Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Prince or Chauffeur? A Story of Newport by Perry Lawrence McFall J V Illustrator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1753 lines and 59177 words, and 36 pages
KALKKAROK??RMEET
Kirj.
KURT LANGE
Suomentanut A. H.
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Taru 1923.
SIS?LLYS:
KALKKAROK??RMEITTEN LUOLASSA.
Yksin?inen kulkija liikkuu sangen hitaasti Arizonan p??kaupungin Phoenixin p??katua. Kaupungissa kuusine tuhansine ihmisineen ei ole paljon kehumista. Mutta usein kyll? sattuu, ett? asukkaat joutuvat vilkkaaseen liikkeeseen. Ja syyn? siihen on tietysti aina joku villien arizonapoikien uusi kuje.
T?ll? kertaa oli siell? kuitenkin tavattoman rauhallista, ei mik??n kiinnitt?nyt erikoisesti yksin?isen kulkijan huomiota huolimatta siit?, ett? h?n silminn?ht?v?sti oli muukalainen paikkakunnalla ja n?ki ensim?ist? kertaa aito cowboyden p??kaupungin.
Miehell? oli suuri huopahattu, kiilt?v?t nahkaliivit hihoineen ja pitk?vartiset saappaat, joihin keltaiset korderoyhousut oli pistetty. H?n n?ytti olevan farmarin ja cowboyn v?limuoto, mutta ei muuten mitenk??n huomiotaher?tt?v? -- ei edes kirkuvan punaisen kaulahuivinsa vuoksi, jonka molemmat p??t l?p?ttiv?t kuin siivet. Tietysti ei takataskuista puuttunut helposti k?sille saatavia revolvereita.
Mutta muukalainen h?n paikkakunnalla oli, muuten olisi h?n liikkunut suuremmalla varmuudella eik? silm?illyt joka puolelle niinkuin teki -- pys?hty?kseen lopuksi er??lle portille, joka johti pieneen, heiluvilla palmuilla, pippuripuilla, oleandereilla ja muilla ihanuuksilla koristettuun pihaan.
Puiden takana oli kaksikerroksinen tiilirakennus ja matala kylkirakennus palvelusv?ke? varten.
Kun oli alkanut h?m?rt?? ja pian tulisi aivan pime?, ei t?st? ihanuudesta voinut eroittaa paljoakaan. Mutta muukalaisen seisoessa ja katsellessa, tuli pieneen portin yl?puolella olevaan ikkunaan valoa ja h?n saattoi n?hd? talon numeron, joka sai h?net tyytyv?isesti murahtamaan ja mutisemaan itsekseen:
-- Saattaa olla viekkauttakin... N?it? pokerihaikaloja ei tapaa sielt? minne ne on p??stetty. Mutta joka tapauksessa... Antaa menn?!
Nahkaliivinen mies heitti viel? kerran katseen houkuttelevaan talonnumeroon -- juuri siihen, jota oli etsinyt -- ja vei samalla k?tens? l?himp??n revolveritaskuun -- ik??nkuin tunnustellakseen, ett? siell? oli kaikki kunnossa, ja uudisti saman liikkeen vastakkaisella puolella. -- Senj?lkeen meni h?n niin ??nett?m?sti kuin mahdollista suletulle portille koettaen astua niin, etteiv?t h?nen askeleensa turhanp?iten narskuvassa hiekassa kuuluisi.
Messinkisell? kirjelaatikolla ja nimikilvell? varustetun portin luona h?n pys?htyi viel? kerran kuuntelemaan.
Sis?ll?, samoinkuin pihalla ja kadullakin, oli kaikki hiljaista. Jossain kaukana kaupungilla kuului koira haukkuvan. Siin? kaikki.
H?n vet?ytyi hiukan sivulle voidakseen silm?ill? talon toistakin puolta. Mutta oli tullut jo niin pime?, ettei h?n voinut edes eroittaa oliko siell? ikkunoita. -- Mutta ?kki? huomasi h?n aivan vieress??n sein?? vasten olevat rautatikapuut, kenties paloportaat, jotka l?hemmin tarkastellessa osoittautuivat johtavan katolle. H?n n?ki my?skin, ett? tikapuut johtivat aivan l?helt? toisessa kerroksessa olevaa parveketta, niin ett? sill? saattoi siirt?? itsens? portaita my?ten joko yl?s tahi alas -- mik? kai oli tulenvaaran sattuessa tarkoituskin.
Muukalaiseen vaikutti t?m? huomio rauhoittavasti. H?n n?ki siin? keinon pelastua muustakin kuin tulen vaarasta; niin, hetkisen tuntui h?nest? melkein silt?, kuin pit?isi h?nen sis??nmenness??n k?ytt?? juuri parveketta eik? tavallista k?ytetty? tiet?.
T?m? ajatus kuitenkin hyl?ttiin yht? nopeasti kuin se oli tullutkin. Se saattaisi h?net sis?ll?olijoiden kanssa sotajalalle ja h?nen tarkoituksensa oli esiinty? mahdollisimman varovasti -- saavuttaakseen p??maalinsa, jota varten oli tullut.
Hetkist? my?hemmin oli h?n j?lleen portin vieress?. Vihdoin ojensi h?n p??tt?v?sti k?tens? ja painoi s?hk?kellon nappia.
H?nen kasvoillaan oleva ilme, kun portti silm?nr?p?yksess? avattiin, oli varmasti paras kummastuksen merkki mill? ajatella saattoi. -- N?ytti kuin olisi sis?puolella seisottu valmiina mill? hetkell? hyv?ns? avaamaan ja h?n saattoi vain, kuten sanottu, n?ytt?? ??rimm?isen h?lmistyneelt?, kun tulenvalossa porttiaukossa n?ytt?ytyi kiilt?v?n musta neekeri, joka irvisti h?nelle tervetuliaisiksi ja sanoi papukaijamaisen koneellisesti:
-- Ket? haetaan?
-- Haen talonomistajaa tahi oikeammin vuokraajaa, mr T?ysk?si-Fredi?, tuli vastaus melkein yht? koneellisesti -- ei tosin sellainen, jollaiseksi se olisi tullut, jos h?nell? olisi ollut muutamia sekuntteja miettimisaikaa.
-- En tunne, sanoi musta irvist?en niin, ett? hampaat loistivat.
-- Ettek?? Well, kenties nimell? Fred Folson?
-- Fred Folson? --
-- Juuri niin. ?lk??k? seisoko siin? kuin irvistelev? orangutangi... Etsin Fred Folsonia ja...
-- Kuinka oli nimi.
-- Sen kuulin. Mutta mik? on oma nimenne?
-- Dennis Muley.
Neekeri pureskeli hyv?ss? rauhassa kynsi??n ja n?ytti neuvottomalta.
-- Odottakaa v?h?n, mr Muley; sanoi h?n vihdoin ja l?i portin kiinni vieraan nen?n edess?. T?m? antoi kuulua muutamia sanoja, joiden mainitsematta j?tt?misell? teemme h?nelle parhaan palveluksen.
Onneksi koetellulle k?rsiv?llisyydelleen ei h?nen tarvinnut odottaa kauan. Portti salaper?iseen pime??n taloon avautui uudelleen ja t?ll? kertaa selko sel?lleen. -- Ilosta s?teilevin kasvoin sanoi neekeri:
-- Syd?mellisesti tervetullut, sir! Astukaa sis??n! Astukaa sis??n! -- Mr Folson pyysi teit? odottamaan salongissa, sir... Astukaa sis??n... Min? n?yt?n tiet?...
Vieras saatettiin upeasti koristettuun halliin. Neekeri aukasi toiseen huoneeseen johtavan oven ja vieras kuuli h?nen huutavan sinne:
-- Miss Belly! T??ll? on herra, joka haluaa tavata mr Folsonia. H?!...
Viimeinen sana kuului kuin tukahdutetulta ilke?lt? naurulta eik? suinkaan tuntunut lupaavan hyv??. Mutta vieras ei ollut parempaa odottanutkaan. Ja h?n oli t?ysin varuillaan olipa sitten odotettu tahi ei.
Eritt?in miellytt?v? nais??ni sis?huoneesta kuului sanovan:
-- Pyyt?k?? h?nt? astumaan sis??n.
Mr Dennis Muley, jolla nimell? toistaiseksi tahdomme h?nt? kutsua, totteli k?sky?. H?n sys?si ovella seisovan neekerin syrj??n ja oli seuraavassa sekunnissa hienossa kabinetissa, joka oli kalustettu silkkip??llyksisill? mahonkihuonekaluilla, paksuilla ??nt?vaimentavilla matoilla ja seinill? olevilla kultakehyksisill? peileill?, jotka saivat huoneen n?ytt?m??n paljoa suuremmalta kuin se oli. Monista kattokruunussa olevista s?hk?lampuista paloi vain kaksi, jotka olivat ymp?r?idyt himmeill? verhoilla, niin ett? valaistus oli hyvin hillitty.
Huoneen per?ll? n?kyi ameriikkalainen kirjoitusp?yt?. Sen ??ress? istui nuori nainen, joka oli puettu hienoon kotipukuun. Sik?li kuin vieras saattoi eroittaa, n?ytti nainen sangen kauniilta ja askaroi panemalla pasianssia. Joka tapauksessa oli h?nell? k?siss??n kortit ja h?n n?ytti olevan niihin niin kiintynyt, ett? tuskin huomasi vieraan tuloa.
Mr Dennis Muley ryk?si keve?sti.
Naisen huulilta kuului heikko huudahdus. H?n nousi, teki k?denliikkeen ja samalla hetkell? s?teili huoneeseen mit? kirkkain valo.
H?n oli vienyt k?tens? s?hk?nappulalle ja seisoi nyt kirkkaassa valaistuksessa, joka ensi hetkell? vaikutti h?ik?isev?sti vieraaseen. Nainen huudahti sointuvalla ??nell??n:
-- Suokaa minulle anteeksi, sir... Hajamielinen kuten tavallisesti, korteista ennustaessani. -- Mill? voin teit? palvella?
Valaistuksen ?killinen voima ja naisen k?yt?s, mutta viel? enemm?n h?nen omituiset silm?ns?, olivat saaneet vieraan pois tolaltaan. H?n j?i vastauksen velkaa ja tuijotti vain naiseen t?m?n jatkaessa:
-- Ket? te etsitte?
-- Mr T?ysk?si Fredi?.
-- T?ysk?si-Fredi??... H?nt?k?, tahi oikeammin mr Fred Folsoniako te haette? Tahi kenties jotain muuta "T?ysk?tt?"? lis?si nainen ilveilev?sti naurahtaen.
-- Niin, se kyll? pit?? paikkansa.
Add to tbrJar First Page Next Page