Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Kitten's Garden of Verses by Herford Oliver
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 70 lines and 5057 words, and 2 pages
PAHUUDEN VOIMIA
Kirj.
Jonas Lie
Norjan kielest? suomensi
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1893.
Bonde-Bergin tavalliset iso??niset kokkapuheet, joita h?n ravintolahuoneessa lateli lukuisalle ja kiitolliselle kuulijakunnalle, olivat jo alkaneet melkoisesti laimentua. K?mn?ri & dispas?ri Vaage oli juuri lopettanut tuoreen turskan ja puolisen pullonsa punaista viini?, sek? tuli nyt p??llystakkineen, lakkineen ja sikari hampaissa ruokahuoneesta, jossa viel? istui pari henke? p?yd?n p??ss?, ostereistaan ja portteristaan loppua tehden. H?np? oli p??tt?nyt k?v?ist? sataman j??ll? ja laivasillalla, ennenkuin meni kotia levolle.
Odotettiin h?yrylaivaa, ja se oli t?n? iltana saanut t?yteen ravintolan ja klubihuoneet rouva Michelsenin hotellissa. Kahdeksasta saakka oli jo kest?nyt odottaa.
Raikas l?yh?ys tuntui savun, katkun ja pakinan keskell? joka kerta kun ovi aukesi, ja sis??n kurkisti pakkasesta punottava naama, ja tulokkaita aina tervehti tuo samainen -- Joko n?kyy? -- eik? viel?k??n?
N?in syd?ntalvella eiv?t laivat p??sseet l?hemm? kaupunkia, kuin sel?lle j??n reunaan. Siell? ulapalla k?vi h?yrylaivain vaikea talvitie, sulassa It?merelle viev?ss? valtav?yl?ss?, v?litse kiinte?n maaj??n ja ajelehtivain, kasaantuneiden, silm?n kantamattomiin ulottuvain merij?iden, joihin oli j??tynyt monikin laiva. Ja kaupunkiin, joka my?skin oli j??n saartamana, vaikka alati pysyi paikallaan, jonka ohitse herke?m?tt? vaelsi tuo samainen talvin?ytelm?, sinne saapuivat h?yrylaivat t?h?n aikaan vuotta oikeana pelastuksena.
Niin k?vi kuin tirehtori Anders Bratt oli sanonut, ly?tt?ytyess??n klubihuoneessa vistip?yd?n ??reen, ett? kyll? oli paras viel? runsaan tunnin malttaa mielt?ns?.
Harrestad, laivain muonaaja, oli erehdyksest? joutunut t?n? iltana tirehtorin, konsuli Muhvadin ja vakuutusasiamies Thesenin pelikumppaniksi. H?n istui kuin henkens? kaupalla, varovaiset pienet silm?t sinne t?nne h??lyen -- siin? ly?tiin lehte? niin arkailematta, niin kerrassaan toisin, kuin h?nen tapansa liikkua v?hill? ja kunnioituksensa penni? kohtaan olisi mitenk??n antanut my?den.
"Siin? peeti pantavana", pilaili tirehtori; h?n istui ja hiljaa vihelteli, silmiss? valpas katse, joka alati seurasi, mit? ymp?rill? tapahtui.
Harrestadin katse nousi h?neen hieman h?t??ntyneen?; mutta v?h?np? sille oli lohdutusta noissa punakoissa, rokonarpisissa kasvoissa, jotka tyytyv?isin? imiv?t h?nen olentoaan ja ominaisuuksiaan ik??nkuin sokuripalaa.
"Ent? onnen koittaminen, Harrestad, onko se unohtunut?"
"Min? voin vakuuttaa hra tirehtorille, ett? kaikissa asioissani onnen koittamisella on perin v?h?n sijaa. Kirjani..."
Tirehtori haukotteli jotenkin ep?kohteliaasti ja ilmoitti j?lleen huolettomasti grandissimota. Se hiljainen hym?hdys, jolla h?n samalla katsoi Muhvadiin, ei muuta voinut kuin harmittaa Harrestadia. T?m? vahvasti ep?ili, ett? nuo molemmat herrat pitiv?t h?nt? pilkkanaan.
Tirehtori piti h?nt? sin? iltana v?hin peukalonsa alla. Tietysti oli muka t?m? liukaskyn?inen Harrestad, voudin entinen konttoristi, h?n juuri eik? muu kukaan tuo salanimi, joka er??ss? p??kaupungin lehdess? oli hiljattain moittinut h?nt? s??st?pankin omap?isest? hallinnosta, ja joka p?iv?kaudet h??r?ili ty?miesten keskuudessa v?rv??m?ss? ??ni? avonaiseen sovintokomissarin virkaan.
Harrestadin ep?luuloiset kasvot ja suupielen huolestuneet syvennykset saattoivat muistuttaa puristettua sian syltty?.
"Joko nyt v?jytte j?lleen, Harrestad? Turhaa vaivaa on t??ll? menetell? samalla tavalla kuin uomassa, -- v?jy?, ett? joku toinen ensinn? l?hett?isi laivansa ulapalle ja te sitten saisitte kaljaasinne merelle ilmaiseksi h?nen uomassaan...
"Ei aina autakaan". jatkoi tirehtori naureskellen. "Sill?, -- katsokaas t?nne", -- tirehtori n?ytti loput korttinsa, "kun ette ajoissa k?ytt?neet sviitti?nne, niin saan kaikki ristini t?ysiksi."
Tirehtorin toinen silm?, joka oli py?re? kuin linnulla, tirkisti veitikkamaisesti yli karvaisen ruupan, joka istui nen?n juuressa, ja toinen, pitkulaisempi silm?, vaan ik??nkuin toveriaan s?esti.
"Ei ly? se leiville", jatkoi h?n jaellen kortteja yksi er?lt??n -- "viekkaalla odotuksella vaan kadottaa rahtia. Sill? v?lin kuin t??ll? kotona tappelette uomasta ja niin hienosti petkuttelette toisianne, on Johnston pulman ratkaissut -- antaa laivansa purjehtia kaiken talvea ja nostaa rahtivekseleill? rahoja mink? enn?tt??."
"Onpa sill? toden totta monen ihmisen henki omalla tunnolla. Pit?nee sit? huolehtia kapteneista ja miehist?kin", arveli Harrestad vienosti, l?nsimaan pehme?ll? kirjakielell?, jota puhui; h?n loi sitten puhuvan katseen oven suuhun, jossa bostonip?yd?n ??ress? istui muutamia laivureita.
Tirehtori n?ytti silt?, kuin olisi hapanta vett? saanut suuhunsa... "Tarkotatte, ett? kun hyyryrahat ovat loppuneet helmi- ja maaliskuussa, niin sopii siltarannassa kirjoittaa kolme savusilli? viidellekolmatta ?yrille... Nii-in, kyll? tied?n, te hellitte merimiehi?, Harrestad! -- Teh?n muonaatte hengellisill? pennikirjoillakin."
Bostonip?yd?n ??rest? kuului naurun ilkkunaa. Kyll? t?n? iltana ei ollut hauska Harrestadina...
"Mutta raittiusasiasta ei Harrestad kuolemakseenkaan -- merimies vaan saakoon juoda ja pureskella kaikkia mit? h?nen puodistaan heruu."
"Raittiusasiaa pid?n vaarallisena harhatien?, -- oikeana synnin taimikouluna... todellisena viettelyksen? omasta hyvyydest? ja hurskaudesta kerskaamiseen", intoili Harrestad.
Tirehtori loi h?neen happaman katseen -- sill? puhelahjalla tuo viet?v? vaikutti k?sity?l?isiin. H?n k??ntyi tuolillaan katsahtaen aptekariin ynn? niiden puoleen, jotka istuivat sanomalehtip?yd?n ??ress?. Siell? torkkui asianajaja Gaarder nurkkasohvassa, totilasi vieress??n, ja v?h?n kauempana istui hopeahiuksinen lempe? teidentarkastaja Finkenhagen, uponneena paikkakunnan lauvantailehden huutokauppa-ilmoituksiin.
"Ei mutta Johnston, siin? selv? p??", jatkoi tirehtori, "ja sit? paitsi on h?n mies, joka uskaltaa johonkin ryhty?, niin melutta kuin sen tekeekin. Ja varjele, miten sill? on herkk? omatunto. Aivan sama kuin appensa, i?k?s, per?ti rehellinen rautatehtaan omistaja -- paitsi ett? Johnstonilla on parempi k?sitys siit? mik? on tuloa ja menoa kuin h?nell?!... ihan kuin luotu sovintokomissariksi, tietysti ainoa, joka voi kysymykseen tulla"... Tirehtori loi omituisen hallitsevan katseen l?sn?olijoihin.
Harrestadista kuului pieni mit?t?n ryk?ys, ik??nkuin kaulan puhdistus. H?n tarkasteli kaatoa, joka viel? oli p?yd?ll? j?ljell?, samalla kuin sis?ss??n hivuttavasti, raivoisasti ??nteli -- "ahhaa, nyth?n selveni, mihin suuntaan vaali keskiviikkona ahdistettaisiin."
Asianajaja Gaarderia, joka oli heitt?ytynyt pitk?kseen, n?kyi tapaus huvittavan; h?n n?ki kuinka teidentarkastajan korvat punastuivat sanomalehden takaa ja t?m? veltosti tuijotti lehteen ik??nkuin tyhj??n. Siin? kyll? meni toivo toiseltakin...
Pelattiin edelleen. Tirehtori n?ht?v?sti alkoi ik?vysty?, sill? h?n ehtimiseen kouraili kaksirivisten liivien taskusta kelloansa, suurta vanhanaikuista hopeakuorta. Hiat ranteista k??rittyn? istui h?n vinossa tuolillaan, hypisteli levottomana kortinlehti?, ik??nkuin olisi joka hetki aikonut ponnahtaa yl?s. Eik? vaan tullut ket??n h?yrylaivalta, asiamiest? tai sanantuojaa...
Asiamies Thesen arveli, ett? oli syyt? t?ytt?? lasit uudelleen; oli kaiketi odotus-aikaa parahiksi, jotta enn?tt?isi viel? viimeisen lasin tyhjent??. N?in h?n aina puhui, vaikka jokainen hyvin tiesi, ett? h?nen viimeisen lasinsa vuoro harvoin tuli ennenkuin viimeinenkin vieras oli tallustanut tiehens?, ja piian t?ytyi syytt?? rouva Michelseni? voidakseen valkeat sammuttaa. H?n t?ytti lasinsa joka puoli tunti s?ntilleen kuin laivan kello, niin v?itti Bonde-Berg, -- k?yntikin oli kuin luotu hoiperrukseen.
"Tuuleeko Terjesen?" kys?si tirehtori ja k??ntyi laivurin puoleen, joka akkunan ??ress? istuen kuivasi hialla ruutua ja kurkisti pihalle.
"Silt?p? n?ytt??."
Maltista kaukana oli nyt tirehtori Brattin muoto. H?nen oli ik?v?, -- kovin ik?v?... Mutta ?kki? lensi kasvoihinsa oikein l?mmin ilmaus, kun laivanis?nt? Johnston ilmestyi oveen, turkit auki ja vy? k?dess?.
"No vihdoin tuli h?yrylaiva", huudahti tirehtori. -- "Hyv?? ehtoota, Johnston! Teill? kait oli raju ilma?"
"Raju kerrassaan, -- niin huuhtoi, ett? repi osan kanssista." Puhaltaen ripusti Johnston loputkin matkakapineistaan naulaan. "Ja oikein olen ruvennut pelk??m??n -- Concordian puolesta. Tiesi miss? alus nyt hyppelehtii, varmaankin jossain Doggerilla; -- myrskymerkeist? kuuli puhuttavan mihin vaan poikkesimme.
"Teh?n olettekin t??ll?, asiamies Thesen!" k??ntyi h?n ?kki? puhuessaan. "Arvasinkin tapaavani teid?t klubissa; -- rupean pelk??m??n, sen sanon teille, ja nyt vakuutan! -- Se on, min? -- min? aion..." H?n kaiveli kynsi??n ep?tietoisena punniten.
"Istuhan alas ja rupea levolliseksi, Johnston, ja saa lasi. Sitten rohkaiset j?lleen mielesi, jotta voit asioita arvostella, ehk? voisit s??st?? tuon talvivakuutuksen. -- Ja pelaammeko viel? yhden kiert?m?n? Ota sin? haltuusi Harrestadin varat ja velat."
Johnstonissa oli luontaista siroutta vaikka h?n k?ytt?ytyikin hiukan huolimattomasti.
... "Mielell?ni tietysti p??sisin vakuutuksesta t?ll? vuodenpuoliskolla", -- lausui h?n kun oli saanut kortit k?teens? ja nakkasi lehden p?yt??n... "Kallis on talvivakuutus."
"Juo totia", kehoitti tirehtori.
"Hm, -- pist?; -- viel? viisi kuusi viikkoa, niin p??sisi suvivakuutukseen", nurkuili Johnston.
"Nii-in, viisas mies uskaltaa", hym?hti tirehtori.
Pelattiin edelleen, -- asiamies Thesen v?h?n tyls?n?, kuten tavallisesti t?h?n aikaan ja n?in monennetta viimeist? lasia juodessaan, ja lis?ksi h?diss??n kun pelk?si jakavansa kortit v??rin ja paljastavansa tilansa. H?n jakeli kortit verkalleen ja arvokkaasti, yksitellen, ja uuttera kun oli, niin kunnialla suoriutui.
Kova tuulenpuuska t?risytti akkunaruutuja.
Johnston katsoi akkunan puoleen jonkinmoisella humorilla. -- "Vakuutan yht?kaikki, -- ja sen teen paikalla", sanoi h?n.
"Iskek?? kiinni, Thesen, niinkauan kuin ruudut t?r?j?v?t; kun tyyntyy, niin muistaa h?n kohta kalliit talvimaksut", sanoi tirehtori hymyillen ja oikaisi itse??n taakse p?in tuolillaan.
"Konttori kaikkialla, miss? olen", sanoi Thesen ja repi varovaisesti kappaleen siit? paperista, jolle pelilaskua kirjoitettiin. H?n kirjoitti vakuutustilauksen ja ty?nsi t?m?n ynn? lyijykyn?n p?yd?n poikki Johnstonin allekirjoitettavaksi.
Tirehtori veti esiin hopeisen taskukellonsa: -- "kaksikymment? minuuttia yli yhdentoista, asiamies!"
Add to tbrJar First Page Next Page