Read Ebook: Per ja Bergit by Janson Kristofer L Fgren Elisabeth Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 297 lines and 14075 words, and 6 pages

"Mitenk?? Nils'ist?k??"

"Niin, Nils'ist? juuri, ja h?n sanoi viel? ett? h?n piti paljon Nils'ist? ja ett? meist? molemmista viel? tulisi pariskunta aikaa my?ten, arveli h?n".

"Mit? sin? silloin vastasit, Bergit?"

"Min? en mit??n vastannut, min?, sill? min? olin niin t?ynn? naurua ett? tuskin osasin pid?tt?? sit? miss? seisoin. Mutta arvaapas kuinka is? saarnasi kartanosta -- min? kyll? kuulin ett? lukkari itse oli puhunut h?nelle -- ja viimein sanoi h?n ett? nuoret pojat vaan olivat rakastavinansa tytt?j?, mutta juoksevat toisen luota toisen luo. Onko se totta Per?"

"Uskotko sit?, Bergit?"

"En tied? mit? uskoa". Ja molemmat nauroivat ja Per laski k?sivartensa Bergit'in vartalon ymp?ri ja tahtoi h?nt? suudella, mutta Bergit pani k?tens? eteen. Sitten katseli h?n ymp?rilleen n?kisik? heit? kukaan vaiko kuulisi, ja suuteli sitten Per'i?.

"Mutta se on totta, en saanutkaan kuulla pieksemisest?", sanoi Per, nauroi ja heitti p??t?ns? taaksep?in niin ett? lakki lensi silmille.

"Se on tosi. ?iti ei vastannut t?h?n paljon mit??n, mutta sen min? ymm?rsin ett'ei h?n suurta lukua pid? Nilsist?. Luulenpa melkein ett? h?n pit?? sinusta, Per; sill? h?n tiet?? varsin hyvin ett? olet ollut luonani lauantai-illoin, mutta h?n ei koskaan ole sanonut mit??n. Sitten ?iti kysyi mit? is? piti sinusta; mutta arvaapas kuinka is?n muoto muuttui -- h?n on varmaan my?s saanut vihi? sinun kosimisestasi, luulen min?, sill? h?n jyrisi ja oli niin suuttunut ett? melkein oli haleta. Ja sitten h?n lausui ett? jos h?n kerran saa sinut kiinni, niin h?n pieksee sinua niin ett? kyll? kadut tuota temppuasi. H?n varmaan on varoillansa huomenna siihen aikaan kun miesten on tapa tulla. H?n saa kyll? kauan etsi? silloin ennen kuin sinut l?yt??".

"No, mit?s arvelet, pit??k? minun tulla vai olla tulematta?"

"Oletko hullu? Eth?n toki tahdo tapella oman is?ni kanssa?"

"Kyll? min? kai ukon voittaisin", sanoi Per ja raapi korvantaustaansa, "se voisi kyll? olla hupaista kerraksi, mutta saanen kaiketi pysy? alallani".

"?l? sin? p?yhistele liioin, is? on v?kev?, h?n".

"Tahdonpa koettaa", sanoi Per, sys?si takin hihan yl?s ja katseli j?ntev?? k?sivarttansa.

"Jos sin? uskallat tulla!" huusi Bergit nauraen ja uhaten k?dell??n, -- "niin min? ajan sinut pois".

"Sit? et voi", sanoi Per, otti h?nen k?tens? ja k?tki sen omiin k?sihins?.

"Mutta min? lukitsen oven".

"Min? seison ulkopuolella".

"Mutta min? menen lukkarin vaimoksi".

"No niin, saan kaiketi olla kotona huomenna kuitenkin", sanoi Per ja p??sti irti k?den, "en min? sit? toden per?st? tarkoittanutkaan". Sitten juttelivat yht? ja toista. Mutta yks kaks Per hyp?hti seisomaan, naurahtaen kovasti, ja taputti reitt?ns?.

"Mutta sin? sanoit jotakin. Jos min? voisin sen aikaansaada, Bergit, niin nauraisin niin ett? kuulisivat sen vuoren toiselle puolelle".

"Mit?h?n se olisi?" kysyi Bergit, h?nen t?ytyi nauraa tahtomattansakin.

"Jos saisin lukkarin menem??n kosioretkelle huomenna, niin h?n saisi kelpo l?ylytyksen".

"Oletko mielt? vailla? Mitenk? se k?visi?"

"Minun t?ytyy keksi? keino, n?etk?s, -- hei kuinka h?n s?tkyttelisi -- se roisto on kerran ly?nyt minun is??ni, niin ett? h?nell? viel? on arpi siit?, mutta min? en voi koskea h?neen, koska h?n on t?m?n tienoon ruukku ja pata, mutta jos vaan voisin" -- -- Sen enemp?? Per ei saanut sanotuksi, sill? samassa Bergit'i? huudettiin. Kari seisoi ovessa. Kun h?n ei n?hnyt Bergit'i? miss??n, meni h?n l??v??n p?in.

"Oi Jumal' auttakoon minua", huusi Bergit ja hyp?hti jalkeille, "min? olen varsin unohtanut puuron". Ja nyt juoksemaan alasp?in.

"Kuule Bergit!" huusi Per, h?nt? seuraten, "tied?th?n ett? min? olen s??st??n pannut sen verran ett? kahden vuoden per?st? voin ostaa itselleni maatilan, mutta sen sin? voit arvata, ett'ei siit? mit??n lukkarin taloa tule".

"Kyll? kai asiat selvi?v?t aikaa my?ten", arveli Bergit.

"Hyv? on, min? en ole se mies, joka v?syy pian, ja paljon voi yhdess? vuodessa tapahtua".

"Hyv?sti siis, Per".

"Hyv?sti ja voi hyvin huomenna".

"?l? unohda lukkaria".

"Ole varma siit? ett'en h?nt? unohda, h?n on selk?saunan tarpeessa, se roisto".

"Hyv?? y?t?, hyv?? y?t?".

H?n n?ytti niin pulskalle, Per, menness??n m?ke? alas. H?n oli pitk? ja leve?hartioinen, notkea ja nopea. Lakki h?nell? oli kiharatukkaisessa p??ss??n, selk?ns? oli suora, h?n heilutti k?sivarsiansa sinne t?nne astuessansa, v?list? tarttuen puukkoon, joka oli h?nen vy?ll?ns?. Jalat koskivat keve?sti, mutta varmasti maahan, jotta nahkahousut rapisivat joka askeleella, H?nell? oli voimia k?sivarsissa, sek? ty?t? tekem??n ett? ottelemaan, h?n oli hilpe? ja sukkela, ajatteleva eik? koskaan neuvotoin. H?n ensimm?isn? istui kirkon m?ell? sunnuntaiaamuna, ja ensimm?inen oli h?n leikiss? ja tanssissa illalla. H?n oli ensimm?isn? miss? neuvoja tarvittiin ja ensimm?inen tytt?jen kanssa juttelemaan; sill? hyv? onni oli h?nell? tytt?jen luona, sen Per kyll? tiesi. "Ei ole kun yksi semmoinen mies n?ill? tienoin", ajatteli Bergit, ovesta kurkistellessaan h?nen j?lkeens?.

TOINEN LUKU.

Nils Torgersen oli mahtava mies paikkakunnassaan. H?nell? oli kartano ja karjaa ja lis?ksi rahoja kirstun pohjassa. H?n oli talollisen poika ja suuri hulivili nuorena, h?nen is?ns? oli k?yh?, ja "k?yh?n miehen ruoka on pian sy?ty", kuten Arne sanoi.

Sent?hden sai Nils, kun oli kuusitoista vuotta vanha, l?hte? ulos palvelemaan. Mutta kuinka lieneek??n ollut, vaan Nils ei varsin rivakkaasti ryhtynyt toimiin ja h?nest? tuli ojankaivaja. "Jotain on parempi, kuin ei mit??n", sanoi Nils. Ja Nils olikin mies kaivamaan! H?n kaivoi ja kuokki siksi ett? oli kaivanut itsens? poliisiksi. Kun sitten tapahtui ett? joku kotiseudulta tuli kaupunkiin ja joi hiukan enemm?n, kuin jano vaati, niin h?n ei voinut olla varma siit?, ett'ei Nils tulisi takaa ottamaan nutusta kiinni ja pist?m??n h?nt? arestiin. Kotipaikoilla eiv?t pit?neet t?st?; he nauroivat Nils'ille ja sanoivat "hyi!" puhuessaan h?nen menetystavastaan, eiv?tk? tahtoneet tervehti? is??k??n kun h?nell? oli semmoinen poika. Muutamia vuosia my?hemmin tapahtui ett? er?s mies, kauniisen uuteen takkiin puetettuna, tuli tienoolle, ja -- se oli Nils. Ihmiset eiv?t oikein tahtoneet h?nt? tuntea, sill? uusi ei ollut ainoastaan takki, vaan itse mieskin. H?n oli tullut jotensakin vahvaksi ja oli saanut suuren punaisen nen?n. H?n saarnasi nuorille miehille sek? uskottavia ett? uskomattomia kaikesta, mit? kaupungissa sai kuulla ja n?hd?; h?n oli iloinen ja t?ynn? hupaisuutta, osasi lauluja tynnyritt?in, ja kauan aikaa Nils oli suosittu ja tervetullut minne vaan tuli. Jos joku osasi kertoa hupaisesti ja naurettavasti, niin se oli Nils. Kun h?n oli oikein hyv?ll? tuulella, oli saanut pari ryyppy? ja tuopillisen olutta, niin h?n taisi istua ja l?rp?tell? niin ett? miehet olivat menehty? nauruun ja naiset juoksivat pakoon. Jos silloin kysyttiin miksi h?n ei j??nyt kaupunkiin, niin Nils istui kuin olisi saanut kapulan suuhunsa, -- "Noo, h?nen ei tehnyt mieli j??d? sinne ainiaksi, t?ytyih?n h?nenkin kerran kotiin tulla, ymm?rrett?v? se, katsomaan kuinka maalla jaksettiin". Mutta oikeastaan asia lie ollut se ett? Nils viime aikoina itse oli ruvennut juomaan. H?n oli juonut siksi kun itse p??si arestiin, ja kun oli p??ssyt ulos sielt?, osoitettiin h?nelle l?ht?tie. Siin? Nils seisoi. "N?ytt?? silt? kuin saisin l?hte? paluumatkalle", sanoi h?n ja l?hti kotia taas. Nyt h?n k?vi p?iv?ty?ss? kotipaikoillaan, ja miss? vaan kulki, naurua kuului. Nils ei olisi ollut ruma jos ei h?nell? vaan olisi ollut tuo punainen nen?. H?n oli viekas ja ymm?rt?v?inen, eik? siis ihmett?k??n ett? er?s vanha leski iski silm?ns? h?neen; sill? "vanhat kannot palavat kauan", sanoo sananlasku. "Vanha h?n on, rahoja h?nell? on, alasp?in vanha menee ja yl?sp?in nuori", sanoi Nils ja meni kosimaan leske?. No niin, ehk? h?n ottaisi Nils'in, mutta ensin Nils'ist? pit?isi tulla jotain suurta; sill? semmoinen oli ensimm?inen miehens? ollut.

"Mit? se olisi?" kysyi Nils.

"Jotain kirkon palveluksessa", vastasi leski. He puhuivat sitten enemm?n kesken?ns? t?st?, ja er??n? p?iv?n? Nils oli h?vinnyt tienoolta. H?n oli l?htenyt seminariin, sill? nyt h?nest? tulisi jotain kirkon palveluksessa. Vaan mitenk? lie ollutkaan, oliko oppiminen liian vaikeata vai juominen liian helppoa, Nils'in koulun-k?ynti ei tahtonut menesty?. Vuoden per?st? h?n palasi, nen? oli yht? punainen, mutta nyt h?n sanoi olevansa t?ysi-oppinut. Kyll? oli niit?kin, jotka v?ittiv?t toista, sill? asian laita oli semmoinen, ett? seminaristakin oli osoitettu h?nelle l?ht?tie, "mutta ei koskaan ole uskomista juttuja", sanoi Nils, ja se oli oikein sanottu. Ollee kuinka olleekin, Nils'ill? oli onni. H?n nai lesken, sai suuren talon, sovitti sanojansa hyvin papin luona, ja arvaappas kuinka seurakunnassa kuiskailtiin kun Nils Torgersen oli tullut lukkariksi ja kirkon laulajaksi. Mutta siit? p?iv?st? alkaen tuskin oli mahdollista luulla Nils'i? samaksi mieheksi en??. H?n n?ytti v?hint?in jalkaa pitemm?lt?, oli ojentanut selk?ns? niin suoraksi kuin mahdollista oli, hankki itselleen silkkivuorilla ja kiilt?v?ll? lipulla varustetun lakin, ja kun h?n t?mm?isen?, kirja kainalossa, juhlallisesti astui papin luo, n?ytti silt?, kuin seiv?s olisi k?vellyt tiet? my?ten. Kun seurakuntalaiset tervehtiv?t h?nt?, Nils ainoastaan nyyk?hytti heille p??t?ns?; vaan jos pappi tai h?nen rouvansa tuli, seisoi Nils ojan reunalla, lakki k?dess? kumartaen ja raapien, jotta ihmiset luulivat h?nen j?sentens? olevan pois sijoiltaan. Muuten Nils'in ??ni oli hyv? kirkossa, ja h?n oli seurallinen mies, varsinkin jos oli juonut tuopillisen enemm?n, kuin jano k?ski. Silloin kasvonsa loistivat, h?n l?rp?tteli tytt?jen kanssa, nauroi v?h?n v?lill?, tanssi sitten yhden ymp?ryksen, ja suu k?vi kuin pippurimylly. Lukkari oli unohtunut pois ja vanha Nils oli palannut j?lleen. Nils oli jo vanha ammatissaan ja leski eli viel?. "Vanhat suonet ovat sitke?t", sanoi Nils ja rypisti otsaansa, "mutta ei h?n mit??n vahinkoa tee, se raukka". Viimein leski kuoli ja vanha Gudbrand Lien kiusasi aina Nils'i? sanomalla, ettei h?n koskaan ollut niin hyv?sti laulanut, kuin vaimonsa maahanpaniaisissa. Nyt h?n oli vapaa mies talossaan, h?nell? oli karjaa sek? rahoja kirstun pohjassa. "Nyt min? voin naida uudestaan", sanoi Nils, ojentaen itse?ns?, "vanhan j?lkeen saan nuoren ja sitten olen koettanut molempia lajia", ja nyt Nils k?vi kosimassa Bergit'i?.

Nils Torgersen oli hieno mies. H?nell? oli kahta lajia pukuja, toinen sarkapuku arkip?ivin? ja toinen hienommasta kankaasta sunnuntaisin, ja kahta lajia puheentapoja, hienompi papille ja virassa ja muuten raaka talonpoikainen puhe. Viime aikoina Nils aina oli k?ynyt sunnuntai-vaatteissa ja koristanut itse?ns? kaikin tavoin. Tienoossa kuiskattiin mit? tuo merkitsi, ja miksi Nils yht'?kki? oli muuttunut niin hienoksi. Mutta Nils nauroi itsekseen ajatellen: "Kun ensin saan uuden akan, niin vanha nuttu tulee p??lle taas".

Nyt oli lauantai-aamu. Ilma oli selke?, mutta v?h?n kylm?, sill? aurinko ei viel? ollut korkealle noussut taivahalle, loisti vaan hymyillen kuin suuri silm? kaukana id?ss?, v?list? katsellen Per'i?, joka seisoi puhdistamassa papin pihaa. Per hyr?ili laulua itsekseen, katseli silloin t?ll?in lahden toiselle puolelle, jossa Arne Bj?rnstad'in talo oli, hymyili itsekseen, lakaisi ja hyr?ili taas, Mieleens? muistui mit? h?n ja Bergit eilen illalla olivat lukkarista puhuneet. "Jos saisin sinut t?nne", ajatteli Per, "niin min? kyll?" -- samassa s?ik?hti h?n, sill? er?s k?si laskeutui h?nen olkap??lleen, ja siin? seisoi -- -- lukkari Nils Torgersen, suuri kirja kainalossa, hienoimmissa vaatteissaan ja mustassa kaula-vaatteessa, suorana sel?st? kuin rippi-lapsi.

"Hyv?? p?iv??, poikani", sanoi lukkari, karhealla ??nell??n.

"Hyv?? p?iv??", sanoi Per, otti lakin p??st??n ja n?ytti surkean naaman Nils'ille, "onko lukkari n?in varhain ulkona k?velem?ss? t?n? p?iv?n??"

"Niin, n?etk?s, ei ole v?h?n tekemist? kaikissa vihki?isiss?, risti?isiss?, hautajaisissa ja miksik? ne kaikki nimitet??nk??n; kaikki on teht?v? eik? mit??n unohdettava, niinkuin on tapa sanoa, ja jos emme me, jotka hallitsemme ja valvomme kaikkia, tekisi ty?t? ja orjailisi aamusta varhain my?h??n iltaan, niin olisi seurakunnan laita huono. Kaikki menisi myttyyn, ymm?rr?tk?s -- niin totta tosiaan kaikki menisi myttyyn --", ja lukkari sylki maahan. "Se ty? ydint? ja luuta sy?, mies, se lukeminen ja ty?n paljous, siit? voi tulla sek? kipe?ksi ett? kalpeaksi" -- ja lukkari niisti punaista nen??ns?. "Puh! min? olen kyll? nopeasti kulkenut t?n? p?iv?n?", lis?si h?n, pyyhkien otsaansa ja ojentaen k?tt?ns?, "se rasittaa enemm?n kuin t?m?, kuin pihan lakaiseminen, kaivaminen ja" -- -- "Kai se niin lienee", sanoi Per, "eik? lukkari suinkaan ole koskaan kuokkinut, eik? kaivanut", sanoi Per, katsellen veitikkamaisesti lukkaria.

Nils ei ollut kuulevinansa, k??ntyi ja aikoi menn? sis??n. "Kai is? nyt kotona on?" sanoi h?n haparoiden kirjassa.

"Kyll? h?n kotona on, sill? h?n makaa s?ngyss??n".

Lukkarin jalka koski jo kynnykseen ja h?n tomutti hiukan nuttuansa kun kuuli surkean huokauksen ja Per seisoi siin?, nojautuen luudanvarteen, silm?t maahan luotuina ja takki silmille vedettyn?.

"Tahtoisin mielell?ni puhua v?h?isen sinun kanssasi", sanoi h?n, ja oli pyyhkivin?ns? kyyneleit? silmist??n.

"Toinen kerta, poikaseni, nyt minulla ei ole aikaa", ja lukkari laski jo k?tens? oven lukkoon.

"Olisi ollut Bergit Bj?rnstad'ista", aloitti Per ja katsahti yl?s.

Lukkari p??sti avaimen irti k?dest??n, seisoi hetken aikaa, k??ntyi sitten ja katseli kelloansa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet