Read Ebook: Perth'in kaupungin kaunotar by Scott Walter Krohn Julius Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2650 lines and 139447 words, and 53 pages

"Min? en ole aatelis-sukua ollenkaan", vastasi sepp?. "Olenpa vaan Heikki Wynd-kadulta, Perth'in kaupungin porvari, enk? ole tehnyt mit??n, mist? olisi anteeksi-antamista tarvis."

"Konna, sin? olet tehnyt rikoksen, jota et voi tiet??k??n! Mutta p??st? minut valloilleni, niin t?yt?n lakkisi kultakolikoilla."

"Ja min? heti paikalla t?yt?n sinun lakkisi halkaistulla p??ll?", tiuskasi sepp?, "jos et nyt pysy alallas, niinkuin rehellinen vanki."

"Mik?s t?ss? on h?t?n?, Heikki poikaseni?" kys?si nyt Simo ilmautuen ikkunaan. "Kuulenpa sinun puhelevan toisellaisella ??nell? kuin mit? olisin luullut. Mist?s kaikki t?? melu on noussut, ja miksi naapurit n?in on liikkeell??"

"Onpa t??ll? mokoma koira-joukko yritt?nyt kavuta yl?s teid?n ikkunoillenne, Simo is?. Mutta min? olen t?ss? rupeemaisillani kummiksi yhdelle heist?, jota pitelen niinkuin rautaruuvissa."

"Kuules minua, Simo Hanskuri", virkkoi vanki, "anna mun vaan saada kuiskata yksi sana sinun korvahas ja pelasta minut t?m?n rautakouraisen, p?lkkyp?isen tolvanan kynsist?, niin todistan, ettei ollut mit??n pahaa aiottukaan sinulle eik? sun omaisilles; viel?p? lis?ksi annan sinulle tiedoksi jotain, josta sinulle on tuleva paljon etua."

"Tuo ??ni kuuluu tutulta", sanoi Simo Hanskuri, joka nyt tuli ulos kynnykselleen, salalyhty k?dess?. "Sepp? poikaseni, anna tuon nuoren miehen p??st? puheilleni. Ei h?n mit??n pahaa tee, sen takaan sulle. Pysy sin? vaan hetkinen tuossa paikallasi, ?l?k? p??st? ket??n sis??n, oli se p??llekarkaaja tahi suojelija. Min? takaan sit?, ettei t?m? poika-veitikka t?ss? tarkoittanut mit??n muuta kuin Valentinin-p?iv?n leikki?."

N?in sanoen vanha mies veti vangin huoneen sis??n ja sulki oven, j?tt?en Heikin kummastelemaan, ett? h?nen vastainen appensa tuota rynt?yst? niin arvaamattomalla tavalla selitti. "Vai leikki?!" virkkoi h?n. "Olisipa siit? mahtanut tulla kummaa leikki?, jos he olisivat p??sseet tyt?n makuukammariin! -- Ja sinnep? he olisivat p??sseet, jos en olisi saanut kuulla tuota kunnon yst?v?n ??nt? kappelin pylv??n takaa, joka mahtoi olla itse autuaan Annan ??ni -- vaikka kuinka olisin mahdollinen, ett? se Pyh? neito minulle puhuisi! -- taikka kumminkaan ei se voinut siin? paikassa p??st? kuuluviin ilman sen pyh?n neiden luvatta ja suostumuksetta -- ja siit? lupaan asettaa h?nen alttarilleen vaksikynttil?n, niin pitk?n kuin t?? minun mets?puukkoni. -- Ja soisinpa vaan, ett? mulla olisi t?ss? mun kahdenk?den k?ytett?v? miekkani, niin hyvin Pyh?n Johanneksen kunniaksi kuin my?s noiden konnien kuritukseksi -- sill? onhan n?m?t t?mm?iset puukot sievi? leluja kyll?, vaan sopivammat poikasen kuin aikamiehen k?dess?. Voi kuitenkin, jos sin? kahdenk?tinen kalpani olisit ollut t?ss? kourassani, niinkuin nyt riiput tuossa vuodeteltassani, niin eiv?tp? nuot lurjukset olisikaan kaikki l?yt?neet jalkojansa, mill? n?in kuulumattomiin poisp?tki?. -- Vaan kas tuosta tulee palavia tulisoihtuja ja paljastettuja miekkoja. -- Miehet hoi! Seis! -- Oletteko te Pyh?n Johanneksen puolella? Jos olette meid?n kunnon kaupungin yst?vi?, niin olkaa terveet tultuanne!"

"Me palajamme saaliittomina pyyt?jin?", vastasivat l?henev?t porvarit. "Verij?ljet veiv?t meid?t Mustain-Veljesten hautausmaalle, ja sielt? putkahti meid?n edest?mme kaksi miest?, jotka v?liss?ns? kantoivat kolmatta -- h?ness? mahtoi olla sinun merkkisi, Heikki. He ehtiv?t luostarin takaportille, ennen kuin me heid?t saavutimme -- he soittivat kelloa, ovi aukesi -- ja sinne he katosivat. Niin ovat he siis sen pyh?n paikan piiriss? ja turvissa, ja me saamme nyt menn? kylmille vuoteillemme l?mmittelem??n."

"Niin", sanoi toinen, "kyll?p? noilla kunnon Mustilla-Veljeksill? on aina joku jumalinen luostarikumppali valvomassa, joka voi avata pyh?n turvapaikan oven jokaiselle h?d?ss? olevalle sielu-raukalle, joka pyrkii piiloon kirkon huostaan."

"Niin oikein, jos nimitt?in se vainon-alainen sielu-raukka on semmoinen, joka siit? jaksaa maksaa", lis?si toinen. "Vaan, jos h?n on yht? vaivainen kukkaroltaan kuin hengelt??n, joutaa h?n hyvin seist? ulkona, siksi kun koirat ovat h?nen kintuissansa."

Kolmas, joka jo hetkisen aikaa oli tutkiskellut maata tulisoihtunsa avulla, nyt loi silm?ns? yl?sp?in ja yhtyi puheesen. Se oli iloinen, v?h?n h?t?inen, lihava miehen tynkk?, nimelt? Olivier Proudfute, jokseenkin varakas porvari ja etumaisia miehi? lakintekij?in ammattikunnassa. Sen vuoksi h?n nytkin virkkoi tarmokkaalla ??nell?: "Voitkos sanoa meille, iloinen sepp?" -- he tunsivat juuri nyt toinen toisensa kadulle ilmautuvain tulisoihtujen valossa -- "mit? lajia velikultia ne olivat, jotka t?m?n kahakan t?ss? meid?n kaupungissamme panivat alkuun?"

"Ne kaksi, mitk? ensiksi n?in", vastasi sepp?, "n?yttiv?t minusta, sen verran kuin taisin selitt??, olevan k??ritttyn? Vuorelais-vaippoihin.?

"Se on kyll? luultava -- se on kyll? luultava", virkkoi toinen, p??t?ns? pudistellen. "H?pe? onkin, ettei rikkoja meid?n vallissamme ole korjattu ja ett? niin nuot maankuljeksijat Vuorelaiset voivat mielt?ns? my?ten, milloin vaan y? on tarpeeksi pime?, tulla t?nne ajamaan rehellisi? miehi? ja vaimoja ulos s?ngyst?ns?."

"Mutta katsokaas vaan t?nne, naapurit", virkkoi Olivier Proudfute, n?ytt?en verist? k?tt?, jonka h?n oli maasta l?yt?nyt. "Milloinka t?mm?inen k?si on sitonut Vuorelaisvirsun pauloja? Se on suuri tosin ja vahva, vaan hieno kuin neitosen k?t?nen, ja onpa tuossa sormessa py?ryl?inen, joka paistaa niinkuin palava kynttil?. Simo Hanskuri on t?m?n k?den varalle ty?t? tehnyt, jos en aivan pety, sill? h?n ompelee kintaita kaikille kuninkaan hoviherroille."

L?sn?-olijat nyt rupesivat tarkastelemaan tuota verist? merkki?, mik? mit?kin selityst? lis??n pannen.

"Jos niin on", virkkoi yksi, "niin taitaisi Heikki Sep?n olla paras turvata koipihinsa, sill? korkea oikeus tuskin katsonee porvarinhuoneen suojelemisen kyllin p?tev?ksi puolustus-syyksi sille, joka on aatelisherran k?den poikki pannut. Laissa on paha pyk?l? ihmisraajan silpomisesta."

"Hyi sinua, mit? puhut, Mikko Webster", vastasi lakintekij?. "Emmek? me ole noiden uljaitten Romalaisten j?lkeisi?, jotka rakensivat t?m?n Perth'in kaupungin niin paljon Romansa n?k?iseksi kuin mahdollista? Ja eik? meill? ole perim?kirjoja kaikilta kuninkaittamme ja suojelusherroiltamme, joissa meit? sanotaan heid?n uskollisiksi l??nil?isikseen? Ja pit?isk? meid?n nyt muka hellitt?? k?sist?mme nuot meid?n oikeutemme, ja etuutemme, ja vapautemme, meid?n tuomio- ja teloitus-oikeutemme, ja meid?n sakoitus-oikeutemme, ja meid?n oikeutemme perillisett? kuolleen muukalaisen perint??n ja meid?n muut etumme, ja sallia sis??n-murtamista rehellisen porvarin huoneesen, mit??n rangaistusta vaatimatta? Ei -- kunnon kaupunkilaiset, ammattilaiset ja porvarit, ennen Tay-virta rupeaa virtaamaan taaksep?in Dunkild'iin p?in, ennen kuin semmoista v??ryytt? k?rsimme!"

"Ent?s mit? me siihen voimme?" kysyi vakava vanha mies, joka seisoi, nojaten itse??n kahdenk?tiseen miekkaan. "Mit?s sin? sitten kehoittaisit meit? tekem??n?"

"Henk'risti! pormestari Craigdallie, ihmeytt??p? minua, kun juuri te, kaikista sit? kysytte. Min? kehoittaisin siihen, ett? me, niinkuin suorain miesten sopii, menisimme kohta t??lt? armollisen kuninkaamme eteen, her?tt?imme h?net h?nen kuninkaallisesta levostansa, ilmoittaisimme h?nelle t?m?n surkean seikan t?ss?, kun meid?n on t?ytynyt n?in y?n aikana hyp?t? ulos s?ngyist?mme, ilman paljon muuta peitett? paitsi n?it? paitojamme -- ja min? n?ytt?isin t?t? verist? muistiaiskalua ja pyyt?isin saadakseni tiet?? majesteetin omasta armollisesta suusta: onko oikein ja kohtuullista, ett? h?nen irstastapaisen hovinsa ritarit ja aatelisherrat n?in kohtelevat meit? kuninkaan uskollisia alamaisia. Ja n?in menisi meid?n asiamme tulista kyyti?."

"Vai tulista? Niink? luulet?" vastasi vanha pormestari. "Kyll? se tulisuus siin? olisi semmoinen, ett? kaikki viluun kuolisimme, veikkoinen, ennen kuin porttivahti liikuttais avaintansa ja p??st?isi meit? sis??n kuninkaan armollisten silmien eteen. -- Tulkaa pois, hyv?t naapurit, t?m? y? on kipe?sti kylm? -- me olemme vahtineet ja vartioineet kaupunkiamme niinkuin aika-miehet, ja meid?n sepp?-veitikkamme on meit? sortamaan halullisille antanut varoituksen, joka hyvin on kahdenkymmenen kuninkaallisen julistuksen arvoinen. On huomennakin p?iv?? -- tulkaamme silloin taas t?h?n paikkaan kokoon t?t? asiaa miettim??n, ja keskustelemaan mihin keinoihin olisi ryhtyminen noiden konnien ilmi- ja kiinnisaamiseksi. Vaan erotkaamme nyt, ennen kuin meid?n syd?nveremme j??tyy suonihinsa".

"Oikein, pormestari Craigdallie. -- El?k??n St. Johannes, Perth'in suojeluspyh?!"

Olivier Proudfute olisi viel? tahtonut jatkaa puhettansa, sill? h?n oli noita armottomia puhelijoita, jotka luulevat, ett? heid?n kaunopuheisuutensa voittaa kaikki ajan, paikan sek? olojen vastukset. Vaan ei kukaan huolinut kuullella; porvarit meniv?t kukin kotihinsa, juuri nyt taivaan ??rt? kirjailevan p?iv?n valossa.

Tuskin olivat he l?hteneet, niin hanskurin ovi aukeni, ja vanha mies, tarttuen sepp?? k?teen, veti h?net sis??n.

"Miss? on vanki?" kys?si sepp?.

"H?n on poissa -- p??ssyt irti -- p?tkinyt pakoon -- mit?s m? h?nest? tied?n?" virkkoi hanskuri. "H?n pujahti ulos taka-ovesta ja sitten puutarhan l?pi. -- ?l? h?nest? ole mill?sk??n, vaan tule tervehtim??n Valentine?s, jonka kunnian ja hengen t?n??n olet pelastanut".

"Antakaa mun vaan ensin pist?? miekkani tuppeen", esteli sepp?, "ja pest? k?teni -- --"

"Ei nyt ole aikaa viivytell? silm?nr?p?yst?k??n; h?n on jo noussut ja pukenut p??llens?. -- Tule vaan veikkonen. H?nen pit?? saada n?hd? sinut, kelpo ase k?dess?s ja tuon konnan veret sormissas, niin ett? h?n oppii mink?-arvoinen kunnon miehen apu on. H?n on jo liian kauan aina tukkiellut suutani ujostelemisillaan ja ep?ilemisill??n. Min? tahdon ett? h?n nyt saa n?hd? mink?-arvoinen on kunnon miehen, ja viel? p??lliseksi urhokkaan porvarin, rakkaus."

Imp' ihana, ja havaja, Ja nauti tuoksu-ilmoja, Ja vy?t? vy?, nyt loppui y?, Ja naakoill' on t?ys p?iv?ty?.

Johanna Baillie.

Kahakan kautta kesken untansa her?tty??n, oli Perth'in Kaunotar henke? ahdistavalla pelolla kuullellut kadulta tulevia huutoja ja v?kivaltaista melua. H?n oli vaipunut polvilleen Jumalalta apua rukoilemaan, ja polvillaan yh? h?n sitten taas l?hetti taivaan puoleen kiitoksensa, kun h?n selitti avuksi rient?vien yst?vien ja naapurien ??net. Polvillaan oli h?n silloinkin kun Simo ukko melkein v?kisin ty?nsi h?nen suojelijansa, Heikki Sep?n, sis??n t?h?n huoneesen. Ujo rakastaja n?et ei tahtonut astua esiin, ensin siit? pelosta ett? Katri voisi suuttua, ja sitten kun h?n n?ki tyt?n olevan polvillaan, sen vuoksi ettei tahtonut h?irit? h?nen hartauttansa.

"Is?", virkkoi sepp?: "h?n rukoilee -- en min? nyt uskalla puhutella h?nt? enemp?? kuin piispaakaan, joka par'-aikaa messua lukee".

"No, mene matkoihin sitten, sin? urhokas ja uljas p?lkkyp??", virkkoi is?; ja sitten ja sitten h?n lis?si, k??ntyen tytt?rens? puoleen: "Jumalalle otollisin kiitos, tytt?seni, on se kun ihmis-veljillemme kiitollisuutta osoitamme. T?ss? on se mies, joka Herran v?likappaleena on pelastanut sinut kuolemasta, tai kenties h?v?istyksest?, joka on kuolemaakin pahempi. Tervehdi nyt h?nt?, Katri, oikeaksi Valentinikses, ja muista ett? min? soisin saavani h?net rakkaaksi pojakseni".

"?lk?? is?", vastasi Katri. "Nyt en voi n?hd? ket??n -- en voi puhutella ket??n. En min? ole kiitt?m?t?n -- kenties olen liiankin kiitollinen h?nelle, jonka k?den kautta Herra on meid?t pelastanut. Mutta sallikaa mun ensin kiitt?? suojeluspyh??ni, joka minulle t??n ajallaan tulleen avun l?hetti, ja suokaa minulle vaan silm?nr?p?ys aikaa, ett? kerki?n saada hameen p??lleni".

"No, Jumalan kiitos, tytt?seni -- liika tyly olisinkin, jos en soisi sinulle aikaa alusvaatteesi ylles vet?m??n, koska se pyynt? on ensimm?inen vaimo-ihmisen puheelle kuuluva lause, joka nyt viikon p?iviin on tullut suustasi. -- Totta tosiaan, poikaseni, soisin ettei tytt?reni olisi niin t?ysi pyh?, ennen kun tulee se aika, ett? h?nt? toiseksi St. Katarinaksi julistetaan".

"?lk?? n?in pilkkaa puhuko, is?; sill? min? voin vannoa, ett? h?nell? on kumminkin yksi totinen pyhitt?j?, joka on itsens? kokonaan antanut kuuliaiseksi h?nen tahtonsa alle, niin paljon kuin syntinen ihminen sen taitaa. -- Hyv?sti siis t?ksi hetke?, kaunis neito", lis?si sepp? kovemmalla ??nell?, "ja Herra l?hett?k??n sinulle unia, yht? rauhallisia kuin sinun ajatuksesi ovat valveella ollessas. Min? l?hden vartioimaan sinun lepoas, ja kavahtakoon itse??n se, joka sit? tulisi h?iritsem??n!"

"Ei, hyv?, kunnon Heikki, jonka lempe? syd?n niin v?h?n sopii yhteen tuon liian h?t?isen k?den kanssa, ?l? nyt en?? t?n? y?n? ryhdy uusiin kahakoihin. Mutta ota kuitenkin lempeimm?t kiitokseni, ja niiden kanssa tulkoon sinulle ne rauhalliset ajatukset, joiden sanot minussa asuvan. Huomenna, kun tapaamme toisiamme, vakuutan sinulle kiitollisuutta paremmin -- hyv?sti!"

"Hyv?sti, sin? syd?meni valtias ja valo!" sanoi sepp?, ja oli juuri, astuttuaan Katrin kammarista viev?t portaat alas, l?htem?isill??n ulos kadulle, koska hanskuri h?nt? tempasi k?sivarresta.

"Min? olen iloitseva t?st? t??n-y?llisest? kahakasta", sanoi Simo, "enemm?n kuin koskaan olisin luullut voivani iloita ter?ksen kalskeesta, jos se saattaa tytt?reni t?yteen j?rkeens? ja n?ytt?? h?nelle mink?-arvoinen mies sin? olet, Heikki. Pyh? Macgirder auttakoon! Oikeinpa rakastan noita roistoja ja mieleni on paha siit?, ett? tuo kosija parka ei en?? ikin??n saa pit?? oikeank?den kinnasta. Voi, voi, h?n on kaipaava sit? k?tt??n kaikki ik?p?iv?ns?, varsinkin kun rupeaa kinnasta k?teens? vet?m??n -- niin, h?n on vasta maksava ainoasti puolet maksut minun ammatilleni. -- Vaan, veikkonen, et sin? p??se askeltakaan liikahtamaan talostani t?n? y?n?", jatkoi h?n. "Et sin? niin meilt? pois p??se, poikaseni, sen takaan".

"Sit? en aiokaan. Min? vaan aion, jos sallitte, vartioida tuolla ulkona kadulla. Saattais tapahtua, ett? he yritt?v?t uudestaan".

"Ja jos niin tapahtuisikin", sanoi Simo, "niin tulee sinun paljoa helpommin torjua ne pois, seisoen t??ll? huoneen suojassa. Se tappelukeino onkin porvarille soveliain puolustustaistelu muurin takaa. Vahtiessa ja vartioiden me siihen temppuun opimme. Paitsi sit? on nyt niin paljon ihmisi? valveella ja liikkeell?, ett? me kyll? saamme olla t?m?n aamun hyv?ss? turvassa ja rauhassa. Tule siis vaan t?nne p?in".

N?in sanoen, h?n puoliv?kisin vei Heikin siihen kammariin, miss? he illallisella olivat olleet ja miss? nyt vain palvelija, joka my?s oli jalkeilla, samoin kuin muut her?tty??n y?llisest? metelist?, nyt pian sai valkean viritetyksi.

"Ja nyt, mun uljas poikaseni", kysyi hanskuri, "mill? juomalla nyt tahtoisit juoda is?si maljaa?"

"Mit? juomia ne on?" nauroi vanha hanskuri. "Minun kellarissani ei kumminkaan semmoisia ole. Mutta, jos Kanarian, tai Gascognen tai Rhein'in viini kelvannee, niin p??st?p?s vaan yksi sana suustasi, ja samassa pullollinen kilahtaa edess?si -- eip? muuta".

"Se ylettyy vaikka mihin, venyen kuin kilin nahka, veikkoseni", virkkoi hanskuri, "jos vaan tahdot totella minua ja virkkaa, mit? nyt k?sket aamuryypykses".

"Mit? ikin? te itse tahdotte, is? kulta", vastasi sepp? huolimattomasti, ja vaipui j?lleen Katrin sanojen punnitsemiseen. "H?n puhui minun lempe?st? syd?mest?ni, mutta samassa my?s minun liian h?t?isest? k?dest?ni. Mit? kummaa voisin tehd?, p??st?kseni tuosta tappeluhalustani? Taitaispa olla paras hakata poikki oikea k?teni ja naulata se kirkon oveen, ettei se en?? saattaisi minua h?pe??n".

"K?si? olet jo kyllin lenn?tt?nyt maahan yhden y?n osaksi", virkkoi ukko hanskuri, tuoden viinipullon p?yd?lle. "Mit? kummaa sin? noin kiusaat itse?si, veikkonen? Se tytt? pit?isi sinusta kahta kertaa enemm?n, jos h?n ei n?kisi kuinka hullusti sin? h?nt? rakastat. Mutta asia ei nyt en?? sied? leikki?. Min? en tahdo ett? taloni olisi viel? toista kertaa joutumaisillaan aatelisherrain palvelija-hirtehisten murrettavaksi ja ry?stett?v?ksi, siit? syyst? ett? tyt?rt?ni sanotaan Perth'in Kaunottareksi. Ei, h?nen pit?? saada tiet??, ett? min? olen h?nen is?ns? ja ett? minulla on oikeus vaatia sit? kuuliaisuutta, joka lakikirjassa sek? Jumalan sanassa on k?sketty. Min? tahdon ett? h?n tulee sinun vaimokses, mun kultasyd?minen poikani -- sinun vaimokses, s? rautakoura, ja se pit?? saada aikaan, ennen kuin kovin monta viikkoa kerki?? kulua. Kas niin, saas t?st?, juodaanpa sinun iloisten h?ittesi malja, sepp? veitikka!"

Ukko joi suuren pikarin tyhj?ksi, ja t?ytti sen sitten ottopoikaansa varten, joka hitaasti kohotti sen huulilleen, vaan sitten, ennen kuin se niihin oli koskenut, asetti ?kki? takaisin p?yd?lle, ja pudisteli p??t?ns?.

"No, jos et sin? huoli sit? maljaa juoda, enp? tied? kuka sen sitten joisi", virkkoi Simo. "Mik? nyt on sulla mieless?, s? hupsu poika? Nyt on t?ss? seikka tapahtunut, joka tavallaan on tyt?n sinun valtahas saattanut; sill? kaupungin joka nurkassa huudettaisiin 'hyi!' h?nelle, jos h?n sinulle nyt rukkaset antaisi. Ja t?ss? min?, h?nen is?ns?, en ole ainoasti suostuvainen t?m?n avio-tuuman ensi-alkuiseen troklaukseen, vaan soisinpa viel? ett? te, niin pian kuin mahdollista, tulisitte yhteen ommelluiksi, niin lujaan kuin neula vuohennahkaa kintaaksi ompelee. Kaikki siis on sinun puolellas -- onni, is? ja kaikki muu -- vaan sin? yht?hyvin n?yt?t silt? ett? luulisi sinun olevan tuommoisen onnettoman rakastajan, joista lauluissa lauletaan, tai ett? pikemmin olet menossa Tay-jokeen kuin tytt?? kosimaan, jonka saat, jos vaan otollisella hetkell? h?nt? pyyd?t".

"Niin, mutta tuo otollinen hetki, is?! Sit?h?n suuresti ep?ilen, sattuneeko koskaan sit? silm?nr?p?yst?, jolloin Katri niin paljon vilkahtaisi alas maan ja sen asukkaitten puoleen, ett? ottaisi kuullakseen minun kaltaiseni raa'an, oppimattoman moukan kosimista. En voi sanoa mist? se tulee, is? -- muualla min? kyll? k?yn, kaula kenossa, niinkuin muutkin miehet, mutta teid?n pyh?m?isen tytt?renne seurassa minulta uljuus ja rohkeus kohta raukenee maan matalalle, ja minusta tuntuisi aivan pyh?n alttarin ry?st?miseksi, jos minun ?kkip??t? onnistuisi saada h?net miellytetyksi minuhun. H?nen ajatuksensa ovat kovin paljon taivaalliset, ett? niit? k?visi tuhlaaminen mokomaan kuin min?".

"Tee niinkuin tahdot", vastasi hanskuri. "Eip? minun tytt?reni kosi sinua enemp?? kuin min?k??n -- rehellisest? ehdoituksesta ei ole vihastumista. -- Vaan jos luulet minun suostuvan noihin tyt?n hupsuihin luostarituumihin, niin sanon sulle nyt, etten niit? ikin? ota korviini. Kyll?h?n min? rakastan ja kunnioitan kirkkoa", jatkoi h?n, ristien silm?ns?. "Maksanhan min? kaikki sen saatavat rehellisesti ja mielell?ni. Kymmenekset ja vaivaismaksut, viinirahat ja vaksirahat, kaikki suoritan papeille niin tarkkaan kuin suinkin joku minun varaiseni mies Perth'iss?. Mutta en henno antaa kirkon omaksi t?t? yht? ja ainoata karitsaa, joka minulla on maailmassa. H?nen ?itins? oli minun rakkaimpani maan p??ll?, ja on nyt enkelin? taivaassa. Katri on ainoa minulle j??nyt muistiainen siit?, mik? minulta on mennyt; ja jos h?n on menev? luostariin, se tapahtukoon silloin kun n?m?t vanhat silm?t on umpeen menneet, vaan ei ennen. -- Mutta mit? sinuun tulee, sepp? veikkoseni, saat tietysti tehd? miten sinusta paraimmalle n?ytt??. En min? v?kisin ty?nn? vaimoa sun syliisi, sen takaan".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet