Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Soitto on suruista tehty Historiallisia runoelmia: I. Pilatus. II. Piispa Tuomas. by M Kinen Antti
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 115 lines and 6911 words, and 3 pages
"Soitto on suruista tehty".
Historiallisia runoelmia:
Kirjoittanut Aliqvis.
Ensimm?isen kerran julkaistu 1902.
"Soitto on suruista tehty".
Soitto on suruista tehty, Laulu tuskista ta'ottu -- Siksi soitto on tulinen, Ter?p?iset sen vasamat, Nuolet kaikki k?yty?ns? Tuntehitten polttavassa Ahjoss' aina hehkuvassa, Sitten sielt? siirrettyn? Tuonen kylmihin vesihin, J?iss? k?rki karaistuna.
PILATUS.
HISTORIALLINEN RUNOELMA.
PILATUS :
Oi, Jupiter, ja koston jumalat, Joill' asehina s?ihkysalamat Sy?stess? sielut rikollisien Tartaron ikuisehen tulehen! T??ll' olin virvoitusta toivonut, Miss' elon tuli l?hes sammunut: Vilu on luonnon povi luminen; Hallaa halaten kuoli kukkanen. Voi, turhaa! Kallio t?? kaljup?? Taas sieluhuni tulta viritt??, Tuskien tulta ikipolttavaa, Jott' ei voi valtameri sammuttaa. Siin? se on taas sama Golgatha, Jot' olen kauhistunut vuosia! Voi, eik? p?iv?ks'k??n sen kirous Minulta poistu -- kova kadotus! Turhaan ma Kaanaan j?tin meren taa: Sen kummut silmiss?ni haamottaa Miss' ik??n liikun, minne k??nn?hd?n, Golgathaa kaikkialla s?ik?hd?n. Voi, miksi tuomitsinkaan vanhurskaan, Pyhimm?n ihmisist? kuolemaan! Haa! Muistan katsehesi, Kuningas Totuuden maasta tullut, armias Kaikille, hell?, n?yr?, k?rsiv?, Kuitenkin jalo, uljas, ylev? Kuin jumalista joku tullunna Ihmiseks' oisi -- oi, ken katsoa Voi silmihisi -- taivas, puhtaus, Kuin Jupiterin pyh? leimaus Polttava tulikiivaudessaan, Niin oli katsehesi ainiaan Tutkiva syd?njuuriammekin, Vaikk' ihanasti s??lin kyynelin Katselit l?pi sielun syntien, Anteeksi annoit erehtyvillen. Kuitenkin, mik? kumma vavistus Niin v?r?hytti -- sielun kirkkaus Niin loisti otsallaan, kuin aurinko -- Ij?ti uusi silm?n nautinto -- Loistavi kirkkahinna, noustessaan Ylitse Vesuvion, hehkullaan Purpurahohtehesen l?ikkyv??n Verhoten maat ja meren siint?v??n Kylv?en kultaa aalto-aavikkoon, Yleten taivaan sinikuvukkoon, Jot' ihmis-silm' ei kest? katsoa -- Sokeaks' saisi uhkarohkea, Ken sit? tohtis' edes yritt?? -- Niin minun t?ytyi p??ni k??nn?lt??: Silm?in taivahissa silmiens? Huikenivat, eiv?t ennell?ns? En?? konsa voine parantua. -- -- Mutta kuka tuolla? Vanha tuttu.
KAIFAS :
-- -- -- -- -- --
Mik' on t?? kukkula, mi tuijottaa Vastahani, muistuttava Golgathaa? Pakeninhan maasta luvatusta Ylitse meren Rooman kunnahille; -- Etsin sielulleni virvoitusta -- Roonen rannikoille kukkiville. Mutta viel' en lohdutusta l?ynnyt -- Luulin l?yt?v?ni edes t??ll?, Miss? luonnon jylh?n syvyydess? Rauhan henget asustavat -- mutta T??ll? sama n?ky kangastaapi Silmihini; kirottu se p?iv?, Jona synnyin, jolloin ?iti armas Ensi kerran n?ki esikoisen, Pojan, ylpeyden ?idin lemmen! Kirottu se hetki, milloin loime Papiksi ja tulin tuomariksi, Jolla valta oli neuvostossa Syytt?? Sinua, oi Natsareenus! Sinun tulisilm?s sieluhuni Iski taivahasta tulipalon, Jonk' ei liekit konsa sammu. Herra, Suuri Jehova Sa taivahissa N?et tuskat kurjan Kaifas papin.
PILATUS:
Haa! Sa peto verta janoova, Tunnetko sa tunnon tuskia?
KAIFAS :
Pilatus! Kurja ihmispelkuri, Sinun on syysi murhatekoni.
PILATUS:
Minunko syyni, konna katala? Sin?h?n yllytt?en kaikkia Kansasi nostit raivoon veriseen, Mi vaati Natsareenon uhrikseen.
KAIFAS:
Sinulla valta -- mulla viekkaus; Yllytys turha oli pelotus, Jolla en voinut olis mit?k??n Ellet sa pelkurina pesem??n Ruvennut k?si?is -- turha ilve! -- Ken tieten tuomitsevi syytt?m?n, Ei verta tunnoltansa lipe?n Kautt' eli veden koko maailman Puhdista; tuomiolla Jumalan Saa vastata kuin konsa murhaaja.
PILATUS:
T?? onko palkintosi, utala, Avusta, mink' annoin asialles? Sin? konna veriruskea, Ulkokullattu ja kavala, Jonka juonet minut rikkomaan Sek? kansas saattoi kapinaan!
KAIFAS:
Asiamme oli erehdyst?; Tarkotuksenamme oli valta: Pit?? k?siss?mme kansan ohjat, Tiedon avaimet ja jumalaisen Herran tuntemisen salaisuuden, Mink? kautta kansakunnallemme Oli suotu eri asemansa, Pakanoille valon antajana. Luulimme -- oi, kurjaa sokeutta! -- Jeesuksen, tuon Natsaretin pojan, Viettelev?n kansan, kukistavan Valtamme ja Fariseusten lahkon, Is?nmaallisuuden tukipylv??n. Pilatus! me aina vihasimme Sinua ja Rooman v?kivaltaa; Rautakytkyess? verisess? Raadeltu ja rusikoitu kansa Katkoa jo tahtoi kahlehensa. Mutta Natsareenon opetukset Oudon leiman painoi henkehemme, Her?tt?en uuden elon-ilmeen: Synnintunnon rajun intohimon, Sek? armon valon ihanaisen, Jonka taivahinen, hell? mieli Poisti kaiken vihan vihollista Vastahan ja kylvi rakkauden Unijuomaa verihaavoihimme, Joihin katkerata, kirvelev?? Ruohoa koin koetimme kylv??. Voi! me luulimme my?s n?kev?mme Oudoss' ilmehess? salavoimat Paholaisen, niiss? ihmet?iss?, Joita H?n niin aulihisti teki! Luulo t?m? oli eksytyst?, Jolla lumos' silmi?mme k??rme Helvetist?, henki ikivaiheen. Sill? nyt ma n?en liian my?h??n: Tosi hengen-el?m?n H?n tulta Sytytt?en, nosti kansan hengen Katsomahan ikikirkkautta Jumalan, ja H?nen armossansa Omistamaan uuden elonvoiman, Min? kansalleni pimeytt? Tahdoin tyrkytt?? ja kuolemata, Enk? voinut tietystikk??n hurja -- Mit? voisi ihmistoukka kurja Vastaan Jehovaa! -- Niin meid?n ty?mme Vain t?ytti ennustukset aikaisemmat.
-- -- -- -- -- --
Pilatus! sa Rooman edustaja! Jospa totuutt' oisit totellunna, Minuakin oisit auttanunna Kuulemahan oikeuden ??nt?!
PILATUS:
Vanha kettu! Etp? parannusta Todell' oisi tehd? tahtonunna. Jollet olis saanut Pilatusta Kielt?s kuulemahan myrkyllist?, Toiset keinot oisit keksinynn? Surmatakses Elon Ruhtinahan.
KAIFAS:
Ehk?! Olkoon! Kirottu se p?iv?, Jolloin ensin kuulin Jehovasta, Totuudesta taivaan kirkkahasta, Jonk' en oppia ma ymm?rt?nyt, Kosk' en antanut sen pyh?n k?rjen K?yd? sieluhuni sisimp?h?n, Siell? tuottamahan tuomiolle Halujani, pahan alkujuurta Kuolettamaan armonsanomalla, Jonka Messias on maailmahan Tuova -- ehk? tuonut -- kirousta Monenkertaisesti minulle; -- ma Sy?ksyn Gehennahan tulisehen -- Tuonne virran veteen vilpoisehen, Sammuttaos tuskieni tulta!
PILATUS:
V??ryyden palkka, kruunu rikoksen On kosto saavuttava syyllisen. Ma etsein valtaa, perin kurjuuden; Kunniaa, saaden ylenkatsehen. -- H?nt? seuraisinko? Maailmalle Tehden tilin lyhyen: sen loisto Eip? paljon maksa, madon sy?m? On jo kunniasi, Rooma suuri! V?kivalta sijass' oikeuden, Verinen ja julma sortovalta Imee voiman kansan ytimist?, Kuni verimadot j?senist? Nukkuvaisen rauhallisen y?ll?, Joka her?? vasta tuskihinsa, Koska verenvuoto-kuumehessa Polttaa p??t?, kielt? karvastelee, Syd?n voimatonna hytk?htelee, Silm?t peitt?vi jo kalman kelmi, Henki juopi Lethen pimennosta.
Uh! Ken tuolla, kumma kuvatus? On muoto musta kuni Erebus, Ja katse kolkko, tuima, toivoton! Ken olet, lausu, kurja onneton? Jo lienee t?yteen tullut kadotus, Kosk' ulos sielt? sinut oksentaa, Voimatta niell? palaa kauheaa!
JUUDAS:
Ei sy?kse helvettik??n kidastaan Mun kaltaistani toista maailmaan: Ma olen mustempi, kuin saatana, Sill' olen ollut l?sn? Kristusta. Kuin k??rme koettelin myrkytt?? Ma taivahista, pyh?? el?m??; Ma skorpiooni Pyh?n povella, Noin syd?njuuriin salaa pureva. Mutt' itseheni myrkky kohdistui, H?n kavalluksen kautta kirkastui, Verell? pesi synnit ihmisten, Sovitti kaikki -- itsens' uhraten. Minulle yksin ikipimeys -- Min' olen ihmisnimen h?v?istys.
PILATUS:
Juudas! Haa! mua katsees kauhistaa! Miks' olet tullut, haamu veret?n?
JUUDAS:
Ma tulin toveria noutamaan: Helvetin ahjoon lis?-sytykkeit?.
PILATUS:
Toverus julma! Ken on toveris?
JUUDAS:
Sin? my?skin, sek? pappi Kaifas!
PILATUS:
Min?k? sun toverisi, julma!
JUUDAS:
Jumalan Pojan sin? tuomitsit, Verihin ruoskit, ristiinnaulitsit. Min?p?, kurja, kultaa himoten Vain H?net myin, kuin orjan alhaisen, Kuni rosvo varastetun aasin, Pelj?tess??n kiinni joutuvansa. Kaifas osti, veren maksoi hinnan. Kirottu y?hyt -- musta -- ikuinen! Vihollisjoukon verta janoovan, Kuin susilauman saatoin ulvovan Oi, Getsemanee, pyh??n puistohois! H?n oli tyyni, hell? minulle -- Voi, se hellyys sieluani polttaa! Siin' oli suru jumalallinen! Ei rohkeutt' ois' ollut petokseen, Mutt' oli k??rme saanut satimeen Sieluni kurjan -- uh! taas puistattaa -- Voi tuskan tulta ikikauheaa! On kuni ilma ?inen, viile? Liehuisi, tuuli puitten lehviss? Hiljainen v?r?hdellen suhahtais, Kuin ?ljypuitten siimeksess? silloin -- Siell' olin ennen ollut juhla-illoin -- Yhdess? kera rakkaan Mestarin Hartaudessa mielin puhtahin -- Nyt kuljin joukon julman edell?: Kas, tuolla n?en H?net l?hell?! Ma ehdottomast' ensin vavahdan -- Voi, syd?n julma, mikset s?rkynyt; Oi, veril?hde, mikset kuivunut? Kirottu jalka sin? kannatit! Niin, min? astuin H?nt? l?helle -- Kirottu kas skorpiooni pisti, Mutt' oka myrkyllinen k??ntyvi Syd?mmeheni, jossa polttavi Tulihaava ijankaikkisesti! Taivahan puhtaan sulohuulille -- Joist' armo, autuus vuosi virtana -- Suutelon annoin -- musta perkele! Opetuslapsi kavaltajana! N?hden ihmeteot, opetukset Kuulin, sanat armon ihanimmat, Muistihin k?tkein osat parahat. Voi! mutt' annoin sijaa synnille. Syd?nt? ensin kalvoi katumus, Vaan v?hitellen kypsyi paatumus, Ennen kuin ma sit? ajattelin -- Noin vain v?hitellen varastelin Kukkarosta kiilt?v?ist? kultaa. Niin himo kullan petti syd?mmein, Myrkytti mielen, riisti autuutein. Kirottu kulta! Hehkus helvetin On tuli-ahjost' enne alkusin, Sokaisevainen silm?t ihmisten; Saatanan sy?tti sielun-onkehen. Voi, josp' en oisi konsa syntynyt, Josp' ?idin kohtu oisi ehtynyt, Ennenkuin tuotti minut ilmoillen, Kirouksen lapsen ijankaikkisen!
PILATUS:
Voi sua Juudas! Osas kamala! Voi -- voi yht? kurjaa minua!
JUUDAS:
Add to tbrJar First Page Next Page