Read Ebook: Perth'in kaupungin kaunotar by Scott Walter Krohn Julius Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2650 lines and 139447 words, and 53 pages

, "sitten ?lk??n k?teni koskaan en?? kilahduttako alaisinta vasaralla! Niin, jospa vaan jo olisi p??sty niin pitk?lle, kaunis Katrini saisi n?hd?, ett? mies, joka suojelemisen konstit osaa, ei ole suinkaan haitaksi. Mutta h?nenp? mielest??n, melkein luulen, on koko t?? matoinen maailma vaan yht? suurta tuomiokirkkoa, jonka kaikkien asukkaitten tulisi k?ytt?? itse?ns?, niinkuin olisivat aina yh? messua kuulemassa".

"Niin, tosiaankin", sanoi is?, "on h?nell? ihmeellinen valta kaikkien yli, jotka h?nt? l?hestyv?t. Tuolla Vuorelaispojalla, Conachar'illa, joka nyt jo pari, kolme vuotta on ollut t??ll? minulla vastuksena, on kyll?, niinkuin n?it, kansansa omituinen luonne, vaan yht?hyvin h?n my?s tottelee Katrin pienint?kin viittausta, ja, totta puhuen, ei paljon tottelekaan kenenk??n muun k?skyj? t?ss? talossa. Katri n?kee paljon vaivaa, saadaksensa tuota poikaa raa'oista Vuorelais-tavoistansa luopumaan".

T?m?n puheen aikana Heikki Sepp? rupesi levottomasti liikkumaan tuolillansa, kohotti viinipulloa, laski sen j?lleen p?yd?lle, ja viimein huudahti: "Perhana perik??n tuon Vuorelaispennun sukuineen p?ivineen! Mit?s Katrin on asia ruveta opettelemaan tuommoista lurjusta? H?n on juuri kuin se suden-penikka, jota min? hupsu otin kasvattaakseni koiran virkaan ja jonka kaikki ihmiset luulivat kesytetyksi, siksi kun min?, muutamana kovan onnen p?iv?n?, satuin menem??n k?velylle sen kanssa Moncreiff'in m?elle -- ja siell? se pahus ry?mistihe kohta talon herran lammaslauman p??lle, ja teki aika tavalla lihaa, josta minulle olisi voinut paljonkin vastusta tulla, jos ei herra juuri samaan aikaan olisi ollut uuden rautapaidan tarpeessa. Ja kummastelenpa ett? te, is? Hanskuri, joka olette niin viisas mies, pid?tte tuota Vuorelais-veijaria -- parasta lajia, sen takaan -- t??ll? Katrin kumppalina, ik??n kuin ei olisi maailmassa ket??n muuta kuin teid?n tytt?renne, joka h?nelle kouluttajaksi kelpaisi".

"Hyi, poikaseni, hyi sinua -- olethan sin? nyt ihan mustasukkainen", sanoi Simo, "ja kadehdit nuorukais-parkaa, joka, totta puhuen, asuu t??ll?, siit? syyst? ettei h?nen oikein k?y laatuun asua tuolla vuorten takana",

"Hohhoh, Simo is?", vastasi sepp?, joka oli aivan yht? ahdasmielinen kuin muutkin h?nen aikansa porvarit, "jos en pelk?isi teid?n panevanne sen pahaksi, niin sanoisin ett? teill? onkin paljon liiaksi hommaa ja puuhaa noiden lurjusten kanssa, jotka eiv?t meid?n kaupunkihin kuulu".

"Jostakin minun pit?? saada peuranvuotani, vuohennahkani, kilinnahkani ynn? muut sellaiset, veikkoseni -- ja Vuorelaiset ne my?v?t huokeaan hintaan".

"Kyll?p? heid?n niin kannattaakin", vastasi Heikki kuivakiskoisesti; "sill? eih?n ne my?k??n muuta kuin varastettua tavaraa".

"Tuskinpa, jos ette liene n?hneet h?nen tappavan sit?, johon vimmastui", vastasi sepp? yh? vaan samalla kuiva-kiskoisella ??nell?.

"Yht?hyvin voin, jos sin? niin tahdot, Heikki, kaikesta muusta huolimatta k?ske? tuota maankuljeksijaa toiseen kortteriin, vaikkapa jo huomisp?iv?n?".

"Ei, is?", sanoi sepp?, "etteh?n toki luulle Heikki Sep?n huolivan edes niin paljon kuin pajakypenest? tuommoisesta vuorikissan pojasta? Enp?, sen vakuutan, olisi vaikka koko h?nen clan'insa olisi tulossa tuolla Kenk?katua my?ten torisevin torvin ja piipoittavin pillein -- kyll?p? l?yt?isin viisikymment? kalpaa ja kilpe?, jotka antaisivat heille viel? paremman kyydin takaisin kuin mill? he tulivat. Mutta, totta tunnustaakseni -- vaikka se on hupsun hullutusta -- en juuri mielell?ni n?e ett? se poika on niin paljon yhdess? Katrin kanssa. Muistakaa, is? Hanskuri, ett? teill? on silm?nne ja sormenne aina t?ydess? ty?ss? kiinni, ja huolellista per??nkatsomistahan teid?n ty?nne vaatiikin, vaikka tuo laiska nahjus tekisi jotain, jota, niinkuin tied?tte, h?n harvoin tekee".

"Niin, se on kyll? totta", sanoi Simo, "h?n leikkaa aina kaikki kintaat, niin ett? ne oikeaan k?teen sopivat, eik? ole viel? ikin? saanut koko paria valmiiksi".

"Ep?ilem?tt?kin on h?nell? omat omituiset ajatuksensa siit?, miten nahat olisivat leikattavat", virkkoi Heikki. "Mutta, ?lk?? pahaksi panko, is?, tahtoisinpa vaan sanoa, ett? tuolta pojalta -- teki h?n ty?t? tahi istui ilman -- ei ole silm?t loistottomiksi k?yneet, -- ei ole h?nen k?tens? sadassa raamussa kuumasta raudasta ja sadassa rypyss? raskaan moukkarin heiluttamisesta -- ei ole h?nen hiuksensa savusta tummentuneet eik? ahjon edess? k?rventyneet enemm?n m?yr?n karvain n?k?isiksi kuin semmoisen tukan, jota kristityn miehen lakilla ilke?? peitt??. Ja olkoon Katri vaikka paras kaikista tyt?ist?, jotka ikin? ovat olleet maailmassa -- paraan koko Perth'in kaupungissa min? kumminkin takaan h?nen olevan -- niin ei h?n voi olla n?kem?tt? ja tuntematta, ett? n?iss? asioissa on eroitusta miehill? ja ett? min? siin? eroituksessa en ole voittopuolella".

"Vaan se yritys on varmaankin turha", sanoi sepp?, joka, niinkuin lukija on voinut havaita, ei ollut Vuorelaissukuun mieltynyt. "Tahtoisinpa Katrin kanssa ly?d? vetoa, ett? Musta mies -- josta minulla pit?isi olla jotain tietoa, koska h?n tekee ty?t? tulessa niinkuin min?kin -- ett?, sanon, piru viimein saapi tuon ruututakin -- se on ihan varma."

"Mutta Katrilla", vastasi hanskuri, "onkin apulainen, josta sin? v?h?n tied?t. -- Klemetti is? on ottanut t?m?n rosvon-penikan hoitonsa alle, ja h?np? ei pelk?? sataa pirua enemp?? kuin jos ne olisivat hanhikarja."

"Klemetti is?k?!" kertasi sepp?. "Teille ilmautuu yh? v?h?n v?li? joku veres pyh? mies t?h?n jumaliseen Pyh?n Johanneksen kaupunkiin. Mik? Pirun peloitus, sanokaas, se semmoinen sitten on? -- Joku erakko vai, valmistettu teht?v??ns? niinkuin painisille aikova taistelija? Mies, joka paastomisilla ja pieks?misill? on laittanut vartalonsa solakaksi? -- Niink??"

"Eik?, sep?h?n siin? ihme onkin", sanoi Simo. "Klemetti is? sy?pi, juopi ja el?? melkein kuin muutkin ihmiset -- tietysti kuitenkin tarkkaan noudattaen kaikkia kirkon s??nt?j?."

"Harhatiell? olet taaskin, sepp?. Sen sanon sulle, ett? kyll? sek? tytt?rell?ni ett? minulla olisi niin hyv? haisti ett? p??sisimme ulkokullatun j?ljille, oli se sitten paastoovaista tahi m?ss??v?ist? lajia. Mutta ei Klemetti kuulu kumpaankaan."

"Mutta mit? lajia h?n sitten on, Herran nimeen?"

"Semmoinen, joka taikka on paljon parempi kuin puolet Johanneksen veljeskunnasta, johon h?n kuuluu, yhteens?, taikka niin paljon h?ijympi h?ijyint? niist?, jotta on h?pe? ja synti, ett? h?nen sallitaan el?? ja olla t?ss? maassa."

"Tottahan, minun mielest?ni, pit?isi olla helppo sanoa, onko h?n sit? vai t?t?!" ihmetteli sepp?.

Sepp? my?s risti silmi?ns? ja huusi: "St. Maaria auttakoon! Ja te, Simo is?, joka olette niin hyv? ja ?lyk?s, ett? teit? mainitaan Perth'in Viisaaksi Hanskuriksi, te sallitte tytt?renne ottaa papikseen tuommoisen miehen, joka -- pyh?t miehet meit? varjelkoot! -- kenties on liitossa itse Paholaisen kanssa? Kuulkaas, eik?s se ollut pappi, joka pani pirun liikkeelle Meal-Bennel'iss?, silloin kun suuri myrskynvihuri kaasi kumoon Jackson is?nn?n talon? Ja eik? Paholainen ilmestynyt keskelle Tay-jokea, papin messupaitaan puettuna, hyppien kuin merisika laineitten harjalla, sin? aamuna, jona virta vei meid?n komean siltamme?"

"Enp? tied? sanoa, tekik? h?n niin vai eik?", sanoi hanskuri; "sen vaan tied?n, etten min? h?nt? n?hnyt. Ja mit? Katriin tulee, ei voi oikeastaan sanoa, ett? h?n saa Klemetti is?lt? papillista apua, sill? h?nen rippi-is?ns? on vanha Franciscus is?, Dominikolainen, joka h?nt? t?n?kin p?iv?n? viel? ripitti. Mutta vaimov?ell? on aina oikkunsa, ja totta on, ett? h?n keskustelee Klemetti is?n kanssa enemm?n kuin mit? oikein soisin. Vaan joka kerta, kun Klemetti? olen itse puhutellut, olen kuitenkin arvellut h?nt? niin hyv?ksi ja pyh?ksi mieheksi, ett? olisi tehnyt mieli uskoa omakin sieluni h?nen hoitonsa alle. Pahoja puheita h?nest? k?y Mustien Veljesten kesken, se on varma. Mutta mit? meill? maallikoilla on tekemist? semmoisten asiain kanssa, poikaseni? Kun vaan maksamme maksettavamme Pyh?lle ?idille Kirkolle, annamme almuja k?yhille, k?ymme ripill? ja t?yt?mme meille m??r?tyt katumusty?t niinkuin sopii -- kyll?h?n sitten Pyh?t Miehet meit? suojelevat."

"Se on aivan totta -- ja he my?s antavat anteeksi", lis?si sepp?, "jos mies sattui kahakassa sivaltamaan jonkun ajattelemattoman, turmiollisen sivalluksen, koska h?nen vihamiehens? seisoo h?nt? vastaan valmiina taisteluun. Ja se on ainoa usko, jolla mies voi tulla toimeen t??ll? Skotlannissa, ajatelkoon teid?n tytt?renne siit? mit? tahansa. Totta maar' miehen pit?? osata miekastella, taikka on h?nen ik?ns? oleva lyhyt jokaisessa paikassa, miss? sivalluksia sataa niin tihe??n. Viisi kultakolikkoa meid?n kirkkomme alttarille, sill? olen aina p??ssyt, kun paraankin miehen olin tappanut, kaikista, joiden kanssa tapellessa minulle semmoinen vahinko sattui."

"Tyhjent?k??mme nyt pullomme", virkkoi ukko hanskuri; "sill?, jos en erehdy, ly?pi Dominikolais-kirkon kello par'-aikaa kaksitoista. Ja kuules, poikaseni, ole sin? ikkunan alla, meid?n talon it?isen p??dyn puolella, kohta ensimm?isen p?iv?n koiton ajalla, ja huomauta minulle tuloas, sill? ett? hiljaa vihell?t seppien marssia. Sitten laitan niin, ett? Katri siit? ikkunasta katsoo ulos, ja niin tulee sinulle se etuoikeus osaksi, ett? saat olla h?nen kohteliaana Valentininaan koko ensi vuoden. Ja jos et sit? tilaisuutta osaa k?ytt?? hyv?kses, niin saatat minut siihen luuloon, ett? luonto on sinut varustanut aasin pitkill? korvilla, jos kohta onkin sinulle suonut leijonan taljan peitteeksi."

"Amen, is?", sanoi sepp?, "ja nyt syd?mest?ni sanon: j??k?? hyv?sti -- Jumalan siunaus teid?n katoksellenne ja kaikille sen suojassa oleville! Kyll?p? te saatte kuulla seppien marssin soivan kukon laulanta-aikana, ja takaanpa, ett? saan voiton itse herra Kukkokiekultakin."

N?in sanoen h?n sanoi j??hyv?iset; ja vaikka ei h?ness? pelon kipen?? asunut, astui h?n kuitenkin autioita katuja pitkin niinkuin mies, jonka t?ytyy olla varoillaan, ja niin ehti viimein omalle asunnolleen, Mill Wynd'iss?, Perth'in kaupungin l?nsip??ss?.

NELJ?S LUKU.

Mit?h?n lie nyt kaikki pauhu t??? Se syd?n park' on vaan, mi tykytt??.

Dryden.

Uljas asesepp?, niinkuin kyll? sopii arvata, ei ollut hidas t?ytt?m??n vastaiselle apelle annettua lupausta. H?n vaatetti itsens? suuremmalla huolella kuin tavallisesti, peitt?en, niin paljon kuin mahdollista, kaikki, mik? h?nen asussaan oli soturimaista. H?n oli kuitenkin liian tunnettu mies, ett? olisi tohtinut k?yd? aivan ilman varuksitta t?ss? kaupungissa, miss? h?nell? tosin oli paljon yst?vi?, mutta my?s, monen entisen kahakan t?hden, useita verivihollisia, joilta, sen h?n tiesi, h?nelt? oli vallan v?h?n armoa toivottavana, jos heill? vaan oli hyv? tilaisuus. Siksi pani h?n takkinsa alle salaisen rautarengas-paidan, joka oli tehty niin kepe?ksi ja notkeaksi, ett? se ei est?nyt h?nen liikuntojaan enemp?? kuin nyky-ajan liivit, mutta samassa niin vahva, ett? h?n siihen saattoi t?ydesti turvata, sill? h?n oli omin sormin takonut ja kokoon liitt?nyt jok'-ainoan renkaan. Sen yli oli h?nell?, niinkuin muillakin s??ty- ja ik?veljell??n, flanderilaiset liivihousut, pyh?n kunniaksi paraasta, hienonhienosta Englannin verasta sinist? v?ri?. Ne olivat, ajan tavan mukaan, paikatut pitkill? suikaleilla mustasta atlaskankaasta ja koristetut mustilla silkkitikkauksilla. H?nen pitk?vartiset saappaansa olivat sahviaaninahasta, lev?tti hyv?st? skotlantilaisesta, harmaasta sarasta; sen alle oli k?tketty vy?ll? riippuva mets?puukko, sep?n ainoa ase, sill? k?dess? ei h?nell? ollut muuta kuin rautatamminen sauva. H?nen musta samettilakkinsa oli reunoitettu ter?skiskolla, ja ter?ksen sek? p??n v?lill? oli paksu toppaus, joten siit?kin oli luotettava turva.

Ylimalkaan Heikki n?ytti, niinkuin t?ydell? syyll? voikin n?ytt??, varakkaalta ja arvokkaalta porvarilta; h?n oli laittanut pukunsa niin komeaksi kuin h?nen sopi laittaa, poikkeematta oman s??tyns? rajan yli ja itselleen aatelin etuoikeuksia anastamatta. Eik? my?s h?nen suora, miehuullinen muotonsa, jos kohta se suurinta huolimattomuutta vaaroista osoitti, ollut mill??n lailla sen ajan suurisuisten tappelukukkojen n??n kaltainen. V??ryytt? aivan tekiv?t h?nelle ne, jotka luulivat ett? syyn? noihin kahakoihin, joihin h?n niin usein puuttui, muka oli riitainen, v?kivaltainen mielenlaatu sek? liika ylpeys ruumiin v?kevyydest? ja asetaidosta. P?invastoin ilmoittivat kaikki kasvoin juonteet, ett? t?ss? oli iloinen, hyv?ns?vyinen mies, jolla ei suinkaan ollut mieless? tehd? pahaa kellek??n ja joka ei my?s pel?nnyt pahaa kenelt?k??n.

N?in puettuaan p??lleen paraat vaatteensa, kunnon asesepp? oli liki syd?nt?ns? -- t?m? syk?hti siit? -- pist?nyt poveensa pienen lahjan, jonka jo aikaa sitten oli hankkinut Hanskurin Katria varten; Valentinana oli n?et nyt h?nell? oikeus antaa se ja Katrilla ottaa se vastaan ilman mit??n neidollista ujostelemisetta. Se oli pieni syd?men muotoiseksi leikattu rubini-kivi, jonka l?pi kultanuoli oli pistetty; se oli k?tketty pieneen kukkaroon, joka oli kokoonkudottu niin hienonhienoista ter?srenkaista kuin olisivat ne olleet aiotut kuninkaan rautapaitaa varten. Kukkaroon oli kudotut sanat:

Ei vahvin rauta Syd?nt? auta -- Kyll' lempi lent?? kautta!

T?st? v?rsyst? oli sep?ll? ollut paljonkin p??vaivaa, ja h?n oli sepustukseensa hyvin tyytyv?inen, sill? siit? taidettiin ymm?rt?? se, ett? h?nen taitonsa voi laittaa turvaa kaikille syd?mille paitsi h?nen omalleen. H?n k??ri lev?tin ymp?rilleen, ja riensi sitten ulos viel? hiljaiselle kadulle, sill? h?n oli p??tt?nyt joutuakseen m??r?tyn ikkunan edustalle juuri v?h?? ennen p?iv?n valkenemista.

N?in kulki h?n Isoakatua pitkin ja poikkesi siin?, miss? nyt St. Johanneksen kirkko seisoo, raittiin, joka vei Curfew-kadulle. Mutta silloin h?n taivaan n??st? huomasi olevansa v?hint??n tuntia liian varhain liikkeelle, ja h?nelle johtui mieleen, ett? olisi parempi, jos ei h?n ehtisi paikalle ennen kuin l?hemp?n? m??r?-aikaa. Luultavasti oli siell? toisiakin kosijoita vahtimassa, samoin kuin h?nkin, Perth'in Kaunottaren asunnon ymp?rill?; ja h?n tunsi heikon luonteensa kovin hyvin, niin ett? tiesi kuinka aivan helposti h?n voisi joutua kahakkaan niiden kanssa. "Minulla on se etu", ajatteli h?n, "ett? Simo ukko minun puoltani pit??; miksi siis tahraisin sormiani noiden raukkojen verill?, jotka eiv?t maksa huomaamisen vaivaa, koska heill? on niin paljon v?hemmin onnea kuin minulla? Ei, ei! t?ll? kertaa kumminkin koetan olla viisas ja pysy? erill?ni kaikesta riidan kiusauksesta. Heill? ei pid? olla enemp?? aikaa riidell? minun kanssani kuin juuri sill? silm?nr?p?yksell?, jolloin annan merkkini Simo ukolle ja jolloin h?n siihen vastaa. Mill?p? ihmeell? vaan se vanha mies saanee tytt?rens? ikkunan luokse? Suuresti pelk??n, ett? jos Katri h?nen tarkoituksensa arvaisi, ukon tulisi vallan vaikeaksi saada se aikaan."

"Kukas siell? puhuu?" kysyi sepp?, katsahtain ymp?rilleen, jokseenkin h?mm?styneen? puheesta, joka oli niin outo sek? ??nen ett? sanojen sis?llyksen puolesta.

"Yks kaikki kuka se puhuu", vastasi ??ni. "Joudu kiireesti, taikka et hyv??n aikaan joudu. ?l? laske loruja, vaan mene matkahasi."

"Pyh? tai pakana, enkeli tai saatana, mik? lienetkin", virkkoi Heikki, ristien silmi?ns?, "sinun neuvos koskee kovin arkaan paikkaan, ett? sit? olisin tottelematta. Pyh? Valentin kulkuani jouduttakoon!"

N?in sanoen h?n kohta muutti verkallisen astuntansa niin joutuisaksi, ett? harva mies olisi jaksanut pysy? h?nen rinnallansa, eik? aikaakaan, niin h?n oli Curfew-kadulla. Mutta h?n ei ollut kerjinnyt astua kolmea askelettakaan Simo Hanskurin talolle p?in, joka oli sen kapean kadun keskipaikoilla, niin yksi mies ilmautui kummaltakin kadun puolelta huoneitten pimennosta esiin, ja molemmat astuivat h?nt? vastaan, ik??n kuin yksin tuumin est??kseen h?nen kulkuaan. H?m?r?ss? ei ollut mahdollista n?hd? muuta, kuin ett? heill? oli Vuorelais-takki yll??n.

"Pois Vuorelais-rosvot", sanoi sepp? syv?ll?, ankaralla ??nell??n, joka oli h?nen leve?n rintansa mukainen.

He eiv?t vastanneet, ei kumminkaan kuuluvilla sanoilla; mutta sepp? n?ki, ett? he vetiv?t miekkansa tupesta, aikoen vastustaa h?nt? v?kivallalla. Heikki? aavistutti, ett? t?ss? oli jokin paha tekeill?, jos kohta ei h?n voinut arvata mit? lajia se oli; h?n p??tti siis raivata itselleen tiet? vaikka kuinka suuren vihollisjoukon l?pi ja pelastaa rakkaansa taikka kuolla sen jalkain juureen. H?n k??ri lev?ttins? vasemman k?sivartensa ymp?ri kilveksi, ja alkoi horjumattomilla askeleilla astua noita kahta miest? kohti. L?hempi heist? sivalsi miekallaan; mutta Heikki Sepp? v?isti sivalluksen lev?ttik??reell??n, l?im?ytti k?dell??n miest? vasten silmi? ja kamppasi, niin ett? vastustajansa raskaasti lompsahti kadun kiville. Melkein samalla silm?nr?p?yksell? h?n my?s mets?puukollaan iski oikealla puolella olevaa miest?, niin kovaan ett? sekin kohta kelletti maassa kumppalinsa vieress?. Mutta sepp? riensi eteenp?in, syd?n t?ynn? pelkoa, johon se seikka, ett? outoja miehi? t??ll? seisoi kadun suuta v?kivaltaisella tavalla vartioimassa, antoikin kyllin syyt?. H?n kuuli nyt hiljaisia kuiskauksia sek? v?h?isen kalinan hanskurin ikkunan alta -- juuri sen ikkunan alta, josta h?n oli toivonut kuulevansa Katrin tervehtiv?n h?nt? Valentinikseen. Sepp? poikkesi kadun toiselle puolelle, ottaakseen selv?n siell?-olijoitten paljoudesta sek? aikomuksesta. Mutta yksi niist?, jotka tuolla ikkunan alla seisoivat, n?ki tai kuuli h?net, ja kysyi nyt kuiskaamalla, ep?ilem?tt? luullen h?nt? yhdeksi vartijoista: "Mit? melua tuossa oli, Kenneth? Miksi ette vihelt?neet?"

"Lurjus!" huusi Heikki. "Teid?n ilkity?nne on ilmitullut ja sin? sen saat maksaa hengell?s!"

N?in sanoen, h?n sivalsi tuota outoa miest? puukollaan niin vimmatusti, ett? luultavasti olisikin uhkauksensa t?ytt?nyt ellei toinen, kohottaen k?sivarttansa, olisi k?teen ottanut vastaan sivallusta, joka p??t? tavoitteli. H?nen haavansa mahtoi olla syv? kyll?, sill? h?n horjahti ja kaatui kovalla parahduksella.

Sen enemp?? lukua pit?m?tt?, juoksi nyt Heikki muutamia miehi? kohti, jotka par'-aikaa asettivat tikapuita huoneen p??dyss? olevaa ristikko-ikkunaa vasten, Heikki ei kuluttanut en?? aikaa heid?n lukuansa lukemalla eik? heid?n hankettansa tiedustamalla. H?n p??sti suustaan sen h?t?huudon, jota kuullessaan porvarein oli tapa juosta apuun, ja rynt?si noiden y?jalkalaisten kimppuun, joista yksi par'-aikaa alkoi kavuta yl?s tikapuita my?ten. Sepp? tempasi tikapuut kantorenkaista, viskasi ne maahan ja asetti jalkansa kapuajan rinnan p??lle, est?en h?nt? jaloilleen p??sem?st?. Kaatuneen kumppalit kyll? rupesivat hurjasti hakkaamaan Heikki?, saadaksensa vankia j?lleen irti. Mutta Heikin rautarengaspaita oli hyv?n? turvana, ja h?n maksoi heid?n sivalluksiaan kelpo korolla, kovasti huutaen: "Avuksi, avuksi, hyv?n St. Johanneksen nimeen! -- Joutset ja miekat t?nne, hyv?t naapurit! -- Joutset ja miekat t?nne! -- He pyrkiv?t sis??nmurtamalla meid?n huoneisimme y?n pime?n peitossa!"

N?it? sanoja, jotka kauas katuja pitkin kaikuivat, s?esteliv?t yht? monet ankarat l?im?ykset, sen saivat sep?n vastustajat kyllin kokea. Pian alkoivat kadun asukkaatkin her?t? ja ilmautua kadulle, paitasillaan, vaan miekalla ja kilvell? varustettuna, muutamat my?s kantaen tulisoihtuja. Rauhanrikkojat nyt pyrkiv?t pakoon, ja se onnistuikin kaikille paitsi sille miehelle, joka oli tullut tikapuilta maahan viskatuksi. Sen kurkun oli urhokas asesepp? kahakassa saanut kopristetuksi ja piti h?nt? kiinni niin lujaan kuin mets?koira j?nist?. Muut haavoitetut olivat heid?n kumppalinsa pois kantaneet.

"T?ss? on mokoma ilkimys-joukkio rauhaa rikkomassa meid?n kaupungissamme", selitti Heikki kokoutuville naapureille. "Joutukaa noiden kolmen j?lkeen. Eip? ne kaikki p??ssek??n t??lt? pakoon, sill? parilta olen saanut lentimet hiukan kynityksi; veren tipahduksia my?ten p??sette heid?n j?ljilleen."

"Ne ovat Vuorelais-rosvoja", sanoivat porvarit. "Hei, naapurit, per??n-ajoon!"

"Niin, per??n-ajoon -- per??n-ajoon kaikki", jatkoi sepp?. "J?tt?k?? vaan t?m? konna t?ss? minun haltuuni."

Apumiehet hajosivat erihaaroille, niin ett? heid?n tulisoihtuinsa n?htiin leimahtelevan, heid?n huutoinsa kuultiin kajahtelevan ymp?ri koko sit? kaupunginosaa.

Sill? v?lin vanki koki puhuttelemalla p??st? vapaaksi, turvautuen vuoroin rukouksiin, vuoroin uhkauksiin. "Jos olet oikea aatelismies", virkkoi h?n, "niin p??st? minut irti, niin kaikki, mit? nyt on tapahtunut, annetaan sinullen anteeksi."

"Min? en ole aatelis-sukua ollenkaan", vastasi sepp?. "Olenpa vaan Heikki Wynd-kadulta, Perth'in kaupungin porvari, enk? ole tehnyt mit??n, mist? olisi anteeksi-antamista tarvis."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet