Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Soitto on suruista tehty Historiallisia runoelmia: I. Pilatus. II. Piispa Tuomas. by M Kinen Antti
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 115 lines and 6911 words, and 3 pages
JUUDAS:
Kaifaan raadon korppikotka sy?, Sielua peitt?? kadotuksen y?. Sinulle my?skin hauta aukenee, Ennenkuin uusi aamu valkenee.
PILATUS:
Todella kurja olen onneton: Ij?ti kirottu se hetki on, Jolloin ma ryhdyin t?h?n asiaan! Miks'en ma koito kuollut aikanaan Sodassa Parthilaisten julmien Raatelemana, tahi susien Hampahissa Dalmathian mets?n, Pime?ss? kohduss' eksyneen?, K?ydess?ni karjanpaimenessa Oman ?idin ev?hi? sy?den?
Kas niin, juo -- ja puhu armahin!
PROCULA:
Pilatus, ei voimaa verell?s Pois ole pest? sinun synti?s. Se veri yksin synnin puhdistaa, Mi vuosi Golgathalla. -- --
PILATUS:
Kauheaa, ?ll?s, sa armas, verin?ytelm?? Muistuta mulle.
PROCULA:
En; vaan ylev?? Uhria, synnin ikisovinnoksi Mik' annettihin.
PILATUS:
Mulle tuomioksi.
PROCULA:
Varoitinhan, rakas, sua kerta, Ettet sa vuodattaisi Pyh?n verta. Mutt'et s? raukka siit? huolinut; Untani et sa muka uskonut.
PILATUS:
Enh?n silloin j?rkimiehen? Tahtonut unelmia pelj?t?.
PROCULA:
Eih?n se ollut unta hourivan, Vaan oli ilmoitusta Jumalan. -- -- Oi, ma aina muistan el?v?sti, Kuink' olin Galilean profeetan Luona vuoren ruohorintehell? Kapernaumin l?hikunnahilla. Genesaretin vedet v?lk?htelit Aamu-auringossa kirkkahassa. Kirkkahammat viel? opetukset Tulvailivat h?nen huuliltansa. Kansa kaikki kuuli ensi kerran Jumalaisen rakkauden ??nt?, Jonka kosketusta joka rinta Syk?hteli, aaltoeli kilvan, Pid?tt?en koska hengityst? Korkeinta armon julistusta Ahmiellen ??net?nn? istuit. Oi, se n?ky eip? mielest?ni Konsa haihdu; silloin ensi kerran Povessani tulen tunsin oudon, Liekin, sytytetyn taivahasta: "T?m? Herra, pyh? Vapahtaja Ihmiskunnalle on l?hetetty", Niin se kuiski ??ni tunnossani, Jota ensin mielin tukehuttaa. Mutta syntieni muisto musta S?rki syd?nt?ni, el?m?ni N?kyi kaikki hukkaan eletylt?. Turhuus irvisteli vastahani Joka askelella kodissani. Voi sit' y?t?, jolloin tunnontuskat Polttavaiset nostit syntieni Haamut julmat piilopaikoistansa, Muiston kammioista, tuomiolle Vaativaiset sieluani kurjan! Silloin ajattelin uudestansa Sanoja, joit' olin eilen kuullut; Niiss' oli lohdutusta syntiselle, Kurjimmalle anteeks'antamusta, Kun H?n luokseen kaikki kutsui kurjat, Antoi anteheksi armoisesti Naisillekkin syv??n langenneille. Silloin syntyi usko syd?mmeeni: Rukoilin ja kiitin Jumalata, Joka armon ikil?htehest? Voitehet nyt lievitt?v?t laski Sielun haavoilleni polttaville.
PILATUS:
Oi, sa autuas -- min? katala Kautta rikostein kaiken s?rkenyt Olen toivonkin mahdollisuuden. Monet veriset, raskaat rikokset El?m?ni tiet? synkistytt??. Ristiinnaulitsin Pojan Jumalan, Se on totta teko kauhistavin. Mutta rikostein on se kukkura, Loppukehitys sielun paatuneen. Galilealaisten murha julma, Moninaisimmat virka-uralla, Sotilaana my?s tehdyt v??ryydet Painaa sieluain; kaikki nousevat Korppikotkat kuin raatelemahan Kurjaa sieluain, enk? v?isty? Voi, en paeta, vaan Prometheys Kuni kytketty ter?skallioon Korppikotkan' antaa joka aamu Uuden maksansa y?ll? kasvaneen: Petolintu julma ter?skynsin Iskee, repelee, sy? ja maistelee, Kuni Lucullus herkkup?yd?ss??n; Niinp? sieluain synnit polttavat Ahnahat kuin pedot raatelevat.
PROCULA:
Sitten onnellisna, autuaana Elin, kunnes murha-aikehista Juutalaisten kuulin kuiskattavan. Mutt' en tiennyt, ett? aikoisivat Vedota sun tuomiohos t?ss?; Enk? y?n? sin? onnetonna Aavistanut rikosty?t? mustaa, Herran pyh?n kiinniottamista. Nukuin linnassamme untuvilla, Y?hyt rauhaa henki ihanainen. Mutta unessani ilmestyvi Eteheni Herra k?rsiv?inen Kruunattuna orjantappuroilla, Ruoskittuna, vertavuotavana, Kuni pahin rosvo surmattava. Oi, ma kauhistuen alas vaivuin, Mutta H?nen katsehensa hell? Kyyneleist? katsettani kohtas, Ja H?n lempe?sti lausueli: "Sinun kannan syntiesi kuorman." Voi, ma tunsin tuskaa polttavinta: T?ytyik? mun syntieni t?hden H?nen, ihmisist? puhtahimman, Jumalaisen k?rsi?? H?n silloin K??nsi kasvot verta vuotavaiset Minuhun ja rakkahasti virkkoi: "Verein sinun sovintos on uhri, Sinull' anteeks'antamus ja rauha." Siit? iloitsin -- vaan tuokiossa N?in sinun H?net tuomitsevan Kuolemaan ja kansan raivokkahan Ristiinnaulitsevan H?net, pyh?n. Y?hyt musta peitti auringonkin, Maahut j?risi ja vuoret halkes' -- Kansa parkui paetessaan kurja -- Ly?den rintoaan -- ma pelj?styen Her?sin ja sanan sulle laitoin Kiirehesti, koska sain ma kuulla Ett? Herra oli edess?si Tuomittavaks' annettuna aivan Kuten olin uneksinut koito.
PILATUS:
Metallia hehkuvaista kaadat Syd?mmeeni -- mutta jatka, armas.
PROCULA:
Sanan annettuain saattajalle, N?in viel? unta uudestansa: Seisoin y?ll? aivan pime?ll? ?ljym?en sulorintehell?, Silloin kuulin soiton suloisimman Taivahasta, mik? sielun nosti Yl?s maasta, kuni kotkan siivin, Taivahien taivahisin asti. Samall' ??nen kuulin voimakkaimman, Joka v?r?hytti syd?nt?ni, S?rki kalliot ja haudat aukas', Kutsui kuollehetkin el?vin? Esiin haudan varjo-kammioista. Pilvet repesiv?t taivahalla, Valo tuhansia auringoita Kirkkahampi, koitti iki-aamu: Hele?sti loisti Herran haamu Pilven s?ken?iv?n keskustassa, Josta jyrin? ja leimaukset K?vi halki ??rett?myyksien. Henget s?teilev?t kirkkautta H?nt? ymp?r?iv?t palvelevat Lukemattomat ja voimalliset. Kansat kutsuttikin tuomiolle: Syntiset, nuo julmat paatunehet, Alas ikituleen tuiskuvahan Vajosivat -- mutta autuahat Puvun puhtahamman aamukoita Saivat sek? s?dehtiv?t kruunut Valtakunnass' ijankaikkisuuden.
PILATUS:
Mihin jouduit, Procula sa armas? Miksi pakenit, sa haamu kallis? Tule takaisin, oi, ?l? j?t?, Procula -- oi, el?m?ni, viivy!
-- -- -- -- -- --
Oi, ei viivy -- palaja, ei kuule! Julma kohtaloni l?hestyvi. Huu! Ken tuolla? Herodes ja Kaifas! Julma Juudas! Miksi l?hestytte? Sotilahat -- ristiinnaulitsijat, Pilkkaajat -- ja Tiberius -- Sejanus -- Katsehenne veren j??dytt?vi! Oi, Pluto -- Jupiter, sy?kse, sy?kse Tulisilla vasamoillas alas N?m?t mustat henget! uh! ja tuolla Galilean miehet veriss?ns?! ?l? katso minuun, julma rosvo, Barabbas -- oi miksi tungeksitte L?helleni? Pois te pahat henget! -- Voi! ma vaivun -- alas -- Tar-ta-ro-hon Sinne -- iki-heh-kuva-han vai-i-vun.
PIISPA TUOMAS.
HISTORIALLINEN RUNOELMA.
TUOMAS :
"Piispan johdolla".
-- -- -- -- -- --
Jumala, suuri armossa Mull' antanut on toivoa -- En muutoin kest?is' el?m??, -- Kun tunnoss' aina kirvelt?? Polttava tuli tuskien, Jos milloin palaa Suomehen Muisto, jopa joskus. --
-- -- -- -- -- --
Herra, armossa muistaos, Poikas verell? huuhto'os Pois sielusta syntitahrat.
Tua Jesu dilectio Grata mentis refectio: Replet sine fastidio, Dans famem desiderio.
-- -- -- -- -- --
Desidero Te millies Jesu mi, qvando venies? Me laetum qvando facies? Me Te qvando saties?
Jeesuksen on rakkaus, Mielen sulo-virvoitus, Ain' on uusi tyydytys, Kaipauksen her?tys.
Sinua, oi, ik?v?in, Tuhannesti p?ivin, ?in: Milloin tulos leimahtaa, Iki-ilon kirkastaa?
TUOMAS :
Ulvo'os myrsky -- kuohu Vihainen, vaahtop?? Aalto ja kallioita Huuhtele -- kylmemp?? Josp' oisi, loiskuva l?ikk?, Vetesi, j?it? sais' Sataa ja j??ksi kaikki, Muuttua helmassais! -- Kas, t?ss' on poveni kuuma. Sen ahjo hehkullaan Vois sulata j?iset vuoret; Mi saisi sen sammumaan? Siell' ikuinen liekki hohtaa Ain' uutta tuskaa -- niin, Taas armas y?hyt, muille Mik' antaa j?seniin Levon ja suloista unta Silmille sirottaa, Vain lis?? minulle tulta -- T?? myrskyk? vilvottaa Vois mielt? miehen, mi kuolla Tahtoisi -- eik? voi, Ei tohdi, vaikk' olis hauta Leponi ainut -- oi!
-- -- -- -- -- --
Mutta mit? kuulenkaan! Johan t??ll? lauletaan.
Kannel Ahdin soi Kunnes aamun koi Id?n taivaalla kirkasna hohtaa. Nyt tanssimme taas -- Emme ulvontaas, Myrsky ?rjyv?, pelvolla kohtaa.
T?m? kaunist' on: Meri arvaamaton T?ynn' aaltoja on lakkap?it?! Kisaellen vaan K?y karkelemaan T?ss? Vellamon neitojen h?it?.
T?m? hauskaa vaan: Nyt hypell? saan; Kuinka iso on tanhumatanner; Eip? silmill??n N?e ??ri?k??n, Eik? vapise allamme manner.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page