Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Winesburg Ohio by Anderson Sherwood
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 768 lines and 20222 words, and 16 pages
-- Ristikyl?? Ristikyl?h?n on peninkulman p??ss? t??lt?.
Realisti oli unhottanut ett? h?n, tulipalosta huolimatta, oli jo kulkenut yhden peninkulman t?n?p?iv?n?.
Harmissaan vet?si h?n oikeen aika savut.
-- Eik?h?n k?visi laatuun antaa minullekin joku sirppi? -- alotti h?n, ryk?si ja koetti niist?? nen??ns? -- ei nen?liinalla -- harjoitellaksensa.
-- Miks'ei -- katsellen ep?ilev?isesti nahkalaukkuun. -- T??ll? muutoin ei makseta juuri mit??n palkkaa t?n?p?iv?n?... Voisalmen is?nt? pit?? talkoota.
-- Kyll? minusta on hy?ty? ruo'an edest? -- sanoi realisti, otti nutun pois p??lt?ns? ja heitti sen sek? nahkalaukun kahvipannujen viereen.
-- Saakeli viek??n! -- ajatteli h?n. -- Jos ne h?vitt?v?t minun kallisarvoiset muistoonpanoni! Eih?n ?mm? liene utelias.
Kohta seisoi h?n rivin viimeisten joukossa, nuorenpuoleisen vaimoihmisen ja kahden rivakan, hajas??risen nuoren miehen v?liss?.
Sirpin teroittaminen ja leikkaaminen k?vi kuin tanssi. H?n muisti hyvin ukko Karleniuksen neuvot: polvet j?yk?ksi, Emil herra, ?lk?? s??st?k? selk?? ja sylkek?? kouriin!
Nyt ylisteli h?n opetustuntiansa, jotka h?n ?idin tiet?m?tt? oli ulkoty?ss? ottanut, eik? ylistellyt niit? ensi kertaa t?m?n vaelluksensa aikana. Neh?n vasta olivat yhdytt?neet h?nt? likemmin t?h?n kansaan, jota h?n nyt kunnioitti ja rakasti, jonka edest? h?n mielell??n oli tahtonut uhrata mukavat tapansa, rikkautensa ja ansaitsemattomat etunsa yhteiskunnassa?
H?n huomasi heti olevansa ankaran arvostelun alaisena. Huomasipa viel? olevansa esineen? savolaisten ilvehtiville kokkapuheillekin.
Kun ei h?n kumminkaan luullut voivansa vastata heille Savon murteella, jossa h?n viel? tunsi itsens? v?h?n perehtym?tt?m?ksi, p??tti h?n tyvenesti olla toistaiseksi vaiti, pit?? korvansa auki ja tehd? havaintoja.
Miehet olivat paitahihasillaan, pieksut jalassa ja valkeissa liinahousuissa -- useimmat piippu hampaissa. Vaimot savolaisissa tummansinisiss? puuvillavaatteissa, yll??n juovikkaat tahi ristikkoiset hameet, vaaleammat nutut, huivit ja esiliinat.
Yhdess? ja toisessa parvessa nauraa kikatettiin v?liin jonkun kavaljeerin sukkeluuksille; pilkallisia soimauksia laskettiin hitaille k?ntyksille, kiittelevi? huudahduksia, piikill? h?ystettyn?, sukkelammille. Siell? oli ilo ja el?m?, mutta aivan omituista lajia. Suunnattoman hauskaa oli n?hd? niin paljon v?ke?, nauttia vapautta, ajatella kestitsemist? ja tanssia illalla. Mutta t?t? hauskuutta nautittiin niinkuin savolaiset: tasaisesti, kohtuullisesti, ilman melua ja r?hin??.
Mies l?hinn? realistia oli mustapintainen, mustalaisnaamalla verkalakin alla. H?n n?ytti tekev?n ty?t? vitkallisesti ja haluttomasti, heitt?en v?hemm?n yst?v?llisi? silm?yksi? realistiin, jonka k?sivarret, totutettuina lapsuudesta asti jo Helsingin voimisteluseurassa, eiv?t sallineet h?nen j??d? j?ljelle.
-- T??ll? n?ytt?? olevan yksi sirppi enemm?n, kuin silloin kuin viimeksi t?st? menin ohitse, -- lausui vanhanpuoleinen mies, n?ht?v?sti ylh?isempi kuin muut. H?nell? oli vaksivaatteinen lakki ja h?n turisti nen??ns? ett? p?rskyi siniristiseen nen?liinaan.
-- Kulkeehan sit? t?llaisina p?ivin? kaikenkaltaista v?ke? ohitse, -- tokasi mustalaisnaama katsoen realistiin.
-- Enemm?nh?n kahdella sirpill? saa leikatuksi kuin yhdell?, -- vastasi kiiltolakki. -- Mist?p?in tulette?
-- Tuolta Ristikyl?st?.
-- Ty?n etsingolla, vai kuinka?
Realisti ny?k?ytti p??t?ns?.
-- Vankka mies. N?ytt??p? j?tt?v?n tyt?t saareen, kun vaan aikaa saa.
Kiiltolakki ly?d? l?ps?ytti tytt??, joka oli toisella puolen realistia, hiljaa olkap??lle. T?m? vet?ytyi ?kki? pois edest?.
-- Kah! Katsos vaan! Hovin torpparinkin piijat pit?v?t itsens? hienompina kuin muut.
Mustalainen herkesi leikkaamasta ja rupesi teroittamaan sirppi?ns?.
-- Maankulkijaimia kohtaan ei h?n n?yt? olevan niink??n ylpe?, -- sanoi h?n pilkallisesti.
-- Ei tyt?t j?? saareen, jos eiv?t itse tahdo. -- 'Sen mukaan mustalaiset puhuvat, kuin niill? suuta on, -- keskeytti kovalla ??nell? vanhanpuoleinen vaimo, joka leikkasi toisella puolella tytt??.
-- Ei minun papinkirjassani ole sit?, ett? min? olen mustalainen, -- sanoi mustalainen ?re?sti.
-- Eih?n sen tarvitsekaan, kun sen n?kee naamastakin, -- tokaisi hele?-??ninen tytt? silmille vedetyn huivin alta.
-- Suupaltto! sanoi mustalainen nurjamielisell?, mutta ihmettelev?ll? sivukatsannolla. -- Semmoisia ne ovat ainakin vanhat piijat. Varo itse?si, Kivil?n-Mari, ett'et j?? siksi koko ij?ksesi.
-- Parempi vanhapiika kuin mustilaisen vaimo, -- sanoi tytt? kerke?sti.
-- Kaikki tyt?t tahtovat mielell??n sy?d? omaa leip??, -- rehenteli mustalainen.
-- Miks'ei, mutta ei koskaan hevosenlihaa mustalaisen luona.
Kaikki nauroivat.
Useammat joukot olivat lakanneet leikkaamasta, kuullaksensa kankkailevia.
Mustalainen pyyhki p??t?ns? paitansa hihalla, ja mulkoili ivallisesti ymp?rillens?.
-- En koskaan ole ajatellut antaa kenenk??n maankulkijaimen istua em?nt?n? Harjulla. Ei tiedet? oletko sin? kala vai lintu. Ja etk? sin? voinut juuri oikein sukkelasti k??nt?? sirppi? k?dess?si leikatessasi.
-- Kiuruvedell? ei leikata niinkuin t??ll? n?kyy olevan tapana. Se on minun kotipit?j?ni, ja siit? kannattaa puhua hyv??, siit?.
-- Hei! Kun sanoo sinulle yhden sanan, niin saa kymmenen takaisin. Vai Kiuruvedelt?? T?nne olet varmaankin tullut etsim??n itsellesi miest?. En koskaan ole ennenkuin t?n?p?iv?n? kuullut, ett? Kivil?ll? on ollut piikaa.
-- En koskaan ole ennenkuin t?n?p?iv?n? kuullut, ett? Harjun is?nt? m??r?? saavatko hovin torpparit ottaa piikaa leikkuu-ajaksi, -- puuttui taas puheesen eukko, joka leikkasi tyt?n vieress?.
H?n meni nyt tyt?n luoksi ja kuiskasi muutamia sanoja. Molemmat vet?ytyiv?t sen per?st? loitommaksi miehist?.
Mustalainen rupesi taas leikkaamaan mumisten. Toiset samoin.
Realisti oli sill?v?lin mielistynyt kielev??n naapuriinsa, jonka h?n toivoi olevan oikean henkil?n sadunker??j?lle. H?n laittoi siis niin, ett? h?n taaskin joutui vierekk?in t?m?n kanssa, ja t?hysteli h?nt? siin? salavihkaisesti.
Hyvin alas silmille vedetyn tummansinisen p??hineen alta kiilui py?re?t, mustaveriset kasvot. Niskalla riippui paksu, musta palmikko; jaloissa oli tummansiniset sukat ja matalat, avonaiset lipposet, niinkuin Savossa tavallisesti. Muilla tyt?ill? oli avarammat nutut uudempaa kuosia. H?nell? yksin??n oli entiseen aikaan tavallinen k?rttir?ijy mustaristisest? puuvillavaatteesta, juovikas hame, yksiv?rinen sininen esiliina ja p??huivi. H?n oli siev? ja ketter?. Ruskettuneet k?det sitoivat lyhteit? yht? vikkel?sti, kuin kieli oli ?sken liikkunut.
Realisti k?veli kauvan ja mietti sopivaa alkua kanssapuheelle.
Kuumuus? Leikkuu? Sievistelyt?
H?n oli, vaikka ?itins? poika, aina ep?tietoinen, kun oli kysymys naisista. H?m?l?inen kun oli, ei h?n sit? paitsi ollut oikein perehtynyt Savon murteesen ja viel? v?hemmin vertauksista ja ilkkumisista tulvailevaan tarinoimiseen.
-- Sopiihan koettaa.
Sopivaksi aluksi polki h?n naapuriansa aika lailla jalalle..
T?m? kirkasi ja k??ntyi yht?kki? ymp?ri.
H?n n?ki suuret vihastuneet silm?t kokoonkutistettujen silm?luomien alta, ja hehkuvat, tulipunaiset kasvot.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page