -- ja sitte vasta saa koira kiepsauttaa makupalan sinne, mihin se alkujaan oli menev?."
Kenell? oli n?in kapinallisia ajatuksia?
Sill? hienohipi?isell? ylioppilaalla, jolla oli omat teett?m?ns? housut, kun ei n?et kelvannut talon tarjous -- eik? olisi h?nell? ollut sanottavasti sis?llyst?k??n pantavana noihin kruunun kaatioihin. Ei l?htenyt herra potaatin kuorintaan, s?i kaupungilla, makasi voimistelutunnit, tuli aamusilla ampumaradalle kun joutui, eik? k?ynyt sis?harjoituksissa. Sanoi luutnantin edess? suorittaneensa yksityistutkinnon koko "k?sikirjasta." Ainakin h?n kiusaksi asti vaivasi luutnanttia siviilil?isill? aatteillaan.
Luutnanttia ei toki voinut sanoa liian sotarakkaaksi. Oli hyvin siev? ja oppinut mies. Piti pyh?nseutuna komppanialle luentoja muurahaisista, sienist?, auringosta, kuusta ja t?hdist? sek? siit?, kuinka t?m? maapallo on syntynyt suuresta tulipommista. H?n oli pitk? ja solakka, eik? kasvoissakaan olisi naisv?ell? pit?nyt olla muistutuksen syyt?, vaikka p??llim?isen tuoreuden kyll? oli paljo luku vienyt.
Onko sotav?ess? uskontoa?
On! Joka iltahuudon j?lkeen luetaan Is?meit? t?ydell? vatsalla, kirkkoon l?hetet??n sunnuntaisin komennuskunta, ja kun sy?m??n ruvetaan, kuunnellaan lusikka kourassa, kuinka vetre?kielinen mies sivauttaa rukouksen "kaarneen pojista." Jos se ei tunnu l?htev?n niin joutuisasti kuin miesten vatsa vaatisi, tarttuu l?hin aliupseeri keskelt? kiini ja riuhtasee ruokaluvun yhdess? vilauksessa loppuun, yli kivien ja kantojen -- "aamen!" Silloin on jo useimmalla lusikka vadissa ja pala suussa.
Mutta Ahonen, se ylioppilas, v?itti ettei sotamiehen uskonto ole kristinuskoa, koska h?nelle ei opeteta mit??n Aaprahamista, Iisakista ja Jaakopista eik? kuningas Taavetista ja h?nen suvustaan, vaan Ven?j?n keisarista ja h?nt? ymp?r?ivist? t?htisikermist?. Se on kaldealaista t?hteinpalvelusta, niin h?n sanoi. Katkismuksenkin h?n oli kyh?nnyt nuorelle sotamiehelle, yksinkertaiseen muotoon:
V?nrikill' on t?hti yksi, aliluutnantilla kaksi, kolme niit' on luutnantilla, nelj? alikapteenilla, mutta kapteen' on paljas kuin kuu.
Everstill? ei oo yht??n, eik? kenraalilla mit??n, kolme everst' luutnantilla, kolme kenraal' luutnantilla, kahteen kenraal' majuri tyytyy.
Kunniata tehd? nuille muista, t?hdille ja kuille, my?s lipuille, standaareille, vaan ei tarvis vertaisille. -- Karta siviilil?ist? konnaa!
Viimeinen s?e oli veisattava muissa v?rsyiss? kahdesti, vaan viimeisess? kolmasti.
Kunnianteon ohessa on sotamiehen tarkoituksena taistella valtakunnan ulkonaisia ja sis?llisi? vihollisia vastaan. Ahonen puolestaan ei koko sotav?ess?-oloaikanaan sanonut n?hneens? muita vihollisia kuin ruostepilkkuja kiv??riss??n, sek? sis?llisi? ett? ulkonaisia.
Niinmuodoin olisi sotamiehen ulkonaisessa el?m?ss? n?m? kaksi p??kappaletta: kunnianteko ja kiv??rin puhdistus.
Ent?s sis?llisess?? -- Ahosen mukaan siin? on my?s kaksi p??kappaletta: lomalippu ja rakkaus.
Mutta luutnantti sanoi Ahosen oppia v??r?ksi opiksi. Min? en tied?.
HOUSUT LIIAN OHUET. -- SAAPPAAT LIIAN PAKSUT.
Ryh?sen miehuuton vatsa suli, hoikkeni v?hitellen, ja h?nest? tuli sotamies kuin harvat. Taipui talon tavoille, otti p?iv?t onnineen, teki salaa mit? ei saanut tehd? julki, eik? miss??n vaiheissa surkeillut. Kunnioitti kaikkia, ja puhutteli vertaisiaankin arvonimelt?. Viimeksi mainitun seikan tulin tiet?m??n seuraavasta tapauksesta.
Oltiin uimassa, mutapohjainen rantama t?ynn? meit? valtaistuimen pylv?it?. Monet yksin tein pesiv?t vaatteitaan. Silloin joku sotatoveri ??nett?m?st? p??st? l?im?ytti m?rill? housuillaan Ryh?sen alastomaan selk??n. Leikki? se tietysti oli, vaikka kovak?tist?.
"El? sin? perkele ly?!" kiljasi Ryh?nen.
Add to tbrJar First Page Next Page