Read Ebook: Winesburg Ohio by Anderson Sherwood

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 768 lines and 20222 words, and 16 pages

Novelleja ja kertomuksia kotimaisilta kirjailijoilta

Helsingiss?, G. W. Edlund'in kirjapainossa, 1885-1886.

SIS?LLYS:

Kirjoittanut Aarne.

-- Emil, kultaseni? Ei h?n ole kotona. H?n kuljeskelee ymp?rins?, en tied? miss?, ja ker?? satuja suomalaiselle kirjallisuuden seuralle.

Kamarineuvoksen rouva huokasi syv??n.

-- Herra Jumala, sanoiko h?n todellakin niin?

-- Tosiaankin, niin h?n sanoi. Ja me olemme lihallisia serkuksia H?steskot ja me? Eik? ole niinkuin sanoin, ett? tuo hirmuinen kielikysymys repii rikki kaikki hellemm?t siteet? Jospa h?n edes tekisi minulle mieliksi ja naisi serkkunsa Kivin?sin Berthan. H?n on nykyj??n tullut kotia Schveits'ist?... ?idin nimi on Ehrenheim, Ruotsista, -- h?nen pit?isi olla esikuvana. Mutta tietysti h?n ei kuule minua, h?n on kuuro t?ss? niinkuin kaikessa muussakin mit? min? h?nelle sanon.

Kamarineuvoksen rouva huokasi taaskin syv??n.

-- Vanhanaikuista on tosin naittaa poikiansa. Mutta, hyv? Agata, ep?toivoinen ?iti ryhtyy kaikkiin keinoihin, kun on kysymys kadotetun pojan takaisinsaamisesta.

-- Min? luulen kumminkin ett? Emilin moralinen k?yt?s...

-- Niin, siin? on h?n t?h?n asti ollut moitteeton, Jumalan kiitos. Mutta kultaseni, paljonhan joka hetki voi odottaa silt?, joka on fennomaani, j?geriaani, absolutisti, realisti, emansipasionisti... Jumalapa sen ties -- ehk? on h?n nihilistikin ja ateisti?

Kamarineuvoksen rouva itki ??neens?.

Sill? v?lin istui tuo kadotettu poika poissa kaukana Savossa, luki ?itins? kirjett? ja noitui sit?.

Se ei ollut kauniisti tehty, mutta mit? voi odottaa fennomaanilta, joka viel? p??lliseksi on realisti?

H?n istui lirisev?n puron partaalla, jonka ?skeinen sade oli her?tt?nyt uuteen eloon. Vanhat lep?t vilpoisine varjoineen olivat keh?ss? h?nen ymp?rill?ns?. Ulkona paistoi aurinko kirkkaasti.

Itse ei h?n suinkaan loistanut. P?invastoin n?ytti h?nen ilmapuntarinsa osoittavan rajuilmaa, jota jo ennustivat yksin?iset, tuontuostakin tulevat ?re?t sanat.

-- Naisten vehkeit?! Saakelin historioita... Sappresti!

Kamarineuvoksen rouva olisi tuntenut helpoitusta jos olisi kuullut edes t?m?n franskalaisen kirouksen poikansa suusta.

-- Kivin?s g?rd... ... kaunis paikka... ... serkku Bertha... ... herttainen ja hyvin kasvatettu... ... velvollisuutesi k?yd? t?ti kenraalittaren luona...

Kirje rutistui kouriin, sit? pudistettiin, ja rajuilma alkoi pauhata.

-- Tuhat tulimmaista! Hulluksi voi tulla, tosiaankin, hulluksi min? tulen t?st? velvollisuuksien jankuttamisesta. Min? olen realisti. Min? en tunnusta mink??nlaisia velvollisuuksia. Ne ovat repaleita idealismin kuluneesta narrinkaapusta. Onko minun velvollisuuteni menn? naimisiin kaikkein herttaisten ja hyvin kasvatettujen tytt?jen kanssa? Hittoon semmoiset! Ne ovat hanhia... kanoja... nukkeja... niin, nukkeja ne ovat, sieluttomia ja ruumiittomia. Ruumiin lainaavat ne ompelijattarelta, ja sielun... ei, sielua niill? ei olekaan. Siin? min? olen kiinalainen.

H?n pisti kirjeen taskuunsa, sytytti lyhyen piippunsa, oikean talonpoikaisnyk?ns?, ja alkoi vedell? savuja, tuijottaen toivotonna alas lirisev??n puroon.

Voi milt? h?n n?ytti! Kamarineuvoksen rouva olisi py?rtynyt tahi kumminkin k?skenyt palvelijan taluttamaan h?net ulos, jos h?n siin? silm?nr?p?hdyksess? olisi astunut sis??n h?nen luoksensa.

P?ivettynyt aivan tuntemattomaksi, viel?p? nokinenkin. Y?ll? oli h?n ollut auttamassa nokivalkean sammuttamista kyl?ss?, miss? h?n viimeksi oli lev?hdellyt, toimikaishousuissa, paitahihasillaan, paljain jaloin... H?nh?n olikin p??tt?nyt olla aivan luontoper?isesti kansallinen n?in? kahdeksana viikkona.

-- Ennakkoluulo ja velvollisuus!

H?n katseli tomuisia jalkojansa ja pisti ne miettiv?isen? kirkkaasen, juoksevaan veteen.

-- Ennakkoluulo ja velvollisuus. Kas siin? kaksi suurivaltaa, jotka hallitsevat ihmisi?. Miksi en saa menn? paljasjaloin ?itini iltahuveihin, jos minua haluttaa? Se ei k?y laatuun. -- Se on ennakkoluuloa ettei se k?y laatuun. "Persoonallinen vapaus", sanoo Stuart Mill... Saakeli soikoon, olinhan p??tt?nyt olla vet?m?tt? esiin Stuart Milli? muutamaan aikaan. H?n rupeaa tulemaan minun auktoriteetikseni, ja min? en k?rsi auktoriteetteja. Viel?: minun velvollisuuteni on naida herttainen ja hyvin kasvatettu tytt?. Mutta ihmisenp? pit?? saada seurata luontoansa ja minun luontoni vihaa herttaisia ja hyvin kasvatettuja tytt?j?.

H?n puri nyk?ns? puuloppia ja sanoi toistamiseen tyvenell? kiukulla: -- min? vihaan herttaisia ja hyvin kasvatettuja tytt?j?. Siis ei voi olla minun velvollisuuteni menn? naimisiin h?nen kanssansa, sill? jos luonto huomaa jotakin vastahakoista...

Kaukainen sohina keinui leppien latvain yli hiljaa h?nen luoksensa.

H?n heitti sikseen filosofiansa, kahlasi puron yli ja kiipesi toiselle rannalle.

Komea taulu:

Keskikes?n auringonpaiste. Puoleksi leikattu elopelto. Kuhiloiden v?liss? ty?v?ke? harvoissa riveiss?. Ylh??ll? m?ell? tihe? koivikko Elokuun vakavassa vihannuudessa. Mets?n alapuolella kappale Kallavett?, kuohuen tummansinisen? tuon keltaisen vainion takana. Kaukana l?nness? hattarainen, vaaleanharmaa taivaanranta.

-- Talkoo! -- lausui realisti. -- Leikkuutalkoo! Siell? t?ytyy olla muassa. Tyhm??, tyhm??, ett? olen niin v?syksiss?... No, mit? se tekee! Niin erinomainen tilaisuus ei saa menn? sadunker??j?n k?sist?.

H?n kulki takaisin leposijalleen, otti yllens? j?lleen sarkanuttunsa ja pieksunsa, aikoi vihdoinkin pest? noen naamastansa, mutta heitti sen sikseen.

-- Ei liene vahingoksi esiinty? viel? v?h?n luontoper?isemp?n?. Matkustanhan min? tuntemattomana. Hyv?, ett? olen leikannut ruista yhten? ukko pehtorin kanssa siell? kotona.

H?n selaili paperiansa, kirjoitti joitakuita p?iv?n kuluessa kuulemiansa sanoja, ja k?tki pienen kirjelaukkunsa nahkapussiin, jota h?n kantoi ryhmysauvassa olallaan.

-- Eteenp?in!

Yks', kaks' takaisin puron yli, pitkin jyrkk?? penkerett? ja ulos kimaltelevassa auringonpaisteessa viljavainiolle.

Siell? oli kuhilas kuhilaan vieress?, miehi? pitkiss? riveiss?, tytt?j? ja vaimoja joukottain, kenties pari-, kolmekymment? henke?. Yht?mittainen ahkeruus, hiljainen naurunsihin?, sukkelia leikkipuheita, tyyni iloisuus... Savossa ei olla suuri??nisi?.

Realisti astua juppasi pitkill? arvelevilla askeleilla ja piippunys? suussa miesten luo, nyk?si lakkiansa ja sanoi hiljaa mumisten p?iv??.

Jotakin myr?hdettiin vastaan.

Koko rivi herkesi leikkaamasta ja moni silm?pari l?himm?isest? vaimoparvesta tirkisteli h?nt? tummasinisten huivien alta.

Yleinen ??nett?myys.

Sen per?st? soivat taaskin sirpit vinkuen ilmassa ja oljet rauskahtelivat, kun niit? v??nnettiin lyhteisin.

Edelleen ??nett?myys.

Realisti kuljeskeli edestakaisin kuhilaiden v?lill?, vaihtoi pari sanaa ty?v?en kanssa ja ohjasi kulkunsa alas rantaan, jossa vanha ?mm? keitti kahvia suurissa pannuissa.

-- T??ll? leikataan.

-- Niin tehd??n.

-- Oletteko Ristikyl?l?isi??

-- Ristikyl?? Ristikyl?h?n on peninkulman p??ss? t??lt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet