Read Ebook: Per ja Bergit by Janson Kristofer L Fgren Elisabeth Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 297 lines and 14075 words, and 6 pages

Translator: Elisabeth L?fgren

PER JA BERGIT

Kirj.

Kristofer Janson

Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1879.

ENSIMM?INEN LUKU.

Isossa tuvassa Bj?rnstad'issa istuivat vanhukset yksin?ns?. Tuvassa oli pime?; mutta Kari muori ei niin v?h?st? syyst? tahtonut rukkiansa j?tt??. H?n siirsi sen vaan likemm?ksi takkaa, josta valkea valaisi lankaa, ja siin? h?n istui arvokkaana ja suorana, valkoinen huivi p??ss?; katseli v?list? oliko h?kk?r? niinkuin olla piti, hieroi sormellaan rukin rintaa ja pani py?r?n hyrisem??n ja hurisemaan, ett? olisi voinut luulla koko mehil?isparven lent?neen tupaan. Ei h?nelle juuri paljon valaistusta takasta tullut t?ll? kertaa; siin? oli ainoastaan muutamia punaisia hiili? savuttamassa ja muutama puoleksi palanut oksa, joka hyvin ylpe?sti leimahti, mutta samassa sammui, kun luultiin ett? siit? jotain tulisi maailmassa. Kari oli monta kertaa aikonut heitt?? pient? oksaa tuleen, mutta aikomus p??ttyi joka kerta siihen, ett? h?n katsahti ovelle p?in eik? Bergit jo tulisi. H?n ei voinut k?sitt?? mihink? tytt? oli j??nyt t?n? iltana, ja kuitenkin h?nen olisi pit?nyt panna puuroa kiehumaan illalliseksi. Pit?isih?n h?nen viimeinkin tulla l??v?st? tupaan.

Arne, Karin mies, oli tullut my?h??n tupaan t?n? iltana. H?n oli n?in kauan tehnyt ty?t? omenatarhassa, sill? viimeiset omenat olivat korjattavat. Nyt oli h?n ottanut tuolin ja k?ynyt istumaan Karin luo takan ??reen, t?ytt?nyt piippunsa ja poltti nyt yht? mittaa. "H?n on v?synyt ty?st?", arveli Kari ja katseli h?nen puoleensa. Arne istui kyyryss?, molemmat k?det polvillaan, katseli vaan eteens?, eik? sanonut mit??n, poltti vaan vahvasti; vaan h?n ei n?ytt?nyt silt?, joka v?h?st? v?syy, leve?hartioinen ja voimakas kun oli. Arne istui vaan miettim?ss? ja mit? enemm?n h?n mietti, sit? enemm?n h?n poltti.

"Min? tahtoisin kysy? jotain", sanoi Arne viimein, katseli Karia ja kaasi piipusta tuhkaa takalle -- "mit? sin? pid?t Nils lukkarista?"

"No niin! se on varmaankin viisas mies, ja lukenut mies, ja hyv? ??ni h?nell? on laulaa kirkossa".

"Niin ja kunnollinen mies", jatkoi Arne puhaltaen piippuun, "kyll? kai h?n on noin muutaman sadan taalarin omistaja?"

"Arvattavasti niin", sanoi Kari ja siirsi rukkia hiukan, "jos h?n ei ole tuhlannut kaikkia, mit? h?n sai ensimm?isen vaimonsa kanssa".

"Olisiko se mahdollista, niin viisas ja kunnollinen mies, h?nell? on viisi lehm?? ja kymmenen lammasta". Arne odotti Karin jotain sanovan, mutta h?n hyrritti vaan rukkiansa.

"Nils k?y kai vanhaksi jo?" kysyi Kari ja hyrritti rukkia yh? ankarammin.

"Oo, ei ole h?t?? vanhuuden suhteen", sanoi Arne ja hieroi lakilla k?mment?ns?, "Nils on vahva ja voimakas ja voipi el?? kauan viel?".

"Hrrr -- rr -- rr --", sanoi rukki.

"Onko h?n puhunut sinun kanssa Bergit'ist??" kysyi Kari hetken per?st?.

"Se ei ole aivan mahdotointa", sanoi Arne, pudotti lakkinsa samassa ja kumartui ottamaan sit? yl?s j?lleen.

"Mit? vastasit?"

"Oo, en mit??n varmaan. Min? sanoin ett? tahdoin puhutella sinua ja sitten kysy? tyt?lt?. Kyll? kai siihen neuvo keksit??n, arvelen min?, ei ole tyt?n mit??n kiirett? my?sk??n".

"Se oli totuuden sana, Arne, sin? olet aina ollut ?lyk?s ja varovainen mies. Bergit on vasta kuusitoista vuotta ja kyll? kest?? ennenkuin h?n voi naimiseen menn?, hupakko kun on". Kari nousi tuolilta, otti v?h?n puita, pani ne tuleen ja puhalsi syttym??n. Istuutui sitten entiselle paikallensa. "Onko Nils'ill? hyv? onni tytt?jen luona, mit? luulet?"

"Sen asian laita on erilainen", sanoi Arne ja pudisti p??t?ns?, "tytt?-onni ja etel?-tuuli ovat yht?l?iset, t?n??n tuulee sielt?p?in, mutta huomenna on tuuli k??ntynyt. Niin kauan kuin tyt?t ovat nuoria, ovat he kauhean ylpeit? ja pit?v?t nuorta miest? narrina ja pilkkanansa. Mutta kun miesjoukko sitten juoksee tiehens? ja ukko tulee juhlavaatteissaan kosimaan, niin eiv?t tyt?t ole hitaita h?nt? ottamaan ja kiitt?v?tkin viel? p??lliseksi. Kun tytt? vaan saa miehen, joka on hyv?nluontoinen ja jolla on viisi aistia ja lis?ksi leip??, niin kaikki muu on juuri yhdentekev??. Rakkaus kyll? tulee aikaa my?ten, eik? siit? tarvitse hapsiansa harmaiksi surra. Semmoinen mies kuin Nils ei joka p?iv? seiso lakki k?dess?, eik? ole se jokap?iv?ist? ruokaa kun p??see lukkarin vaimoksi. Lukkarin vaimo voi p??st? sek? papin ja tuomarin ett? voudin luo ja neh?n t??ll? kaikkia hallitsevat, tied?th?n sen. H?n voi kirkossa istua pappien penkiss?, jos h?n tahtoo, kuulla miehens? laulavan ja katsella kuinka kaikki h?nt? tervehtiv?t kun h?n menee ulos papin kanssa. Lukkarilla on lehmi? ja lampaita, hevosia ja talo ja kaikki mit? parasta ajatella voi. Jos tytt? tahtoo hallita, niin h?n voi sit?kin saada. Lukkari on liian vanha nyt ollaksensa mukana komerseissa ja tansseissa ja, jos ajatusten kulku ei ole aivan hidas tyt?n aivoissa, voi h?n puhua hyv?? miehens? puolesta jos t?m? joskus menettelee hiukan hullusti".

Arne oli saanut suunsa liikkumaan, mutta t?h?n p??tti kun p??ttikin. H?n meni takan luo, kohensi valkeaa, pisti itsellens? uuden piipullisen ja istui niinkuin ennen, miettien ja polttaen. Kari py?ritti rukkiansa. Arne nousi sitten sytytt?m??n kynttil??.

"Ehk? minullakin olisi jotain kysytt?v?? sinulta", aloitti Kari.

Arne istuutui taas.

"Mit? pid?t sin? Per'ist??"

"Siit?k?, joka on renkin? pappilassa?" kysyi Arne, otti piipun suustaan ja katseli vaimoansa suurin silmin.

"H?nt? min? tarkoitin", kysyi Kari tyynesti eik? liikahtanut tuolilta.

"No, siit? ei sovi kerskailla", sanoi Arne ja raapi tukkaansa, "suuria sanoja h?nell? on, sill? suuret sanat eiv?t suuta halkaise, suuret taskut h?nell? my?s on housuissaan, mutta ne ovat tyhj?t, Renki saa kauan palvella ennenkuin h?nelt? mit??n liikenee ja k?yh?n miehen ruoka on pian sy?ty".

"Hrr -- rr -- rr --", sanoi rukki.

Arne oli vaiti ja katseli Katia, mutta t?m? istui yht? totisena ja arvollisena kuin ennen, eik? sanonut sanaakaan. N?in istuivat he hetken aikaa. Mutta kauemmin Arne ei voinut malttaa mielt?ns?, h?n istuen kiikutti tuoliansa.

"Min? toivon ett'ei ole totta mit? ihmiset kuiskaavat, ett? nimitt?in Per k?y t??ll? nuuskimassa?"

"Ei koskaan ole kuuntelemista mit? ihmiset l?rp?ttelev?t", vastasi Kari ja muutti h?kk?r?? hiukan.

"Niin, sill? min? sanon sulle, ett? olen v?list? kuullut ik??nkuin kuiskuteltavan Bergit'in kamarissa, mutta en ole ajatellut sit? sen enemp??. Kun ei se vaan olisi Per, joka k?y t??ll? kosimassa".

"En voi sit? sanoa niin tarkoin; ei kukaan tied? miss? j?nis kulkee, on vanha sananparsi, mutta kyll? kai sinussa on miest? pit?m??n tyt?rt?si silm?ll??"

"Niin h?n koettakoon vaan -- semmoinen raukka. Lauantai-iltaa h?n kai odottaa, arvaan min?; mutta varropas poikani, kyll? min? hankin trakteeringit siksi iltaa. Jos et ole ennen keppi? maistanut, niin saat sit? sin? iltana maistaa". Arne oli varsin kiihtynyt, h?n oli noussut istuimelta ja k?veli edestakaisin lattialla. Samassa kuuli h?n rapinaa ovelta. "Ken siell? on?" kysyi h?n k??ntyen.

"Min? vaan", sanoi lapsekas ??ni ja sis??n tuli Bergit, tuoden sylillisen polttopuita, joita h?n nyt heitti nurkkaan.

"Eth?n sin? vaan ole kuunnellut mit? min? puhuin ?idillesi?"

"Kaikkia viel?!" vastasi Bergit, veti huivin kasvojensa eteen ja riensi ovesta ulos.

"Etk? tule pian puuroa keitt?m??n?" huusi ?iti h?nen j?lkeens?.

"Kyll?, kyll?!" kuului porstuasta, mutta nyt Bergit ei voinut pid?tt?? nauruansa kauemmin; h?n nauroi niin ett? vapisi, juoksi rajusti ulko-oven kautta pihan yli, suuren koivun juurelle m?ell?. Siin? h?n kaatui ja nauraa hohotti ehtimiseen.

"Ei Per! Per! en ole kuullut niin naurettavaa ennen".

"Mik? on?" kysyi Per, joka tuli koivun takaa ja heitt?ysi ruohikkoon.

"Is? aikoo piest? sinua, Per!"

"H?h! mit??" sanoi Per, nousi puoleksi ja tuki molemmin k?sin polviansa, katsellen tytt??.

"Niin, se on totta, aivan totta, -- -- ja sinun takkisi tulee hyvin tomutetuksi".

"Mutta kuinka sin? sen tied?t?"

"Odotas, nyt saat kuulla. Tied?t ett? min? pyysin sinua menem??n tuon suuren koivun luo niin kauaksi, kuin min? viimeist? pytty? pesisin ja kantaisin polttopuita tupaan. Samassa kun olin menn? tupaan kuulin is?n haastelevan ??neens? ?idille. Ja tied?tk?s mist? juttelivat?"

"En".

"Nils lukkarista".

"Mitenk?? Nils'ist?k??"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet