Read Ebook: Päiväkirja by L Fving Stefan L Fgren Elisabeth Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 202 lines and 17409 words, and 5 pages

Translator: E

Stefan L?fving'in

P?iv?kirja.

Mukailemalla suomentanut E.

Toinen painos.

Ensimm?isen kerran julkaissut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino 1874. Digitalisoitu 1882 ilmestyneest? toisesta painoksesta.

Seuraavilla lehdill? annetaan uskollinen, vaikka lyhennetty suomennos Stefan L?fving'in p?iv?kirjasta, joka viel? s?ilytet??n Porvoon lukion kirjastossa ja muutoin on kokonaisena julkaistu "L?hteiss? Ison-vihan historiaan".

Mik? mies L?fving oli?

Siihen antaa h?nen oma p?iv?kirjansa parahimman vastauksen. Niinkuin leimuava virvatuli h?n liikkuu edes-takaisin Ison-vihan synkimm?ss? pime?ss?, ja h?nen kertomuksensa kummallisista retkist??n on laillansa valaisevainen; se valaisee ainakin sen verran, ett? n?emme, kuinka pime?t? pimeys on.

Ja h?nen oma luonteensa sitten! -- mik? kummallinen aika, joka t?mm?isi? ihmisi? kasvatti! -- Katsastakaamme h?t?isesti niit? oloja, joissa L?fving oli syntynyt ja kasvanut.

Jo Helmikuussa 1699 tuli Suomeen sana, ett? Puolan kuningas oli karannut Riikaa vastaan. Suomen ruotuv?ki pantiin heti jalkeille; vuoden-aian vuoksi t?ytyi kulkea kiert?m?ll? Inkerinmaan kautta. Mutta Suomenlahden perukka oli vahvassa j??ss?, niin ett? voitiin oikaista Viipurin seuduilta Harjavaltaan ja Kolkanp??h?n. Eip? aikaakaan, niin oli jo miekanmelske alkanut. Jungfernhof'in luona Suomen poiat virittiv?t "Hakkap??llil?is"-muistot Saksilaisten vastustajainsa mieless?.

Vaan nyt oli tsaarikin pannut laumansa liikkeelle, Inkerin asukkaat pakenivat tulen ja miekan alta Viipuriin p?in. Tsaarin armeija asettui Narvan piiritt?m??n. Silloin tuli nuori Kaarlo kuningas Viroon. Suomalaiset joukot kokoontuivat h?nen ymp?rillens?, ja Narvan tappelu hetkeksi pelasti Narvan, Viron ja Inkerinmaan.

Silloin Suomenmaa oli kadottanut ulkovarustuksensa. Inkeri ei en?? ollut Suomalainen, ja tuhansia sen asukkaista siirtyi h?vitetyilt? syntym?sijoiltansa, vieraan vallan alta, tullen k?yhin? kodittomina pakolaisina Suomalaiseen em?maahansa. Mutta Suomenmaa itse jo taisteli henkens? edest?, sill'aikaa kuin sen oma s??nn?llinen sotav?ki vuodatti verens? Liivin ja Kuurin tantereilla, Puolan tasangoilla, vihdoin Liesnan ja Pultavan verisill? kentill?. Ihmek? siis, ett? Suomi ei jaksanut ajanpitk??n puolustaa itse?ns? Ven?j?n ylivoimaa vastaan. Viipuri lankesi v. 1710; K?kisalmi meni kaupanp??lliseksi. Kolme vuotta my?hemmin tuli muun Suomen vuoro. -- T?m? oli "Iso-viha".

T?ss? maamme kuoleman-taistelussa nuo kodittomat pakolaiset, joiden lukum??r? karttui joka askeleelta, jota vihollisen valta eteni, t?yttiv?t omituisen viran. Sota oli heilt? kaikki ry?st?nyt; heid?np? siis t?ytyi sodasta elatustansa etsi?. Vihollinen oli heilt? kodin ja tavaran vienyt; kosto viholliselle oli siis heid?n oikeutensa. Is?nmaa oli henkens? heitossa; niit?p? en?? heid?n oma henkens? maksoi. N?in syntyiv?t Suomalaiset "Sissit", nuo urhoolliset ja sukkelat, useinkin kostossansa julmat retkeilij?t, jotka eiv?t antaneet tsaarin rauhallisesti lev?ht?? p??kaupunkinsakaan l?hist?ll?.

Ensim?iset Sissit olivat Inkerin talonpoikia; heid?n p??llikk?ns? oli Kivek?s, ja t?m?n nimest? heit? yleisesti kutsuttiin Kivekk?iksi. Inkerinmaalla, entisill? kotisijoillansa, he tunsivat joka polun, joka pensaan, ja siell? he hiipiv?t alinomaa vihollisten kesken, vieden ry?st?-saalista ry?st?jilt?ns?. Sitten heihin liittyi onnen-orpoja muilta aloilta ja muista s??dyist?; suuria komppanioja syntyi. Kivekk??n seuraajana oli majori Luukkoinen. Kapteinit Tillainen, Torakka ja olletikkin Longstr?m saavuttivat samaten suuren maineen. Viimeksimainittu oli talonpoika Savosta, ja h?n lopetti vihdoin el?m?ns? retket Throndhiem'in seuduilla, miss? Norjalainen karhun-ampuja h?nen kaatoi luodillansa. Monen muun teot ja vaiheet ovat unohduksen virtaan uponneet.

N?it? Suomalaisia Sissej? oli Stefan L?fving yksi, vaikka h?n ei ole aivan yht'aikainen varsinaisten Kivekk?iden kanssa; sill? h?nen retkens? oikeastaan alkavat vasta silloin, kun Luukkoinen, Tillainen ja niiden vahvat retkikunnat jo ovat h?vinneet. L?fving enimm?lt??n liikkuu yksin??n vakojana ja seikkailijana. Vaan h?nen tekonsa ovat yht? rohkeat ja kummalliset kuin Kivekk?iden. Kertokoon h?n nyt itse, mit? h?n Ison-vihan hirmu-aikana milloin niill?kin tavalla toimitti ja puuhasi.

Stefan L?fving'in P?iv?kirja.

Kun is? vainajani, konstaapeli M?rten L?fving, vuonna 1698 komennettiin K?kisalmen linnav?keen, seurasin min? vanhempiani mainittuun kaupunkiin.

Joulukuulla 1708 p??sin min? suosituksen kautta kirjuriksi arendaatorille ja raja-majurille Simo Aflechtille, ja minun tuli yl?skantaa verot Sorolahden kartanosta Karjalassa. Siell? ven?l?inen partiokunta pari vuotta my?hemmin otti minut vangiksi ja min? sain kuuman l?ylytyksen, kun en ilmoittanut heille miss? hovin hevoset ja muu omaisuus oli saatavana. Hoikka kukkaroni sek? vaatteeni kelpasivat ven?l?isille. Minua sidottiin sitten k?ysill? k?sivarsista, ja sill? lailla sain juosta 1/4 penink. Kiteelle, jossa rovioita valmistettiin, niin ett'en muuta odottanut kuin kuolemaa, mutta Jumalan armon kautta tulin kuitenkin varjelluksi ja vanhalla paidalla varustetuksi. Nyt minua taas kuletettiin hevosten v?liss? Kiteen kirkolle p?in. Mutta kun marssimme pitk?n porrassillan yli, joka vei suuren suon poikki, pakenin min? k?ysineni p?ivineni keskell? p?iv??. Ven?l?isi? oli 300 miest?; minua ajettiin ankarasti takaa, vaan min? p??sin kuitenkin suurella vaivalla toiselle suolle, miss? k?tkin itseni j??k?reilt?. Muutaman tunnin per?st? l?ksin maantielle, niinik?ydet k?sivarsillani, aikoen taas menn? kotiin eli Sorolahden kartanoon. Ei aikaakaan, niin kohtasin kaksi kasakkaa, jotka kysyiv?t: "Kuda tij jedos?" . -- Min? vastasin: "Domoi" , lis?ten suomeksi: toverinne p??stiv?t minut kotia. -- Toinen heist? rupesi hitaasti l?htem??n tiehens?, mutta toinen aikoi minua uudestaan sitoa, k?skien pit?m??n h?nen hevostansa kiinni; mutta kun h?nell? oli paljon tavaraa, kattiloita y. m. satulan takana ja h?n sai kumartua syv?lle ennen kuin alas p??si, niin min? sain h?nt? niskasta kiinni ja tappoin h?net h?nen omalla miekallansa. H?nelt? min? sain noin 1,000 taaleria Ven?j?n rahassa, joukko hopea-sormuksia ja viherj?isen takin, joidenka kanssa juoksin mets??n ja sitten takaisin edell? mainittuun kartanoon.

Ensi teht?v?ni, kun olin kotiin p??ssyt, oli puidattaa jyvi?. Is?nn?n puolesta toimitin sitten 50 tynnyrin rukiita ja 20 tynnyri? ohria eversti Stjernschantz'ille, joka oleskeli Savonlinnassa sen sotav?en kanssa, joka antaumisen kautta oli K?kisalmesta p??ssyt.

V?h?n ajan per?st? is?nt? l?hetti minua kolmen rengin kanssa Nurmekseen tiedustelemaan vihollisen tuloa, ja viel? Kajaanin linnaan p?in; mutta matkalla jouduin ven?l?isten rosvojen k?siin, vaan pakenin taas, ja juostuani yksin 6 penink, mets?n kautta syksy-y?n?, tulin vihdoin talonpoika Oravan taloon Maansel?ll?. Ennen kuin itse juoksin mets??n, autoin er?st? renki? pakosalle, ett? h?n is?nn?lle ilmoittaisi miss? olin. Is?nt? oli t?ll'aikaa saanut kokoon 20 maasotilasta, kirjureja ja renkej?, jonka joukon min? tapasin kolmantena p?iv?n? sen j?lkeen, ja matkustin sitten heid?n seurassaan. Matkalla tapasimme me ven?l?isi? rosvoja, joita me l?imme 2 Adventtip?iv?n? v. 1710, poltimme heid?n makasiininsa ja saimme 60 hevosta. Min? puolestani ammuin 3 miest?, ja pist?m?ll? min? tappoin 10, jotka olivat pakenemassa. Sitten l?ksin Kajaanin linnaan, jossa min? pyysin eroa virastani, pantiin arestiin toisena Joulup?iv?n? ja sain 4:ten? eroni ynn? 120 taaleria kopekoissa patronalta. L?ksin sitten kapteeni S. Enberg'in kanssa Uudelle-maalle sek? Liljendaliin. Arestin sain siit? ett? pyysin eroa, sill? is?nt?ni ei tahtonut laskea minua.

Kenraalimajuri Armfelt ja eversti Krusenstjerna komensivat minua v. 1713 polttamaan Porvoon sillan vihollisten esteeksi. Sillan p??ss? ollessani, ampui vihollinen muutamilla sadoilla muskeeteilla yht'aikaa, mutta minuun ei sattunut kuitenkaan, vaikka savu nousi maasta ymp?rill?ni. Nyt n?in yhden miehen juoksevan sillalle, t?hd?ten minuun; h?nen kuulansa vei vasemman korvani, mutta mies kaatui samalla, saatuansa minulta kuulan rintaansa. Toinen puoli sillasta paloi kuitenkin. Palatessani tapasin majuri Gyllenstr?m'in, joka surkutteli korvani kadottamista, sanoen: "Miksi nyt pit?? nimitt?? L?fving'i?, joka on korvansa menett?nyt!" "Korvan olen kyll? kadottanut", vastasin min?, "mutta vasemman vaan. Mit?s siit?! Moni menett?? t??ll? henkens?kin". Tuon sanottuani rep?isin pois sen palasen korvasta, mik? viel? oli j??nyt riippumaan. T?m?n per?st? ratsasti majuri muiden upseerien kanssa eversti Maidell'in luo Gammelg?rd'in kartanoon, miss? eversti heit? kestitsi. Majuri Fraser oli t?ll'aikaa Gyllenstr?m'in sijassa ollut etu-vartiossa, ja juuri kun viimeksimainittu saapui takaisin, tuli my?s luutnantti Bergh ja kertoi ett? ven?l?iset koettivat p??st? poltetun sillan yli, mik? tietysti oli mahdotointa. Majuri nousi kivelle, n?hd?kseen heid?n temppuunsa. Ven?l?iset ampuivat nyt tykill? Papinm?elt? majurin vatsan ala-puoleen, niin ett? h?n lankesi polvilleen; 2 sotilasta kaatui my?skin. Majurin viimeiset sanat olivat: "ach mein herr Pastor, mein herr Pastor!" eli "oi herra pastori, herra pastori!" Nelj? miest? kantoi h?nt? pois karhun nahassa. H?nen huulensa liikkuivat kauan aikaa, vaan ei mit??n ??nt? kuulunut.

Toisena p?iv?n? me marssimme Porvoosta. Vihollisella oli siis tie avoinna Helsinkiin ja Turkuun, sill? suomalainen armeija l?ksi P?lk?neelle.

Kun olimme Hattulaan p??sseet, pyysin min? koroitusta munsteri-kirjurin toimesta, mutta minulle sanottiin ett? l?ytyi parempia miehi?, joita piti eteenp?in auttaa. -- Min? kysyin, saisinko eroa, niin min? koettaisin onneani jossakin toisessa rykmentiss?, miss? ehk? l?ytyi minua huonompia miehi?, ja miss? kenties voisin paremmin edisty?, vaan minun k?skettiin j??d? rykmenttiin ja komppaniaan odottamaan. Kuitenkin tein samana p?iv?n? pyynn?n kenraali-majurille Fittinghoff'ille, ett? h?n auttaisi minua Pohjanmaan rykmenttiin. H?n lupasi minulle siin? v?ltv??pelin paikan, mutta minun piti itse hankkia eroni, jota eversti ei antanut. Kolmannen pyynt?-kirjeen kirjoitin min? kenraalimajuri Armfeltille, joka minulle lupasikin koroitusta, mutta ensin minun t?ytyi partioretkelle l?hte?. V?nrikki Sahlman'in kanssa l?ksinkin Hattulan kirkonkyl?st? H?meenlinnaan ja sielt? ymp?ri maata, sangen v?h?ksi hy?dyksi valtakunnalle ja kuninkaalle.

Armeijan tappiosta ja hajoamisesta sain min? tiedon, kun vankimme vietiin pois H?meenlinnaan viev?? tiet? my?den. Kohta juoksin sinne y?ll? yksin 3 peninkulman pituisen matkan. Sitten me l?ksimme kulkemaan Turkuun, miss? l?ysimme muutamia laivoja ja saaristo-veneit?mme, joilla miehist? vietiin Ahvenanmaalle kapteeni M?ller'in kanssa, joka oli vankeudesta karannut ja my?s kuului Turun rykmenttiin. Mutta min? j?tettiin maaherra Stjernstedt'in k?skyst? vakoomaan ven?l?isten liikuntoja ja tointa kapt. M?ller'in rengin Juhana Ahockin kanssa. Menin ensin puustellilleni Sauvossa 3 penink, ja makasin siell? kolme p?iv??. Sitten l?ksin kap. M?ller'in puustellille Loimaalle, katsomaan mit? sielt? olisi saatavana, vaan en l?yt?nytk??n muuta kuin joitakuita lampaita, 2 hevosta vanhoilla satuloilla sek? joukon 8 ja 6 leiv. painavia kranaateja. T?m?n kaiken laahasin min? omalle puustellilleni.

Nyt sain taas k?skyn polttaa er?st? makasiinia ven?l?isilt? Huittisissa, jonka ty?n otinkin tehd?kseni.

Tultuani Hannukosken kyl??n tien varrella, poikkesin sinne, saadakseni tiet?? oleskeliko vihollinen n?ill? tienoilla. Muutamat talonpojat, jotka istuivat tuvassa viina-kupit edess??n, k?skiv?t minua istumaan, tarjoten kupillisen minullekin, mutta min? ilmoitin ett'en sit? k?rsinyt. Talonpojat p??ttiv?t minua herraksi; n?kyih?n tuo liivien kauluksestakin, jossa oli kultainen nauha reunassa. Yksi heid?n joukostaan sanoi heti: "Tulkaa vetoa ly?m??n ett'ei ruotsalainen en?? Suomenmaata omista; pannaan 100 riksi?!"

Min? vastasin ett'ei minulla ollut niin paljon rahaa, jonka per?st? h?n k?ski minun l?hte? helvettiin, muiden suomalaisten herrain j?lkeen, lis?ten: "Kyll? mulla on palo-veroni valmiina".

Min? sanoin ett? tuo oli kaikki erinomaisen hyv??, jos h?n nyt vaan antaisi minulle v?h?n ruokaa rahani edest?. H?n sanoi:

"Sinun t?ytyy maksaa kestikievarin taksan mukaan 10 ?yri? hop." -- Ne min? annoin, ja minulle tuotiin leip??, silakkaa ja lampaanluu, joka oli vihri?iseksi suolattu.

Vanha ukko tuli t?ll'aikaa sis??n ja istui p?yd?n p??h?n. Is?nt? meni ulos ja palasi sirppi k?dess?, mill? h?n aikoi naulita minua sein??n. Min? pist?ydyin p?yd?n-p??n alle ja tartuin muskeettiini oikealla k?dell?; silloin ukko sai minua kaulasta kiinni ja tahtoi pid?tt?? minua, mutta min? l?in h?nt? leu'an alle muskeetilla, vedin hanan yl?s, ajoin talonpojan siten edess?ni ulos ja annoin h?nelle kaupan-p??lliseksi v?h?isen suoneniskun miekallani. Em?nt? tuli nyt avuksi korennolla, aikoen toimittaa verisen lakin p??h?ni; min? l?in korennon h?nen k?dest??n ja voitelin s?il?ll? h?nen per?-peili?ns?, sill? kun korento putosi maahan h?nen k?dest?ns?, aikoi h?n ottaa sirpin, joka makasi minun jaloissani, vaan min? potkaisin sinne t?nne, niin ett? talonpoika ja h?nen akkansa saivat aika letk?yksi?. P??sin vihdoin juoksemaan toverini luokse, joka seisoi hevosten kanssa tiell?, ja nousin hevosen selk??n. Ei leikki kuitenkaan loppunut siihen, sill? nyt tuli tuo vanha ukko ja sai muskeetista kiinni, juuri kun min? sit? kohotin. Kun t?m? nyt putosi k?dest?ni, tarttui ukko ainoaan korvaani, sai minut allensa ja huusi kyl?n v?ke? kokoon; mutta nyt sain min? ukon alleni ja l?in h?nt? pari kertaa painetilla, k?skin toverini ratsastaa eteenp?in ja juoksin sitten h?nen j?lkeens?. Sinne j?iv?t hattu, hansikkaat, veitsi ja rahat talonpojille.

Huittisiin tultuani annoin talonpoikain h?vitt?? makasiini, koska siin? ei ollut paljo mit??n tavaraa. Palasin sitten takaisin ja otin rahani sek? yll?-mainitut kalut, jotka olin j?lkeeni j?tt?nyt, ja ratsastin sen per?st? Turkuun.

V?h?n ajan kuluttua l?hetettiin minua taas tiedustelemaan josko ja kuinka vihollinen l?hestyi. Tultuani Loimaan kestikievari- eli nimismiehentaloon, sanoi nimismies: "Oi jos teit? olisi 5--6 miest?, niin voisitte saada paljon rahoja!"

"Mist??" kysyin min?.

"Nyt juuri l?ksi 6 miest?, vieden koko kuormallisen ruotsalaisia rahoja t??lt? ohitse".

"Minne l?ksiv?t he?"

"Ven?l?isten leiriin tietysti, 3 penink, t??lt?; nyt kuorma ehk? on 1/2 penink, p??ss?, ei suinkaan etemp?n?".

"Antakaa heid?n menn? ja tuokaa minulle tuopillinen olutta!"

Min? join ja toverini samaten, jonka tehty? molemmat nousimme hevosten selk??n ja l?ksimme ajamaan kuorman j?lki?. -- Er??ss? kyl?ss? saavutimmekin ven?l?iset, ajoimme miehet pakoon ja otimme noin 4,009 karolinia; enemp?? olisi ollut mahdotoin vied?. Suuri joukko ihmisi? ajoi meit? takaa. Meid?n t?ytyi j?tt?? hevosemme, ja marssittuamme koko y?n sek? puolen p?iv??, saimme viimein lukiolaiselta Hammar'ilta 2 hevosta ja p??simme Paimiolle, jossa talonpojat aikoivat ottaa meit? kiinni ja vied? meit? ven?l?isille. Minun rohkeuteni t?hden t?ytyi heid?n kuitenkin p??st?? meid?t Sauvoon ja puustellilleni takaisin. Vihollinen ilmoitti t?m?n j?lkeen arpa-kapuloilla koko Turun l??niss?, ett? jos joku majauttaisi tai pit?isi luonansa maan sotav?ke? tai muita pakenevia s??tyl?isi?, niin heid?n talonsa poltettaisiin ja he viet?isiin vaimoinen lapsineen Siperiaan. Min? olin matkoilla Karunan kappelissa t?h?n aikaan, ja minun t?ytyi Paimion kautta l?hte? Paraisiin 2:den vuorokauden vanhalla j??ll?, jolla tiell? min? kadotinkin useita ploottuja mereen.

Paraisista l?ksin Korpon pit?j??n, Ruhmariin ja Kalaisiin, jossa min? l?ysin sotalaivaston laivurin, jolla oli saaristo-vene. T?t? miest? min? kestitsin koko y?n, jotta h?n veisi minun my?t?ns? Ahvenanmaalle, mutta h?n hiipi kuitenkin salaa tiehens?, ja minun t?ytyi v?kivallalla ottaa luotsit, jotka minun veisiv?t Signelsk?r'ille.

Korpun rannalla oli silloin paroni Stjernstedt'in muonalaiva j??tynyt kiinni. T?m?n min? miesteni avulla ensin vedin veteen; hankin sitten purjeita siihen ja l?ksin K?kar'iin, koska oli hyv? tuuli sinne. Mainittuun paikkaan j?tin laivan talveksi ja jatkoin matkaani F?gl?n taloupoikais-veneell?. Kapteeni M?ller'in seurassa, joka asui Stentorp'in kartanossa, l?ksin sitten maaherralle ilmoittamaan ett? 24,000 vihollista oleskeli Turussa. T?t? tehty?ni pyysin virka-vapautta Tukholmaan l?hte?kseni, jonka my?skin sain.

Juhana Ahock'in kanssa l?ksin siis Ekker??n postiveneille ja kohtasin matkalla eversti Grundell'in, joka minua tutkiskeli ja vei minut mukaansa maaherran luo, jonka asunto oli Hagassa. Maaherra ja eversti seurasivat minua sitten Kumlingen nimismiehen kartanoon. Siell? minun t?ytyi olla Tammik. 12 p?iv??n asti v. 1714, vaikka jo 14 p. Jouluk. olin pois komennettu; mutta huonon kelin t?hden en ennen p??ssyt l?htem??n. Majoittaja Gustaf Gisselkors'in kanssa l?ksimme Tammikuulla Korppoon, jossa my?s olimme jumalanpalveluksessa. Mutta tullessamme kirkosta ulos, talonpojat eiv?t olleet sen jumalisemmalla mielell? kuin ett? haukkuivat meit? mit? h?vytt?mimm?ll? tavalla, ?rsytt?en koko seurakuntaa vihaan meit? kohtaan, niin ett? meid?n oli pakko turvautua kranaateihin. Heitimme sent?hden yhden kranaatin maahan. Kun t?m? r?j?hti, juoksivat talonpojat toinen sinne toinen t?nne.

Illalla l?ksimme papin hevosella er??sen talonpojan taloon, ja pyysimme siell? y?sijaa. Talonpoika ei sanonut tiet?v?ns?, saisiko h?n itsek??n olla rauhassa. Min? ajoin ulos talonpojan, h?nen vaimonsa ja lapsensa, paljain jaloin. Kiertelin sitten y?ll? puolen pit?j??, ja palasin vihdoin taas Houtsk?r'in pappilaan. Sielt? l?hetin sitten arpa-kapuloita useille haaroille, kutsuen kaikki kokoon. Kokoontuneina sain kuulla, ett? heill? oli 363 ploottua palo-veroa ko'ossa, mitk? rahat aikoivat vied? viholliselle Turussa. Min? selitin heille kuinka viekas vihollisten menetystapa oli; ett? he ensin koettivat saada kansaa tottelemaan ja sitten tulisivat heilt? yh? suurempia veroja kiskomaan. Min? muistutin my?s heid?n velvollisuuksistaan entist? kuninkaansa kohtaan, lis?ten varoitukseksi, ett?, jos vihollisen suosio olikin makea kuin viini, niin se my?s oli yht? petollinen kuin viini, joka pian vie sek? p??n ett? jalkain voiman. Itse min? tarjousin kirjoittamaan ruhtinas Galitzin'ille heid?n puolestaan, ett? h?n l?hett?isi miehi? tuomaan ennenmainitut rahat, sill? Ahvenanmaalta ruotsalaiset partioretkeilij?t muka alinomaa heit? vaivasivat, eik? he sent?hden uskaltaneet mit??n rahoja pois vied?. Min? lupasin my?skin kukistaa l?hettil??t ja antaa pit?j?lle puolen summan takaisin, mutta toinen puoli j?isi minulle ja minun miehilleni. Ensin olivat he my?ntyv?iset t?h?n tuumaan, mutta toisena p?iv?n? tulivat he ottamaan rahansa takaisin ja k?skiv?t meit? l?htem??n tiehemme, jos emme tahtoisi joutua ven?l?isten k?sihin; sanoipa viel? er?s Jaakko Erson: "Meid?n kyl?n miehet yksin voittavat 50 ruotsalaista sotilasta, ja sin? kehtaat tulla muutamilla miehill?". -- Niin pian kun h?n oli sanonut nuo sanat, viritin min? hanan, k?skin h?nen kohta langeta polvilleen ja lukea "Is? meid?n", -- sill? h?nen t?ytyi silm?nr?p?yksen per?st? kuolla. Mutta kun h?n luki mainitun rukouksen, laskin min? hanan j?lleen, l?in h?nt? ainoastaan pari kertaa muskeetilla ja sanoin: "Sin? lurjus! Kuinka rohkenet sellaisia sanoja lausua? Miksi et ven?l?ist? ly?!" T?m?n per?st? vein rahat kirkkoon, ja koko pit?j? lupasi uskollisuutta, mutta min? en saisi mit??n ven?l?ist? ly?d? heid?n pit?j?ss??n. He lupasivat my?s varoittaa minua, jos ven?l?inen ja min? sattuisimme yht'aikaa pit?j??n tulemaan.

Tuo sopimus ei ollut sen luotettavampaa laatua kuin ett?, Nauvoon tultuani, kyytipoika varoittaen kertoi minulle, ett? joukko miehi? Kivimaalla oli minua vastaan-ottamassa, vied?ksens? minun vangittuna ven?l?isille. Kun siis tulin kartanoon, huusin min? heille, ett? he nyt valmistaisivat itse?ns? taisteluun, mutta silloin p?tkiv?t miehet tiehens?, mik? minnekin. Astuttuani sis??n, sanoin min? is?nn?lle, ett? jos he uskaltaisivat v?h?nkin vastustella tai kiusata minua, niin min? olisin se mies, joka heid?n tiet?m?tt?ns? jonakuna y?n? polttaisin heid?n talonsa ihmisineen p?ivineen, koska olivat esteeksi minulle, jonka piti hankkia tietoja esivallalle Ruotsissa. T?m?n uhkauksen kuultuansa ei kukaan en?? rohjennut vastustaa minua, vaan min? kirjoitin Ahvenanmaalle vihollisen voimasta ja toimista, oltuani ven?l?isten parissa Turussa ja ymp?rill? olevissa pit?jiss?. Ahvenanmaalle l?ksin itsekin, vaan eversti Jaakko B?ckler komensi minua kohta taas ulos ennenmainitun Ahock'in kanssa joka usein oli minun armeijani. Min? oleskelin sitten suomalaisessa saaristossa, pit?en kirjevaihtoa everstin kanssa. Koko talven ajalla annettiin meille molemmille ruo'aksi ja palkaksi ainoastaan 30 karolinia.

Kev?tpuolella tapahtui ett? min? l?ksin Taivassalon kappeliin ja tulin sunnuntai-aamuna er??sen kyl??n, kun ihmiset meniv?t kirkkoon. Silloin tuli sanoma Kolkan kyl?st?, ett? ven?l?iset -- 1 v?nrikki ja 12 sotilasta -- siell? menetteliv?t pahasti. Min? ai'oin kohta l?hte? Ahock'in kanssa sinne, kun n?imme heid?n tulevan kappeliin. Min? ja toverini tappoimme kohta 4 miest? sek? v?nrikin. Ahock pakeni, mutta yksin ajoin j?lelle j??neet pakosalle sek? sain 5 hevosta ja 8 kuormallista tavaraa, sill? min? ajoin heit? takaa siksi ett? heid?n t?ytyi j?tt?? re'et ja pelastaa itsens? hevosten avulla. Kappalaiselle Montin'ille annoin min? 2 hevosta, joidenka avulla h?n p??si pakoon Ahvenanmaalle. Mutta nyt vihollisia yh? enentyi, niin ett? minun t?ytyi korjata itseni Kumlingen pit?j??n. Y?ll? matkustaissani n?in min? taivaan kannella suuren, loistavan t?hden, jonka muoto oli niinkuin kaksinkertainen C. T?st? min? ennustin, ett? min? kerran saisin kunnian suullisesti puhutella Kuninkaallista Majesteettia, joka t?h? aikaan viel? oleskeli Bender'iss? Turkinmaalla.

Minua k?ytettiin yh? viel? vakoojana, ja hyvin usein satuin min? yhten vihollisten kanssa ?fvassa ja Br?nd?n kappelissa. Kerran kuin istuin kirjoittamassa eversti B?ckler'ille, tuli paikalle vihollisia, kasakoita ja 150 rakuunaa, ja minun t?ytyi j?tt?? l?kki-astia sek? p??llys-takkini ja juosta vartioroviolle. Talonpojat, jotka siell? vartioitsivat, tekiv?t lusikoita, kauhoja ja sankoja. Min? sytytin rovion tuleen, mutta viholliset sammuttivat sen taas. Min? pistin yhden kasakan kuoliaaksi ja sain juosta 3 peninkulman pituisen matkan. Muutamia p?ivi? sen j?lkeen kohtasin taas 350 ven?l?ist? matkalla Ahvenanmaalle. Min? k??nnyin takaisin ja kirjoitin Kumlingesta everstille, joka majaili Vargatassa sotilasten sek? talonpoikain kanssa. P?iv?? my?hemmin t?ytyi minun l?hte? v?ltv??peli Mathias G?k'in ja etuvartian kanssa Ahvenanmaalle. Kohta haettiin hevonen ymp?ri maata, ja min? komennettiin Kumlingeen, miss? viholliset olivat. Min? ratsastin Dehletin yli ja pitkin Kumlingen rantaa, kuitenkin 1/4 peninkulmaa maalta, sill? ven?l?inen vartia-joukko seisoi aivan meren rannalla. Illalla my?h??n tulin er??sen kyl??n, j?tin hevosen mets??n ja menin ensin hiljaa katsomaan olisiko vihollinen siell?, mutta en l?yt?nyt ket?k??n. Nyt toin hevoseni ja panin sen talliin; itse menin tupaan makaamaan. Siell? nukuin muutamia tuntia, ja kun aamulla ai'oin menn? ulos, huomasin vasta 2 ruumista, joidenka kanssa olin maannut ja jotka osoittivat vihollisen j?lki?. L?ksin nyt taas Kumlingeen p?in, sidoin hevoseni pehkoon ja k??nsin turkkini nurin, karvat ulosp?in, ja n?in konttasin sitten 1/4 peninkulman. Kun min? t?ll? tavoin l?hestyin vartiamiest?, kohtasin vanhan akan, joka samalla tavalla konttasi kirstullensa, jonka oli pensaasen k?tkenyt, mutta jonka ven?l?iset jo olivat tyhjent?neet. H?n kertoi ett? ven?l?iset olivat valmiit palaamaan Turkuun. Min? konttasin kuitenkin kyl?n ohitse er??lle vuorelle, n?hd?kseni heid?n pois-marssimistaan, ja menin sitten kaivamaan tunkiosta 1/2 tuopin tina-pullon, jonka olin sinne k?tkenyt. Samaan tunkioon oli muuan talonpoika k?tkenyt 50 ploottua, mutta niit? olivat ven?l?iset my?s kaivaneet sielt?. Min? ratsastin t?m?n per?st? eversti B?ckler'in luo, joka oli Kastelholmaan pakenemassa, mutta matkalla oli pys?htynyt. Vaivastani sain h?nelt? pikku-lahjan ja olin sitte rauhassa Huhtikuuhun asti v. 1714.

N?in l?imme Tammelan pit?j?ss? 2 rakuunaa Kes?k. alussa; toisella oli posti, jonka h?n aikoi vied? luutnantti Bruselle. -- Saman kuun loppupuolella menimme yhden luutnantin ja 58 miehen kimppuun, jotka olivat er??n v?lsk?rin ja h?nen kirstunsa saattojoukkona. N?m?t tulivat H?meenlinnasta kun me karkasimme heihin ennenmainitussa pit?j?ss?. Mutta siin? paikassa oli iso aukio ja ven?l?iset ampuivat 3 laukausta meit? kohden, josta, Jumalalle kiitos, ei kuitenkaan mit??n vahinkoa tullut. V?lsk?ri ja 8 miest? p??si pakoon. Luutnantti ja ala-upseeri j?iv?t 50 sotilan kanssa kent?lle. Kappalainen Oxenius Tammelan pit?j?ss? kysyi olinko kadottanut monta miest?, mutta min? vastasin: ei ainoatakaan. Pappi sanoi tahtovansa, kenenk??n huomaamatta, saarnastuolissa kiitt?? Jumalaa, joka n?in harvain miesten kautta oli niin suuren voiton antanut. -- Me saimme sota-arkun sek? kaikkien p??llys-takit, tavarat ja hevoset.

Sen per?st? l?ksin min? joukkoni kanssa Tenholaan, ja 10 p. Hein?kuuta tulin min? amiraali Wattrangen'in luo, joka oleskeli Hankoniemell?. Mainitun kuun loppuun asti kuljeksin min? tiedustelemassa ja vankia ottamassa, jonka per?st? l?hettiv?t minun Turkuun. K?vin my?skin Gustaf Wittfot'in kellarissa, hakkasin siell? rikki 60 tynnyri?, joissa oli hyv?? viini?, jonka annoin vuotaa kellariin. N?m?t tynnyrit olivat tsaaria varten ja odottivat h?nen tuloansa. Vaikka linna oli vihollisten vallassa ja kaupungissa oli 2,000 kasakkaa, k?vin min? y?ll? sek? sis??n ett? ulos, sytytin k?dess? ja kranaatit paljaina. Sielt? l?ksin Naantaliin, otin veneen ja l?ksin Rym?ttyl??n, Nauvoon ja Kemi??n ja taas, yh? veneell?, Hankoniemelle. Saatuani tiedon ett? laivasto oli l?htenyt pois, k??nnyin ja purjehdin Kosken tehtaalle Perni?n lahdelle. Sielt? otin ruukin rauta-proomun ja l?ksin V?n?h?n, minne ennen olin j?tt?nyt 4 hevosta; ne otin nyt my?t?ni ja purjehdin proomulla Ahvenanmeren yli Tukholmaan, ja tulin onnellisesti sinne 10 p. Elok.

H?n vastasi: "Sin? olet yksin?inen mies niinkuin min?kin. Saadaan n?hd? kumpiko ensin armoa pyyt??". -- T?m?n sanottuaan ratsasti h?n minua vastaan.

Min? tartuin pistoliini ja ammuin h?nt? vasempaan k?teen ja sitten kylkeen. Mutta nyt minun pistoli-piippuni r?j?hti rikki; ainoastaan varsi j?i k?teeni. Hevoseni kaatui ja min? hevosen alle. Ven?l?inen olisi pist?nyt minuun, jos en olisi saanut irti jalkaani, joka oli hevosen alla. Sitten taistelimme me ankarasti; lopuksi h?n v?syi ja pyysi armoa, antoi minulle suuren vy?kukkaron, t?ynn? kopekoita ja puolen ruplan kappaleita, viel?p? lis?ksi 2 miehen-kaulavaatetta. Min? talutin h?nt? er??n talonpojan saunaan; ja kuuluu h?n siell? kuolleen, kun min? ratsastin Sund'in pit?j??n.

H. K. K. Fredrikin k?skyst? komensi kreivi Taube minun ja Ahock'in meren toiselle puolelle 10 p. Helmik. 1715. Mutta kun olimme p??sseet Ekker?hon, sanoivat talonpojat ett? oli mahdotoin vied? meit? kauemmaksi kulku-j??n vuoksi, jonka t?hden j?in sinne muutamaksi p?iv?ksi. Sattuipa niin, ett? H. K. K. Fredrik ja kreivi Taube tulivat Grislehamn'iin ja k?skiv?t talonpoikain vied? meid?t meren yli. Sain my?s muutamia dukaatteja H. K. K:lta ja l?ksin sitten Jumalan nimess? Signelsk?r'ille. Siell? olin kaksi p?iv?? kulkuj??n vuoksi, ja kun meri oli j??tynyt, l?ksin Ekker?h?n. T??ll? kohtasin talonpoikia ja pappeja, jotka olivat pakenemassa Ruotsin puolelle. J??ll? otin min? Herran pyh?? ehtoollista Gabriel Grononius'elta ja l?hetin passini takaisin inspehtori Allander'in kanssa, sill? pyynn?ll? ett? h?n sen antaisi rakkaalle ?idilleni Tukholmassa. Vaan ei se kuitenkaan perille tullut.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet