Read Ebook: Päiväkirja by L Fving Stefan L Fgren Elisabeth Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 202 lines and 17409 words, and 5 pages

H. K. K. Fredrikin k?skyst? komensi kreivi Taube minun ja Ahock'in meren toiselle puolelle 10 p. Helmik. 1715. Mutta kun olimme p??sseet Ekker?hon, sanoivat talonpojat ett? oli mahdotoin vied? meit? kauemmaksi kulku-j??n vuoksi, jonka t?hden j?in sinne muutamaksi p?iv?ksi. Sattuipa niin, ett? H. K. K. Fredrik ja kreivi Taube tulivat Grislehamn'iin ja k?skiv?t talonpoikain vied? meid?t meren yli. Sain my?s muutamia dukaatteja H. K. K:lta ja l?ksin sitten Jumalan nimess? Signelsk?r'ille. Siell? olin kaksi p?iv?? kulkuj??n vuoksi, ja kun meri oli j??tynyt, l?ksin Ekker?h?n. T??ll? kohtasin talonpoikia ja pappeja, jotka olivat pakenemassa Ruotsin puolelle. J??ll? otin min? Herran pyh?? ehtoollista Gabriel Grononius'elta ja l?hetin passini takaisin inspehtori Allander'in kanssa, sill? pyynn?ll? ett? h?n sen antaisi rakkaalle ?idilleni Tukholmassa. Vaan ei se kuitenkaan perille tullut.

Me marssimme nyt Saltvikin nimismiehen luo ja olimme siell? v?h?n aikaa, jonka per?st? nimismies kyyditsi meit? Sundsk?r'ille, koska ai'oin l?hte? Dehletin yli. Mutta talonpojat olivat l?hteneet saaristoon omaisuutensa ja tavaransa k?tkem??n, jonka t?hden meit? pyydettiin aamuksi viipym??n, jolloin lupasivat kyydit? meit? edemm?ksi. Jesuksen nimess? panimme me maata, pidetty?ni ilta-rukouksen. Y?ll? n?in paljon unta ven?l?isist?, ja aamupuoleen lu'in min? kymmenet k?skyt, uskon-tunnustuksen, Is?-meid?n ynn? molemmat sakramentit, ja kun lu'in viimeiset sanat alttarin sakramentista, seisoi harmaa-p?inen mies vuoteeni vieress? ja kysyi, uskoinko min? ett? kaikki h?vi?isi ennenkuin yksi ainoa sana siit?, mit? olin lukenut. -- Min? vastasin: uskon. Taas kysyi h?n samalla tavalla, ja min? vastasin samoin. Sitten l?i h?n minua kaksi kertaa olkap??lle, toinen kerta oikein koski, sanoen suomeksi: nouse yl?s. -- Samassa min? her?sin ja n?in em?nn?n seisovan laattialla. Kun talonpoika aamulla oli mennyt ulos, oli ryss? ampunut h?nt? s??reen oven ulkopuolella. Mutta keskustellessani harmaap??-mieheni kanssa, en ollut mit??n kuullut, ennenkuin h?n sanoi: nouse yl?s! -- Samassa hetkess? seisoi 3 miest? ladatuilla kiv??reill? oven edess?. Min? lensin sukkasillani yl?s kuin nuoli, otin pistolini ja karkasin heid?n p??llens?. Toverini oli h?mm?styksiss??n, eik? ensiksi hoksannut asian laitaa ollenkaan. Min? ajoin pois tuvasta ne, jotka oven edess? seisoivat, kun olivat ampuneet ja t?hd?nneet minun p??h?ni, mik? ei kuitenkaan onnistunut, sill? min? l?in kiv??rit alta yl?sp?in, niin ett? kuulat lensiv?t kattoon; ruutia sain v?h?n kasvoihini, josta minulla my?s on merkki kuolemaani saakka. Sitten karkoitin koko joukon, 20 miest?, sek? huoneesta ett? kartanolta. Mutta kun olin 50 askeleen p??ss? talosta, tulivat viholliset sinne ja ymp?r?itsiv?t sen koko komppanialla vaan he eiv?t uskaltaneet astua sis??n ennenkuin olivat repineet maahan koko katon, joka oli lumella peitetty enemm?n kuin kyyn?r?n korkealta. Viel? olivat kaikki ry?mineet ikkunain alitse, luullen minun olevan huoneessa, vaikka vanha akka er??st? nurkasta huusi: t??ll? ei ole ket??n! Mutta he tietysti eiv?t ymm?rt?neet mit? h?n sanoi.

Me l?ksimme viel? kappaleen matkaa maata my?den ja sitten merelle, s. o. j??lle. Kun olimme p??sseet v?h?n matkaa maalta, oli meid?n ja manteren v?lill? niin paksu sumu, ett'en n?hnyt j?lki?ni kolme askelta takanani, ja meid?n edess?mme oli kirkas p?iv?npaiste aivan niinkuin selke?n? kes?-p?iv?n?. -- Boks?'lle tultuamme oli taasen niin selke?, ett? n?in j??ll?, jota my?den olimme tulleet, 40 kasakkaa. Min? k?skin toverini menn? heit? vastaan, sill? osa heist? oli l?hemp?n? ja muut olivat j??neet j?lkeen, joita heid?n tietysti piti odottaman. Sill'aikaa juoksin min? tupaan, jossa sain leiv?n ja pikkusen juuston. Siell? oli suuri joukko pakenevia talonpoikia, joita min? nyt autoin ulos pakoon. Sitten min? ja toverini l?ksimme kartanosta, ja viholliset tulivat kohta sinne, ampuivat ja hakkasivat talonpoikia siell?. Me k?tkimme itsemme saarella siksi ett? y? oli tullut, ja k??nnetty? kenk?mme edes-takaisin, kuljimme sitten koko y?n, ja tulimme taas er??lle saarelle, jossa teimme v?h?isen valkean. Siell? me s?imme mit? minun oli onnistunut tuvasta saada edellisen? p?iv?n?. -- Aamulla varhain tuli koko joukko ven?l?isi?, ja vaikka ilma oli kirkas, tuli samalla tuulen puuska ja peitti lumella j?lki?mme. Ven?l?iset ratsastivat ymp?ri saarta; me seisoimme rannalla suuren, lumella peitetyn kiven vieress?. Kun eiv?t viholliset mit??n l?yt?neet, l?ksiv?t he tiehens?. V?h?n ajan kuluttua rupesimme kulkemaan Sag?h?n p?in, mutta aavalla j??ll? pyysi toverini saadaksensa lev?t?, sill? h?n oli hyvin uninen. Min? tein niinkuin h?n pyysi ja istuin hyv?n aikaa j??ll?, h?nen nukkuessaan; vihdoin her?tin min? h?nen. H?n pyysi taas ett? saisi viel? v?h?n nukkua, sanoen ei voivansa pit?? silmi? auki. Min? annoin h?nen nukkua viel? hetken; sitten her?tin h?nen ja sanoin ett? minun oli vilu. Nyt l?ksimme kulkemaan. Kun olimme Skag?'n pohjoiselle niemelle p??sseet, kohtasi meit? koko joukko ven?l?isi?, jotka pitiv?t ajoa; toverini pistettiin kuoliaaksi minun vieress?ni, ja min? juoksin korkealta vuorelta mereen, joka oli sulana sen juurella. Ven?l?iset eiv?t voineet p??st? luokseni eik? ampua my?sk??n. Min? istuin vuoren loukossa, riisuin keng?t jaloistani, sill? ne j??tyiv?t kokonaan, ja hieroin jalkojani pakkasen t?hden. -- J?lkeen puolip?iv?n tuli toinen partiokunta samaa tiet?, jota mekin olimme kulkeneet. Kun huomasivat minun, astuivat he alas hevosistaan ja rupesivat ampumaan minuun ik??nkuin maaliin, sill?, niinkuin jo sanoin, oli meri s?rkenyt suuren avannon vuoren eteen. Mutta heid?n ampumisensa oli turhaa, sill? kuulat lensiv?t ensin veteen ja sitten vuoreen; min? olin Jumalan turvissa enk? pel?nnyt monta tuhatta vihollista; p?iv?ll? H?nen oikea k?tens? minua varjeli; y?ll? lep?sin H?nen siipiens? suojassa.

Y?n pimeydess? menin taas sielt? yl?s saarelle ja aioin hakea v?ke?, mutta kun kuulin ett? ven?l?iset olivat talossa ja myllyss? ry?st?m?ss?, l?ksin toiselle saarelle menem??n. Matkalla hakkasin min? kiv??rill? l?ven j??h?n, juodakseni siit?, ja samassa seisoi 3 kasakkaa vieress?ni. Nousin yl?s ja t?ht?sin heihin, ja he ratsastivat takaisin saarelle, niinkuin piru olisi heit? takaa ajanut. Menin er??lle korkealle vuorelle, taitoin kuusenoksia alleni sek? ylleni, ja makasin n?in puolen y?t?, vaikka oli niin kylm? ett? ruumis ja sielu vapisivat. Nousin sitten ja marssin paljain jaloin 2 peninkulmaa; keng?t minun t?ytyi kantaa kainalossa, sill? ne olivat aivan j??tyneet, eik? minulla ollut sukkia eik? muitakaan vaatteita vaihettaviksi. J??, jota my?den kuljin, oli kulkuj??t?; ja kun v?list? jalkoihin koski, niin ett? kaaduin, saivat p?? ja k?det ottaa vastaan. Jokainen askel noilla 2:della peninkulmalla oli verell? merkitty. Kun p?iv? koitti, astuin min? maalle Getan vuorelle, enk? muuta edess?ni n?hnyt kuin kuolemaa pakkasesta tai n?l?st?. Istuessani kivell?, ajattelin viel?: Oi noita hulluja talonpoikia, jotka eiv?t ole ymm?rt?neet k?tke? itse?ns? n?in tihe??n mets??n ja kaukaiseen paikkaan. Astuin taas muutamia askeleita mets??n p?in, ja nyt huomasin sek? suuria ett? pieni? j?lki?. Niinkuin lintu-koira juoksin sinne t?nne, ja tulin vihdoin virvist? tehdylle t?llille, johonka talonpojat olivat tavaransa vieneet. Mutta vihollinen oli jo sinne l?yt?nyt. Min? seisoin heinill?, jotka vihollinen oli t?llist? ulos heitt?nyt; ja kun heittelin heini? jaloillani, p??si n?kyviin vanha s?kki, ja sen pistin min? alleni. Kun viel? v?h?n heini? k??ntelin, l?ysin leiv?n ja pienen rasian, joka puoleksi oli voilla t?ytetty. Mieleeni muistui Danielin sanat leijonan-luolassa: Herra ajatteletko viel? minua. Hiili? l?ysin my?skin, ja n?in sain valkean ??ress? l?mmitt?? kenki?ni. Mutta niin pian kuin ne jalkaan sain, kuulin vihollisten ??nt?. Heitin kohta lunta valkeaan ja astuin takaperin meren rannalle, ett? n?ytt?isi kuin olisin sielt? tullut. Menin ensin er??sen loukkoon, jonka j?? oli luonut vuoren alle, mutta mieleeni heti juolahti ett?, jos vihollinen tulisi loukon suulle, olisin min? helposti vangittu, eik? t?m? ensink??n ollut aikomukseni. Astuin siis ulos j?lleen ja laitoin muskettini sek? pistolit reilaan. K?velin sitten edestakaisin vuoren alla, sill? vilu vaivasi minua suuresti. Kun riisuin keng?t jaloistani, olivat n?m? juuri kuin paleltuneet nauriit, valkoiset aina polveen asti. Kokoilin kohta lunta ja hieroin jalkoja, siksi ett? olin l?mmin ja v?synyt. Panin sitten taas rikkin?iset sukat jalkaan, k?velin ja hieroin uudestaan. Ehtoolla kohtasin talonpojan, jonka seurassa oli pieni tytt?. Pyysin ett? h?n seuraisi minua, mutta h?n sanoi, ett'ei h?n voinut tehd? sit? lapsensa t?hden, joka oli aivan paleltunut, niin ett? h?nen t?ytyi l?hte? kyl??n, vaikkapa vihollinenkin olisi siell?. Kun miehest? erosin, l?ysin v?h?isen polun, jonka ven?l?iset hiljakkoin olivat tehneet. V?h?n aikaa sit? my?den astuttuani, tulin taas v?h?iseen vuoren-loukkoon, johon oli k?tketty 2 tynnyri? kuivattua lihaa ja tynnyri kuivaa leip??. Kiitt?en Jumalaa, joka niin ihmeellisesti minua johti, pistin 10 leip?? ja pari liha-kappaletta s?kkiini. Nuotta-repaleessa l?ysin viel? v?h?n villojakin, jotka vihollinen oli sinne j?tt?nyt; ne pistin kenkiini, ja tuntui se sangen hyv?lt? kipeille jaloilleni. Taas marssin kappaleen matkaa, ja tein sitten rannalle nuotio-valkean, jonka ??reen j?in 3 p?iv?? lep??m??n. Tyhjensin my?s kranaattini, heitin ne valkeaan ja sitten j??lle, joka niiden alla suli niin, ett? sain vett? janoni sammuttamiseksi. Koska en en?? kuullut vihollisten melua ja jyrin??, l?ksin min? Dyng?'lle, minne muutamat ihmiset olivat kotia tulleet. Kun olin istunut muutamia tuntia l?mpim?ss?, k?viv?t jalkani niin huonoiksi, ett? yksi mies kummallakin puolella talutti minua Finstr?m'iin er??n lesken luo, minne saavuin 3 p. Maaliskuuta.

Siell? minulla oli sama ilo kuin Elialla Zareptan lesken luona. -- Vihollinen oli ry?st?nyt yli koko Ahvenanmaan ja leskelt? my?skin, mutta h?nen oli kuitenkin onnistunut k?tke? lumikinoksiin, l??v?n laattian alle ja muualle senkaltaisiin paikkoihin tynnyri jauhoja, tynnyrillinen leipi?, leivisk? voita ja kaksi leivisk?? juustoa sek? tynnyri herneit?. Vihollinen oli vienyt koko karjan, mutta el?imet tulivat v?h?n ajan per?st? kotia, k?ydet sarvissa. Syntinen ihminen ei k?sit? Jumalan kaikkivaltiaisuutta ennen kuin itse on h?d?ss? ollut. Mutta silloin olemme usein valmiit sanomaan David'in kanssa:

"Kuinka tutkimattomat ovat H?nen tuomionsa ja k?sitt?m?tt?m?t H?nen tiens?! Koska min? tulen Jumalan kasvoja n?kem??n. Minun sieluni ik?v?itsee ja halajaa Herran esikartanoihin".

Leski pyysi minun j??d? luoksensa, sill? h?n pelk?si omain maamiestens? ry?st?mist?. H?n lupasi minulle yll?-pit?? ja apua jalkojani varten. Polvillani ry?min min? siell? ymp?ri, hakkasin puita, muurasin piisin ja paikkasin ikkunoita, ovea ja laattiaa. Jumalan armosta ja akan avulla tulivat jalkani kuitenkin terveiksi muutamain viikkojen kuluttua. L??ke oli keitetty hein?nsiemenist? ja j??tyneest? hevosen sonnasta; t?t? panin min? jaloilleni niin kuumana kuin vaan k?rsin. Ruuastani min? sitten maksoin yhden karoliinin viikossa.

Huhtikuun 3 p. tapasin ylioppilaan Zakarias W?ger'in, joka aikoi l?hte? Suomeen takaisin, kun h?n turhaan oli koettanut p??st? Tukholmaan, minne ei kukaan l?htenyt. Meist? tuli siis toverit. Marssimme Hulttaan ja sielt? vahvalle meren j??lle, koska l?hell? rantaa oli sohjoa polviin asti. Huhtikuun 9 p. olimme er??ll? kalliolla Dehlet'in keskell?, ja sielt? n?imme ett? j?? rupesi kulkua valmistamaan, ja kun tulimme ?nklingan tienoille ja nousimme paljaalle vuorelle, huomasimme sulaa merta edess?mme. Min? k?vin istumaan, sill? takaisin oli mahdotoin p??st?, ja k?skin toverini repi? vuori-sammalta. Sitten menin syrj??n rukoilemaan, ja tein sen kyynelsilmin, laulaen lopuksi virren. Turpeesta ja sammaleesta rakensimme majan, suojaksi y?n kylmyytt? vastaan. Kun aamulla varhain nousin ja katselin ymp?rilleni, oli meri ajanut kulku-j?it? saarien v?liin. Her?tin sent?hden toverini; ja nyt kuljimme pieni? ja suuria j??palasia my?den. Kun olimme p??sseet saaren rannalle ja p?iv? oli noussut, l?ksi j?? matkaansa ja me j?imme ?ntlingan talonpoikain luo Huhtikuun 26 p?iv??n asti, sill? kulku-j??n ja myrskyjen vuoksi emme p??sseet edemm?ksi. Sitten annoin vied? itseni Bj?rk?h?n, sielt? ?sselholmaan sek? Hudsk?rin ja K?ist?n kautta Taivassaloon. Siell? vaihetin vaatteita er??n talonpojan kanssa ja l?ksin Uuteenkaupunkiin vihollisen laivastoa katselemaan sek? niit? 9 rykmentti?, jotka olivat ymp?rist??n hajoitetut. T?st? kaikesta kirjoitin kreivi Taubelle. Sitten l?ksin Turkuun ja oleskelin niill? tienoilla, varsinkin Raision pit?j?ss?, er??n nimismiehen luona, jonka nimi oli Silvan ja jonka poika oli ylioppilas. Talon luhdissa kirjoitin joka p?iv? mit? tapahtui vihollisen armeijassa. 30 p. Huhtikuuta sek? Toukokuun 6, 20 ja 29 p. l?hetin raportit Tukholmaan Rym?ttyl?n talonpoikien kanssa kaikesta mit? tapahtui. Ja kun kerran sattui niin, ett'ei minulla ollut paperia, kirjoitin omassa nimess?ni kirjeen maisteri Turonius'elle Lemulle, ja olin olevinani kirjoittajan renki, kun vein kirjeeni perille. Maisteri kysyi miss? herrani oli.

"H?n on mets?ss? siksi ett? min? palajan" -- vastasin min?.

Maisteri k?ski minun kertoa ett? kenraalimajuri Golovin tulisi h?nen luo, sek? kiirehti hankkimaan minulle paperia ja lakkaa. Min? tarjosin h?nelle maksua, vaan h?n ei ottanut sit? vastaan. K?ski ainoastaan herrani olla varovainen ja antoi minulle ev??ksi leip?? ja kappaleen lihaa. Seisoin kuitenkin portilla, kun kenraali tuli yhden sersantin ja kuuden rakuunan kanssa. T?m?n per?st? kuljeskelin min? Lokalahden kappelissa ja l?hetin 6 p. Kes?kuuta kirjeen Tukholmaan. L?ksin taas Turun kautta set? useitten pit?j?in l?pi Rym?ttyl??n, miss? minua odotti kreivi Tauben kirje. Saatuani sen, rupesin taas kulkemaan Turkuun p?in kerj?l?isen?. Toisen silm?ni pidin ummessa, sill? olin sokea olevinani. K?vin my?skin ruhtinas Galitzin'in luona, ja h?n heitti 10 kop. lakkiini. Sitten hiivin h?nen ky?kkiins?, jossa kokki minua tutkiskeli. Ensin kysyi h?n mist? min? olin.

"Rym?ttyl?st?", vastasin min?.

H?n kysyi taas: "Pidet??nk? siell? kaloja?"

"Kyll? siell? silakoita saadaan". -- Saatuansa t?m?n tiedon, valmisteli h?n itse??n seuraamaan minua kahden miehen kanssa. Ev??ksi otti h?n pullollisen viinaa, 2 suurta ven?l?ist? leip?? sek? 50 ruplaa kopekoissa, jotka sitten joutuivat minun haltuuni. Min? kannoin maston ja purjeet veneesen. Kun olimme p??sseet kaikkein laivojen ohitse ja tulimme Rym?ttyl??n, otin min? esiin pistolini ja avasin my?s toisen silm?n. Kun kokki t?m?n havaitsi, nousi h?n yl?s ja aikoi karata p??lleni, mutta min? pidin molemmat pistolit edess?ni ja k?skin heid?n istua jos eiv?t tahtoisi tulla ammutuiksi; ja niin nuo kolme miest? seurasi minua Ahvenanmaalle. Siell? kohtasin komment?ri Wrangelin, jonka rekatissa l?ksin Kappelsk?riin. H?nelle min? my?s lahjoitin sen veneen, jolla olin tullut kokin ja h?nen tovereinsa kanssa. Laivan veneell? l?ksin sitten Tukholmaan, minne saavuin Kes?kuun 19 p. Siell? j?tin vangit kreivi Tauben haltuun.

Hein?kuun 7 p. 1715 komennettiin min? taas 6 miehen kanssa Turkuun, mutta saman kuun 19 p. olimme viel? Furusund'issa vasta-tuulen t?hden, vaan p??simme vihdoin "Wachtmeister" nimiselle amiraali-laivalle, ja saimme 4 naulaa ruutia, 50 kuulaa ja 4 piit?. Koto y?n purjehdimme Ahvenanmerell? ja seuraavana p?iv?n? risteilimme Ahvenanmaan, Boks?n sek? Simmalask?r'in pohjoisella puolella.

Kuljettuamme viel? ?nklingan, Br?nd?n ja Vartsalon ohitse, astuimme maalle l?hell? G?lsobyn kyl?? ja saimme viett?? y?n mets?ss?. Mainitussa kyl?ss? olimme pari p?iv?? ja vaihetimme my?s vaatteita siell?. Sielt? l?ksimme sitten arendatori Fingerros'in luo, jota otti meit? hyv?sti vastaan. H?n kertoi my?s ett? er?s majuri Aniskoff oli vannonut ettei l?ytynyt enemm?n kuin 6 000 miest? koko Suomessa. Siell? makasimme hein?ladossa ja kuljimme sitten y?ll? useitten vartiajoukkoin ohitse, joita seisoi teill? ja niityill? 40 ? 50 miest?, ja jotka tutkivat kaikkia matkustavia. Sent?hden kuljimme me ?isin Hein?kuun 27 p?iv??n saakka, jolloin kaikki vartiajoukot olivat j??neet taaksemme ja me olimme p??sseet J?resten kyl??n Lemun pit?j?ss?. Olimme siell? p?iv?n aikaa ja saimme useampia tietoja vihollisen asemasta Pohjanmaalla. Sielt? siirryimme Raision pit?j??n, josta min? kirjoitin Tukholmaan. Sen tein min? vanhan nimismieheni ylisill?. Ven?l?iset tappelivat koko p?iv?n kesken?ns? tuvassa; minun mieheni olivat mets?ss?. Ylioppilas And. Silvan kertoi minulle ett? Raision ja Maarian papit olivat kesken?ns? puhuneet, ett? jos se kirottu L?fving viel? sinne tulisi, niin antaisivat he varmaan vangita h?net. Kysytty?ni mit? Maarian pappi minulle tehd? tahtoi, sain vastaukseksi ett? h?n oli suostunut tuumaan muiden kiusaamisen vuoksi, vaikka h?n kiitti Jumalaa ett? min? nyt olin vuoteen omana niist? ly?misest?, joita muka olisin Juhannuksen aikana saanut Djurg?rden'issa, miss? tapauksessa min? p?invastoin haavoitin enemm?n kuin 50 miest?. Nuo papit olivat my?skin humala-p?iss??n soimanneet minua raadoksi sek? k?ytt?neet muita kauniita nimityksi?. -- T?st? kaikesta tiedon saatuani, l?ksin min? menem??n pappilaan ja olin olevinani talonpoika Huittisista, joka tahtoi ostaa suoloja. Papin vaimo kyseli muutamista siell? asuvista leskist?, ja min? annoin h?nelle tyydytt?vi? vastauksia. Sitten antoi h?n minulle juomista ja kiitti ruotsiksi minun k?si?ni, sanoen: "Tuo talonpoika ei ole paljon ty?t? tehnyt k?sill??n". Menin sitten toverini luo, ja nyt l?ksimme Turkuun sek? sielt? Maarian pit?j?n kautta H?meenlinnan tielle Ravattulan kyl??n.

Hein?kuun viimeisin? p?ivin? l?ksimme Someroon p?in, ja t?ll? matkalla kohtasi meit? alinomaa matkustajia; mutta min? olin aina ensimm?inen kysym??n mist? he tulivat. Itse sanoin tulevani kolmannesta tai nelj?nnest? pit?j?st?, jotta en mit??n hullua puhuisi, jos olisi ruvettu minua kuulustelemaan.

Vihoin kautta l?ksimme Pusulan kornetin-puustellille. Talonpojan nimi, jonka luo tulimme, oli Matti Paavalinpoika. H?n kysyi mist? min? olin.

"Hollolasta", -- vastasin min?, ja mies sanoi ihmist? siell? suuriksi veijareiksi.

"Ei kaikki kuitenkaan. Eik? teid?nkin pit?j?ss? ole veijareja joukossa?"

"No niin, kyll? sellaisiakin l?ytyy" -- sanoi mies; ja min? pyysin h?nt? ulos kanssani, kerroin h?nelle ett? olin upseeri ja kehoitin h?nt? uskollisuuteen ja rehellisyyteen entist? esivaltaa kohtaan.

Uskollisesti h?n sitten k?yttikin itse?ns?, antoi meille paljon tietoja ja ruokaa samaten. Y?t? olimme siell?, ja aamulla sanoi h?n ettei ollut hyv? menn? provasti Ritz'in luo, sill? siell? majaili ven?l?inen luutnantti; vaan sent?hden neuvoi h?n meit? mets?n l?pi lukkarin taloon.

Sielt? l?hetin pyyt?m??n provastia puheilleni, ja h?n tulikin kohta kirkkoon, jossa antoi minulle tietoja vihollisen voimasta. H?n kirjoitti my?s omak?tisesti p?iv?kirjaani Elokuun 1 p., ja kun olimme saaneet kaikki tiedot, menimme eteenp?in, kiitt?en Jumalaa, joka pyh?in enkeleins? kautta oli meit? suojellut vaarallisilla matkoiltamme.

Niille, jotka nyt kysyiv?t mist? min? olin, vastasin ett? olin Naantalista ja muka ostelin el?imi? ruhtinas Galitzin'ille. Lahjoitin my?s tupakkaa siell? ja t??ll? ja poistin sill? tavoin kaiken ep?luulon itsest?ni ja miehist?ni, sill? kovasti pelj?ttiin sissej? ja vakoojia vihollisen uhkausten ja julmuuden t?hden.

Seuraavina p?ivin? kuljeskelimme Tammelan pit?j?ss?, odottaen ven?l?ist? postia Moskovasta, mutta se ei tullutkaan. Sen sijaan tuli vaunut, jotka olivat t?ynn? kalkunoita, kanoja ja kukkoja. Vartioina oli 6 rakuunaa, joidenka kanssa syntyi pieni kahakka, ja yksi minun miehist?ni kaatui ja haudattiin mets??n. -- Me saimme paljon ruokaa ja runsaasti kananpaistia. Mets?n kautta marssimme sitten Lopelle. -- Me olimme muka hakemassa hevosiamme, jotka ven?l?iset olivat vieneet.

N?ill? retkill? osoittivat Provasti Tavonius ja nimismies Kollin meille suurta yst?vyytt? ja n?yttiv?t uskollisuuttansa antamalla meille tietoja vihollisen toimista y. m.

Elokuun 17 p. l?ksin min? Helsinkiin ja ostin 4 naulaa suoloja. Palasin sitten miesteni luo, ja heid?n seurassaan kuljin Gloms'in ohitse. Siell? oli yksi kapteeni sek? yksi luutnantti komppanian kanssa niitt?m?ss? heini? Helsingin komendanttia varten. Me kuljimme n?iden kaikkien ohitse ja menimme y?t? my?den vanhan Tavonius'en luo, joka asui L?ngstrand'issa. H?nen hein?-ladossaan olimme yhden p?iv?n, sill? talonpojat pelk?siv?t kauheasti vihollisia, jotka olivat ankarasti uhanneet niit?, jotka vakoojia majoittaisivat.

Saman kuun 19 p?iv?st? alkain kuljeksimme sitten paikasta paikkaan, mit??n erinomaista tapahtumatta. Sanoimme olevamme milloin toisesta pit?j?st?, milloin toisesta. Vihollisen armeijan asemasta kirjoitin sill? aikaa kreivi Taubelle.

Nimismies Fl?ger'in vaimo tutki minua my?skin hyvin tarkasti. H?n kysyi mist? min? olin, ja kun vastasin olevani Espoosta, ei h?n siihen tyytynyt, vaan teki monta harmillista kysymyst? vakoojista y. m. Kuitenkin antoi h?n meille veneen, jolla p??simme edemm?ksi Bj?rnholmaan.

Sauvon pit?j?ss? ollessamme, syyskuun ensimm?isin? p?ivin?, kertoi minulle nimismiehen Anders Bj?rck'in leski, ett? er?s ven?l?inen kapteeni Gordian oli k?ynyt Tukholmassa vakoomassa. T?m?n lesken luona oli paljon ven?l?isi?, mutta h?n oli kuitenkin uskollinen.

Kuljettuamme sitten niittyj? ja soita, tulimme Nousiaisen kirkolle. -- Syyskuun 8 p. olin er??n torpparin luona Nyn?s'iss?, mutta y?ll? l?ksin J?r?isiin ja makasin siell? ensin er??ss? aitassa is?nn?n tiet?m?tt?. Siit? t?m? aluksi kovasti suuttui, mutta leppyi taas, niin ett? piti meit? siell? 10 p?iv??n asti, jolloin l?ksin er??n miehen luo, jota nimitettiin Mahalan Mikkeliksi ja jonka my?s sanottiin olevan pahemmin suuttunut kuin kukaan muu ruotsalaisiin ja kaikkiin, mitk? heit? majoittivat.

Kun tulin t?m?n miehen luo, jota koko pit?j? pelk?si, tervehdin h?nt? yst?v?llisesti nimell??n. H?n otti minua vastaan, kysyen mist? olin. Min? vastasin: "Etk? sin? tunne minua, vaikka min? tunnen sinua sek? sun vaimosi sukua" ; -- "j?? siis hyv?sti, koska et tahdo minua tuntea". -- T?m?n sanottuani menin ulos. H?n tuli kohta per?st?, ja se olikin tarkoitukseni. Min? selitin h?nelle nyt kaikki mit? minuun koski, ja pyysin ett? h?n k?tkisi minua, jonka h?n my?skin teki. Talonv?elle kertoi h?n ett? min? olin vanha yst?v? h?nelle. Sitten seurasi h?n minua. L?hden talosta t?ytyi minun harmikseni kantaa er??n ven?l?isen kapteenin koiranpenikkaa k?sivarrellani, ja Mikkeli ratsasti hevosellaan per?ss?. Kun sitten olin saanut asiani toimitetuksi, s. o. olin n?hnyt sinne sijoitetun sotajoukon, saattoi Mikkeli minua torppaan, joka kuului L?hden kartanon alle. Sit? ennen tapasin er??n miehen, joka tunsi minun, kun oli n?hnyt minun kapteeni Andersen'in luona Turun jalkav?ess?. T?lle annoin muutamia karolineja, ett'ei h?n ilmoittaisi silloin eik? vast'edes ken min? olin.

Torpasta annoin soutaa itseni Vehmaalle. Mutta enp? tullutkaan sinne juuri suoraan, sill? kyytimieheni laskivat maalle er??lle saarelle, vakuuttaen ett? se oli mannermaata. Siell? sitten olin pahassa pulassa, mutta p??sin kuitenkin vihdoin ruovon-leikkaajain kanssa pois. He jotenkin h?mm?styiv?t, kun l?ysiv?t ihmisen saarella ilman venett?.

Syysk. 11 p. l?hetin min? tuomaan arendatori Fingerroos'in, joka muun muassa tiesi kertoa ett? kaksi suomalaista nais-ihmist? oli k?ynyt ruhtinas Galitzinin luona, pyyt?en tulla kastetuiksi ven?l?iseen uskoon. Ruhtinas oli kysynyt, mit? he sitten omasta uskostaan ajattelivat. Siihen he vastasivat, ett? pitiv?t kreikkalaista uskoa yht? hyv?n? kuin ruotsalaistakin; mutta ett? tahtoivat muuttaa p??-asiallisesti sent?hden, ett? oli ilmaantunut niit?, jotka tahtoivat heid?t naida. -- Sitten oli ruhtinas kysynyt, tunsivatko noiden sulhasten nimet, ja he vastasivat ett? ne olivat N. N:n rykmentist?. Miehet kutsuttiin nyt esiin ja heilt? kysyttiin, tahtoivatko menn? naimiseen n?iden naisten kanssa; mutta miehet vastasivat: ei. Ruhtinas oli uhannut heit?, sanoen ett? jos eiv?t totta puhuisi, niin h?n antaisi rangaista heit?; mutta he olivat sittenkin vastanneet: ei. Nyt oli h?n luvannut ett? naiset saisivat kasteen, ja he vietiin kaakin-puulle, l?ylytettiin vitsoilla aika lailla ja asetettiin sitten n?ytteille kaupungissa. Viel? tiesi arendatori kertoa ett? ruhtinas Galitzin oli sanonut Vehmaan kirkkoherralle: "Te kirjoitatte kaiketi nyt Ruotsiin. Sen saatte mielell??n tehd?, sill? min? en ruotsalaisia pelk??. Tied?n my?skin kaikki mit? Tukholmassa tapahtuu". -- Saatuani tarpeelliset tiedot, annoin soutaa itseni Tersalon kyl??n, josta sitten l?ksin Haukalle.

T?h?n aikaan l?hetin kolme kirjett? Tukholmaan, nimitt?in sihteri Abraham Dracke'lle, amiraali Wachtmeister'ille ja kreivi Taubelle. Mainituissa kirjeiss? kirjoitin seuraavista asioista: 1) ett? kaikki ven?l?iset yli-upseerit olivat saaneet k?skyn varustaa itse?ns? ruo'alla kahdeksi kuukaudeksi; 2) ruhtinas Galitzin'in matkasta; 3) ven?l?isest? laivastosta; 4) ven?l?isist? vakoojista Tukholmassa; 5) Muonasta ja v?en-nostosta; 6) Pohjanmaalta tulleesta jaalasta, joka oli lastattu 136 tynnyrill? lohta; 7) vaatteuksesta ja verojen vaatimuksesta; 8) vihollisen voimasta Turussa; 9) ihmisten toiveista; 10) jyvien jakaamisesta pit?jiss? leipomista varten, joita oli 499 tynnyrin paikoilla; 11) ett? k?sky annettaisiin minun palaamisestani. -- Min? l?hetin Erik Lind'in Tukholmaan ja annoin h?nelle matkaa varten 2 dukaatin kultasormuksen ja 4 taalaria vaskirahaa.

Syyskuun 13 p. t?ytyi minun olla Hankalla, koska ven?l?isi? laivoja ja veneit? kulki edestakaisin koko p?iv?n. Sitten palasin Fingerroos'in luo ja sain asettaa leilit arendatorille ja ven?l?isille, jotka h?nen kanssansa keili? heittiv?t. Ven?l?iset luulivat minua mustalaiseksi taikka n. s. tattariksi. Parin p?iv?n per?st? ostin Fingerroos'ilta hevosen, josta maksoin 8 riksi? ja l?ksin Lemulle p?in. Mahalan Mikkeli antoi minulle vaatteita ja satulan lainaksi.

Kun tulin Halikkoon, ei herra Paulin ollut kotona. Sidoin hevoseni kiinni ja astuin porstuaan. Siell? kohtasi minua neiti B?ck, hra Paulin'in k?ly. H?n kysyi mist? min? olin. Min? vastasin ett? tulin Kemi?st? ja ett? minulla oli kirje pastorille.

"Anna se t?nne", sanoi h?n, ja min? annoin. H?n oli juuri aikeessa avata sit?, kun hra Paulin tuli ja oli pahoillaan tuosta k?lyns? aikeesta. Pastori meni nyt sis??n, luki kirjeen ja k?ski minua kohta sen per?st? kamariinsa. Siell? kysyi h?n mist? min? olin.

"Kemi?st?", vastasin taas.

"Kenenk? renki?"

"Herra Erikin".

"Kuka on sinun l?hett?nyt".

"Sama herra".

"Tied?tk? kuka on kirjoittanut t?m?n kirjeen?"

"Tied?n. Nimismies ja lukkari puhuivat kesken?ns? ett? se oli Raabbenpoika, joka oli hra Erikin luona".

"Mist? he ovat tulleet?"

"Tukholmasta".

"Kuinka on h?n ja h?nen seuransa puettuina, ja kuinka monta heit? on?"

"Viisi miest? talonpoikais-puvuissa, ja joka miehell? on paljon ruotsalaisia rahoja". -- Tuon viimeisen sanoin sen vuoksi, ett? h?n helpommin uskoisi asiaa ja antaisi rahat.

"Mink? n?k?inen mies on Grabbe?"

"H?n on yht? pitk? kuin min?, ja h?nell? on v?h?n partaa".

"Miss? olet sin? syntynyt?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet